Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?
Voitteko kertoa? Aika sairaita "keskusteluja" ollut palstalla tänään.
Kommentit (2135)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...
Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain
No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.
Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.
Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.
Minun isäni ei ole ollut elämässäni läsnä, joten äiti on tietysti muodostunut tärkeämmäksi. Se, että äitini on minut synnyttänyt, ei kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Se, että nainen kantaa ja synnyttää lapsensa, on biologinen välttämättömyys, koska mies ei siihen kykenisi edes halutessaan.
Minusta "äiti on aina äiti" on pelkkä myytti. Lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan syntyy huolenpidosta ja rakkaudesta, ei näistä biologisista välttämättömyyksistä.
Kyse tais olla vastasyntyneestä vauvasta ja hänen siteestä äitiin.
Ei vaikuta asiaan millään tavalla.
Kehityspsykologian näkökulmasta riittää, että vastasyntyneellä on lähellään vain joku ihminen, joka vastaa hänen välittömiin tarpeisiinsa. Tuon ihmisen ei tarvitse olla äiti, eikä myöskään isä tai edes isovanhempi.
Tietysti meistä naisista on kaiken sen kivun ja vaivan jälkeen mukavampaa ajatella, että olisimme lapsillemme korvaamattomia.
Tiedätkö miksi vauva nostetaan syntymän jälkeen äidin eikä isän rinnalle?
Kenen rinnalle vauva nostetaan, jos äiti menehtyy? Ei kenenkään, heitetään roskiin?
Miksi alapeukut? Jos tämä lapsen ja äidin biologinen side on niin välttämätön lapsen terveydelle ja hyvinvoinnille, pitäisi niiden lasten olla peruuttamattomasti "pilalla", joita synnyttäneet kieltäytyvät ottamasta rinnalleen, tai joiden äidit menehtyvät synnytykseen. Koska näin ei kuitenkaan ole, tuo biologinen side ei voi olla niin korvaamaton, etteikö kuka tahansa muukin voisi toimia lapsen ensisijaisena hoivaajana, vaikkei sitä biologista sidettä lapseen olisikaan.
Sitä en kiellä, etteikö vauva kokisi oloaan turvallisemmaksi synnytyksen jälkeen äitinsä kuin vaikkapa isänsä rinnalla. Mutta äidin fyysinen läheisyys tai sen puute ei determinoi lapsen tulevaisuutta, terveyttä ja hyvinvointia.
He eivät "pilalla" ole mutta voi vaikuttaa myöhempään elämäänsä kun synnyttyään joutuu "ulkopuolisen" syliin, ilman että tuttu haju ja sydämen syke rauhoittaisivat vauvaa.
Nimenomaan voi vaikuttaa, muttei vaikuta välttämättä, joten syy-yhteyttä saati tätä maagista biologista sidettä ei pysty kehityspsykologian näkökulmasta todentamaan. On myös vauvoja, jotka pääsevät hyvän synnytyksen kokeneen äitinsä rinnalle synnytyksen jälkeen, ja silti kiintymyssuhdemalli muodostuu vaikkapa vältteleväksi tai lapsen elämä menee muuten "perseelleen". Jos lapsen ja äidin biologinen side olisi korvaamaton, tällaista ei ilmeisesti pitäisi tapahtua.
Kasvatus vaikuttaa myös toki siihen kuinka perseelleen elämä menee. Koska on todettu vuorovaikutuksen äidin kanssa voivan vaikuttaa lapsen kehitykseen, ei tätä riskiä oteta jos ei tilanne vaadi. Siksi vauva menee suoraan äidin rinnalle.
Kyllä. Ja edelleen mikään biologinen side ei ole vauvan hyvinvoinnin kannalta kriittinen.
Wou. Eli jos jokin asia ei ole kriittinen siihen ei kannata panostaa ollenkaan. Hmm.. ihan kuin äidin inhimilliseen kohteluun synnytyksessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...
Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain
Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.
Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.
Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.
Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.
Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?
Vaikutat hyvin tietoiselta iästä. Harmiksesi joudun toteamaan sinun olevan hyvin harhainen. Olet väärässä.
Kyllä, noin sanoo vain hyvin vanha ja hyvin vanhoillinen katkera, ihminen, joka luulee olevansa moraalisempi kuin kaikki muut syntiset naiset. Tässä pääpaino on sanalla katkera.
