Lue keskustelun säännöt.
Erään "kauniin" naisen tarina
27.11.2020 |
Haluaisin avautua vähän omasta elämästäni.
Kuulen säännöllisesti siitä, kuinka kaunis olen. Näen silti itseni rumana. Elämäni on yhtä selviytymistä päivästä toiseen. Minulla on monia vakavia mielenterveysongelmia; dissosiaatiohäiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö, epävakaa persoonallisuushäiriö ja ptsd. Vihaan itseäni ja olen yrittänyt itsemurhaa useasti. Tiedän, että elämäni tulee päättymään oman käden kautta. Olen ollut myös pakkohoidossa useasti.
Haaveilen lapsesta, mutta näillä korteilla lapsen teko olisi itsekästä.
Kuinka moni "ruma" olisi valmis vaihtamaan paikkaa kanssani?
Kommentit (81)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei itse ymmärrä omaa kauneuttaan ja on herkkä, hyväksikäytettävissä, voi sitä vetää puoleensa pahimman laatuisia miehiä ja tulla aika lailla tuhotuksi. Nämä parveilevat miehet ovat mt-ongelmaisia, jotka eivät todellakaan kehu vaan latistavat ja haukkuvat minkä kerkeävät.
Tähän päälle lahjakkuus ja joidenkin ihmisten kateus, niin kävelevä maalitaulu ja sylkykuppi on valmis. Toisen ihmisen voi tuhota käytöksellään, siksi toivoisi ihmisiltä myötätuntoa ja kykyä kohdella kaikkia tapaamiaan ihmisiä arvostaen. Kunnes on jokin todellinen syy miksi tämä ei ansaitse hyvää kohtelua. Kiva ulkonäkö ei ole sellainen syy.
Ap ei kuulosta itsekeskeiseltä, vaan ihmiseltä, joka ei ole ymmärtänyt omaa vetovoimaansa ennen kuin joku, terapeutti, sen kertoo.
Voimia Ap:lle. Toivottavasti selviät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän sua. Oikeastaan se että roikut jossain välitilassa ja säälissä ei ole hyväksyttävää. Sinulle on käynyt huonosti, sinulla on oikeus vihata, mutta ansaitset elää ja pitkään, nauttia elämästäsi. Tämä on kyllä mahdollista, mutta se vaatii duunia tosi paljon.
Nää on kuitenkin sisimmän asioita joille ei järjellä ole sijaa. Käytä kaikki mahdollisuudet purkaa tuota mustaa möykkyä sisältäsi. Pakota itsesi liikkumaan, älä käytä päihteitä, älä etsi enää mistään ulkopuolelta hyväksyntää sen on löydyttävä sisältäsi. Ajattelet ei se ole kohdallani mahdollista. Kyllä on.
Kiitos kannustavasta kommentista. Onneksi minulla on hyvä terapeutti, jolle voin purkaa synkimmätkin asiat (omaa miestä koitan olla kuormittamatta liikaa). Tosiaan oli oudosti sanottu terapeutilta, että kauneuteni olisi voinut vaikuttaa seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Muuten terapeuttini on erittäin pätevä ja empaattinen.
Seksuaalinen hyväksikäyttö alkoi kun olin 14. Menimme kaveriemme kanssa yhteen harrastuspaikkaan ja pyysimme päästä sisään sillä paikalla oli ainoastaan valmentaja. Hän ei ensiksi meinannut päästää, mutta sitten kun katse osui minuun niin yhtäkkiä päästikin. Siitä alkoi kuukausia jatkunut hyväksikäyttö. Muistan, että tärisin kauttaaltani hyväksikäyttöjen aikana.
Traumaterapia, kehon hoito, luontoyhteys eli lähdet metsäretkille.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei itse ymmärrä omaa kauneuttaan ja on herkkä, hyväksikäytettävissä, voi sitä vetää puoleensa pahimman laatuisia miehiä ja tulla aika lailla tuhotuksi. Nämä parveilevat miehet ovat mt-ongelmaisia, jotka eivät todellakaan kehu vaan latistavat ja haukkuvat minkä kerkeävät.
