Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ollaan ihan ylimpiä päättäjiä myöten huolissaan laskevasta syntyvyydestä. Siksi onkin perin kummallista, että jotkut haluavat ehdoin tahdoin tehdä synnytyksestä sellaisen tapahtuman, että se jää naisen ainoaksi sillä saralla. Kyllä näkee, että taustalla on halu rangaista naista seksin harrastamisesta.

Jep! Näinpä juuri. Tuskinpa nuorten naisten into lastentekoon ainakaan nousee kun lukee täällä noiden synnytysväkivallan vähättelijöiden kommentteja.

Eipä se siitä laskekaan, jos on jo päättänyt, ettei lapsia hanki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä mielummin kuolisin synnytyksessä, kuin että äitini olisi siihen kuollut aikoinaan. Sen verta arvostan äitiäni.

Minä arvostan kyllä itseäni enemmän.

Mistäs sinä tietäisit jos vauvana olisit kuollut? Et olisi kokenut menetyksen tunnetta vaikka olisit tiennyt kuolevasi, sen sijaan äiti olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela N37 kirjoitti:

Sairaaloilla on velvollisuus varata resurssit niin, että ne riittää. Eli velvollisuus varata anestesialääkäreitä niin paljon, että se ehtii paikalle kaikkiin tilanteisiin. Vaikka tulis 10 bussilastillista loukkaantuneita ihmisiä, ketään ei leikata ilman anestesiaa. Paitsi synnytyksissä. Miksi sairaalalla ei ole velvollisuutta varata anestesiaa myös synnyttäjille? Koska raha ja koska naiset suostuu synnyttämään ilman kivunlievitystä. 40% saa epiduraalin, 60% ei saa. No onhan tämä vähän parempaan menossa, huomaan laskevasta syntyvyydestä. Mikään ei muutu ennen kuin naiset äänestää jaloillaan.

Suurimmalle osalle vapaaehtoisista lapsettomista lapsettomuus ei ole mikään statement, eikä ainakaan tämän asian takia. Suurin osa veloista ei yksinkertaisesti halua kokea vanhemmuutta, koska ovat tyytyväisiä elämäänsä ilmankin.

Lapsettomuusvalintaan voi olla monenlaisia syitä, ja ainakin omaan päätökseeni on vaikuttanut myös synnytysväkivalta, synnytyspelko sekä esimerkiksi omat sairaudet ja pelko niiden periytymisestä. Itseäni muuten kyrpii se, että vela-aiheisilla palstoilla ainoa hyväksyttävä perustelu velaudelle tuntuu olevan juuri tuo, jonka mainitsit. Muista mahdollisista syistä ei saisi edes keskustella, koska heti saa näsäviisaat äärivelat niskaansa. Ihan ohiksena tämä. 

Tietenkin voi olla, ja useimmiten onkin. Mutta yleensä niiden monien syiden taustalla voimakkaimpana on kuitenkin se, ettei halua kokea vanhemmuutta. Muut syyt sitten kasaantuvat tämän syyn päälle ja vahvistavat sitä. Ainakin omat lapsia hankkineet ystäväni ovat todenneet, että jos oman lapsen todella haluaa, sitä halua eivät mitkään pelot taltuta. Halu omaan biologiseen jälkeläiseen on niin pakottava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä mielummin kuolisin synnytyksessä, kuin että äitini olisi siihen kuollut aikoinaan. Sen verta arvostan äitiäni.

Minä arvostan kyllä itseäni enemmän.

Mistäs sinä tietäisit jos vauvana olisit kuollut? Et olisi kokenut menetyksen tunnetta vaikka olisit tiennyt kuolevasi, sen sijaan äiti olisi.

Mmmitä? 😂 Fakta nyt on kuitenkin se, että olen elossa. Jos saisin nyt valita, kuolisinko mieluummin synnytyksessä ja antaisin äidilleni elämän, valitsisin mieluummin jäädä eloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä mielummin kuolisin synnytyksessä, kuin että äitini olisi siihen kuollut aikoinaan. Sen verta arvostan äitiäni.

Minä arvostan kyllä itseäni enemmän.

Mistäs sinä tietäisit jos vauvana olisit kuollut? Et olisi kokenut menetyksen tunnetta vaikka olisit tiennyt kuolevasi, sen sijaan äiti olisi.

Mmmitä? 😂 Fakta nyt on kuitenkin se, että olen elossa. Jos saisin nyt valita, kuolisinko mieluummin synnytyksessä ja antaisin äidilleni elämän, valitsisin mieluummin jäädä eloon.

