Mistä asioista ette pidä ystävissänne?
Ap aloittaa:
Kun ollaan päätetty kerrankin juhlia porukalla jotain (ei nyt korona-aikaan, mutta normaalisti) ja paikalle tulee joku joka on koko illan naama norsun v*:lla. Miksi ei voi jäädä kotiin vaan pitää tulla pilaamaan muidenkin juhlafiilis! Sitten koko porukka hössöttää sen yhden ympärillä että voi voi onko sulla paha mieli nyt nönnönnöö. Kun tarkoitus oli pitää kerrankin hauskaa kaiken harmaan arjen pyörityksen keskellä.
Kommentit (43)
Juuri tuo maratonpuhelujuttu. Mulla pitkät työpäivät, pitkät työmatkat, pari lasta ja monta koiraa. En ehdi, enkä varsinkaan jaksa puhua parin tunnin puheluita.
Mutta enemmän inhoan ns. parhaalta ystävältä sitä, että salaa ja peittelee asioita. Näen kyllä milloin on huonoja juttuja, mutta ne peitellään kuin kissa pissansa. Ei vastata pitkään aikaan, ja kun lopulta kysyn onko kaikki hyvin niin vastaus on "ihanaa ihanaa, on vain niin kiire" jne. Jos haluaa olla mun ystävä, niin kyllä oletan että sydämen voi avata edes jollain tasolla.
Siitä, kun eivät juuri koskaan järjestä aikaa minulle, mutta minun odotetaan järjestävän aina heille aikaa kun kaveria tarvitsevat.
- " Kerkeetkö muuttoavuksi? Ai oot luvannu mennä käymään mummollasi? Lykkää sitä ja tuu nyt jeesaa, pliis!!"
- " Ai sulla oli huono päivä? Mulla on nyt tässä imurointi kesken niin palataanko asiaan kuukauden päästä?"
Kieltämättä se viesteihin vastaamattomuus on perseestä. Enkä nyt tarkoita edes päivän tai parin viivettä, vaan täydellistä hiljaisuutta. Vielä syvemmältä on myöhästeltäy/"sori hei mä unohdin ihan kokonaan!", joo sattuu itsekullekin, mutta tietyille tyypeille lähes poikkeuksetta. Sellaisten ihmisten kanssa olen lopettanut minkään sopimisen ja suhtaudun ehdotuksiin aina sillä asenteella, että tokkopa tulee tapahtumaan. Hoitavat kuitenkin työt ja harrastukset, niin kyllä loukkaa. Ja sitten ne julmetut sepitykset ohareiden syistä - ei kiinnosta enää!
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuo maratonpuhelujuttu. Mulla pitkät työpäivät, pitkät työmatkat, pari lasta ja monta koiraa. En ehdi, enkä varsinkaan jaksa puhua parin tunnin puheluita.
Mutta enemmän inhoan ns. parhaalta ystävältä sitä, että salaa ja peittelee asioita. Näen kyllä milloin on huonoja juttuja, mutta ne peitellään kuin kissa pissansa. Ei vastata pitkään aikaan, ja kun lopulta kysyn onko kaikki hyvin niin vastaus on "ihanaa ihanaa, on vain niin kiire" jne. Jos haluaa olla mun ystävä, niin kyllä oletan että sydämen voi avata edes jollain tasolla.
Ja sitten saat taas sen maratonpuhelun ;-( Ehkä tuo "ns. paras ystävä" kertoo kaiken, pitääkö hän sinua ystävänä, kun ei edes vastaa pitkään aikaan? Mietintämyssy päähän.
