Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tajusin just, että mähän tulen viettämään joulun yksin tänä vuonna
Sisarukset ovat omien perheidensä kanssa kodeissaan. Mulla ei ole puolisoa eikä lapsia. Kutsu ei ole käynyt mihinkään, enkä osaa itseäni tuputtaa. Ahdistaa. Tätäkö tää nyt tulee olemaan sitten jatkossa, nyt kun nuorinkin sisarukseni sai lapsen hiljattain? Joulut yksin ei oikein houkuttele.
Kommentit (1059)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin aloittajan asemassa olisin surullinen. Itse olen sisaruksista ainoa, jolla on puoliso, lapsia ei ole kenelläkään, ja kyllä mulle on itsestään selvää, että ainakin osa joulusta ollaan yhdessä porukalla. Ollaan vietetty monenlaisia jouluja: aatto kaksin puolison kanssa ja pyhinä kokoonnuttu molempien vanhempien ja sisarusten kanssa yhteen, aatto erillään omien lapsuudenperheiden luona, pyhät kahdestaan, molempien vanhemmat ja sisarukset olleet meillä jne.
Itselle mieluisinta on, että muut tulevat meille. Tykkään tehdä joulua, enkä voisi kuvitellakaan, että sinkkusisarukseni tai leskiäitini olisi yksin joulun, jollei itse ihan välttämättä halua. Nyt haaveilen, että äiti ja sisarukset tulisi meille ja voitaisiin viettää oikein ihana, rento joulu, kaikki jäisi yöksi ja saisin laittaa joulupäiväaamuna brunssin koko porukalle.
Tästä ketjusta heräsi itselle jopa sellainen ajatus, että jos jonkun somekanavan kautta kutsuisi jonkun yksinäisen viettämään joulua meidän kanssa. Epäilen vain, mahtaako kukaan suomalainen olla niin yksin, että rohkenisi tulla.
Aivan ihanaa! Meillä on selkeästi samanlaiset aatokset joulusta ja siitä miten sitä on kiva viettää. Yhdessä ja rennosti! Ei ole niin tärkeää, että kaikki on täydellistä, vaan se, että ollaan yhdessä.
Kuinkahan monelle tähän rennosti osioon kuuluu alkoholi ja sitten tissutellaan koko joulu?
Oman perheen joulusta tietää ettei sitä.ole ollenkaan tai se on lasillinen viiniä jouluaterialla.No se olisi jo sitten kokonaan oman ketjunsa aihe se. Ei oikein kuulu tähän.
Se on yksi syy miksi vieraita ei jouluna haluta. Joillekin alkoton joulu on kauhistus ja omat viinat ja viinit on mukana turvaamaan juhlintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietin joka toisen joulun yksin, kun eron jälkeen lapset oli joka toinen joulu isällään.
Laitoin hyvää ruokaa, luin kirjoja, ulkoilun ja nukuin paljon. Siihen aikaan ei ollut telkussa kummoista ohjelmia, eikä tietokoneita kotikäytössä. Hyvin meni uuteen vuoteen asti, kunnes lapset kotiutuivat. En ole mikään ”jouluihminen”. Lapsille kyllä laitoin sitten kunnon pirskeet, kun olivat minun kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä tätä keskustelua. Yksi, tuttu, ihminen lisää joulupöydässä ei pitäisi aiheuttaa niin kamalaa stressiä, että olisi ylivoimaista pyytää mukaan. Varsinkin jos se henkilö jakaisi jouluvastuuta tuomalla vaikka ne laatikot. Ja se yksi ihminen ei aiheuta kymmenien patjojen tarvetta, kun hotelliin kun voi mennä nukkumaan.
Jokainen voisi hetkeksi pysähtyä ja miettiä tilannetta, jos oma puoliso ja toinen lapsista joutuisi sairaalaan jouluna ja kukaan sukulaisista ei haluaisi pyytää sitä 16.v. teiniä joulunviettoon, kun on niin raskasta ylimääräinen henkilö ja sehän pärjää yksin kotona. Mitä ihan oikeasti miettisit tuossa tilanteessa, olisit, että jokaisella on oikeus viettää joulu haluamallaan tavalla?Se yksi yksinäisyyttään surkutteleva ja valittava vieras voi viedä koko perheen joulutunnelman. Ehkä tätä yhtä ei juuri siksi kutsuta
Yksinelävä on siis ikävä vieras, koska hän valittaa ja surkuttelee ja vie toisten joulutunnelman. Check.
Kirjoitin kokemuksesta. Kutsuimme lapsemme juuri eronneen kummitädin koulupöytään. Se ei ollut enää lastenjuhla, vaan koko jouluaattoilta pyöri kummitädin itsesäälissä, ruikutuksessa, miehen haukkumisessa
Ihan tätä emme toivoneetMuista myös itse tämä, jos joudut kohtaamaan suuren surun esim. puolisosi yllättäen kuollessa joulun kynnyksellä. Et saa pilata muiden kouluilla, koska sehän kuitenkin on tärkein, kun sinut säälistä pyydetään joulua viettämään mukaan.
Haluatko itse mennä kriiseilemään keskelle muiden joulun viettoa? Siinä tilassa, että lähinnä itku onnistuu spontaanisti?
Siis jos joku sisarukseni olisi tuossa tilanteessa, niin ei tulisi mieleenkään juhlia iloisesti joulua, vaan toki mennä tukemaan läheisensä menettänyttä! Tätä kutsutaan empatiaksi.
