Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.

Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.

Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.

Minun isäni ei ole ollut elämässäni läsnä, joten äiti on tietysti muodostunut tärkeämmäksi. Se, että äitini on minut synnyttänyt, ei kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Se, että nainen kantaa ja synnyttää lapsensa, on biologinen välttämättömyys, koska mies ei siihen kykenisi edes halutessaan.

Minusta "äiti on aina äiti" on pelkkä myytti. Lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan syntyy huolenpidosta ja rakkaudesta, ei näistä biologisista välttämättömyyksistä.

Kyse tais olla vastasyntyneestä vauvasta ja hänen siteestä äitiin.

Ei vaikuta asiaan millään tavalla.

Kehityspsykologian näkökulmasta riittää, että vastasyntyneellä on lähellään vain joku ihminen, joka vastaa hänen välittömiin tarpeisiinsa. Tuon ihmisen ei tarvitse olla äiti, eikä myöskään isä tai edes isovanhempi.

Tietysti meistä naisista on kaiken sen kivun ja vaivan jälkeen mukavampaa ajatella, että olisimme lapsillemme korvaamattomia.

Tiedätkö miksi vauva nostetaan syntymän jälkeen äidin eikä isän rinnalle?

Ravinnon tuojan syliin on helppo laskea. Jos isällä olisi korvikepullo kainalossa, vauva voitaisiin nostaa myös isälle, eikä tällöin äiti ole korvaamaton. Ravinto puolestaan on korvaamaton ensi metreillä. Ei se rooli siellä taustalla.

Ihokontakti tutun ihon kanssa on todella tärkeä. Tämä on yksi syy miksi sektiota ei puolleta, sillä äiti-vauva ihokontakti jää heti alussa vähemmälle ja vaikuttaa vauvan hyvinvointiin.

Ja samaan aikaan täällä mourutaan, miten sektio pitäisi aina saada, koska äidin itsemääräämisoikeus... Kumpi siis onkaan tärkempi: se vai vauvan hyvinvointi?

Sen päättää synnyttäjä. Äidin hyvinvointi vaikuttaa lapsen hyvinvointiin. Traumaattisessa synnytyksessä vs sektiossa negatiivisesti.

Kumpi sinun mielestäsi on tärkeämpi periaatteen tasolla, jos voit valita vain toisen? Äidin hyvinvointi?

Periaatteessa, jos pakko olisi valita, niin äidin. Siksi äiti pelastetaan synnytyksessä ennen vauvaa tarpeen vaatiessa, onneksi tosi harvoin

Okei, kiitos vastauksesta. Kunnioitan mielipidettäsi, enkä puutu siihen.

Noin yleisesti ottaen esitän jatkokysymyksen: pystytkö kuvittelemaan tilanteen, jossa vallitseva käytäntö ei välttämättä ole oikea? Tai tilanteen, jossa mitään absoluuttista totuutta moraalisesti oikeasta ja väärästä ei ylipäänsä ole?

Nyt en kyllä keksi tällaista tilannetta

Mielestäsi esimerkiksi kansallissos. Saksan kohdistama syrjintä oli moraalisesti oikein, koska näin oli laissa säädetty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.

Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?

Vaikutat hyvin tietoiselta iästä. Harmiksesi joudun toteamaan sinun olevan hyvin harhainen. Olet väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.

Tässä todetaan taas naisten ennakkoluulot ja miesten syyllistäminen. Kyse oli nyt ihmisoikeuksista. Mutta eihän naiset ole ihmisiä. ;)

Luepa keskustelun otsikko : "miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät niin paljon raivoa".

Kyseessä ei ole ennakkoluulo, jos sanon sinun yrittävän kääntää keskustelun itseesi, kun lähes kirjaimellisesti tulet tänne sanomaan "entäs MINUN oikeuteni sitten". Toisin kuin ilmeisesti kuvittelet, naisten oikeudet eivät ole pois miehiltä, lapsilta, tai miltään muultakaan toiselta ryhmältä . Isien asemassa lain silmissä on varmasti paljonkin parannettavaa, mutta se on toinen ketju ja toinen keskustelu. Tämä keskittyy nimenomaan naisiin ja synnyttäjiin terveydenhuollossa.

