Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysväkivalta -kampajanssa on tuotu esiin ihan asiallista asiaa (hoitohenkilökunnan kommunkaatiotaitoja) mutta väärällä tavalla. Lääkärien ja kätilöiden pitäisi tosiaan kertoa asiakkaalle ENSIN ennen toimepidettä että mitä halutaan tehdä ja miksi, sen sijaan että suoraan mennään ronkkimaan: harva kieltäytyisi tutkimuksista kun perustellaan. 

Mutta nyt tämä kamajan vain aiheuttaa tuleville synnyttäjille pelkoa ja epäluottamusta hoitohenkilökuntaan. Olisivat nostaan asiallista keskustelua ja ottaneet hoitohenkilökunnan mukaan. 

Voidaanhan sitä väärin/asiattomasti toimia perusteluista huolimatta, kun asioita voidaan perustella miten päin vain. Mistä kaikista asioista sitten johtuukaan, miksi toisia kohdellaan väärin/huonosti ja toisten kohdalla asiat menee hyvin ja oikein. Olisiko kuitenkin taustalla vikaa/ammattitaidottomuutta sekä henkilökunnassa sekä sillä, että taustalla on jotain henkilökohtaista, miksi toisia huonosti kohdellaan. Tai sitten mm. työolosuhteet vaikuttavat työsuorituksen laatuun/asiakkaan kohteluun myös. Mutta asiat eivät ainakaan muutu/parane sillä, että asioita vähätellään/kielletään/lakaistaan maton alle, vaan ns. kissan pitäisi pysyä pöydällä niin kauan, kunnes asioihin on tullut muutos.

On myös potilaita, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan lääketieteellisestä näkökulmasta katsottuna vaikka kuinka selitettäisiin. Ja hoitohenkilökunnan työnkuvaan valitettavasti kuuluu tehdä työnsä lääketieteen pohjalta, ei potilaan tunteiden tai luulojen. Joku siitä sitten saattaa pahoittaa mielensä, mutta hoitohenkilökunta tekee mitä kuuluukin.

Mutta tietysti on myös oikeasti asiatonta kohtelua, eikä heidän kokemuksiaan tulisikaan vähätellä.

Siis mitä hittoa? Se potilas saa silti päättää oman parhaansa ihan itsekseen, eikä kukaan sen yli saa kävellä. Jos potilas kieltäytyy perustellusta toimenpiteestä, niin se on sitten siinä. Hän on siitä kieltäytynyt eikä sitä saa tehdä. Potilas saa päättää toimia tunteidensa perusteella ja siinä ei ole mitään pahaa. Se on hänen vartalonsa. Sen sijaan lääkärin tulisi perustella toimenpide jottei potilaalle jäisi vääriä luuloja. Ja jos potilas edelleen kieltäytyy, on se hänen oikeutensa. Hoitohenkilökunnalla ei ole minkäänlaista oikeutta toimia vasten potilaan tahtoa, vaan se on rikos.

Niin on, ja se on mielestäni väärin ja vastoin lääkärin ammattietiikkaa. Samoin kuin on väärin, ettei potilaalle saa antaa verta vastoin tämän uskonnollista vakaumusta. Lääkärin tehtävä on suojella elämää kaikin keinoin. Tunteista pitäisi puhua sitten siihen erikoistuneiden tahojen kanssa.

Lääkärin tehtävänä ei ole suojella elämää kaikin keinoin, se ei ole hänen työnsä. Ihmeen romanttinen kuva sinulla on lääkärin hommista. Ihan kuin he olisivat joitain jumalan asemassa olevia lähettiläitä joiden tehtävänä on päättää muiden puolesta asioita. Lääkärin työnä synnärillä on tehdä yhteistyötä potilaan kanssa ja mahdollistaa mahdollisimman hyvä hoito potilaan toiveita kunnioittaen. Ihmisoikeudet menevät lääkärin “oikeuksien” ohi jokaisena päivänä vuodesta. Ja niin tulee ollakin.

Perustele minulle miksi naisen itsemääräämisoikeuden asettaminen lapsen hengen ja terveyden varjelemisen edelle on moraalisesti oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.

Olen edelleenkin nainen, mutta onko jossain siis määrätty, etteivät miehet saa kirjoitella vauvapalstalla eivätkä ainakaan tähän ketjuun? Onko jossain määrätty, etteivät miehet saa muodostaa ja ilmaista mielipiteitä asioista, joista heillä ei voi olla biologisesti omakohtaisia kokemuksia? Ethän sinäkään sitten ota kantaa muita kuin omaa viitekehystäsi koskeviin asioihin.

Juuri näin. Tuolla logiikalla, että miehet eivät saisi täällä olla puhumassa mitään (ellei keskusteluun liittyminen ole kielen ruskistamista), niin ei myöskään lapsettomien naisten täällä tulisi jakaa mielipiteitään, sillä lapsettomilla on kokemusperäistä tietoa tässä asiassa yhtä vähän, oli sukupuoli sitten nainen tai mies (tai vaikka kaapin naula, ettei tuu sukupuolettomille pahamieli). Silti täällä naisia on älisemässä, oli alapää tuusan nuusana tai ei.

Lapsettomat naiset voivat keskustella naisten kehollisesti itsemääräämisoikeudesta, koska he ovat - henkäys- NAISIA! Synnyttämätönkin nainen on kasvanut naiseksi ja kokenut lisäämtymisterveyteensä liittyviä tutkimuksia ja ennakkoasenteita ja osaa samaistua tilanteeseen, vaikka ei ole koskaan synnyttänytkään. Mies ei asiasta ymmärrä yhtä konkreettisella tasolla, koska hän ei kuulu viiteryhmään.

Jos taas naisten oikeuksien puolustaminen tässä tilanteessa on mielestäsi ruskeakielistelyä, niin kysynpä vaan, että minkälainen ihminen haluaa tahallaan polkea jonkin toisen ryhmän oikeuksia ja miksi tällaisen ihmisen mielipidettä tulisi pitää relevanttina tai hyväksyä? On helppo laukoa ajattelemattomia ja kyynisiä mielipiteitä, kun ei itse asian viiteryhmään kuulu, eikä asia vaikuta itseen millään tavalla. Tulisiko näillä asiaan mitenkään kuulumattomilla ihmisillä olla oikeus päättää tämän toisen ryhmän ihmisoikeuksista ? - no ei todellakaan!

Kysymys ei ollut päätöksen tekemisestä, vaan mielipiteen esittämisestä ja siihen kai miehelläkin on oikeus, vaikkei tämän keskustelun kohderyhmää olekaan.