Niin siis oikeesti! Jos siskolta on kuollut puoliso, onko normaalia istua vaan oman perheen kanssa joulupöydässä onnellisena ja jättää toinen yksin itkemään :D :D :D. Että ei nyt oteta sitä pilaamaan tänne tunnelmaa, eikä se varmaan itsekään halua tulla kun sitä vaan nyt itkettää. Herranjumala ihmiset on pimeitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin aloittajan asemassa olisin surullinen. Itse olen sisaruksista ainoa, jolla on puoliso, lapsia ei ole kenelläkään, ja kyllä mulle on itsestään selvää, että ainakin osa joulusta ollaan yhdessä porukalla. Ollaan vietetty monenlaisia jouluja: aatto kaksin puolison kanssa ja pyhinä kokoonnuttu molempien vanhempien ja sisarusten kanssa yhteen, aatto erillään omien lapsuudenperheiden luona, pyhät kahdestaan, molempien vanhemmat ja sisarukset olleet meillä jne.
Itselle mieluisinta on, että muut tulevat meille. Tykkään tehdä joulua, enkä voisi kuvitellakaan, että sinkkusisarukseni tai leskiäitini olisi yksin joulun, jollei itse ihan välttämättä halua. Nyt haaveilen, että äiti ja sisarukset tulisi meille ja voitaisiin viettää oikein ihana, rento joulu, kaikki jäisi yöksi ja saisin laittaa joulupäiväaamuna brunssin koko porukalle.
Tästä ketjusta heräsi itselle jopa sellainen ajatus, että jos jonkun somekanavan kautta kutsuisi jonkun yksinäisen viettämään joulua meidän kanssa. Epäilen vain, mahtaako kukaan suomalainen olla niin yksin, että rohkenisi tulla.
Tuohon sun haaveeseen kiteytyy hyvin omat toiveeni myös. Itse olen ikisinkku ja jostain syystä aina lähdetään siitä ajatuksesta, että minä matkustan johonkin joulun viettoon. Sisarukseni ovat naimisissa olevia, mutta kenelläkään ei ole lapsia. Olisi ihanaa, kun joskus kokoonnnuttaisiin mun luo, saisin laittaa joulua oikein kunnolla ja parasta just tuo, että jäädään yöksi, jutellaan ja pelataan jotain lautapelejä jne. pitkälle yöhön, nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa ja sitten vielä kunnon joulubrunssi. Mulla olisi tilaakin, mutta jostain syystä ajatus on aina se, että mä vietän joulun jossain muualla kuin omassa kodissani. En valita, ihanaa kun kutsutaan, mutta tosiaan haave olis toi, että joskus omassa kodissakin.
Tuo on kyllä niin totta, että aina sitä sinkkua/lapsetonta pompotellaan. Pidetään yhteiskunnan pohjasakkana. Kummasti sitten taas seura kelpaa, kun ystävät/sisarukset eroaa ynnä muuta.
Ja tuntuu, että jotkut ei tajua sitä, että vaikka valitsisin sinkkuuden ja lapsettomuuden (josta nauttii 95% ajasta), niin kyllä silloin sen 5% ajasta haluaa kuitenkin olla toisten ihmisten kanssa. Eli ei vapaaehtoinen sinkkuus (josta nauttii) tarkoita sitä, ettäkö ei JOSKUS tarvitsisi niitä ihmisiä ympärilleen. Ihan samalla tavalla saadaan lukea joka paikasta niiden perheellisten (anonyymeja) vuodatuksia kun ei ikinä saa olla yksin, kun Jani-Pia 3v ja mieslapsiaviomies kaipaa huomiota 24/7!
Kyllä omat lapset menee monella sinkkusisaruksen ohi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin aloittajan asemassa olisin surullinen. Itse olen sisaruksista ainoa, jolla on puoliso, lapsia ei ole kenelläkään, ja kyllä mulle on itsestään selvää, että ainakin osa joulusta ollaan yhdessä porukalla. Ollaan vietetty monenlaisia jouluja: aatto kaksin puolison kanssa ja pyhinä kokoonnuttu molempien vanhempien ja sisarusten kanssa yhteen, aatto erillään omien lapsuudenperheiden luona, pyhät kahdestaan, molempien vanhemmat ja sisarukset olleet meillä jne.
Itselle mieluisinta on, että muut tulevat meille. Tykkään tehdä joulua, enkä voisi kuvitellakaan, että sinkkusisarukseni tai leskiäitini olisi yksin joulun, jollei itse ihan välttämättä halua. Nyt haaveilen, että äiti ja sisarukset tulisi meille ja voitaisiin viettää oikein ihana, rento joulu, kaikki jäisi yöksi ja saisin laittaa joulupäiväaamuna brunssin koko porukalle.
Tästä ketjusta heräsi itselle jopa sellainen ajatus, että jos jonkun somekanavan kautta kutsuisi jonkun yksinäisen viettämään joulua meidän kanssa. Epäilen vain, mahtaako kukaan suomalainen olla niin yksin, että rohkenisi tulla.
Aivan ihanaa! Meillä on selkeästi samanlaiset aatokset joulusta ja siitä miten sitä on kiva viettää. Yhdessä ja rennosti! Ei ole niin tärkeää, että kaikki on täydellistä, vaan se, että ollaan yhdessä.
Kuinkahan monelle tähän rennosti osioon kuuluu alkoholi ja sitten tissutellaan koko joulu?
Oman perheen joulusta tietää ettei sitä.ole ollenkaan tai se on lasillinen viiniä jouluaterialla.No se olisi jo sitten kokonaan oman ketjunsa aihe se. Ei oikein kuulu tähän.
Se on yksi syy miksi vieraita ei jouluna haluta. Joillekin alkoton joulu on kauhistus ja omat viinat ja viinit on mukana turvaamaan juhlintaa.