Keskustelu keskittyy ihan juuri siihen, mistä keskustelijat keskustelevat. Jos jokin kommentti on mielestäsi aiheen vierestä, älä vastaa siihen. Vai miten tuo sinun kommenttisi vastaa ketjun otsikkoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se vauva on kuitenkin 9kk ajan kasvanut sen naisen sisällä, tuntenut hänen äänensä, hänen sydämensä sykkeen. Se isä voisi ihan oikeasti olla kuka tahansa. Nainen sen vauvan kasvattaa sisällään kahdesta solusta ihmiseksi ja synnyttää. Sillä isällä on niin minimaalisen pieni rooli siinä biologisesti ettei mitään rajaa. Monella isällä isän tahdosta ihan muutenkin. Miksi sinulla on pakkomielle vähätellä naisen roolia synnytyksessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ainakin tuoreena isänä, oli selvää että naiseni, äiti, sai enemmän huomiota ja arvostustakin. Ei sillä, että en itse olisi kokenut saavani arvostusta myöskin, mutta ihan oikeutetusti se huomio ja kunnia lapsen saannista menee äidille. Ei tässä mitään epäselvyyksiä. Puolisoni kärsi rankan synnytyksen ja on muutenkin taistellut kaikenlaisten traumojensa kanssa, mitä tulee naistenvaivoihin. Ei se multa ole isänä pois, että äiti tässä kohtaa, kovan työn tehneenä, ansaitsee hiukan enemmän arvostusta kuin minä. Joku sanoi tässä hyvin sen, että isä voi myöhemmin lapsen synnyttyä olla tasavertaisesti mukana lapsen kasvatuksessa ja elämässä. Siten kun lapsi kasvaa, äidin ja isän rooli toivottavasti ovat sitten tasavertaisia.

Oikein 👍 tuo on minusta asia mistä ei terveessä parisuhteessa tarvitse edes keskustella. Oman mieheni kanssa haluan jakaa täysin yhdessä vanhemmuuden kokekemuksen ja laitankin hänet välillä viettämään meidän tyttärien kanssa laatuaikaa, vaikka hieman on epäileväinen löytyykö aina yhteistä kivaa. Hyvin on löytynyt ja olemmekin tosi läheisiä koko perhe 😊 kun tytöt syntyi niin olivat alkupäivät ihan kiinni minussa niin että sai isän syliin välillä pakottaakin 😅 myös itku loppui vain minun sylissä kun lauloin (lauloin paljon raskausaikana). Nämä nyt vain kuuluu asiaan, eivät tee kuitenkaan isästä mitenkään merkityksetöntä.

Mitä isyystestiin tulee niin puolisoni ei mitään ole pyytänyt, eikä kuulukaan koska luotamme toisiimme 100%. Jos lapsi on avioliiton ulkopuolinen niin isyystesti tehdään automaattisesti ensimmäisten kuukausien aikana, tämä on toki oikein jottei tule tilannetta että elareita maksaisi "viaton" mies 👍

Aika kurjalta kuulostaa, että isä pitää oikein laittaa viettämään laatuaikaa omien lapsiensa kanssa....

Täällä viestin kirjoittaja 🙋‍♀️ oli tarkoitukseni sanalla "laitan" painottaa sitä, että haluan hänelle muodostuvan yhtä läheisen suhteen kuin tytöillä ja minulla on. Mielestäni isä kun ei ole vähemmän tärkeä kuin äiti. Harmi jos sana johti sinut harhaan, olisi pitänyt käyttää sanaa kannustan! Toivottavasti et vaivaa päätäsi liikaa asialla, meillä menee todella hyvin, toivon sulle samaa 😊👍

Selkeästi meidän näkemyksemme tasavertaisesta vanhemmuudesta isän ja äidin välillä ei kohtaa. Omalla kohdallani kumpaakaan vanhempaa ei tarvitse kannustaa viettämään aikaa oman lapsen kanssa. Yhdessä olemme lapsemme päättäneet hankkia ja yhdessä siitä myös huolta pidämme ja yhtälailla aikaa lapsemme kanssa vietämme. Emme kumpikaan tarvitse toiselta kannustusta siihen hommaan.

Okei 😆 ei mekään pyydetä/tarvita kannustusta, meillä vain on tapana kannustaa toisiamme asiassa kuin asiassa, ei vain vanhemmuudesta. Ja se sopii meille hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.

Tässä todetaan taas naisten ennakkoluulot ja miesten syyllistäminen. Kyse oli nyt ihmisoikeuksista. Mutta eihän naiset ole ihmisiä. ;)

Luepa keskustelun otsikko : "miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät niin paljon raivoa".