Edelleen olet väärässä. Huumorintajuttomuus on yksi merkki katkeruudesta ;)
Noin rumaan sanontaan ei saa yhdistettyä huumorintajua sitten millään. Taidat olla hyvin yksinkertainen ja ilkeä luonteeltasi, normaali ihminen ei tuollaisia sano tai kirjoita. Ja kehtaat vielä kutsua itseäsi naiseksi, hyi olkoon.
Taitaa mennä sinulla tunteisiin kovin, kun alat minua haukkumaan. Harmi, että sinulla on niin huono olla, että alennut sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.
Olen edelleenkin nainen, mutta onko jossain siis määrätty, etteivät miehet saa kirjoitella vauvapalstalla eivätkä ainakaan tähän ketjuun? Onko jossain määrätty, etteivät miehet saa muodostaa ja ilmaista mielipiteitä asioista, joista heillä ei voi olla biologisesti omakohtaisia kokemuksia? Ethän sinäkään sitten ota kantaa muita kuin omaa viitekehystäsi koskeviin asioihin.
Juuri näin. Tuolla logiikalla, että miehet eivät saisi täällä olla puhumassa mitään (ellei keskusteluun liittyminen ole kielen ruskistamista), niin ei myöskään lapsettomien naisten täällä tulisi jakaa mielipiteitään, sillä lapsettomilla on kokemusperäistä tietoa tässä asiassa yhtä vähän, oli sukupuoli sitten nainen tai mies (tai vaikka kaapin naula, ettei tuu sukupuolettomille pahamieli). Silti täällä naisia on älisemässä, oli alapää tuusan nuusana tai ei.
Lapsettomat naiset voivat keskustella naisten kehollisesti itsemääräämisoikeudesta, koska he ovat - henkäys- NAISIA! Synnyttämätönkin nainen on kasvanut naiseksi ja kokenut lisäämtymisterveyteensä liittyviä tutkimuksia ja ennakkoasenteita ja osaa samaistua tilanteeseen, vaikka ei ole koskaan synnyttänytkään. Mies ei asiasta ymmärrä yhtä konkreettisella tasolla, koska hän ei kuulu viiteryhmään.
Jos taas naisten oikeuksien puolustaminen tässä tilanteessa on mielestäsi ruskeakielistelyä, niin kysynpä vaan, että minkälainen ihminen haluaa tahallaan polkea jonkin toisen ryhmän oikeuksia ja miksi tällaisen ihmisen mielipidettä tulisi pitää relevanttina tai hyväksyä? On helppo laukoa ajattelemattomia ja kyynisiä mielipiteitä, kun ei itse asian viiteryhmään kuulu, eikä asia vaikuta itseen millään tavalla. Tulisiko näillä asiaan mitenkään kuulumattomilla ihmisillä olla oikeus päättää tämän toisen ryhmän ihmisoikeuksista ? - no ei todellakaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...
Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain
Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.
Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.
Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.
Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.
Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?
Pakko kyllä sanoa, etten elänyt tuolla vuosikymmenellä. Olen viettänyt lapsuusvuosiani 2000 luvulla. Vanhat sananlaskut elävät kuitenkin meidän nuorienkin keskuudessa, sillä ne ovat ikivihreitä. Monissa sananparsissa piilee totuudensiemen. Oma kantani isyystesteihin on se, että ne ovat erittäin tarpeellisia, jotta saadaan lapselle vahvistettua oikea isä. Siinä vaiheessa lääketiede on ottanut merkittävän askeleen kun se on kehitellyt isyystestit, tällä muutoksella on ollut vaikutusta yhteiskunnallisesti. Sillä isyydellä on paljon merkitystä mm. perimyksenkin kannalta, joten on tärkeää saada oikea isä lapselle. Itse en rohkenisi kyseenalaistamaan isyystestien tärkeyttä. Vai haluaisitko sinä, että sinut perii joku, joka ei sinulle ole sukua. Ja kun kaikki naiset eivät ole yhtä rehellisiä, niin on hyvä että miehillä on mahdollisuus saada selvyys omasta isyydestään.