Tähän päälle lahjakkuus ja joidenkin ihmisten kateus, niin kävelevä maalitaulu ja sylkykuppi on valmis. Toisen ihmisen voi tuhota käytöksellään, siksi toivoisi ihmisiltä myötätuntoa ja kykyä kohdella kaikkia tapaamiaan ihmisiä arvostaen. Kunnes on jokin todellinen syy miksi tämä ei ansaitse hyvää kohtelua. Kiva ulkonäkö ei ole sellainen syy.
Ap ei kuulosta itsekeskeiseltä, vaan ihmiseltä, joka ei ole ymmärtänyt omaa vetovoimaansa ennen kuin joku, terapeutti, sen kertoo.
Voimia Ap:lle. Toivottavasti selviät.
Kiitos <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin unohtaa menneet, mutta kun se ei onnistu. Raiskaus, väkivalta, tulee mieleeni takaumina päivittäin. Käyn terapiassa, mutta oirekuvani on niin kompleksinen että paraneminen tapahtuu hitaasti. Terapeuttini sanoi, että kauneuteni voi olla yksi syy miksi kohdalleni on sattunut esimerkiksi seksuaalista hyväksikäyttöä.
Minulla on hyvä mies, joka yrittää tukea minua niin paljon kuin voi. Minun kanssa eläminen on kuitenkin hyvin raskasta ja pelkäänkin, että pian mies ei enää jaksa vaan lähtee. Elän jatkuvassa hylkäämisen pelossa.
Minusta tuntuu ettet haluakaan parantua, ja vellot itsesäälissä koska se jollain tavalla on tuttua ja turvallista? Tervehtyminen alkaa kun tajuat että vain SINÄ voit tehdä päätöksen siitä että aiot parantua ja voida hyvin etkä velloa traumaa aiheuttavissa kokemuksissa. Pyri keskittymään kaikkeen siihen hyvään mitä sinulla on, pistä paperille yksi huono asia joka päällimmäisenä sinua vaivaa ja mieti mitä voit tehdä sille tunteelle koska tunnehan se enää on jos ei ole enää läsnä sinun elämässä.
Mikä voi olla pahinta mitä elämässäsi voisi tapahtua..se että mies hylkäisi sinut? Kontrolloimalla et voi siitäkään juuri välttyä mutta siitä(kin) selvyityisit. Elä päivä kerralla, muista tunne on tunne ja sinä voit muuttaa elämäsi suuntaa jos haluat.
Vahingollista leikkiä terapeuttia ilman osaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäpä sitä huomasin taas, miten paljon ulkoista kauneutta tärkeämpiä asioita minulla elämässäni on. Selvästi kauneus ei yksinään kovin pitkälle kanna, jos sitä pitää yhtenä onnellisuuden mittana. Ehkä sinun kannattaisi ap lakata miettimästä liikaa tuota kauneuttasi, ja keskittyä itseesi kokonaisuutena. Kauneus ei anna selvästikään sinulle voimavaroja parantua, joten etsi niitä muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin unohtaa menneet, mutta kun se ei onnistu. Raiskaus, väkivalta, tulee mieleeni takaumina päivittäin. Käyn terapiassa, mutta oirekuvani on niin kompleksinen että paraneminen tapahtuu hitaasti. Terapeuttini sanoi, että kauneuteni voi olla yksi syy miksi kohdalleni on sattunut esimerkiksi seksuaalista hyväksikäyttöä.
Minulla on hyvä mies, joka yrittää tukea minua niin paljon kuin voi. Minun kanssa eläminen on kuitenkin hyvin raskasta ja pelkäänkin, että pian mies ei enää jaksa vaan lähtee. Elän jatkuvassa hylkäämisen pelossa.
Minusta tuntuu ettet haluakaan parantua, ja vellot itsesäälissä koska se jollain tavalla on tuttua ja turvallista? Tervehtyminen alkaa kun tajuat että vain SINÄ voit tehdä päätöksen siitä että aiot parantua ja voida hyvin etkä velloa traumaa aiheuttavissa kokemuksissa. Pyri keskittymään kaikkeen siihen hyvään mitä sinulla on, pistä paperille yksi huono asia joka päällimmäisenä sinua vaivaa ja mieti mitä voit tehdä sille tunteelle koska tunnehan se enää on jos ei ole enää läsnä sinun elämässä.
