Lue keskustelun säännöt.
Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?
Voitteko kertoa? Aika sairaita "keskusteluja" ollut palstalla tänään.
Kommentit (2135)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kyse ei ole oikeuksista vaan etuoikeutettujen pikkusieluisten lumihiutaleiden kitinästä. Nämä naiset ovat länsimaisen ilmaisen terveydenhuollon piirissä, jossa ammattilaiset ovat vuosia uhranneet elämästään että synnytys olisi turvallista ja lapsi ja äiti selviävät synnytyksestä terveinä.
Ininä siitä että vähän on sormi pimpissä "ilman suostumusta" on totaalisen itsekkään epäkunnioittavaa kaikkia muita elollisia olentoja kohtaan.
Terve menoa pusikkoon synnyttämään niin ei kukaan sitten ole silleen epämukava ensi kerralla...
Tämä on aivan sairas asenne ja ristiriidassa sekä terveydenhuollon eettisten ohjeiden että Suomen lain kanssa. Kenenkään pimppaan ei työnnetä mitään väkisin, piste. Jos ei pysty kunnioittamaan potilaan itsemääräämisoikeutta niin kannattaa vaihtaa alaa.
Poistaako se potilaan itsemääräämisoikeus sitten hoitohenkilökunnan vastuun? Jos ei saa tutkia, ei voi olla vastuussa mahdollisista hoitovirheistä, koska päätökset pitää tehdä arvauksina sen sijaan että perustuisivat tutkimuksilla saatuun tietoon synnytyksen etenemisestä.
Juuri edellisessä viestissä sanoin, että mielestäni lääkäriä ei pidä syyttää mahdollisista hoitovirheistä, jos hän on kertonut synnyttäjälle mahdolliset riskit mutta tämä on silti kieltäytynyt tutkimuksista/toimenpiteistä. Mutta kyllä se valinnan mahdollisuus kuuluu olla.
Muuten tämä johtaa yhä vahvemmin siihen, että kotisynnytykset yleistyy ja syntyvyys laskee, koska naiset pelkäävät joutuvansa karusti kohdelluksi ilman omaa suostumustaan. Kyllä se kommunikaatio ja synnyttäjän kunnioittaminen on edellytys hyvälle ja toimivalle luottamukselle lääkäreihin ja kätilöihin. Nykytoiminta ja sen perustelut heräträvät luottamuks sijasta pelkoa.
Minun mielestä syntymässä olevan lapsen oikeus elämään (=asianmukaiseen hoitoon) menee synnyttävän äidin itsemääräämisoikeuden edelle. Sen asianmukaisen hoidon päättää terveydenhoidon ammattilaiset. Toki hoitohenkilökunnan tulee käyttäytyä asiallisesti ja mahdollisuuksien mukaan keskusteltava hoidosta äidin kanssa, mutta mitenkään ylijumalan asemassa ei äiti ole.
Ei mene onneksi ja ei pitäisikään.
Vauva ei siellä mahassa ole vielä ottanut henkäystäkään eikä tajua yhtään mitään. Vai muistatko sinä sen päivän kun olit äitisi mahassa tai synnyit? Sen sijaan äiti tuntee ja kokee kaiken. Hänen sanansa pitää olla klinikalla laki. Hänen kehonsa, hänen sääntönsä.Lääkärin/kätilön/sairaanhoitajan ym. ylin tehtävä on suojella elämää.
On totta, etten muista päivää, kun olin äitini mahassa tai synnyin, mutta jos olisin synnytyksessä vammautunut sen takia, että äitini olisi vedonnut koskemattomuutensa ja lääkäri jättänyt tekemättä työnsä, olisin ikuisesti katkera sekä lääkärille että äidilleni.
Jos naiselle kehon koskemattomuus on tärkeämpää kuin lapsen henki ja terveys, lapsi kannattaa jättää tekemättä. Potilaan tiedottaminen tälle tehtävistä toimenpiteistä on tietysti eri asia.
Miksi kopsaat samaa viestiä joka oli ketjussa jo monta sivua sitten. Sinun logiikassa ei edes ole päätä eikä häntää.
Yleisellä tasolla empaattinen synnytyskokemus on se kynnyskysymys ainakin itselleni, joku elämän ja kuoleman tilanne on erikseen. Lapsi ja äiti tulisi olla tasa-arvoisessa asemassa synnytyksessä. Vaikka siellä ollaan vauvaa synnyttämässä, tulee ihmistä josta se tulee kohdella yhtä arvokkaasti
Mitä se sinulle kuuluu, mitä minä kopioin tai jätän kopioimatta?
Olen joka tapauksessa kanssasi eri mieltä. Synnyttävää naistakin tulee lähtökohtaisesti kohdella arvokkaasti, mutta valintatilanteessa vauvaa arvokkaammin, koska hän ei ole pyytänyt saada syntyä. Aikuinen ihminen kestää asettaa omat tarpeensa syrjään, jos lapsia on välttämättä halunnut hankkia.
Ennen isä pistettiin valitsemaan äidin ja lapsen hengen väliltä, jos tosi oli kyseessä. Oletko sitä mieltä, että ainoa oikea vastaus tähän on säästää lapsi? Jos olet, niin miksi? Onko synnyttäjä sinusta saastainen, itsensä miehelle altistanut syntinen nainen, jonka synnin ja rikoksen (eli seksin) palkkana on oltava kuoléma sen puhtaan, neitseellisen vauvan vuoksi?
No ei todellakaan ole saastainen yms., joku roti noihin juttuihin. :D Minusta lapsi pitää säästää, koska häneltä ei ole kukaan kysynyt mielipidettä, haluaako tähän maailmaan syntyä. Hän on siinä mielessä syytön ja muiden itsekkäiden valintojen uhri. Äiti sen sijaan on raskautta jatkamaan päätettyään ottanut tietoisen riskin komplikaatioista ym. Raskaushan on aina naiselle riski. Lisäksi äiti on ehtinyt elää jo elämäänsä, jättää jälkensä maailmaan. Lapsella on koko elämä edessä. Mutta nuo maalailut jostain saastaisuudesta ovat aivan naurettavia.
Niin että sitten on ihan sama kohdella kuin synnyttävää eläintä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ylihysteeriset (minkä tahansa asian) aktivistit ovat pahinta mitä maa päällään kantaa.He saavat aiheen kuin aiheen pilattua, tässä tapauksessa ovat saaneetihmiset taas kerran uskomaan, että naiset todellakin ovat ylihysteerisia itsekkäitä akkoja.
Pilattua? En ole synnyttänyt itse mutta kannatan kampanjaa täysin, ei oo mitään tarvetta vähätellä toisten traumatisoivia kokemuksia. Ja en tiedä mutta vaikutat jotenkin.. hysteeriseltä?
