Erään "kauniin" naisen tarina

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ollut samanlaista taustaa. Paljon mt ongelmia. Mm raiskaus, laiminlyöntejä, pahoinpitelyä ja hylätyksi tulemista lapsena. Kaunis en todellakaan koe olevani, vaikka kehuttu on aina. Toisaalta on myös kiusattu ulkonäöstä. En tiedä, miltä näytän. Miehet kehuu ja osa naisistakin, omasta mielestäni olen epämuodostunut hirviö.

Minun väitetään vain hakevan huomiota, kun en pysty lähtemään ulos tai alan itkeä, kun näen valokuvia itsestäni. Tämän vuoksi en enää puhu aiheesta kellekään ja pysyn omissa oloissani. Päihteidenkäytön lopetettuani tämä on ollut aika helppoa.

Ihmiset luulevat, että hyvä ulkonäkö parantaa traumat ja elämänlaatua, mutta mielummin kokisin olevani turvassa ja suurinpiirtein normaali, kuin kauniiksi kehuttu ja epävakaa.

Sama täällä. Olen 29 ja peilistä katsoo vanha kurpahtanut eukko. Muut kehuu (yhä) kauniiksi. Vihaan kaikkia vähäisiäkään virheitä itsessäni kuten juonteita otsassa tai tummia silmänalusia.

Hah hah, ihminen on niin vanhan näköinen kuin antaa itsensä olla. En tarkoita, että 40-vuotias voi näyttää 20-vuotiaalta jos vain haluaa vaan että se 40v voi näyttää terveeltä, upealta ja huolitellulta nelikymppiseltä jos haluaa.

Juonteita ja mustia sulmänalusia on varmaan joka toisella kolmenkympin ikäisellä jos on huolia tai geneettistä alttiutta. Silmänympärysjuonteet ovat erityisesti kosteuden puutetta, eivät siis oikeita juonteita vielä yleensä edes.

Etsi sopivat voiteet ja seerumit. Ihon kosteutus tekee hyvää varsinkin nyt kylmään vuodenaikaan. Käy lenkillä päivittäin, 30-60 min kävelyä päivittäin ja syö terveellisesti. Mustat silmänaluset saa peittoon peitevoiteella. Katso YouTubesta ohjeita.

Krooh pyyh ohhoh nukahdin kesken kaiken! Oli niin tylsät jutut sulla ap

Mulla samat, myös taustat, mutta olen ruma.

Ja joo, vaihtaisin paikkaa kanssasi :)

Vierailija kirjoitti:

Sun ongelma ei ole kauneus vaan ihan muut jutut. Yhtenä tulee mieleen itsekeskeisyys.

En vaihtaisi osia ap:n kanssa. Ei kuulosta itsekeskeiseltä vaan syvästi traumatisoituneelta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä aihe tuli mieleeni vain siitä kun jos ihminen on kaunis, niin hänen odotetaan saavan kaiken tuosta vain.  Kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan voi tietää millaista toisen ihmisen elämä todellisuudessa on.

No, niinhän ne yleensä saa. Ja antavat rumempien ymmärtää, että nämä eivät ole hänen arvoisiaan ihmisiä, koska ovat paljon rumempia. Kokemusta on.

Minua eivät kauniiden ihmisten mielenterveys"ongelmat" kiinnosta sitten tippaakaan. Sorry.

Vierailija kirjoitti:

Mulla samat, myös taustat, mutta olen ruma.

Ja joo, vaihtaisin paikkaa kanssasi :)

Tarina on tosi, mutta ihan oikeesti. Oon kyllästynyt näihin narsistisiin "elämäni on niin vaikeeta koska olen kaunis", no ei ole- se luultavasti on jopa muita helpompaa.

Rumuus ei suojaa hyväksikäytöltä, eikä väkivallalta. Rumuus ei herätä sympatiaa, eikä se ei suojaa yksinäisyydeltä tai tee elämää helpomaksi. Päin vastoin, rumuus on altistava tekijä kaltoinkohtelulle. Koska harvat ovat kiinnostuneita miltä rumasta tuntuu.

