Lue keskustelun säännöt.
Tajusin just, että mähän tulen viettämään joulun yksin tänä vuonna
Sisarukset ovat omien perheidensä kanssa kodeissaan. Mulla ei ole puolisoa eikä lapsia. Kutsu ei ole käynyt mihinkään, enkä osaa itseäni tuputtaa. Ahdistaa. Tätäkö tää nyt tulee olemaan sitten jatkossa, nyt kun nuorinkin sisarukseni sai lapsen hiljattain? Joulut yksin ei oikein houkuttele.
Kommentit (1059)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin harvoin yksinäiset kutsuvat itse luokseen ihmisiä? Yksinäisiä, ystäviään, muita läheisiään?
He ovat surullisia, ettei muut kutsu luokseen, mutta eivät itsekään kutsu. Edes kahville joulunpyhinä.
No kun ne läheiset viettää joulun yms juhlapyhät oman puolisonsa/perheensä kanssa, niin ei ne tule kylään vaikka kutsuisikin. Ei yksinäisillä ole mitään yksinäisten kerhoa, mistä kutsua kylään ihmisiä.
Itse olin aikanaan sinkku pitempään (en omasta tahdostani), pääasiassa ihan viihdyinkin yksin. Mutta kun kaikki kaverit ja sisarukset oli parisuhteessa tuolloin, niin kyllähän sitä juhlapyhinä sai sitten olla aikalailla itsekseen. Harva edes hoksaa kysyä, että mitä suunnitelmia sillä sinkulla on. Eivät vaan tule ajatelleeksi, että joku joutuu olemaan yksin.
Kirjoitinpas vähän epäselvästi: siis vaikka itse sinkkuna kyselee suunnitelmista, niin harva pariskunta kyselee sinkulta.
Esim. uudenvuoden tai juhannuksen viettäminen: itse sinkkuna kyselet hyvissä ajoin, että oisko kehitetty jotain kivaa porukalla. Pariskuntien vakiovastaus: en tiiä vielä, katotaan lähempänä. Mutta ikinä ei sitten kuulu enää mitään aikanaan eikä sitä sinkkuna halua tietenkään tuppautua kenenkään seuraan väkisin :D Sitten tyyliin edellisenä päivänä ihmetellään, kun ei mitään erityistä tullutkaan suunniteltua (taaskaan) uudeksivuodeksi. Kun oishan se ollu kiva jos vaikka bileet tai jotain!
Eli ei tosiaan ole sinkusta itsestään aina kiinni se yksinäisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä tätä keskustelua. Yksi, tuttu, ihminen lisää joulupöydässä ei pitäisi aiheuttaa niin kamalaa stressiä, että olisi ylivoimaista pyytää mukaan. Varsinkin jos se henkilö jakaisi jouluvastuuta tuomalla vaikka ne laatikot. Ja se yksi ihminen ei aiheuta kymmenien patjojen tarvetta, kun hotelliin kun voi mennä nukkumaan.
Jokainen voisi hetkeksi pysähtyä ja miettiä tilannetta, jos oma puoliso ja toinen lapsista joutuisi sairaalaan jouluna ja kukaan sukulaisista ei haluaisi pyytää sitä 16.v. teiniä joulunviettoon, kun on niin raskasta ylimääräinen henkilö ja sehän pärjää yksin kotona. Mitä ihan oikeasti miettisit tuossa tilanteessa, olisit, että jokaisella on oikeus viettää joulu haluamallaan tavalla?Se yksi yksinäisyyttään surkutteleva ja valittava vieras voi viedä koko perheen joulutunnelman. Ehkä tätä yhtä ei juuri siksi kutsuta
Yksinelävä on siis ikävä vieras, koska hän valittaa ja surkuttelee ja vie toisten joulutunnelman. Check.
Kirjoitin kokemuksesta. Kutsuimme lapsemme juuri eronneen kummitädin koulupöytään. Se ei ollut enää lastenjuhla, vaan koko jouluaattoilta pyöri kummitädin itsesäälissä, ruikutuksessa, miehen haukkumisessa
Ihan tätä emme toivoneetMuista myös itse tämä, jos joudut kohtaamaan suuren surun esim. puolisosi yllättäen kuollessa joulun kynnyksellä. Et saa pilata muiden kouluilla, koska sehän kuitenkin on tärkein, kun sinut säälistä pyydetään joulua viettämään mukaan.
Haluatko itse mennä kriiseilemään keskelle muiden joulun viettoa? Siinä tilassa, että lähinnä itku onnistuu spontaanisti?
Siis jos joku sisarukseni olisi tuossa tilanteessa, niin ei tulisi mieleenkään juhlia iloisesti joulua, vaan toki mennä tukemaan läheisensä menettänyttä! Tätä kutsutaan empatiaksi.
Niin siis oikeesti! Jos siskolta on kuollut puoliso, onko normaalia istua vaan oman perheen kanssa joulupöydässä onnellisena ja jättää toinen yksin itkemään :D :D :D. Että ei nyt oteta sitä pilaamaan tänne tunnelmaa, eikä se varmaan itsekään halua tulla kun sitä vaan nyt itkettää. Herranjumala ihmiset on pimeitä!
Joulu on lasten juhla.
Ei. Joulu on LÄHEISTEN juhla. Läheisiin kuuluu perhe, ystävät ja myös ne kummitädit ynnä muut. Ja jos jollakin heistä menee huonosti, heistä pidetään huolta. Tämä "joulu on lasten juhla" on tyypillistä kommentointia juurikin sellaisilta ihmisiltä, ketkä lopettavat yhteydenpidon vanhempiinsa, sisariinsa ja ystäviinsä kun se oma haniböö löytyy kainaloon. Kummasti taas sitten itse halutaan tulla itkemään luokse, kun ei olla vuosiin pidetty yhteyttä ja sinkkuus/lapsettomuus onkin sattunut omalle kohdalle?
Sinäkö se määräät kuka on läheinen? Mun väkivaltaiset sysipaskat vanhemmat EI OLE läheisiä, ei myöskään sisarus. Eli joo totta tosiaan, joulu on läheisten juhla ja nuo elämäni tuhonneet ihmiset ei siihen kuulu.
En tietenkään tarkoittanut tuollaista poikkeustilannetta, jossa väkivaltaa mukana. Jos on väkivaltainen niin totta kai porukasta pihalle. Puhuin "tavallisista" tai tavallisimmista ihmissuhteista, joissa ei väkivaltaa ynnä muuta. Pahoittelut siitä, että kohdallesi on sattunut noin huono onni vanhempiesi suhteen
Jännää että välillä sit onkin oikeus heittää porukasta pihalle. Välillä taas ei. Logiikkaa ei ole.
No onpa tosiaan jännä. Olisko logiikka vaikka se, että jos et ole jonkun kanssa muutenkaan tekemisissä, ei joulu muodosta poikkeusta eli ei tarvitse kutsua. Sehän ei ole porukasta pihalle heittämistä, jos ei alunperinkään kuulu porukkaan, ymmärrätkö.
AP:lta asiallinen aloitus ja kyllä vähän hiljaiseksi vetää suurin osa viesteistä. Eipä tarvitse enää kummksua sitä, kun ulkomaalaiset ihmettelevät suomalaisten etäisiä perhesuhteita. En voi mitenkään ymmärtää, että en laskisi omaan perheeseen kuuluvaksi sisaruksia ja vanhempia ja puolisoni vanhempia ja sisaruksia ja heidän lapsiaan, kun olemme ihan normaaleissa hyvissä väleissä. Asutaan eri puolilla Suomea, eikä siis jatkuvasti nähdä, mutta kaikkien kanssa vaihdetaan viikoittain viestejä tms. Tänä vuonna ei kokoonnuta kenenkään luo viettämään sukujoulua, mutta sinkkusisareni on kyllä meille tervetullut ja sen olen selkeästi myös hänelle sanonut. Koronan pelko ei mene sen yli, että sisareni pitäisi viettää joulu yksinäisenä, jos ei niin halua.
Niin no kun sulla on hyvät vanhemmat! Vaihda tilalle narsistit ja juopot ja katsotaan sitten onko ”vaikea ymmärtää etteivät he olisi läheisiä”.