Mutta jos saisit nyt valita että jäätkö sinä eloon vai potentiaalinen syntyvä lapsesi, kumman valitsisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos synnytyksessä vauvalle tulee oikea hätä ja nainen pitää viedä hätäsektioon, niin mielestäsi naisen toive nukutuksesta on ihan turha, koska nopeimminhan lapsen saa ulos, kun avaa naisen vatsan ihan siitä suoraan ilman nukutusta? Vatsankin voi kursia kokoon samoin tein, koska naisella on ollut jo riittävästi kipua eikä lisäkipu haittaa mitään, niinkö? Voiko lääkäri siinä päättää poistaa kohdun ihan huvin vuoksi, koska nainenhan on jo saanut lapsen?

Hoppsan! Semmoset setit.

V'ttu miten matala äo joillain ihmisillä voi olla; ei minkäänlaista kykyä hahmottaa kontekstia.

Itsemääräämisoikeuteen- ja yksilön perusoikeuksiin puututaan tasan tarkkaan niin paljon kuin on tilanne kokonaisuutena huomioiden perusteltua.

Eli ei, lääkäri ei huvikseen nyppää kohtua irti, eikä jätä nukutusta tekemättä ellei kyse ole aivan akuutista tilanteesta jossa silloinkin prioriteettien listalla kärkikahinoissa on synnyttävän äidin kivun lievittäminen niin tehokkaasti kuin olosuhteet huomioiden mahdollista.

Olen opiskellut vuoden terkkariksi ja käynyt synnytysosastolla harjoittelun. Se että esim puudute tikatessa annettaisi aina kuin mahdollista äidille, on oikeasti puppua. Nää on oikeasti aika hurjiakin juttuja kun kentältä näkee ja tietää enemmän kuin "normi pulliainen"

N 26 v

Joo, mulle kätilö suihkutti jotain pintapuudutetta, kysyi että sattuuko ja sanoin että ei ja anna mennä vaan. Ei sen synnytyksen jälkeen oikeasti enää tikkaukset tunnu missään. Ja toisekseen, jos tarvitsee tikkejä vaan pari-kolme niin se puudutus neulalla koskee enemmän. 

No kyllähän ne tuntuu. Toki jos on niin isot paikat että on vaibpari pinnallista nirhaumaa tullut niin johan ne suihkeella puutuu. Lapsi ei normaalisti oikeasti mahdu ulos kuin naisen repimällä ja lisäksi leikataan auki läpi lihasten. Niiden onpelu sattuu saa.....nasti ilman kunnon puudutusta.

Eivät repeämät ole mikään pakko.

T: kaipa sitten olen hölväpimppi kun en revennyt, mutta valituksia ei ole tullut.

Ei ole pakko? Ai saa valita itse repeääkö vai eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä mielummin kuolisin synnytyksessä, kuin että äitini olisi siihen kuollut aikoinaan. Sen verta arvostan äitiäni.

Minä arvostan kyllä itseäni enemmän.

Mistäs sinä tietäisit jos vauvana olisit kuollut? Et olisi kokenut menetyksen tunnetta vaikka olisit tiennyt kuolevasi, sen sijaan äiti olisi.

Mmmitä? 😂 Fakta nyt on kuitenkin se, että olen elossa. Jos saisin nyt valita, kuolisinko mieluummin synnytyksessä ja antaisin äidilleni elämän, valitsisin mieluummin jäädä eloon.

Mutta jos saisit nyt valita että jäätkö sinä eloon vai potentiaalinen syntyvä lapsesi, kumman valitsisit?

Valinta olisi todella vaikea, koska ihmisellä on sisäsyntyinen itsesuojeluvaisto. Haluan silti uskoa, että kykenisin ajattelemaan omasta mielestäni rationaalisesti ja valitsisin lapseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et ole valmis kätilön ja lääkärin ammattitaidolla tekemiin tutkimuksiin, voit jäädä kotiin synnyttämään. Siellä voit ohjeistaa miestä tekemään kuten parhaaksi katsot.

Itselläni on yksi lapsi. Hänen synnytyksessään oli kätilön lisäksi kätilöopiskelija ja opiskelijan opettaja. Asiaa kysyttiin minulta, että onko ok. Pakko opiskelijoiden on jossain harjoitella. Loppujen lopuksi tämän open kanssa aloin kaksistaan ponnistamaan lasta maailmaan, kun muut olivat kahvilla😀. Lapsi syntyi niin nopsaan, että isäkin meinasi myöhästyä.

