Onko ”tavallista” että nelikymppisen molemmat vanhemmat on kuolleet?

Älä valehtele. Et pian muista kenelle olet valehdellut ja kenelle et. Sano, vain ettet mene vanhemmille, jos sellaista nyt kukaan nykyisin edes kyselee tai kyseenalaistaa. Eikö sitä pidetä kummallisempana, jos nyt menee iäkkäiden vanhempien luokse? Ihan turha alkaa valehdella tuollaisessa asiassa. 

Nyt korona aikaan vältellään muutenkin kontakteja niin ei ole outoa kuitata ettei mene käymään heillä.

Mun molemmat vanhemmat olivat kuolleet, kun olin 40-vuotias. Isä kuoli kun olin 31 (isä oli 86) ja äiti kuoli kun olin 38 (äiti oli 79). Mutta en silti lähtisi tuollaisesta valehtelemaan. Ei puolitutuille tarvitse niin tarkkaan kertoa, ihan hyvin voi sanoa että viettää joulun vain perheen kesken ilman sen kummempia selityksiä. Vähän sama kuin jos joku tarjoaa suklaata, voi sanoa "ei kiitos" ilman että alkaa selvitellä juurta jaksaen, miksi ei nyt halua ottaa suklaata.

Ei ole tavallista, mutta kyllä mä tunnen yhden, jolla oli jo alle kolmekymppisenä molemmat vanhemmat kuolleet. 

Mä en ole ihan samaa mieltä kuin nro 1. Aloittaja ei varmaan halua alkaa selittää ihmisille noita juttuja, joten mun mielestä on ihan ok sanoa, että vanhemmat on kuolleet, jos siltä tuntuu. Tavallaanhan he ovatkin sinulle kuolleet, jos et ole heihin missään yhteydessä ihan syystä. Voithan sitten läheisemmässä tuttavuudessa sanoa, että oikeasti vanhempasi eivät ole kuolleet, mutta sanot näin ihmisille, koska et halua puhua asiasta sen enempää.

Tosin tässä on sellainen juttu, että kun useimmat ihmiset pelkäävät kuolemaa, eivätkä halua siitä kysellä enempää, toiset ihmiset eivät pelkää, ja saattavat tarjota sinulle myötätuntoa. Mieti, oletko valmis siihen.

Vierailija kirjoitti:

Nyt korona aikaan vältellään muutenkin kontakteja niin ei ole outoa kuitata ettei mene käymään heillä.

Korona-aika ei nyt ole ongelma vaan viimeiset 10v ollut jo ongelmaa ja seuraavat 20v ovat sitä myös.

Ihmiset on uteliaita ja tivaavat kaikkea. Ne pari kertaa kun olen kertonut miksen mene sinne (lapsuiden julma väkivalta, pahoinpitelyt ollessani aikuinen, pelon ilmapiiri) niin tämä tieto olikin liian järkyttävää ja ihminen sitten sulki minut ulos elämästään. En enää kerro ikinä kellekään totuutta. Kun sitä ei kestetä. Valehtelu olisi siksi helppo että kukaan ei sen jälkeen tivaa tai kysele kun sanoo että vanhemmat on kuolleet. Ap

Multa on molemmat vanhemmat kuolleet jo alle kolmekymppisenä. En silti lähtisi valehtelemaan, etkö voi vain sanoa jotain muista suunnitelmista tms.

Vanhojen vanhempien lapsena aina yllätyn jos viisikymppisillä on vanhemmat elossa, vaikka eihän se poikkeuksellista ole....

Olen samaa mieltä kuin 4, minusta voit ihan hyvin valehdella puolitutuille kyselijöille, kuolema on monelle helpompi syy ymmärtää kuin mielen ongelmat. 4 vastaus oli muutenkin mielestäni niin viisas että mulla ei ole siihen lisättävää.

Mun vanhemmat kuoli kun olin 40 - 43 vuotias. Lähes kaikkien tuttujeni, jotka ovat nyt 50+ v, vanhemmat on elossa.

Eli sanoisin, ettei ole tavallista.

"En ole tekemisissä heidän kanssaan. En halua keskustella syistä."