Oikeus on, mutta edelleen voidaan olla montaa mieltä siitä mitä sisältöä tuo keskusteluun ja kuinka relevantteja ovat mielipiteet ihmisiltä, joilla aiheesta ei ole lähempää näkemystä ja joita asia ei koske. En minäkään voi mennä vähättelemään jenkeissä mustien kokemaa poliisiväkivaltaa, koska en ole jenkki, en musta, enkä edes poliisi.

Se, että et kuulu viiteryhmään estää sinua havainnoimasta koko kuvaa. Esim et kiinnitä kaupungilla siihen, missä kaikkialla on esteetön kulku, koska et ole itse pyörätuolissa. Se, että sinä et näe sitä, ei tarkoita ettei ilmiötä olisi olemassa.

Olet oikeassa siinä, että muu kuin kohderyhmä ei koskaan tule ymmärtämään asioita juuri siten miten kohderyhmä sen ymmärtää. Se ei kuitenkaan estä liittymästä keskusteluun. Ja mitä tulee verbaaliseen antiin, niin eiköhän anneta jokaisen ilmaista itseään omalla tavallaan, jos ihmiset eivät toisiaan ala haukkumaan. Se täällä on onneksi pysynyt hyvin hallussa. Kiitokset keskustelijat siitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.

Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?

Pakko kyllä sanoa, etten elänyt tuolla vuosikymmenellä. Olen viettänyt lapsuusvuosiani 2000 luvulla. Vanhat sananlaskut elävät kuitenkin meidän nuorienkin keskuudessa, sillä ne ovat ikivihreitä. Monissa sananparsissa piilee totuudensiemen. Oma kantani isyystesteihin on se, että ne ovat erittäin tarpeellisia, jotta saadaan lapselle vahvistettua oikea isä. Siinä vaiheessa lääketiede on ottanut merkittävän askeleen kun se on kehitellyt isyystestit, tällä muutoksella on ollut vaikutusta yhteiskunnallisesti. Sillä isyydellä on paljon merkitystä mm. perimyksenkin kannalta, joten on tärkeää saada oikea isä lapselle. Itse en rohkenisi kyseenalaistamaan isyystestien tärkeyttä. Vai haluaisitko sinä, että sinut perii joku, joka ei sinulle ole sukua. Ja kun kaikki naiset eivät ole yhtä rehellisiä, niin on hyvä että miehillä on mahdollisuus saada selvyys omasta isyydestään.

Oletko kuitenkin vakaassa parisuhteessa ja lapsiakin varmaan löytyy? Parisuhteen perusta on luottamus. Jos sitä ei ole, ei ole parisuhdettakaan. Kuten varmaan omasta kokemuksestasi tiedät, lasten tekeminen on parin yhteinen projekti. Siinä mietitään, onko oikea aika saada lapsi, mihin aikaan lapsi syntyy, jos aloitetaan nyt, mietitään asuminen ja työt sekä rahatilanne, moni hankkii ovulaatiotestejä ja raskaustestejä. Ja sitä lasta yritetään sitten ihan urakalla. Sitten niitä raskaustestejä tehdään porukalla ja jännätään, miten käy.

On ihan valtava epäluottamuslause, jos kaiken tuon jälkeen mies sanoo, että hän ei voi olla varma onko lapsi hänen, niin hän vaatii isyystestin. Jos mies ei luota, ei naisenkaan tarvitse luottaa mieheen. Ja kas, siinä se parisuhde sai valtavan särön.

Jos tosiaan olet noin nuori, niin tuollaisen vastenmielisen hokeman pitäminen asiallisena kertoo vain siitä, että et ole vielä kypsynyt aikuiseksi. Vanhempasi saisivat hävetä sinua, kun et itse osaa.

Onneksi sinä teet sen, ettei vanhempieni tarvitse. Se, että luettelet lasten tekemisen vaiheet ja ns hyvät tärpit ei tee sinusta viisaampaa kuin minusta. Luulen, että yksikään oikeasti viisas ei käyttäisi aikaa moiseen roskaan, eli notkuisi täällä. (Minä mukaan lukien, jos jollekulle jäi sellainen olo, että en tarkoita myös itseäni).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.

Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?

Pakko kyllä sanoa, etten elänyt tuolla vuosikymmenellä. Olen viettänyt lapsuusvuosiani 2000 luvulla. Vanhat sananlaskut elävät kuitenkin meidän nuorienkin keskuudessa, sillä ne ovat ikivihreitä. Monissa sananparsissa piilee totuudensiemen. Oma kantani isyystesteihin on se, että ne ovat erittäin tarpeellisia, jotta saadaan lapselle vahvistettua oikea isä. Siinä vaiheessa lääketiede on ottanut merkittävän askeleen kun se on kehitellyt isyystestit, tällä muutoksella on ollut vaikutusta yhteiskunnallisesti. Sillä isyydellä on paljon merkitystä mm. perimyksenkin kannalta, joten on tärkeää saada oikea isä lapselle. Itse en rohkenisi kyseenalaistamaan isyystestien tärkeyttä. Vai haluaisitko sinä, että sinut perii joku, joka ei sinulle ole sukua. Ja kun kaikki naiset eivät ole yhtä rehellisiä, niin on hyvä että miehillä on mahdollisuus saada selvyys omasta isyydestään.

Oletko kuitenkin vakaassa parisuhteessa ja lapsiakin varmaan löytyy? Parisuhteen perusta on luottamus. Jos sitä ei ole, ei ole parisuhdettakaan. Kuten varmaan omasta kokemuksestasi tiedät, lasten tekeminen on parin yhteinen projekti. Siinä mietitään, onko oikea aika saada lapsi, mihin aikaan lapsi syntyy, jos aloitetaan nyt, mietitään asuminen ja työt sekä rahatilanne, moni hankkii ovulaatiotestejä ja raskaustestejä. Ja sitä lasta yritetään sitten ihan urakalla. Sitten niitä raskaustestejä tehdään porukalla ja jännätään, miten käy.

On ihan valtava epäluottamuslause, jos kaiken tuon jälkeen mies sanoo, että hän ei voi olla varma onko lapsi hänen, niin hän vaatii isyystestin. Jos mies ei luota, ei naisenkaan tarvitse luottaa mieheen. Ja kas, siinä se parisuhde sai valtavan särön.

