Yle: Väitöstutkimus: Äidit tinkivät urahaaveistaan – perheen sisällä yllättävän vähän neuvotteluvaraa työssäkäynnistä

Näitä samoja tutkimuksia on tullut jo pitkän aikaan, missä se on aina nainen, joka joutuu suhteessa enemmän tai vähemmän tinkimään itsestään tai urastaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun tilanne tämä, tuntuu irvokkaalta, että jotkut puhuvat että perheiden pitää itse saada päättää. Ja kuitenkin se päätös on aina sama: nainen kotiin. Siksi tarvitaan vaikka pakolla erilliset perhevapaat miehille.

Nyt ei aukea sitten yhtään.

Mitä sitten jos enemmistö päättää noin? Pitääkö naiset pakottaa tekemään uraa halusivat sitä tai eivät?

Tämä on ihme naisten juttu. Aina pitäisi olla laki joka rikkoo yksilän vapautta jotta saataisiin tilastoja halutun laisiksi.

Tuo johtuu kahdesta asiasta:
- miehille palkka on ammattia valitessa tärkeämpi kriteeri kuin naisille

- naiset suosivat pariutuessa hyvätuloisia miehiä

Tämän seurauksena enemmistössä perheistä mies tienaa enemmän, ja koska hyvä elintaso kiinnostaa molempia osapuolia, mies on se joka metsästää ylennyksiä.

Naiset voivat koska tahansa alkaa suosimaan pehmeitä ei-assertiivisia ja ei-kunnianhimoisia miehiä joita ura ei kiinnosta. Sillähän ongelma ratkeaa.

Olen joutunut joustamaan. Meillä molemmilla on akateeminen koulutus. Mutta puoliso on 5 vuotta minua vanhempi. Hänellä oli siinä vaiheessa vakituinen työ ja itse olin vastavalmistunut. Jäin kotiin, koska vakipaikasta ei ollut tietoa.

Vähänpä mitään tajusin. Vapaa-ehtoinen kotiäitiys vaihtui pitkäaikaistyöttömyydeksi, kun ei niitä töitä löytynytkään kun olisi ollut aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne naiset jotka hinkuvat nopeasti takaisin työelämään eivätkä halua olla kotona lasten kanssa ovat tyypillisesti töissä jossain ylipalkatussa käsienheilutteluhommassa jossa voi piirrellä kaikessa rauhassa kivoja kaavioita ja kirjoitella someen juttuja firmasta ja muuttuvasta maailmasta.

Ajatella, että joillakin on mielekäs työ, josta maksetaan kohtuullista palkkaa. Harva haluaa pian takaisin vaikkapa huonosti palkattuun, raskaaseen vuorotyöhön sote-alalla.

No minusta tuollaiset hyvesignalointityöpaikat jotka kustannetaan ne oikeat työt tekevien miesten panoksella eivät kasvata naisten arvostusta työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tilanne tämä, tuntuu irvokkaalta, että jotkut puhuvat että perheiden pitää itse saada päättää. Ja kuitenkin se päätös on aina sama: nainen kotiin. Siksi tarvitaan vaikka pakolla erilliset perhevapaat miehille.

Mielestäni tämä on hyvä, kunhan imetysoikeus taataan niille, jotka haluavat imettää suositusten mukaisesti. Jos esim. 6kk vauvan äiti menee töihin, niin kyllä se imetys lähes kaikilla loppuu sitten siihen. Eli ainakin 9kk ja mielellään vuosi, pitäisi olla mahdollista naisille olla kotona tuollainen järjestelmällä.

Ja toisekseen täytyy myös huomioida se, että ei kavenneta sitten tosiasiassa kotihoidon mahdollisuutta. Eli rahaa se vaatii. Jos äiti on lähihoitaja ja isä insinööri, niin on selvää ettei perhe elä sillä lähihoitajan palkalla kun isä on kotona. Vaikka kuinka hienoja puheita pitäisimme kuinka koko systeemi muuttuu, niin käytännössä ilman rahallista tukea tämä tarkoittaisi että ennen näkemätön määrä lapsia aloittaisi päivä- tai perhepäivähoidon alle vuoden ikäisinä.