On kokemuksia, ja on "kokemuksia".
Eli sinä olet auktoriteetti päättämään että okei, noihin voin uskoa, mutta noihin en, joten niitä levittelevät ihmiset ovat hysteerisiä?
Totta kai minä olen auktoriteetti arvioimaan ja sitten päättämään, mihin minä itse uskon. Ei kai kukaan voi minua pakottaakaan. Mutta se ei ollut pointtini.
Pointtini oli, että jotkut tarinat ovat aivan järkyttäviä, ja niihin pitääkin puuttua. Toiset ovat minun mielestäni suhteellisuudentajuttomien ihmisten turhasta valittamista. Ne ovat niitä "kokemuksia".
No nämä "kokemuksetkin" ovat oikeiden ihmisten kokemuksia, jotka vaivaavat vielä vuosienkin päästä, ehkä jopa loppuelämän ja vaikuttavat heillä kaikkeen, jopa ylistettyyn lapseen.
Tietenkään se ei sinun ongelmasi ole, mutta kampanjan liikkeellelaittaja omaakin empatiakyvyn. Omaisivatpa hoitohenkilökunnan jäsenetkin saman niin kampanja olisi turha.Niitä ihmisiä ei mikään maailman empatiakyky auta.
Niimpä, vaan kokemusten vähättely
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole naisen oikeuksista vaan lapsen.
Kumma kun naiset muistavat lapsen oikeudet vasta kun väitetyltä isältä aletaan perimään elareita.
Eli naisen oikeudet loppuu siihen mistä lapsen oikeudet alkaa?
Huh.. mitäpä se äiti enää ihmisarvolla tekisikään, hänen elämäntehtävänsä synnytyskoneena on täytetty, uutta vain pukkaamaan.Se on jännä miten positiivisimmin ajattelevat ihmiset saavat asiat käännettyä niin kamalan negatiivisiksi. Voivoi.
Hirveän positiivista, jonkun tullessa sanomaan ettei sulla niin väliä, kun on tuo toinen.
Ei tässä ole kyse siitä, miten joku lääkäri tai hoitaja ihmisiä arvottaa. Kyse on siitä, että jos lapsia päättää hankkia, sen lapsen edun pitäisi mennä aina oman edelle. Äidin (ja isän, mutta isä ei synnytä) pitäisi arvottaa lapsen parasta omansa edelle. Se lapsi kun ei ole pyytänyt saada tähän maailmaan syntyä, vaan kyse on ollut vanhempien itsekkäästä valinnasta.
Lapsen paras Ei ole suoraan eri asia kuin se, mikä on äidillekin parasta. Jos kyse ei ole hätätilanteessa, miten ajaa lapsen etua, että äitiä kohdellaan synnyttäessään vähättelevästi, annetaan hänen revetä, eikä kipuja hoideta kokoon kursittaessa? Huonon kohtelun ja kivun takia paniikissa oleva äiti ei pysty ko-operoimaan ja synnytys pitkittyy. Revennyt, kipeä ja traumatisoitunut äiti ei pysty heti huolehtimaan lapsestaan ja traumojen takia kiintymussuhteen muodostaminen lapseen voi olla hankalaa. Jos äiti kärsii synnytyksen jälkeen pysyvistä vammoista kuten inkontinenssista, kiristävistä arvista ja tunnottomuudesta, todennäköisesti vanhempien seksielämä kuivuu täysin kasaan ja se on omiaan johtamaan eroon. Vauvan etu tässäkin olisi varmaan kaksi vanhempaa, joilla on keskenään onnellinen parisuhde. Ajattelutapasi on valtavan yksioikoinen. Miksi ei voida huomioida sekä lapsi, että äiti?
En ole kenenkään vähättelyä puolustanut, laitat ihan sanoja suuhuni. Olen koko ajan puhunut valintatilanteesta. Tilanteesta, jossa vaihtoehdot ovat vain joko lapsen etu tai äidin etu. Jos vaihtoehtona olisi sellainen, joka toteuttaisi molempien etua, mitään valintaa ei tarvitsisi tehdä. Ymmärrätkö?
Käytäntö sanoo toisin, ja äiti pyritään pelastamaan. Jos lapsi kuolee, menee vanhemmilta yksi potentiaalinen lapsi . Lapsi, joka ei ole ollut vasta kun hypoteettinen uusi ihminen. Vanhemmat voivat saada toisen.
Jos äiti kuolee menee toiselta vanhemmalta puoliso, äidin vanhemmilta tytär, sisariltaan sisko, toisilta ystävä ja mahdollisesti muilta lapsilta äiti (+valtiolta veronmaksaja) . Tässä kohtaa päätös on melko helppo.Miten sitä nyt umpimähkäisesti ollaan tuota mieltä, kun missä muussa asiassa hyvänsä äidit asettavat lapsensa etusijalle. Yhtäkkiä kuulostaakin ihan siltä, että tässä asiassa syntyvä lapsi ei ole arvokas, kun elämän kokemusta ei ole muuta kuin äitinsä polvien välistä sukeltaminen. Yhtä arvokas se ensi henkäisyn ottanut vauva on kun äitikin, vaikka toinen ei ole vielä ehtinyt olemaan ystävä, sukulainen tai veronmaksaja maailmassa. Eikai tässä titteleistä aleta kilpailemaan. Eihän?
Puhutaan siis syntymättömästä lapsesta, joka ei ole vielä ensihenkäisyään ottanut. Jos valinta pitää tehdä syntymättömän lapsen ja äidin välillä, nykykäytäntö on pelastaa äiti. Missä ihmeen tilanteessa pitäisi valita jo syntyneen lapsen ja äidin välillä? En ihan pysy nyt perillä ajatuksesi juoksussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole naisen oikeuksista vaan lapsen.
Kumma kun naiset muistavat lapsen oikeudet vasta kun väitetyltä isältä aletaan perimään elareita.
Eli naisen oikeudet loppuu siihen mistä lapsen oikeudet alkaa?
Huh.. mitäpä se äiti enää ihmisarvolla tekisikään, hänen elämäntehtävänsä synnytyskoneena on täytetty, uutta vain pukkaamaan.Se on jännä miten positiivisimmin ajattelevat ihmiset saavat asiat käännettyä niin kamalan negatiivisiksi. Voivoi.
Hirveän positiivista, jonkun tullessa sanomaan ettei sulla niin väliä, kun on tuo toinen.