Sellanen esittäminen. Esitetään jotenkin tosi hienoa, ollaan kauhean kiinnostuneita siitä että varmasti jotkut "tietyt mittarit/statushommat" täyttyy ja niistä toitotetaan, kaikki pyritään saamaan "paremmaks" kun muilla/esim. mulla, ei voi käydä normaalia keskustelua vaan koko keskusteleminen on sitä, että toinen pyrkii etsimään jotakin ns. heikkoa kohtaa, jotta pääsis itse loistamaan jollakin "paremmalla asialla", negatiivisuus - ei hymyile KOSKAAN, saati naura.. ei siis KOSKAAN. Elämä on pelkkää suorittamista. Ei puhu mistään muutaku yrittää keksiä jotakin joka vaikuttais "hienolta". Korottaa jatkuvasti omaa asemaansa, yrittää kieltää kaiken hyvän multa. :DD Jopa siis itsestäänselvyydet pyrkii jotenkin vaan "poistamaan" , jos ne on siis jotakin hyviä asioita. :D Ei kannusta juuri missään, siis 99% lannistava tapa jutella ja kommunikoida. Luulee, että muut on kiinnostuneita samoista "hienoista" asioista kun hän, eikä suostu ymmärtämään että eri ihmisillä on todellakin eri mielenkiinnon kohteita ja on turha väittää omaansa paremmaksi kuin muut. Tuijottaa pistävästi kaikkia naisia. Ei puhu juuri mitään..... Jos itsessään on joku heikkous, pyrkii siirtämään sen joko muihin tai sitten muhun. :D Vaatii lahjoja, mutta ei osta niitä itse muille. :'D Haukkuu tuntemattomia ihmisiä päin naamaa esim. "hyi, kamala ku oot ruma!" Pitää coolina semmosta asennetta että "minä olen parempi kuin muut." , on todella ilkeä eikä uskalla tuoda ilmi normaalisti itseään....
Valitettavasti en pidä tällasesta käytöksestä. :D
Ainiin ja tohon nro 8:siin vielä : Ja siis pahimpana se- ettei voi siis jutella normaalisti. Koko keskustelu on sitä että mä juttelen avoimesti - kun taas toinen manipuloi. Se ei oo suoraa, eikä selvääkään (tosin mulle se manipulaatio on täysin selvää, vaikka varmaan luulee olevansa kovin ovela...) vaan siis sitä että toinen juttelee ja toinen manipuloi koko ajan. :'D Mikä saa ihmisen tollaseks että koko luonne on vaan pelkkää manipuloimista? -.-
Kaverit soittelevat minulle autolla ajaessaan mitä kuuluu -puheluita. Puhelin on jossain penkillä ja kaiutin päällä. Kamala meteli ja kohina enkä kuule kunnolla enkä saa kaikesta selvää. Ei mitään järkeä tuollaisissa puheluissa. Sama kun joku soittaa kotoa kokatessaan tuollaisen kaiutinpuhelun ja välillä hirveä meteli ja lapsi tulee viereen huutamaan ja välissä huutelee miehelleenkin jotain, niin taaskaan en kuule mitä hän sanoo, hän tuskin kuulee minua, ja minä en aina tiedä että puhuuko hän minulle, lapselle, miehelle vai jollekin muulle. En nykyisin enää vastaa tietyille ihmisille.
Miksi edes pidätte tuollaisia ystävyyssuhteita yllä? Itse en ainakaan jaksa kaveerata vitutusta aiheuttavien ihmisten kanssa.
Tuttavilta nuo aloittajan kuvailemat kuulostaa eikä ystäviltä :p
Joku tulee juhliin vaikkei tippaakaan kiinnostaisi? Varmaan koska muut on mankunut ja kinunnut että "tule nyt, tule nyt, tule nyt, pakkohan sun on tulla!"
Ja sen yhden huonotuulisen keskellä sitten hössötetään? Ne on tottakai ne samat idiootit jotka sen on sinne juhliin mukaan mankunut!
Joo, tollaset idioottituttavat on tosi rasittavia. Ei niiden kanssa voi juhlia eikä tehdä mitään muutakaan. Aina ne on vaan nönnönnöö. Aloittajalle neuvo: melkein se ja sama kenen kanssa menet juhlimaan, ei niiden tarvitse olla hyviä kavereita, kunhan ne on myös juhlatuulella. Juhliessa hyväntuuliset ventovieraat on parempaa seuraa kuin huonotuuliset kaverit.
Ystävät sitten ovat ihan eri asia. En tiedä ainuttakaan asiaa mistä en ystävissäni pidä. Ystävät eivät mangu. Ystävät eivät hössötä. Ystävät ymmärtävät ja hyväksyvät.