Arvostan suomalaista terveydenhuoltoa. Henkilökunta on ammattitaitoista. Olishan se kiva, että haikara toisi lapsen, mutta se ei vaan nyt vielä onnistu.

Kaikki tutkimuksia pelkäävät, jos ne on ylivoimaisia, voivat jättää ne väliin, kun jäävät kotiin.

Siis eli paskaa hoitoa pitää sietää tai sitten synnyttää kotona? Entäpä jos jokaisella olisi oikeus odottaa ihan asiallista hoitoa? Miksi se on niin ylivoimainen asia?

Saa sitä odottaa, mutta taitaapi se lapsi syntyä ennen sitä...

"Siis eli paskaa hoitoa pitää sietää tai sitten synnyttää kotona? Entäpä jos jokaisella olisi oikeus odottaa ihan asiallista hoitoa? Miksi se on niin ylivoimainen asia?

"

"Saa sitä odottaa, mutta taitaapi se lapsi syntyä ennen sitä..."

Hyvä kommentti tämä ensimmäinen. Todella inhottava asenne tässä viimeisessä kommentissa, mistä tulee mieleen, että ei ole halujakaan muuttaa epäkohtia? Miksi ei? Ei kai ihmiset ole elämässä sitä varten, että toisia pääsee kohtelemaan huonosti, eihän? Tätäkään keskustelua ei tarvitsisi edes jatkaa ja kiistellä puolin ja toisin, jos nämä epäkohtien ylläpitäjät muuttaisivat tyyliään ja hyväksyisivät, että toimivat väärin, mutta miksi se onkin niin vaikeaa? Mitä siellä taustalla oikeastaan on? Vai onko se mukavuudenhalu ja halu päästä helpolla siellä taustalla? Jos taustalla on jotain tällaista, niin esim. työolosuhteet paremmaksi, nimittäin jos työntekijöitä arvostetaan ja kohdellaan hyvin, niin eiköhän se heijastu myös asiakkaisiin, kaiken järjen mukaan. Jos taas taustalla on jotain ongelmaa yleisissä asenteissa tms. (eiköhän tämä eräs terkkariopiskelijakin jotain asioista tiedä ihan sieltä ns. aitiopaikalta katsottuna), niin päivittäkää niitä sitten jo. Mikä estää? Ei mikään ihme, että Suomessakin voidaan huonosti, kun meno on tällaista. Lopettakaa jo, jotka tässä mukana ovat.

Uusille opiskelijoille voisin sanoa: kyseenalaistakaa näitä tällaisia juttuja ja muuttakaa asenteita/toimintatapoja/kulttuuria. Jos vaikka koko opiskelijaporukka kieltäytyy ottamasta vastaan huonoja käytäntöjä, niin tuskin koko luokkaa voidaan erottaa/estää valmistumasta tms. Tähän touhuun on vaan pakko alkaa saada jo muutosta. Koska tosiaan alkoi tämä synnytysväkivaltakeskustelukin alunperin? Oliko jo viime vuonna vai jo sitäkin aikaisemmin? Ja vieläkään ei siis ole muutosta tullut. Mennyt vain pahempaan suuntaan, ainakin kertomuksista päätellen? Miksi näin on?

Muuttaisin asioita, jos voisin, myös teidän (kitisijät) kohdalla... Koska en ole asianosainen, en pysty tekemään teidän kokemuksistanne rikosilmoitusta, sillä en ole asianomainen. Jos olisin, olisin tehnyt ilmoituksia kymmenen noin vakavista kaltoinkohteluista. Tämä hulluus ei lopu koskaan, jos uhrit eivät vaadi itselleen oikeuksia... Ja sen takia muistutan niin kauan kun muistatte sen. Järki päähän ihmiset. Te voitte asioille enemmän kuin luulettekaan. Dislikettäjät, perustelkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä mielummin kuolisin synnytyksessä, kuin että äitini olisi siihen kuollut aikoinaan. Sen verta arvostan äitiäni.

Minä arvostan kyllä itseäni enemmän.

Mistäs sinä tietäisit jos vauvana olisit kuollut? Et olisi kokenut menetyksen tunnetta vaikka olisit tiennyt kuolevasi, sen sijaan äiti olisi.

Mmmitä? 😂 Fakta nyt on kuitenkin se, että olen elossa. Jos saisin nyt valita, kuolisinko mieluummin synnytyksessä ja antaisin äidilleni elämän, valitsisin mieluummin jäädä eloon.