Nykyään ei kukaan enää osaa keskustella. Luullaan että kaikilla samanlaista kuin itsellä. Ei tajuta miten iso kirjo on perheitä ja sukuja. On hulluja, juoppoja, rikollisia, väkivaltaisia, narsisteja, rajattomia riehujia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin aloittajan asemassa olisin surullinen. Itse olen sisaruksista ainoa, jolla on puoliso, lapsia ei ole kenelläkään, ja kyllä mulle on itsestään selvää, että ainakin osa joulusta ollaan yhdessä porukalla. Ollaan vietetty monenlaisia jouluja: aatto kaksin puolison kanssa ja pyhinä kokoonnuttu molempien vanhempien ja sisarusten kanssa yhteen, aatto erillään omien lapsuudenperheiden luona, pyhät kahdestaan, molempien vanhemmat ja sisarukset olleet meillä jne.
Itselle mieluisinta on, että muut tulevat meille. Tykkään tehdä joulua, enkä voisi kuvitellakaan, että sinkkusisarukseni tai leskiäitini olisi yksin joulun, jollei itse ihan välttämättä halua. Nyt haaveilen, että äiti ja sisarukset tulisi meille ja voitaisiin viettää oikein ihana, rento joulu, kaikki jäisi yöksi ja saisin laittaa joulupäiväaamuna brunssin koko porukalle.
Tästä ketjusta heräsi itselle jopa sellainen ajatus, että jos jonkun somekanavan kautta kutsuisi jonkun yksinäisen viettämään joulua meidän kanssa. Epäilen vain, mahtaako kukaan suomalainen olla niin yksin, että rohkenisi tulla.
Tuohon sun haaveeseen kiteytyy hyvin omat toiveeni myös. Itse olen ikisinkku ja jostain syystä aina lähdetään siitä ajatuksesta, että minä matkustan johonkin joulun viettoon. Sisarukseni ovat naimisissa olevia, mutta kenelläkään ei ole lapsia. Olisi ihanaa, kun joskus kokoonnnuttaisiin mun luo, saisin laittaa joulua oikein kunnolla ja parasta just tuo, että jäädään yöksi, jutellaan ja pelataan jotain lautapelejä jne. pitkälle yöhön, nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa ja sitten vielä kunnon joulubrunssi. Mulla olisi tilaakin, mutta jostain syystä ajatus on aina se, että mä vietän joulun jossain muualla kuin omassa kodissani. En valita, ihanaa kun kutsutaan, mutta tosiaan haave olis toi, että joskus omassa kodissakin.
Tuo on kyllä niin totta, että aina sitä sinkkua/lapsetonta pompotellaan. Pidetään yhteiskunnan pohjasakkana. Kummasti sitten taas seura kelpaa, kun ystävät/sisarukset eroaa ynnä muuta.
Ja tuntuu, että jotkut ei tajua sitä, että vaikka valitsisin sinkkuuden ja lapsettomuuden (josta nauttii 95% ajasta), niin kyllä silloin sen 5% ajasta haluaa kuitenkin olla toisten ihmisten kanssa. Eli ei vapaaehtoinen sinkkuus (josta nauttii) tarkoita sitä, ettäkö ei JOSKUS tarvitsisi niitä ihmisiä ympärilleen. Ihan samalla tavalla saadaan lukea joka paikasta niiden perheellisten (anonyymeja) vuodatuksia kun ei ikinä saa olla yksin, kun Jani-Pia 3v ja mieslapsiaviomies kaipaa huomiota 24/7!
Mutta esim kyseisessä tilanteessa veljen vaimo ja siskon mies ei halua lähteä sinne sinkkusisaruksen luo jouluksi ja yöksi ja pelaamaan lautapelejä.
Vai olisiko tässä tilanteessa haluttu, että puolisot jää yksin kotiin ja sisarukset vain tulee sinkkusisaren luo yöksi jouluksiHoh hoijaa, keskustelu täällä on kyllä turhauttavaa, kun aina lähdetään siitä pahimmasta ajatuksesta. Mistä ihmeestä sait käsityksen, että haaveilen siitä, että VAIN sisarukseni tulisivat luokseni ja heidän puolisonsa jäisivät yksin kotiin?! Tulen vallan mainiosti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, en kai muuten viettäisi jouluja kenenkään heistä luona.
En usko, että kukaan sisaruksistani tai heidän puolisoistaan varsinaisesti on koskaan edes ajatellut, että ei haluaisi tulla mun luo joulun viettoon. Se on vaan jotenkin itsestään selvää, että kun minä olen yksin, mä olen se, joka matkustaa. Olen joskus ehdottanut asiaa (useammin kuin kerran), mutta ei ole ottanut tulta alleen. Mitään varsianista syytä ei ole kukaan kertonut, se on vaan jotenkin automaattisesti niin. Johtunee osittain myös siitä, että olen kuopus ja vaikka oon jo kohta 50, edelleen olen sisarusteni mielestä perheen "vauva". He haluavat passata mua ja jos mennään porukalla esim. syömään, isoveli tarjoaa jne., vaikka todellisuudessa mulla on meistä paras liksa. En valita, eikä tuohon liity mitään suurempaa draamaa, salaista ahdistusta kenenkään osalta tms., näin vaan on.
Korostan siis, että olen erittäin onnellinen siitä, että sisarukseni pitävät itsestään selvänä, että minut kutsutaan jouluksi, pääsiäiseksi ja juhannukseksi. Kai silti saan haaveilla siitä, että joskus saisin itse emännöidä.
Ymmärrän.
Mutta ehkä se on mukavuudenhalua. Yritän miettiä toiselta kantilta. Vietimme ennen lapsia jouluja miehen veljen luona, koska sinne kokoontui muutkin sisarukset.
Aina jouluisin oli olo, että olen kylässä ja odotin vain, että päästään tapanina kotiin. En tuntenut oloa kotoisaksi porukassa,missä oli miehen sisaruksia ja heidän puolisoitaan. Me puolisot olimme toisille outoja ja ainoastaan sisaruksilla keskenään oli mukava joulu. Me puolisot kaipasimme omia sukulaisia ja kotiin.
Kun tuli lapsia, kieltäydyin lähtemästä enää kylään viettämään jouluaJuurikin näin olen itsekin sen ajatellut myös eli jos itsellä on kiva koti, missä on tilaa, eikä koe rasitteena emännöidä, on ymmärrettävää, että haluaa olla kotona, eikä kylässä. Mä tulen loistavasti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, mutta siitä huolimatta koen aina olevani kylässä. Tuomalla julki haaveeni toimia emäntänä joskus, halusin herätellä ajatusta, että voisiko joku joskus kyseenalaistaa tai edes miettiä, mistä lähtee ajatus, että sinkku matkustaa kylään muiden luo, vaikka puitteet olisi kaikilla samat.
On näitä pinttyneitä itsestään selvyyksiä esim. siitä, että sinkun on jotenkin helpompi matkustaa kuin pariskunnan vaikka tosiasiassa ainakin minulla tilanne on se, että menen ensin julkisilla juna-asemalle ja sieltä junalla sinne kyläilykaupunkiin, josta joko isäntä tai emäntä hakee mut asemalta, kun taas sisaruksillani on kaikilla autot eli voivat hypätä kotipihalla autoonsa, pakata niin monta nyssäkkää mukaan kuin tarvitsevat ja hurauttaa autolla mun pihaan. Millään muotoa, mun ei siis ole helpompi matkustaa, mutta sitkeässä se käsitys vaan istuu.
Huomaa että tosiaan et tiedä kuinka vaikeaa se on kun koko perhe lähtee matkaan. Kuinka monta tekijää ja estettä siinä on. Taas itsekkyys huokuu voimakkaasti.
Kyseisessä tapauksessahan kaikki ovat lapsettomia. Kaksi aikuista pääsee kyllä matkaan omalla autolla ilman montaa estettä :D
Ei heidän ole pakko. Pysykää erillänne niin ei tarvi sua kuskailla kun et ees asemalta älyä taksia ottaa vaan haetutat ja kuskautat itseäsi ja sulla vain on sitten hankala matka. Itsekkyys ja pikkumaisuus huokuu. Sun luonas ei varmaan ole mukava olla kun sinne ei haluta tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi ikävältä kuulostaa sisarustesi käytös. Only in Finland. ..
Voihan se olla, ettei siskojen miehet halua vaimonsa vanhapiikasisarusta viettämään heille joulua, jos kerrankin saavat viettää rauhallisen kotijoulun.