Jos tosiaan olet noin nuori, niin tuollaisen vastenmielisen hokeman pitäminen asiallisena kertoo vain siitä, että et ole vielä kypsynyt aikuiseksi. Vanhempasi saisivat hävetä sinua, kun et itse osaa.

Onneksi sinä teet sen, ettei vanhempieni tarvitse. Se, että luettelet lasten tekemisen vaiheet ja ns hyvät tärpit ei tee sinusta viisaampaa kuin minusta. Luulen, että yksikään oikeasti viisas ei käyttäisi aikaa moiseen roskaan, eli notkuisi täällä. (Minä mukaan lukien, jos jollekulle jäi sellainen olo, että en tarkoita myös itseäni).

Muutenkin tämä "sietäisit hävetä"/"vanhempiesi sietäisi hävetä"-argumentti on tyhjänpäiväinen. Miksi ketään liikuttaisi tippaakaan jonkun ventovieraan mielipide, joka omasta mielestä on vieläpä väärä?

Vierailija kirjoitti:

Mä en edes tiennyt, että on olemassa jotain he'vetin "synnytysväkivaltaa" ennen kuin luin tätä ketjua...

Siis mikä juttu tää on, että naiset valittaa siitä, että niitä autetaan synnärillä synnyttämään turvallisesti ja vauva saadaan hyvinvoivana ulos :D

Siis joo, hoitohenkilökunnalla vois tiesti olla parantamisen varaa sosiaalisten taitojen kehittämisessä ja potilaiden kohtaamisessa, mutta ei jumalauta mistä kaikesta sitä keksitäänkään valittaa :D

Sitä kätilöä tai lääkäriä ei kiinnosta hevon he'vettiäkään räplätä jonku poksahtamaisillaan olevan emännän toosaa muuta kuin lääketieteellisten toimenpiteiden suorittamiseksi joiden tavoite synnärillä on turvata sen lapsen ja äidin terveys. Jumalauta mitä ammattiloukkaantujia :X

Hyi mikä asenne. En minäkään tiennyt, juttuja olen kuullut kavereilta jotka synnyttäneet, hyvä että tälle ilmiölle annettiin nyt nimi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.

Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?

Pakko kyllä sanoa, etten elänyt tuolla vuosikymmenellä. Olen viettänyt lapsuusvuosiani 2000 luvulla. Vanhat sananlaskut elävät kuitenkin meidän nuorienkin keskuudessa, sillä ne ovat ikivihreitä. Monissa sananparsissa piilee totuudensiemen. Oma kantani isyystesteihin on se, että ne ovat erittäin tarpeellisia, jotta saadaan lapselle vahvistettua oikea isä. Siinä vaiheessa lääketiede on ottanut merkittävän askeleen kun se on kehitellyt isyystestit, tällä muutoksella on ollut vaikutusta yhteiskunnallisesti. Sillä isyydellä on paljon merkitystä mm. perimyksenkin kannalta, joten on tärkeää saada oikea isä lapselle. Itse en rohkenisi kyseenalaistamaan isyystestien tärkeyttä. Vai haluaisitko sinä, että sinut perii joku, joka ei sinulle ole sukua. Ja kun kaikki naiset eivät ole yhtä rehellisiä, niin on hyvä että miehillä on mahdollisuus saada selvyys omasta isyydestään.

Oletko kuitenkin vakaassa parisuhteessa ja lapsiakin varmaan löytyy? Parisuhteen perusta on luottamus. Jos sitä ei ole, ei ole parisuhdettakaan. Kuten varmaan omasta kokemuksestasi tiedät, lasten tekeminen on parin yhteinen projekti. Siinä mietitään, onko oikea aika saada lapsi, mihin aikaan lapsi syntyy, jos aloitetaan nyt, mietitään asuminen ja työt sekä rahatilanne, moni hankkii ovulaatiotestejä ja raskaustestejä. Ja sitä lasta yritetään sitten ihan urakalla. Sitten niitä raskaustestejä tehdään porukalla ja jännätään, miten käy.

On ihan valtava epäluottamuslause, jos kaiken tuon jälkeen mies sanoo, että hän ei voi olla varma onko lapsi hänen, niin hän vaatii isyystestin. Jos mies ei luota, ei naisenkaan tarvitse luottaa mieheen. Ja kas, siinä se parisuhde sai valtavan särön.

Jos tosiaan olet noin nuori, niin tuollaisen vastenmielisen hokeman pitäminen asiallisena kertoo vain siitä, että et ole vielä kypsynyt aikuiseksi. Vanhempasi saisivat hävetä sinua, kun et itse osaa.

Onneksi sinä teet sen, ettei vanhempieni tarvitse. Se, että luettelet lasten tekemisen vaiheet ja ns hyvät tärpit ei tee sinusta viisaampaa kuin minusta. Luulen, että yksikään oikeasti viisas ei käyttäisi aikaa moiseen roskaan, eli notkuisi täällä. (Minä mukaan lukien, jos jollekulle jäi sellainen olo, että en tarkoita myös itseäni).

Muutenkin tämä "sietäisit hävetä"/"vanhempiesi sietäisi hävetä"-argumentti on tyhjänpäiväinen. Miksi ketään liikuttaisi tippaakaan jonkun ventovieraan mielipide, joka omasta mielestä on vieläpä väärä?

Näyttäisi sinua liikuttavan 😅 -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.

Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.

Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.

Minun isäni ei ole ollut elämässäni läsnä, joten äiti on tietysti muodostunut tärkeämmäksi. Se, että äitini on minut synnyttänyt, ei kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Se, että nainen kantaa ja synnyttää lapsensa, on biologinen välttämättömyys, koska mies ei siihen kykenisi edes halutessaan.

Minusta "äiti on aina äiti" on pelkkä myytti. Lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan syntyy huolenpidosta ja rakkaudesta, ei näistä biologisista välttämättömyyksistä.

Kyse tais olla vastasyntyneestä vauvasta ja hänen siteestä äitiin.

Ei vaikuta asiaan millään tavalla.

Kehityspsykologian näkökulmasta riittää, että vastasyntyneellä on lähellään vain joku ihminen, joka vastaa hänen välittömiin tarpeisiinsa. Tuon ihmisen ei tarvitse olla äiti, eikä myöskään isä tai edes isovanhempi.

Tietysti meistä naisista on kaiken sen kivun ja vaivan jälkeen mukavampaa ajatella, että olisimme lapsillemme korvaamattomia.

Tiedätkö miksi vauva nostetaan syntymän jälkeen äidin eikä isän rinnalle?