Oletko kuitenkin vakaassa parisuhteessa ja lapsiakin varmaan löytyy? Parisuhteen perusta on luottamus. Jos sitä ei ole, ei ole parisuhdettakaan. Kuten varmaan omasta kokemuksestasi tiedät, lasten tekeminen on parin yhteinen projekti. Siinä mietitään, onko oikea aika saada lapsi, mihin aikaan lapsi syntyy, jos aloitetaan nyt, mietitään asuminen ja työt sekä rahatilanne, moni hankkii ovulaatiotestejä ja raskaustestejä. Ja sitä lasta yritetään sitten ihan urakalla. Sitten niitä raskaustestejä tehdään porukalla ja jännätään, miten käy.
On ihan valtava epäluottamuslause, jos kaiken tuon jälkeen mies sanoo, että hän ei voi olla varma onko lapsi hänen, niin hän vaatii isyystestin. Jos mies ei luota, ei naisenkaan tarvitse luottaa mieheen. Ja kas, siinä se parisuhde sai valtavan särön.
Jos tosiaan olet noin nuori, niin tuollaisen vastenmielisen hokeman pitäminen asiallisena kertoo vain siitä, että et ole vielä kypsynyt aikuiseksi. Vanhempasi saisivat hävetä sinua, kun et itse osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...
Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain
Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.
Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.
Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.
Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.
Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?
Pakko kyllä sanoa, etten elänyt tuolla vuosikymmenellä. Olen viettänyt lapsuusvuosiani 2000 luvulla. Vanhat sananlaskut elävät kuitenkin meidän nuorienkin keskuudessa, sillä ne ovat ikivihreitä. Monissa sananparsissa piilee totuudensiemen. Oma kantani isyystesteihin on se, että ne ovat erittäin tarpeellisia, jotta saadaan lapselle vahvistettua oikea isä. Siinä vaiheessa lääketiede on ottanut merkittävän askeleen kun se on kehitellyt isyystestit, tällä muutoksella on ollut vaikutusta yhteiskunnallisesti. Sillä isyydellä on paljon merkitystä mm. perimyksenkin kannalta, joten on tärkeää saada oikea isä lapselle. Itse en rohkenisi kyseenalaistamaan isyystestien tärkeyttä. Vai haluaisitko sinä, että sinut perii joku, joka ei sinulle ole sukua. Ja kun kaikki naiset eivät ole yhtä rehellisiä, niin on hyvä että miehillä on mahdollisuus saada selvyys omasta isyydestään.
Mene nyt isyystestihullu muualle jauhamaan. Tiesitkö, että mieskin voi herran vuonna 2020 käyttää ehkäisyä, jos pelkää aisankannattajana jäävänsä maksamaan toisten miesten jälkeläisistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...
Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain
Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.
Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.
Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.
Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.
Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?
Vaikutat hyvin tietoiselta iästä. Harmiksesi joudun toteamaan sinun olevan hyvin harhainen. Olet väärässä.
Kyllä, noin sanoo vain hyvin vanha ja hyvin vanhoillinen katkera, ihminen, joka luulee olevansa moraalisempi kuin kaikki muut syntiset naiset. Tässä pääpaino on sanalla katkera.
Edelleen olet väärässä. Huumorintajuttomuus on yksi merkki katkeruudesta ;)
Noin rumaan sanontaan ei saa yhdistettyä huumorintajua sitten millään. Taidat olla hyvin yksinkertainen ja ilkeä luonteeltasi, normaali ihminen ei tuollaisia sano tai kirjoita. Ja kehtaat vielä kutsua itseäsi naiseksi, hyi olkoon.
Taitaa mennä sinulla tunteisiin kovin, kun alat minua haukkumaan. Harmi, että sinulla on niin huono olla, että alennut sellaiseen.
Sinä et nyt tajua, miten ruma ja vastenmielinen ilmaisu tuo on. Kukaan täyspäinen ei tuollaista käytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.
Onko täällä välttämättä ollut miehiä nyt viime hetkillä? Voi se ottaa koville, kun ei pysy edes yhdessä ketjussa tuhannen viestin ajan pää starana.
Siitä on useampi sivu kun joku on myöntänyt olevansa mies, oikeastihan täällä on miehiä jotka ovat ns naisvihaajia. Monessa viestissä joissa vähätellään naisten kokemaa synnytysväkivaltaa toistuu "me naiset", "meidän naisten", "t. Nainen". Aika varma ettei osassa viesteissä kirjoittaja ole nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...
Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain
Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.
Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.
Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.
Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.
