Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.

Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?

Pakko kyllä sanoa, etten elänyt tuolla vuosikymmenellä. Olen viettänyt lapsuusvuosiani 2000 luvulla. Vanhat sananlaskut elävät kuitenkin meidän nuorienkin keskuudessa, sillä ne ovat ikivihreitä. Monissa sananparsissa piilee totuudensiemen. Oma kantani isyystesteihin on se, että ne ovat erittäin tarpeellisia, jotta saadaan lapselle vahvistettua oikea isä. Siinä vaiheessa lääketiede on ottanut merkittävän askeleen kun se on kehitellyt isyystestit, tällä muutoksella on ollut vaikutusta yhteiskunnallisesti. Sillä isyydellä on paljon merkitystä mm. perimyksenkin kannalta, joten on tärkeää saada oikea isä lapselle. Itse en rohkenisi kyseenalaistamaan isyystestien tärkeyttä. Vai haluaisitko sinä, että sinut perii joku, joka ei sinulle ole sukua. Ja kun kaikki naiset eivät ole yhtä rehellisiä, niin on hyvä että miehillä on mahdollisuus saada selvyys omasta isyydestään.

Oletko kuitenkin vakaassa parisuhteessa ja lapsiakin varmaan löytyy? Parisuhteen perusta on luottamus. Jos sitä ei ole, ei ole parisuhdettakaan. Kuten varmaan omasta kokemuksestasi tiedät, lasten tekeminen on parin yhteinen projekti. Siinä mietitään, onko oikea aika saada lapsi, mihin aikaan lapsi syntyy, jos aloitetaan nyt, mietitään asuminen ja työt sekä rahatilanne, moni hankkii ovulaatiotestejä ja raskaustestejä. Ja sitä lasta yritetään sitten ihan urakalla. Sitten niitä raskaustestejä tehdään porukalla ja jännätään, miten käy.

On ihan valtava epäluottamuslause, jos kaiken tuon jälkeen mies sanoo, että hän ei voi olla varma onko lapsi hänen, niin hän vaatii isyystestin. Jos mies ei luota, ei naisenkaan tarvitse luottaa mieheen. Ja kas, siinä se parisuhde sai valtavan särön.

Jos tosiaan olet noin nuori, niin tuollaisen vastenmielisen hokeman pitäminen asiallisena kertoo vain siitä, että et ole vielä kypsynyt aikuiseksi. Vanhempasi saisivat hävetä sinua, kun et itse osaa.

Minustakin se on valtava epäluottamuslause, sillä eihän se kerro muusta kuin siitä, ettei kumppani luota siihen, että hän on lapsen ainoa isäehdokas. Mutta silti pidän isyystestiä hyvänä, sillä kaikki naiset eivät rehellisiä ole. Mielestäni isyystesti tulisi olla pakollinen, jotta naiset eivät voisi loukkaantua, jos mies heille isyystestiä ehdottaa. Ja muutenkin, kaikkien kannalta se olisi hyvä. Mielestäni typerienkään ikivihreiden hokeminen ei tee kenestäkään ei-viisampaa. Sitä paitsi, jos sananparret näkee epämieluisina, niin onko siihen jokin henkilökohtainen syy. Itse en jaksaisi keskittyä arvostelemaan ihmisen älykkyyttä sen perusteella, käyttääkö hän vanhoja sananparsia. Luulen, että fiksuinkin ihminen on elämässään lausunut jotain vastenmielistä hokemaa ym. Se ei tee kenestäkään tyhmempää. Tulipa sinun öykkäröinnistäsi toinenkin sananparsi mieleen "se koira älähtää johon kalikka kalahtaa". Ps. Häpeäisin jos minulla olisi jotain hävettävää.

Eli jos sinua haukutaan h**raksi ja varkaaksi, niin se ei tunnu missään. Jos loukkaannut, niin kalikka on kalahtanut, eikö niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.

Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.

Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.

Minun isäni ei ole ollut elämässäni läsnä, joten äiti on tietysti muodostunut tärkeämmäksi. Se, että äitini on minut synnyttänyt, ei kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Se, että nainen kantaa ja synnyttää lapsensa, on biologinen välttämättömyys, koska mies ei siihen kykenisi edes halutessaan.

Minusta "äiti on aina äiti" on pelkkä myytti. Lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan syntyy huolenpidosta ja rakkaudesta, ei näistä biologisista välttämättömyyksistä.

Kyse tais olla vastasyntyneestä vauvasta ja hänen siteestä äitiin.

Ei vaikuta asiaan millään tavalla.

Kehityspsykologian näkökulmasta riittää, että vastasyntyneellä on lähellään vain joku ihminen, joka vastaa hänen välittömiin tarpeisiinsa. Tuon ihmisen ei tarvitse olla äiti, eikä myöskään isä tai edes isovanhempi.

Tietysti meistä naisista on kaiken sen kivun ja vaivan jälkeen mukavampaa ajatella, että olisimme lapsillemme korvaamattomia.

Tiedätkö miksi vauva nostetaan syntymän jälkeen äidin eikä isän rinnalle?

Ravinnon tuojan syliin on helppo laskea. Jos isällä olisi korvikepullo kainalossa, vauva voitaisiin nostaa myös isälle, eikä tällöin äiti ole korvaamaton. Ravinto puolestaan on korvaamaton ensi metreillä. Ei se rooli siellä taustalla.

Ihokontakti tutun ihon kanssa on todella tärkeä. Tämä on yksi syy miksi sektiota ei puolleta, sillä äiti-vauva ihokontakti jää heti alussa vähemmälle ja vaikuttaa vauvan hyvinvointiin.

Ja samaan aikaan täällä mourutaan, miten sektio pitäisi aina saada, koska äidin itsemääräämisoikeus... Kumpi siis onkaan tärkempi: se vai vauvan hyvinvointi?

No se äidin hyvinvointi koska hän saa päättää omasta kehostaan? Lisäksi lapselle on turvallisempaa syntyä sektiolla, koska synnytyksenaikaiset hapenpuutteet jäävät välistä. Jos ne mikrobifloorat olisivat niin tärkeitä, niitä voitaisiin myös keinotekoisesti antaa lapselle, mutta ne eivät ole. Ja kumman luulet olevan lapselle parempi, syntyä sektiolla niin että äiti ei traumatisoidu vaan jaksaa antaa lapselle mitä tämä tarvitsee, vai syntyä alakautta niin että äiti traumatisoituu, vammautuu ja kärsii niin hirveistä kivuista että kiintymyssuhteen luominen häiriintyy? Ja muistetaan nyt kuitenkin, että iso osa sektiosta on epäonnistuneita alatieyrityksiä.

Synnyttäjän itsemääräämisoikeus on ylittämätön. Se on ihmisoikeus. Sille ei minkään mahda vaikka kuinka poljette jalkaa.

Miksi synnyttäjän itsemääräämisoikeuden pitää olla ylittämätön? Vastaukseksi ei käy "se on ihmisoikeus". Ihmisoikeudet ovat ihmisten itsensä keksimiä. Odotan sinulta/joltain toiselta nyt ihan analyyttistä ajattelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.

Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?

Pakko kyllä sanoa, etten elänyt tuolla vuosikymmenellä. Olen viettänyt lapsuusvuosiani 2000 luvulla. Vanhat sananlaskut elävät kuitenkin meidän nuorienkin keskuudessa, sillä ne ovat ikivihreitä. Monissa sananparsissa piilee totuudensiemen. Oma kantani isyystesteihin on se, että ne ovat erittäin tarpeellisia, jotta saadaan lapselle vahvistettua oikea isä. Siinä vaiheessa lääketiede on ottanut merkittävän askeleen kun se on kehitellyt isyystestit, tällä muutoksella on ollut vaikutusta yhteiskunnallisesti. Sillä isyydellä on paljon merkitystä mm. perimyksenkin kannalta, joten on tärkeää saada oikea isä lapselle. Itse en rohkenisi kyseenalaistamaan isyystestien tärkeyttä. Vai haluaisitko sinä, että sinut perii joku, joka ei sinulle ole sukua. Ja kun kaikki naiset eivät ole yhtä rehellisiä, niin on hyvä että miehillä on mahdollisuus saada selvyys omasta isyydestään.

Oletko kuitenkin vakaassa parisuhteessa ja lapsiakin varmaan löytyy? Parisuhteen perusta on luottamus. Jos sitä ei ole, ei ole parisuhdettakaan. Kuten varmaan omasta kokemuksestasi tiedät, lasten tekeminen on parin yhteinen projekti. Siinä mietitään, onko oikea aika saada lapsi, mihin aikaan lapsi syntyy, jos aloitetaan nyt, mietitään asuminen ja työt sekä rahatilanne, moni hankkii ovulaatiotestejä ja raskaustestejä. Ja sitä lasta yritetään sitten ihan urakalla. Sitten niitä raskaustestejä tehdään porukalla ja jännätään, miten käy.

On ihan valtava epäluottamuslause, jos kaiken tuon jälkeen mies sanoo, että hän ei voi olla varma onko lapsi hänen, niin hän vaatii isyystestin. Jos mies ei luota, ei naisenkaan tarvitse luottaa mieheen. Ja kas, siinä se parisuhde sai valtavan särön.

Jos tosiaan olet noin nuori, niin tuollaisen vastenmielisen hokeman pitäminen asiallisena kertoo vain siitä, että et ole vielä kypsynyt aikuiseksi. Vanhempasi saisivat hävetä sinua, kun et itse osaa.

Voivoi, on se vaikee tosiasia, että ei ne naisetkaan aina puhtaita pulmusia ole ja miehen luotamuksen arvosia. Kyllä siinä tulee miehenkin luottamukseen ja eloon melkonen särö, jos selviiäkin et se muka yhdesssä tehty ja suunniteltu penikka onkin naapurin mikon elimestä lähtösin. Ihmetyttää, miten hyvinkin positiivisesta asiasta, isyystestistä, jonka tekeminen tuo vaan molemmille osapuolille varmuuden siitä, että lapsi on oma, on saatu noinkin negatiivinen näkökulma.....

Et taida olla parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan tässä ketjussa ei ole onnistunut perustelemaan, miksi meidän "vastarannankiiskien" tulisi muuttaa mieltämme ja "myöntää", että naisen itsemääräämisoikeus pitäisi asettaa syntyvän lapsen terveyden edelle. Siis miksi lääkärin ja muun hoitohenkilökunnan olisi moraalisesti oikein tehdä niin. Perusteluksi ei riitä "niin on laissa säädetty", koska lait eivät automaattisesti ole moraalisesti oikein.

Monessako viestissä aiot perusteluja tivata. Noh, miksi syntyvän lapsen oikeus pitäisi laittaa äidin edelle? Mitä jos lapsi syntyy raiskauksen lopputuloksena, kun äiti ei ole edes halunnut lasta (muualla kuin suomessa)? Äidin henkihän synnytyksessä menee lapsen edelle, varmaankin koska hän on jo tajuava tunteva ihminen, joka voi tehdä lisääkin lapsia halutessaan.

En ymmärrä mikä olisi tilanne että äitiä voisi kohdella kuin teurasjätettä, jotta lapsen henki säästyisi? Tuossa alkuperäisessä keskustelussahan on nostettu esiin epäempaattista käytöstä esim tutkimuksissa äitiä kohtaan. Ei sillä ole mitään tekemistä lapsen hengen kanssa, jos tavallisessa tilanteessa vaatii asiallista otetta ammattilaisilta

Eikö sillä logiikalla, että äiti on säästettävämpi kuin vielä syntymätön lapsi, kaikki synnytyksessä lapsensa menettäneiden vanhempien tulisi vain lakata murehtimasta asiaa, jos kuolema on ollut riippuvainen siitä, kumman henki säästyy, äidin vai lapsen. Ja me muut vastaisimme vain, että no mitä välii, oo ilone et sä sentää selvisit, anna olla. Tottakai ideaalisinta olisi, että kumpikin säilyy, mutta jos vain jomman kumman oli päätetty selviävän, niin miksi sitten syntymäkuolemisissa roikutaan niin pitkään kiinni... Minun mielestäni on ymmärrettävää olla asiasta murtunut pitkään, jopa ikuisuuden, mutta siinä tapauksessa pidän lapsen pelastamista myös aiheellisena, vaikka se äidiltä hiuskarvan taiton vaatisikin. Hengen menetys on jo vaarallista ja se on surullista, jos niin käy. Loukkaantukaa, mutta antakaa kun tyhmä kysyy. Ja olen eri kuin aiempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.

Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.

Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.

Minun isäni ei ole ollut elämässäni läsnä, joten äiti on tietysti muodostunut tärkeämmäksi. Se, että äitini on minut synnyttänyt, ei kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Se, että nainen kantaa ja synnyttää lapsensa, on biologinen välttämättömyys, koska mies ei siihen kykenisi edes halutessaan.

Minusta "äiti on aina äiti" on pelkkä myytti. Lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan syntyy huolenpidosta ja rakkaudesta, ei näistä biologisista välttämättömyyksistä.

Kyse tais olla vastasyntyneestä vauvasta ja hänen siteestä äitiin.

Ei vaikuta asiaan millään tavalla.

Kehityspsykologian näkökulmasta riittää, että vastasyntyneellä on lähellään vain joku ihminen, joka vastaa hänen välittömiin tarpeisiinsa. Tuon ihmisen ei tarvitse olla äiti, eikä myöskään isä tai edes isovanhempi.

Tietysti meistä naisista on kaiken sen kivun ja vaivan jälkeen mukavampaa ajatella, että olisimme lapsillemme korvaamattomia.

Tiedätkö miksi vauva nostetaan syntymän jälkeen äidin eikä isän rinnalle?