Ravinnon tuojan syliin on helppo laskea. Jos isällä olisi korvikepullo kainalossa, vauva voitaisiin nostaa myös isälle, eikä tällöin äiti ole korvaamaton. Ravinto puolestaan on korvaamaton ensi metreillä. Ei se rooli siellä taustalla.

Ihokontakti tutun ihon kanssa on todella tärkeä. Tämä on yksi syy miksi sektiota ei puolleta, sillä äiti-vauva ihokontakti jää heti alussa vähemmälle ja vaikuttaa vauvan hyvinvointiin.

Ja samaan aikaan täällä mourutaan, miten sektio pitäisi aina saada, koska äidin itsemääräämisoikeus... Kumpi siis onkaan tärkempi: se vai vauvan hyvinvointi?

No se äidin hyvinvointi koska hän saa päättää omasta kehostaan? Lisäksi lapselle on turvallisempaa syntyä sektiolla, koska synnytyksenaikaiset hapenpuutteet jäävät välistä. Jos ne mikrobifloorat olisivat niin tärkeitä, niitä voitaisiin myös keinotekoisesti antaa lapselle, mutta ne eivät ole. Ja kumman luulet olevan lapselle parempi, syntyä sektiolla niin että äiti ei traumatisoidu vaan jaksaa antaa lapselle mitä tämä tarvitsee, vai syntyä alakautta niin että äiti traumatisoituu, vammautuu ja kärsii niin hirveistä kivuista että kiintymyssuhteen luominen häiriintyy? Ja muistetaan nyt kuitenkin, että iso osa sektiosta on epäonnistuneita alatieyrityksiä.

Synnyttäjän itsemääräämisoikeus on ylittämätön. Se on ihmisoikeus. Sille ei minkään mahda vaikka kuinka poljette jalkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.

Olen edelleenkin nainen, mutta onko jossain siis määrätty, etteivät miehet saa kirjoitella vauvapalstalla eivätkä ainakaan tähän ketjuun? Onko jossain määrätty, etteivät miehet saa muodostaa ja ilmaista mielipiteitä asioista, joista heillä ei voi olla biologisesti omakohtaisia kokemuksia? Ethän sinäkään sitten ota kantaa muita kuin omaa viitekehystäsi koskeviin asioihin.

Mies, jolla ei ole lapsia ja joka ei ole ollut synnytyksessä mukana, ei voi väittää miltä naisesta tuntuu siinä tilanteessa. Mies voi silloin vähätellä naisen kokemuksia, jos nainen kokee jonkin kohtelun epämiellyttäväksi.

Mies ei voi tietää oikeasti miltä naisesta tuntuu, vaikka olisi synnytyslääkäri, koska ei ole nainen. Hänen "tietonsa" asiasta on vain teoreettista

Lähinnä ajattelin näitä miehiä, jotka ovat mukana oman lapsensa syntyessä. Heillä luulisi olevan empatiaa ja myötäelämisen kykyä toisin kuin näillä palstamiehillä, jotka ei ikinä ole siinä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.

Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.

Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.

Minun isäni ei ole ollut elämässäni läsnä, joten äiti on tietysti muodostunut tärkeämmäksi. Se, että äitini on minut synnyttänyt, ei kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Se, että nainen kantaa ja synnyttää lapsensa, on biologinen välttämättömyys, koska mies ei siihen kykenisi edes halutessaan.

Minusta "äiti on aina äiti" on pelkkä myytti. Lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan syntyy huolenpidosta ja rakkaudesta, ei näistä biologisista välttämättömyyksistä.

Kyse tais olla vastasyntyneestä vauvasta ja hänen siteestä äitiin.

Ei vaikuta asiaan millään tavalla.

Kehityspsykologian näkökulmasta riittää, että vastasyntyneellä on lähellään vain joku ihminen, joka vastaa hänen välittömiin tarpeisiinsa. Tuon ihmisen ei tarvitse olla äiti, eikä myöskään isä tai edes isovanhempi.

Tietysti meistä naisista on kaiken sen kivun ja vaivan jälkeen mukavampaa ajatella, että olisimme lapsillemme korvaamattomia.

Tiedätkö miksi vauva nostetaan syntymän jälkeen äidin eikä isän rinnalle?

Ravinnon tuojan syliin on helppo laskea. Jos isällä olisi korvikepullo kainalossa, vauva voitaisiin nostaa myös isälle, eikä tällöin äiti ole korvaamaton. Ravinto puolestaan on korvaamaton ensi metreillä. Ei se rooli siellä taustalla.

Ihokontakti tutun ihon kanssa on todella tärkeä. Tämä on yksi syy miksi sektiota ei puolleta, sillä äiti-vauva ihokontakti jää heti alussa vähemmälle ja vaikuttaa vauvan hyvinvointiin.

Ja samaan aikaan täällä mourutaan, miten sektio pitäisi aina saada, koska äidin itsemääräämisoikeus... Kumpi siis onkaan tärkempi: se vai vauvan hyvinvointi?

Sen päättää synnyttäjä. Äidin hyvinvointi vaikuttaa lapsen hyvinvointiin. Traumaattisessa synnytyksessä vs sektiossa negatiivisesti.

Kumpi sinun mielestäsi on tärkeämpi periaatteen tasolla, jos voit valita vain toisen? Äidin hyvinvointi?

Periaatteessa, jos pakko olisi valita, niin äidin. Siksi äiti pelastetaan synnytyksessä ennen vauvaa tarpeen vaatiessa, onneksi tosi harvoin

Okei, kiitos vastauksesta. Kunnioitan mielipidettäsi, enkä puutu siihen.

Noin yleisesti ottaen esitän jatkokysymyksen: pystytkö kuvittelemaan tilanteen, jossa vallitseva käytäntö ei välttämättä ole oikea? Tai tilanteen, jossa mitään absoluuttista totuutta moraalisesti oikeasta ja väärästä ei ylipäänsä ole?

Miksi ihmeessä se ei olisi oikea? Se nainen on päättänyt tulla raskaaksi ja synnyttää, ei uhrata elämäänsä uuden edessä. Millä ihmeen tavalla olisi oikeampi ratkaisu säästää se vauva?

Eri

Vierailija kirjoitti:

Kukaan tässä ketjussa ei ole onnistunut perustelemaan, miksi meidän "vastarannankiiskien" tulisi muuttaa mieltämme ja "myöntää", että naisen itsemääräämisoikeus pitäisi asettaa syntyvän lapsen terveyden edelle. Siis miksi lääkärin ja muun hoitohenkilökunnan olisi moraalisesti oikein tehdä niin. Perusteluksi ei riitä "niin on laissa säädetty", koska lait eivät automaattisesti ole moraalisesti oikein.