Minä yhtenä jouluna uhkasin lähteä hotelliin joulun viettoon, jos miehen veli vääntyy meille jouluksi.Joo, mietinkin että onko jonkun puolisolla jotain mua vastaan, mutta ei ole kyllä tällaisesta tietoa, eikä ole koskaan ollut mitään skismoja kenenkään kanssa. Mä nyt luulen vaan, että -tavallaan ihan ymmärrettävästikin- mun joulufiilikset ei nyt ole oikein kenenkään prioriteettilistalla, eikä kukaan toisaalta erityisesti kaipaa mun seuraa, kun on se oma perhe siinä. Varmaan enemmän sellaista suomalaista kulttuuria (oman perheen pariin käpertyminen) ja ajattelemattomuutta lähinnä. Mutta kyllähän tää kulttuurista aika paljon myös kertoo, että ollaan me perheettömät oikeasti aika pohjasakkaa. Ketään ei tavallaan välttämättä kiinnosta vaikka oltais joulukin yksin. Kyllä se oikeasti sattuu. Kuten joku tuolla aiemmin sanoikin, myös mulle mun sisarukset on mun perhettä. Ilmeisesti mä en oikein enää ole heille. Ap
Tämä vuosi on ollut kamala. Mitä pidemmälle mennään, sitä vähemmän tässä on enää kenelläkään resursseja miettiä muita, ydinperheen ulkopuolisia. Itse olen koko vuoden koittanut kannatella perhettäni jaksamaan, nyt loppui jo omatkin voimat. Joten vaikka kuulostaa tylyltä, niin tasan ei minuakaan kiinnosta kenenkään muun joulun vietto. Ei vaan pysty. Koitamme puolison kanssa järjestää lapsillemme mukavan ka rennon joulun. Turvallisuudesta tinkimättä. Että samalla kun syytät perheellisiä oman navan ympärillä pyörimisestä, niin itse aion juurikin näin pyöriä entistä tiukemmin. Jos joku siitä pahoittaa mielensä, niin mulla ei vaan riitä resurssit enää sen miettimiseen. Tämä on yhtä selviytymistaistelua muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä tätä keskustelua. Yksi, tuttu, ihminen lisää joulupöydässä ei pitäisi aiheuttaa niin kamalaa stressiä, että olisi ylivoimaista pyytää mukaan. Varsinkin jos se henkilö jakaisi jouluvastuuta tuomalla vaikka ne laatikot. Ja se yksi ihminen ei aiheuta kymmenien patjojen tarvetta, kun hotelliin kun voi mennä nukkumaan.
Jokainen voisi hetkeksi pysähtyä ja miettiä tilannetta, jos oma puoliso ja toinen lapsista joutuisi sairaalaan jouluna ja kukaan sukulaisista ei haluaisi pyytää sitä 16.v. teiniä joulunviettoon, kun on niin raskasta ylimääräinen henkilö ja sehän pärjää yksin kotona. Mitä ihan oikeasti miettisit tuossa tilanteessa, olisit, että jokaisella on oikeus viettää joulu haluamallaan tavalla?Se yksi yksinäisyyttään surkutteleva ja valittava vieras voi viedä koko perheen joulutunnelman. Ehkä tätä yhtä ei juuri siksi kutsuta
Yksinelävä on siis ikävä vieras, koska hän valittaa ja surkuttelee ja vie toisten joulutunnelman. Check.
Kirjoitin kokemuksesta. Kutsuimme lapsemme juuri eronneen kummitädin koulupöytään. Se ei ollut enää lastenjuhla, vaan koko jouluaattoilta pyöri kummitädin itsesäälissä, ruikutuksessa, miehen haukkumisessa
Ihan tätä emme toivoneetMuista myös itse tämä, jos joudut kohtaamaan suuren surun esim. puolisosi yllättäen kuollessa joulun kynnyksellä. Et saa pilata muiden kouluilla, koska sehän kuitenkin on tärkein, kun sinut säälistä pyydetään joulua viettämään mukaan.
Haluatko itse mennä kriiseilemään keskelle muiden joulun viettoa? Siinä tilassa, että lähinnä itku onnistuu spontaanisti?
Siis jos joku sisarukseni olisi tuossa tilanteessa, niin ei tulisi mieleenkään juhlia iloisesti joulua, vaan toki mennä tukemaan läheisensä menettänyttä! Tätä kutsutaan empatiaksi.
Niin siis oikeesti! Jos siskolta on kuollut puoliso, onko normaalia istua vaan oman perheen kanssa joulupöydässä onnellisena ja jättää toinen yksin itkemään :D :D :D. Että ei nyt oteta sitä pilaamaan tänne tunnelmaa, eikä se varmaan itsekään halua tulla kun sitä vaan nyt itkettää. Herranjumala ihmiset on pimeitä!
Joulu on lasten juhla.
Joo ja mun lapset todellakin tulee oppimaan tärkeänä arvona sen, että jos läheisellä on hätä, apuun mennään. Omat juhlat eivät ole tärkeämpiä kuin toisen hätä ja kuolema. Juhlia voi toistekin.
Ihana kuulla, että on olemassa edes joku epäitsekäs perheellinen. Voi kun useampikin ihminen olisi sinun kaltaisesi :)
No itseasaiassa ei mulla ole lapsia ja olen sinkku :D Puhuin vähän niinkuin futuurissa, lapsista, jota toivottavasti joskus saan, jos olen onnekas. Mutta noin mutkin siis on kasvatettu. Eihän ihmisiä voi jättää kärsimään yksin!
Okei :D Pliis pidä tämä mentaliteetti sitten kun (toivottavasti) niitä lapsia saat. Monista ihmisistä vaan tulee valitettavasti todella itsekkäitä, kun tulee perheelliseksi.
Sinä se tässä itsekäs puusilmä olet. Laitatko joka vuosi tuhansia euroja hyväntekeväisyyteen? Maksatko kuukausimaksua plan kummilapsista? Minä teen niin ja olen PERHEELLINEN. Miten helvetissä joku sinkku on noin yksisilmäinen ja luulee että perheelliset on sa*tanasta? Älä koskaan perheellisty sitten itse. Ottaa hermoon.
Itsellä ottaa hermoon se, että ei tajuta, että vaikka sinä olisitkin poikkeus ei se silti tarkoita, etteikö suurin osa perheellisistä ole itsekkäitä. Menepä esim ravintolaan niin huomaat, että siellä ne Jani-Pirkot juoksee ympäri raflaa ja sotkee, eikä vanhemmat tee mitään, koska "kyllähän minun mussukalla on oikeus purkaa energiaansa miten ja missä tahansa hän haluaa". Yksi poikkeus ei romahduta helposti nähtävää ja yleistettävää faktaa.
Ja ei, siitä ei ole huolta että lisääntyisin. Mieheni ja minä emme ole ikinä nauttineet kaoottisesta ja onnettomasta lapsiperhearjesta.
- Eri kuin tuo, kenelle vastasit
Oletteko kärsineet kaoottisista ja onnettomista sukujouluista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin aloittajan asemassa olisin surullinen. Itse olen sisaruksista ainoa, jolla on puoliso, lapsia ei ole kenelläkään, ja kyllä mulle on itsestään selvää, että ainakin osa joulusta ollaan yhdessä porukalla. Ollaan vietetty monenlaisia jouluja: aatto kaksin puolison kanssa ja pyhinä kokoonnuttu molempien vanhempien ja sisarusten kanssa yhteen, aatto erillään omien lapsuudenperheiden luona, pyhät kahdestaan, molempien vanhemmat ja sisarukset olleet meillä jne.
Itselle mieluisinta on, että muut tulevat meille. Tykkään tehdä joulua, enkä voisi kuvitellakaan, että sinkkusisarukseni tai leskiäitini olisi yksin joulun, jollei itse ihan välttämättä halua. Nyt haaveilen, että äiti ja sisarukset tulisi meille ja voitaisiin viettää oikein ihana, rento joulu, kaikki jäisi yöksi ja saisin laittaa joulupäiväaamuna brunssin koko porukalle.
Tästä ketjusta heräsi itselle jopa sellainen ajatus, että jos jonkun somekanavan kautta kutsuisi jonkun yksinäisen viettämään joulua meidän kanssa. Epäilen vain, mahtaako kukaan suomalainen olla niin yksin, että rohkenisi tulla.