Jos ette usko, niin millaista kuvittelette vaikka kauneusihanteisiin sopimattomien, mutta toimintakuntoisten kehitysvammaisten elämän olevan?

juups kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin unohtaa menneet, mutta kun se ei onnistu. Raiskaus, väkivalta, tulee mieleeni takaumina päivittäin. Käyn terapiassa, mutta oirekuvani on niin kompleksinen että paraneminen tapahtuu hitaasti. Terapeuttini sanoi, että kauneuteni voi olla yksi syy miksi kohdalleni on sattunut esimerkiksi seksuaalista hyväksikäyttöä.

Minulla on hyvä mies, joka yrittää tukea minua niin paljon kuin voi. Minun kanssa  eläminen on kuitenkin hyvin raskasta ja pelkäänkin, että pian mies ei enää jaksa vaan lähtee. Elän jatkuvassa hylkäämisen pelossa.

Minusta tuntuu ettet haluakaan parantua, ja vellot itsesäälissä koska se jollain tavalla on tuttua ja turvallista? Tervehtyminen alkaa kun tajuat että vain SINÄ voit tehdä päätöksen siitä että aiot parantua ja voida hyvin etkä velloa traumaa aiheuttavissa kokemuksissa. Pyri keskittymään kaikkeen siihen hyvään mitä sinulla on, pistä paperille yksi huono asia joka päällimmäisenä sinua vaivaa ja mieti mitä voit tehdä sille tunteelle koska tunnehan se enää on jos ei ole enää läsnä sinun elämässä.

Mikä voi olla pahinta mitä elämässäsi voisi tapahtua..se että mies hylkäisi sinut? Kontrolloimalla et voi siitäkään juuri välttyä mutta siitä(kin) selvyityisit. Elä päivä kerralla, muista tunne on tunne ja sinä voit muuttaa elämäsi suuntaa jos haluat.

Valitettavasti traumatakaumat eivät kysy lupaa ennen kuin ne tulevat. Ihmisen mieli on ptsd:ssä jakautunut traumaa kantavaan ja traumaa välttelevään osaan. Jokin triggeri sitten laukaisee traumatakautuman. Kyseessä ei siis ole mikään tunne, josta voisi järjellä päästä eroon.

Ei minullakaan ole koulutusta eikä millään koulutuksella tehdä diagnooseja ja hoitosuunnitelmia av:lla, eri.

Aloittaja tahtoo keskittyä hyvin selvästi omaan itseensä, omiin traumoihinsa, näkemään itsensä vain uhrina elämässä. En väitä ollenkaan, ettei hän olisi ollut juuri näissä traumatilanteissa uhri. Mutta aloittaja on mielestään vain uhri koko elämässä. - Hän ei sanallakaan mainitse eikä halua puhua omista vioistaan, vääristä valinnoistaan, raskaista virheistään, kyvyttömyydestään, motivaationpuutteestaan... Mitkä ovat osa elämää varmasti aivan kaikilla ihmisillä.

Ap tahtoo nähdä itsensä vain kaunottarena, jolle ei olisi tapahtunut pahoja asioita elämässä jos hän ei vain olisi satumaisen kaunis (tai ainakin näin kauniina hän tahtoo ja toivoo itsensä muiden näkevän vaikkei edes itse näe peilistä toivomaansa. Mm. terapeuttinsa kertoi olevan samaa mieltä, että hyväksikäyttö johtui hänen viehättävyydestään. Vaikea uskoa, että terapeutti olisi todella sanonut näin, mutta ap kyllä haluaa tulkita asian näin.) Hän kertoo vain olevansa kuvan kaunis keijukainen, jolle on tehty pahoja asioita ja ne ovat pilanneet hänen elämänsä.

Miksi?

