Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"luuttuamaankin jopa!"

No ei kyllä ole.

Joku heitti että - pitäisikö äidit pistää luutuaamaan- sarkasmia näes.

Luuttuamaan, kyllä. Siitä kirjoitti eräs synnyttäjä, en muista oliko tässä vai viereisessä ketjussa. Laitettu siivoamaan veriset jälkensä, synnytystä seuraavana päivänä, ja vielä moitittu, kun ei ollut ehtinyt vessaan. - Varmaan nämä ovat ääritapauksia, mutta liian paljon vastaavaa olen minäkin synnyttäneiltä ystäviltäni ja tuttaviltani kuullut, että olisivat harvinaisia. 

Aiemmat sukupolvet ovat vain alistuneet. Ja nyt jotkut heistä ovat vihaisia ja kateellisia, kun nuoremmat uskaltavat pitää puoliaan. Tarttua ajassa olevaan mahdollisuuteen (ehkä ohikiitävään...) Kuitenkin kyse on ihan yksinkertaisista asioista, perusihmisoikeuksista kuten fyysisestä koskemattomuudesta, itsemääräämisestä ja asiallisesta kohtelusta. Kuten meillä muillakin vastaavissa tilanteissa. Kuka tahansa loukkaantuisi ja traumatisoituisi, jos kohdeltaisiin siten kuin joitakin synnyttäjiä kohdellaan. Naisen asema yleisesti, millainen se on ollut historian aikana, ja miten edelleen myytit ja uskomukset rasittavat naisena ja äitinä olemista on tämän taustalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se valituskaan aina auta. Itse tein muistutuksen potilasasiamiehen ohjeistamana ja kaksi kk myöhemmin tuli synnäriltä vastaus jonka mukaan koko synnytys oli hoidettu normaalisti ja sori jos emme vastanneet vaatimuksiinne. Ei minulla ollut muuta vaatimusta kuin empaattinen kohtelu mutta niin vain pakotettiin neljän päivän käynnistykseen joka sisälsi cytotec-lääkkeen, kaksi päivää oksitosiinia jonka annosta nostettiin koko ajan, väkisin ulos revityn ballonkin, leikkaussalista myöhässä olevan lääkärin, ja sen että tunsin kun mahaa parsitaan kiinni. Sitten eikun ukko kotiin, yö valvoen vauvan kanssa lisämaitoa kinuten kun ei omaa vielä tullut ja täysin yksin. Tai no oli huoneessa pari muutakin. Osastolla olo jatkui niin että itse sai vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa katetripussia perässä vetäen. Siitä tiesin että on aika lähteä kotiin kun sängylle oli jätetty kasa lappuja ja hoitaja kävi kurkkaamassa housuihin todeten kaiken olevan normaalisti. Olipa kiva reissu. Mutta hei, terve lapsi niin mitäpä minä tässä valitan. Tämä viimeinen siis niille joiden mielestä edm. on normaalia.

Myöhässä olevan lääkärin?

Et sitten taida tietää, että lääkärille voi tulla kiireellinen, hengenvaarallinen leikkaus, tai edellisessä leikkauksessa yllättävä tilanne.

On ihan normaali käytäntö, että kynnelle kykenevät potilaat petaavat omat sänkynsä ja hakevat omat ruokansa.

Sairaala ei ole hotelli eikä hoitajat ole tarjoilijoita.

Olet tainnut katsoa liikaa jenkkisarjoja, joissa synnyttäjät palvellaan kengänpohjatkin nuollen.

Siellä vain läpsähtää 5-numeroinen lasku postissa.

Sitäkö haluat?

Ei ihme että tämä kampanja menee pilalle, jos valitukset on tätä luokkaa.[/quote

Näistä kertomuksista kyllä saa sellaisen kuvan, että monet äideistä eivät ole olleet kynnelle kykeneviä. Onkohan tällaiset käytännöt muillakin sairasosastoilla? Petaavatko miespotilaat? (No, useat miehistä ovat kyllä oppineet armeijassa)

En voi kyllä muuta sanoa kuin, että oi ihana 80-luku!