Mikä voi olla pahinta mitä elämässäsi voisi tapahtua..se että mies hylkäisi sinut? Kontrolloimalla et voi siitäkään juuri välttyä mutta siitä(kin) selvyityisit. Elä päivä kerralla, muista tunne on tunne ja sinä voit muuttaa elämäsi suuntaa jos haluat.
Valitettavasti traumatakaumat eivät kysy lupaa ennen kuin ne tulevat. Ihmisen mieli on ptsd:ssä jakautunut traumaa kantavaan ja traumaa välttelevään osaan. Jokin triggeri sitten laukaisee traumatakautuman. Kyseessä ei siis ole mikään tunne, josta voisi järjellä päästä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin unohtaa menneet, mutta kun se ei onnistu. Raiskaus, väkivalta, tulee mieleeni takaumina päivittäin. Käyn terapiassa, mutta oirekuvani on niin kompleksinen että paraneminen tapahtuu hitaasti. Terapeuttini sanoi, että kauneuteni voi olla yksi syy miksi kohdalleni on sattunut esimerkiksi seksuaalista hyväksikäyttöä.
Minulla on hyvä mies, joka yrittää tukea minua niin paljon kuin voi. Minun kanssa eläminen on kuitenkin hyvin raskasta ja pelkäänkin, että pian mies ei enää jaksa vaan lähtee. Elän jatkuvassa hylkäämisen pelossa.
Minusta tuntuu ettet haluakaan parantua, ja vellot itsesäälissä koska se jollain tavalla on tuttua ja turvallista? Tervehtyminen alkaa kun tajuat että vain SINÄ voit tehdä päätöksen siitä että aiot parantua ja voida hyvin etkä velloa traumaa aiheuttavissa kokemuksissa. Pyri keskittymään kaikkeen siihen hyvään mitä sinulla on, pistä paperille yksi huono asia joka päällimmäisenä sinua vaivaa ja mieti mitä voit tehdä sille tunteelle koska tunnehan se enää on jos ei ole enää läsnä sinun elämässä.
Mikä voi olla pahinta mitä elämässäsi voisi tapahtua..se että mies hylkäisi sinut? Kontrolloimalla et voi siitäkään juuri välttyä mutta siitä(kin) selvyityisit. Elä päivä kerralla, muista tunne on tunne ja sinä voit muuttaa elämäsi suuntaa jos haluat.
Valitettavasti traumatakaumat eivät kysy lupaa ennen kuin ne tulevat. Ihmisen mieli on ptsd:ssä jakautunut traumaa kantavaan ja traumaa välttelevään osaan. Jokin triggeri sitten laukaisee traumatakautuman. Kyseessä ei siis ole mikään tunne, josta voisi järjellä päästä eroon.
Ei minullakaan ole koulutusta eikä millään koulutuksella tehdä diagnooseja ja hoitosuunnitelmia av:lla, eri.
Aloittaja tahtoo keskittyä hyvin selvästi omaan itseensä, omiin traumoihinsa, näkemään itsensä vain uhrina elämässä. En väitä ollenkaan, ettei hän olisi ollut juuri näissä traumatilanteissa uhri. Mutta aloittaja on mielestään vain uhri koko elämässä. - Hän ei sanallakaan mainitse eikä halua puhua omista vioistaan, vääristä valinnoistaan, raskaista virheistään, kyvyttömyydestään, motivaationpuutteestaan... Mitkä ovat osa elämää varmasti aivan kaikilla ihmisillä.
Ap tahtoo nähdä itsensä vain kaunottarena, jolle ei olisi tapahtunut pahoja asioita elämässä jos hän ei vain olisi satumaisen kaunis (tai ainakin näin kauniina hän tahtoo ja toivoo itsensä muiden näkevän vaikkei edes itse näe peilistä toivomaansa. Mm. terapeuttinsa kertoi olevan samaa mieltä, että hyväksikäyttö johtui hänen viehättävyydestään. Vaikea uskoa, että terapeutti olisi todella sanonut näin, mutta ap kyllä haluaa tulkita asian näin.) Hän kertoo vain olevansa kuvan kaunis keijukainen, jolle on tehty pahoja asioita ja ne ovat pilanneet hänen elämänsä.