Kun tällaisista asioista keskustellaan niin pitää myös miettiä millaisia seurauksia asialla tulee olemaan ihan oikeassa elämässä eikä pelkästään haaveissa.

On myös huomattava, että että iso osa naisten vaikeuksista kehittää uraa johtuu myös siitä, että nainen samalla kokemuksella, työpanoksella ja työkokemuksella tienaa edelleen vähemmän kuin mies. Kyse on asenteista. Ja toki miesten perhevapaa edesauttaa näiden asioiden arvostamisessa, mitkä perinteisesti liittyvät naiseuteen.

Uskon kyllä että korvamerkitty perhevapaa onnistuu, mutta se täytyy miettiä tarkasti jotta lapsiperheiden asema ei huononnu. Jokaisella naisella pitää olla oikeus päättää imetyksestä ja jokaisella perheellä pitää olla mahdollista tienata paras mahdollinen summa. Yrittäjien tilanteet pitää huomioida myös jne.

Ainoa järkevä kommentti!

Imetys on kuitenkin todella tärkeää, eikä isä voi sitä hoitaa. Vai oliko ideana, että äiti on ensin kotona vuoden, sitten isä myös vuoden? Koska vähintään sen vuoden jokaisella on oltava oikeus imettää, eli tarjota lapselleen parasta mahdollista ravintoa!

Kyllä, olen mies. Minulle ei ole ollut ongelma jäädä kotiin hoitovapaalle, mutta näin olen tehnyt vasta silloin, kun imetys on loppunut lapsen ollessa noin 1,5 vuotias. Jokaisen lapsen kanssa olin vähintään 6kk kotona.

M42

Eivät kaikki naiset halua imettää kokonaista vuotta. Meillä ei rintaruokinta oikein onnistunut esikoisen kohdalla. Jouduin pumppaamaan maidon. Lapsen ollessa puoli vuotta lopetin sen, koska lapsi puuhaili kotona sillä vauhdilla, ettei pumppaamiseen voinut enää keskittyä. Toista lasta ei taas millään meinannut saada pois tissiltä. Lapset ovat yksilöitä.

Niin, kaikki naiset eivät halua imettää, käsitän, mutta auempien kirjoittajien pointti olikin, ettei naisia saa pakottaa töihin ja isiä kotiin lapsen ollessa alle vuoden ikäinen - koska jokaisella on oltava oikeus imettää. Tai olla imettämättä. Mutta millään lakipykälällä sitä ei saa sabotoida.

Saahan nykyisinkin vanhempainvapaan jakaa tasan puoliksi, mut harvapa näin tekee, koska silloin imetys loppuis lapsen ollessa 3-4kk ikäinen (!?)

Tietty jos on täysin korvikkeella ruokittu, onnistuu.

Mistä ihmeestä tulee se käsitys, että imetystä ei voi jatkaa töihinpaluun jälkeen?

Täysimetystä on aika vaikea jatkaa jos on 8-9 tuntia päivässä pois vauvan luota.

Täysimetys loppuu joka tapauksessa viimeistään silloin, kun vauva on puolivuotias ja rupeaa syömään muutakin ruokaa. Siinä vaiheessa on täysin mahdollusta jatkaa imetystä niin, että harventaa imetyskertoja.

Ehkäpä, mutta toisaalta on mukava että imetyksen aiheuttamat vaihdevuosioireet loppuvat. Ei tarvitse koko ajan enää rasvailla pillun kuivia limakalvoja, kun vauva ei roiku tissillä.

Tuokin on täysin yksilöllistä tuo oireilu imettäessä ja vaihdevuosissa. Ehkä selvisikin syy miksei sinua huvittanut imettää sen pidempään. Toisilla bartholin rauhaset toimii ihan imettäessäkin, ei min ainakaan tarvinnut rasvailla.

Tosin on vaihdevuosiinkin varmasti pidempi aika.

Eri

Teini-äiti kirjoittaa?

