Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko ”tavallista” että nelikymppisen molemmat vanhemmat on kuolleet?
26.11.2020 |
Kysymys vähän hassu, mutta mietin onko normaalin kuuloista jos sanon kyselijöille että vanhempani ovat kuolleet? Mulla hankala tilanne, toimen vanhempi on julma, vaarallinen narsisti/psyko ja toinen muuten ilkeä, aivan mahdotonta olla tekemisissä ja lapsia ei voi viedä ollenkaan käymään turvallisuussyistä.
Moni kyselee usein että oletko lomalla menossa vanhemmille, käykö lapset mummolassa, oletteko isovanhemmilla joulua jne. Olen alkanut miettimään että helpoin olisi valehdell. Onko tuo valhe joka kuulostaa epäuskottavalta?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valehtelussa on se huono puoli, että siitä jää todennäköisesti jossain vaiheessa kiinni. Parempi on yleensä vain ohittaa asia jotenkin muuten.
No miten muka jää kiinni jos tuntemattomalle puistoäidille tai työkaverille sanoo noin. Ihanko ne tulee tarkistamaan? Mä ainakin valehtelisin, noin paskat vanhemmat ansaitsee olla ”kuolleet”, siinä ei ole tippakaan sosiopattia jos noin sanoo.
Sen työkaverin ystävä saattaakin tuntea AP:n perheen esimerkiksi lasten kautta ja sitä kautta juttu leviää.
Parempi ilmaisu on, ettei lapsilla ole isovanhempia. Jokainen tehköön päätelmänsä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit vastata myös, nonniin tai jaa-a tai ei ole tiedossa että mentäisiin. Yleensä ihmiset haluaa kuunnella omaa ääntään ja kertoa omien lasten isovanhemmista.
Sanot suoraan että minulla on välit poikki vanhempiin, ei olla missään tekemisissä heistä johtuvista syistä. Jos rupeavat kysymään lisää, sanot että se on yksityisasia ja et halua puhua siitä.
Vierailija kirjoitti:
Roskasakilla kuolee vanhemmat nuorina.
Toisaalta roskasakin lapset on usein muita kovempia ja menestyvät paremmin elämässään, koska on niin kovat lähtökohdat.
No, ehkä voisi sanoa että olen roskasakista lähtöisin. Itse kyllä ilman mitään kodin apua ja tukea opiskelin, olen suvun ensimmäinen akateeminen. Ap
Tuota toisten tivaamista ja jankuttamista ei voi uskoa ellei ole itse joutunut sen kohteeksi. Se on ihan uskomatonta. Välillä jopa pöyristyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yleensä sanon, ettei minulla ole vanhempia.
Toinen on kuollut ja toinen on hylännyt.
Ymmärrän ap:n halua selittää asia kuolemalla, koska todella moni sanoo minullekin jotain ohjeita siihen, miten voisin korjata itse välit tähän elossa olevaan vanhempaani. Ihmisillä on todella idealistisia mielikuvia siitä, miten toisten ihmissuhteita korjataan. Ja että minä voisin sillä ja tällä saada vanhemman taas olemaan kanssani.
Hyvä kiertoilmaus on ”mulla ei ole vanhempia”, ”meillä ei ole isovanhempia”. Siinä ei ole tippaakaan valhetta. Biologiset synnyttäjät saattaa olla elossa joo, mutta ei ne _vanhenpia_ ole eivätkä missään nimessä ansaitse tulla kutsutuksi sillä termillä. Jos joku tulkitsee tuon kuolemaksi niin sitten tulkitsee.
Jatkotivaaminen on sitten toki haasteellista, jos kysytäänkin että miten niin ei ole, miksei ole, tai jotain muuta samantapaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä yleensä sanon, ettei minulla ole vanhempia.
Toinen on kuollut ja toinen on hylännyt.
Ymmärrän ap:n halua selittää asia kuolemalla, koska todella moni sanoo minullekin jotain ohjeita siihen, miten voisin korjata itse välit tähän elossa olevaan vanhempaani. Ihmisillä on todella idealistisia mielikuvia siitä, miten toisten ihmissuhteita korjataan. Ja että minä voisin sillä ja tällä saada vanhemman taas olemaan kanssani.
Ja ihmisillä on idealistisia luuloja että vanhempi on aina rakastava ja hyvä, ja että välirikko on automaattisesti lapsen toiminnan syytä ja lapsen vika. T. Samasta asiasta syytelty
Sano että isovanhemmat eivät jaksa lapsia/eivät pärjää/heillä on muuta menoa/ovat omansa hoitaneet/heitä ei vaan kiinnosta. Ovat vanhoja/sairaita/pitkä matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En ole tekemisissä heidän kanssaan. En halua keskustella syistä."
Joo, ehkä näin voisi kokeilla sanoa. Olen sanonut tuon että ”emme ole väleissä” ja jostain syystä IHAN AINA oletetaan että se on sitten mun vika. Ihan päin näköä on kysytty että mitä teit että sait pilattua välisi vanhempiisi? Olitko hirveä teini? Oletko vaatinut liikaa rahaa tai apua?
Tai sitten toinen tapa on että aletaan kiinnostuneena tivaamaan että mikset ole tekemisissä? Mitä on tapahtunut? Kerro lisää?Asia on ilmankin kova paikka. Olen koko elämäni ollut ilman mitään vanhempien tukea, apua, välittämistä tai rakkautta. Jo lapsena, mutta aikuisenakin. Nyt kun mulla on omia lapsi on vahva oletus että isovanhemmat auttaa ja tukee kaikessa. No ei auta, niitä ei ole kiinnostanut koskaan lapsenlapsiaan edes tavata.