Tuohon sun haaveeseen kiteytyy hyvin omat toiveeni myös. Itse olen ikisinkku ja jostain syystä aina lähdetään siitä ajatuksesta, että minä matkustan johonkin joulun viettoon. Sisarukseni ovat naimisissa olevia, mutta kenelläkään ei ole lapsia. Olisi ihanaa, kun joskus kokoonnnuttaisiin mun luo, saisin laittaa joulua oikein kunnolla ja parasta just tuo, että jäädään yöksi, jutellaan ja pelataan jotain lautapelejä jne. pitkälle yöhön, nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa ja sitten vielä kunnon joulubrunssi. Mulla olisi tilaakin, mutta jostain syystä ajatus on aina se, että mä vietän joulun jossain muualla kuin omassa kodissani. En valita, ihanaa kun kutsutaan, mutta tosiaan haave olis toi, että joskus omassa kodissakin.
Tuo on kyllä niin totta, että aina sitä sinkkua/lapsetonta pompotellaan. Pidetään yhteiskunnan pohjasakkana. Kummasti sitten taas seura kelpaa, kun ystävät/sisarukset eroaa ynnä muuta.
Ja tuntuu, että jotkut ei tajua sitä, että vaikka valitsisin sinkkuuden ja lapsettomuuden (josta nauttii 95% ajasta), niin kyllä silloin sen 5% ajasta haluaa kuitenkin olla toisten ihmisten kanssa. Eli ei vapaaehtoinen sinkkuus (josta nauttii) tarkoita sitä, ettäkö ei JOSKUS tarvitsisi niitä ihmisiä ympärilleen. Ihan samalla tavalla saadaan lukea joka paikasta niiden perheellisten (anonyymeja) vuodatuksia kun ei ikinä saa olla yksin, kun Jani-Pia 3v ja mieslapsiaviomies kaipaa huomiota 24/7!
Mutta esim kyseisessä tilanteessa veljen vaimo ja siskon mies ei halua lähteä sinne sinkkusisaruksen luo jouluksi ja yöksi ja pelaamaan lautapelejä.
Vai olisiko tässä tilanteessa haluttu, että puolisot jää yksin kotiin ja sisarukset vain tulee sinkkusisaren luo yöksi jouluksiHoh hoijaa, keskustelu täällä on kyllä turhauttavaa, kun aina lähdetään siitä pahimmasta ajatuksesta. Mistä ihmeestä sait käsityksen, että haaveilen siitä, että VAIN sisarukseni tulisivat luokseni ja heidän puolisonsa jäisivät yksin kotiin?! Tulen vallan mainiosti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, en kai muuten viettäisi jouluja kenenkään heistä luona.
En usko, että kukaan sisaruksistani tai heidän puolisoistaan varsinaisesti on koskaan edes ajatellut, että ei haluaisi tulla mun luo joulun viettoon. Se on vaan jotenkin itsestään selvää, että kun minä olen yksin, mä olen se, joka matkustaa. Olen joskus ehdottanut asiaa (useammin kuin kerran), mutta ei ole ottanut tulta alleen. Mitään varsianista syytä ei ole kukaan kertonut, se on vaan jotenkin automaattisesti niin. Johtunee osittain myös siitä, että olen kuopus ja vaikka oon jo kohta 50, edelleen olen sisarusteni mielestä perheen "vauva". He haluavat passata mua ja jos mennään porukalla esim. syömään, isoveli tarjoaa jne., vaikka todellisuudessa mulla on meistä paras liksa. En valita, eikä tuohon liity mitään suurempaa draamaa, salaista ahdistusta kenenkään osalta tms., näin vaan on.
Korostan siis, että olen erittäin onnellinen siitä, että sisarukseni pitävät itsestään selvänä, että minut kutsutaan jouluksi, pääsiäiseksi ja juhannukseksi. Kai silti saan haaveilla siitä, että joskus saisin itse emännöidä.
Ymmärrän.
Mutta ehkä se on mukavuudenhalua. Yritän miettiä toiselta kantilta. Vietimme ennen lapsia jouluja miehen veljen luona, koska sinne kokoontui muutkin sisarukset.
Aina jouluisin oli olo, että olen kylässä ja odotin vain, että päästään tapanina kotiin. En tuntenut oloa kotoisaksi porukassa,missä oli miehen sisaruksia ja heidän puolisoitaan. Me puolisot olimme toisille outoja ja ainoastaan sisaruksilla keskenään oli mukava joulu. Me puolisot kaipasimme omia sukulaisia ja kotiin.
Kun tuli lapsia, kieltäydyin lähtemästä enää kylään viettämään jouluaJuurikin näin olen itsekin sen ajatellut myös eli jos itsellä on kiva koti, missä on tilaa, eikä koe rasitteena emännöidä, on ymmärrettävää, että haluaa olla kotona, eikä kylässä. Mä tulen loistavasti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, mutta siitä huolimatta koen aina olevani kylässä. Tuomalla julki haaveeni toimia emäntänä joskus, halusin herätellä ajatusta, että voisiko joku joskus kyseenalaistaa tai edes miettiä, mistä lähtee ajatus, että sinkku matkustaa kylään muiden luo, vaikka puitteet olisi kaikilla samat.
On näitä pinttyneitä itsestään selvyyksiä esim. siitä, että sinkun on jotenkin helpompi matkustaa kuin pariskunnan vaikka tosiasiassa ainakin minulla tilanne on se, että menen ensin julkisilla juna-asemalle ja sieltä junalla sinne kyläilykaupunkiin, josta joko isäntä tai emäntä hakee mut asemalta, kun taas sisaruksillani on kaikilla autot eli voivat hypätä kotipihalla autoonsa, pakata niin monta nyssäkkää mukaan kuin tarvitsevat ja hurauttaa autolla mun pihaan. Millään muotoa, mun ei siis ole helpompi matkustaa, mutta sitkeässä se käsitys vaan istuu.
Huomaa että tosiaan et tiedä kuinka vaikeaa se on kun koko perhe lähtee matkaan. Kuinka monta tekijää ja estettä siinä on. Taas itsekkyys huokuu voimakkaasti.
Kyseisessä tapauksessahan kaikki ovat lapsettomia. Kaksi aikuista pääsee kyllä matkaan omalla autolla ilman montaa estettä :D
Ei heidän ole pakko. Pysykää erillänne niin ei tarvi sua kuskailla kun et ees asemalta älyä taksia ottaa vaan haetutat ja kuskautat itseäsi ja sulla vain on sitten hankala matka. Itsekkyys ja pikkumaisuus huokuu. Sun luonas ei varmaan ole mukava olla kun sinne ei haluta tulla.
En siis ole tuo kyseinen henkilö, joten turhaan mua haukut. Sivusta vaan kommentoin, kun lukutaito sulla vähän heikohko ja teet omia tulkintojasi.
Eikö jokaisella ole vastuu omasta joulusta? Tai tarkennin, omasta elämästä.
Niin sillä sinkullakin. Kysy niin että saat jonkun vastauksen, sano että tarvitset tiedon jotta osaat sitten järjestää itsellesi jotakin muuta, mikä on tottakin. Ymmärrä että "katellaan" on "ei", niin se on muissakin suhteissa.
Tuntuu että sinkuille jonkun muun pitäisi se ohjelma järjestää. Miksi ihmeessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin harvoin yksinäiset kutsuvat itse luokseen ihmisiä? Yksinäisiä, ystäviään, muita läheisiään?
He ovat surullisia, ettei muut kutsu luokseen, mutta eivät itsekään kutsu. Edes kahville joulunpyhinä.
No kun ne läheiset viettää joulun yms juhlapyhät oman puolisonsa/perheensä kanssa, niin ei ne tule kylään vaikka kutsuisikin. Ei yksinäisillä ole mitään yksinäisten kerhoa, mistä kutsua kylään ihmisiä.
Itse olin aikanaan sinkku pitempään (en omasta tahdostani), pääasiassa ihan viihdyinkin yksin. Mutta kun kaikki kaverit ja sisarukset oli parisuhteessa tuolloin, niin kyllähän sitä juhlapyhinä sai sitten olla aikalailla itsekseen. Harva edes hoksaa kysyä, että mitä suunnitelmia sillä sinkulla on. Eivät vaan tule ajatelleeksi, että joku joutuu olemaan yksin.