Kyseessä ei ole ennakkoluulo, jos sanon sinun yrittävän kääntää keskustelun itseesi, kun lähes kirjaimellisesti tulet tänne sanomaan "entäs MINUN oikeuteni sitten". Toisin kuin ilmeisesti kuvittelet, naisten oikeudet eivät ole pois miehiltä, lapsilta, tai miltään muultakaan toiselta ryhmältä . Isien asemassa lain silmissä on varmasti paljonkin parannettavaa, mutta se on toinen ketju ja toinen keskustelu. Tämä keskittyy nimenomaan naisiin ja synnyttäjiin terveydenhuollossa.

Jo otsikko on ennakkoluuloinen ja asenteellinen. Raivoa ei herätä se, mitä synnytyksessä tapahtuu vaan kysymyksen muoto, joka olettaa että se herättäisi automaattisesti raivoa. Jos otsikko olisi esimerkiksi ollut: naisten kokema synnytysväkivalta tai muu vastaava, ei se herättäisi niin voimakkaita tuntemuksia puolesta tai vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.

Olen edelleenkin nainen, mutta onko jossain siis määrätty, etteivät miehet saa kirjoitella vauvapalstalla eivätkä ainakaan tähän ketjuun? Onko jossain määrätty, etteivät miehet saa muodostaa ja ilmaista mielipiteitä asioista, joista heillä ei voi olla biologisesti omakohtaisia kokemuksia? Ethän sinäkään sitten ota kantaa muita kuin omaa viitekehystäsi koskeviin asioihin.

Uskoakseni sinä et ole se, joka yrittää kääntää keskustelun jatkuvasti isyystesteihin ja elareihin, vai koska joku käytti muutamia sivuja sitten huonoa sanavalintaa siitä että vauva ei tunnista isäänsä synnyttyään.

Kun puhutaan naisten lisäämtymisterveydestä, valitettavasti se on niin, että "no uterus - no opinion". Tässä ei yritetään rajoittaa heidän kehollista itsemäärämisoikeuttaan, vaan naisten. Toki siinä mielessä aihe koskee miehiäkin, että kuka tasapainoinen ihminen haluaisi kumppanilleen tehtävän henkistä- tai fyysistä väkivaltaa ja vielä kannattaisi sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.

Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.

Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.

Minun isäni ei ole ollut elämässäni läsnä, joten äiti on tietysti muodostunut tärkeämmäksi. Se, että äitini on minut synnyttänyt, ei kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Se, että nainen kantaa ja synnyttää lapsensa, on biologinen välttämättömyys, koska mies ei siihen kykenisi edes halutessaan.

Minusta "äiti on aina äiti" on pelkkä myytti. Lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan syntyy huolenpidosta ja rakkaudesta, ei näistä biologisista välttämättömyyksistä.

Kyse tais olla vastasyntyneestä vauvasta ja hänen siteestä äitiin.

Ei vaikuta asiaan millään tavalla.

Kehityspsykologian näkökulmasta riittää, että vastasyntyneellä on lähellään vain joku ihminen, joka vastaa hänen välittömiin tarpeisiinsa. Tuon ihmisen ei tarvitse olla äiti, eikä myöskään isä tai edes isovanhempi.

Tietysti meistä naisista on kaiken sen kivun ja vaivan jälkeen mukavampaa ajatella, että olisimme lapsillemme korvaamattomia.

Tiedätkö miksi vauva nostetaan syntymän jälkeen äidin eikä isän rinnalle?

Ravinnon tuojan syliin on helppo laskea. Jos isällä olisi korvikepullo kainalossa, vauva voitaisiin nostaa myös isälle, eikä tällöin äiti ole korvaamaton. Ravinto puolestaan on korvaamaton ensi metreillä. Ei se rooli siellä taustalla.

Ihokontakti tutun ihon kanssa on todella tärkeä. Tämä on yksi syy miksi sektiota ei puolleta, sillä äiti-vauva ihokontakti jää heti alussa vähemmälle ja vaikuttaa vauvan hyvinvointiin.

Ja samaan aikaan täällä mourutaan, miten sektio pitäisi aina saada, koska äidin itsemääräämisoikeus... Kumpi siis onkaan tärkempi: se vai vauvan hyvinvointi?