Ei tässä ole kyse siitä, miten joku lääkäri tai hoitaja ihmisiä arvottaa. Kyse on siitä, että jos lapsia päättää hankkia, sen lapsen edun pitäisi mennä aina oman edelle. Äidin (ja isän, mutta isä ei synnytä) pitäisi arvottaa lapsen parasta omansa edelle. Se lapsi kun ei ole pyytänyt saada tähän maailmaan syntyä, vaan kyse on ollut vanhempien itsekkäästä valinnasta.
Lapsen paras Ei ole suoraan eri asia kuin se, mikä on äidillekin parasta. Jos kyse ei ole hätätilanteessa, miten ajaa lapsen etua, että äitiä kohdellaan synnyttäessään vähättelevästi, annetaan hänen revetä, eikä kipuja hoideta kokoon kursittaessa? Huonon kohtelun ja kivun takia paniikissa oleva äiti ei pysty ko-operoimaan ja synnytys pitkittyy. Revennyt, kipeä ja traumatisoitunut äiti ei pysty heti huolehtimaan lapsestaan ja traumojen takia kiintymussuhteen muodostaminen lapseen voi olla hankalaa. Jos äiti kärsii synnytyksen jälkeen pysyvistä vammoista kuten inkontinenssista, kiristävistä arvista ja tunnottomuudesta, todennäköisesti vanhempien seksielämä kuivuu täysin kasaan ja se on omiaan johtamaan eroon. Vauvan etu tässäkin olisi varmaan kaksi vanhempaa, joilla on keskenään onnellinen parisuhde. Ajattelutapasi on valtavan yksioikoinen. Miksi ei voida huomioida sekä lapsi, että äiti?
En ole kenenkään vähättelyä puolustanut, laitat ihan sanoja suuhuni. Olen koko ajan puhunut valintatilanteesta. Tilanteesta, jossa vaihtoehdot ovat vain joko lapsen etu tai äidin etu. Jos vaihtoehtona olisi sellainen, joka toteuttaisi molempien etua, mitään valintaa ei tarvitsisi tehdä. Ymmärrätkö?
Nämä valintatilanteet ovat harvinaisempia, kuin mitä täällä äitien itsekkyydestä vouhkaajat antavat ymmärtää. Tämän keskustelun kokemukset ovat niitä, joissa valintaa ei olisi tarvinnut tehdä, vaan äitien oikeuksien yli käveltiin ihan muuten vaan. Jankkauksesi menee taas #VauvaKuolee -kategoriaan.
Tänne palstalle saa ihan kuka tahansa tulla keskustelemaan ja jakamaan mielipiteitään ilman, että kyse on jankkauksesta - minäkin.
Jos täällä joku on jankannut, niin nämä sisälukutaidottomat öyhöttäjät, jotka laittavat sanoja muiden kirjoittajien suuhun.
Nainen ei saa tehdä aborttia, koska se on lapsenmurha ja kaikista suurin synti. MUTTA koska hän on ITSE valinnut jatkaa raskautta, on hänen kärsittävä omasta päätöksestään.
Sama juttu jos erehtyy haluamaan äidiksi, niin luoja varjele, itsepä olet valinnut että haluat kärsiä.
Ps. Kaikki naiset nyt synnyttämään, kun Suomesta loppuu kansalaiset!
Mutta itsepä sen valitset, jos ei sairaala kidutus kelpaa synnytä kotona senkin kipua kestämätön säälittä kermaperse. Mitään ei voi muuttaa tai tehdä paremmin! Kärsi, kun muutkin ovat ennen kärsineet!
Nämä vaatimukset ovat aivan järjettömiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kyse ei ole oikeuksista vaan etuoikeutettujen pikkusieluisten lumihiutaleiden kitinästä. Nämä naiset ovat länsimaisen ilmaisen terveydenhuollon piirissä, jossa ammattilaiset ovat vuosia uhranneet elämästään että synnytys olisi turvallista ja lapsi ja äiti selviävät synnytyksestä terveinä.
Ininä siitä että vähän on sormi pimpissä "ilman suostumusta" on totaalisen itsekkään epäkunnioittavaa kaikkia muita elollisia olentoja kohtaan.
Terve menoa pusikkoon synnyttämään niin ei kukaan sitten ole silleen epämukava ensi kerralla...
Tämä on aivan sairas asenne ja ristiriidassa sekä terveydenhuollon eettisten ohjeiden että Suomen lain kanssa. Kenenkään pimppaan ei työnnetä mitään väkisin, piste. Jos ei pysty kunnioittamaan potilaan itsemääräämisoikeutta niin kannattaa vaihtaa alaa.
Poistaako se potilaan itsemääräämisoikeus sitten hoitohenkilökunnan vastuun? Jos ei saa tutkia, ei voi olla vastuussa mahdollisista hoitovirheistä, koska päätökset pitää tehdä arvauksina sen sijaan että perustuisivat tutkimuksilla saatuun tietoon synnytyksen etenemisestä.
Juuri edellisessä viestissä sanoin, että mielestäni lääkäriä ei pidä syyttää mahdollisista hoitovirheistä, jos hän on kertonut synnyttäjälle mahdolliset riskit mutta tämä on silti kieltäytynyt tutkimuksista/toimenpiteistä. Mutta kyllä se valinnan mahdollisuus kuuluu olla.
Muuten tämä johtaa yhä vahvemmin siihen, että kotisynnytykset yleistyy ja syntyvyys laskee, koska naiset pelkäävät joutuvansa karusti kohdelluksi ilman omaa suostumustaan. Kyllä se kommunikaatio ja synnyttäjän kunnioittaminen on edellytys hyvälle ja toimivalle luottamukselle lääkäreihin ja kätilöihin. Nykytoiminta ja sen perustelut heräträvät luottamuks sijasta pelkoa.
Minun mielestä syntymässä olevan lapsen oikeus elämään (=asianmukaiseen hoitoon) menee synnyttävän äidin itsemääräämisoikeuden edelle. Sen asianmukaisen hoidon päättää terveydenhoidon ammattilaiset. Toki hoitohenkilökunnan tulee käyttäytyä asiallisesti ja mahdollisuuksien mukaan keskusteltava hoidosta äidin kanssa, mutta mitenkään ylijumalan asemassa ei äiti ole.
Ei mene onneksi ja ei pitäisikään.
Vauva ei siellä mahassa ole vielä ottanut henkäystäkään eikä tajua yhtään mitään. Vai muistatko sinä sen päivän kun olit äitisi mahassa tai synnyit? Sen sijaan äiti tuntee ja kokee kaiken. Hänen sanansa pitää olla klinikalla laki. Hänen kehonsa, hänen sääntönsä.Lääkärin/kätilön/sairaanhoitajan ym. ylin tehtävä on suojella elämää.