Kirjoitinpas vähän epäselvästi: siis vaikka itse sinkkuna kyselee suunnitelmista, niin harva pariskunta kyselee sinkulta.
Esim. uudenvuoden tai juhannuksen viettäminen: itse sinkkuna kyselet hyvissä ajoin, että oisko kehitetty jotain kivaa porukalla. Pariskuntien vakiovastaus: en tiiä vielä, katotaan lähempänä. Mutta ikinä ei sitten kuulu enää mitään aikanaan eikä sitä sinkkuna halua tietenkään tuppautua kenenkään seuraan väkisin :D Sitten tyyliin edellisenä päivänä ihmetellään, kun ei mitään erityistä tullutkaan suunniteltua (taaskaan) uudeksivuodeksi. Kun oishan se ollu kiva jos vaikka bileet tai jotain!
Eli ei tosiaan ole sinkusta itsestään aina kiinni se yksinäisyys.
Iso osa aikuisista ei biletä uutena vuotena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä tätä keskustelua. Yksi, tuttu, ihminen lisää joulupöydässä ei pitäisi aiheuttaa niin kamalaa stressiä, että olisi ylivoimaista pyytää mukaan. Varsinkin jos se henkilö jakaisi jouluvastuuta tuomalla vaikka ne laatikot. Ja se yksi ihminen ei aiheuta kymmenien patjojen tarvetta, kun hotelliin kun voi mennä nukkumaan.
Jokainen voisi hetkeksi pysähtyä ja miettiä tilannetta, jos oma puoliso ja toinen lapsista joutuisi sairaalaan jouluna ja kukaan sukulaisista ei haluaisi pyytää sitä 16.v. teiniä joulunviettoon, kun on niin raskasta ylimääräinen henkilö ja sehän pärjää yksin kotona. Mitä ihan oikeasti miettisit tuossa tilanteessa, olisit, että jokaisella on oikeus viettää joulu haluamallaan tavalla?Se yksi yksinäisyyttään surkutteleva ja valittava vieras voi viedä koko perheen joulutunnelman. Ehkä tätä yhtä ei juuri siksi kutsuta
Yksinelävä on siis ikävä vieras, koska hän valittaa ja surkuttelee ja vie toisten joulutunnelman. Check.
Kirjoitin kokemuksesta. Kutsuimme lapsemme juuri eronneen kummitädin koulupöytään. Se ei ollut enää lastenjuhla, vaan koko jouluaattoilta pyöri kummitädin itsesäälissä, ruikutuksessa, miehen haukkumisessa
Ihan tätä emme toivoneetMuista myös itse tämä, jos joudut kohtaamaan suuren surun esim. puolisosi yllättäen kuollessa joulun kynnyksellä. Et saa pilata muiden kouluilla, koska sehän kuitenkin on tärkein, kun sinut säälistä pyydetään joulua viettämään mukaan.
Haluatko itse mennä kriiseilemään keskelle muiden joulun viettoa? Siinä tilassa, että lähinnä itku onnistuu spontaanisti?
Siis jos joku sisarukseni olisi tuossa tilanteessa, niin ei tulisi mieleenkään juhlia iloisesti joulua, vaan toki mennä tukemaan läheisensä menettänyttä! Tätä kutsutaan empatiaksi.
Niin siis oikeesti! Jos siskolta on kuollut puoliso, onko normaalia istua vaan oman perheen kanssa joulupöydässä onnellisena ja jättää toinen yksin itkemään :D :D :D. Että ei nyt oteta sitä pilaamaan tänne tunnelmaa, eikä se varmaan itsekään halua tulla kun sitä vaan nyt itkettää. Herranjumala ihmiset on pimeitä!
Joulu on lasten juhla.
Joo ja mun lapset todellakin tulee oppimaan tärkeänä arvona sen, että jos läheisellä on hätä, apuun mennään. Omat juhlat eivät ole tärkeämpiä kuin toisen hätä ja kuolema. Juhlia voi toistekin.
Ihana kuulla, että on olemassa edes joku epäitsekäs perheellinen. Voi kun useampikin ihminen olisi sinun kaltaisesi :)
No itseasaiassa ei mulla ole lapsia ja olen sinkku :D Puhuin vähän niinkuin futuurissa, lapsista, jota toivottavasti joskus saan, jos olen onnekas. Mutta noin mutkin siis on kasvatettu. Eihän ihmisiä voi jättää kärsimään yksin!
Okei :D Pliis pidä tämä mentaliteetti sitten kun (toivottavasti) niitä lapsia saat. Monista ihmisistä vaan tulee valitettavasti todella itsekkäitä, kun tulee perheelliseksi.
Sinä se tässä itsekäs puusilmä olet. Laitatko joka vuosi tuhansia euroja hyväntekeväisyyteen? Maksatko kuukausimaksua plan kummilapsista? Minä teen niin ja olen PERHEELLINEN. Miten helvetissä joku sinkku on noin yksisilmäinen ja luulee että perheelliset on sa*tanasta? Älä koskaan perheellisty sitten itse. Ottaa hermoon.
Itsellä ottaa hermoon se, että ei tajuta, että vaikka sinä olisitkin poikkeus ei se silti tarkoita, etteikö suurin osa perheellisistä ole itsekkäitä. Menepä esim ravintolaan niin huomaat, että siellä ne Jani-Pirkot juoksee ympäri raflaa ja sotkee, eikä vanhemmat tee mitään, koska "kyllähän minun mussukalla on oikeus purkaa energiaansa miten ja missä tahansa hän haluaa". Yksi poikkeus ei romahduta helposti nähtävää ja yleistettävää faktaa.
Ja ei, siitä ei ole huolta että lisääntyisin. Mieheni ja minä emme ole ikinä nauttineet kaoottisesta ja onnettomasta lapsiperhearjesta.
- Eri kuin tuo, kenelle vastasit
Oletteko kärsineet kaoottisista ja onnettomista sukujouluista?
Kyllä, silloin kun olemme olleet siskoni tai mieheni veljen luona. Molemmissa perheissä 3 lasta, ja he ovat juuri noita sottaavia, huutavia Jani-Pirkkoja. Tämän jälkeen teimme päätöksen, että menemme joko appivanhemmilleni (jossa olemme siis neljästään) tai olemme kaksistaan kotona. Oi sitä ihanaa rauhallisuutta <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseä parisuhteessa olevana mutta lapsettomana turhauttaa koko termi perheellinen. En edes tiedä tälle suoraa vastinetta missään muussa kielessä, kun lähes missä tahansa muualla perheeseen lasketaan kuuluvaksi muutkin kuin oma puoliso ja lapset. Ihan kuin vasta sitten kun saat omia lapsia saisit yhtäkkiä perheen vaikka olisikin hyvät välit esimerkiksi sisaruksiin. Kyllä mä koen että mulla perhe on vaikka ei lapsia olekaan.
Mäkin. Oon sinkku ja muutin hiljattain uudelle paikkakunnalle. Ja sukujoulu on peruttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin harvoin yksinäiset kutsuvat itse luokseen ihmisiä? Yksinäisiä, ystäviään, muita läheisiään?
He ovat surullisia, ettei muut kutsu luokseen, mutta eivät itsekään kutsu. Edes kahville joulunpyhinä.
No kun ne läheiset viettää joulun yms juhlapyhät oman puolisonsa/perheensä kanssa, niin ei ne tule kylään vaikka kutsuisikin. Ei yksinäisillä ole mitään yksinäisten kerhoa, mistä kutsua kylään ihmisiä.
Itse olin aikanaan sinkku pitempään (en omasta tahdostani), pääasiassa ihan viihdyinkin yksin. Mutta kun kaikki kaverit ja sisarukset oli parisuhteessa tuolloin, niin kyllähän sitä juhlapyhinä sai sitten olla aikalailla itsekseen. Harva edes hoksaa kysyä, että mitä suunnitelmia sillä sinkulla on. Eivät vaan tule ajatelleeksi, että joku joutuu olemaan yksin.
Kirjoitinpas vähän epäselvästi: siis vaikka itse sinkkuna kyselee suunnitelmista, niin harva pariskunta kyselee sinkulta.