Meillä juuru näin. Emme kutsu miehen sukua siksi. Ja kun heitä ei kutsuta, jää omakin suku kutsumatta.
Jos meidän raitis joulu ei kelpaa, voivat viettää kännijoulunsa muualla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin aloittajan asemassa olisin surullinen. Itse olen sisaruksista ainoa, jolla on puoliso, lapsia ei ole kenelläkään, ja kyllä mulle on itsestään selvää, että ainakin osa joulusta ollaan yhdessä porukalla. Ollaan vietetty monenlaisia jouluja: aatto kaksin puolison kanssa ja pyhinä kokoonnuttu molempien vanhempien ja sisarusten kanssa yhteen, aatto erillään omien lapsuudenperheiden luona, pyhät kahdestaan, molempien vanhemmat ja sisarukset olleet meillä jne.
Itselle mieluisinta on, että muut tulevat meille. Tykkään tehdä joulua, enkä voisi kuvitellakaan, että sinkkusisarukseni tai leskiäitini olisi yksin joulun, jollei itse ihan välttämättä halua. Nyt haaveilen, että äiti ja sisarukset tulisi meille ja voitaisiin viettää oikein ihana, rento joulu, kaikki jäisi yöksi ja saisin laittaa joulupäiväaamuna brunssin koko porukalle.
Tästä ketjusta heräsi itselle jopa sellainen ajatus, että jos jonkun somekanavan kautta kutsuisi jonkun yksinäisen viettämään joulua meidän kanssa. Epäilen vain, mahtaako kukaan suomalainen olla niin yksin, että rohkenisi tulla.
Tuohon sun haaveeseen kiteytyy hyvin omat toiveeni myös. Itse olen ikisinkku ja jostain syystä aina lähdetään siitä ajatuksesta, että minä matkustan johonkin joulun viettoon. Sisarukseni ovat naimisissa olevia, mutta kenelläkään ei ole lapsia. Olisi ihanaa, kun joskus kokoonnnuttaisiin mun luo, saisin laittaa joulua oikein kunnolla ja parasta just tuo, että jäädään yöksi, jutellaan ja pelataan jotain lautapelejä jne. pitkälle yöhön, nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa ja sitten vielä kunnon joulubrunssi. Mulla olisi tilaakin, mutta jostain syystä ajatus on aina se, että mä vietän joulun jossain muualla kuin omassa kodissani. En valita, ihanaa kun kutsutaan, mutta tosiaan haave olis toi, että joskus omassa kodissakin.
Tuo on kyllä niin totta, että aina sitä sinkkua/lapsetonta pompotellaan. Pidetään yhteiskunnan pohjasakkana. Kummasti sitten taas seura kelpaa, kun ystävät/sisarukset eroaa ynnä muuta.
Ja tuntuu, että jotkut ei tajua sitä, että vaikka valitsisin sinkkuuden ja lapsettomuuden (josta nauttii 95% ajasta), niin kyllä silloin sen 5% ajasta haluaa kuitenkin olla toisten ihmisten kanssa. Eli ei vapaaehtoinen sinkkuus (josta nauttii) tarkoita sitä, ettäkö ei JOSKUS tarvitsisi niitä ihmisiä ympärilleen. Ihan samalla tavalla saadaan lukea joka paikasta niiden perheellisten (anonyymeja) vuodatuksia kun ei ikinä saa olla yksin, kun Jani-Pia 3v ja mieslapsiaviomies kaipaa huomiota 24/7!
Perinteisesti tällä palstalla haukutaan pystyyn unen puuttesta valittavat väsyneet vanhemmat, kun vauva valvottaa.
Vapaaehtoiset valinnat tuottavat ilon lisäksi välillä myös tyytymättömyyttä. Koskee niin sinkkuja kuin perheitäkin.
Tässä ketjussa läheisen suvun ja rakastavat vanhemmat omaavat luulevat että kaikilla on samanlaista. Ei ole.
Mulla on etäiset vanhemmat jotka on hylänneet lapsensa heti kun lapsi täytti 18. Eivät koskaan lapsia halunneet mutta ”pakko” oli tehdä. Lopettivat kaiken yhteydenpidon ja auttamisen kun täytin 18.
Samoin sisarus ei pidä yhtään mitään yhteyttä koskaan.
En todellakaan halua tällaisia kutsua jouluna. Eivät soittele, käy, vastaa jos soitan, eivät ole kiinnostuneet minusta, vanhempani eivät ole ikinä nähneet lapsiani.
Kun toinen vanhempani kuolee niin se leski saa ihan rauhassa olla joulunsa yksin. Kun oma lapsi on hylätty eikä se lapsi ole kiinnostanut moneenkymmeneen vuoteen, olisi röyhkeyden huippu olettaa että äkkiä sitten lapsi ottaisikin leskivanhemman jouluksi.
Niin metsä vastaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ne elämänvalinnat on kokonaisuus, ei mitään rusinat-pullasta juttuja.
Kun valitsee elää yksin ja vain itselleen, niin saa vapaasti valita. Mutta sitten on ne seuraukset sitten myös jotka pitää hyväksyä, että on yksin kun muut ovat perheensä kanssa.
Mä olen kokenut saman, se on sitä aikuistumista. Yksittäiset juhlapäivät saa huomaamaan, että ehkä se yksinelo ja vain itselle eläminen kuuluukin nuoruuteen, ja sen aika alkaa olla ohi. Ja ensi vuonna tekee jotakin sen eteen, että kaikki juhlat ja arki ei olisi sitä pelkkää yksinoloa koko loppuelämän.