Ravinnon tuojan syliin on helppo laskea. Jos isällä olisi korvikepullo kainalossa, vauva voitaisiin nostaa myös isälle, eikä tällöin äiti ole korvaamaton. Ravinto puolestaan on korvaamaton ensi metreillä. Ei se rooli siellä taustalla.

Ihokontakti tutun ihon kanssa on todella tärkeä. Tämä on yksi syy miksi sektiota ei puolleta, sillä äiti-vauva ihokontakti jää heti alussa vähemmälle ja vaikuttaa vauvan hyvinvointiin.

Ja samaan aikaan täällä mourutaan, miten sektio pitäisi aina saada, koska äidin itsemääräämisoikeus... Kumpi siis onkaan tärkempi: se vai vauvan hyvinvointi?

Sen päättää synnyttäjä. Äidin hyvinvointi vaikuttaa lapsen hyvinvointiin. Traumaattisessa synnytyksessä vs sektiossa negatiivisesti.

Kumpi sinun mielestäsi on tärkeämpi periaatteen tasolla, jos voit valita vain toisen? Äidin hyvinvointi?

Periaatteessa, jos pakko olisi valita, niin äidin. Siksi äiti pelastetaan synnytyksessä ennen vauvaa tarpeen vaatiessa, onneksi tosi harvoin

Okei, kiitos vastauksesta. Kunnioitan mielipidettäsi, enkä puutu siihen.

Noin yleisesti ottaen esitän jatkokysymyksen: pystytkö kuvittelemaan tilanteen, jossa vallitseva käytäntö ei välttämättä ole oikea? Tai tilanteen, jossa mitään absoluuttista totuutta moraalisesti oikeasta ja väärästä ei ylipäänsä ole?

Miksi ihmeessä se ei olisi oikea? Se nainen on päättänyt tulla raskaaksi ja synnyttää, ei uhrata elämäänsä uuden edessä. Millä ihmeen tavalla olisi oikeampi ratkaisu säästää se vauva?

Eri

Miksi se olisi oikea? Nainen, joka päättää luoda uutta elämää maailmaan, tekee itsekkään ratkaisun riskit tiedostaen. Itsekkään siksi, koska syntyvä lapsi on syytön tähän valintaan. Hän ei ole pyytänyt saada syntyä. Esimerkiksi siksi. Sinun vuorosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.

Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.

Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.

Minun isäni ei ole ollut elämässäni läsnä, joten äiti on tietysti muodostunut tärkeämmäksi. Se, että äitini on minut synnyttänyt, ei kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Se, että nainen kantaa ja synnyttää lapsensa, on biologinen välttämättömyys, koska mies ei siihen kykenisi edes halutessaan.

Minusta "äiti on aina äiti" on pelkkä myytti. Lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan syntyy huolenpidosta ja rakkaudesta, ei näistä biologisista välttämättömyyksistä.

Kyse tais olla vastasyntyneestä vauvasta ja hänen siteestä äitiin.

Ei vaikuta asiaan millään tavalla.

Kehityspsykologian näkökulmasta riittää, että vastasyntyneellä on lähellään vain joku ihminen, joka vastaa hänen välittömiin tarpeisiinsa. Tuon ihmisen ei tarvitse olla äiti, eikä myöskään isä tai edes isovanhempi.

Tietysti meistä naisista on kaiken sen kivun ja vaivan jälkeen mukavampaa ajatella, että olisimme lapsillemme korvaamattomia.

Tiedätkö miksi vauva nostetaan syntymän jälkeen äidin eikä isän rinnalle?

Ravinnon tuojan syliin on helppo laskea. Jos isällä olisi korvikepullo kainalossa, vauva voitaisiin nostaa myös isälle, eikä tällöin äiti ole korvaamaton. Ravinto puolestaan on korvaamaton ensi metreillä. Ei se rooli siellä taustalla.

Ihokontakti tutun ihon kanssa on todella tärkeä. Tämä on yksi syy miksi sektiota ei puolleta, sillä äiti-vauva ihokontakti jää heti alussa vähemmälle ja vaikuttaa vauvan hyvinvointiin.

Ja samaan aikaan täällä mourutaan, miten sektio pitäisi aina saada, koska äidin itsemääräämisoikeus... Kumpi siis onkaan tärkempi: se vai vauvan hyvinvointi?

No se äidin hyvinvointi koska hän saa päättää omasta kehostaan? Lisäksi lapselle on turvallisempaa syntyä sektiolla, koska synnytyksenaikaiset hapenpuutteet jäävät välistä. Jos ne mikrobifloorat olisivat niin tärkeitä, niitä voitaisiin myös keinotekoisesti antaa lapselle, mutta ne eivät ole. Ja kumman luulet olevan lapselle parempi, syntyä sektiolla niin että äiti ei traumatisoidu vaan jaksaa antaa lapselle mitä tämä tarvitsee, vai syntyä alakautta niin että äiti traumatisoituu, vammautuu ja kärsii niin hirveistä kivuista että kiintymyssuhteen luominen häiriintyy? Ja muistetaan nyt kuitenkin, että iso osa sektiosta on epäonnistuneita alatieyrityksiä.

Synnyttäjän itsemääräämisoikeus on ylittämätön. Se on ihmisoikeus. Sille ei minkään mahda vaikka kuinka poljette jalkaa.

Miksi synnyttäjän itsemääräämisoikeuden pitää olla ylittämätön? Vastaukseksi ei käy "se on ihmisoikeus". Ihmisoikeudet ovat ihmisten itsensä keksimiä. Odotan sinulta/joltain toiselta nyt ihan analyyttistä ajattelua.

Mitä haluat että sinulle vastataan? Jos ei ole kriittinen tilanne kyseessä, mikä on tilanne kun sinulle olisi ok että itsemääräämisoikeudestasi vähät välitetään. Mitään tekemisiä ei perustella tai kysytä sinulta itseltäsi sopiiko tämä ja tämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.

Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?

Pakko kyllä sanoa, etten elänyt tuolla vuosikymmenellä. Olen viettänyt lapsuusvuosiani 2000 luvulla. Vanhat sananlaskut elävät kuitenkin meidän nuorienkin keskuudessa, sillä ne ovat ikivihreitä. Monissa sananparsissa piilee totuudensiemen. Oma kantani isyystesteihin on se, että ne ovat erittäin tarpeellisia, jotta saadaan lapselle vahvistettua oikea isä. Siinä vaiheessa lääketiede on ottanut merkittävän askeleen kun se on kehitellyt isyystestit, tällä muutoksella on ollut vaikutusta yhteiskunnallisesti. Sillä isyydellä on paljon merkitystä mm. perimyksenkin kannalta, joten on tärkeää saada oikea isä lapselle. Itse en rohkenisi kyseenalaistamaan isyystestien tärkeyttä. Vai haluaisitko sinä, että sinut perii joku, joka ei sinulle ole sukua. Ja kun kaikki naiset eivät ole yhtä rehellisiä, niin on hyvä että miehillä on mahdollisuus saada selvyys omasta isyydestään.