Aika p'ska postaus, mutta annas kun perustelen lyhyesti miksi itsemääräämisoikeuteen voidaan puuttua tietyissä tilanteissa joissa ihmishenki on vaarassa.

Tai no, tuossahan se oikeestaan jo tulikin ylempänä. Millä tahansa mittarilla, sekä laillisesta tulokulmasta, että moraaliselta näkökannalta tarkasteltuna yksilön itsemääräämisoikeuden- ja vapauden tilapäinen rajoittaminen on perusteltua jos vaakakupissa on ihmishenki. Tässä tapauksessa lapsen.

Lakkaa olemasta tyhmä.

Synnyttäminen on akkain hommaa!

Vierailija kirjoitti:

Kukaan tässä ketjussa ei ole onnistunut perustelemaan, miksi meidän "vastarannankiiskien" tulisi muuttaa mieltämme ja "myöntää", että naisen itsemääräämisoikeus pitäisi asettaa syntyvän lapsen terveyden edelle. Siis miksi lääkärin ja muun hoitohenkilökunnan olisi moraalisesti oikein tehdä niin. Perusteluksi ei riitä "niin on laissa säädetty", koska lait eivät automaattisesti ole moraalisesti oikein.

Monessako viestissä aiot perusteluja tivata. Noh, miksi syntyvän lapsen oikeus pitäisi laittaa äidin edelle? Mitä jos lapsi syntyy raiskauksen lopputuloksena, kun äiti ei ole edes halunnut lasta (muualla kuin suomessa)? Äidin henkihän synnytyksessä menee lapsen edelle, varmaankin koska hän on jo tajuava tunteva ihminen, joka voi tehdä lisääkin lapsia halutessaan.

En ymmärrä mikä olisi tilanne että äitiä voisi kohdella kuin teurasjätettä, jotta lapsen henki säästyisi? Tuossa alkuperäisessä keskustelussahan on nostettu esiin epäempaattista käytöstä esim tutkimuksissa äitiä kohtaan. Ei sillä ole mitään tekemistä lapsen hengen kanssa, jos tavallisessa tilanteessa vaatii asiallista otetta ammattilaisilta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.

Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?

Pakko kyllä sanoa, etten elänyt tuolla vuosikymmenellä. Olen viettänyt lapsuusvuosiani 2000 luvulla. Vanhat sananlaskut elävät kuitenkin meidän nuorienkin keskuudessa, sillä ne ovat ikivihreitä. Monissa sananparsissa piilee totuudensiemen. Oma kantani isyystesteihin on se, että ne ovat erittäin tarpeellisia, jotta saadaan lapselle vahvistettua oikea isä. Siinä vaiheessa lääketiede on ottanut merkittävän askeleen kun se on kehitellyt isyystestit, tällä muutoksella on ollut vaikutusta yhteiskunnallisesti. Sillä isyydellä on paljon merkitystä mm. perimyksenkin kannalta, joten on tärkeää saada oikea isä lapselle. Itse en rohkenisi kyseenalaistamaan isyystestien tärkeyttä. Vai haluaisitko sinä, että sinut perii joku, joka ei sinulle ole sukua. Ja kun kaikki naiset eivät ole yhtä rehellisiä, niin on hyvä että miehillä on mahdollisuus saada selvyys omasta isyydestään.

Oletko kuitenkin vakaassa parisuhteessa ja lapsiakin varmaan löytyy? Parisuhteen perusta on luottamus. Jos sitä ei ole, ei ole parisuhdettakaan. Kuten varmaan omasta kokemuksestasi tiedät, lasten tekeminen on parin yhteinen projekti. Siinä mietitään, onko oikea aika saada lapsi, mihin aikaan lapsi syntyy, jos aloitetaan nyt, mietitään asuminen ja työt sekä rahatilanne, moni hankkii ovulaatiotestejä ja raskaustestejä. Ja sitä lasta yritetään sitten ihan urakalla. Sitten niitä raskaustestejä tehdään porukalla ja jännätään, miten käy.

On ihan valtava epäluottamuslause, jos kaiken tuon jälkeen mies sanoo, että hän ei voi olla varma onko lapsi hänen, niin hän vaatii isyystestin. Jos mies ei luota, ei naisenkaan tarvitse luottaa mieheen. Ja kas, siinä se parisuhde sai valtavan särön.

Jos tosiaan olet noin nuori, niin tuollaisen vastenmielisen hokeman pitäminen asiallisena kertoo vain siitä, että et ole vielä kypsynyt aikuiseksi. Vanhempasi saisivat hävetä sinua, kun et itse osaa.

Onneksi sinä teet sen, ettei vanhempieni tarvitse. Se, että luettelet lasten tekemisen vaiheet ja ns hyvät tärpit ei tee sinusta viisaampaa kuin minusta. Luulen, että yksikään oikeasti viisas ei käyttäisi aikaa moiseen roskaan, eli notkuisi täällä. (Minä mukaan lukien, jos jollekulle jäi sellainen olo, että en tarkoita myös itseäni).

En kertonut mitään tärppejä vaan kerroin, että se vaihe elämässä on yhteinen ja paria yhdistävä. Jos naiselle selviääkin, että mies ei ole ollut henkisesti mukana vaan kaikki on naisen kuvitelmaa, niin siinä käy huonosti parisuhteen jatkon kannalta.

Kun sinä noin innokkaasti käytät vanhoja sanontoja, niin onko sinulle tuttu "sitä suu puhuu mitä sydän on täynnä"? Ymmärrätkö mitä tuo tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.

Olen edelleenkin nainen, mutta onko jossain siis määrätty, etteivät miehet saa kirjoitella vauvapalstalla eivätkä ainakaan tähän ketjuun? Onko jossain määrätty, etteivät miehet saa muodostaa ja ilmaista mielipiteitä asioista, joista heillä ei voi olla biologisesti omakohtaisia kokemuksia? Ethän sinäkään sitten ota kantaa muita kuin omaa viitekehystäsi koskeviin asioihin.

Juuri näin. Tuolla logiikalla, että miehet eivät saisi täällä olla puhumassa mitään (ellei keskusteluun liittyminen ole kielen ruskistamista), niin ei myöskään lapsettomien naisten täällä tulisi jakaa mielipiteitään, sillä lapsettomilla on kokemusperäistä tietoa tässä asiassa yhtä vähän, oli sukupuoli sitten nainen tai mies (tai vaikka kaapin naula, ettei tuu sukupuolettomille pahamieli). Silti täällä naisia on älisemässä, oli alapää tuusan nuusana tai ei.