Mutta jos saisit nyt valita että jäätkö sinä eloon vai potentiaalinen syntyvä lapsesi, kumman valitsisit?

Valinta olisi todella vaikea, koska ihmisellä on sisäsyntyinen itsesuojeluvaisto. Haluan silti uskoa, että kykenisin ajattelemaan omasta mielestäni rationaalisesti ja valitsisin lapseni.

Miksi se on mielestäsi rationaalinen vaihtoehto? Sinä olet luonut jo ihmissuhdeverkoston, sinulla on merkittävä osa läheistesi, ystäviesi ja työkaveriesi verkostossa. Sinulla on työpaikka, asunto, ehkä muita huollettavia ja parisuhde ihmisen kanssa jota rakastat. Sillä vauvalla ei ole vielä mitään noista. Niin hirvittävää kuin olisi kenestä tahansa rakastettu, toivottu ja odotettu vauva menettää, se ei välttämättä tee yhtä isoa “aaltoa” kuin sen synnyttäjän kuolema.

Suomi on hyvä maa kasvattaa lapsia. Uskon tänne löytyvän porukkaa, jotka ovat tottuneet synnyttämään oikeasti vaarallissa oloissa. Kuten sotien ajan naiset Suomessakin.  Mielestäni on myös ihan hyvä päätös olla synnyttämättä jos synnytys arveluttaa. Sitä en vain ymmärrä, miksi tällaisista yksityisistä asioista meuhkataan täällä, kaikki ovat ihan vapaita opiskelemaan alaa ja selvittämään mistä mikin hoitotoimenpide johtuu ja miksi se pitää tehdä. Mutta toki on helpompaa valittaa, kuin nähdä vaivaa...

T. Kuuden lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä mielummin kuolisin synnytyksessä, kuin että äitini olisi siihen kuollut aikoinaan. Sen verta arvostan äitiäni.

Minä arvostan kyllä itseäni enemmän.

Mistäs sinä tietäisit jos vauvana olisit kuollut? Et olisi kokenut menetyksen tunnetta vaikka olisit tiennyt kuolevasi, sen sijaan äiti olisi.

Mmmitä? 😂 Fakta nyt on kuitenkin se, että olen elossa. Jos saisin nyt valita, kuolisinko mieluummin synnytyksessä ja antaisin äidilleni elämän, valitsisin mieluummin jäädä eloon.

Mutta jos saisit nyt valita että jäätkö sinä eloon vai potentiaalinen syntyvä lapsesi, kumman valitsisit?

Valinta olisi todella vaikea, koska ihmisellä on sisäsyntyinen itsesuojeluvaisto. Haluan silti uskoa, että kykenisin ajattelemaan omasta mielestäni rationaalisesti ja valitsisin lapseni.

Miksi se on mielestäsi rationaalinen vaihtoehto? Sinä olet luonut jo ihmissuhdeverkoston, sinulla on merkittävä osa läheistesi, ystäviesi ja työkaveriesi verkostossa. Sinulla on työpaikka, asunto, ehkä muita huollettavia ja parisuhde ihmisen kanssa jota rakastat. Sillä vauvalla ei ole vielä mitään noista. Niin hirvittävää kuin olisi kenestä tahansa rakastettu, toivottu ja odotettu vauva menettää, se ei välttämättä tee yhtä isoa “aaltoa” kuin sen synnyttäjän kuolema.

Sillä vauvalla olisi vielä koko elämä edessä, kaikki elämän tarjoamat mahdollisuudet käytettävissään. Itse olisin ehtinyt jo elää hyvän elämän, kokemaan työelämän, ystävyyden, rakkauden... Myös elämän nurjan puolen, en olisi kuitenkaan saanut elämässäni mitään kovin merkittävää aikaiseksi. Mitään takeitahan siitä ei olisi, että vauvan elämästä tulisi hyvä. Mutta koen, että vauvalla olisi paremmat mahdollisuudet tehdä elämässään jotain ihmeellistä. Oma elämäni olisi todennäköisesti sitä samaa geneeristä tuubaa kuolemaani asti. Mikäli muitakin lapsia olisi, valitsisin itseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela N37 kirjoitti:

Sairaaloilla on velvollisuus varata resurssit niin, että ne riittää. Eli velvollisuus varata anestesialääkäreitä niin paljon, että se ehtii paikalle kaikkiin tilanteisiin. Vaikka tulis 10 bussilastillista loukkaantuneita ihmisiä, ketään ei leikata ilman anestesiaa. Paitsi synnytyksissä. Miksi sairaalalla ei ole velvollisuutta varata anestesiaa myös synnyttäjille? Koska raha ja koska naiset suostuu synnyttämään ilman kivunlievitystä. 40% saa epiduraalin, 60% ei saa. No onhan tämä vähän parempaan menossa, huomaan laskevasta syntyvyydestä. Mikään ei muutu ennen kuin naiset äänestää jaloillaan.