Ja nää kyselyt ei liity pelkästään jouluun! Vaan kesälomaan, lasten synttäreihin, omiin juhliin, tupantuliaisiin, siis ihan kaikkeen missä oletuksen mukaan hyvät ja lämpimät omat vanhemmat olisi mukana. Ihan helvetin raskasta selitellä koko ajan. Olen ihan poikki tän asian kanssa muutenkin, selittele sitten vielä sataan kertaan kaikki taustat ja tapahtumat sydän vereslihalla. Ymmärrättekö yhtään miksi haluaisin vain valehdella?? Ap
Jos sinä valehtelet, että vanhempasi ovat kuolleet niin sama kyselyrumba siitä tulee. "Milloin ne kuoli? Miksi ne kuoli?" ja sitten myötätuntoista osaanottolässytystä. En usko että se on juuri sen helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen vanhemmistani kuoli kun olin 38 ja toinen kun olin 50. Olisi mielelläni pitänyt heidät kummatkin vielä ainakin kymmenen vuotta.
Kuolema tosiaan herättää aina lisäkysymyksiä ja vähän sääliäkin. Siksi en mielellään puhu siitä että vanhempani ovat kuolleet (Ihan kunniallisiin sairauksiin tosin) ja lapseni on vasta ala-asteella. Välttelen näitä keskusteluja. Kun vastaa että juhlitaan omalla perheellä ja käydään ehkä vähän sukulaisissa jouluna niin jatkokysymyksiä ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla melkolailla sama tilanne, ja täytyy sanoa että osa ihmisistä on todella törkeitä ja loukkaavia uteluissaan, ”neuvoissaan”, ja inttämisesssään. Mutta sitten on taas se osa ihmisiä - usein itsekin jotain vaikeuksia elämässä kokenut - jotka tajuaa asian jotenkin puolesta sanasta. Saattavat sanoa jotain empaattista, tyyliin ymmärrän, kaikilla ei ole todellakaan hyviä vanhempia, tai jotain muuta sinnepäin.
Pahimmat inttäjät ja pätijät ovat olleet hyvien vanhempien lapsia. Ei ne varmaan ilkeitä ole mutta eivät yhtään ymmärrä että kaikilla ei ole samanlainen hyvä lapsuus kuin heillä.
Ajatelkaa nyt, suomessa on satoja tuhansia paskoja lapsuuskoteja joissa välit on aikuisilla lapsilla poikki vanhempiin. On rikollisia vanhempia, väkivaltahulluja, insestivanhempia, kiilusilmä-lahkolaisia, lapsensa hylänneitä, juoppoja, mielisairaita... keksin satoja syitä miksi vanhempiinsa ei voi pitää mitään yhteyttä. Siksi onkin ”jännää” että jotkut ihmiset eivät voi keksiä yhtä ainoatakaan syytä miksi ei ole väleissä vanhempiinsa. Ja tästä se inttäminen ja jankutus sitten alkaa....
Olin 11 v. isän kuollessa, äidin menetin 38 vuotiaana.
Kadehdin niitä n. 60v. joiden vanhemmat elää ja välittää.
En valehtelisi noin, koska tuostakin valheesta voi syntyä kiusallisia tilanteita. Voit saada myötätuntoa, utelua kuolintavasta ja omista tuntemuksista, osanotto ilmaistaan lapsille, joku ehkä haluaa avautua oman läheisen kuolemasta.
Parempi on sanoa, että isovanhemmat ovat sen verran huonokuntoisia, ettei heille voi pidemmäksi aikaa mennä joten lähinnä tulee soiteltua. Kaikkiin jatkotiedusteluihin vastaus tyyliin ”sellaista se on”, ”eipä tuolla niin väliä”, ”niin niin” ja vastakysymys utelijan omista suunnitelmista.
No mun mielestä ”minulla ei ole vanhempia” ei millään lailla tarkoita kuolemaa. Ihan hyvin voisin sanoa itse noin.
Ei kannata valehdella, että ovat kuolleet. Jos selviää, että elävät niin saat vaan huonon maineen ja uskottavuutesi kärsii. Mieti vaan joku perusvastaus siihen, että emme näe usein ja aiheen vaihto muuhun.
Jossain oli taannoin tutkimus että lähes 20% isovanhemmista ei ole ollenkaan tekemisissä lastenlasten ja omien lasten perheiden kanssa. Hitsi kun en muista missä tää oli, muistaako kukaan?
Haluan tällä osoittaa että asia ei ole ollenkaan niin harvinainen kuin luullaan, mutta koska asia on täysin tabu, niin sitä peitellään ja valehdellaan ja siksi se ei tule ilmi juuri kenenkään kohdalla. Muuta kuin sitten kyselyissä.
Alue: Aihe vapaa
En oikein tajua miksi joidenkin mielestä valehtelu tällaisessa tilanteessa on väärin. Isäni teki itsemurhan ja sanon aina kun joku kysyy että hän kuoli sairaskohtaukseen, koska en halua joutua selittelemään ja tuo on vaikea paikka kuulijallekin. Kukaan läheisistä ystävistävistäni ei ole suuttunut kun olen sitten jossain vaiheessa kertonut totuuden, kaikki ovat ymmärtäneet miksi puolitutuille ja tutustumistilanteessa ei välttämättä puhuta totta.
Sanoisin että valehtele vain, mutta keksi jo joku kuolinsyy, koska ihmiset tosissaan ovat niin älyttömiä että minulta ainakin tivaavat aina isäni kuolinsyyn jos tulee ilmi että hän on kuollut. Itse en kyllä ikinä toiselta kyselisi...