Esim. uudenvuoden tai juhannuksen viettäminen: itse sinkkuna kyselet hyvissä ajoin, että oisko kehitetty jotain kivaa porukalla. Pariskuntien vakiovastaus: en tiiä vielä, katotaan lähempänä. Mutta ikinä ei sitten kuulu enää mitään aikanaan eikä sitä sinkkuna halua tietenkään tuppautua kenenkään seuraan väkisin :D Sitten tyyliin edellisenä päivänä ihmetellään, kun ei mitään erityistä tullutkaan suunniteltua (taaskaan) uudeksivuodeksi. Kun oishan se ollu kiva jos vaikka bileet tai jotain!
Eli ei tosiaan ole sinkusta itsestään aina kiinni se yksinäisyys.
Mikset ihan vaan ilmoita, että tervetuloa tänne juhannuksena klo 17? Itse ainakin aloin toimia näin, ja kummasti sitä porukkaa edellisenä iltana alkoi ilmaantua ja kyselyitä ruokajutuista. Valtaosa kyllä tykkää viettää noita juhlia isommalla porukalla.
Vierailija kirjoitti:
Itseä parisuhteessa olevana mutta lapsettomana turhauttaa koko termi perheellinen. En edes tiedä tälle suoraa vastinetta missään muussa kielessä, kun lähes missä tahansa muualla perheeseen lasketaan kuuluvaksi muutkin kuin oma puoliso ja lapset. Ihan kuin vasta sitten kun saat omia lapsia saisit yhtäkkiä perheen vaikka olisikin hyvät välit esimerkiksi sisaruksiin. Kyllä mä koen että mulla perhe on vaikka ei lapsia olekaan.
Mitä väliä? Kukin päättää kuitenkin sen joulunsa vieton itse, ihan sama määritelmistä.
Minäkin koen että kissat ovat perhettäni, vietämmehän aikaa siinä miljoona kertaa enemmän niiden kanssa, kuin sukulaisten.
Tuntuu vähän siltä, että osalle ihmisistä pitäisi järjestää erikseen sitä jouluohjelmaa. Siis aikuisista ihmisistä. Itsehän valitsee se autottomuuden, ihan oma ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseä parisuhteessa olevana mutta lapsettomana turhauttaa koko termi perheellinen. En edes tiedä tälle suoraa vastinetta missään muussa kielessä, kun lähes missä tahansa muualla perheeseen lasketaan kuuluvaksi muutkin kuin oma puoliso ja lapset. Ihan kuin vasta sitten kun saat omia lapsia saisit yhtäkkiä perheen vaikka olisikin hyvät välit esimerkiksi sisaruksiin. Kyllä mä koen että mulla perhe on vaikka ei lapsia olekaan.
Mitä väliä? Kukin päättää kuitenkin sen joulunsa vieton itse, ihan sama määritelmistä.
Minäkin koen että kissat ovat perhettäni, vietämmehän aikaa siinä miljoona kertaa enemmän niiden kanssa, kuin sukulaisten.
Tuntuu vähän siltä, että osalle ihmisistä pitäisi järjestää erikseen sitä jouluohjelmaa. Siis aikuisista ihmisistä. Itsehän valitsee se autottomuuden, ihan oma ratkaisu.
Niin siis en mä ketään vaadi mulle mitään jouluohjelmaa järjestämään, ja olen onnellisessa asemassa, koska minulla kyllä on "perheettömyydestä" huolimatta kumppani sekä molempien lapsuudenperheet, joiden kanssa viettää joulua. Lähinnä se tuolla määritelmällä on väliä, että näin kolmekymppisenä naisena minulta kysellään jatkuvasti olenko sinkku vai perheellinen vaikka en ilmeisesti sitten kumpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin harvoin yksinäiset kutsuvat itse luokseen ihmisiä? Yksinäisiä, ystäviään, muita läheisiään?
He ovat surullisia, ettei muut kutsu luokseen, mutta eivät itsekään kutsu. Edes kahville joulunpyhinä.
No kun ne läheiset viettää joulun yms juhlapyhät oman puolisonsa/perheensä kanssa, niin ei ne tule kylään vaikka kutsuisikin. Ei yksinäisillä ole mitään yksinäisten kerhoa, mistä kutsua kylään ihmisiä.
Itse olin aikanaan sinkku pitempään (en omasta tahdostani), pääasiassa ihan viihdyinkin yksin. Mutta kun kaikki kaverit ja sisarukset oli parisuhteessa tuolloin, niin kyllähän sitä juhlapyhinä sai sitten olla aikalailla itsekseen. Harva edes hoksaa kysyä, että mitä suunnitelmia sillä sinkulla on. Eivät vaan tule ajatelleeksi, että joku joutuu olemaan yksin.
Ihme uhriutumista, et sitten voi ottaa asiaa puheeksi ja kysyä, että saisitko mennä jonkun perheen vuoksi jouluksi ettei sun tarvisi olla yksin?
Eeeei, ei tietenkään, kun mökötät vaan ja odottelet, että muut jotenkin ihmeellisesti yhtäkkiä huomaisi ajatella asiaa sinunkin näkökulmastasi ja vielä tajuaisi, ettet osaa suutasi aukaista, vaan odotat että sinut oikein erikseen KUTSUTAAN sinne mukaan. Varmaan luulevat tällä hetkellä, että olet ihan tyytyväinen noin, kun et kerran mitään kenellekkään sano.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin aloittajan asemassa olisin surullinen. Itse olen sisaruksista ainoa, jolla on puoliso, lapsia ei ole kenelläkään, ja kyllä mulle on itsestään selvää, että ainakin osa joulusta ollaan yhdessä porukalla. Ollaan vietetty monenlaisia jouluja: aatto kaksin puolison kanssa ja pyhinä kokoonnuttu molempien vanhempien ja sisarusten kanssa yhteen, aatto erillään omien lapsuudenperheiden luona, pyhät kahdestaan, molempien vanhemmat ja sisarukset olleet meillä jne.
Itselle mieluisinta on, että muut tulevat meille. Tykkään tehdä joulua, enkä voisi kuvitellakaan, että sinkkusisarukseni tai leskiäitini olisi yksin joulun, jollei itse ihan välttämättä halua. Nyt haaveilen, että äiti ja sisarukset tulisi meille ja voitaisiin viettää oikein ihana, rento joulu, kaikki jäisi yöksi ja saisin laittaa joulupäiväaamuna brunssin koko porukalle.
Tästä ketjusta heräsi itselle jopa sellainen ajatus, että jos jonkun somekanavan kautta kutsuisi jonkun yksinäisen viettämään joulua meidän kanssa. Epäilen vain, mahtaako kukaan suomalainen olla niin yksin, että rohkenisi tulla.
Tuohon sun haaveeseen kiteytyy hyvin omat toiveeni myös. Itse olen ikisinkku ja jostain syystä aina lähdetään siitä ajatuksesta, että minä matkustan johonkin joulun viettoon. Sisarukseni ovat naimisissa olevia, mutta kenelläkään ei ole lapsia. Olisi ihanaa, kun joskus kokoonnnuttaisiin mun luo, saisin laittaa joulua oikein kunnolla ja parasta just tuo, että jäädään yöksi, jutellaan ja pelataan jotain lautapelejä jne. pitkälle yöhön, nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa ja sitten vielä kunnon joulubrunssi. Mulla olisi tilaakin, mutta jostain syystä ajatus on aina se, että mä vietän joulun jossain muualla kuin omassa kodissani. En valita, ihanaa kun kutsutaan, mutta tosiaan haave olis toi, että joskus omassa kodissakin.
Tuo on kyllä niin totta, että aina sitä sinkkua/lapsetonta pompotellaan. Pidetään yhteiskunnan pohjasakkana. Kummasti sitten taas seura kelpaa, kun ystävät/sisarukset eroaa ynnä muuta.
Ja tuntuu, että jotkut ei tajua sitä, että vaikka valitsisin sinkkuuden ja lapsettomuuden (josta nauttii 95% ajasta), niin kyllä silloin sen 5% ajasta haluaa kuitenkin olla toisten ihmisten kanssa. Eli ei vapaaehtoinen sinkkuus (josta nauttii) tarkoita sitä, ettäkö ei JOSKUS tarvitsisi niitä ihmisiä ympärilleen. Ihan samalla tavalla saadaan lukea joka paikasta niiden perheellisten (anonyymeja) vuodatuksia kun ei ikinä saa olla yksin, kun Jani-Pia 3v ja mieslapsiaviomies kaipaa huomiota 24/7!