Mitä jos hän itse pelkää epäonnistumista kuten useimmat ihmiset? Jos traumoissa eläminen on tapa pakoilla vastuuta omasta onnestaan? Tekee muista syyllisiä siihen, ettei mikään nyt onnistu. Lohtua antaa ajatus että tässä on hyvä luvan kanssa jumittaa (oikeuttaa itselleen vastuun pakoilun onnestaan syyttämällä muita) ja kauneus riittää nyt oikeutetusti elämän sisällöksi. Ei tarvitse yrittää kantaa vastuuta itsestään vaan saa hyvillä mielin käyttäytyä epävakaasti ja ihailla itseään peilistä. Helpoin tie, ei vaadi itseltäsi mitään. Rumien, niiden täytyy jotain muuta tavoitella koska heille ei tippunut kauneuden lahjaa. Vielä parempaa jos saa muilta ihailevaa palautetta kauneudestaan ja hyvänä pitämistä uhriudestaan. Aivan älyttömän helppoa olla tyytyväinen itseensä näin. Muistaa aina vähän kärsiä muistoissaan, jotta oikeutus näin olemiseen säilyy.

En tosiaan ole ammattilainen, mutta tämä vain on ensimmäinen mielikuva jo yli 30-vuotiaasta, traumojaan ja kauneuttaan esiintuovasta naisesta.

Elämässäni on samankaltainen, ikäiseni nainen, joka elää tähän tyyliin. Hän on tuskissaan, huolenpitoa kaivatessaan, yrittänyt itsemurhaa jopa minun luonani lääkkeiden yliannostuksella. Tätä ennen hän oli yrittänyt pahoinpidellä minut kun en tiennyt mitä sanoa piinaavan uhriutumisen ja riidanhaastamisen keskellä. Pakenin ja kun uskalsin palata omaan kotiini, jouduin soittamaan ambulanssin. Tuttaville hän kertoi, että olin viivytellyt avun soittoa koska olin kateellinen tästä kauneudesta (olen vähintäänkin yhtä kaunis). Anteeksi avautuminen väärässä ketjussa, mutta on kyllä saamarin sekopää diiva. Diagnoosien täsmäämisestä en ole varma. Ei terapeuttikaan voi auttaa kun ihminen ei ole rehellinen itselleen eikä muille.

Olet mieleltäsi sairas, narsistinen ihminen kun noin kirjoitat. Haukut ja väheksyt ihmistä, joka ongelmistaan avautuu. Lisäksi et näköjään osaa lukea mitä hän kirjoitti kun olet vääntänyt useita asioita ihan eriksi ja kirjoitat asioista jotka ei edes liity aloitukseen, vaan ovat oman pienen sairaan mielesi keksimiä.

Pienen mielen keksimiä, narsisti.. jaahas. Aika rankkaa ja tuttua. Ehkä triggeröitkin kohta minussa kauhunhetket raivostuneen ja syyttelevän siskoni huitoessa avainnipulla kohti ja pian maatessa oksennuksessaan vierassängyllä lyhyt kirje vierellään. Ei kyllä triggeröi, mutta jos tahtoisin, voisin syyttää ihmisiä loputtomiin ajattelemattomuudesta ja ilkeydestä. Voisin olla uhri, jonka elämä kulkee samaa päättymätöntä kehää sen mukaan mitä vaadin muilta.

Monesti täytenä uhrina esiintyvä ei kerro aivan kaikkea. En minä mitään väännä, vain sanon etten usko kenenkään olevan pelkkä uhri koko elämänsä. Ei kukaan ole elämässään täysi uhri. Pelkästään uhriutta analysoimalla ei parane haavat eikä elämänsuunta, tämä hetki on aika pitkälti omalla vastuulla, lähtökohtiesi käyttäminen. Terapiassa varmaan käydään läpi kuinka paha olo on, kuinka mieli on järkkynyt. Ei siellä kuitenkaan käydä vain muistoissa elämisen vuoksi. Paitsi jos potilas itse tahtoo tehdä sen valinnan, hän voi nähdä itsensä naisena, jonka mahdollisuudet tuhottiin jo lapsena.

Epävakaa persoonallisuushäiriö ja paljon muuta, hänen on täytynyt myös itse tehdä vastuuttomiksi luokiteltavia ja ulkopuolisille haitallisia asioita olematta silloinkin aina uhri. Siinä syy miksei pitäisi elää vain menneessä, pitäisi ottaa tästä puolesta vastuuta. Varmasti on vaikeaa ja vähän tavallista enemmän haasteita. Hänen ongelmansa eivät johdu vain siitä, että oli niin kaunis ja vastustamaton, jonka vuoksi hyväksikäytettiin. Eivät kaikki ongelmat. Kyllä hän tarvitsee apua.