Oletko kuitenkin vakaassa parisuhteessa ja lapsiakin varmaan löytyy? Parisuhteen perusta on luottamus. Jos sitä ei ole, ei ole parisuhdettakaan. Kuten varmaan omasta kokemuksestasi tiedät, lasten tekeminen on parin yhteinen projekti. Siinä mietitään, onko oikea aika saada lapsi, mihin aikaan lapsi syntyy, jos aloitetaan nyt, mietitään asuminen ja työt sekä rahatilanne, moni hankkii ovulaatiotestejä ja raskaustestejä. Ja sitä lasta yritetään sitten ihan urakalla. Sitten niitä raskaustestejä tehdään porukalla ja jännätään, miten käy.

On ihan valtava epäluottamuslause, jos kaiken tuon jälkeen mies sanoo, että hän ei voi olla varma onko lapsi hänen, niin hän vaatii isyystestin. Jos mies ei luota, ei naisenkaan tarvitse luottaa mieheen. Ja kas, siinä se parisuhde sai valtavan särön.

Jos tosiaan olet noin nuori, niin tuollaisen vastenmielisen hokeman pitäminen asiallisena kertoo vain siitä, että et ole vielä kypsynyt aikuiseksi. Vanhempasi saisivat hävetä sinua, kun et itse osaa.

Voivoi, on se vaikee tosiasia, että ei ne naisetkaan aina puhtaita pulmusia ole ja miehen luotamuksen arvosia. Kyllä siinä tulee miehenkin luottamukseen ja eloon melkonen särö, jos selviiäkin et se muka yhdesssä tehty ja suunniteltu penikka onkin naapurin mikon elimestä lähtösin. Ihmetyttää, miten hyvinkin positiivisesta asiasta, isyystestistä, jonka tekeminen tuo vaan molemmille osapuolille varmuuden siitä, että lapsi on oma, on saatu noinkin negatiivinen näkökulma.....

Et taida olla parisuhteessa

Itse ajattelen samalla tavalla kuin hän jolle vastattiin. Minun mielestäni naiselta suuri kunnioitus miestä kohtaan olisi itse hakeutua testeihin, jotta se asia on sitten selvitetty, mikäli joskus sattuisikin riitaisia erotilanteita tai muita kommervenkkejä, niin siitä asiasta olisi kenenkään turha ottaa haituvaa nenäänsä.

Minäkin menin peräsuolentähystykseen, eikä kukaan kysynyt kun peräsuoleni tähystettiin, nyt ymmärrän, että minua on kohdeltu väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.

Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.

Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.

Minun isäni ei ole ollut elämässäni läsnä, joten äiti on tietysti muodostunut tärkeämmäksi. Se, että äitini on minut synnyttänyt, ei kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Se, että nainen kantaa ja synnyttää lapsensa, on biologinen välttämättömyys, koska mies ei siihen kykenisi edes halutessaan.

Minusta "äiti on aina äiti" on pelkkä myytti. Lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan syntyy huolenpidosta ja rakkaudesta, ei näistä biologisista välttämättömyyksistä.

Kyse tais olla vastasyntyneestä vauvasta ja hänen siteestä äitiin.

Ei vaikuta asiaan millään tavalla.

Kehityspsykologian näkökulmasta riittää, että vastasyntyneellä on lähellään vain joku ihminen, joka vastaa hänen välittömiin tarpeisiinsa. Tuon ihmisen ei tarvitse olla äiti, eikä myöskään isä tai edes isovanhempi.

Tietysti meistä naisista on kaiken sen kivun ja vaivan jälkeen mukavampaa ajatella, että olisimme lapsillemme korvaamattomia.

Tiedätkö miksi vauva nostetaan syntymän jälkeen äidin eikä isän rinnalle?

Ravinnon tuojan syliin on helppo laskea. Jos isällä olisi korvikepullo kainalossa, vauva voitaisiin nostaa myös isälle, eikä tällöin äiti ole korvaamaton. Ravinto puolestaan on korvaamaton ensi metreillä. Ei se rooli siellä taustalla.

Ihokontakti tutun ihon kanssa on todella tärkeä. Tämä on yksi syy miksi sektiota ei puolleta, sillä äiti-vauva ihokontakti jää heti alussa vähemmälle ja vaikuttaa vauvan hyvinvointiin.

Ja samaan aikaan täällä mourutaan, miten sektio pitäisi aina saada, koska äidin itsemääräämisoikeus... Kumpi siis onkaan tärkempi: se vai vauvan hyvinvointi?

No se äidin hyvinvointi koska hän saa päättää omasta kehostaan? Lisäksi lapselle on turvallisempaa syntyä sektiolla, koska synnytyksenaikaiset hapenpuutteet jäävät välistä. Jos ne mikrobifloorat olisivat niin tärkeitä, niitä voitaisiin myös keinotekoisesti antaa lapselle, mutta ne eivät ole. Ja kumman luulet olevan lapselle parempi, syntyä sektiolla niin että äiti ei traumatisoidu vaan jaksaa antaa lapselle mitä tämä tarvitsee, vai syntyä alakautta niin että äiti traumatisoituu, vammautuu ja kärsii niin hirveistä kivuista että kiintymyssuhteen luominen häiriintyy? Ja muistetaan nyt kuitenkin, että iso osa sektiosta on epäonnistuneita alatieyrityksiä.

Synnyttäjän itsemääräämisoikeus on ylittämätön. Se on ihmisoikeus. Sille ei minkään mahda vaikka kuinka poljette jalkaa.

Miksi synnyttäjän itsemääräämisoikeuden pitää olla ylittämätön? Vastaukseksi ei käy "se on ihmisoikeus". Ihmisoikeudet ovat ihmisten itsensä keksimiä. Odotan sinulta/joltain toiselta nyt ihan analyyttistä ajattelua.

Jos synnytyksessä vauvalle tulee oikea hätä ja nainen pitää viedä hätäsektioon, niin mielestäsi naisen toive nukutuksesta on ihan turha, koska nopeimminhan lapsen saa ulos, kun avaa naisen vatsan ihan siitä suoraan ilman nukutusta? Vatsankin voi kursia kokoon samoin tein, koska naisella on ollut jo riittävästi kipua eikä lisäkipu haittaa mitään, niinkö? Voiko lääkäri siinä päättää poistaa kohdun ihan huvin vuoksi, koska nainenhan on jo saanut lapsen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan tässä ketjussa ei ole onnistunut perustelemaan, miksi meidän "vastarannankiiskien" tulisi muuttaa mieltämme ja "myöntää", että naisen itsemääräämisoikeus pitäisi asettaa syntyvän lapsen terveyden edelle. Siis miksi lääkärin ja muun hoitohenkilökunnan olisi moraalisesti oikein tehdä niin. Perusteluksi ei riitä "niin on laissa säädetty", koska lait eivät automaattisesti ole moraalisesti oikein.