Teini-äiti?? :D onko tuo tarkoitettu loukkaukseksi vaiko muuten vain kiinnostaa? En ole, sain esikoiseni 20-vuotiaana.

Itse halusin aikanaan kotiin jäädä ja lapsemme ovat aina tuntuneet vähän enemmän mun lapsilta. Miehellä on mahtava ura ja mä en ole mitään, pelkkä tehdastyöläinen. Olen tehnyt työelämässä niin paljon vääriä valintoja, joten lasten kanssa kotiin jääminen vuosiksi on ollut työelämässäni ainut hyvä valinta.

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut joustamaan. Meillä molemmilla on akateeminen koulutus. Mutta puoliso on 5 vuotta minua vanhempi. Hänellä oli siinä vaiheessa vakituinen työ ja itse olin vastavalmistunut. Jäin kotiin, koska vakipaikasta ei ollut tietoa.

Vähänpä mitään tajusin. Vapaa-ehtoinen kotiäitiys vaihtui pitkäaikaistyöttömyydeksi, kun ei niitä töitä löytynytkään kun olisi ollut aika.

Kerropa, minkä alan akateeminen olet. Ehkä syy löytyy sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tilanne tämä, tuntuu irvokkaalta, että jotkut puhuvat että perheiden pitää itse saada päättää. Ja kuitenkin se päätös on aina sama: nainen kotiin. Siksi tarvitaan vaikka pakolla erilliset perhevapaat miehille.

Mielestäni tämä on hyvä, kunhan imetysoikeus taataan niille, jotka haluavat imettää suositusten mukaisesti. Jos esim. 6kk vauvan äiti menee töihin, niin kyllä se imetys lähes kaikilla loppuu sitten siihen. Eli ainakin 9kk ja mielellään vuosi, pitäisi olla mahdollista naisille olla kotona tuollainen järjestelmällä.

Ja toisekseen täytyy myös huomioida se, että ei kavenneta sitten tosiasiassa kotihoidon mahdollisuutta. Eli rahaa se vaatii. Jos äiti on lähihoitaja ja isä insinööri, niin on selvää ettei perhe elä sillä lähihoitajan palkalla kun isä on kotona. Vaikka kuinka hienoja puheita pitäisimme kuinka koko systeemi muuttuu, niin käytännössä ilman rahallista tukea tämä tarkoittaisi että ennen näkemätön määrä lapsia aloittaisi päivä- tai perhepäivähoidon alle vuoden ikäisinä.

Kun tällaisista asioista keskustellaan niin pitää myös miettiä millaisia seurauksia asialla tulee olemaan ihan oikeassa elämässä eikä pelkästään haaveissa.

On myös huomattava, että että iso osa naisten vaikeuksista kehittää uraa johtuu myös siitä, että nainen samalla kokemuksella, työpanoksella ja työkokemuksella tienaa edelleen vähemmän kuin mies. Kyse on asenteista. Ja toki miesten perhevapaa edesauttaa näiden asioiden arvostamisessa, mitkä perinteisesti liittyvät naiseuteen.

Uskon kyllä että korvamerkitty perhevapaa onnistuu, mutta se täytyy miettiä tarkasti jotta lapsiperheiden asema ei huononnu. Jokaisella naisella pitää olla oikeus päättää imetyksestä ja jokaisella perheellä pitää olla mahdollista tienata paras mahdollinen summa. Yrittäjien tilanteet pitää huomioida myös jne.

Minä imetin 3 kk.

Hyvä ja fiksu sekä terve ihminen siitä tuli. Ei ollut mitään ongelmia. Ei allergioita tai mitään. Täytyykö sitä tissiä vuosi lutkuttaa??!

Mulla on sitten kai käynyt tuuri, koska mun mies on vauvaa hoitanut ja olen pystynyt hoitamaan opintoni loppuun ja mennyt töihin.

Ei meillä edes mietitty mitään muuta vaihtoehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tilanne tämä, tuntuu irvokkaalta, että jotkut puhuvat että perheiden pitää itse saada päättää. Ja kuitenkin se päätös on aina sama: nainen kotiin. Siksi tarvitaan vaikka pakolla erilliset perhevapaat miehille.