Suurimmalle osalle vapaaehtoisista lapsettomista lapsettomuus ei ole mikään statement, eikä ainakaan tämän asian takia. Suurin osa veloista ei yksinkertaisesti halua kokea vanhemmuutta, koska ovat tyytyväisiä elämäänsä ilmankin.

Lapsettomuusvalintaan voi olla monenlaisia syitä, ja ainakin omaan päätökseeni on vaikuttanut myös synnytysväkivalta, synnytyspelko sekä esimerkiksi omat sairaudet ja pelko niiden periytymisestä. Itseäni muuten kyrpii se, että vela-aiheisilla palstoilla ainoa hyväksyttävä perustelu velaudelle tuntuu olevan juuri tuo, jonka mainitsit. Muista mahdollisista syistä ei saisi edes keskustella, koska heti saa näsäviisaat äärivelat niskaansa. Ihan ohiksena tämä. 

Tietenkin voi olla, ja useimmiten onkin. Mutta yleensä niiden monien syiden taustalla voimakkaimpana on kuitenkin se, ettei halua kokea vanhemmuutta. Muut syyt sitten kasaantuvat tämän syyn päälle ja vahvistavat sitä. Ainakin omat lapsia hankkineet ystäväni ovat todenneet, että jos oman lapsen todella haluaa, sitä halua eivät mitkään pelot taltuta. Halu omaan biologiseen jälkeläiseen on niin pakottava.

Emme ehkä voi puhua kaikkien muiden puolesta. Voisin hyvin kuvitella joidenkin kärsivän niin suuresta synnytyspelosta, että se menee jopa lisääntymishalun edelle. 

Vierailija kirjoitti:

Suomi on hyvä maa kasvattaa lapsia. Uskon tänne löytyvän porukkaa, jotka ovat tottuneet synnyttämään oikeasti vaarallissa oloissa. Kuten sotien ajan naiset Suomessakin.  Mielestäni on myös ihan hyvä päätös olla synnyttämättä jos synnytys arveluttaa. Sitä en vain ymmärrä, miksi tällaisista yksityisistä asioista meuhkataan täällä, kaikki ovat ihan vapaita opiskelemaan alaa ja selvittämään mistä mikin hoitotoimenpide johtuu ja miksi se pitää tehdä. Mutta toki on helpompaa valittaa, kuin nähdä vaivaa...

T. Kuuden lapsen äiti

Ei nämä tänne kirjoittajat viitsi selvittää yhtään mitään. Eivätkä edes tajua sitä, että hoitohenkilökunnan on tehtävä tietyt asiat tai tehtävien laiminlyömisestä voi saada syytteen hoitovirheestä. Mutta mikäpä kiinnostaisi enemmän kuin valitus, ehkä sohvalla makaaminen...?

Vierailija kirjoitti:

Suomi on hyvä maa kasvattaa lapsia. Uskon tänne löytyvän porukkaa, jotka ovat tottuneet synnyttämään oikeasti vaarallissa oloissa. Kuten sotien ajan naiset Suomessakin.  Mielestäni on myös ihan hyvä päätös olla synnyttämättä jos synnytys arveluttaa. Sitä en vain ymmärrä, miksi tällaisista yksityisistä asioista meuhkataan täällä, kaikki ovat ihan vapaita opiskelemaan alaa ja selvittämään mistä mikin hoitotoimenpide johtuu ja miksi se pitää tehdä. Mutta toki on helpompaa valittaa, kuin nähdä vaivaa...

T. Kuuden lapsen äiti

No ongelmahan juuri tuli kun olin opiskellut alaa. Tiesin paremmin kuin mitä minulle tarjottiin kustannusten ja henkilökunnan helppouden vuoksi. Jos en olisi, olisin mennyt kuin lammas teuraalle, nyt osasin vaatia.