On totta, etten muista päivää, kun olin äitini mahassa tai synnyin, mutta jos olisin synnytyksessä vammautunut sen takia, että äitini olisi vedonnut koskemattomuutensa ja lääkäri jättänyt tekemättä työnsä, olisin ikuisesti katkera sekä lääkärille että äidilleni.
Jos naiselle kehon koskemattomuus on tärkeämpää kuin lapsen henki ja terveys, lapsi kannattaa jättää tekemättä. Potilaan tiedottaminen tälle tehtävistä toimenpiteistä on tietysti eri asia.
Miksi kopsaat samaa viestiä joka oli ketjussa jo monta sivua sitten. Sinun logiikassa ei edes ole päätä eikä häntää.
Yleisellä tasolla empaattinen synnytyskokemus on se kynnyskysymys ainakin itselleni, joku elämän ja kuoleman tilanne on erikseen. Lapsi ja äiti tulisi olla tasa-arvoisessa asemassa synnytyksessä. Vaikka siellä ollaan vauvaa synnyttämässä, tulee ihmistä josta se tulee kohdella yhtä arvokkaasti
Mitä se sinulle kuuluu, mitä minä kopioin tai jätän kopioimatta?
Olen joka tapauksessa kanssasi eri mieltä. Synnyttävää naistakin tulee lähtökohtaisesti kohdella arvokkaasti, mutta valintatilanteessa vauvaa arvokkaammin, koska hän ei ole pyytänyt saada syntyä. Aikuinen ihminen kestää asettaa omat tarpeensa syrjään, jos lapsia on välttämättä halunnut hankkia.
En ole kukaan aikaisempi kommentoija, mutta synnytyskokemuksella on vaikutusta äidin ja lapsen väliseen suhteeseen myöhemminkin, kuten aiemminkin on todettu, joten en ymmärrä, miksi olet tuota mieltä? Kun äitikin on tyytyväinen, hyvinvoiva ja onnellinen, niin vauvallakin on hyvä kasvaa sellaisessa ympäristössä. Eli kyllä sekä äidin että vauvan hyvinvointi pitäisi olla yhtä tärkeitä.
Lähtökohtaisesti kyllä. Mutta jos käsillä on tilanne, jossa on pakko valita äidin tai lapsen hyvinvoinnin väliltä, lapsen etu on tärkeämpi. Se äiti kun olisi voinut valita myös toisin ja olla hankkimatta lasta. Lapsi on syytön syntymäänsä.
Pitäisikö kaikkien äidiksi aikovien siis alistua ja uhrata ihmisarvonsa epäinhimillisen kohtelun seurauksena koska haluaa lapsia? Normaali ihmisen kohteluun kai hekin on oikeutettuja vaikka halusivat lapsia?
Vastaan sinulle sitten, kun lakkaat vääristelemästä sanojani. Kenenkään ihmisarvosta kun en ole sanonut sanaakaan. Eikä se ihmisarvo myöskään sillä mitätöidy, että asettaa tiukan paikan tullen lapsensa terveyden omansa edelle.
HUOM! Tiukan paikan tullen!
Mistä edes puhut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytysväkivalta -kampajanssa on tuotu esiin ihan asiallista asiaa (hoitohenkilökunnan kommunkaatiotaitoja) mutta väärällä tavalla. Lääkärien ja kätilöiden pitäisi tosiaan kertoa asiakkaalle ENSIN ennen toimepidettä että mitä halutaan tehdä ja miksi, sen sijaan että suoraan mennään ronkkimaan: harva kieltäytyisi tutkimuksista kun perustellaan.
Mutta nyt tämä kamajan vain aiheuttaa tuleville synnyttäjille pelkoa ja epäluottamusta hoitohenkilökuntaan. Olisivat nostaan asiallista keskustelua ja ottaneet hoitohenkilökunnan mukaan.
Voidaanhan sitä väärin/asiattomasti toimia perusteluista huolimatta, kun asioita voidaan perustella miten päin vain. Mistä kaikista asioista sitten johtuukaan, miksi toisia kohdellaan väärin/huonosti ja toisten kohdalla asiat menee hyvin ja oikein. Olisiko kuitenkin taustalla vikaa/ammattitaidottomuutta sekä henkilökunnassa sekä sillä, että taustalla on jotain henkilökohtaista, miksi toisia huonosti kohdellaan. Tai sitten mm. työolosuhteet vaikuttavat työsuorituksen laatuun/asiakkaan kohteluun myös. Mutta asiat eivät ainakaan muutu/parane sillä, että asioita vähätellään/kielletään/lakaistaan maton alle, vaan ns. kissan pitäisi pysyä pöydällä niin kauan, kunnes asioihin on tullut muutos.
On myös potilaita, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan lääketieteellisestä näkökulmasta katsottuna vaikka kuinka selitettäisiin. Ja hoitohenkilökunnan työnkuvaan valitettavasti kuuluu tehdä työnsä lääketieteen pohjalta, ei potilaan tunteiden tai luulojen. Joku siitä sitten saattaa pahoittaa mielensä, mutta hoitohenkilökunta tekee mitä kuuluukin.
Mutta tietysti on myös oikeasti asiatonta kohtelua, eikä heidän kokemuksiaan tulisikaan vähätellä.
Eikös tässä keskustelussa ollutkaan kyse synnyttävistä äideistä, kun puhuit potilaista? Joskus nämä selittelyt ovat kuitenkin pelkkää valhetta, ja kyllähän sitä virheitä tehdään, eikä niitä aina haluta myöntääkään/nähdä sitä, että ollaan väärässä. Eihän tällaista synnytysväkivaltakeskustelua edes olisi, jos kaikki olisi kunnossa. Olisi kyllä terveydenhuoltoalalla isokin asennekorjauksen paikka, kun ei sielläkään mitään virheettömiä olla, ja tosiaan synnyttäjillä/asiakkailla/potilaillakin on oikeudet, mitä pitää kunnioittaa. Ottakaa vaikka mallia, miten ulkomailla asiakkaiden kanssa kommunikoidaan/miten heitä kohdellaan/hoidetaan. (Fiktiivisissä sarjoissakin on esimerkkejä, miten terveydenhuollossa PITÄISI toimia/kohdella asiakasta, mutta eihän se tosielämässä ihan niin välttämättä mene.) Täällä on kyllä hyvää keskustelua synnytysväkivaltaan puuttumisen puolesta.