Miksi?
Mitä jos hän itse pelkää epäonnistumista kuten useimmat ihmiset? Jos traumoissa eläminen on tapa pakoilla vastuuta omasta onnestaan? Tekee muista syyllisiä siihen, ettei mikään nyt onnistu. Lohtua antaa ajatus että tässä on hyvä luvan kanssa jumittaa (oikeuttaa itselleen vastuun pakoilun onnestaan syyttämällä muita) ja kauneus riittää nyt oikeutetusti elämän sisällöksi. Ei tarvitse yrittää kantaa vastuuta itsestään vaan saa hyvillä mielin käyttäytyä epävakaasti ja ihailla itseään peilistä. Helpoin tie, ei vaadi itseltäsi mitään. Rumien, niiden täytyy jotain muuta tavoitella koska heille ei tippunut kauneuden lahjaa. Vielä parempaa jos saa muilta ihailevaa palautetta kauneudestaan ja hyvänä pitämistä uhriudestaan. Aivan älyttömän helppoa olla tyytyväinen itseensä näin. Muistaa aina vähän kärsiä muistoissaan, jotta oikeutus näin olemiseen säilyy.
En tosiaan ole ammattilainen, mutta tämä vain on ensimmäinen mielikuva jo yli 30-vuotiaasta, traumojaan ja kauneuttaan esiintuovasta naisesta.
Elämässäni on samankaltainen, ikäiseni nainen, joka elää tähän tyyliin. Hän on tuskissaan, huolenpitoa kaivatessaan, yrittänyt itsemurhaa jopa minun luonani lääkkeiden yliannostuksella. Tätä ennen hän oli yrittänyt pahoinpidellä minut kun en tiennyt mitä sanoa piinaavan uhriutumisen ja riidanhaastamisen keskellä. Pakenin ja kun uskalsin palata omaan kotiini, jouduin soittamaan ambulanssin. Tuttaville hän kertoi, että olin viivytellyt avun soittoa koska olin kateellinen tästä kauneudesta (olen vähintäänkin yhtä kaunis). Anteeksi avautuminen väärässä ketjussa, mutta on kyllä saamarin sekopää diiva. Diagnoosien täsmäämisestä en ole varma. Ei terapeuttikaan voi auttaa kun ihminen ei ole rehellinen itselleen eikä muille.
49 jatkuu
Saan ap:sta hieman samoja viboja. Ettei hän itse tunnista itsessään tuota lohdun ja siksi huomion hakemista. Hänen pitäisi pysähtyä hetkeksi ajattelemaan miten paljon muiden pitäisi häntä kauniina, täydellisenä, ihastuttavana uhrina pitää, jotta hän voisi olla tyytyväinen elämäänsä? Varmasti aika paljon. Mutta kun hän ei ole täydellinen, kuten ei kukaan ihminen, on hyväksyttävää ja inhimillistä että on tehnyt itsekin virheitä, isojakin, tavoitellut vääriä asioita. Ja aloittajankin pitäisi hyvin voidakseen pystyä alkaa tavoitella muuta kuin tunnustusta kaunottarena ja jokaisen päät kääntävänä , pelkällä olemuksellaan kaiken huomion kerääjänä. Muilla ihmisillä on muuta sisältöä elämässään, he ovat arvokkaita myös ja heillä saa olla muuta ajateltavaa. Ja sinä olet yhtä arvokas ihminen, jolla saisi olla elämässä muuta tavoitetta kuin muiden huomion varastaminen omaan itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, 32 v ruma ikisinkku nainen vaihtaisin kyllä kanssasi paikkaa heti. Haluaisin kokea miltä tuntuu elää kauniina. Koskaan ei ole kauniiksi kutsuttu. Rumaksi kylläkin.
Miten olet kantanut vastuusi ap?
Käyttääkö valmentaja edelleen tyttöjä hyväksi.
Rikosilmoitus poliisille ..onko tehty?