Ap varmasti kärsii enkä tiedä auttaako kaunistelematon näkemykseni häntä hahmottamaan itseään vieläkään minään muuna kuin kaltoinkohdeltuna kauniina naisena, jonka mahdollisuudet vietiin. Monilla kauniilla, lahjakkaille naisilla silti on muutakin elämässään kuin ulkonäkö, vaikka taustalla olisi karuja kokemuksia. Eivätkä he ole kaikki haitaksi ympäristölle vain sen varjolla, että trauma tapahtui vaikka kaikki ihmiset ovat jossain määrin itse haitaksi ympäristölle. Siksi en näe aloittajaa rehellisenä itselleen, hän ei tätä puolta tahdo tuoda esille.

Se, että en ole toivotulla tavalla empaattinen ei ole narsismia. Se, että olisin, ei myöskään auttaisi ap:tai pitkälle koska mikään empatia ei koskaan riittäisi.

Jos itseluottamusta puuttuu paljon, ei ainakaan näe itsessään muita lahjoja kuin ulkoisen kauneuden. Ei myöskään pysty rakentamaan siten elämäänsä minkään muun kuin ulkonäön varaan

Ajattelun pitäisi muuttua. Se ei tarkoita, etten tunnustaisi ikävien asioiden olleen osa elämää. Hänen pitäisi vain ymmärtää, ettei ikinä saavuta elämässä muuta kuin surua jos vain elää muistoissa eikä yritä tähdätä muuhun ja tosissaan. Ei tunnista itsessään muita kykyjä kuin varman päälle kauneuden.

Siskoni tuntuu pelkäävän suunnattomasti, että epäonnistuu, että elämältä putoaa pohja. Helpompi on jättää yrittämättä huolehtia itsestään ja ajatella, että hänen osaltaan pelkkä lumoavana kaunottarena oleminen olisi riittävä saavutus. Muuten hän ei osaa ollenkaan ottaa vastuuta tekemisistään ja pelkää edes yrittää kantaa vastuuta koska elämää on vaikea ennustaa ja ehkä hän menettäisi jotain, ehkä epäonnistuisi. Kauneudesta pitävät kaikki ja kauniina saa varmasti tavoiteltua ihailua. Jos ei saa sitäkään, raivostuu ja käyttäytyy epävakaasti koska mitään muita ei tarvitse ylläpitää kuin kauneutta, kauneuden huomaamisen vaatiminen on pakkomielle. Aina se pitää jotenkin ottaa puheeksi ja tunnustuttaa. Jos et ole samaa mieltä, et välitä, olet narsisti.

Toistan siis, etten itse nää itseäni kauniina vaan rumana. Meikkaan kyllä, en kauppaan mennessä mutta jos vaikka jotain ystävää lähden näkemään kaupungille.

Siksi mainitsin aloituksessa tuon kauneus-rumuus-asian, sillä on vallalla oletus, että kauniilla elämä on aina helppoa ja tätä mieltä tuntuvat olevan etenkin itseään rumana pitävät.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Toistan siis, etten itse nää itseäni kauniina vaan rumana. Meikkaan kyllä, en kauppaan mennessä mutta jos vaikka jotain ystävää lähden näkemään kaupungille.

Siksi mainitsin aloituksessa tuon kauneus-rumuus-asian, sillä on vallalla oletus, että kauniilla elämä on aina helppoa ja tätä mieltä tuntuvat olevan etenkin itseään rumana pitävät.

Ap

Teitkö rikosilmon? Mitä Häh?

Kauneutes/ulkonäkös ei vois vähempää kiinnostaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan siis, etten itse nää itseäni kauniina vaan rumana. Meikkaan kyllä, en kauppaan mennessä mutta jos vaikka jotain ystävää lähden näkemään kaupungille.

Siksi mainitsin aloituksessa tuon kauneus-rumuus-asian, sillä on vallalla oletus, että kauniilla elämä on aina helppoa ja tätä mieltä tuntuvat olevan etenkin itseään rumana pitävät.

Ap

Teitkö rikosilmon? Mitä Häh?