Nykyään meitä on kaksi aikuista ja viisi kissaa. Eikä ole yksinäistä, joku vaatii aina huomiota ja rapsutuksia. Silloinkin kun itseä laiskottaisi. Mutta en vaihtaisi pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä tätä keskustelua. Yksi, tuttu, ihminen lisää joulupöydässä ei pitäisi aiheuttaa niin kamalaa stressiä, että olisi ylivoimaista pyytää mukaan. Varsinkin jos se henkilö jakaisi jouluvastuuta tuomalla vaikka ne laatikot. Ja se yksi ihminen ei aiheuta kymmenien patjojen tarvetta, kun hotelliin kun voi mennä nukkumaan.
Jokainen voisi hetkeksi pysähtyä ja miettiä tilannetta, jos oma puoliso ja toinen lapsista joutuisi sairaalaan jouluna ja kukaan sukulaisista ei haluaisi pyytää sitä 16.v. teiniä joulunviettoon, kun on niin raskasta ylimääräinen henkilö ja sehän pärjää yksin kotona. Mitä ihan oikeasti miettisit tuossa tilanteessa, olisit, että jokaisella on oikeus viettää joulu haluamallaan tavalla?Se yksi yksinäisyyttään surkutteleva ja valittava vieras voi viedä koko perheen joulutunnelman. Ehkä tätä yhtä ei juuri siksi kutsuta
Yksinelävä on siis ikävä vieras, koska hän valittaa ja surkuttelee ja vie toisten joulutunnelman. Check.
Kirjoitin kokemuksesta. Kutsuimme lapsemme juuri eronneen kummitädin koulupöytään. Se ei ollut enää lastenjuhla, vaan koko jouluaattoilta pyöri kummitädin itsesäälissä, ruikutuksessa, miehen haukkumisessa
Ihan tätä emme toivoneetMuista myös itse tämä, jos joudut kohtaamaan suuren surun esim. puolisosi yllättäen kuollessa joulun kynnyksellä. Et saa pilata muiden kouluilla, koska sehän kuitenkin on tärkein, kun sinut säälistä pyydetään joulua viettämään mukaan.
Haluatko itse mennä kriiseilemään keskelle muiden joulun viettoa? Siinä tilassa, että lähinnä itku onnistuu spontaanisti?
Siis jos joku sisarukseni olisi tuossa tilanteessa, niin ei tulisi mieleenkään juhlia iloisesti joulua, vaan toki mennä tukemaan läheisensä menettänyttä! Tätä kutsutaan empatiaksi.
Eli kun lapsen kummitädin mies lähti, niin peruisin lapsilta joulun ja menisin lohduttamaan. Harmi, kun en huomannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä helmi joulukeskusteluun siitä oikeasta joulusta 🙄
https://www.vauva.fi/keskustelu/3347263/sisarusten-lapset-pilasivat-jou…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin aloittajan asemassa olisin surullinen. Itse olen sisaruksista ainoa, jolla on puoliso, lapsia ei ole kenelläkään, ja kyllä mulle on itsestään selvää, että ainakin osa joulusta ollaan yhdessä porukalla. Ollaan vietetty monenlaisia jouluja: aatto kaksin puolison kanssa ja pyhinä kokoonnuttu molempien vanhempien ja sisarusten kanssa yhteen, aatto erillään omien lapsuudenperheiden luona, pyhät kahdestaan, molempien vanhemmat ja sisarukset olleet meillä jne.
Itselle mieluisinta on, että muut tulevat meille. Tykkään tehdä joulua, enkä voisi kuvitellakaan, että sinkkusisarukseni tai leskiäitini olisi yksin joulun, jollei itse ihan välttämättä halua. Nyt haaveilen, että äiti ja sisarukset tulisi meille ja voitaisiin viettää oikein ihana, rento joulu, kaikki jäisi yöksi ja saisin laittaa joulupäiväaamuna brunssin koko porukalle.
Tästä ketjusta heräsi itselle jopa sellainen ajatus, että jos jonkun somekanavan kautta kutsuisi jonkun yksinäisen viettämään joulua meidän kanssa. Epäilen vain, mahtaako kukaan suomalainen olla niin yksin, että rohkenisi tulla.
Tuohon sun haaveeseen kiteytyy hyvin omat toiveeni myös. Itse olen ikisinkku ja jostain syystä aina lähdetään siitä ajatuksesta, että minä matkustan johonkin joulun viettoon. Sisarukseni ovat naimisissa olevia, mutta kenelläkään ei ole lapsia. Olisi ihanaa, kun joskus kokoonnnuttaisiin mun luo, saisin laittaa joulua oikein kunnolla ja parasta just tuo, että jäädään yöksi, jutellaan ja pelataan jotain lautapelejä jne. pitkälle yöhön, nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa ja sitten vielä kunnon joulubrunssi. Mulla olisi tilaakin, mutta jostain syystä ajatus on aina se, että mä vietän joulun jossain muualla kuin omassa kodissani. En valita, ihanaa kun kutsutaan, mutta tosiaan haave olis toi, että joskus omassa kodissakin.
Tuo on kyllä niin totta, että aina sitä sinkkua/lapsetonta pompotellaan. Pidetään yhteiskunnan pohjasakkana. Kummasti sitten taas seura kelpaa, kun ystävät/sisarukset eroaa ynnä muuta.
Ja tuntuu, että jotkut ei tajua sitä, että vaikka valitsisin sinkkuuden ja lapsettomuuden (josta nauttii 95% ajasta), niin kyllä silloin sen 5% ajasta haluaa kuitenkin olla toisten ihmisten kanssa. Eli ei vapaaehtoinen sinkkuus (josta nauttii) tarkoita sitä, ettäkö ei JOSKUS tarvitsisi niitä ihmisiä ympärilleen. Ihan samalla tavalla saadaan lukea joka paikasta niiden perheellisten (anonyymeja) vuodatuksia kun ei ikinä saa olla yksin, kun Jani-Pia 3v ja mieslapsiaviomies kaipaa huomiota 24/7!