Lapsettomat naiset voivat keskustella naisten kehollisesti itsemääräämisoikeudesta, koska he ovat - henkäys- NAISIA! Synnyttämätönkin nainen on kasvanut naiseksi ja kokenut lisäämtymisterveyteensä liittyviä tutkimuksia ja ennakkoasenteita ja osaa samaistua tilanteeseen, vaikka ei ole koskaan synnyttänytkään. Mies ei asiasta ymmärrä yhtä konkreettisella tasolla, koska hän ei kuulu viiteryhmään.

Jos taas naisten oikeuksien puolustaminen tässä tilanteessa on mielestäsi ruskeakielistelyä, niin kysynpä vaan, että minkälainen ihminen haluaa tahallaan polkea jonkin toisen ryhmän oikeuksia ja miksi tällaisen ihmisen mielipidettä tulisi pitää relevanttina tai hyväksyä? On helppo laukoa ajattelemattomia ja kyynisiä mielipiteitä, kun ei itse asian viiteryhmään kuulu, eikä asia vaikuta itseen millään tavalla. Tulisiko näillä asiaan mitenkään kuulumattomilla ihmisillä olla oikeus päättää tämän toisen ryhmän ihmisoikeuksista ? - no ei todellakaan!

Kysymys ei ollut päätöksen tekemisestä, vaan mielipiteen esittämisestä ja siihen kai miehelläkin on oikeus, vaikkei tämän keskustelun kohderyhmää olekaan.

Oikeus on, mutta edelleen voidaan olla montaa mieltä siitä mitä sisältöä tuo keskusteluun ja kuinka relevantteja ovat mielipiteet ihmisiltä, joilla aiheesta ei ole lähempää näkemystä ja joita asia ei koske. En minäkään voi mennä vähättelemään jenkeissä mustien kokemaa poliisiväkivaltaa, koska en ole jenkki, en musta, enkä edes poliisi.

Se, että et kuulu viiteryhmään estää sinua havainnoimasta koko kuvaa. Esim et kiinnitä kaupungilla siihen, missä kaikkialla on esteetön kulku, koska et ole itse pyörätuolissa. Se, että sinä et näe sitä, ei tarkoita ettei ilmiötä olisi olemassa.

Minua risoo tässä keskustelussa se, että kriittisten kommenttien takana oletetaan pääsääntöisesti olevan mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.

Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?

Pakko kyllä sanoa, etten elänyt tuolla vuosikymmenellä. Olen viettänyt lapsuusvuosiani 2000 luvulla. Vanhat sananlaskut elävät kuitenkin meidän nuorienkin keskuudessa, sillä ne ovat ikivihreitä. Monissa sananparsissa piilee totuudensiemen. Oma kantani isyystesteihin on se, että ne ovat erittäin tarpeellisia, jotta saadaan lapselle vahvistettua oikea isä. Siinä vaiheessa lääketiede on ottanut merkittävän askeleen kun se on kehitellyt isyystestit, tällä muutoksella on ollut vaikutusta yhteiskunnallisesti. Sillä isyydellä on paljon merkitystä mm. perimyksenkin kannalta, joten on tärkeää saada oikea isä lapselle. Itse en rohkenisi kyseenalaistamaan isyystestien tärkeyttä. Vai haluaisitko sinä, että sinut perii joku, joka ei sinulle ole sukua. Ja kun kaikki naiset eivät ole yhtä rehellisiä, niin on hyvä että miehillä on mahdollisuus saada selvyys omasta isyydestään.

Oletko kuitenkin vakaassa parisuhteessa ja lapsiakin varmaan löytyy? Parisuhteen perusta on luottamus. Jos sitä ei ole, ei ole parisuhdettakaan. Kuten varmaan omasta kokemuksestasi tiedät, lasten tekeminen on parin yhteinen projekti. Siinä mietitään, onko oikea aika saada lapsi, mihin aikaan lapsi syntyy, jos aloitetaan nyt, mietitään asuminen ja työt sekä rahatilanne, moni hankkii ovulaatiotestejä ja raskaustestejä. Ja sitä lasta yritetään sitten ihan urakalla. Sitten niitä raskaustestejä tehdään porukalla ja jännätään, miten käy.

On ihan valtava epäluottamuslause, jos kaiken tuon jälkeen mies sanoo, että hän ei voi olla varma onko lapsi hänen, niin hän vaatii isyystestin. Jos mies ei luota, ei naisenkaan tarvitse luottaa mieheen. Ja kas, siinä se parisuhde sai valtavan särön.

Jos tosiaan olet noin nuori, niin tuollaisen vastenmielisen hokeman pitäminen asiallisena kertoo vain siitä, että et ole vielä kypsynyt aikuiseksi. Vanhempasi saisivat hävetä sinua, kun et itse osaa.

Minustakin se on valtava epäluottamuslause, sillä eihän se kerro muusta kuin siitä, ettei kumppani luota siihen, että hän on lapsen ainoa isäehdokas. Mutta silti pidän isyystestiä hyvänä, sillä kaikki naiset eivät rehellisiä ole. Mielestäni isyystesti tulisi olla pakollinen, jotta naiset eivät voisi loukkaantua, jos mies heille isyystestiä ehdottaa. Ja muutenkin, kaikkien kannalta se olisi hyvä. Mielestäni typerienkään ikivihreiden hokeminen ei tee kenestäkään ei-viisampaa. Sitä paitsi, jos sananparret näkee epämieluisina, niin onko siihen jokin henkilökohtainen syy. Itse en jaksaisi keskittyä arvostelemaan ihmisen älykkyyttä sen perusteella, käyttääkö hän vanhoja sananparsia. Luulen, että fiksuinkin ihminen on elämässään lausunut jotain vastenmielistä hokemaa ym. Se ei tee kenestäkään tyhmempää. Tulipa sinun öykkäröinnistäsi toinenkin sananparsi mieleen "se koira älähtää johon kalikka kalahtaa". Ps. Häpeäisin jos minulla olisi jotain hävettävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.

Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.

Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.

Minun isäni ei ole ollut elämässäni läsnä, joten äiti on tietysti muodostunut tärkeämmäksi. Se, että äitini on minut synnyttänyt, ei kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Se, että nainen kantaa ja synnyttää lapsensa, on biologinen välttämättömyys, koska mies ei siihen kykenisi edes halutessaan.