Kyllähän synnyttäjät suomessakin maksavat sairaalassa olosta, itselle 2 päivästä 300 e lasku, empaattisesta kohtelusta maksaisin vielä enemmänkin

En pysty mitenkään ynmärtämään tuota lakanoiden itse vaihtamisen ja ruuan haun ihannointia. Ja sitten paasataan, että kuinka hienoa onkaan kun niin edullisesti saa synnyttää ihan kuin Suomi olisi tässä jotenkin edistyksellinen.

Ihan tiedoksi, että monessa muussa EU maassa se sairaanhoito on ihan oikeasti ilmainen. Mitään laskua ei tule perässä. Itsekin asun ulkomailla ja minulla on paljon ystäviä muissa EU maissa. Sain lapseni maassa, jossa sosiaaliturvaa ei ole ja muutenkin maa on Suomea merkittävästi köyhempi ja takapajuisempi, mutta synnyttäviin äiteihin sentään panostetaan ja ne veroeurot on sinne priorisoitu.

Valitsin suunnitellun sektion. Täällä valinta on vapaa ja naisen oma. Lääkärit suosittelevat alakautta ja kertovat avoimesti eri tapojen erilaisista riskeistä. Mitään ei kuitenkaan naisen puolesta päätetä.

Ei tulisi mieleenkään, että lakanat pitäisi vaihtaa itse tai ruoka hakea itse (se ruoka oli tosin kammottavaa eikä maistunut yhtään miltään). Kukaan nainen ei tätä päivitellyt enkä ole ikinä kuullut, että tästä nälvitään toisia naisia niinkuin Suomessa on tapana. Ihan itsestäänselvyytenä pidetään, että äiti keskittyy muihin juttuihin.

Muutenkin hoito oli kaikinpuolin ensiluokkaista. Hoitajat ja lääkärit todella empaattisia ja mukavia ja heitä oli äideille tarpeeksi. Vauvan sai missä vaiheessa tahansa viedä hoitoon, jos kävi vaikka pesulla. Isä sai olla mukana ihan yön yli, heille oli varattuna oma sellainen nojatuoli jonka sai nukkuma-asentoon.

En ole ikinä kuullut, että tästä edes keskusteltaisiin niin, että äidit saisivat muka liian hyvää. Todellakin pidän tätä priorisointia järkevänä ja perusteltuna.

Ja tosiaan kannattaa muistaa, että monessa muussa EU maassa ei valtion puolelta ole minkäänlaisia maksuja. Täällä yksityinenkin on halvempaa kuin Suomen ”ilmainen” terveydenhuolto. Se ei todellakaan ole ilmaista.

Ja kuitenkaan et suostu ikinä kertomaan ditä mahtavaa maata josta käyt tänne Suomen palstoille kertomassa suunnitellusta sektiostasi joka keskusteluun. Että et uskalla kertoa tuntemattomana palstalle missä maassa on moista. Taidat olla maan "the only finn" kun et maata kerto, pelkäätkö paljastuvasi?

Taitaa olla Utopia.

monessa maassa nainen saa päättää kehostaan itse ja valita sektion, esim Sveitsissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos se tikkaus tarvii tehdä nopeasti jotta ei vuoda liikaa? Vartin odotus voi olla jo liikaa jossain tapauksessa? Ei siis että vuotaisi solkenaan, silloinhan pitäisi lähteä hätäleikkaukseen, mutta kuitenkin niin nopeaan että ei voida jäädä odottamaan anestesiologia humauttelemaan?

Vaikea kysymys, en kannata tikkausta ilman puudutusta. Tuli vaan mieleen tälääinen senaario.

Jos ja kaista tikjausta varten pitäisi olla anestesialääkäri humauttamassa näitä pitäisi olla yksi jokaista vuoroa kohden. Yksistään synnäriä varten. Ymmärrätte varmaan ettei tälläinen lisäkustannus ole mahdollinen eikä järkevä. Vain sen takia että välillä ommellaan ilman puudutusta. Toki se sattuu mutta täällä liiotellaan kipua kun kiillotetaan synnytysmarttyyrin kruunua👑

Samalla logiikalla voidaan poistaa kaikista tikkauksista ja pienoperatioista anestesia, koska se on rahantuhlausta. Tottakai tuo lisäkustannus on mahdollinen ja järkevä. Se kipu mitä tikkaamisesta tulee, voi olla aivan sairasta ja ylilyövää. Minua ei kukaan koskaan tule tikkaamaan ilman anestesiaa. Minulle on luvattu kierukankin laitto humautuksessa. En suostu kärsimään turhaa kipua.