Mutta esim kyseisessä tilanteessa veljen vaimo ja siskon mies ei halua lähteä sinne sinkkusisaruksen luo jouluksi ja yöksi ja pelaamaan lautapelejä.
Vai olisiko tässä tilanteessa haluttu, että puolisot jää yksin kotiin ja sisarukset vain tulee sinkkusisaren luo yöksi jouluksi
Hoh hoijaa, keskustelu täällä on kyllä turhauttavaa, kun aina lähdetään siitä pahimmasta ajatuksesta. Mistä ihmeestä sait käsityksen, että haaveilen siitä, että VAIN sisarukseni tulisivat luokseni ja heidän puolisonsa jäisivät yksin kotiin?! Tulen vallan mainiosti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, en kai muuten viettäisi jouluja kenenkään heistä luona.
En usko, että kukaan sisaruksistani tai heidän puolisoistaan varsinaisesti on koskaan edes ajatellut, että ei haluaisi tulla mun luo joulun viettoon. Se on vaan jotenkin itsestään selvää, että kun minä olen yksin, mä olen se, joka matkustaa. Olen joskus ehdottanut asiaa (useammin kuin kerran), mutta ei ole ottanut tulta alleen. Mitään varsianista syytä ei ole kukaan kertonut, se on vaan jotenkin automaattisesti niin. Johtunee osittain myös siitä, että olen kuopus ja vaikka oon jo kohta 50, edelleen olen sisarusteni mielestä perheen "vauva". He haluavat passata mua ja jos mennään porukalla esim. syömään, isoveli tarjoaa jne., vaikka todellisuudessa mulla on meistä paras liksa. En valita, eikä tuohon liity mitään suurempaa draamaa, salaista ahdistusta kenenkään osalta tms., näin vaan on.
Korostan siis, että olen erittäin onnellinen siitä, että sisarukseni pitävät itsestään selvänä, että minut kutsutaan jouluksi, pääsiäiseksi ja juhannukseksi. Kai silti saan haaveilla siitä, että joskus saisin itse emännöidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa läheisen suvun ja rakastavat vanhemmat omaavat luulevat että kaikilla on samanlaista. Ei ole.
Mulla on etäiset vanhemmat jotka on hylänneet lapsensa heti kun lapsi täytti 18. Eivät koskaan lapsia halunneet mutta ”pakko” oli tehdä. Lopettivat kaiken yhteydenpidon ja auttamisen kun täytin 18.
Samoin sisarus ei pidä yhtään mitään yhteyttä koskaan.En todellakaan halua tällaisia kutsua jouluna. Eivät soittele, käy, vastaa jos soitan, eivät ole kiinnostuneet minusta, vanhempani eivät ole ikinä nähneet lapsiani.
Kun toinen vanhempani kuolee niin se leski saa ihan rauhassa olla joulunsa yksin. Kun oma lapsi on hylätty eikä se lapsi ole kiinnostanut moneenkymmeneen vuoteen, olisi röyhkeyden huippu olettaa että äkkiä sitten lapsi ottaisikin leskivanhemman jouluksi.
Niin metsä vastaa jne.
Ihanaa, joku muukin ymmärtää.
Vanhempani aika samanlaisia ja siskoni aina kiusasi minua ja hakkasi. Veljeni on kai joku pers.härö.
En todellakaan kutsunut heitä perheeseemme viettämään joulua. Sitä niittää, mitä kylvää, vaikka kuinka haukuttaisiin itsekkääksi perheelliseksi ja toivottaisiin, että mies jättäisi.
Vierailija kirjoitti:
Kun ne elämänvalinnat on kokonaisuus, ei mitään rusinat-pullasta juttuja.
Kun valitsee elää yksin ja vain itselleen, niin saa vapaasti valita. Mutta sitten on ne seuraukset sitten myös jotka pitää hyväksyä, että on yksin kun muut ovat perheensä kanssa.
Mä olen kokenut saman, se on sitä aikuistumista. Yksittäiset juhlapäivät saa huomaamaan, että ehkä se yksinelo ja vain itselle eläminen kuuluukin nuoruuteen, ja sen aika alkaa olla ohi. Ja ensi vuonna tekee jotakin sen eteen, että kaikki juhlat ja arki ei olisi sitä pelkkää yksinoloa koko loppuelämän.
Nykyään meitä on kaksi aikuista ja viisi kissaa. Eikä ole yksinäistä, joku vaatii aina huomiota ja rapsutuksia. Silloinkin kun itseä laiskottaisi. Mutta en vaihtaisi pois.
Voi jeesus armahda kuinka monta kertaa tää pitää tässä ketjussa selittää: Suomessa on 1,2 miljoonaa yksinasuvaa. He eivät ole kaikki "valinneet sinkkuutta". Yksin eläminen johtuu monista eri syistä, eikä ole läheskään kaikille oma valinta. Isoin yksin asuvien ryhmä ovat iäkkäät, eivät nuoret.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä tätä keskustelua. Yksi, tuttu, ihminen lisää joulupöydässä ei pitäisi aiheuttaa niin kamalaa stressiä, että olisi ylivoimaista pyytää mukaan. Varsinkin jos se henkilö jakaisi jouluvastuuta tuomalla vaikka ne laatikot. Ja se yksi ihminen ei aiheuta kymmenien patjojen tarvetta, kun hotelliin kun voi mennä nukkumaan.