Muistathan myös, että ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, joten kyllä ne tunteetkin pitäisi ottaa aina huomioon. Ja oletko varma, että kaikki olisi vain asiakkaan omia luuloja? Ethän kuitenkaan elä hänen elämäänsä etkä hänen ruumiissakaan asusta, joten et voi hänen kokemastaan todellisuudesta koskaan täysin tietää. Mutta et taida siitä välittääkään. Tärkeämpää taitaa olla vallankäyttö, kun tässä valta-asemassa taidat olla?
Synnyttävä nainen = potilas sairaalaan saapuessaan. Muuta en kommentistasi jaksanut lukea kuin alun ja lopun, oli liian pitkä.
Ja olen kulttuurintutkija. Nainen, jos sillä nyt on jotain väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ylihysteeriset (minkä tahansa asian) aktivistit ovat pahinta mitä maa päällään kantaa.He saavat aiheen kuin aiheen pilattua, tässä tapauksessa ovat saaneetihmiset taas kerran uskomaan, että naiset todellakin ovat ylihysteerisia itsekkäitä akkoja.
Pilattua? En ole synnyttänyt itse mutta kannatan kampanjaa täysin, ei oo mitään tarvetta vähätellä toisten traumatisoivia kokemuksia. Ja en tiedä mutta vaikutat jotenkin.. hysteeriseltä?
On kokemuksia, ja on "kokemuksia".
Eli sinä olet auktoriteetti päättämään että okei, noihin voin uskoa, mutta noihin en, joten niitä levittelevät ihmiset ovat hysteerisiä?
Totta kai minä olen auktoriteetti arvioimaan ja sitten päättämään, mihin minä itse uskon. Ei kai kukaan voi minua pakottaakaan. Mutta se ei ollut pointtini.
Pointtini oli, että jotkut tarinat ovat aivan järkyttäviä, ja niihin pitääkin puuttua. Toiset ovat minun mielestäni suhteellisuudentajuttomien ihmisten turhasta valittamista. Ne ovat niitä "kokemuksia".
No nämä "kokemuksetkin" ovat oikeiden ihmisten kokemuksia, jotka vaivaavat vielä vuosienkin päästä, ehkä jopa loppuelämän ja vaikuttavat heillä kaikkeen, jopa ylistettyyn lapseen.
Tietenkään se ei sinun ongelmasi ole, mutta kampanjan liikkeellelaittaja omaakin empatiakyvyn. Omaisivatpa hoitohenkilökunnan jäsenetkin saman niin kampanja olisi turha.Niitä ihmisiä ei mikään maailman empatiakyky auta.
Niimpä, vaan kokemusten vähättely
Terapia. Ja sana on "niinpä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kyse ei ole oikeuksista vaan etuoikeutettujen pikkusieluisten lumihiutaleiden kitinästä. Nämä naiset ovat länsimaisen ilmaisen terveydenhuollon piirissä, jossa ammattilaiset ovat vuosia uhranneet elämästään että synnytys olisi turvallista ja lapsi ja äiti selviävät synnytyksestä terveinä.
Ininä siitä että vähän on sormi pimpissä "ilman suostumusta" on totaalisen itsekkään epäkunnioittavaa kaikkia muita elollisia olentoja kohtaan.
Terve menoa pusikkoon synnyttämään niin ei kukaan sitten ole silleen epämukava ensi kerralla...
Tämä on aivan sairas asenne ja ristiriidassa sekä terveydenhuollon eettisten ohjeiden että Suomen lain kanssa. Kenenkään pimppaan ei työnnetä mitään väkisin, piste. Jos ei pysty kunnioittamaan potilaan itsemääräämisoikeutta niin kannattaa vaihtaa alaa.
Poistaako se potilaan itsemääräämisoikeus sitten hoitohenkilökunnan vastuun? Jos ei saa tutkia, ei voi olla vastuussa mahdollisista hoitovirheistä, koska päätökset pitää tehdä arvauksina sen sijaan että perustuisivat tutkimuksilla saatuun tietoon synnytyksen etenemisestä.
Juuri edellisessä viestissä sanoin, että mielestäni lääkäriä ei pidä syyttää mahdollisista hoitovirheistä, jos hän on kertonut synnyttäjälle mahdolliset riskit mutta tämä on silti kieltäytynyt tutkimuksista/toimenpiteistä. Mutta kyllä se valinnan mahdollisuus kuuluu olla.
Muuten tämä johtaa yhä vahvemmin siihen, että kotisynnytykset yleistyy ja syntyvyys laskee, koska naiset pelkäävät joutuvansa karusti kohdelluksi ilman omaa suostumustaan. Kyllä se kommunikaatio ja synnyttäjän kunnioittaminen on edellytys hyvälle ja toimivalle luottamukselle lääkäreihin ja kätilöihin. Nykytoiminta ja sen perustelut heräträvät luottamuks sijasta pelkoa.
Minun mielestä syntymässä olevan lapsen oikeus elämään (=asianmukaiseen hoitoon) menee synnyttävän äidin itsemääräämisoikeuden edelle. Sen asianmukaisen hoidon päättää terveydenhoidon ammattilaiset. Toki hoitohenkilökunnan tulee käyttäytyä asiallisesti ja mahdollisuuksien mukaan keskusteltava hoidosta äidin kanssa, mutta mitenkään ylijumalan asemassa ei äiti ole.
Ei mene onneksi ja ei pitäisikään.
Vauva ei siellä mahassa ole vielä ottanut henkäystäkään eikä tajua yhtään mitään. Vai muistatko sinä sen päivän kun olit äitisi mahassa tai synnyit? Sen sijaan äiti tuntee ja kokee kaiken. Hänen sanansa pitää olla klinikalla laki. Hänen kehonsa, hänen sääntönsä.Lääkärin/kätilön/sairaanhoitajan ym. ylin tehtävä on suojella elämää.
On totta, etten muista päivää, kun olin äitini mahassa tai synnyin, mutta jos olisin synnytyksessä vammautunut sen takia, että äitini olisi vedonnut koskemattomuutensa ja lääkäri jättänyt tekemättä työnsä, olisin ikuisesti katkera sekä lääkärille että äidilleni.
Jos naiselle kehon koskemattomuus on tärkeämpää kuin lapsen henki ja terveys, lapsi kannattaa jättää tekemättä. Potilaan tiedottaminen tälle tehtävistä toimenpiteistä on tietysti eri asia.
Miksi kopsaat samaa viestiä joka oli ketjussa jo monta sivua sitten. Sinun logiikassa ei edes ole päätä eikä häntää.
Yleisellä tasolla empaattinen synnytyskokemus on se kynnyskysymys ainakin itselleni, joku elämän ja kuoleman tilanne on erikseen. Lapsi ja äiti tulisi olla tasa-arvoisessa asemassa synnytyksessä. Vaikka siellä ollaan vauvaa synnyttämässä, tulee ihmistä josta se tulee kohdella yhtä arvokkaasti
Mitä se sinulle kuuluu, mitä minä kopioin tai jätän kopioimatta?