Sano, että asuvat niin kaukana, että harvemmin olette enää tekemisissä, mitä nyt soitellaan joskus.

Onko lapsilla isovanhempia isän puolelta? Voithan aina puhua heistä.

Minusta valehtelu on jotenkin julmaa, vaikka en tiedä miksi. Jos en voisi kääntää keskustelua toisiin isovanhempiin, niin sanoisin joko lyhyesti, että eivät mene, olemme kotona tai jos aletaan jankkaamaan, että miksi niin sanoisin suoraan, ettei olla oltu missään tekemisissä x vuoteen. Jos joku alkaa tuosta jankkaamaan niin se on hänen ongelmansa.

Vierailija kirjoitti:

"En ole tekemisissä heidän kanssaan. En halua keskustella syistä."

Joo, ehkä näin voisi kokeilla sanoa. Olen sanonut tuon että ”emme ole väleissä” ja jostain syystä IHAN AINA oletetaan että se on sitten mun vika. Ihan päin näköä on kysytty että mitä teit että sait pilattua välisi vanhempiisi? Olitko hirveä teini? Oletko vaatinut liikaa rahaa tai apua?

Tai sitten toinen tapa on että aletaan kiinnostuneena tivaamaan että mikset ole tekemisissä? Mitä on tapahtunut? Kerro lisää?

Asia on ilmankin kova paikka. Olen koko elämäni ollut ilman mitään vanhempien tukea, apua, välittämistä tai rakkautta. Jo lapsena, mutta aikuisenakin. Nyt kun mulla on omia lapsi on vahva oletus että isovanhemmat auttaa ja tukee kaikessa. No ei auta, niitä ei ole kiinnostanut koskaan lapsenlapsiaan edes tavata.

Ja nää kyselyt ei liity pelkästään jouluun! Vaan kesälomaan, lasten synttäreihin, omiin juhliin, tupantuliaisiin, siis ihan kaikkeen missä oletuksen mukaan hyvät ja lämpimät omat vanhemmat olisi mukana. Ihan helvetin raskasta selitellä koko ajan. Olen ihan poikki tän asian kanssa muutenkin, selittele sitten vielä sataan kertaan kaikki taustat ja tapahtumat sydän vereslihalla. Ymmärrättekö yhtään miksi haluaisin vain valehdella?? Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsilla isovanhempia isän puolelta? Voithan aina puhua heistä.

Minusta valehtelu on jotenkin julmaa, vaikka en tiedä miksi. Jos en voisi kääntää keskustelua toisiin isovanhempiin, niin sanoisin joko lyhyesti, että eivät mene, olemme kotona tai jos aletaan jankkaamaan, että miksi niin sanoisin suoraan, ettei olla oltu missään tekemisissä x vuoteen. Jos joku alkaa tuosta jankkaamaan niin se on hänen ongelmansa.

Mun  mielestä valehtelu ei ole julmaa, jos sillä suojelee itseään. Aloittaja on selvästi joutunut kokemaan kovia lapsuudessaan. Voin olla todella väärässä, mutta tulee mieleen, että vanhempien sanominen kuolleeksi voi jopa tuntua hyvältä tuollaisessa tilanteessa, siis tavallaan siltä, että asian on loppuunkäsitelty.

Aina välillä sitä huomaa, että joku ystävä tai kaveri livauttaa valkoisen valheen. En loukkaannu siitä. Ajattelen, että hänellä on joku syy sanoa tämän asian olevan näin. Eri asia sitten se, että epärehellisyydellä manipuloi tai vääristelee asioita.

nro 4

En lähtökohtaisesti ymmärrä, miksi tuollaisia tarvitsisi edes syvemmin pohtia. Mitä se kellekään ei-läheiselle kuuluu vanhempasi. Ja läheiset toki tietävät muutenkin. Et ole selitysvelvollinen. "Emme nyt tällä kertaa mene" tms. riittää.