Sen päättää synnyttäjä. Äidin hyvinvointi vaikuttaa lapsen hyvinvointiin. Traumaattisessa synnytyksessä vs sektiossa negatiivisesti.

Kumpi sinun mielestäsi on tärkeämpi periaatteen tasolla, jos voit valita vain toisen? Äidin hyvinvointi?

Periaatteessa, jos pakko olisi valita, niin äidin. Siksi äiti pelastetaan synnytyksessä ennen vauvaa tarpeen vaatiessa, onneksi tosi harvoin

Okei, kiitos vastauksesta. Kunnioitan mielipidettäsi, enkä puutu siihen.

Noin yleisesti ottaen esitän jatkokysymyksen: pystytkö kuvittelemaan tilanteen, jossa vallitseva käytäntö ei välttämättä ole oikea? Tai tilanteen, jossa mitään absoluuttista totuutta moraalisesti oikeasta ja väärästä ei ylipäänsä ole?

Nyt en kyllä keksi tällaista tilannetta

Omituiselta tuntuu, itse keksin heti useita esimerkkejäkin niin historiassa kuin nykyhetkessä. Oikean ja väärän käsityskin vaihtelee kulttuureittain käytäntöinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.

Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?

Vaikutat hyvin tietoiselta iästä. Harmiksesi joudun toteamaan sinun olevan hyvin harhainen. Olet väärässä.

Kyllä, noin sanoo vain hyvin vanha ja hyvin vanhoillinen katkera, ihminen, joka luulee olevansa moraalisempi kuin kaikki muut syntiset naiset. Tässä pääpaino on sanalla katkera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.

Onko täällä välttämättä ollut miehiä nyt viime hetkillä? Voi se ottaa koville, kun ei pysy edes yhdessä ketjussa tuhannen viestin ajan pää starana.

Ei tarvitse kauas selata niin on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.

Olen edelleenkin nainen, mutta onko jossain siis määrätty, etteivät miehet saa kirjoitella vauvapalstalla eivätkä ainakaan tähän ketjuun? Onko jossain määrätty, etteivät miehet saa muodostaa ja ilmaista mielipiteitä asioista, joista heillä ei voi olla biologisesti omakohtaisia kokemuksia? Ethän sinäkään sitten ota kantaa muita kuin omaa viitekehystäsi koskeviin asioihin.

Juuri näin. Tuolla logiikalla, että miehet eivät saisi täällä olla puhumassa mitään (ellei keskusteluun liittyminen ole kielen ruskistamista), niin ei myöskään lapsettomien naisten täällä tulisi jakaa mielipiteitään, sillä lapsettomilla on kokemusperäistä tietoa tässä asiassa yhtä vähän, oli sukupuoli sitten nainen tai mies (tai vaikka kaapin naula, ettei tuu sukupuolettomille pahamieli). Silti täällä naisia on älisemässä, oli alapää tuusan nuusana tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.

Onko täällä välttämättä ollut miehiä nyt viime hetkillä? Voi se ottaa koville, kun ei pysy edes yhdessä ketjussa tuhannen viestin ajan pää starana.

Ei tarvitse kauas selata niin on

Mihin kohtaan tarkalleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.

Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.

Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.

Minun isäni ei ole ollut elämässäni läsnä, joten äiti on tietysti muodostunut tärkeämmäksi. Se, että äitini on minut synnyttänyt, ei kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Se, että nainen kantaa ja synnyttää lapsensa, on biologinen välttämättömyys, koska mies ei siihen kykenisi edes halutessaan.

Minusta "äiti on aina äiti" on pelkkä myytti. Lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan syntyy huolenpidosta ja rakkaudesta, ei näistä biologisista välttämättömyyksistä.

Kyse tais olla vastasyntyneestä vauvasta ja hänen siteestä äitiin.

Ei vaikuta asiaan millään tavalla.

Kehityspsykologian näkökulmasta riittää, että vastasyntyneellä on lähellään vain joku ihminen, joka vastaa hänen välittömiin tarpeisiinsa. Tuon ihmisen ei tarvitse olla äiti, eikä myöskään isä tai edes isovanhempi.

Tietysti meistä naisista on kaiken sen kivun ja vaivan jälkeen mukavampaa ajatella, että olisimme lapsillemme korvaamattomia.

Tiedätkö miksi vauva nostetaan syntymän jälkeen äidin eikä isän rinnalle?