Olen joka tapauksessa kanssasi eri mieltä. Synnyttävää naistakin tulee lähtökohtaisesti kohdella arvokkaasti, mutta valintatilanteessa vauvaa arvokkaammin, koska hän ei ole pyytänyt saada syntyä. Aikuinen ihminen kestää asettaa omat tarpeensa syrjään, jos lapsia on välttämättä halunnut hankkia.
En ole kukaan aikaisempi kommentoija, mutta synnytyskokemuksella on vaikutusta äidin ja lapsen väliseen suhteeseen myöhemminkin, kuten aiemminkin on todettu, joten en ymmärrä, miksi olet tuota mieltä? Kun äitikin on tyytyväinen, hyvinvoiva ja onnellinen, niin vauvallakin on hyvä kasvaa sellaisessa ympäristössä. Eli kyllä sekä äidin että vauvan hyvinvointi pitäisi olla yhtä tärkeitä.
Lähtökohtaisesti kyllä. Mutta jos käsillä on tilanne, jossa on pakko valita äidin tai lapsen hyvinvoinnin väliltä, lapsen etu on tärkeämpi. Se äiti kun olisi voinut valita myös toisin ja olla hankkimatta lasta. Lapsi on syytön syntymäänsä.
Pitäisikö kaikkien äidiksi aikovien siis alistua ja uhrata ihmisarvonsa epäinhimillisen kohtelun seurauksena koska haluaa lapsia? Normaali ihmisen kohteluun kai hekin on oikeutettuja vaikka halusivat lapsia?
Vastaan sinulle sitten, kun lakkaat vääristelemästä sanojani. Kenenkään ihmisarvosta kun en ole sanonut sanaakaan. Eikä se ihmisarvo myöskään sillä mitätöidy, että asettaa tiukan paikan tullen lapsensa terveyden omansa edelle.
HUOM! Tiukan paikan tullen!
Mistä edes puhut
Kiva kun ensin dissataan, ja sitten vasta kysytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole naisen oikeuksista vaan lapsen.
Kumma kun naiset muistavat lapsen oikeudet vasta kun väitetyltä isältä aletaan perimään elareita.
Eli naisen oikeudet loppuu siihen mistä lapsen oikeudet alkaa?
Huh.. mitäpä se äiti enää ihmisarvolla tekisikään, hänen elämäntehtävänsä synnytyskoneena on täytetty, uutta vain pukkaamaan.Se on jännä miten positiivisimmin ajattelevat ihmiset saavat asiat käännettyä niin kamalan negatiivisiksi. Voivoi.
Hirveän positiivista, jonkun tullessa sanomaan ettei sulla niin väliä, kun on tuo toinen.
Ei tässä ole kyse siitä, miten joku lääkäri tai hoitaja ihmisiä arvottaa. Kyse on siitä, että jos lapsia päättää hankkia, sen lapsen edun pitäisi mennä aina oman edelle. Äidin (ja isän, mutta isä ei synnytä) pitäisi arvottaa lapsen parasta omansa edelle. Se lapsi kun ei ole pyytänyt saada tähän maailmaan syntyä, vaan kyse on ollut vanhempien itsekkäästä valinnasta.
Lapsen paras Ei ole suoraan eri asia kuin se, mikä on äidillekin parasta. Jos kyse ei ole hätätilanteessa, miten ajaa lapsen etua, että äitiä kohdellaan synnyttäessään vähättelevästi, annetaan hänen revetä, eikä kipuja hoideta kokoon kursittaessa? Huonon kohtelun ja kivun takia paniikissa oleva äiti ei pysty ko-operoimaan ja synnytys pitkittyy. Revennyt, kipeä ja traumatisoitunut äiti ei pysty heti huolehtimaan lapsestaan ja traumojen takia kiintymussuhteen muodostaminen lapseen voi olla hankalaa. Jos äiti kärsii synnytyksen jälkeen pysyvistä vammoista kuten inkontinenssista, kiristävistä arvista ja tunnottomuudesta, todennäköisesti vanhempien seksielämä kuivuu täysin kasaan ja se on omiaan johtamaan eroon. Vauvan etu tässäkin olisi varmaan kaksi vanhempaa, joilla on keskenään onnellinen parisuhde. Ajattelutapasi on valtavan yksioikoinen. Miksi ei voida huomioida sekä lapsi, että äiti?
En ole kenenkään vähättelyä puolustanut, laitat ihan sanoja suuhuni. Olen koko ajan puhunut valintatilanteesta. Tilanteesta, jossa vaihtoehdot ovat vain joko lapsen etu tai äidin etu. Jos vaihtoehtona olisi sellainen, joka toteuttaisi molempien etua, mitään valintaa ei tarvitsisi tehdä. Ymmärrätkö?
Käytäntö sanoo toisin, ja äiti pyritään pelastamaan. Jos lapsi kuolee, menee vanhemmilta yksi potentiaalinen lapsi . Lapsi, joka ei ole ollut vasta kun hypoteettinen uusi ihminen. Vanhemmat voivat saada toisen.
Jos äiti kuolee menee toiselta vanhemmalta puoliso, äidin vanhemmilta tytär, sisariltaan sisko, toisilta ystävä ja mahdollisesti muilta lapsilta äiti (+valtiolta veronmaksaja) . Tässä kohtaa päätös on melko helppo.Miten sitä nyt umpimähkäisesti ollaan tuota mieltä, kun missä muussa asiassa hyvänsä äidit asettavat lapsensa etusijalle. Yhtäkkiä kuulostaakin ihan siltä, että tässä asiassa syntyvä lapsi ei ole arvokas, kun elämän kokemusta ei ole muuta kuin äitinsä polvien välistä sukeltaminen. Yhtä arvokas se ensi henkäisyn ottanut vauva on kun äitikin, vaikka toinen ei ole vielä ehtinyt olemaan ystävä, sukulainen tai veronmaksaja maailmassa. Eikai tässä titteleistä aleta kilpailemaan. Eihän?