Se että miksi jokainen hoitotoimenpide täytyy tehdä ei todellakaan ole niin yksioikoista, kuten täällä on useastikin jo sanottu. Pelkästään synnytyslääkärien keskuudessa on useita eri koulukuntia kuinka asiat hoidetaan, joten miksi luulet että kaikki toimivat juuri samalla tavalla - ja tärkeämpää, miksi kuvittelet että he ajattelevat siellä juuri sinun parastasi? Siellä ajatellaan suuria linjoja ja ennenkaikkea rahaa. Voihan sitä hyväksyä sen tosiasian että sinun hyvinvointisi ei ole minkään arvoista. Minun hyvinvointini kuitenkin on.

Minua kiinnostaisi, mitä nämä "lapsi menee äidin edelle" -tyypit ajattelevat vaikkapa kohdunulkoisen raskauden hoidosta? Siinähän sikiö ei ole elinkelpoinen, eikä raskaus voi jatkua aiheuttamatta äidille hengenvaaraa. Pitäisikö tuota raskautta jatkaa silti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela N37 kirjoitti:

Sairaaloilla on velvollisuus varata resurssit niin, että ne riittää. Eli velvollisuus varata anestesialääkäreitä niin paljon, että se ehtii paikalle kaikkiin tilanteisiin. Vaikka tulis 10 bussilastillista loukkaantuneita ihmisiä, ketään ei leikata ilman anestesiaa. Paitsi synnytyksissä. Miksi sairaalalla ei ole velvollisuutta varata anestesiaa myös synnyttäjille? Koska raha ja koska naiset suostuu synnyttämään ilman kivunlievitystä. 40% saa epiduraalin, 60% ei saa. No onhan tämä vähän parempaan menossa, huomaan laskevasta syntyvyydestä. Mikään ei muutu ennen kuin naiset äänestää jaloillaan.

Suurimmalle osalle vapaaehtoisista lapsettomista lapsettomuus ei ole mikään statement, eikä ainakaan tämän asian takia. Suurin osa veloista ei yksinkertaisesti halua kokea vanhemmuutta, koska ovat tyytyväisiä elämäänsä ilmankin.

Lapsettomuusvalintaan voi olla monenlaisia syitä, ja ainakin omaan päätökseeni on vaikuttanut myös synnytysväkivalta, synnytyspelko sekä esimerkiksi omat sairaudet ja pelko niiden periytymisestä. Itseäni muuten kyrpii se, että vela-aiheisilla palstoilla ainoa hyväksyttävä perustelu velaudelle tuntuu olevan juuri tuo, jonka mainitsit. Muista mahdollisista syistä ei saisi edes keskustella, koska heti saa näsäviisaat äärivelat niskaansa. Ihan ohiksena tämä. 

Tietenkin voi olla, ja useimmiten onkin. Mutta yleensä niiden monien syiden taustalla voimakkaimpana on kuitenkin se, ettei halua kokea vanhemmuutta. Muut syyt sitten kasaantuvat tämän syyn päälle ja vahvistavat sitä. Ainakin omat lapsia hankkineet ystäväni ovat todenneet, että jos oman lapsen todella haluaa, sitä halua eivät mitkään pelot taltuta. Halu omaan biologiseen jälkeläiseen on niin pakottava.

Emme ehkä voi puhua kaikkien muiden puolesta. Voisin hyvin kuvitella joidenkin kärsivän niin suuresta synnytyspelosta, että se menee jopa lisääntymishalun edelle. 

Ehkä asiaa tulee ajatella niin, että se on luonnon oma keino estää liian pelokkaita lisääntymästä. Kuulostaa julmalta, mutta biologia ei toimi empaattisesti vaan tarkoituksenmukaisesti. Vahvimpien lisääntymistä suosien. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on hyvä maa kasvattaa lapsia. Uskon tänne löytyvän porukkaa, jotka ovat tottuneet synnyttämään oikeasti vaarallissa oloissa. Kuten sotien ajan naiset Suomessakin.  Mielestäni on myös ihan hyvä päätös olla synnyttämättä jos synnytys arveluttaa. Sitä en vain ymmärrä, miksi tällaisista yksityisistä asioista meuhkataan täällä, kaikki ovat ihan vapaita opiskelemaan alaa ja selvittämään mistä mikin hoitotoimenpide johtuu ja miksi se pitää tehdä. Mutta toki on helpompaa valittaa, kuin nähdä vaivaa...

T. Kuuden lapsen äiti

Ei nämä tänne kirjoittajat viitsi selvittää yhtään mitään. Eivätkä edes tajua sitä, että hoitohenkilökunnan on tehtävä tietyt asiat tai tehtävien laiminlyömisestä voi saada syytteen hoitovirheestä. Mutta mikäpä kiinnostaisi enemmän kuin valitus, ehkä sohvalla makaaminen...?