Ravinnon tuojan syliin on helppo laskea. Jos isällä olisi korvikepullo kainalossa, vauva voitaisiin nostaa myös isälle, eikä tällöin äiti ole korvaamaton. Ravinto puolestaan on korvaamaton ensi metreillä. Ei se rooli siellä taustalla.

Ihokontakti tutun ihon kanssa on todella tärkeä. Tämä on yksi syy miksi sektiota ei puolleta, sillä äiti-vauva ihokontakti jää heti alussa vähemmälle ja vaikuttaa vauvan hyvinvointiin.

Ja samaan aikaan täällä mourutaan, miten sektio pitäisi aina saada, koska äidin itsemääräämisoikeus... Kumpi siis onkaan tärkempi: se vai vauvan hyvinvointi?

Sen päättää synnyttäjä. Äidin hyvinvointi vaikuttaa lapsen hyvinvointiin. Traumaattisessa synnytyksessä vs sektiossa negatiivisesti.

Kumpi sinun mielestäsi on tärkeämpi periaatteen tasolla, jos voit valita vain toisen? Äidin hyvinvointi?

Periaatteessa, jos pakko olisi valita, niin äidin. Siksi äiti pelastetaan synnytyksessä ennen vauvaa tarpeen vaatiessa, onneksi tosi harvoin

Okei, kiitos vastauksesta. Kunnioitan mielipidettäsi, enkä puutu siihen.

Noin yleisesti ottaen esitän jatkokysymyksen: pystytkö kuvittelemaan tilanteen, jossa vallitseva käytäntö ei välttämättä ole oikea? Tai tilanteen, jossa mitään absoluuttista totuutta moraalisesti oikeasta ja väärästä ei ylipäänsä ole?

Nyt en kyllä keksi tällaista tilannetta

Omituiselta tuntuu, itse keksin heti useita esimerkkejäkin niin historiassa kuin nykyhetkessä. Oikean ja väärän käsityskin vaihtelee kulttuureittain käytäntöinä.

Jep. Jotenkin tullut sellainen vaikutelma, etteivät kaikki keskustelijat kykene abstraktiin ajatteluun. Jos laki tai vallitseva käytäntö sanoo jotain, asian on oltava moraalisesti oikein. Sitten vedetään herneet nenään, kun joku esittää poikkeavan näkemyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.

Tässä todetaan taas naisten ennakkoluulot ja miesten syyllistäminen. Kyse oli nyt ihmisoikeuksista. Mutta eihän naiset ole ihmisiä. ;)

Luepa keskustelun otsikko : "miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät niin paljon raivoa".

Kyseessä ei ole ennakkoluulo, jos sanon sinun yrittävän kääntää keskustelun itseesi, kun lähes kirjaimellisesti tulet tänne sanomaan "entäs MINUN oikeuteni sitten". Toisin kuin ilmeisesti kuvittelet, naisten oikeudet eivät ole pois miehiltä, lapsilta, tai miltään muultakaan toiselta ryhmältä . Isien asemassa lain silmissä on varmasti paljonkin parannettavaa, mutta se on toinen ketju ja toinen keskustelu. Tämä keskittyy nimenomaan naisiin ja synnyttäjiin terveydenhuollossa.

Jo otsikko on ennakkoluuloinen ja asenteellinen. Raivoa ei herätä se, mitä synnytyksessä tapahtuu vaan kysymyksen muoto, joka olettaa että se herättäisi automaattisesti raivoa. Jos otsikko olisi esimerkiksi ollut: naisten kokema synnytysväkivalta tai muu vastaava, ei se herättäisi niin voimakkaita tuntemuksia puolesta tai vastaan.

Naisten kokema synnytysväkivalta on tosiaan herättänyt raivoa, yllättäen synnyttäneissä naisissa. Tämä on hassua, miten heiltä on pois jos joku toivoo kohdalleen empaattisempaa kohtelua. Olisivat onnellisia kerta oma synnytys meni nappiin, ilman että vähättelevät muiden huonoja kokemuksia "turhaksi kitinäksi"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.

Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?

Vaikutat hyvin tietoiselta iästä. Harmiksesi joudun toteamaan sinun olevan hyvin harhainen. Olet väärässä.

Kyllä, noin sanoo vain hyvin vanha ja hyvin vanhoillinen katkera, ihminen, joka luulee olevansa moraalisempi kuin kaikki muut syntiset naiset. Tässä pääpaino on sanalla katkera.

