Onko ”tavallista” että nelikymppisen molemmat vanhemmat on kuolleet?
Kysymys vähän hassu, mutta mietin onko normaalin kuuloista jos sanon kyselijöille että vanhempani ovat kuolleet? Mulla hankala tilanne, toimen vanhempi on julma, vaarallinen narsisti/psyko ja toinen muuten ilkeä, aivan mahdotonta olla tekemisissä ja lapsia ei voi viedä ollenkaan käymään turvallisuussyistä.
Moni kyselee usein että oletko lomalla menossa vanhemmille, käykö lapset mummolassa, oletteko isovanhemmilla joulua jne. Olen alkanut miettimään että helpoin olisi valehdell. Onko tuo valhe joka kuulostaa epäuskottavalta?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
"En halua mennä jouluksi vanhempieni luo"
- Miksi, päläpälä
"Yksityisasia, en halua keskustella tästä"
Minun vanhempani tapasivat juopotella jouluna. Tästä syystä en mennyt kotiin jouluisin, vaan jäin opiskelijakämppääni toiseen kaupunkiin. Tavalliset viikonloput vanhempien luona olivat yleensä siedettäviä, mutta jouluna kaikki aina kärjistyi ja räjähti.
Olihan se vähän kurjaa.
Mä myös olin joulut yksin opiskelija-asunnossa opiskeluaikoina, olihan se vähän ankeaa, ja silloin sinkkuna myös oikeasti pelottavaa - mun ikkunassa oli ainoa valo eli olin kerrostalossa yksin, ja sitten yöllä kuului jotain kolauksia tms kerrostalon ääniä, ja kyllä pelotti! Onneksi vastapäisessä opiskelijatalossa oli myös parissa ikkunassa valo etten ollut ihan kokonaan yksikseni opiskelijakylässä! Ap
Vanhempani ovat eronneet ja toisen kanssa en ole missään tekemisissä hyvistä syistä. Jos joku kysyy lasten isovanhemmista tai vanhemmistani ymmärrän kysymyksen niin että siinä kysytään vain toisesta vanhemmastani. Jos joku kysyy mennäänkö vanhempieni luokse niin vastaus on joo vaikka kyseessä on vain toisen vanhemman luo menosta.
Jotkut kysyvät tyylillä esimerkiksi mitä isäsi tai äitisi hommaa ja silloin vastaan hyvin yleisellä tasolla parhaimman tietoni mukaan. Tiedän kyllä aika tarkkaan toisen vanhempanikin asiat koska yhteiset tuttavat juoruavat asiat vanhemmaltani salaa myös minulle mutta pidän pientä varausta niistä puhuessani yksityiskohtien suhteen. Mieluiten en puhuisi koko ihmisestä mutta en pahastu jos ihmiset tietämättömyyttään kysyy.
Puhun niin totta kuin osaan mutta kaikille ei ole pakko alkaa avata koko historiaa. Monesti jo vanhempien eron mainitseminen saa kysymykset loppumaan. Aika ja terapia on myös tehneet tehtävänsä ja tilanteeseen toisen vanhempani ei liity enää sellaista taakkaa kuin joskus joten kyselyt ei aiheuta vaikeutta.
Suuri syy valehtelematta olemiseen on myös se että vanhempani yritti vuosikausia saada minut lähtemään siihen valehtelemalla ensin itse minusta ummet ja lammet. Jos joku kysyi henkilökohtaisesti hänen puhumistaan asioista kerroin miten asiat ovat mutta jätin julkisen likapyykin pesemisen väliin ja annoin hänen öyhöttää menemään.
Vierailija kirjoitti:
Välimatka kelpaa hyvin syyksi. Vaikka asuu kaukana, esim. joku voi asua vaikka Joensuussa tai Kemissä hoivakodissa ja lapsiperhe Vantaalla. Ei tarvitse sanoa matkan pituutta.
Tähänhän voi tulla kysymys, ai missä? Jos vanhemmat oikeasti asuvat lähellä, pitää taas valehdella. Mahdollisesti kyselijä on kotoisin juuri samalta paikalta, missä vanhempien väittää asuvan.
Entäs jos sanot pienen valheen. Sanot, että vanhemmilla karkasi alkoholin käyttö käsistä, kun jäivät eläkkeelle. Katkaisivat välit. Alkoholi on lapsia ja lapsenlapsia tärkeämpää. Suomalaiset ymmärtävät tämän alkoholiongelman paremmin...
Tai sanot, että jouduit katkaisemaan välit, kun meno on sen verran reipasta.
Ja siirryt seuraavaan aiheeseen...
Vanhempani kuuluvat siihen yhä kasvavan 20% isovanhemmista, jotka eivät halua/kerkeä olla tekemisissä lastenlasten kanssa. Ja hymähdät paljon puhuvasti päälle... vaihdat aihetta.
Äiti kuoli, kun olin 40 ja isä elää vielä, olen 53.
Olin 35 v kun molemmat vanhemmat olivat jo kuolleet ja alle 16 v kun kaikki isovanhemmat oli jo kuolleet että en tiedä onko "normaalia" mutta siis mahdollista kylläkin.
Miksi ei toisaalta voisi kertoa totuutta muutamalla lauseella ja lisätä sitten että asia on niin henkilökohtainen että en halua enempää puhua siitä? Ainakin kyselyt loppuu ja asia on käsitelty tai ainakin siitä voi jatkossa luontevasti kieltäytyä puhumasta kun on kerran sanonut syyn.
Jos päättää valehdella, niin valehtelee sitten kunnolla. Kertoo luontevasti kaikenlaista tapaamisista ettei varmasti tule epäilyksiä.