Esim anonyymi ilmianto urheiluseuralle ja lasten vanhemmille.
Annatko hyväksikäyttäjä'si tuhota muidenkin lasten elämän+
No..mites on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä nää piripää naiset tänne eksyy!!!
Ei kukaan normaalia elämää viettävä "ruma" tekisi tuollaista vaihtokauppaa, vaikka siitä maksettaisiin. Liikaa ongelmia, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin unohtaa menneet, mutta kun se ei onnistu. Raiskaus, väkivalta, tulee mieleeni takaumina päivittäin. Käyn terapiassa, mutta oirekuvani on niin kompleksinen että paraneminen tapahtuu hitaasti. Terapeuttini sanoi, että kauneuteni voi olla yksi syy miksi kohdalleni on sattunut esimerkiksi seksuaalista hyväksikäyttöä.
Minulla on hyvä mies, joka yrittää tukea minua niin paljon kuin voi. Minun kanssa eläminen on kuitenkin hyvin raskasta ja pelkäänkin, että pian mies ei enää jaksa vaan lähtee. Elän jatkuvassa hylkäämisen pelossa.
Minusta tuntuu ettet haluakaan parantua, ja vellot itsesäälissä koska se jollain tavalla on tuttua ja turvallista? Tervehtyminen alkaa kun tajuat että vain SINÄ voit tehdä päätöksen siitä että aiot parantua ja voida hyvin etkä velloa traumaa aiheuttavissa kokemuksissa. Pyri keskittymään kaikkeen siihen hyvään mitä sinulla on, pistä paperille yksi huono asia joka päällimmäisenä sinua vaivaa ja mieti mitä voit tehdä sille tunteelle koska tunnehan se enää on jos ei ole enää läsnä sinun elämässä.
Mikä voi olla pahinta mitä elämässäsi voisi tapahtua..se että mies hylkäisi sinut? Kontrolloimalla et voi siitäkään juuri välttyä mutta siitä(kin) selvyityisit. Elä päivä kerralla, muista tunne on tunne ja sinä voit muuttaa elämäsi suuntaa jos haluat.
Valitettavasti traumatakaumat eivät kysy lupaa ennen kuin ne tulevat. Ihmisen mieli on ptsd:ssä jakautunut traumaa kantavaan ja traumaa välttelevään osaan. Jokin triggeri sitten laukaisee traumatakautuman. Kyseessä ei siis ole mikään tunne, josta voisi järjellä päästä eroon.
Ei minullakaan ole koulutusta eikä millään koulutuksella tehdä diagnooseja ja hoitosuunnitelmia av:lla, eri.
Aloittaja tahtoo keskittyä hyvin selvästi omaan itseensä, omiin traumoihinsa, näkemään itsensä vain uhrina elämässä. En väitä ollenkaan, ettei hän olisi ollut juuri näissä traumatilanteissa uhri. Mutta aloittaja on mielestään vain uhri koko elämässä. - Hän ei sanallakaan mainitse eikä halua puhua omista vioistaan, vääristä valinnoistaan, raskaista virheistään, kyvyttömyydestään, motivaationpuutteestaan... Mitkä ovat osa elämää varmasti aivan kaikilla ihmisillä.
Ap tahtoo nähdä itsensä vain kaunottarena, jolle ei olisi tapahtunut pahoja asioita elämässä jos hän ei vain olisi satumaisen kaunis (tai ainakin näin kauniina hän tahtoo ja toivoo itsensä muiden näkevän vaikkei edes itse näe peilistä toivomaansa. Mm. terapeuttinsa kertoi olevan samaa mieltä, että hyväksikäyttö johtui hänen viehättävyydestään. Vaikea uskoa, että terapeutti olisi todella sanonut näin, mutta ap kyllä haluaa tulkita asian näin.) Hän kertoo vain olevansa kuvan kaunis keijukainen, jolle on tehty pahoja asioita ja ne ovat pilanneet hänen elämänsä.
Miksi?