Jokainen voisi hetkeksi pysähtyä ja miettiä tilannetta, jos oma puoliso ja toinen lapsista joutuisi sairaalaan jouluna ja kukaan sukulaisista ei haluaisi pyytää sitä 16.v. teiniä joulunviettoon, kun on niin raskasta ylimääräinen henkilö ja sehän pärjää yksin kotona. Mitä ihan oikeasti miettisit tuossa tilanteessa, olisit, että jokaisella on oikeus viettää joulu haluamallaan tavalla?Se yksi yksinäisyyttään surkutteleva ja valittava vieras voi viedä koko perheen joulutunnelman. Ehkä tätä yhtä ei juuri siksi kutsuta
Yksinelävä on siis ikävä vieras, koska hän valittaa ja surkuttelee ja vie toisten joulutunnelman. Check.
Kirjoitin kokemuksesta. Kutsuimme lapsemme juuri eronneen kummitädin koulupöytään. Se ei ollut enää lastenjuhla, vaan koko jouluaattoilta pyöri kummitädin itsesäälissä, ruikutuksessa, miehen haukkumisessa
Ihan tätä emme toivoneetMuista myös itse tämä, jos joudut kohtaamaan suuren surun esim. puolisosi yllättäen kuollessa joulun kynnyksellä. Et saa pilata muiden kouluilla, koska sehän kuitenkin on tärkein, kun sinut säälistä pyydetään joulua viettämään mukaan.
Haluatko itse mennä kriiseilemään keskelle muiden joulun viettoa? Siinä tilassa, että lähinnä itku onnistuu spontaanisti?
Siis jos joku sisarukseni olisi tuossa tilanteessa, niin ei tulisi mieleenkään juhlia iloisesti joulua, vaan toki mennä tukemaan läheisensä menettänyttä! Tätä kutsutaan empatiaksi.
Eli semmoinen 500 km kertaa 2 onnistuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä tätä keskustelua. Yksi, tuttu, ihminen lisää joulupöydässä ei pitäisi aiheuttaa niin kamalaa stressiä, että olisi ylivoimaista pyytää mukaan. Varsinkin jos se henkilö jakaisi jouluvastuuta tuomalla vaikka ne laatikot. Ja se yksi ihminen ei aiheuta kymmenien patjojen tarvetta, kun hotelliin kun voi mennä nukkumaan.
Jokainen voisi hetkeksi pysähtyä ja miettiä tilannetta, jos oma puoliso ja toinen lapsista joutuisi sairaalaan jouluna ja kukaan sukulaisista ei haluaisi pyytää sitä 16.v. teiniä joulunviettoon, kun on niin raskasta ylimääräinen henkilö ja sehän pärjää yksin kotona. Mitä ihan oikeasti miettisit tuossa tilanteessa, olisit, että jokaisella on oikeus viettää joulu haluamallaan tavalla?Se yksi yksinäisyyttään surkutteleva ja valittava vieras voi viedä koko perheen joulutunnelman. Ehkä tätä yhtä ei juuri siksi kutsuta
Yksinelävä on siis ikävä vieras, koska hän valittaa ja surkuttelee ja vie toisten joulutunnelman. Check.
Kirjoitin kokemuksesta. Kutsuimme lapsemme juuri eronneen kummitädin koulupöytään. Se ei ollut enää lastenjuhla, vaan koko jouluaattoilta pyöri kummitädin itsesäälissä, ruikutuksessa, miehen haukkumisessa
Ihan tätä emme toivoneetMuista myös itse tämä, jos joudut kohtaamaan suuren surun esim. puolisosi yllättäen kuollessa joulun kynnyksellä. Et saa pilata muiden kouluilla, koska sehän kuitenkin on tärkein, kun sinut säälistä pyydetään joulua viettämään mukaan.
Haluatko itse mennä kriiseilemään keskelle muiden joulun viettoa? Siinä tilassa, että lähinnä itku onnistuu spontaanisti?
Siis jos joku sisarukseni olisi tuossa tilanteessa, niin ei tulisi mieleenkään juhlia iloisesti joulua, vaan toki mennä tukemaan läheisensä menettänyttä! Tätä kutsutaan empatiaksi.
Eli semmoinen 500 km kertaa 2 onnistuu?
Jos mun siskolta kuolisi mies tai lapsi, minä vaikka konttaisin maailman toiselle puolelle apuun. Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin aloittajan asemassa olisin surullinen. Itse olen sisaruksista ainoa, jolla on puoliso, lapsia ei ole kenelläkään, ja kyllä mulle on itsestään selvää, että ainakin osa joulusta ollaan yhdessä porukalla. Ollaan vietetty monenlaisia jouluja: aatto kaksin puolison kanssa ja pyhinä kokoonnuttu molempien vanhempien ja sisarusten kanssa yhteen, aatto erillään omien lapsuudenperheiden luona, pyhät kahdestaan, molempien vanhemmat ja sisarukset olleet meillä jne.
Itselle mieluisinta on, että muut tulevat meille. Tykkään tehdä joulua, enkä voisi kuvitellakaan, että sinkkusisarukseni tai leskiäitini olisi yksin joulun, jollei itse ihan välttämättä halua. Nyt haaveilen, että äiti ja sisarukset tulisi meille ja voitaisiin viettää oikein ihana, rento joulu, kaikki jäisi yöksi ja saisin laittaa joulupäiväaamuna brunssin koko porukalle.
Tästä ketjusta heräsi itselle jopa sellainen ajatus, että jos jonkun somekanavan kautta kutsuisi jonkun yksinäisen viettämään joulua meidän kanssa. Epäilen vain, mahtaako kukaan suomalainen olla niin yksin, että rohkenisi tulla.