Mielestäni tämä on hyvä, kunhan imetysoikeus taataan niille, jotka haluavat imettää suositusten mukaisesti. Jos esim. 6kk vauvan äiti menee töihin, niin kyllä se imetys lähes kaikilla loppuu sitten siihen. Eli ainakin 9kk ja mielellään vuosi, pitäisi olla mahdollista naisille olla kotona tuollainen järjestelmällä.

Ja toisekseen täytyy myös huomioida se, että ei kavenneta sitten tosiasiassa kotihoidon mahdollisuutta. Eli rahaa se vaatii. Jos äiti on lähihoitaja ja isä insinööri, niin on selvää ettei perhe elä sillä lähihoitajan palkalla kun isä on kotona. Vaikka kuinka hienoja puheita pitäisimme kuinka koko systeemi muuttuu, niin käytännössä ilman rahallista tukea tämä tarkoittaisi että ennen näkemätön määrä lapsia aloittaisi päivä- tai perhepäivähoidon alle vuoden ikäisinä.

Kun tällaisista asioista keskustellaan niin pitää myös miettiä millaisia seurauksia asialla tulee olemaan ihan oikeassa elämässä eikä pelkästään haaveissa.

On myös huomattava, että että iso osa naisten vaikeuksista kehittää uraa johtuu myös siitä, että nainen samalla kokemuksella, työpanoksella ja työkokemuksella tienaa edelleen vähemmän kuin mies. Kyse on asenteista. Ja toki miesten perhevapaa edesauttaa näiden asioiden arvostamisessa, mitkä perinteisesti liittyvät naiseuteen.

Uskon kyllä että korvamerkitty perhevapaa onnistuu, mutta se täytyy miettiä tarkasti jotta lapsiperheiden asema ei huononnu. Jokaisella naisella pitää olla oikeus päättää imetyksestä ja jokaisella perheellä pitää olla mahdollista tienata paras mahdollinen summa. Yrittäjien tilanteet pitää huomioida myös jne.

Minä imetin 3 kk.

Hyvä ja fiksu sekä terve ihminen siitä tuli. Ei ollut mitään ongelmia. Ei allergioita tai mitään. Täytyykö sitä tissiä vuosi lutkuttaa??!

Kyllä jokaisella äidillä tulee olla aito oikeus itse päättää kuinka kauan imettää.

Jos et osaa tätä ymmärtää, niin paljonpa sinulla lopulta sitten kiinnostaa naisten oikeudet. Kiva huudella miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, niin kauan kuin ei täydy aidosti miettiä sitä kuinka naisetkin ovat erilaisia ja haluavat eri asioita?

Sellainen malli että nainen voi halutessaan olla ensimmäisen vuoden kotona ei poissulje sitä, etteikö jotkut voisi päättää että se on mies joka on ensimmäisen vuoden kotona.

Vierailija kirjoitti:

Kun tilanne tämä, tuntuu 7irvokkaalta, että jotkut puhuvat että perheiden pitää itse saada päättää. Ja kuitenkin se päätös on aina sama: nainen kotiin. Siksi tarvitaan vaikka pakolla erilliset perhevapaat miehille.

Ai että tasa-arvon nimissä perhevapaat pakolla puoliksi, vaikka se romuttaisi perheen talouden. Varma keino saada syntyvyys laskemaan.

Vierailija kirjoitti:

meillä ei ole lapsia ja eipä tuon naisen urahaaveet kovin korkealla ole.