Jospa kommentti saa alapeukkuja kun ei liity itse aiheeseen mitenkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.
Olen edelleenkin nainen, mutta onko jossain siis määrätty, etteivät miehet saa kirjoitella vauvapalstalla eivätkä ainakaan tähän ketjuun? Onko jossain määrätty, etteivät miehet saa muodostaa ja ilmaista mielipiteitä asioista, joista heillä ei voi olla biologisesti omakohtaisia kokemuksia? Ethän sinäkään sitten ota kantaa muita kuin omaa viitekehystäsi koskeviin asioihin.
Juuri näin. Tuolla logiikalla, että miehet eivät saisi täällä olla puhumassa mitään (ellei keskusteluun liittyminen ole kielen ruskistamista), niin ei myöskään lapsettomien naisten täällä tulisi jakaa mielipiteitään, sillä lapsettomilla on kokemusperäistä tietoa tässä asiassa yhtä vähän, oli sukupuoli sitten nainen tai mies (tai vaikka kaapin naula, ettei tuu sukupuolettomille pahamieli). Silti täällä naisia on älisemässä, oli alapää tuusan nuusana tai ei.
Lapsettomat naiset voivat keskustella naisten kehollisesti itsemääräämisoikeudesta, koska he ovat - henkäys- NAISIA! Synnyttämätönkin nainen on kasvanut naiseksi ja kokenut lisäämtymisterveyteensä liittyviä tutkimuksia ja ennakkoasenteita ja osaa samaistua tilanteeseen, vaikka ei ole koskaan synnyttänytkään. Mies ei asiasta ymmärrä yhtä konkreettisella tasolla, koska hän ei kuulu viiteryhmään.
Jos taas naisten oikeuksien puolustaminen tässä tilanteessa on mielestäsi ruskeakielistelyä, niin kysynpä vaan, että minkälainen ihminen haluaa tahallaan polkea jonkin toisen ryhmän oikeuksia ja miksi tällaisen ihmisen mielipidettä tulisi pitää relevanttina tai hyväksyä? On helppo laukoa ajattelemattomia ja kyynisiä mielipiteitä, kun ei itse asian viiteryhmään kuulu, eikä asia vaikuta itseen millään tavalla. Tulisiko näillä asiaan mitenkään kuulumattomilla ihmisillä olla oikeus päättää tämän toisen ryhmän ihmisoikeuksista ? - no ei todellakaan!
Kysymys ei ollut päätöksen tekemisestä, vaan mielipiteen esittämisestä ja siihen kai miehelläkin on oikeus, vaikkei tämän keskustelun kohderyhmää olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.
Olen edelleenkin nainen, mutta onko jossain siis määrätty, etteivät miehet saa kirjoitella vauvapalstalla eivätkä ainakaan tähän ketjuun? Onko jossain määrätty, etteivät miehet saa muodostaa ja ilmaista mielipiteitä asioista, joista heillä ei voi olla biologisesti omakohtaisia kokemuksia? Ethän sinäkään sitten ota kantaa muita kuin omaa viitekehystäsi koskeviin asioihin.
En ole viestin kirjoittaja mutta miten viestissä viitataan sinuun?
Enkö olisi siis saanut vastata siihen? Miksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.
Olen edelleenkin nainen, mutta onko jossain siis määrätty, etteivät miehet saa kirjoitella vauvapalstalla eivätkä ainakaan tähän ketjuun? Onko jossain määrätty, etteivät miehet saa muodostaa ja ilmaista mielipiteitä asioista, joista heillä ei voi olla biologisesti omakohtaisia kokemuksia? Ethän sinäkään sitten ota kantaa muita kuin omaa viitekehystäsi koskeviin asioihin.
Mies, jolla ei ole lapsia ja joka ei ole ollut synnytyksessä mukana, ei voi väittää miltä naisesta tuntuu siinä tilanteessa. Mies voi silloin vähätellä naisen kokemuksia, jos nainen kokee jonkin kohtelun epämiellyttäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.
Olen edelleenkin nainen, mutta onko jossain siis määrätty, etteivät miehet saa kirjoitella vauvapalstalla eivätkä ainakaan tähän ketjuun? Onko jossain määrätty, etteivät miehet saa muodostaa ja ilmaista mielipiteitä asioista, joista heillä ei voi olla biologisesti omakohtaisia kokemuksia? Ethän sinäkään sitten ota kantaa muita kuin omaa viitekehystäsi koskeviin asioihin.