Itsestäsikö kerrot? Koska täällä on monesti jo sanottu että hoitohenkilökunnan ei todellakaan pidä tehdä mitään potilaan toiveen vastaisesti. Se ei ole tehtävien laiminlyöntiä josta seuraisi mitään kurinpidollisia toimia. Se, että toimitaan potilaan toiveen vastaisesti ja tehdään toimenpiteitä joista potilas on kieltäytynyt, on laitonta ja se on hoitovirhe. Koita nyt selvittää ihan alkeellisesti periaatteet ennenkuin provoilet, säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela N37 kirjoitti:

Sairaaloilla on velvollisuus varata resurssit niin, että ne riittää. Eli velvollisuus varata anestesialääkäreitä niin paljon, että se ehtii paikalle kaikkiin tilanteisiin. Vaikka tulis 10 bussilastillista loukkaantuneita ihmisiä, ketään ei leikata ilman anestesiaa. Paitsi synnytyksissä. Miksi sairaalalla ei ole velvollisuutta varata anestesiaa myös synnyttäjille? Koska raha ja koska naiset suostuu synnyttämään ilman kivunlievitystä. 40% saa epiduraalin, 60% ei saa. No onhan tämä vähän parempaan menossa, huomaan laskevasta syntyvyydestä. Mikään ei muutu ennen kuin naiset äänestää jaloillaan.

Suurimmalle osalle vapaaehtoisista lapsettomista lapsettomuus ei ole mikään statement, eikä ainakaan tämän asian takia. Suurin osa veloista ei yksinkertaisesti halua kokea vanhemmuutta, koska ovat tyytyväisiä elämäänsä ilmankin.

Lapsettomuusvalintaan voi olla monenlaisia syitä, ja ainakin omaan päätökseeni on vaikuttanut myös synnytysväkivalta, synnytyspelko sekä esimerkiksi omat sairaudet ja pelko niiden periytymisestä. Itseäni muuten kyrpii se, että vela-aiheisilla palstoilla ainoa hyväksyttävä perustelu velaudelle tuntuu olevan juuri tuo, jonka mainitsit. Muista mahdollisista syistä ei saisi edes keskustella, koska heti saa näsäviisaat äärivelat niskaansa. Ihan ohiksena tämä. 

Tietenkin voi olla, ja useimmiten onkin. Mutta yleensä niiden monien syiden taustalla voimakkaimpana on kuitenkin se, ettei halua kokea vanhemmuutta. Muut syyt sitten kasaantuvat tämän syyn päälle ja vahvistavat sitä. Ainakin omat lapsia hankkineet ystäväni ovat todenneet, että jos oman lapsen todella haluaa, sitä halua eivät mitkään pelot taltuta. Halu omaan biologiseen jälkeläiseen on niin pakottava.

Emme ehkä voi puhua kaikkien muiden puolesta. Voisin hyvin kuvitella joidenkin kärsivän niin suuresta synnytyspelosta, että se menee jopa lisääntymishalun edelle. 

Ehkä asiaa tulee ajatella niin, että se on luonnon oma keino estää liian pelokkaita lisääntymästä. Kuulostaa julmalta, mutta biologia ei toimi empaattisesti vaan tarkoituksenmukaisesti. Vahvimpien lisääntymistä suosien. 

Ei se toimi niin alkuunkaan. Ei ajattelematon ihminen ole vahva. Jokainen joka osaa ajatella, ymmärtää pelätä synnytystä. Ja ei todellakaan ole mitään “vahvimpien selviytymistä” se että synnärillä pitää pelätä asiatonta ja ammattitaidotonta kohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi, mitä nämä "lapsi menee äidin edelle" -tyypit ajattelevat vaikkapa kohdunulkoisen raskauden hoidosta? Siinähän sikiö ei ole elinkelpoinen, eikä raskaus voi jatkua aiheuttamatta äidille hengenvaaraa. Pitäisikö tuota raskautta jatkaa silti?

No ei tietenkään pitäisi. Kysymyksesi on suoraan sanottuna typerä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysväkivalta -kampajanssa on tuotu esiin ihan asiallista asiaa (hoitohenkilökunnan kommunkaatiotaitoja) mutta väärällä tavalla. Lääkärien ja kätilöiden pitäisi tosiaan kertoa asiakkaalle ENSIN ennen toimepidettä että mitä halutaan tehdä ja miksi, sen sijaan että suoraan mennään ronkkimaan: harva kieltäytyisi tutkimuksista kun perustellaan. 