Mun isä kuoli kun olin 16 vuotta ja äiti kun olin 37v eli mulle tuo olisi ihan luonnollista. Mutta en kyllä tuota valehtelua tajua minäkään. Eikö voi vaan vastata, että "ei, en ole menossa, ei lapset eivät ole menossa" jos joku kysyy miksi, toteaa vaan, että ei olla tekemisissä. Jos kysely jatkuu, lopetat vastaamisen, mitä se kenellekkään kuuluu siitä eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsilla isovanhempia isän puolelta? Voithan aina puhua heistä.

Minusta valehtelu on jotenkin julmaa, vaikka en tiedä miksi. Jos en voisi kääntää keskustelua toisiin isovanhempiin, niin sanoisin joko lyhyesti, että eivät mene, olemme kotona tai jos aletaan jankkaamaan, että miksi niin sanoisin suoraan, ettei olla oltu missään tekemisissä x vuoteen. Jos joku alkaa tuosta jankkaamaan niin se on hänen ongelmansa.

Ei ole isovanhempia isän puolelta kuin ehkä teoriassa. On juoppo muori joka vipeltää ties missä eikä pidä yhteyttä, sitten uusiin naisiin mennyt ukki joka soittaa silloin tällöin mutta ei juuri halua nähdä tai tavata, on uuden vainon lumoissa. Ehkä mun pitää sitten vaan kuitata jotenkin kyselyt puhumalla vain miehen isästä, että on yksi ukki lapsilla jonka luona kerta vuoteen piipahdetaan. Ap

En ollut vielä täyttänyt 30:a, kun äitini kuoli. Isäni kuollessa olin vähän päälle 40 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Mun isä kuoli kun olin 16 vuotta ja äiti kun olin 37v eli mulle tuo olisi ihan luonnollista. Mutta en kyllä tuota valehtelua tajua minäkään. Eikö voi vaan vastata, että "ei, en ole menossa, ei lapset eivät ole menossa" jos joku kysyy miksi, toteaa vaan, että ei olla tekemisissä. Jos kysely jatkuu, lopetat vastaamisen, mitä se kenellekkään kuuluu siitä eteenpäin?

Sulla ei ole kokemusta inttävistä ihmisistä. Mulla samantapainen kuvio ja on kyllä aivan perseestä se miten pitää selitellä ilmankin vaikeaa asiaa ihmisille joille ei haluaisi kertoa mitään.

Isä kuoli kun olin 39-vuotias, äiti kun olin 44-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsilla isovanhempia isän puolelta? Voithan aina puhua heistä.

Minusta valehtelu on jotenkin julmaa, vaikka en tiedä miksi. Jos en voisi kääntää keskustelua toisiin isovanhempiin, niin sanoisin joko lyhyesti, että eivät mene, olemme kotona tai jos aletaan jankkaamaan, että miksi niin sanoisin suoraan, ettei olla oltu missään tekemisissä x vuoteen. Jos joku alkaa tuosta jankkaamaan niin se on hänen ongelmansa.

Mun  mielestä valehtelu ei ole julmaa, jos sillä suojelee itseään. Aloittaja on selvästi joutunut kokemaan kovia lapsuudessaan. Voin olla todella väärässä, mutta tulee mieleen, että vanhempien sanominen kuolleeksi voi jopa tuntua hyvältä tuollaisessa tilanteessa, siis tavallaan siltä, että asian on loppuunkäsitelty.

Aina välillä sitä huomaa, että joku ystävä tai kaveri livauttaa valkoisen valheen. En loukkaannu siitä. Ajattelen, että hänellä on joku syy sanoa tämän asian olevan näin. Eri asia sitten se, että epärehellisyydellä manipuloi tai vääristelee asioita.

nro 4

Ymmärrän toki tuon itsensä suojelun tarpeen tällaisessa tilanteessa, joka on ollut traumaattinen ja on sitä varmasti edelleenkin. Mietin vain sitä, että jossain vaiheessa on mahdollista, että henkilö joka luulee AP:n vanhempien kuolleen ottaa asian puheeksi vaikka AP:n lapsien kanssa. Kuolema on myös juoru, joka leviää helposti.

Mielestäni tätä ei ihan voi verrata valkoiseen valheeseen, sillä valkoiset valheet ovat harmittomia, kuten "ei päästä tänään, meillä on muita suunnitelmia".