Juuri näin. Tuolla logiikalla, että miehet eivät saisi täällä olla puhumassa mitään (ellei keskusteluun liittyminen ole kielen ruskistamista), niin ei myöskään lapsettomien naisten täällä tulisi jakaa mielipiteitään, sillä lapsettomilla on kokemusperäistä tietoa tässä asiassa yhtä vähän, oli sukupuoli sitten nainen tai mies (tai vaikka kaapin naula, ettei tuu sukupuolettomille pahamieli). Silti täällä naisia on älisemässä, oli alapää tuusan nuusana tai ei.
Lapsettomat naiset voivat keskustella naisten kehollisesti itsemääräämisoikeudesta, koska he ovat - henkäys- NAISIA! Synnyttämätönkin nainen on kasvanut naiseksi ja kokenut lisäämtymisterveyteensä liittyviä tutkimuksia ja ennakkoasenteita ja osaa samaistua tilanteeseen, vaikka ei ole koskaan synnyttänytkään. Mies ei asiasta ymmärrä yhtä konkreettisella tasolla, koska hän ei kuulu viiteryhmään.
Jos taas naisten oikeuksien puolustaminen tässä tilanteessa on mielestäsi ruskeakielistelyä, niin kysynpä vaan, että minkälainen ihminen haluaa tahallaan polkea jonkin toisen ryhmän oikeuksia ja miksi tällaisen ihmisen mielipidettä tulisi pitää relevanttina tai hyväksyä? On helppo laukoa ajattelemattomia ja kyynisiä mielipiteitä, kun ei itse asian viiteryhmään kuulu, eikä asia vaikuta itseen millään tavalla. Tulisiko näillä asiaan mitenkään kuulumattomilla ihmisillä olla oikeus päättää tämän toisen ryhmän ihmisoikeuksista ? - no ei todellakaan!
Hyvin sanottu. Tuo kirjoittaja jolle vastasit on kuitenkin todennäköisesti mies. Tai häiriintynyt muuten vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...
Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain
No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.
Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.
Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.
Minun isäni ei ole ollut elämässäni läsnä, joten äiti on tietysti muodostunut tärkeämmäksi. Se, että äitini on minut synnyttänyt, ei kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Se, että nainen kantaa ja synnyttää lapsensa, on biologinen välttämättömyys, koska mies ei siihen kykenisi edes halutessaan.
Minusta "äiti on aina äiti" on pelkkä myytti. Lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan syntyy huolenpidosta ja rakkaudesta, ei näistä biologisista välttämättömyyksistä.
Kyse tais olla vastasyntyneestä vauvasta ja hänen siteestä äitiin.
Ei vaikuta asiaan millään tavalla.
Kehityspsykologian näkökulmasta riittää, että vastasyntyneellä on lähellään vain joku ihminen, joka vastaa hänen välittömiin tarpeisiinsa. Tuon ihmisen ei tarvitse olla äiti, eikä myöskään isä tai edes isovanhempi.
Tietysti meistä naisista on kaiken sen kivun ja vaivan jälkeen mukavampaa ajatella, että olisimme lapsillemme korvaamattomia.
Tiedätkö miksi vauva nostetaan syntymän jälkeen äidin eikä isän rinnalle?
Kenen rinnalle vauva nostetaan, jos äiti menehtyy? Ei kenenkään, heitetään roskiin?
Miksi alapeukut? Jos tämä lapsen ja äidin biologinen side on niin välttämätön lapsen terveydelle ja hyvinvoinnille, pitäisi niiden lasten olla peruuttamattomasti "pilalla", joita synnyttäneet kieltäytyvät ottamasta rinnalleen, tai joiden äidit menehtyvät synnytykseen. Koska näin ei kuitenkaan ole, tuo biologinen side ei voi olla niin korvaamaton, etteikö kuka tahansa muukin voisi toimia lapsen ensisijaisena hoivaajana, vaikkei sitä biologista sidettä lapseen olisikaan.
Sitä en kiellä, etteikö vauva kokisi oloaan turvallisemmaksi synnytyksen jälkeen äitinsä kuin vaikkapa isänsä rinnalla. Mutta äidin fyysinen läheisyys tai sen puute ei determinoi lapsen tulevaisuutta, terveyttä ja hyvinvointia.