Mutta nyt tämä kamajan vain aiheuttaa tuleville synnyttäjille pelkoa ja epäluottamusta hoitohenkilökuntaan. Olisivat nostaan asiallista keskustelua ja ottaneet hoitohenkilökunnan mukaan. 

Voidaanhan sitä väärin/asiattomasti toimia perusteluista huolimatta, kun asioita voidaan perustella miten päin vain. Mistä kaikista asioista sitten johtuukaan, miksi toisia kohdellaan väärin/huonosti ja toisten kohdalla asiat menee hyvin ja oikein. Olisiko kuitenkin taustalla vikaa/ammattitaidottomuutta sekä henkilökunnassa sekä sillä, että taustalla on jotain henkilökohtaista, miksi toisia huonosti kohdellaan. Tai sitten mm. työolosuhteet vaikuttavat työsuorituksen laatuun/asiakkaan kohteluun myös. Mutta asiat eivät ainakaan muutu/parane sillä, että asioita vähätellään/kielletään/lakaistaan maton alle, vaan ns. kissan pitäisi pysyä pöydällä niin kauan, kunnes asioihin on tullut muutos.

On myös potilaita, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan lääketieteellisestä näkökulmasta katsottuna vaikka kuinka selitettäisiin. Ja hoitohenkilökunnan työnkuvaan valitettavasti kuuluu tehdä työnsä lääketieteen pohjalta, ei potilaan tunteiden tai luulojen. Joku siitä sitten saattaa pahoittaa mielensä, mutta hoitohenkilökunta tekee mitä kuuluukin.

Mutta tietysti on myös oikeasti asiatonta kohtelua, eikä heidän kokemuksiaan tulisikaan vähätellä.

Siis mitä hittoa? Se potilas saa silti päättää oman parhaansa ihan itsekseen, eikä kukaan sen yli saa kävellä. Jos potilas kieltäytyy perustellusta toimenpiteestä, niin se on sitten siinä. Hän on siitä kieltäytynyt eikä sitä saa tehdä. Potilas saa päättää toimia tunteidensa perusteella ja siinä ei ole mitään pahaa. Se on hänen vartalonsa. Sen sijaan lääkärin tulisi perustella toimenpide jottei potilaalle jäisi vääriä luuloja. Ja jos potilas edelleen kieltäytyy, on se hänen oikeutensa. Hoitohenkilökunnalla ei ole minkäänlaista oikeutta toimia vasten potilaan tahtoa, vaan se on rikos.

Niin on, ja se on mielestäni väärin ja vastoin lääkärin ammattietiikkaa. Samoin kuin on väärin, ettei potilaalle saa antaa verta vastoin tämän uskonnollista vakaumusta. Lääkärin tehtävä on suojella elämää kaikin keinoin. Tunteista pitäisi puhua sitten siihen erikoistuneiden tahojen kanssa.

Lääkärin tehtävänä ei ole suojella elämää kaikin keinoin, se ei ole hänen työnsä. Ihmeen romanttinen kuva sinulla on lääkärin hommista. Ihan kuin he olisivat joitain jumalan asemassa olevia lähettiläitä joiden tehtävänä on päättää muiden puolesta asioita. Lääkärin työnä synnärillä on tehdä yhteistyötä potilaan kanssa ja mahdollistaa mahdollisimman hyvä hoito potilaan toiveita kunnioittaen. Ihmisoikeudet menevät lääkärin “oikeuksien” ohi jokaisena päivänä vuodesta. Ja niin tulee ollakin.

Perustele minulle miksi naisen itsemääräämisoikeuden asettaminen lapsen hengen ja terveyden varjelemisen edelle on moraalisesti oikein.

Itselleni tulee mieleen kolumbialainen Martha Sulay Gonzalez. Hän oli kolmen lapsen äiti, joka tuli sterilisaatiosta huolimatta raskaaksi. Raskausaikana hänellä todettiin gynekologinen syöpä. Koska Kolumbiassa abortti oli tuolloin täysin kielletty, Martha ei saanut lupaa aborttiin. Hänelle ei annettu myöskään syöpähoitoja, koska lapsi olisi voinut vahingoittua niistä.

Martha synnytti lapsen ja kuoli syöpään vähän myöhemmin. Hän siis menetti henkensä, ja lapset menettivät äidin. Kyllä itse ainakin sanoisin, että tuossa tapauksessa naisen itsemääräämisoikeuden olisi pitänyt mennä lapsen edelle. 

Kumma, kun kukaan ei ole vielä kommentoinut tätä.