Monessako viestissä aiot perusteluja tivata. Noh, miksi syntyvän lapsen oikeus pitäisi laittaa äidin edelle? Mitä jos lapsi syntyy raiskauksen lopputuloksena, kun äiti ei ole edes halunnut lasta (muualla kuin suomessa)? Äidin henkihän synnytyksessä menee lapsen edelle, varmaankin koska hän on jo tajuava tunteva ihminen, joka voi tehdä lisääkin lapsia halutessaan.

En ymmärrä mikä olisi tilanne että äitiä voisi kohdella kuin teurasjätettä, jotta lapsen henki säästyisi? Tuossa alkuperäisessä keskustelussahan on nostettu esiin epäempaattista käytöstä esim tutkimuksissa äitiä kohtaan. Ei sillä ole mitään tekemistä lapsen hengen kanssa, jos tavallisessa tilanteessa vaatii asiallista otetta ammattilaisilta

Eikö sillä logiikalla, että äiti on säästettävämpi kuin vielä syntymätön lapsi, kaikki synnytyksessä lapsensa menettäneiden vanhempien tulisi vain lakata murehtimasta asiaa, jos kuolema on ollut riippuvainen siitä, kumman henki säästyy, äidin vai lapsen. Ja me muut vastaisimme vain, että no mitä välii, oo ilone et sä sentää selvisit, anna olla. Tottakai ideaalisinta olisi, että kumpikin säilyy, mutta jos vain jomman kumman oli päätetty selviävän, niin miksi sitten syntymäkuolemisissa roikutaan niin pitkään kiinni... Minun mielestäni on ymmärrettävää olla asiasta murtunut pitkään, jopa ikuisuuden, mutta siinä tapauksessa pidän lapsen pelastamista myös aiheellisena, vaikka se äidiltä hiuskarvan taiton vaatisikin. Hengen menetys on jo vaarallista ja se on surullista, jos niin käy. Loukkaantukaa, mutta antakaa kun tyhmä kysyy. Ja olen eri kuin aiempi.

Oman lapsen menettäminen on tilanne josta ei ihan noin vain pääse irti, en edes viitsi sanoa tuosta enempää. Jos lapsen henki on vaarassa, tilanne on aivan eri kuin normaalisti etenevässä synnytyksessä. Silloin ei ole tekosyitä käyttäytyä äitiä nöyryyttävällä tavalla lapsen oikeuksien varjolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan tässä ketjussa ei ole onnistunut perustelemaan, miksi meidän "vastarannankiiskien" tulisi muuttaa mieltämme ja "myöntää", että naisen itsemääräämisoikeus pitäisi asettaa syntyvän lapsen terveyden edelle. Siis miksi lääkärin ja muun hoitohenkilökunnan olisi moraalisesti oikein tehdä niin. Perusteluksi ei riitä "niin on laissa säädetty", koska lait eivät automaattisesti ole moraalisesti oikein.

Monessako viestissä aiot perusteluja tivata. Noh, miksi syntyvän lapsen oikeus pitäisi laittaa äidin edelle? Mitä jos lapsi syntyy raiskauksen lopputuloksena, kun äiti ei ole edes halunnut lasta (muualla kuin suomessa)? Äidin henkihän synnytyksessä menee lapsen edelle, varmaankin koska hän on jo tajuava tunteva ihminen, joka voi tehdä lisääkin lapsia halutessaan.

En ymmärrä mikä olisi tilanne että äitiä voisi kohdella kuin teurasjätettä, jotta lapsen henki säästyisi? Tuossa alkuperäisessä keskustelussahan on nostettu esiin epäempaattista käytöstä esim tutkimuksissa äitiä kohtaan. Ei sillä ole mitään tekemistä lapsen hengen kanssa, jos tavallisessa tilanteessa vaatii asiallista otetta ammattilaisilta

En olekaan puhunut ammattilaisten asiallisesta otteesta. Sitä tietysti kannatan.

Jos nainen tulee Suomessa raskaaksi raiskauksen seurauksena, hän voi tehdä abortin. Muiden maiden tilanteeseen en ota kantaa.

Kiitos perusteluistasi. Huomauttaisin kuitenkin, että kyllä se vauvakin on jo 9 kuukauden jälkeen tunteva ja jossain määrin jopa myös tajuava. Ei tietenkään samalla tavalla kuin aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.

Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?

Pakko kyllä sanoa, etten elänyt tuolla vuosikymmenellä. Olen viettänyt lapsuusvuosiani 2000 luvulla. Vanhat sananlaskut elävät kuitenkin meidän nuorienkin keskuudessa, sillä ne ovat ikivihreitä. Monissa sananparsissa piilee totuudensiemen. Oma kantani isyystesteihin on se, että ne ovat erittäin tarpeellisia, jotta saadaan lapselle vahvistettua oikea isä. Siinä vaiheessa lääketiede on ottanut merkittävän askeleen kun se on kehitellyt isyystestit, tällä muutoksella on ollut vaikutusta yhteiskunnallisesti. Sillä isyydellä on paljon merkitystä mm. perimyksenkin kannalta, joten on tärkeää saada oikea isä lapselle. Itse en rohkenisi kyseenalaistamaan isyystestien tärkeyttä. Vai haluaisitko sinä, että sinut perii joku, joka ei sinulle ole sukua. Ja kun kaikki naiset eivät ole yhtä rehellisiä, niin on hyvä että miehillä on mahdollisuus saada selvyys omasta isyydestään.

Oletko kuitenkin vakaassa parisuhteessa ja lapsiakin varmaan löytyy? Parisuhteen perusta on luottamus. Jos sitä ei ole, ei ole parisuhdettakaan. Kuten varmaan omasta kokemuksestasi tiedät, lasten tekeminen on parin yhteinen projekti. Siinä mietitään, onko oikea aika saada lapsi, mihin aikaan lapsi syntyy, jos aloitetaan nyt, mietitään asuminen ja työt sekä rahatilanne, moni hankkii ovulaatiotestejä ja raskaustestejä. Ja sitä lasta yritetään sitten ihan urakalla. Sitten niitä raskaustestejä tehdään porukalla ja jännätään, miten käy.

On ihan valtava epäluottamuslause, jos kaiken tuon jälkeen mies sanoo, että hän ei voi olla varma onko lapsi hänen, niin hän vaatii isyystestin. Jos mies ei luota, ei naisenkaan tarvitse luottaa mieheen. Ja kas, siinä se parisuhde sai valtavan särön.

Jos tosiaan olet noin nuori, niin tuollaisen vastenmielisen hokeman pitäminen asiallisena kertoo vain siitä, että et ole vielä kypsynyt aikuiseksi. Vanhempasi saisivat hävetä sinua, kun et itse osaa.

Voivoi, on se vaikee tosiasia, että ei ne naisetkaan aina puhtaita pulmusia ole ja miehen luotamuksen arvosia. Kyllä siinä tulee miehenkin luottamukseen ja eloon melkonen särö, jos selviiäkin et se muka yhdesssä tehty ja suunniteltu penikka onkin naapurin mikon elimestä lähtösin. Ihmetyttää, miten hyvinkin positiivisesta asiasta, isyystestistä, jonka tekeminen tuo vaan molemmille osapuolille varmuuden siitä, että lapsi on oma, on saatu noinkin negatiivinen näkökulma.....