Mutta esim kyseisessä tilanteessa veljen vaimo ja siskon mies ei halua lähteä sinne sinkkusisaruksen luo jouluksi ja yöksi ja pelaamaan lautapelejä.
Vai olisiko tässä tilanteessa haluttu, että puolisot jää yksin kotiin ja sisarukset vain tulee sinkkusisaren luo yöksi jouluksiHoh hoijaa, keskustelu täällä on kyllä turhauttavaa, kun aina lähdetään siitä pahimmasta ajatuksesta. Mistä ihmeestä sait käsityksen, että haaveilen siitä, että VAIN sisarukseni tulisivat luokseni ja heidän puolisonsa jäisivät yksin kotiin?! Tulen vallan mainiosti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, en kai muuten viettäisi jouluja kenenkään heistä luona.
En usko, että kukaan sisaruksistani tai heidän puolisoistaan varsinaisesti on koskaan edes ajatellut, että ei haluaisi tulla mun luo joulun viettoon. Se on vaan jotenkin itsestään selvää, että kun minä olen yksin, mä olen se, joka matkustaa. Olen joskus ehdottanut asiaa (useammin kuin kerran), mutta ei ole ottanut tulta alleen. Mitään varsianista syytä ei ole kukaan kertonut, se on vaan jotenkin automaattisesti niin. Johtunee osittain myös siitä, että olen kuopus ja vaikka oon jo kohta 50, edelleen olen sisarusteni mielestä perheen "vauva". He haluavat passata mua ja jos mennään porukalla esim. syömään, isoveli tarjoaa jne., vaikka todellisuudessa mulla on meistä paras liksa. En valita, eikä tuohon liity mitään suurempaa draamaa, salaista ahdistusta kenenkään osalta tms., näin vaan on.
Korostan siis, että olen erittäin onnellinen siitä, että sisarukseni pitävät itsestään selvänä, että minut kutsutaan jouluksi, pääsiäiseksi ja juhannukseksi. Kai silti saan haaveilla siitä, että joskus saisin itse emännöidä.
Ymmärrän.
Mutta ehkä se on mukavuudenhalua. Yritän miettiä toiselta kantilta. Vietimme ennen lapsia jouluja miehen veljen luona, koska sinne kokoontui muutkin sisarukset.
Aina jouluisin oli olo, että olen kylässä ja odotin vain, että päästään tapanina kotiin. En tuntenut oloa kotoisaksi porukassa,missä oli miehen sisaruksia ja heidän puolisoitaan. Me puolisot olimme toisille outoja ja ainoastaan sisaruksilla keskenään oli mukava joulu. Me puolisot kaipasimme omia sukulaisia ja kotiin.
Kun tuli lapsia, kieltäydyin lähtemästä enää kylään viettämään jouluaJuurikin näin olen itsekin sen ajatellut myös eli jos itsellä on kiva koti, missä on tilaa, eikä koe rasitteena emännöidä, on ymmärrettävää, että haluaa olla kotona, eikä kylässä. Mä tulen loistavasti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, mutta siitä huolimatta koen aina olevani kylässä. Tuomalla julki haaveeni toimia emäntänä joskus, halusin herätellä ajatusta, että voisiko joku joskus kyseenalaistaa tai edes miettiä, mistä lähtee ajatus, että sinkku matkustaa kylään muiden luo, vaikka puitteet olisi kaikilla samat.
On näitä pinttyneitä itsestään selvyyksiä esim. siitä, että sinkun on jotenkin helpompi matkustaa kuin pariskunnan vaikka tosiasiassa ainakin minulla tilanne on se, että menen ensin julkisilla juna-asemalle ja sieltä junalla sinne kyläilykaupunkiin, josta joko isäntä tai emäntä hakee mut asemalta, kun taas sisaruksillani on kaikilla autot eli voivat hypätä kotipihalla autoonsa, pakata niin monta nyssäkkää mukaan kuin tarvitsevat ja hurauttaa autolla mun pihaan. Millään muotoa, mun ei siis ole helpompi matkustaa, mutta sitkeässä se käsitys vaan istuu.
Mikset vuokraa autoa? Hinnat on nykyään tosi halvat ja hakupaikkoja monia.
Ei ole ajokorttia :D
Tämä selittääkin ihan kaiken. Oma valintasi tuokin. Luulet varmaan että auton pito ja vakuutukset sekä polttoaine ovat ilmaisia kun luulet myös että perheen matkaan lähtö on helppoa ja yksinkertaista. Hanki se kortti tai mene taksilla. Taksilla meno 200 km ei kata edes ajokortin hintaa saatika auton ostoa tai ylläpitoa. Tiedätkö paljonko lapsen ylläpito maksaa? Taatusti vähemmän kuin tuo taksimatka.
Et ole tosissasi?! Vi jeesus maaria, on tosiaan aika poistua palstalta, kun keskustelijoiden taso on tätä luokkaa. Vinkki: luetun ymmärtämistäkin voi opetella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin aloittajan asemassa olisin surullinen. Itse olen sisaruksista ainoa, jolla on puoliso, lapsia ei ole kenelläkään, ja kyllä mulle on itsestään selvää, että ainakin osa joulusta ollaan yhdessä porukalla. Ollaan vietetty monenlaisia jouluja: aatto kaksin puolison kanssa ja pyhinä kokoonnuttu molempien vanhempien ja sisarusten kanssa yhteen, aatto erillään omien lapsuudenperheiden luona, pyhät kahdestaan, molempien vanhemmat ja sisarukset olleet meillä jne.
Itselle mieluisinta on, että muut tulevat meille. Tykkään tehdä joulua, enkä voisi kuvitellakaan, että sinkkusisarukseni tai leskiäitini olisi yksin joulun, jollei itse ihan välttämättä halua. Nyt haaveilen, että äiti ja sisarukset tulisi meille ja voitaisiin viettää oikein ihana, rento joulu, kaikki jäisi yöksi ja saisin laittaa joulupäiväaamuna brunssin koko porukalle.
Tästä ketjusta heräsi itselle jopa sellainen ajatus, että jos jonkun somekanavan kautta kutsuisi jonkun yksinäisen viettämään joulua meidän kanssa. Epäilen vain, mahtaako kukaan suomalainen olla niin yksin, että rohkenisi tulla.
Tuohon sun haaveeseen kiteytyy hyvin omat toiveeni myös. Itse olen ikisinkku ja jostain syystä aina lähdetään siitä ajatuksesta, että minä matkustan johonkin joulun viettoon. Sisarukseni ovat naimisissa olevia, mutta kenelläkään ei ole lapsia. Olisi ihanaa, kun joskus kokoonnnuttaisiin mun luo, saisin laittaa joulua oikein kunnolla ja parasta just tuo, että jäädään yöksi, jutellaan ja pelataan jotain lautapelejä jne. pitkälle yöhön, nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa ja sitten vielä kunnon joulubrunssi. Mulla olisi tilaakin, mutta jostain syystä ajatus on aina se, että mä vietän joulun jossain muualla kuin omassa kodissani. En valita, ihanaa kun kutsutaan, mutta tosiaan haave olis toi, että joskus omassa kodissakin.
Tuo on kyllä niin totta, että aina sitä sinkkua/lapsetonta pompotellaan. Pidetään yhteiskunnan pohjasakkana. Kummasti sitten taas seura kelpaa, kun ystävät/sisarukset eroaa ynnä muuta.
Ja tuntuu, että jotkut ei tajua sitä, että vaikka valitsisin sinkkuuden ja lapsettomuuden (josta nauttii 95% ajasta), niin kyllä silloin sen 5% ajasta haluaa kuitenkin olla toisten ihmisten kanssa. Eli ei vapaaehtoinen sinkkuus (josta nauttii) tarkoita sitä, ettäkö ei JOSKUS tarvitsisi niitä ihmisiä ympärilleen. Ihan samalla tavalla saadaan lukea joka paikasta niiden perheellisten (anonyymeja) vuodatuksia kun ei ikinä saa olla yksin, kun Jani-Pia 3v ja mieslapsiaviomies kaipaa huomiota 24/7!
Mutta esim kyseisessä tilanteessa veljen vaimo ja siskon mies ei halua lähteä sinne sinkkusisaruksen luo jouluksi ja yöksi ja pelaamaan lautapelejä.