Näin juuri pitääkin toimia. Yleensähän kierukan laittoon, ainakaan omille tutuilleni, ei kuulemma edes tarjota kivunlievitystä automaattisesti vaikka toimenpide sattuu lähes aina, voi sattua paljonkin kuten siskollani. Samoin poisottaminen. Tässä varmaan taas ajatellaan naisen voivan kärsiä koska kärsii muutenkin elämänsä aikana menkkakivut neitsyyden menetyksen synnytykset.. Samoin pyydän aina itse sairaalassa asioidessa kivuliaisiin toimenpiteisiin kivunlievityksen tai muuten en niihin suostu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Tämä on se, mitä äidit jaksavat paapottaa maan hamaan saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ylihysteeriset (minkä tahansa asian) aktivistit ovat pahinta mitä maa päällään kantaa.He saavat aiheen kuin aiheen pilattua, tässä tapauksessa ovat saaneetihmiset taas kerran uskomaan, että naiset todellakin ovat ylihysteerisia itsekkäitä akkoja.

Pilattua? En ole synnyttänyt itse mutta kannatan kampanjaa täysin, ei oo mitään tarvetta vähätellä toisten traumatisoivia kokemuksia. Ja en tiedä mutta vaikutat jotenkin.. hysteeriseltä?

On kokemuksia, ja on "kokemuksia".

Eli sinä olet auktoriteetti päättämään että okei, noihin voin uskoa, mutta noihin en, joten niitä levittelevät ihmiset ovat hysteerisiä?

Totta kai minä olen auktoriteetti arvioimaan ja sitten päättämään, mihin minä itse uskon. Ei kai kukaan voi minua pakottaakaan. Mutta se ei ollut pointtini.

Pointtini oli, että jotkut tarinat ovat aivan järkyttäviä, ja niihin pitääkin puuttua. Toiset ovat minun mielestäni suhteellisuudentajuttomien ihmisten turhasta valittamista. Ne ovat niitä "kokemuksia".

No nämä "kokemuksetkin" ovat oikeiden ihmisten kokemuksia, jotka vaivaavat vielä vuosienkin päästä, ehkä jopa loppuelämän ja vaikuttavat heillä kaikkeen, jopa ylistettyyn lapseen.

Tietenkään se ei sinun ongelmasi ole, mutta kampanjan liikkeellelaittaja omaakin empatiakyvyn. Omaisivatpa hoitohenkilökunnan jäsenetkin saman niin kampanja olisi turha.

Niitä ihmisiä ei mikään maailman empatiakyky auta.

Niimpä, vaan kokemusten vähättely

Terapia. Ja sana on "niinpä".

Jos siellä hoitoalalla ei olis porukkaa töissä jonka jäljiltä potilaat joutuu terapiaan? 😂

Riippuu murteesta jos nyt tästä pitää juuri alkaa puhumaan

-eri

Taitaa sille terapialle olla ihan muutenkin tarvetta, se oli varmaankin tossa nyt pointtina.

Kieliopillisesti oikea muoto on "niinpä". Sana kirjoitetaan aina siinä muodossa riippumatta puhekielen murteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Niin sinä et luota ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää tällaiset väkisin väännetyt ensimmäisen maailman ongelmat. Mut kyllä sota ne sitten taas aikanaan lopettaa.

Miksi osallistut keskusteluun joka vain ärsyttää sinua. Ja millä oikeudella vähättelet muiden traumoja ensimmäisen maailman ongelmina?