Et taida olla parisuhteessa

Mielenkiintoinen kysymys. Mielellään kuulisin hieman pohjustusta siitä, miksi mieleen on tullut tuollaista kysyä ja millaisia johtopäätöksiä teet vastauksesta: parisuhteessa tai ei parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Minäkin menin peräsuolentähystykseen, eikä kukaan kysynyt kun peräsuoleni tähystettiin, nyt ymmärrän, että minua on kohdeltu väärin.

Lappasiko toimenpiteeseen mukaan ulkopuolisia, jotka katselivat aikansa ja sitten jokainen sai tehdä tähystyksen alusta loppuun itsenäisesti? Viisi kertaa sama tutkimus putkeen, ai kun kiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.

On muuten varsin erikoista tämä, että joku tulee tällaiseen ketjuun jankkaamaan isyystestistä. Ilmeisesti naiset eivät saisi keskustella mistään itseään koskevasta asiasta ilman, että joku tulee vänkäämään "mutta entäs miesten ongelmat???"

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, että naisten asioista keskusteleminen yritetään tukahduttaa. Ilmiöön törmää jatkuvasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.

Olen edelleenkin nainen, mutta onko jossain siis määrätty, etteivät miehet saa kirjoitella vauvapalstalla eivätkä ainakaan tähän ketjuun? Onko jossain määrätty, etteivät miehet saa muodostaa ja ilmaista mielipiteitä asioista, joista heillä ei voi olla biologisesti omakohtaisia kokemuksia? Ethän sinäkään sitten ota kantaa muita kuin omaa viitekehystäsi koskeviin asioihin.

Juuri näin. Tuolla logiikalla, että miehet eivät saisi täällä olla puhumassa mitään (ellei keskusteluun liittyminen ole kielen ruskistamista), niin ei myöskään lapsettomien naisten täällä tulisi jakaa mielipiteitään, sillä lapsettomilla on kokemusperäistä tietoa tässä asiassa yhtä vähän, oli sukupuoli sitten nainen tai mies (tai vaikka kaapin naula, ettei tuu sukupuolettomille pahamieli). Silti täällä naisia on älisemässä, oli alapää tuusan nuusana tai ei.

Lapsettomat naiset voivat keskustella naisten kehollisesti itsemääräämisoikeudesta, koska he ovat - henkäys- NAISIA! Synnyttämätönkin nainen on kasvanut naiseksi ja kokenut lisäämtymisterveyteensä liittyviä tutkimuksia ja ennakkoasenteita ja osaa samaistua tilanteeseen, vaikka ei ole koskaan synnyttänytkään. Mies ei asiasta ymmärrä yhtä konkreettisella tasolla, koska hän ei kuulu viiteryhmään.

Jos taas naisten oikeuksien puolustaminen tässä tilanteessa on mielestäsi ruskeakielistelyä, niin kysynpä vaan, että minkälainen ihminen haluaa tahallaan polkea jonkin toisen ryhmän oikeuksia ja miksi tällaisen ihmisen mielipidettä tulisi pitää relevanttina tai hyväksyä? On helppo laukoa ajattelemattomia ja kyynisiä mielipiteitä, kun ei itse asian viiteryhmään kuulu, eikä asia vaikuta itseen millään tavalla. Tulisiko näillä asiaan mitenkään kuulumattomilla ihmisillä olla oikeus päättää tämän toisen ryhmän ihmisoikeuksista ? - no ei todellakaan!

Kysymys ei ollut päätöksen tekemisestä, vaan mielipiteen esittämisestä ja siihen kai miehelläkin on oikeus, vaikkei tämän keskustelun kohderyhmää olekaan.

Oikeus on, mutta edelleen voidaan olla montaa mieltä siitä mitä sisältöä tuo keskusteluun ja kuinka relevantteja ovat mielipiteet ihmisiltä, joilla aiheesta ei ole lähempää näkemystä ja joita asia ei koske. En minäkään voi mennä vähättelemään jenkeissä mustien kokemaa poliisiväkivaltaa, koska en ole jenkki, en musta, enkä edes poliisi.

Se, että et kuulu viiteryhmään estää sinua havainnoimasta koko kuvaa. Esim et kiinnitä kaupungilla siihen, missä kaikkialla on esteetön kulku, koska et ole itse pyörätuolissa. Se, että sinä et näe sitä, ei tarkoita ettei ilmiötä olisi olemassa.

Minua risoo tässä keskustelussa se, että kriittisten kommenttien takana oletetaan pääsääntöisesti olevan mies.

No korosta sitten joka kommentissa "olen muuten nainen". Sitä ei kyllä kukaan usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.

Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?

Vaikutat hyvin tietoiselta iästä. Harmiksesi joudun toteamaan sinun olevan hyvin harhainen. Olet väärässä.

Kyllä, noin sanoo vain hyvin vanha ja hyvin vanhoillinen katkera, ihminen, joka luulee olevansa moraalisempi kuin kaikki muut syntiset naiset. Tässä pääpaino on sanalla katkera.

Edelleen olet väärässä. Huumorintajuttomuus on yksi merkki katkeruudesta ;)

Noin rumaan sanontaan ei saa yhdistettyä huumorintajua sitten millään. Taidat olla hyvin yksinkertainen ja ilkeä luonteeltasi, normaali ihminen ei tuollaisia sano tai kirjoita. Ja kehtaat vielä kutsua itseäsi naiseksi, hyi olkoon.

Taitaa mennä sinulla tunteisiin kovin, kun alat minua haukkumaan. Harmi, että sinulla on niin huono olla, että alennut sellaiseen.

Sanoo ihminen joka käytti sanontaa jossa huoritellaan... Yököttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.

Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?

Pakko kyllä sanoa, etten elänyt tuolla vuosikymmenellä. Olen viettänyt lapsuusvuosiani 2000 luvulla. Vanhat sananlaskut elävät kuitenkin meidän nuorienkin keskuudessa, sillä ne ovat ikivihreitä. Monissa sananparsissa piilee totuudensiemen. Oma kantani isyystesteihin on se, että ne ovat erittäin tarpeellisia, jotta saadaan lapselle vahvistettua oikea isä. Siinä vaiheessa lääketiede on ottanut merkittävän askeleen kun se on kehitellyt isyystestit, tällä muutoksella on ollut vaikutusta yhteiskunnallisesti. Sillä isyydellä on paljon merkitystä mm. perimyksenkin kannalta, joten on tärkeää saada oikea isä lapselle. Itse en rohkenisi kyseenalaistamaan isyystestien tärkeyttä. Vai haluaisitko sinä, että sinut perii joku, joka ei sinulle ole sukua. Ja kun kaikki naiset eivät ole yhtä rehellisiä, niin on hyvä että miehillä on mahdollisuus saada selvyys omasta isyydestään.