Mitä jos hän itse pelkää epäonnistumista kuten useimmat ihmiset? Jos traumoissa eläminen on tapa pakoilla vastuuta omasta onnestaan? Tekee muista syyllisiä siihen, ettei mikään nyt onnistu. Lohtua antaa ajatus että tässä on hyvä luvan kanssa jumittaa (oikeuttaa itselleen vastuun pakoilun onnestaan syyttämällä muita) ja kauneus riittää nyt oikeutetusti elämän sisällöksi. Ei tarvitse yrittää kantaa vastuuta itsestään vaan saa hyvillä mielin käyttäytyä epävakaasti ja ihailla itseään peilistä. Helpoin tie, ei vaadi itseltäsi mitään. Rumien, niiden täytyy jotain muuta tavoitella koska heille ei tippunut kauneuden lahjaa. Vielä parempaa jos saa muilta ihailevaa palautetta kauneudestaan ja hyvänä pitämistä uhriudestaan. Aivan älyttömän helppoa olla tyytyväinen itseensä näin. Muistaa aina vähän kärsiä muistoissaan, jotta oikeutus näin olemiseen säilyy.
En tosiaan ole ammattilainen, mutta tämä vain on ensimmäinen mielikuva jo yli 30-vuotiaasta, traumojaan ja kauneuttaan esiintuovasta naisesta.
Elämässäni on samankaltainen, ikäiseni nainen, joka elää tähän tyyliin. Hän on tuskissaan, huolenpitoa kaivatessaan, yrittänyt itsemurhaa jopa minun luonani lääkkeiden yliannostuksella. Tätä ennen hän oli yrittänyt pahoinpidellä minut kun en tiennyt mitä sanoa piinaavan uhriutumisen ja riidanhaastamisen keskellä. Pakenin ja kun uskalsin palata omaan kotiini, jouduin soittamaan ambulanssin. Tuttaville hän kertoi, että olin viivytellyt avun soittoa koska olin kateellinen tästä kauneudesta (olen vähintäänkin yhtä kaunis). Anteeksi avautuminen väärässä ketjussa, mutta on kyllä saamarin sekopää diiva. Diagnoosien täsmäämisestä en ole varma. Ei terapeuttikaan voi auttaa kun ihminen ei ole rehellinen itselleen eikä muille.
Viimeinen hyvin kirjoitettu. Yritä päästä tästä diivasta eroon!
Kauneus, raha, lahjakkuus on asioita jotka erityisesti voivat vetää hyväksikäyttäjää puoleensa.
Sitten kun uhri on tuhottu ja kaluttu loppuun, alkaa joku uusi, loistava kohde kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin unohtaa menneet, mutta kun se ei onnistu. Raiskaus, väkivalta, tulee mieleeni takaumina päivittäin. Käyn terapiassa, mutta oirekuvani on niin kompleksinen että paraneminen tapahtuu hitaasti. Terapeuttini sanoi, että kauneuteni voi olla yksi syy miksi kohdalleni on sattunut esimerkiksi seksuaalista hyväksikäyttöä.
Minulla on hyvä mies, joka yrittää tukea minua niin paljon kuin voi. Minun kanssa eläminen on kuitenkin hyvin raskasta ja pelkäänkin, että pian mies ei enää jaksa vaan lähtee. Elän jatkuvassa hylkäämisen pelossa.
Ihan kuin minun elämä paitsi ikä muutaman vuoden eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin unohtaa menneet, mutta kun se ei onnistu. Raiskaus, väkivalta, tulee mieleeni takaumina päivittäin. Käyn terapiassa, mutta oirekuvani on niin kompleksinen että paraneminen tapahtuu hitaasti. Terapeuttini sanoi, että kauneuteni voi olla yksi syy miksi kohdalleni on sattunut esimerkiksi seksuaalista hyväksikäyttöä.
Minulla on hyvä mies, joka yrittää tukea minua niin paljon kuin voi. Minun kanssa eläminen on kuitenkin hyvin raskasta ja pelkäänkin, että pian mies ei enää jaksa vaan lähtee. Elän jatkuvassa hylkäämisen pelossa.