Tenavat vain on loistava tekosyy vetää elämän läpi käsijarru päällä

Siis mitä sen naisen pitäisi sinusta tehdä? Hoitaa lapset JA rakentaa hulluna jotain uraa? Miksi ja millä ajalla? Ja minkä takia jos ei hänellä ole mitään urahaaveita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lakannut uskomasta siihen, että naisten onnellisuus lisääntyisi siitä, että miehet jäisivät enemmän kotiin. Useimmat äidit itse haluavat mieluummin jäädä kotiin ja hoitaa pienet lapset itse miehen sijaan. Tietysti on tärkeää, että mies muuten osallistuu silloin kun voi. Perusta tähän on, niin epämuodikasta kuin sitä onkin sanoa, biologiassa. Olen kyllä joskus nuorena kuvitellut, että tasa-arvon edellytys olisi jotenkin, että kaikki tällaiset jaetaan tasan puoliksi. Toinen tapa ajatella tasa-arvoa olisi, että sitä perinteisesti kotona äitien tekemää työtä aidosti arvostettaisiin. Siis myös miehet arvostaisivat. Sitä ei usein tapahdu.

Luulen, että avainasia tässä on juurikin tuo arvostuksen puute. Moni nainen olisi varmaan ihan tyytyväinen kotona hoitamassa lapsia, mutta jos se johtaa käytännössä siihen että naisella ei ole omaa rahaa, myöhemmin eläkettä ja saa kuunella mieheltä vittuilua kotona loisimisesta, niin ihmekkös tuo jos ei nappaa. Joskus aikoinaan ei ollut edes tavatonta, että mies otti rinnalleen ihan avoimesti rakastajattaren ja kotiäiti ei voinut muuta tehdä kuin katsella vierestä, kun poiskaan ei voinut lähteä. Minulle on aivan selvää, että en halua tehdä "työtä", jonka arvo miehen ja yhteiskunnan silmissä on täysi nolla, ja sitähän se käytännössä on muualla kuin juhlapuheissa.

Mikä summa äidinpalkkaa nostaisi arvostusta? Esim. 5000€/kk?

Riittääkö?

Kyse ei ole mistään tietystä summasta, vaan siitä että perheen sisällä ihan oikeasti ajateltaisiin, että naisen työpanos on yhtä tärkeä kuin miehen. Ettei naisen jäätyä kotiäidiksi tule yhtäkkiä sellaista valtadynamiikkaa jossa naiselle sanotaan, että koska et tuo tähän talouteen rahaa niin et myöskään päätä yhtään mistään. Jos historiaa katsotaan, niin hyvin paljon on käytetty naisen kotiäidin asemaa naisia vastaan ja se on ongelma - ainakin jos halutaan, että naiset alkaisivat haluta takaisin kotiäideiksi. Jokainen meistä haluaa saada kunnioitusta ja tulla kuulluksi, ja jos kotiäidiksi jääminen tarkoittaa sitä, että näitä asioita ei saa, niin sitten naiset ovat mielummin töissä.

Äitejä ylistetään jo tarpeeksi siitä, että pullauttavat lapsia ulos. Mitä vielä?

Siis miten ylistetään? Kuka ylistää ja miten tämä näkyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lakannut uskomasta siihen, että naisten onnellisuus lisääntyisi siitä, että miehet jäisivät enemmän kotiin. Useimmat äidit itse haluavat mieluummin jäädä kotiin ja hoitaa pienet lapset itse miehen sijaan. Tietysti on tärkeää, että mies muuten osallistuu silloin kun voi. Perusta tähän on, niin epämuodikasta kuin sitä onkin sanoa, biologiassa. Olen kyllä joskus nuorena kuvitellut, että tasa-arvon edellytys olisi jotenkin, että kaikki tällaiset jaetaan tasan puoliksi. Toinen tapa ajatella tasa-arvoa olisi, että sitä perinteisesti kotona äitien tekemää työtä aidosti arvostettaisiin. Siis myös miehet arvostaisivat. Sitä ei usein tapahdu.

Luulen, että avainasia tässä on juurikin tuo arvostuksen puute. Moni nainen olisi varmaan ihan tyytyväinen kotona hoitamassa lapsia, mutta jos se johtaa käytännössä siihen että naisella ei ole omaa rahaa, myöhemmin eläkettä ja saa kuunella mieheltä vittuilua kotona loisimisesta, niin ihmekkös tuo jos ei nappaa. Joskus aikoinaan ei ollut edes tavatonta, että mies otti rinnalleen ihan avoimesti rakastajattaren ja kotiäiti ei voinut muuta tehdä kuin katsella vierestä, kun poiskaan ei voinut lähteä. Minulle on aivan selvää, että en halua tehdä "työtä", jonka arvo miehen ja yhteiskunnan silmissä on täysi nolla, ja sitähän se käytännössä on muualla kuin juhlapuheissa.