Oletko kuitenkin vakaassa parisuhteessa ja lapsiakin varmaan löytyy? Parisuhteen perusta on luottamus. Jos sitä ei ole, ei ole parisuhdettakaan. Kuten varmaan omasta kokemuksestasi tiedät, lasten tekeminen on parin yhteinen projekti. Siinä mietitään, onko oikea aika saada lapsi, mihin aikaan lapsi syntyy, jos aloitetaan nyt, mietitään asuminen ja työt sekä rahatilanne, moni hankkii ovulaatiotestejä ja raskaustestejä. Ja sitä lasta yritetään sitten ihan urakalla. Sitten niitä raskaustestejä tehdään porukalla ja jännätään, miten käy.

On ihan valtava epäluottamuslause, jos kaiken tuon jälkeen mies sanoo, että hän ei voi olla varma onko lapsi hänen, niin hän vaatii isyystestin. Jos mies ei luota, ei naisenkaan tarvitse luottaa mieheen. Ja kas, siinä se parisuhde sai valtavan särön.

Jos tosiaan olet noin nuori, niin tuollaisen vastenmielisen hokeman pitäminen asiallisena kertoo vain siitä, että et ole vielä kypsynyt aikuiseksi. Vanhempasi saisivat hävetä sinua, kun et itse osaa.

Minustakin se on valtava epäluottamuslause, sillä eihän se kerro muusta kuin siitä, ettei kumppani luota siihen, että hän on lapsen ainoa isäehdokas. Mutta silti pidän isyystestiä hyvänä, sillä kaikki naiset eivät rehellisiä ole. Mielestäni isyystesti tulisi olla pakollinen, jotta naiset eivät voisi loukkaantua, jos mies heille isyystestiä ehdottaa. Ja muutenkin, kaikkien kannalta se olisi hyvä. Mielestäni typerienkään ikivihreiden hokeminen ei tee kenestäkään ei-viisampaa. Sitä paitsi, jos sananparret näkee epämieluisina, niin onko siihen jokin henkilökohtainen syy. Itse en jaksaisi keskittyä arvostelemaan ihmisen älykkyyttä sen perusteella, käyttääkö hän vanhoja sananparsia. Luulen, että fiksuinkin ihminen on elämässään lausunut jotain vastenmielistä hokemaa ym. Se ei tee kenestäkään tyhmempää. Tulipa sinun öykkäröinnistäsi toinenkin sananparsi mieleen "se koira älähtää johon kalikka kalahtaa". Ps. Häpeäisin jos minulla olisi jotain hävettävää.

Eli jos sinua haukutaan h**raksi ja varkaaksi, niin se ei tunnu missään. Jos loukkaannut, niin kalikka on kalahtanut, eikö niin?

Kannattaa miettiä miksi joku sua sellaiseksi haukkuu. Jos esim. oma mies turhan takia noin tulee sanomaan, niin sillon oot tekemisissä vainoharhaisen kanssa. Kannattaa vaan laittaa mies vaihtoon. Mutta alkuperäinen aiheeni koski sitä, että jos palstalla nainen sanoo "lapsen isä voi olla kuka vain biologisesti", niin en yhtään ihmettele, että tämän lauseen lausuttua lausujien miehet haluaa niitä isyystestejä tehdä. Miten lapsen isä voi olla kuka vain, jos isäehdokkaita on vain yksi? Toivon sarkasmin ymmärtämistä jokaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan tässä ketjussa ei ole onnistunut perustelemaan, miksi meidän "vastarannankiiskien" tulisi muuttaa mieltämme ja "myöntää", että naisen itsemääräämisoikeus pitäisi asettaa syntyvän lapsen terveyden edelle. Siis miksi lääkärin ja muun hoitohenkilökunnan olisi moraalisesti oikein tehdä niin. Perusteluksi ei riitä "niin on laissa säädetty", koska lait eivät automaattisesti ole moraalisesti oikein.

Monessako viestissä aiot perusteluja tivata. Noh, miksi syntyvän lapsen oikeus pitäisi laittaa äidin edelle? Mitä jos lapsi syntyy raiskauksen lopputuloksena, kun äiti ei ole edes halunnut lasta (muualla kuin suomessa)? Äidin henkihän synnytyksessä menee lapsen edelle, varmaankin koska hän on jo tajuava tunteva ihminen, joka voi tehdä lisääkin lapsia halutessaan.

En ymmärrä mikä olisi tilanne että äitiä voisi kohdella kuin teurasjätettä, jotta lapsen henki säästyisi? Tuossa alkuperäisessä keskustelussahan on nostettu esiin epäempaattista käytöstä esim tutkimuksissa äitiä kohtaan. Ei sillä ole mitään tekemistä lapsen hengen kanssa, jos tavallisessa tilanteessa vaatii asiallista otetta ammattilaisilta

En olekaan puhunut ammattilaisten asiallisesta otteesta. Sitä tietysti kannatan.

Jos nainen tulee Suomessa raskaaksi raiskauksen seurauksena, hän voi tehdä abortin. Muiden maiden tilanteeseen en ota kantaa.

Kiitos perusteluistasi. Huomauttaisin kuitenkin, että kyllä se vauvakin on jo 9 kuukauden jälkeen tunteva ja jossain määrin jopa myös tajuava. Ei tietenkään samalla tavalla kuin aikuinen.

😂 jahas mitä itse tajusit ja tunsit 9 kk ikäisenä äitisi mahassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.

Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.

Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.

Minun isäni ei ole ollut elämässäni läsnä, joten äiti on tietysti muodostunut tärkeämmäksi. Se, että äitini on minut synnyttänyt, ei kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Se, että nainen kantaa ja synnyttää lapsensa, on biologinen välttämättömyys, koska mies ei siihen kykenisi edes halutessaan.

Minusta "äiti on aina äiti" on pelkkä myytti. Lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan syntyy huolenpidosta ja rakkaudesta, ei näistä biologisista välttämättömyyksistä.

Kyse tais olla vastasyntyneestä vauvasta ja hänen siteestä äitiin.

Ei vaikuta asiaan millään tavalla.

Kehityspsykologian näkökulmasta riittää, että vastasyntyneellä on lähellään vain joku ihminen, joka vastaa hänen välittömiin tarpeisiinsa. Tuon ihmisen ei tarvitse olla äiti, eikä myöskään isä tai edes isovanhempi.

Tietysti meistä naisista on kaiken sen kivun ja vaivan jälkeen mukavampaa ajatella, että olisimme lapsillemme korvaamattomia.

Tiedätkö miksi vauva nostetaan syntymän jälkeen äidin eikä isän rinnalle?

Ravinnon tuojan syliin on helppo laskea. Jos isällä olisi korvikepullo kainalossa, vauva voitaisiin nostaa myös isälle, eikä tällöin äiti ole korvaamaton. Ravinto puolestaan on korvaamaton ensi metreillä. Ei se rooli siellä taustalla.

Ihokontakti tutun ihon kanssa on todella tärkeä. Tämä on yksi syy miksi sektiota ei puolleta, sillä äiti-vauva ihokontakti jää heti alussa vähemmälle ja vaikuttaa vauvan hyvinvointiin.