Minusta "äiti on aina äiti" on pelkkä myytti. Lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan syntyy huolenpidosta ja rakkaudesta, ei näistä biologisista välttämättömyyksistä.

Kyse tais olla vastasyntyneestä vauvasta ja hänen siteestä äitiin.

Ei vaikuta asiaan millään tavalla.

Kehityspsykologian näkökulmasta riittää, että vastasyntyneellä on lähellään vain joku ihminen, joka vastaa hänen välittömiin tarpeisiinsa. Tuon ihmisen ei tarvitse olla äiti, eikä myöskään isä tai edes isovanhempi.

Tietysti meistä naisista on kaiken sen kivun ja vaivan jälkeen mukavampaa ajatella, että olisimme lapsillemme korvaamattomia.

Tiedätkö miksi vauva nostetaan syntymän jälkeen äidin eikä isän rinnalle?

Ravinnon tuojan syliin on helppo laskea. Jos isällä olisi korvikepullo kainalossa, vauva voitaisiin nostaa myös isälle, eikä tällöin äiti ole korvaamaton. Ravinto puolestaan on korvaamaton ensi metreillä. Ei se rooli siellä taustalla.

Ihokontakti tutun ihon kanssa on todella tärkeä. Tämä on yksi syy miksi sektiota ei puolleta, sillä äiti-vauva ihokontakti jää heti alussa vähemmälle ja vaikuttaa vauvan hyvinvointiin.

Ja samaan aikaan täällä mourutaan, miten sektio pitäisi aina saada, koska äidin itsemääräämisoikeus... Kumpi siis onkaan tärkempi: se vai vauvan hyvinvointi?

No se äidin hyvinvointi koska hän saa päättää omasta kehostaan? Lisäksi lapselle on turvallisempaa syntyä sektiolla, koska synnytyksenaikaiset hapenpuutteet jäävät välistä. Jos ne mikrobifloorat olisivat niin tärkeitä, niitä voitaisiin myös keinotekoisesti antaa lapselle, mutta ne eivät ole. Ja kumman luulet olevan lapselle parempi, syntyä sektiolla niin että äiti ei traumatisoidu vaan jaksaa antaa lapselle mitä tämä tarvitsee, vai syntyä alakautta niin että äiti traumatisoituu, vammautuu ja kärsii niin hirveistä kivuista että kiintymyssuhteen luominen häiriintyy? Ja muistetaan nyt kuitenkin, että iso osa sektiosta on epäonnistuneita alatieyrityksiä.

Synnyttäjän itsemääräämisoikeus on ylittämätön. Se on ihmisoikeus. Sille ei minkään mahda vaikka kuinka poljette jalkaa.

Minulla oli useita käynnistysyrityksiä eikä synnytys vaan käynnistynyt. Sain sitten valita puhkaistaanko kalvot, jolla synnytys käynnistyy, vai haluanko sektion. Valitsin sektion. Hyvä niin, sillä lapsi on virheellisessä asennossa eikä olisi mahtunut syntymään alakautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.

Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?

Pakko kyllä sanoa, etten elänyt tuolla vuosikymmenellä. Olen viettänyt lapsuusvuosiani 2000 luvulla. Vanhat sananlaskut elävät kuitenkin meidän nuorienkin keskuudessa, sillä ne ovat ikivihreitä. Monissa sananparsissa piilee totuudensiemen. Oma kantani isyystesteihin on se, että ne ovat erittäin tarpeellisia, jotta saadaan lapselle vahvistettua oikea isä. Siinä vaiheessa lääketiede on ottanut merkittävän askeleen kun se on kehitellyt isyystestit, tällä muutoksella on ollut vaikutusta yhteiskunnallisesti. Sillä isyydellä on paljon merkitystä mm. perimyksenkin kannalta, joten on tärkeää saada oikea isä lapselle. Itse en rohkenisi kyseenalaistamaan isyystestien tärkeyttä. Vai haluaisitko sinä, että sinut perii joku, joka ei sinulle ole sukua. Ja kun kaikki naiset eivät ole yhtä rehellisiä, niin on hyvä että miehillä on mahdollisuus saada selvyys omasta isyydestään.

Oletko kuitenkin vakaassa parisuhteessa ja lapsiakin varmaan löytyy? Parisuhteen perusta on luottamus. Jos sitä ei ole, ei ole parisuhdettakaan. Kuten varmaan omasta kokemuksestasi tiedät, lasten tekeminen on parin yhteinen projekti. Siinä mietitään, onko oikea aika saada lapsi, mihin aikaan lapsi syntyy, jos aloitetaan nyt, mietitään asuminen ja työt sekä rahatilanne, moni hankkii ovulaatiotestejä ja raskaustestejä. Ja sitä lasta yritetään sitten ihan urakalla. Sitten niitä raskaustestejä tehdään porukalla ja jännätään, miten käy.

On ihan valtava epäluottamuslause, jos kaiken tuon jälkeen mies sanoo, että hän ei voi olla varma onko lapsi hänen, niin hän vaatii isyystestin. Jos mies ei luota, ei naisenkaan tarvitse luottaa mieheen. Ja kas, siinä se parisuhde sai valtavan särön.

Jos tosiaan olet noin nuori, niin tuollaisen vastenmielisen hokeman pitäminen asiallisena kertoo vain siitä, että et ole vielä kypsynyt aikuiseksi. Vanhempasi saisivat hävetä sinua, kun et itse osaa.

Onneksi sinä teet sen, ettei vanhempieni tarvitse. Se, että luettelet lasten tekemisen vaiheet ja ns hyvät tärpit ei tee sinusta viisaampaa kuin minusta. Luulen, että yksikään oikeasti viisas ei käyttäisi aikaa moiseen roskaan, eli notkuisi täällä. (Minä mukaan lukien, jos jollekulle jäi sellainen olo, että en tarkoita myös itseäni).

Muutenkin tämä "sietäisit hävetä"/"vanhempiesi sietäisi hävetä"-argumentti on tyhjänpäiväinen. Miksi ketään liikuttaisi tippaakaan jonkun ventovieraan mielipide, joka omasta mielestä on vieläpä väärä?

Näyttäisi sinua liikuttavan 😅 -eri

Sen verran, että viitsin kommentoida. Ei sen vertaa, että tuntisin häpeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.