Tuohon sun haaveeseen kiteytyy hyvin omat toiveeni myös. Itse olen ikisinkku ja jostain syystä aina lähdetään siitä ajatuksesta, että minä matkustan johonkin joulun viettoon. Sisarukseni ovat naimisissa olevia, mutta kenelläkään ei ole lapsia. Olisi ihanaa, kun joskus kokoonnnuttaisiin mun luo, saisin laittaa joulua oikein kunnolla ja parasta just tuo, että jäädään yöksi, jutellaan ja pelataan jotain lautapelejä jne. pitkälle yöhön, nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa ja sitten vielä kunnon joulubrunssi. Mulla olisi tilaakin, mutta jostain syystä ajatus on aina se, että mä vietän joulun jossain muualla kuin omassa kodissani. En valita, ihanaa kun kutsutaan, mutta tosiaan haave olis toi, että joskus omassa kodissakin.
Tuo on kyllä niin totta, että aina sitä sinkkua/lapsetonta pompotellaan. Pidetään yhteiskunnan pohjasakkana. Kummasti sitten taas seura kelpaa, kun ystävät/sisarukset eroaa ynnä muuta.
Ja tuntuu, että jotkut ei tajua sitä, että vaikka valitsisin sinkkuuden ja lapsettomuuden (josta nauttii 95% ajasta), niin kyllä silloin sen 5% ajasta haluaa kuitenkin olla toisten ihmisten kanssa. Eli ei vapaaehtoinen sinkkuus (josta nauttii) tarkoita sitä, ettäkö ei JOSKUS tarvitsisi niitä ihmisiä ympärilleen. Ihan samalla tavalla saadaan lukea joka paikasta niiden perheellisten (anonyymeja) vuodatuksia kun ei ikinä saa olla yksin, kun Jani-Pia 3v ja mieslapsiaviomies kaipaa huomiota 24/7!
Mutta esim kyseisessä tilanteessa veljen vaimo ja siskon mies ei halua lähteä sinne sinkkusisaruksen luo jouluksi ja yöksi ja pelaamaan lautapelejä.
Vai olisiko tässä tilanteessa haluttu, että puolisot jää yksin kotiin ja sisarukset vain tulee sinkkusisaren luo yöksi jouluksiHoh hoijaa, keskustelu täällä on kyllä turhauttavaa, kun aina lähdetään siitä pahimmasta ajatuksesta. Mistä ihmeestä sait käsityksen, että haaveilen siitä, että VAIN sisarukseni tulisivat luokseni ja heidän puolisonsa jäisivät yksin kotiin?! Tulen vallan mainiosti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, en kai muuten viettäisi jouluja kenenkään heistä luona.
En usko, että kukaan sisaruksistani tai heidän puolisoistaan varsinaisesti on koskaan edes ajatellut, että ei haluaisi tulla mun luo joulun viettoon. Se on vaan jotenkin itsestään selvää, että kun minä olen yksin, mä olen se, joka matkustaa. Olen joskus ehdottanut asiaa (useammin kuin kerran), mutta ei ole ottanut tulta alleen. Mitään varsianista syytä ei ole kukaan kertonut, se on vaan jotenkin automaattisesti niin. Johtunee osittain myös siitä, että olen kuopus ja vaikka oon jo kohta 50, edelleen olen sisarusteni mielestä perheen "vauva". He haluavat passata mua ja jos mennään porukalla esim. syömään, isoveli tarjoaa jne., vaikka todellisuudessa mulla on meistä paras liksa. En valita, eikä tuohon liity mitään suurempaa draamaa, salaista ahdistusta kenenkään osalta tms., näin vaan on.
Korostan siis, että olen erittäin onnellinen siitä, että sisarukseni pitävät itsestään selvänä, että minut kutsutaan jouluksi, pääsiäiseksi ja juhannukseksi. Kai silti saan haaveilla siitä, että joskus saisin itse emännöidä.
Ymmärrän.
Mutta ehkä se on mukavuudenhalua. Yritän miettiä toiselta kantilta. Vietimme ennen lapsia jouluja miehen veljen luona, koska sinne kokoontui muutkin sisarukset.
Aina jouluisin oli olo, että olen kylässä ja odotin vain, että päästään tapanina kotiin. En tuntenut oloa kotoisaksi porukassa,missä oli miehen sisaruksia ja heidän puolisoitaan. Me puolisot olimme toisille outoja ja ainoastaan sisaruksilla keskenään oli mukava joulu. Me puolisot kaipasimme omia sukulaisia ja kotiin.
Kun tuli lapsia, kieltäydyin lähtemästä enää kylään viettämään joulua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä tätä keskustelua. Yksi, tuttu, ihminen lisää joulupöydässä ei pitäisi aiheuttaa niin kamalaa stressiä, että olisi ylivoimaista pyytää mukaan. Varsinkin jos se henkilö jakaisi jouluvastuuta tuomalla vaikka ne laatikot. Ja se yksi ihminen ei aiheuta kymmenien patjojen tarvetta, kun hotelliin kun voi mennä nukkumaan.
Jokainen voisi hetkeksi pysähtyä ja miettiä tilannetta, jos oma puoliso ja toinen lapsista joutuisi sairaalaan jouluna ja kukaan sukulaisista ei haluaisi pyytää sitä 16.v. teiniä joulunviettoon, kun on niin raskasta ylimääräinen henkilö ja sehän pärjää yksin kotona. Mitä ihan oikeasti miettisit tuossa tilanteessa, olisit, että jokaisella on oikeus viettää joulu haluamallaan tavalla?Se yksi yksinäisyyttään surkutteleva ja valittava vieras voi viedä koko perheen joulutunnelman. Ehkä tätä yhtä ei juuri siksi kutsuta
Yksinelävä on siis ikävä vieras, koska hän valittaa ja surkuttelee ja vie toisten joulutunnelman. Check.