Ja samaan aikaan täällä mourutaan, miten sektio pitäisi aina saada, koska äidin itsemääräämisoikeus... Kumpi siis onkaan tärkempi: se vai vauvan hyvinvointi?

No se äidin hyvinvointi koska hän saa päättää omasta kehostaan? Lisäksi lapselle on turvallisempaa syntyä sektiolla, koska synnytyksenaikaiset hapenpuutteet jäävät välistä. Jos ne mikrobifloorat olisivat niin tärkeitä, niitä voitaisiin myös keinotekoisesti antaa lapselle, mutta ne eivät ole. Ja kumman luulet olevan lapselle parempi, syntyä sektiolla niin että äiti ei traumatisoidu vaan jaksaa antaa lapselle mitä tämä tarvitsee, vai syntyä alakautta niin että äiti traumatisoituu, vammautuu ja kärsii niin hirveistä kivuista että kiintymyssuhteen luominen häiriintyy? Ja muistetaan nyt kuitenkin, että iso osa sektiosta on epäonnistuneita alatieyrityksiä.

Synnyttäjän itsemääräämisoikeus on ylittämätön. Se on ihmisoikeus. Sille ei minkään mahda vaikka kuinka poljette jalkaa.

Miksi synnyttäjän itsemääräämisoikeuden pitää olla ylittämätön? Vastaukseksi ei käy "se on ihmisoikeus". Ihmisoikeudet ovat ihmisten itsensä keksimiä. Odotan sinulta/joltain toiselta nyt ihan analyyttistä ajattelua.

Mitä haluat että sinulle vastataan? Jos ei ole kriittinen tilanne kyseessä, mikä on tilanne kun sinulle olisi ok että itsemääräämisoikeudestasi vähät välitetään. Mitään tekemisiä ei perustella tai kysytä sinulta itseltäsi sopiiko tämä ja tämä?

Ei ole mitään tiettyä vastausta, jonka haluaisin kuulla. Olen yksinkertaisesti kiinnostunut hyvistä perusteluista mielipiteelle, joka omasta mielestäni on väärä. Yksi kirjoittaja onkin jo näkemystään perustellut mielestäni melko hyvin, muttei aukottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.

Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?

Pakko kyllä sanoa, etten elänyt tuolla vuosikymmenellä. Olen viettänyt lapsuusvuosiani 2000 luvulla. Vanhat sananlaskut elävät kuitenkin meidän nuorienkin keskuudessa, sillä ne ovat ikivihreitä. Monissa sananparsissa piilee totuudensiemen. Oma kantani isyystesteihin on se, että ne ovat erittäin tarpeellisia, jotta saadaan lapselle vahvistettua oikea isä. Siinä vaiheessa lääketiede on ottanut merkittävän askeleen kun se on kehitellyt isyystestit, tällä muutoksella on ollut vaikutusta yhteiskunnallisesti. Sillä isyydellä on paljon merkitystä mm. perimyksenkin kannalta, joten on tärkeää saada oikea isä lapselle. Itse en rohkenisi kyseenalaistamaan isyystestien tärkeyttä. Vai haluaisitko sinä, että sinut perii joku, joka ei sinulle ole sukua. Ja kun kaikki naiset eivät ole yhtä rehellisiä, niin on hyvä että miehillä on mahdollisuus saada selvyys omasta isyydestään.

Oletko kuitenkin vakaassa parisuhteessa ja lapsiakin varmaan löytyy? Parisuhteen perusta on luottamus. Jos sitä ei ole, ei ole parisuhdettakaan. Kuten varmaan omasta kokemuksestasi tiedät, lasten tekeminen on parin yhteinen projekti. Siinä mietitään, onko oikea aika saada lapsi, mihin aikaan lapsi syntyy, jos aloitetaan nyt, mietitään asuminen ja työt sekä rahatilanne, moni hankkii ovulaatiotestejä ja raskaustestejä. Ja sitä lasta yritetään sitten ihan urakalla. Sitten niitä raskaustestejä tehdään porukalla ja jännätään, miten käy.

On ihan valtava epäluottamuslause, jos kaiken tuon jälkeen mies sanoo, että hän ei voi olla varma onko lapsi hänen, niin hän vaatii isyystestin. Jos mies ei luota, ei naisenkaan tarvitse luottaa mieheen. Ja kas, siinä se parisuhde sai valtavan särön.

Jos tosiaan olet noin nuori, niin tuollaisen vastenmielisen hokeman pitäminen asiallisena kertoo vain siitä, että et ole vielä kypsynyt aikuiseksi. Vanhempasi saisivat hävetä sinua, kun et itse osaa.

Minustakin se on valtava epäluottamuslause, sillä eihän se kerro muusta kuin siitä, ettei kumppani luota siihen, että hän on lapsen ainoa isäehdokas. Mutta silti pidän isyystestiä hyvänä, sillä kaikki naiset eivät rehellisiä ole. Mielestäni isyystesti tulisi olla pakollinen, jotta naiset eivät voisi loukkaantua, jos mies heille isyystestiä ehdottaa. Ja muutenkin, kaikkien kannalta se olisi hyvä. Mielestäni typerienkään ikivihreiden hokeminen ei tee kenestäkään ei-viisampaa. Sitä paitsi, jos sananparret näkee epämieluisina, niin onko siihen jokin henkilökohtainen syy. Itse en jaksaisi keskittyä arvostelemaan ihmisen älykkyyttä sen perusteella, käyttääkö hän vanhoja sananparsia. Luulen, että fiksuinkin ihminen on elämässään lausunut jotain vastenmielistä hokemaa ym. Se ei tee kenestäkään tyhmempää. Tulipa sinun öykkäröinnistäsi toinenkin sananparsi mieleen "se koira älähtää johon kalikka kalahtaa". Ps. Häpeäisin jos minulla olisi jotain hävettävää.

Eli jos sinua haukutaan h**raksi ja varkaaksi, niin se ei tunnu missään. Jos loukkaannut, niin kalikka on kalahtanut, eikö niin?

Kannattaa miettiä miksi joku sua sellaiseksi haukkuu. Jos esim. oma mies turhan takia noin tulee sanomaan, niin sillon oot tekemisissä vainoharhaisen kanssa. Kannattaa vaan laittaa mies vaihtoon. Mutta alkuperäinen aiheeni koski sitä, että jos palstalla nainen sanoo "lapsen isä voi olla kuka vain biologisesti", niin en yhtään ihmettele, että tämän lauseen lausuttua lausujien miehet haluaa niitä isyystestejä tehdä. Miten lapsen isä voi olla kuka vain, jos isäehdokkaita on vain yksi? Toivon sarkasmin ymmärtämistä jokaiselle.

Nimen omaan biologisesti kuka vain. Tilannehan ei ole tuo normaalissa suhteessa. Minulla 3 lasta ja puolisoni ei ole mitään testejä pyytänyt, luottaa minuun. Testit tehdään automaattisesti jos vanhemmat ei ole naimisissa