He eivät "pilalla" ole mutta voi vaikuttaa myöhempään elämäänsä kun synnyttyään joutuu "ulkopuolisen" syliin, ilman että tuttu haju ja sydämen syke rauhoittaisivat vauvaa.
Nimenomaan voi vaikuttaa, muttei vaikuta välttämättä, joten syy-yhteyttä saati tätä maagista biologista sidettä ei pysty kehityspsykologian näkökulmasta todentamaan. On myös vauvoja, jotka pääsevät hyvän synnytyksen kokeneen äitinsä rinnalle synnytyksen jälkeen, ja silti kiintymyssuhdemalli muodostuu vaikkapa vältteleväksi tai lapsen elämä menee muuten "perseelleen". Jos lapsen ja äidin biologinen side olisi korvaamaton, tällaista ei ilmeisesti pitäisi tapahtua.
Kasvatus vaikuttaa myös toki siihen kuinka perseelleen elämä menee. Koska on todettu vuorovaikutuksen äidin kanssa voivan vaikuttaa lapsen kehitykseen, ei tätä riskiä oteta jos ei tilanne vaadi. Siksi vauva menee suoraan äidin rinnalle.
Kyllä. Ja edelleen mikään biologinen side ei ole vauvan hyvinvoinnin kannalta kriittinen.
Wou. Eli jos jokin asia ei ole kriittinen siihen ei kannata panostaa ollenkaan. Hmm.. ihan kuin äidin inhimilliseen kohteluun synnytyksessä?
Osoitatko kohdan, jossa kirjoitin noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.
Olen edelleenkin nainen, mutta onko jossain siis määrätty, etteivät miehet saa kirjoitella vauvapalstalla eivätkä ainakaan tähän ketjuun? Onko jossain määrätty, etteivät miehet saa muodostaa ja ilmaista mielipiteitä asioista, joista heillä ei voi olla biologisesti omakohtaisia kokemuksia? Ethän sinäkään sitten ota kantaa muita kuin omaa viitekehystäsi koskeviin asioihin.
Mies, jolla ei ole lapsia ja joka ei ole ollut synnytyksessä mukana, ei voi väittää miltä naisesta tuntuu siinä tilanteessa. Mies voi silloin vähätellä naisen kokemuksia, jos nainen kokee jonkin kohtelun epämiellyttäväksi.
Mies ei voi tuota väittää vaikka olisi ollut sadassa synnytyksessä läsnä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.
Olen edelleenkin nainen, mutta onko jossain siis määrätty, etteivät miehet saa kirjoitella vauvapalstalla eivätkä ainakaan tähän ketjuun? Onko jossain määrätty, etteivät miehet saa muodostaa ja ilmaista mielipiteitä asioista, joista heillä ei voi olla biologisesti omakohtaisia kokemuksia? Ethän sinäkään sitten ota kantaa muita kuin omaa viitekehystäsi koskeviin asioihin.
Juuri näin. Tuolla logiikalla, että miehet eivät saisi täällä olla puhumassa mitään (ellei keskusteluun liittyminen ole kielen ruskistamista), niin ei myöskään lapsettomien naisten täällä tulisi jakaa mielipiteitään, sillä lapsettomilla on kokemusperäistä tietoa tässä asiassa yhtä vähän, oli sukupuoli sitten nainen tai mies (tai vaikka kaapin naula, ettei tuu sukupuolettomille pahamieli). Silti täällä naisia on älisemässä, oli alapää tuusan nuusana tai ei.
Lapsettomat naiset voivat keskustella naisten kehollisesti itsemääräämisoikeudesta, koska he ovat - henkäys- NAISIA! Synnyttämätönkin nainen on kasvanut naiseksi ja kokenut lisäämtymisterveyteensä liittyviä tutkimuksia ja ennakkoasenteita ja osaa samaistua tilanteeseen, vaikka ei ole koskaan synnyttänytkään. Mies ei asiasta ymmärrä yhtä konkreettisella tasolla, koska hän ei kuulu viiteryhmään.