Minusta tuntuu ettet haluakaan parantua, ja vellot itsesäälissä koska se jollain tavalla on tuttua ja turvallista? Tervehtyminen alkaa kun tajuat että vain SINÄ voit tehdä päätöksen siitä että aiot parantua ja voida hyvin etkä velloa traumaa aiheuttavissa kokemuksissa. Pyri keskittymään kaikkeen siihen hyvään mitä sinulla on, pistä paperille yksi huono asia joka päällimmäisenä sinua vaivaa ja mieti mitä voit tehdä sille tunteelle koska tunnehan se enää on jos ei ole enää läsnä sinun elämässä.
Mikä voi olla pahinta mitä elämässäsi voisi tapahtua..se että mies hylkäisi sinut? Kontrolloimalla et voi siitäkään juuri välttyä mutta siitä(kin) selvyityisit. Elä päivä kerralla, muista tunne on tunne ja sinä voit muuttaa elämäsi suuntaa jos haluat.
Valitettavasti traumatakaumat eivät kysy lupaa ennen kuin ne tulevat. Ihmisen mieli on ptsd:ssä jakautunut traumaa kantavaan ja traumaa välttelevään osaan. Jokin triggeri sitten laukaisee traumatakautuman. Kyseessä ei siis ole mikään tunne, josta voisi järjellä päästä eroon.
Ei minullakaan ole koulutusta eikä millään koulutuksella tehdä diagnooseja ja hoitosuunnitelmia av:lla, eri.
Aloittaja tahtoo keskittyä hyvin selvästi omaan itseensä, omiin traumoihinsa, näkemään itsensä vain uhrina elämässä. En väitä ollenkaan, ettei hän olisi ollut juuri näissä traumatilanteissa uhri. Mutta aloittaja on mielestään vain uhri koko elämässä. - Hän ei sanallakaan mainitse eikä halua puhua omista vioistaan, vääristä valinnoistaan, raskaista virheistään, kyvyttömyydestään, motivaationpuutteestaan... Mitkä ovat osa elämää varmasti aivan kaikilla ihmisillä.
Ap tahtoo nähdä itsensä vain kaunottarena, jolle ei olisi tapahtunut pahoja asioita elämässä jos hän ei vain olisi satumaisen kaunis (tai ainakin näin kauniina hän tahtoo ja toivoo itsensä muiden näkevän vaikkei edes itse näe peilistä toivomaansa. Mm. terapeuttinsa kertoi olevan samaa mieltä, että hyväksikäyttö johtui hänen viehättävyydestään. Vaikea uskoa, että terapeutti olisi todella sanonut näin, mutta ap kyllä haluaa tulkita asian näin.) Hän kertoo vain olevansa kuvan kaunis keijukainen, jolle on tehty pahoja asioita ja ne ovat pilanneet hänen elämänsä.
Miksi?
Mitä jos hän itse pelkää epäonnistumista kuten useimmat ihmiset? Jos traumoissa eläminen on tapa pakoilla vastuuta omasta onnestaan? Tekee muista syyllisiä siihen, ettei mikään nyt onnistu. Lohtua antaa ajatus että tässä on hyvä luvan kanssa jumittaa (oikeuttaa itselleen vastuun pakoilun onnestaan syyttämällä muita) ja kauneus riittää nyt oikeutetusti elämän sisällöksi. Ei tarvitse yrittää kantaa vastuuta itsestään vaan saa hyvillä mielin käyttäytyä epävakaasti ja ihailla itseään peilistä. Helpoin tie, ei vaadi itseltäsi mitään. Rumien, niiden täytyy jotain muuta tavoitella koska heille ei tippunut kauneuden lahjaa. Vielä parempaa jos saa muilta ihailevaa palautetta kauneudestaan ja hyvänä pitämistä uhriudestaan. Aivan älyttömän helppoa olla tyytyväinen itseensä näin. Muistaa aina vähän kärsiä muistoissaan, jotta oikeutus näin olemiseen säilyy.
En tosiaan ole ammattilainen, mutta tämä vain on ensimmäinen mielikuva jo yli 30-vuotiaasta, traumojaan ja kauneuttaan esiintuovasta naisesta.