Nyt on kyllä aihe karannut. Kyse oli kuitenkin raskaana olevan/synnyttävän äidin empaattisesta kohtelusta, ei se vauvaa vaaranna, päin vastoin. Mutta totta on että äiti pelastetaan ennen vauvaa synnytyksessä, tästä yksi piste terveydenhuollolle sentään 😅
Minua vaan niin ärsyttää se kaikki! Miksi ei voi vaan synnyttää sitä vauvaa ja antaa olla sitten. Eikö vois elää niin kuin aina ennenkin ilman sitä miehen jatkuvaa syyllistämistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytysväkivalta -kampajanssa on tuotu esiin ihan asiallista asiaa (hoitohenkilökunnan kommunkaatiotaitoja) mutta väärällä tavalla. Lääkärien ja kätilöiden pitäisi tosiaan kertoa asiakkaalle ENSIN ennen toimepidettä että mitä halutaan tehdä ja miksi, sen sijaan että suoraan mennään ronkkimaan: harva kieltäytyisi tutkimuksista kun perustellaan.
Mutta nyt tämä kamajan vain aiheuttaa tuleville synnyttäjille pelkoa ja epäluottamusta hoitohenkilökuntaan. Olisivat nostaan asiallista keskustelua ja ottaneet hoitohenkilökunnan mukaan.
Voidaanhan sitä väärin/asiattomasti toimia perusteluista huolimatta, kun asioita voidaan perustella miten päin vain. Mistä kaikista asioista sitten johtuukaan, miksi toisia kohdellaan väärin/huonosti ja toisten kohdalla asiat menee hyvin ja oikein. Olisiko kuitenkin taustalla vikaa/ammattitaidottomuutta sekä henkilökunnassa sekä sillä, että taustalla on jotain henkilökohtaista, miksi toisia huonosti kohdellaan. Tai sitten mm. työolosuhteet vaikuttavat työsuorituksen laatuun/asiakkaan kohteluun myös. Mutta asiat eivät ainakaan muutu/parane sillä, että asioita vähätellään/kielletään/lakaistaan maton alle, vaan ns. kissan pitäisi pysyä pöydällä niin kauan, kunnes asioihin on tullut muutos.
On myös potilaita, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan lääketieteellisestä näkökulmasta katsottuna vaikka kuinka selitettäisiin. Ja hoitohenkilökunnan työnkuvaan valitettavasti kuuluu tehdä työnsä lääketieteen pohjalta, ei potilaan tunteiden tai luulojen. Joku siitä sitten saattaa pahoittaa mielensä, mutta hoitohenkilökunta tekee mitä kuuluukin.
Mutta tietysti on myös oikeasti asiatonta kohtelua, eikä heidän kokemuksiaan tulisikaan vähätellä.
Höpön pöpön pöppö.
Potilaalla on laissa määritetyt oikeudet. Jos potilasta ei ole todettu päätäntäkyvyltään rajoittuneeksi (kehitysvamma, ikä, neurologinen tila), potilaalla on aina viimekädessä oikeus päättää suostuuko hoitoon. Siinä ei meidän lääketieteelliset järkeilyt auta; emme saa esim tiputtaa Jehovan todistajalle verta, jos se on hänen hoitotahtoaan vastaan, vaikka se pelastaisi hänen henkensä. Jos näin teemme, rikomme potilaan oikeuksia.
Meillä on ammattilaisina velvollisuus antaa potilaalle tietoa hoidosta ja myös infota mitä toimenpiteen tekemättä jättäminen vaikuttaa, mutta emme voi pakottaa ketään mihinkään oman parhaansakaan varjolla. Tämä sitten kirjataan potilastietoihin, että hoitoa on tarjottu ja informoitu, mutta potilas kieltäytyy (meillä on siis lainsuoja tässä tilanteessa). Sanoisin että 98% ihmisistä kyllä suostuu toimenpiteisiin, kun heille osataan perustella faktapohjaisesti ja selkeästi, mitä tehdään ja miksi.- leikkurityyppi taas tere
Näinpä päästään taas luikahtamaan vastuusta, vaikka joskus tarjottaisiin vääränlaisiakin toimenpiteitä/hoitoa, varsinkin virheidenpeittelytilanteissa. Ja eikös mm. kehitysvammaisillakin ole oikeuksia, niin kuin kaikilla muillakin ihmisillä? Olen kyllä huomannut, että terveydenhuollossa voidaan olla kuin junia. Eteenpäin mennään vaan, vaikka virheitäkin tehtäisiin ja toiset alle jää ja jäävät näistä virheistä/huonosta kohtelusta kärsimään vaikka loppuelämäkseen. Mutta ei kai sillä ole terveydenhuollon edustajille mitään väliä. Toivon kyllä, että tämä synnytysväkivaltakeskustelukin jotain muutosta toisi, mutta näyttää huonolta. Kun vaatisi isoa asennemuutosta terveydenhuollossa yleensä, että asioihin konkreettisiakin muutoksia tulisi. Muutenkin tuntuu, että pääasia, kun paperilla näyttää hyvältä, väliäkö todellisuudella, ja pääasia, että terveydenhuollon selusta on turvattu joka tilanteessa.
tätä pskaaa on jo tarpeeksi kirjoitti:
Minua vaan niin ärsyttää se kaikki! Miksi ei voi vaan synnyttää sitä vauvaa ja antaa olla sitten. Eikö vois elää niin kuin aina ennenkin ilman sitä miehen jatkuvaa syyllistämistä
Onko tänne juuri eksynyt joku katkera mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin ensimmäisessä raskaudessa loppuvaiheessa äitipolille synnytystapa-arvioon, koska neuvolalääkäri epäili, että lapsi ei mahdu alakautta syntymään. Polilla lääkäri oli tyly, vttuili minulle, kun en osannut mennä ponnistusasentoon, runnoi nyrkillä, murahti "mahtuu" ja käänsi selän. Lähdin vastaanotolta itku kurkussa pois. Sanoin asiasta neuvolassa, jossa terveydenhoitaja pahoitteli asiaa. Valituksen tekeminen on ison kynnyksen takana, sillä sama lääkäri voi olla vastassa sitten itse synnytyksen aikana. Siinä tilanteessa en halua lähelleni ihmisiä, jotka jo alusta asti suhtautuvat minuun negatiivisesti. Synnyttävä on avuton ja toisten armoilla.
Lääkäri totesi vauvan mahtuvan syntymään. Luulisi jo tuossa vaiheessa raskautta. Tutustuneen aiheeseen sen verran jotta tietää mikä on pinnistusasenti. Tai mitä synnytystapa arviossa tehdään. Sitä millainen lantiosi on ei voi selvittää vain ihan kevyesti painelemalla. Taas yksi oman elämänsä prinsessa.
Sen rakenteen voi selvittää hellästikin tunnustelemalla. Ja eikö röntgenilläkin näkisi? Tuntuu että näitä alatutkimuksia tehdään yhtenään. Omana raskausaikana suostuin yhteen ja sillä pärjättiin. Harmi jos muut ei ole tajunneet samaa
Ensin tutkitaan käsin ja sen jälkeen vielä kuvataankin jos muuten ei saada varmuutta. Toiseksi röntgenissä on myös riisuttava lantion alue paljaaksi.