Isoäitini on valehdellut, että tätini on kuollut ja että isälläni ei ole lapsia. Onhan se aika loukkaavaa.
Yksi hyvä keino on tivaajalta, inttäjältä kysyä hänen jatkouteluihin kysymys ”miksi tämä asia sinua niin kovin kiinnostaa”? Ihminen menee yleensä noloksi ja vaihtaa nopeasti puheenaihetta. Siitä myös kovasti voi päätellä että ihminen halusi udella vain omaa tarvetta tyydyttääkseen (oli se sitten ”sosiaaliporno”, arvostelunhalu, pätemisen tarve, ylemmyydentunto)
Vierailija kirjoitti:
Isoäitini on valehdellut, että tätini on kuollut ja että isälläni ei ole lapsia. Onhan se aika loukkaavaa.
Se on loukkaavaa silloin jos se ”valehdelluksi tullut” on kiltti ja viaton. Jos taas tuollainen ihmisperse joka lapsiaan hakkaa ja kaltoinkohtelee, niin ihan oikein että sellaisista puhutaan kuolleena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä kuoli kun olin 16 vuotta ja äiti kun olin 37v eli mulle tuo olisi ihan luonnollista. Mutta en kyllä tuota valehtelua tajua minäkään. Eikö voi vaan vastata, että "ei, en ole menossa, ei lapset eivät ole menossa" jos joku kysyy miksi, toteaa vaan, että ei olla tekemisissä. Jos kysely jatkuu, lopetat vastaamisen, mitä se kenellekkään kuuluu siitä eteenpäin?
Sulla ei ole kokemusta inttävistä ihmisistä. Mulla samantapainen kuvio ja on kyllä aivan perseestä se miten pitää selitellä ilmankin vaikeaa asiaa ihmisille joille ei haluaisi kertoa mitään.
Sillä miten asiat ilmaiset on merkitystä sen inttämisen suhteen. mulle ei ihmiset intä koska teen kantani hyvin selväksi ihan sillä ensimäisellä kerralla. suora katsekontakti, normaalilla, rauhallisella äänellä toteaa "emme ole tekemisissä" ja sitten vaihdat aihetta. Jos joku vielä jotain kysyy, toistaa edellisen jä poistuu paikalta, jos muu ei auta. Itse sinä sen inttämisen mahdollistat.
Joo, muijan molemmat vanhemmat kuolleet syöpään, mun äiti kanssa syöpään ja ihme ettei isä ole vielä kuollut juomiseen.
Ja vähän yli 60v olisivat jos eläisivät.
Onkohan ap nyt ihan aito? Jos nyt sanoo, ettei mene, eikä ole vanhempien kanssa tekemisissä, niin harva tuosta lähtee mitään utelemaan, ellei tunne hieman paremmin. Kuolleet vanhemmat... no, se saattaisi tuottaa jopa enemmän kysymyksiä. Jos ei muuta, niin hätkähtyneen: "Ai? Ikävä kuulla...vai onko siitä jo kauan...?"
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ap nyt ihan aito? Jos nyt sanoo, ettei mene, eikä ole vanhempien kanssa tekemisissä, niin harva tuosta lähtee mitään utelemaan, ellei tunne hieman paremmin. Kuolleet vanhemmat... no, se saattaisi tuottaa jopa enemmän kysymyksiä. Jos ei muuta, niin hätkähtyneen: "Ai? Ikävä kuulla...vai onko siitä jo kauan...?"
No haloo, jos yli nelikymppinen sanoo että vanhemmat kuolleet niin kuka hätkähtää? Ihsn NORMAALIA että ne 65-75v ikäiset vanhemmat on kuolleet.
Vierailija kirjoitti:
Olin 35 v kun molemmat vanhemmat olivat jo kuolleet ja alle 16 v kun kaikki isovanhemmat oli jo kuolleet että en tiedä onko "normaalia" mutta siis mahdollista kylläkin.
Olin 12-vuotias kun kaikki isovanhemmat oli kuolleet ja 39-vuotias kun vanhempani oli kuolleet. Ei olla pitkäikäisiä sukua, joten kaipa tässä itsekin parinkymmenen vuoden sisällä potkaisee tyhjää. Tunnen useita kaltaisiani, joten en pidä mitenkään erikoisena. Enemmän ihmettelen miten jollain 75-vuotiaalla voi olla vanhempia elossa.
Äiti kuoli, kun olin 34-vuotias ja isän kuollessa olin 35-vuotias. Molemmat lähtivät yhtäkkiä saappaat jalassa.
Vierailija kirjoitti:
Olin 35 v kun molemmat vanhemmat olivat jo kuolleet ja alle 16 v kun kaikki isovanhemmat oli jo kuolleet että en tiedä onko "normaalia" mutta siis mahdollista kylläkin.
Sama, 35-vuotias kun molemmat vanhemmat jo kuolleet ja olin 6-vuotias, kun isovanhemmat olivat jo kuolleet.
Mun äiti kuoli kun olin 34 ja isäni kun olin 40v. Eli ihan mahdollista kun vanhemmat on olleet yli 30v mun syntyessä.
"En halua mennä jouluksi vanhempieni luo"
- Miksi, päläpälä
"Yksityisasia, en halua keskustella tästä"
Minun vanhempani tapasivat juopotella jouluna. Tästä syystä en mennyt kotiin jouluisin, vaan jäin opiskelijakämppääni toiseen kaupunkiin. Tavalliset viikonloput vanhempien luona olivat yleensä siedettäviä, mutta jouluna kaikki aina kärjistyi ja räjähti.
Olihan se vähän kurjaa.