Mikä summa äidinpalkkaa nostaisi arvostusta? Esim. 5000€/kk?

Riittääkö?

Kyse ei ole mistään tietystä summasta, vaan siitä että perheen sisällä ihan oikeasti ajateltaisiin, että naisen työpanos on yhtä tärkeä kuin miehen. Ettei naisen jäätyä kotiäidiksi tule yhtäkkiä sellaista valtadynamiikkaa jossa naiselle sanotaan, että koska et tuo tähän talouteen rahaa niin et myöskään päätä yhtään mistään. Jos historiaa katsotaan, niin hyvin paljon on käytetty naisen kotiäidin asemaa naisia vastaan ja se on ongelma - ainakin jos halutaan, että naiset alkaisivat haluta takaisin kotiäideiksi. Jokainen meistä haluaa saada kunnioitusta ja tulla kuulluksi, ja jos kotiäidiksi jääminen tarkoittaa sitä, että näitä asioita ei saa, niin sitten naiset ovat mielummin töissä.

Äitejä ylistetään jo tarpeeksi siitä, että pullauttavat lapsia ulos. Mitä vielä?

Siis miten ylistetään? Kuka ylistää ja miten tämä näkyy?

Ylistetään löysälettuisiksi tenapöksyiksi vauva-palstalla (vaikka konkreettinen ero lapsettoman ja lapsia saaneen naisen välillä todellisuudessa on yleensä vain se, että toisella on lapsia kasvatettavanaan). Tähän tämä naisten ylistys jääkin.

Mun mielestä tässä asiassa pitäisi mennä vähän takapakkia ja myöntää, että nainen saa olla ensisijaisesti äiti, eikä tarvitse olla uratykki. Mutta sitten pitäisi vähän miettiä yhteiskunnan rakenteita ja raha-asioita uusiksi. Tämä ei ole ollenkaan huono asia, jos ja kun työpaikat vähenevät. Ymmärrän, että työnantajat haluavat lahjakkaimmat työntekijät, myös naiset, hommiin. Mutta se on ahneutta ja väärin. Multakin jäi lapsiluku yhteen, kun piti paiskia hommia ihan hulluna juurikin lisääntymisiässä. Nyt työnantaja kiittää työttömyydellä, kun olisi paljon aikaa, kokemusta ja taitoa tehdä uraa. Korjattavaa riittää.

Terkuin: 50v +

Minä sain tässä keskustelussa kuulla olevani tyhmä, kun olen hankkinut lapsia vähemmän koulutetun miehen kanssa, jolle työllistyminen synnyinpaikkakunnaltaan muualle on ollut vaikeaa.

Opiskelussakin on hänellä ollut haasteita, joten vakituisen työpaikan saaminen oli hänelle kuin lottovoitto. Okei, olisin toki voinut vielä enemmän satsata omaan uraan ja päättää tämän suhteen. Todennäköisesti silloin itkisin täällä sitä, ettei pelkkä ura tahdo oikein riittää elämän sisällöksi.

Teki nainen niin tai näin, aina tulee kritiikkiä siitä, että väärin toimittu!

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tässä asiassa pitäisi mennä vähän takapakkia ja myöntää, että nainen saa olla ensisijaisesti äiti, eikä tarvitse olla uratykki. Mutta sitten pitäisi vähän miettiä yhteiskunnan rakenteita ja raha-asioita uusiksi. Tämä ei ole ollenkaan huono asia, jos ja kun työpaikat vähenevät. Ymmärrän, että työnantajat haluavat lahjakkaimmat työntekijät, myös naiset, hommiin. Mutta se on ahneutta ja väärin. Multakin jäi lapsiluku yhteen, kun piti paiskia hommia ihan hulluna juurikin lisääntymisiässä. Nyt työnantaja kiittää työttömyydellä, kun olisi paljon aikaa, kokemusta ja taitoa tehdä uraa. Korjattavaa riittää.