Jos taas naisten oikeuksien puolustaminen tässä tilanteessa on mielestäsi ruskeakielistelyä, niin kysynpä vaan, että minkälainen ihminen haluaa tahallaan polkea jonkin toisen ryhmän oikeuksia ja miksi tällaisen ihmisen mielipidettä tulisi pitää relevanttina tai hyväksyä? On helppo laukoa ajattelemattomia ja kyynisiä mielipiteitä, kun ei itse asian viiteryhmään kuulu, eikä asia vaikuta itseen millään tavalla. Tulisiko näillä asiaan mitenkään kuulumattomilla ihmisillä olla oikeus päättää tämän toisen ryhmän ihmisoikeuksista ? - no ei todellakaan!Kysymys ei ollut päätöksen tekemisestä, vaan mielipiteen esittämisestä ja siihen kai miehelläkin on oikeus, vaikkei tämän keskustelun kohderyhmää olekaan.
Oikeus on, mutta edelleen voidaan olla montaa mieltä siitä mitä sisältöä tuo keskusteluun ja kuinka relevantteja ovat mielipiteet ihmisiltä, joilla aiheesta ei ole lähempää näkemystä ja joita asia ei koske. En minäkään voi mennä vähättelemään jenkeissä mustien kokemaa poliisiväkivaltaa, koska en ole jenkki, en musta, enkä edes poliisi.
Se, että et kuulu viiteryhmään estää sinua havainnoimasta koko kuvaa. Esim et kiinnitä kaupungilla siihen, missä kaikkialla on esteetön kulku, koska et ole itse pyörätuolissa. Se, että sinä et näe sitä, ei tarkoita ettei ilmiötä olisi olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytysväkivalta -kampajanssa on tuotu esiin ihan asiallista asiaa (hoitohenkilökunnan kommunkaatiotaitoja) mutta väärällä tavalla. Lääkärien ja kätilöiden pitäisi tosiaan kertoa asiakkaalle ENSIN ennen toimepidettä että mitä halutaan tehdä ja miksi, sen sijaan että suoraan mennään ronkkimaan: harva kieltäytyisi tutkimuksista kun perustellaan.
Mutta nyt tämä kamajan vain aiheuttaa tuleville synnyttäjille pelkoa ja epäluottamusta hoitohenkilökuntaan. Olisivat nostaan asiallista keskustelua ja ottaneet hoitohenkilökunnan mukaan.
Voidaanhan sitä väärin/asiattomasti toimia perusteluista huolimatta, kun asioita voidaan perustella miten päin vain. Mistä kaikista asioista sitten johtuukaan, miksi toisia kohdellaan väärin/huonosti ja toisten kohdalla asiat menee hyvin ja oikein. Olisiko kuitenkin taustalla vikaa/ammattitaidottomuutta sekä henkilökunnassa sekä sillä, että taustalla on jotain henkilökohtaista, miksi toisia huonosti kohdellaan. Tai sitten mm. työolosuhteet vaikuttavat työsuorituksen laatuun/asiakkaan kohteluun myös. Mutta asiat eivät ainakaan muutu/parane sillä, että asioita vähätellään/kielletään/lakaistaan maton alle, vaan ns. kissan pitäisi pysyä pöydällä niin kauan, kunnes asioihin on tullut muutos.
On myös potilaita, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan lääketieteellisestä näkökulmasta katsottuna vaikka kuinka selitettäisiin. Ja hoitohenkilökunnan työnkuvaan valitettavasti kuuluu tehdä työnsä lääketieteen pohjalta, ei potilaan tunteiden tai luulojen. Joku siitä sitten saattaa pahoittaa mielensä, mutta hoitohenkilökunta tekee mitä kuuluukin.
Mutta tietysti on myös oikeasti asiatonta kohtelua, eikä heidän kokemuksiaan tulisikaan vähätellä.
Siis mitä hittoa? Se potilas saa silti päättää oman parhaansa ihan itsekseen, eikä kukaan sen yli saa kävellä. Jos potilas kieltäytyy perustellusta toimenpiteestä, niin se on sitten siinä. Hän on siitä kieltäytynyt eikä sitä saa tehdä. Potilas saa päättää toimia tunteidensa perusteella ja siinä ei ole mitään pahaa. Se on hänen vartalonsa. Sen sijaan lääkärin tulisi perustella toimenpide jottei potilaalle jäisi vääriä luuloja. Ja jos potilas edelleen kieltäytyy, on se hänen oikeutensa. Hoitohenkilökunnalla ei ole minkäänlaista oikeutta toimia vasten potilaan tahtoa, vaan se on rikos.