Ennemmin se kuin nyrkki p*llussa, mutta tämäkin toimenpide pitää näköjään saada tehdä ns kajoavana
Eli saisit turhaan sädeannoksen. Sekä aiheuttaisi turhia kustannuksia turhalla kuvauksella. Jos olisi voitu selvittää käsin lapsen mahtuvan syntymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytysväkivalta -kampajanssa on tuotu esiin ihan asiallista asiaa (hoitohenkilökunnan kommunkaatiotaitoja) mutta väärällä tavalla. Lääkärien ja kätilöiden pitäisi tosiaan kertoa asiakkaalle ENSIN ennen toimepidettä että mitä halutaan tehdä ja miksi, sen sijaan että suoraan mennään ronkkimaan: harva kieltäytyisi tutkimuksista kun perustellaan.
Mutta nyt tämä kamajan vain aiheuttaa tuleville synnyttäjille pelkoa ja epäluottamusta hoitohenkilökuntaan. Olisivat nostaan asiallista keskustelua ja ottaneet hoitohenkilökunnan mukaan.
Voidaanhan sitä väärin/asiattomasti toimia perusteluista huolimatta, kun asioita voidaan perustella miten päin vain. Mistä kaikista asioista sitten johtuukaan, miksi toisia kohdellaan väärin/huonosti ja toisten kohdalla asiat menee hyvin ja oikein. Olisiko kuitenkin taustalla vikaa/ammattitaidottomuutta sekä henkilökunnassa sekä sillä, että taustalla on jotain henkilökohtaista, miksi toisia huonosti kohdellaan. Tai sitten mm. työolosuhteet vaikuttavat työsuorituksen laatuun/asiakkaan kohteluun myös. Mutta asiat eivät ainakaan muutu/parane sillä, että asioita vähätellään/kielletään/lakaistaan maton alle, vaan ns. kissan pitäisi pysyä pöydällä niin kauan, kunnes asioihin on tullut muutos.
On myös potilaita, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan lääketieteellisestä näkökulmasta katsottuna vaikka kuinka selitettäisiin. Ja hoitohenkilökunnan työnkuvaan valitettavasti kuuluu tehdä työnsä lääketieteen pohjalta, ei potilaan tunteiden tai luulojen. Joku siitä sitten saattaa pahoittaa mielensä, mutta hoitohenkilökunta tekee mitä kuuluukin.
Mutta tietysti on myös oikeasti asiatonta kohtelua, eikä heidän kokemuksiaan tulisikaan vähätellä.
Höpön pöpön pöppö.
Potilaalla on laissa määritetyt oikeudet. Jos potilasta ei ole todettu päätäntäkyvyltään rajoittuneeksi (kehitysvamma, ikä, neurologinen tila), potilaalla on aina viimekädessä oikeus päättää suostuuko hoitoon. Siinä ei meidän lääketieteelliset järkeilyt auta; emme saa esim tiputtaa Jehovan todistajalle verta, jos se on hänen hoitotahtoaan vastaan, vaikka se pelastaisi hänen henkensä. Jos näin teemme, rikomme potilaan oikeuksia.
Meillä on ammattilaisina velvollisuus antaa potilaalle tietoa hoidosta ja myös infota mitä toimenpiteen tekemättä jättäminen vaikuttaa, mutta emme voi pakottaa ketään mihinkään oman parhaansakaan varjolla. Tämä sitten kirjataan potilastietoihin, että hoitoa on tarjottu ja informoitu, mutta potilas kieltäytyy (meillä on siis lainsuoja tässä tilanteessa). Sanoisin että 98% ihmisistä kyllä suostuu toimenpiteisiin, kun heille osataan perustella faktapohjaisesti ja selkeästi, mitä tehdään ja miksi.- leikkurityyppi taas tere
Näinpä päästään taas luikahtamaan vastuusta, vaikka joskus tarjottaisiin vääränlaisiakin toimenpiteitä/hoitoa, varsinkin virheidenpeittelytilanteissa. Ja eikös mm. kehitysvammaisillakin ole oikeuksia, niin kuin kaikilla muillakin ihmisillä? Olen kyllä huomannut, että terveydenhuollossa voidaan olla kuin junia. Eteenpäin mennään vaan, vaikka virheitäkin tehtäisiin ja toiset alle jää ja jäävät näistä virheistä/huonosta kohtelusta kärsimään vaikka loppuelämäkseen. Mutta ei kai sillä ole terveydenhuollon edustajille mitään väliä. Toivon kyllä, että tämä synnytysväkivaltakeskustelukin jotain muutosta toisi, mutta näyttää huonolta. Kun vaatisi isoa asennemuutosta terveydenhuollossa yleensä, että asioihin konkreettisiakin muutoksia tulisi. Muutenkin tuntuu, että pääasia, kun paperilla näyttää hyvältä, väliäkö todellisuudella, ja pääasia, että terveydenhuollon selusta on turvattu joka tilanteessa.[/quottehokkain tapa on puolustaa jatkossa omaa asemaansa itse
Pääongelma tässä tuntuu olevan se että koska synnytys on luonnostaan erittäin kivuliasta, sen piikkiin laitetaan sitten kaikki muukin kuten repeämien ompelu ilman kunnollista puudutusta/humautusta. 2020-luvulla.
En tiedä kumpi järkyttää enemmän: se, että näin tosiaan yhä tehdään vai se, että täällä ympäri nettiä kehdataan vielä puolustella näitä ihan kamalia epäkohtia. Ei ole oikein, että äiti joutuu kärsimään yhtään enempää kuin on pakko. Se ei vain ole oikein sitten mitenkään päin katsottuna.
Mä vasta jälkikäteen tajusin, että erittäin kivulias sisätutkimus tehtiin siksi, että synnytys käynnistyisi. Menin ihan vaan kontrolliin, mutta huonon voinnin takia synnytys käynnistettiin ja se oli varmasti ihan hyvä päätös. Kukaan ei vaan kertonut mulle, mitä tapahtui. Samoin kun lapsi syntyi ja juoksutettiin tevalle jäätiin huoneeseen 15 min ilman, että tiedettiin yhtään, mitä tapahtui. Nää vaan on niin outoja juttuja, elämän suurin tapahtuma, eikä kukaan puhu mitään.
Ärsyttää tällaiset väkisin väännetyt ensimmäisen maailman ongelmat. Mut kyllä sota ne sitten taas aikanaan lopettaa.
Niitä ihmisiä ei mikään maailman empatiakyky auta.