Elämässäni on samankaltainen, ikäiseni nainen, joka elää tähän tyyliin. Hän on tuskissaan, huolenpitoa kaivatessaan, yrittänyt itsemurhaa jopa minun luonani lääkkeiden yliannostuksella. Tätä ennen hän oli yrittänyt pahoinpidellä minut kun en tiennyt mitä sanoa piinaavan uhriutumisen ja riidanhaastamisen keskellä. Pakenin ja kun uskalsin palata omaan kotiini, jouduin soittamaan ambulanssin. Tuttaville hän kertoi, että olin viivytellyt avun soittoa koska olin kateellinen tästä kauneudesta (olen vähintäänkin yhtä kaunis). Anteeksi avautuminen väärässä ketjussa, mutta on kyllä saamarin sekopää diiva. Diagnoosien täsmäämisestä en ole varma. Ei terapeuttikaan voi auttaa kun ihminen ei ole rehellinen itselleen eikä muille.
Olet mieleltäsi sairas, narsistinen ihminen kun noin kirjoitat. Haukut ja väheksyt ihmistä, joka ongelmistaan avautuu. Lisäksi et näköjään osaa lukea mitä hän kirjoitti kun olet vääntänyt useita asioita ihan eriksi ja kirjoitat asioista jotka ei edes liity aloitukseen, vaan ovat oman pienen sairaan mielesi keksimiä.
Tuollaisia asioita on raskasta kantaa, oli sitten kaunis tai ruma. Miten se nyt edes liittyy asiaan? On "rumiakin" ihmisiä joilla on samat ongelmat. Onko heidän tilanteensa sitten sinusta jotenkin parempi?
Vierailija kirjoitti:
Jos ei itse ymmärrä omaa kauneuttaan ja on herkkä, hyväksikäytettävissä, voi sitä vetää puoleensa pahimman laatuisia miehiä ja tulla aika lailla tuhotuksi. Nämä parveilevat miehet ovat mt-ongelmaisia, jotka eivät todellakaan kehu vaan latistavat ja haukkuvat minkä kerkeävät.
Tähän päälle lahjakkuus ja joidenkin ihmisten kateus, niin kävelevä maalitaulu ja sylkykuppi on valmis. Toisen ihmisen voi tuhota käytöksellään, siksi toivoisi ihmisiltä myötätuntoa ja kykyä kohdella kaikkia tapaamiaan ihmisiä arvostaen. Kunnes on jokin todellinen syy miksi tämä ei ansaitse hyvää kohtelua. Kiva ulkonäkö ei ole sellainen syy.
Ap ei kuulosta itsekeskeiseltä, vaan ihmiseltä, joka ei ole ymmärtänyt omaa vetovoimaansa ennen kuin joku, terapeutti, sen kertoo.
Voimia Ap:lle. Toivottavasti selviät.
Höpö höpö.
Kukaan ei ole vahingossa kaunis. Sopusuhtaisimmatkaan kasvot eivät välttämättä herätä mitään huomiota jos niiden kantaja ei tuunaa ja puunaa ulkonäköään...
Jos kulkee jonkun virittimen näköisenä ja ainoa asia on haluta että toiset pitää kauniina, niin saattaahan siinä sattua ja tapahtua.
Miksi ap haluat näyttää kauniilta? Miksi et haluaisi olla esimerkiksi vahva? Tai viisas? Tai voimakas?
Minusta tuntuu ettet haluakaan parantua, ja vellot itsesäälissä koska se jollain tavalla on tuttua ja turvallista? Tervehtyminen alkaa kun tajuat että vain SINÄ voit tehdä päätöksen siitä että aiot parantua ja voida hyvin etkä velloa traumaa aiheuttavissa kokemuksissa. Pyri keskittymään kaikkeen siihen hyvään mitä sinulla on, pistä paperille yksi huono asia joka päällimmäisenä sinua vaivaa ja mieti mitä voit tehdä sille tunteelle koska tunnehan se enää on jos ei ole enää läsnä sinun elämässä.
Mikä voi olla pahinta mitä elämässäsi voisi tapahtua..se että mies hylkäisi sinut? Kontrolloimalla et voi siitäkään juuri välttyä mutta siitä(kin) selvyityisit. Elä päivä kerralla, muista tunne on tunne ja sinä voit muuttaa elämäsi suuntaa jos haluat.