Kauneutes/ulkonäkös ei vois vähempää kiinnostaa...

En tehnyt koska häpesin asiaa niin paljon. Nyt se taitaakin olla jo myöhäistä.

Hylkäämisen pelko on kaiken takana. Roikut asioissa jotka ei ole hyväksi.

Luopuisin terapeutista. Puppua puputtaa.

Etsi vastaukset itsestäsi. Ja kysymykset myös.

Luuleeko ap, että rumilla ja normeilla ei ole pahoja vaikeuksia? Jos on ulkonäkö kunnossa, niin on edes yksi asia hyvin. Vaikka ei olisi onnellinenkaan, niin on siitä kivasta naamasta ja kropasta aika paljon sentään iloa.

Kertomasi mukaan:

- teini-iässä sinua käytettiin hyväksi koska olet kaunis

- sen jälkeen olet kärsinyt mielenterveysongelmista, jotka vaikeuttavat pärjäämistäsi

- olet kaunis, muttet voi nauttia siitä koska et näe kauneuttasi toisin kuin muut

- sinun on kuitenkin helppo uskoa, että olet kauniimpi kuin muut

- uskot, että ongelmiasi ei oteta todesta koska itseäsi rumemmat ihmiset pitävät sinun tapaasi kauneutta kaikista tärkeimpänä asiana elämässä. He eivät siis ymmärrä ongelmiasi koska kuvittelevat kauneutesi tekevän sinut onnelliseksi.

- mutta vaikka olet kaunis, et voi nauttia siitä koska et näe kauneuttasi toisin kuin muut

Uskot siis muiden pitävän kauneutta elämän tärkeimpänä asiana koska pidäthän itsekin. Et myöskään mainitse elämästäni kuin kokemasi traumat, diagnoosit nimeltä sekä sen, ettei edes kauneutesi tuo sinulle onnea koska et osaa nauttia siitä. Te rumat ette voi ymmärtää. Kärsit mielenterveysomgelmista, se vaikuttaa jotenkin elämääsi, mutta sitä, että miten, et lähde avaamaan. Koska ei ole väliä mitä teet ja miten elät, et halua arvostelua tai kantaa vasruuta. Muuta kuin arvostusta kauneudestasi ja myötätuntoa sinulle tehdyistä asioista. Et myöskään kerro oletko pyrkinyt pitämään muiden kyseisen urheiluseuran nuorten puolia. Heistä ei varmaan tarvitse olla huolissaan, tuskin ovat yhtä kauniita.

Sanoisin kaikille naisille, että ongelmat eivät johdu ulkonäöstä, " kauneudesta" tai " rumuudesta". Ap:lle ja muille sanon, että paras asia mikä ihmisessä voi olla on mukava luonne. Ap rupea vaalimaan luonnettasi, olet liiaksi ajatellut ulkonäköä. En vaihtaisi paikkaa kenenkään kanssa, ystävä, kaveri ja kannustaja ja tukija voin olla. Koska minä olen minä ja toivon että kaikki muut ovat omia itsejään. Kaunein asia ihmisessä on kaunis luonne. Pitää olla hyvä itselleen. Ap ala vaikka lukea hyviä kirjoja. Kannustan teitä. Ja olen itse nainen, naimisissa, yli 50v.

Vierailija kirjoitti:

Kertomasi mukaan:

- teini-iässä sinua käytettiin hyväksi koska olet kaunis

- sen jälkeen olet kärsinyt mielenterveysongelmista, jotka vaikeuttavat pärjäämistäsi

- olet kaunis, muttet voi nauttia siitä koska et näe kauneuttasi toisin kuin muut

- sinun on kuitenkin helppo uskoa, että olet kauniimpi kuin muut

- uskot, että ongelmiasi ei oteta todesta koska itseäsi rumemmat ihmiset pitävät sinun tapaasi kauneutta kaikista tärkeimpänä asiana elämässä. He eivät siis ymmärrä ongelmiasi koska kuvittelevat kauneutesi tekevän sinut onnelliseksi.