Olen edelleenkin nainen, mutta onko jossain siis määrätty, etteivät miehet saa kirjoitella vauvapalstalla eivätkä ainakaan tähän ketjuun? Onko jossain määrätty, etteivät miehet saa muodostaa ja ilmaista mielipiteitä asioista, joista heillä ei voi olla biologisesti omakohtaisia kokemuksia? Ethän sinäkään sitten ota kantaa muita kuin omaa viitekehystäsi koskeviin asioihin.

Juuri näin. Tuolla logiikalla, että miehet eivät saisi täällä olla puhumassa mitään (ellei keskusteluun liittyminen ole kielen ruskistamista), niin ei myöskään lapsettomien naisten täällä tulisi jakaa mielipiteitään, sillä lapsettomilla on kokemusperäistä tietoa tässä asiassa yhtä vähän, oli sukupuoli sitten nainen tai mies (tai vaikka kaapin naula, ettei tuu sukupuolettomille pahamieli). Silti täällä naisia on älisemässä, oli alapää tuusan nuusana tai ei.

Lapsettomat naiset voivat keskustella naisten kehollisesti itsemääräämisoikeudesta, koska he ovat - henkäys- NAISIA! Synnyttämätönkin nainen on kasvanut naiseksi ja kokenut lisäämtymisterveyteensä liittyviä tutkimuksia ja ennakkoasenteita ja osaa samaistua tilanteeseen, vaikka ei ole koskaan synnyttänytkään. Mies ei asiasta ymmärrä yhtä konkreettisella tasolla, koska hän ei kuulu viiteryhmään.

Jos taas naisten oikeuksien puolustaminen tässä tilanteessa on mielestäsi ruskeakielistelyä, niin kysynpä vaan, että minkälainen ihminen haluaa tahallaan polkea jonkin toisen ryhmän oikeuksia ja miksi tällaisen ihmisen mielipidettä tulisi pitää relevanttina tai hyväksyä? On helppo laukoa ajattelemattomia ja kyynisiä mielipiteitä, kun ei itse asian viiteryhmään kuulu, eikä asia vaikuta itseen millään tavalla. Tulisiko näillä asiaan mitenkään kuulumattomilla ihmisillä olla oikeus päättää tämän toisen ryhmän ihmisoikeuksista ? - no ei todellakaan!

Kysymys ei ollut päätöksen tekemisestä, vaan mielipiteen esittämisestä ja siihen kai miehelläkin on oikeus, vaikkei tämän keskustelun kohderyhmää olekaan.

Oikeus on, mutta edelleen voidaan olla montaa mieltä siitä mitä sisältöä tuo keskusteluun ja kuinka relevantteja ovat mielipiteet ihmisiltä, joilla aiheesta ei ole lähempää näkemystä ja joita asia ei koske. En minäkään voi mennä vähättelemään jenkeissä mustien kokemaa poliisiväkivaltaa, koska en ole jenkki, en musta, enkä edes poliisi.

Se, että et kuulu viiteryhmään estää sinua havainnoimasta koko kuvaa. Esim et kiinnitä kaupungilla siihen, missä kaikkialla on esteetön kulku, koska et ole itse pyörätuolissa. Se, että sinä et näe sitä, ei tarkoita ettei ilmiötä olisi olemassa.

Minua risoo tässä keskustelussa se, että kriittisten kommenttien takana oletetaan pääsääntöisesti olevan mies.

Joo noita viestejähän joissa noin väitetään on täällä ihan solkenaan 🤦‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.

Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?

Pakko kyllä sanoa, etten elänyt tuolla vuosikymmenellä. Olen viettänyt lapsuusvuosiani 2000 luvulla. Vanhat sananlaskut elävät kuitenkin meidän nuorienkin keskuudessa, sillä ne ovat ikivihreitä. Monissa sananparsissa piilee totuudensiemen. Oma kantani isyystesteihin on se, että ne ovat erittäin tarpeellisia, jotta saadaan lapselle vahvistettua oikea isä. Siinä vaiheessa lääketiede on ottanut merkittävän askeleen kun se on kehitellyt isyystestit, tällä muutoksella on ollut vaikutusta yhteiskunnallisesti. Sillä isyydellä on paljon merkitystä mm. perimyksenkin kannalta, joten on tärkeää saada oikea isä lapselle. Itse en rohkenisi kyseenalaistamaan isyystestien tärkeyttä. Vai haluaisitko sinä, että sinut perii joku, joka ei sinulle ole sukua. Ja kun kaikki naiset eivät ole yhtä rehellisiä, niin on hyvä että miehillä on mahdollisuus saada selvyys omasta isyydestään.

Oletko kuitenkin vakaassa parisuhteessa ja lapsiakin varmaan löytyy? Parisuhteen perusta on luottamus. Jos sitä ei ole, ei ole parisuhdettakaan. Kuten varmaan omasta kokemuksestasi tiedät, lasten tekeminen on parin yhteinen projekti. Siinä mietitään, onko oikea aika saada lapsi, mihin aikaan lapsi syntyy, jos aloitetaan nyt, mietitään asuminen ja työt sekä rahatilanne, moni hankkii ovulaatiotestejä ja raskaustestejä. Ja sitä lasta yritetään sitten ihan urakalla. Sitten niitä raskaustestejä tehdään porukalla ja jännätään, miten käy.

On ihan valtava epäluottamuslause, jos kaiken tuon jälkeen mies sanoo, että hän ei voi olla varma onko lapsi hänen, niin hän vaatii isyystestin. Jos mies ei luota, ei naisenkaan tarvitse luottaa mieheen. Ja kas, siinä se parisuhde sai valtavan särön.

Jos tosiaan olet noin nuori, niin tuollaisen vastenmielisen hokeman pitäminen asiallisena kertoo vain siitä, että et ole vielä kypsynyt aikuiseksi. Vanhempasi saisivat hävetä sinua, kun et itse osaa.

Voivoi, on se vaikee tosiasia, että ei ne naisetkaan aina puhtaita pulmusia ole ja miehen luotamuksen arvosia. Kyllä siinä tulee miehenkin luottamukseen ja eloon melkonen särö, jos selviiäkin et se muka yhdesssä tehty ja suunniteltu penikka onkin naapurin mikon elimestä lähtösin. Ihmetyttää, miten hyvinkin positiivisesta asiasta, isyystestistä, jonka tekeminen tuo vaan molemmille osapuolille varmuuden siitä, että lapsi on oma, on saatu noinkin negatiivinen näkökulma.....

Tunnen uskovia, jotka välttelevät epiduraalia kaikin keinoin. Luulevat kai saavansa taivaspisteitä kärsimyksestään. Vanhoilla kätilöillä lienee sama luulo?