Niin on, ja se on mielestäni väärin ja vastoin lääkärin ammattietiikkaa. Samoin kuin on väärin, ettei potilaalle saa antaa verta vastoin tämän uskonnollista vakaumusta. Lääkärin tehtävä on suojella elämää kaikin keinoin. Tunteista pitäisi puhua sitten siihen erikoistuneiden tahojen kanssa.
Lääkärin tehtävänä ei ole suojella elämää kaikin keinoin, se ei ole hänen työnsä. Ihmeen romanttinen kuva sinulla on lääkärin hommista. Ihan kuin he olisivat joitain jumalan asemassa olevia lähettiläitä joiden tehtävänä on päättää muiden puolesta asioita. Lääkärin työnä synnärillä on tehdä yhteistyötä potilaan kanssa ja mahdollistaa mahdollisimman hyvä hoito potilaan toiveita kunnioittaen. Ihmisoikeudet menevät lääkärin “oikeuksien” ohi jokaisena päivänä vuodesta. Ja niin tulee ollakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...
Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain
Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.
Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.
Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.
Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.
Jospa kommentti saa alapeukkuja kun ei liity itse aiheeseen mitenkään?
Luulen, että kyse on siitä, että koetaan asia liian henkilökohtaisena ja tungittelevana "eikö mieheni luota minuun" -tyyppisenä. Aiheellinen huomautus oli muistuttaa, että toivottavasti äidit muistaa, että lapsi voisi biologisesti olla kenen hyvänsä, myös silloin, kun mies isyystestejä pyytää. Tämä huomautus koski sitä, kun aiheessa oli päädytty puhumaan äidin tärkeydestä. Äidin tärkeyteen johti puhe äidin oikeuksista, josta puolestaan päädyttiin puhumaan, kun pohdittiin synnytysväkivaltaa. Eli nämä asiat liittynee toisiinsa monellakin tavalla, eikä otsikkoon varsinaisesti olla vastattu täällä juuri missään ensimmäisiä sivuja seuranneissa kommenteissa, vaan juttu on laajentunut koskemaan myös muita osa-alueita, joka on luonnollista, kun keskustelijoita on monia ja jokaisella herää omia henkilökohtaisia ajatuksia asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.
Olen edelleenkin nainen, mutta onko jossain siis määrätty, etteivät miehet saa kirjoitella vauvapalstalla eivätkä ainakaan tähän ketjuun? Onko jossain määrätty, etteivät miehet saa muodostaa ja ilmaista mielipiteitä asioista, joista heillä ei voi olla biologisesti omakohtaisia kokemuksia? Ethän sinäkään sitten ota kantaa muita kuin omaa viitekehystäsi koskeviin asioihin.
Mies, jolla ei ole lapsia ja joka ei ole ollut synnytyksessä mukana, ei voi väittää miltä naisesta tuntuu siinä tilanteessa. Mies voi silloin vähätellä naisen kokemuksia, jos nainen kokee jonkin kohtelun epämiellyttäväksi.
Mies ei voi tietää oikeasti miltä naisesta tuntuu, vaikka olisi synnytyslääkäri, koska ei ole nainen. Hänen "tietonsa" asiasta on vain teoreettista
Kukaan tässä ketjussa ei ole onnistunut perustelemaan, miksi meidän "vastarannankiiskien" tulisi muuttaa mieltämme ja "myöntää", että naisen itsemääräämisoikeus pitäisi asettaa syntyvän lapsen terveyden edelle. Siis miksi lääkärin ja muun hoitohenkilökunnan olisi moraalisesti oikein tehdä niin. Perusteluksi ei riitä "niin on laissa säädetty", koska lait eivät automaattisesti ole moraalisesti oikein.
Alue: Aihe vapaa
Siksi, että naiset eivät olisi synnyttämässä ilman miestä. Sanonta "laiska töitään luettelee" pätee siihen, että naisen tehtävät on moneen kertaan täällä lueteltu. Silti se isokin vastuutehtävä olisi jäänyt suorittamatta, jos ketään ei olisi ollut alkuunlaittajana. Miksi sinulle on niin tärkeää vähätellä miehen roolia, kun sanoit, että minä vähättelen naisen roolia. En ole vähätellyt, olen muistuttanut, että kukaan ei synnytä ilman miestä.