- mutta vaikka olet kaunis, et voi nauttia siitä koska et näe kauneuttasi toisin kuin muut

Uskot siis muiden pitävän kauneutta elämän tärkeimpänä asiana koska pidäthän itsekin. Et myöskään mainitse elämästäni kuin kokemasi traumat, diagnoosit nimeltä sekä sen, ettei edes kauneutesi tuo sinulle onnea koska et osaa nauttia siitä. Te rumat ette voi ymmärtää. Kärsit mielenterveysomgelmista, se vaikuttaa jotenkin elämääsi, mutta sitä, että miten, et lähde avaamaan. Koska ei ole väliä mitä teet ja miten elät, et halua arvostelua tai kantaa vasruuta. Muuta kuin arvostusta kauneudestasi ja myötätuntoa sinulle tehdyistä asioista. Et myöskään kerro oletko pyrkinyt pitämään muiden kyseisen urheiluseuran nuorten puolia. Heistä ei varmaan tarvitse olla huolissaan, tuskin ovat yhtä kauniita.

Kehäpäätelmä: olin ja kaunis ja siksi hyväksikäytetty -> en voi iloita kauneudestani koska hyväksikäyttö tuhosi itsetuntoni -> huonon itsetunnon takia oireilen -> ongelmani pahenevat hyväksikäytöstä johtuvien mt-oireiden vuoksi ja koska kauneuteni houkuttelee edelleen pahantahtoisia ihmisiä

Aloittaja, yritä katkaista tuo kierre. Vahvista itsetuntemustasi ja yritä luottaa siihen, etteivät ihmiset toivo sinulle pahaa vaan hyvää. Olit kaunis tai et. Haaveile paremmasta tulevaisuudesta, elämä kantaa. ❤️

Voit lähteä siitä, että katsot peiliin ja huomaat olevasi tavallisen näköinen. Sitten lopetat itsesi säälimisen ja omaan napaasi tuijottamisen. Elämään riittää se, että elää sitä niin kauan kuin sitä riittää.

Ap:lta puuttu ihminen elämästä, joka saisi hänet näkemään asiat objektiivisemmin ja ns raiteilleen. Tosin aika harvoilla löytyy tällaisia lähipiiristään, mikä on aika hemmetin surullista ja kertoo ihmisistä enemmän kuin tarpeeksi.

Onhan paljon muutakin kuin ulkonäkö. Luonne, kiinnostuksen kohteet, harrastukset, ystävät jne. Ajatelkaa muita asioita. Keskustelupalstoilla miltei kukaan ei ole tyytyväinen ulkonäköönsä. Minä en ole koskaan ajatellut mitään asiaa ulkonäön kautta. Miksi ihmeessä jokaiseen asiaan pitää liittää ulkonäkö. Sitä paitsi kukaan ei ajattele kenenkään ulkonäköä. Suurin osa ajattelee itseään. Olkaa hyviä itseänne kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla samat, myös taustat, mutta olen ruma.

Ja joo, vaihtaisin paikkaa kanssasi :)

Tarina on tosi, mutta ihan oikeesti. Oon kyllästynyt näihin narsistisiin "elämäni on niin vaikeeta koska olen kaunis", no ei ole- se luultavasti on jopa muita helpompaa.

Rumuus ei suojaa hyväksikäytöltä, eikä väkivallalta. Rumuus ei herätä sympatiaa, eikä se ei suojaa yksinäisyydeltä tai tee elämää helpomaksi. Päin vastoin, rumuus on altistava tekijä kaltoinkohtelulle. Koska harvat ovat kiinnostuneita miltä rumasta tuntuu.

Jos ette usko, niin millaista kuvittelette vaikka kauneusihanteisiin sopimattomien, mutta toimintakuntoisten kehitysvammaisten elämän olevan?

Toki valitettavasti on totta, että niitä "rumia" usein kiusataan ja syrjitään. Lainausmerkit siksi, etten halua kutsua ketään rumaksi. Silti kauneus ei automaattisesti ole onnea tuova ja suojaava tekijä elämässä. Kyllä, sillä saa tiettyjä etuja, mutta joskus se voi kääntyä myös ihmistä vastaan, kuten itselläni. Olen tuo, jota tytöt kiusasivat yläasteella siksi, että sain huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Enkä minä toipunut siitä ikinä.