Vierailija kirjoitti:
Ainiin ja tohon nro 8:siin vielä : Ja siis pahimpana se- ettei voi siis jutella normaalisti. Koko keskustelu on sitä että mä juttelen avoimesti - kun taas toinen manipuloi. Se ei oo suoraa, eikä selvääkään (tosin mulle se manipulaatio on täysin selvää, vaikka varmaan luulee olevansa kovin ovela...) vaan siis sitä että toinen juttelee ja toinen manipuloi koko ajan. :'D Mikä saa ihmisen tollaseks että koko luonne on vaan pelkkää manipuloimista? -.-
Millä lailla manipuloi koko ajan? Manipuloijia on kahta lajia; tiedostavia ja ei-tiedostavia manipuloijia. Ensin mainittu on kylmäverinen verenimijäluonne ja toinen taas kontrollinhaluinen luonnevikainen, joka ei täysin, tai toisiaan jopa ei lainkaan, tajua manipuloivansa muita kohti jotain lopputulemaa - tällöin kannattaa ottaa asia esiin.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavilta nuo aloittajan kuvailemat kuulostaa eikä ystäviltä :p
Joku tulee juhliin vaikkei tippaakaan kiinnostaisi? Varmaan koska muut on mankunut ja kinunnut että "tule nyt, tule nyt, tule nyt, pakkohan sun on tulla!"
Ja sen yhden huonotuulisen keskellä sitten hössötetään? Ne on tottakai ne samat idiootit jotka sen on sinne juhliin mukaan mankunut!
Joo, tollaset idioottituttavat on tosi rasittavia. Ei niiden kanssa voi juhlia eikä tehdä mitään muutakaan. Aina ne on vaan nönnönnöö. Aloittajalle neuvo: melkein se ja sama kenen kanssa menet juhlimaan, ei niiden tarvitse olla hyviä kavereita, kunhan ne on myös juhlatuulella. Juhliessa hyväntuuliset ventovieraat on parempaa seuraa kuin huonotuuliset kaverit.
Ystävät sitten ovat ihan eri asia. En tiedä ainuttakaan asiaa mistä en ystävissäni pidä. Ystävät eivät mangu. Ystävät eivät hössötä. Ystävät ymmärtävät ja hyväksyvät.
Voiiii että kun sä oot NIIN hyvä ihminen et sitä pitää ihan anonyyminäkin netissä huudella! 😁 Voi pieni. Tuliko hyvä mieli jo, vai haluutko jatkaa veetuilua?
No ehkä se, että samoja kiinnostuksenkohteita ei löydy monta. Tämä ei haittaa ystävyyteen kyllä ollenkaan, mutta olisi kiva olla yhdessä kiinnostunut (palavasti) jostain samasta asiasta. Joskus näitä on, mutta yleensä ei. Muutenkin makuasiat ovat ihan erilaisia molemmilla!
Silti on paras ystäväni enkä vaihtaisi mihinkään :)
Harvemmin ajattelen muiden negatiivisia puolia.
Varsinkaan jos he ovat minun YSTÄVIÄ.
no jos käsitys juttelusta on tenttaamista, tivaamista ja miltei kuulustelun omaista kyselyä ihan privaateistakin asioista
vähäkö pännis moinen
😳
Toistuvasti nyppii se, kun laitan kaveriporukan whatsappiin jotain, eikä kukaan vastaa mitään. Ei koskaan. Täysi hiljaisuus. On ne kuitenkin käyneet lukemassa, ja mä tunnen itseni kerta toisensa jälkeen idiootiksi, jolle ei tarvitse vaivautua vastaamaan mitään. Varsinaista antisosiaalista mediaa, prkl.
Lähes pakkomielle lasten pituuteen! Meillä on lähes samanikäiset pienet lapset. Kaveri on keskivertoa pidempi, mä keskivertoa lyhyempi. On loogista, että mun lapsikin on lyhyt ja lyhyeksi jää. Mikä ei ole mulle ongelma, mutta kaveri aina vertaa meidän lapsia ja naurahtelee ylimielisen oloisena, kun "Maija" on niin pitkä ja höhö onpa "Tiina" noin lyhyt. Muulla kehittymisellä ei niin väliä, mutta se pituus, joka vatun tapaaminen jauhaa siitä ja alentuvasti nauraa mun lapsen "lyhyydelle". Mitä helvettiä, oikeesti.
Siitä että ystäväni soittelee minulle välillä muutamankin tunnin mittaisia maratonpuheluita. Ihan hauskoja aluksi joo mutta jossain kohtaa on ne omatkin hommat hoidettava - varsinkin jos seuraavana päivänä on työpäivä. Ystäväni ei oikein tahdo tajuta että joillekuille klo 22:00 on jo aika myöhä - nykyään lopetankin nämä puhelut itse kun en jaksa enää kuunnella.