Edelleen olet väärässä. Huumorintajuttomuus on yksi merkki katkeruudesta ;)

Mä en edes tiennyt, että on olemassa jotain he'vetin "synnytysväkivaltaa" ennen kuin luin tätä ketjua...

Siis mikä juttu tää on, että naiset valittaa siitä, että niitä autetaan synnärillä synnyttämään turvallisesti ja vauva saadaan hyvinvoivana ulos :D

Siis joo, hoitohenkilökunnalla vois tiesti olla parantamisen varaa sosiaalisten taitojen kehittämisessä ja potilaiden kohtaamisessa, mutta ei jumalauta mistä kaikesta sitä keksitäänkään valittaa :D

Sitä kätilöä tai lääkäriä ei kiinnosta hevon he'vettiäkään räplätä jonku poksahtamaisillaan olevan emännän toosaa muuta kuin lääketieteellisten toimenpiteiden suorittamiseksi joiden tavoite synnärillä on turvata sen lapsen ja äidin terveys. Jumalauta mitä ammattiloukkaantujia :X

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas todetaan miesten pakottava tarve tunkea naisten tiloihin ja keskusteluihin ja kääntää huomio itseensä. Yhtäkkiä ketju joka puhuu synnyttäjän oikeuksista terveydenhuollossa muuttuukin miesten oikeusketjuksi parisuhteessa/ vanhemmuudessa ja tottakai isyystestihullukin löytää tiensä tänne.

Olen edelleenkin nainen, mutta onko jossain siis määrätty, etteivät miehet saa kirjoitella vauvapalstalla eivätkä ainakaan tähän ketjuun? Onko jossain määrätty, etteivät miehet saa muodostaa ja ilmaista mielipiteitä asioista, joista heillä ei voi olla biologisesti omakohtaisia kokemuksia? Ethän sinäkään sitten ota kantaa muita kuin omaa viitekehystäsi koskeviin asioihin.

En ole viestin kirjoittaja mutta miten viestissä viitataan sinuun?

Älkää lisääntykö jos se on kerta niin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.

Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?

Pakko kyllä sanoa, etten elänyt tuolla vuosikymmenellä. Olen viettänyt lapsuusvuosiani 2000 luvulla. Vanhat sananlaskut elävät kuitenkin meidän nuorienkin keskuudessa, sillä ne ovat ikivihreitä. Monissa sananparsissa piilee totuudensiemen. Oma kantani isyystesteihin on se, että ne ovat erittäin tarpeellisia, jotta saadaan lapselle vahvistettua oikea isä. Siinä vaiheessa lääketiede on ottanut merkittävän askeleen kun se on kehitellyt isyystestit, tällä muutoksella on ollut vaikutusta yhteiskunnallisesti. Sillä isyydellä on paljon merkitystä mm. perimyksenkin kannalta, joten on tärkeää saada oikea isä lapselle. Itse en rohkenisi kyseenalaistamaan isyystestien tärkeyttä. Vai haluaisitko sinä, että sinut perii joku, joka ei sinulle ole sukua. Ja kun kaikki naiset eivät ole yhtä rehellisiä, niin on hyvä että miehillä on mahdollisuus saada selvyys omasta isyydestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.

Minä häpeän puolestasi, kun et itse osaa. Tuo vastenmielinen sanonta taisi olla muodikas nuoruusvuosillasi 50-luvulla, mutta ei enää. Joko silloin tehtiin isyystestejä? Miksi te teetitte ne, eikö ollut luottamusta puolisoon?

Vaikutat hyvin tietoiselta iästä. Harmiksesi joudun toteamaan sinun olevan hyvin harhainen. Olet väärässä.

Kyllä, noin sanoo vain hyvin vanha ja hyvin vanhoillinen katkera, ihminen, joka luulee olevansa moraalisempi kuin kaikki muut syntiset naiset. Tässä pääpaino on sanalla katkera.

Edelleen olet väärässä. Huumorintajuttomuus on yksi merkki katkeruudesta ;)

Noin rumaan sanontaan ei saa yhdistettyä huumorintajua sitten millään. Taidat olla hyvin yksinkertainen ja ilkeä luonteeltasi, normaali ihminen ei tuollaisia sano tai kirjoita. Ja kehtaat vielä kutsua itseäsi naiseksi, hyi olkoon.