Vai olisiko tässä tilanteessa haluttu, että puolisot jää yksin kotiin ja sisarukset vain tulee sinkkusisaren luo yöksi jouluksiHoh hoijaa, keskustelu täällä on kyllä turhauttavaa, kun aina lähdetään siitä pahimmasta ajatuksesta. Mistä ihmeestä sait käsityksen, että haaveilen siitä, että VAIN sisarukseni tulisivat luokseni ja heidän puolisonsa jäisivät yksin kotiin?! Tulen vallan mainiosti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, en kai muuten viettäisi jouluja kenenkään heistä luona.
En usko, että kukaan sisaruksistani tai heidän puolisoistaan varsinaisesti on koskaan edes ajatellut, että ei haluaisi tulla mun luo joulun viettoon. Se on vaan jotenkin itsestään selvää, että kun minä olen yksin, mä olen se, joka matkustaa. Olen joskus ehdottanut asiaa (useammin kuin kerran), mutta ei ole ottanut tulta alleen. Mitään varsianista syytä ei ole kukaan kertonut, se on vaan jotenkin automaattisesti niin. Johtunee osittain myös siitä, että olen kuopus ja vaikka oon jo kohta 50, edelleen olen sisarusteni mielestä perheen "vauva". He haluavat passata mua ja jos mennään porukalla esim. syömään, isoveli tarjoaa jne., vaikka todellisuudessa mulla on meistä paras liksa. En valita, eikä tuohon liity mitään suurempaa draamaa, salaista ahdistusta kenenkään osalta tms., näin vaan on.
Korostan siis, että olen erittäin onnellinen siitä, että sisarukseni pitävät itsestään selvänä, että minut kutsutaan jouluksi, pääsiäiseksi ja juhannukseksi. Kai silti saan haaveilla siitä, että joskus saisin itse emännöidä.
Ymmärrän.
Mutta ehkä se on mukavuudenhalua. Yritän miettiä toiselta kantilta. Vietimme ennen lapsia jouluja miehen veljen luona, koska sinne kokoontui muutkin sisarukset.
Aina jouluisin oli olo, että olen kylässä ja odotin vain, että päästään tapanina kotiin. En tuntenut oloa kotoisaksi porukassa,missä oli miehen sisaruksia ja heidän puolisoitaan. Me puolisot olimme toisille outoja ja ainoastaan sisaruksilla keskenään oli mukava joulu. Me puolisot kaipasimme omia sukulaisia ja kotiin.
Kun tuli lapsia, kieltäydyin lähtemästä enää kylään viettämään jouluaJuurikin näin olen itsekin sen ajatellut myös eli jos itsellä on kiva koti, missä on tilaa, eikä koe rasitteena emännöidä, on ymmärrettävää, että haluaa olla kotona, eikä kylässä. Mä tulen loistavasti toimeen sisaruksieni puolisoiden kanssa, mutta siitä huolimatta koen aina olevani kylässä. Tuomalla julki haaveeni toimia emäntänä joskus, halusin herätellä ajatusta, että voisiko joku joskus kyseenalaistaa tai edes miettiä, mistä lähtee ajatus, että sinkku matkustaa kylään muiden luo, vaikka puitteet olisi kaikilla samat.
On näitä pinttyneitä itsestään selvyyksiä esim. siitä, että sinkun on jotenkin helpompi matkustaa kuin pariskunnan vaikka tosiasiassa ainakin minulla tilanne on se, että menen ensin julkisilla juna-asemalle ja sieltä junalla sinne kyläilykaupunkiin, josta joko isäntä tai emäntä hakee mut asemalta, kun taas sisaruksillani on kaikilla autot eli voivat hypätä kotipihalla autoonsa, pakata niin monta nyssäkkää mukaan kuin tarvitsevat ja hurauttaa autolla mun pihaan. Millään muotoa, mun ei siis ole helpompi matkustaa, mutta sitkeässä se käsitys vaan istuu.
Mikset vuokraa autoa? Hinnat on nykyään tosi halvat ja hakupaikkoja monia.
Ei ole ajokorttia :D
Tämä selittääkin ihan kaiken. Oma valintasi tuokin. Luulet varmaan että auton pito ja vakuutukset sekä polttoaine ovat ilmaisia kun luulet myös että perheen matkaan lähtö on helppoa ja yksinkertaista. Hanki se kortti tai mene taksilla. Taksilla meno 200 km ei kata edes ajokortin hintaa saatika auton ostoa tai ylläpitoa. Tiedätkö paljonko lapsen ylläpito maksaa? Taatusti vähemmän kuin tuo taksimatka.
Et ole tosissasi?! Vi jeesus maaria, on tosiaan aika poistua palstalta, kun keskustelijoiden taso on tätä luokkaa. Vinkki: luetun ymmärtämistäkin voi opetella.
Asiaa hän puhui, turha valittaa että junalla on hankala kulkea, ellei itse halua laittaa rahaa autoon. Ei se auto ilmainen ole perheellisillekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin harvoin yksinäiset kutsuvat itse luokseen ihmisiä? Yksinäisiä, ystäviään, muita läheisiään?
He ovat surullisia, ettei muut kutsu luokseen, mutta eivät itsekään kutsu. Edes kahville joulunpyhinä.
No kun ne läheiset viettää joulun yms juhlapyhät oman puolisonsa/perheensä kanssa, niin ei ne tule kylään vaikka kutsuisikin. Ei yksinäisillä ole mitään yksinäisten kerhoa, mistä kutsua kylään ihmisiä.
Itse olin aikanaan sinkku pitempään (en omasta tahdostani), pääasiassa ihan viihdyinkin yksin. Mutta kun kaikki kaverit ja sisarukset oli parisuhteessa tuolloin, niin kyllähän sitä juhlapyhinä sai sitten olla aikalailla itsekseen. Harva edes hoksaa kysyä, että mitä suunnitelmia sillä sinkulla on. Eivät vaan tule ajatelleeksi, että joku joutuu olemaan yksin.
Kirjoitinpas vähän epäselvästi: siis vaikka itse sinkkuna kyselee suunnitelmista, niin harva pariskunta kyselee sinkulta.
Esim. uudenvuoden tai juhannuksen viettäminen: itse sinkkuna kyselet hyvissä ajoin, että oisko kehitetty jotain kivaa porukalla. Pariskuntien vakiovastaus: en tiiä vielä, katotaan lähempänä. Mutta ikinä ei sitten kuulu enää mitään aikanaan eikä sitä sinkkuna halua tietenkään tuppautua kenenkään seuraan väkisin :D Sitten tyyliin edellisenä päivänä ihmetellään, kun ei mitään erityistä tullutkaan suunniteltua (taaskaan) uudeksivuodeksi. Kun oishan se ollu kiva jos vaikka bileet tai jotain!
Eli ei tosiaan ole sinkusta itsestään aina kiinni se yksinäisyys.
Toi on niin totta! SInkun on pakko kysellä ja suunnitella etukäteen, pariskunnat ja perheet voi olla "en tiiä, ei jaksa vielä miettiä" -vaiheessa hyvin pitkäänkin, koska he tietävät, etteivät kuitenkaan jää yksin. "Miksi tästä vielä pitää puhua?" kysyivät mun lapsuudenperheen jäsenet pari viikkoa sitten, kun yritin jutella joulusta. Nyt ovat päätyneet siihen, että "ei jaksa tehdä mitään, me ollaan vaan kotona". No kiva heille. Mä olen sit taas yksin. Ja kyllä, kutsuin myös heitä kylään ja keksin toisenkin yhteisen idean.
Ei heille ole mitään erityistä arvoa sillä, että mä olisin mukana, eivätkä he osaa eläytyä siihen, miltä joulu yksin tuntuu. Samahan se heille on.
Tää keskustelu on mennyt ihan pimeeks. Antakaa trollien olla, älkää vastatko riehujille.
Tämä selittääkin ihan kaiken. Oma valintasi tuokin. Luulet varmaan että auton pito ja vakuutukset sekä polttoaine ovat ilmaisia kun luulet myös että perheen matkaan lähtö on helppoa ja yksinkertaista. Hanki se kortti tai mene taksilla. Taksilla meno 200 km ei kata edes ajokortin hintaa saatika auton ostoa tai ylläpitoa. Tiedätkö paljonko lapsen ylläpito maksaa? Taatusti vähemmän kuin tuo taksimatka.