Terkuin: 50v +

Mitä ihmettä höpötät? Syy syntyvyyden alentumiseen on se että naiset eivät halua olla vain äitejä, niitä jotka astuvat muusta elämästä syrjään ja kärsivät siitä loppuelämänsä.

Ruotsissa vanhemmuudesta aiheutuvat kulut peritään tasan ja isille on kunnolliset kiintiöt ja nämä ovat aiheuttaneet sen että isätkin ovat kotona ja heillä on parempi suhde lapsiinsa, lisäksi syntyvyys on korkeampi kuin meillä em johtuen.

Itse olin tukehtua siihen kun olin vuoden kotona esikoisen kanssa ja toiselta kaksi vuotta kun työtä ei jatkettukaan. Kun pääsin takaisin töihin niin mieheni sanoi minulle parin kuukauden päästä että nyt olen se oma itseni, onnellinen.

Ikäisesi nainen.

No itsehän te miehenne valitsette?

Minulla esim. molemmat isoäidit olleet uranaisia ja isoisät huolehtineet selkeästi enemmän kodista ja lapsista.

Isoisät on isoäitejä useamman vuoden nuorempia, vähän vähemmän koulutettuja ja pienempituloisia.

Tämä siis tietysti jo vuosikymmeniä sitten.

Se, että suurinosa naisista ei ole esim. heidän luonteisiaan ja haluaa olla parisuhteessa piian asemassa johonkin itseään vähän vanhempaan ja vahvempiluontoiseen mieheen jonka kanssa on ”turvallinen olo”, on ihan niiden naisten asia.

Kaikkea ei voi saada ja tasa-arvoa turha vinkua, kun pariutumisessa ei kuitenkaan haluta tehdä muutoksia vaan etsitään edelleen sitä vähän vanhempaa, ”kokeneempaa”, parempituloista ja ”turvallista” miestä.

Tottakai se parisuhteen dynamiikka sitten on mitä on, kun lähtökohdat on nuo!

Miten olisi vaikka vastuu valinnoista?

Valtion ahneuden vuoksi mies ei enää pysty elättämään perhettään.

Naisen pitää antaa lapsensa myös muille kasvatettavaksi, ja kerryttää valtiolle tuloveroa, lisäksi on yleensä velkoja maksettavana. Niin että moisesta haihattelusta kuuluukin luopua, jos pystyy hoitamaan tärkeimmän tehtävänsä yksinkertaisesti kuluttamalla vähemmän. (Tottakai tehtävänjako voidaan vaihtaa miehen ja naisen välillä, mutta yleensä nainen haluaa olla äiti myös käytännössä.)

Jouduin uhraamaan. Mies halusi lapsen ja kun siitä puhuttiin lupasi ja vannoi, että hän kyllä jää koti-isäksi ja mä saan mennä takaisin töihin heti, kun haluan. Kunhan vaan antaisin hänelle lapsen, koska hän ei muuta halua kuin olla isä. Paskat. Kun lapsi syntyi miehen mieli muuttui. Olikin äidin tehtävä olla kotona ja hoitaa lasta ja hänen elättää perhe, koska se on miehen tehtävä perheen päänä ja miehenä.

Töiden jälkeen ei sitten jaksanut enää hoitaa lastakaan. Itse en oikeastaan edes halunnut koko lasta, taivuin miehen mieliksi. 7kk olin kotona ja päätin itse, että lapsi menee hoitoon. Löysin yhden pph:n, joka otti pieniäkin ja lapsi meni 8kk iässä hoitoon. Mies inisi, mutta ei suostunut jäämään kotiin. Lopulta meille tuli ero ja minä lähdin ja tein miehestä pääasiallisen huoltsjan. Siitäkin hän inisi, että ku haittaa töitä olla lähivanhempi. Mä otan lapsen joka toinen viikonloppu pe-su ja maksan elarit.