Kirjoitin kokemuksesta. Kutsuimme lapsemme juuri eronneen kummitädin koulupöytään. Se ei ollut enää lastenjuhla, vaan koko jouluaattoilta pyöri kummitädin itsesäälissä, ruikutuksessa, miehen haukkumisessa
Ihan tätä emme toivoneetMuista myös itse tämä, jos joudut kohtaamaan suuren surun esim. puolisosi yllättäen kuollessa joulun kynnyksellä. Et saa pilata muiden kouluilla, koska sehän kuitenkin on tärkein, kun sinut säälistä pyydetään joulua viettämään mukaan.
Haluatko itse mennä kriiseilemään keskelle muiden joulun viettoa? Siinä tilassa, että lähinnä itku onnistuu spontaanisti?
Siis jos joku sisarukseni olisi tuossa tilanteessa, niin ei tulisi mieleenkään juhlia iloisesti joulua, vaan toki mennä tukemaan läheisensä menettänyttä! Tätä kutsutaan empatiaksi.
Niin siis oikeesti! Jos siskolta on kuollut puoliso, onko normaalia istua vaan oman perheen kanssa joulupöydässä onnellisena ja jättää toinen yksin itkemään :D :D :D. Että ei nyt oteta sitä pilaamaan tänne tunnelmaa, eikä se varmaan itsekään halua tulla kun sitä vaan nyt itkettää. Herranjumala ihmiset on pimeitä!
Joulu on lasten juhla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ne elämänvalinnat on kokonaisuus, ei mitään rusinat-pullasta juttuja.
Kun valitsee elää yksin ja vain itselleen, niin saa vapaasti valita. Mutta sitten on ne seuraukset sitten myös jotka pitää hyväksyä, että on yksin kun muut ovat perheensä kanssa.
Mä olen kokenut saman, se on sitä aikuistumista. Yksittäiset juhlapäivät saa huomaamaan, että ehkä se yksinelo ja vain itselle eläminen kuuluukin nuoruuteen, ja sen aika alkaa olla ohi. Ja ensi vuonna tekee jotakin sen eteen, että kaikki juhlat ja arki ei olisi sitä pelkkää yksinoloa koko loppuelämän.
Nykyään meitä on kaksi aikuista ja viisi kissaa. Eikä ole yksinäistä, joku vaatii aina huomiota ja rapsutuksia. Silloinkin kun itseä laiskottaisi. Mutta en vaihtaisi pois.
Voi jeesus armahda kuinka monta kertaa tää pitää tässä ketjussa selittää: Suomessa on 1,2 miljoonaa yksinasuvaa. He eivät ole kaikki "valinneet sinkkuutta". Yksin eläminen johtuu monista eri syistä, eikä ole läheskään kaikille oma valinta. Isoin yksin asuvien ryhmä ovat iäkkäät, eivät nuoret.
No onko aloittaja vanhus vaipoissa? Ellei, niin tekemään niitä valintoja, jottei jää yksin. Tai edes ymmärtää, ettei voi valita eri elämänmuodoista vaan niitä hyviä puolia.
Silloin kun olin sinkku, menin aina jouluksi vapaaehtoistöihin. En ollut yksin, ja näki monta sellaista kohtaloa, että unohtui itsesääli.
Mutta tämä ei tietenkään käy, eihän. Joutuisi näkemään ensinnäkin vaivaa, ja toiseksi, koko maailma ei pyörisikään ap:n tarpeiden perusteella. Sitten pitää vaan valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun ne elämänvalinnat on kokonaisuus, ei mitään rusinat-pullasta juttuja.
Kun valitsee elää yksin ja vain itselleen, niin saa vapaasti valita. Mutta sitten on ne seuraukset sitten myös jotka pitää hyväksyä, että on yksin kun muut ovat perheensä kanssa.
Mä olen kokenut saman, se on sitä aikuistumista. Yksittäiset juhlapäivät saa huomaamaan, että ehkä se yksinelo ja vain itselle eläminen kuuluukin nuoruuteen, ja sen aika alkaa olla ohi. Ja ensi vuonna tekee jotakin sen eteen, että kaikki juhlat ja arki ei olisi sitä pelkkää yksinoloa koko loppuelämän.
Nykyään meitä on kaksi aikuista ja viisi kissaa. Eikä ole yksinäistä, joku vaatii aina huomiota ja rapsutuksia. Silloinkin kun itseä laiskottaisi. Mutta en vaihtaisi pois.
Täällä muutamissa kommenteissa oletetaan, että parisuhde löytyy, kun jotain alkaa tekemään tai lupaa itselleen, ettei ensi vuonna ole enää sinkku. Aika suoraviivaista ajattelua. Ei kaikki löydä hyvää parisuhdetta heti tai ollenkaan, kun lähtee treffailemaan, vaikka haluaisi. Noista kommenteista tulee sellainen olo, että jotkut eivät ymmärrä tai ei halua ymmärtää ollenkaan.
Alue: Aihe vapaa
Mutta esim kyseisessä tilanteessa veljen vaimo ja siskon mies ei halua lähteä sinne sinkkusisaruksen luo jouluksi ja yöksi ja pelaamaan lautapelejä.
Vai olisiko tässä tilanteessa haluttu, että puolisot jää yksin kotiin ja sisarukset vain tulee sinkkusisaren luo yöksi jouluksi