Kokemushan on aina aito ihmiselle itselleen, siitä ei pääse mihinkään. Mutta jos näitä kokemuksia tarkastelee objektiivisesti, mihin kokija itse ei tietenkään pysty, näyttäytyy osa niistä (minun mielestäni) valitettavasti yliherkkänä vouhottamisena. Ja Suomen kaltaisessa maassa jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.

Osa kokemuksista on myös objektiivisesti tarkasteltuna järkyttäviä. Niiden yliherkkien vouhottajien uhriutumiset väheksyvät niiden ihmisten kokemuksia, jotka ovat oikeasti joutuneet kärsimään hirvittävistä väkivallanteoista.

- eri

Mulle ainakin tuoreena isänä, oli selvää että naiseni, äiti, sai enemmän huomiota ja arvostustakin. Ei sillä, että en itse olisi kokenut saavani arvostusta myöskin, mutta ihan oikeutetusti se huomio ja kunnia lapsen saannista menee äidille. Ei tässä mitään epäselvyyksiä. Puolisoni kärsi rankan synnytyksen ja on muutenkin taistellut kaikenlaisten traumojensa kanssa, mitä tulee naistenvaivoihin. Ei se multa ole isänä pois, että äiti tässä kohtaa, kovan työn tehneenä, ansaitsee hiukan enemmän arvostusta kuin minä. Joku sanoi tässä hyvin sen, että isä voi myöhemmin lapsen synnyttyä olla tasavertaisesti mukana lapsen kasvatuksessa ja elämässä. Siten kun lapsi kasvaa, äidin ja isän rooli toivottavasti ovat sitten tasavertaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.

Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.

Sairaaloilla on velvollisuus varata resurssit niin, että ne riittää. Eli velvollisuus varata anestesialääkäreitä niin paljon, että se ehtii paikalle kaikkiin tilanteisiin. Vaikka tulis 10 bussilastillista loukkaantuneita ihmisiä, ketään ei leikata ilman anestesiaa. Paitsi synnytyksissä. Miksi sairaalalla ei ole velvollisuutta varata anestesiaa myös synnyttäjille? Koska raha ja koska naiset suostuu synnyttämään ilman kivunlievitystä. 40% saa epiduraalin, 60% ei saa. No onhan tämä vähän parempaan menossa, huomaan laskevasta syntyvyydestä. Mikään ei muutu ennen kuin naiset äänestää jaloillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Niin sinä et luota ?

Minä olen siinä roolissa, jossa on hyvin huolestuttavaa, jos lapsen biologisista taustoista on suurtakin epäselvyyttä.

Vela N37 kirjoitti:

Sairaaloilla on velvollisuus varata resurssit niin, että ne riittää. Eli velvollisuus varata anestesialääkäreitä niin paljon, että se ehtii paikalle kaikkiin tilanteisiin. Vaikka tulis 10 bussilastillista loukkaantuneita ihmisiä, ketään ei leikata ilman anestesiaa. Paitsi synnytyksissä. Miksi sairaalalla ei ole velvollisuutta varata anestesiaa myös synnyttäjille? Koska raha ja koska naiset suostuu synnyttämään ilman kivunlievitystä. 40% saa epiduraalin, 60% ei saa. No onhan tämä vähän parempaan menossa, huomaan laskevasta syntyvyydestä. Mikään ei muutu ennen kuin naiset äänestää jaloillaan.

Suurimmalle osalle vapaaehtoisista lapsettomista lapsettomuus ei ole mikään statement, eikä ainakaan tämän asian takia. Suurin osa veloista ei yksinkertaisesti halua kokea vanhemmuutta, koska ovat tyytyväisiä elämäänsä ilmankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.

Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.

Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

No mikä se isän rooli on ollut ennen kun lapsi syntyy ja synnytyksessä? Painaa naistaan pari kertaa ja siittiöt sisään. Siksi äitiä arvostetaan (ihan oikeutetusti) enemmän varsinkin lapsen alkumetreillä. Äiti on paljon vaativammassa roolissa lapsen ensimmäisinä vuosina sekä ylipäänsä synnytys, raskausaika jne. Puntit eivät tässä kohtaa mene tasan, eikä pidäkään. Myöhemmin isä voi luoda sitä suhdetta lapseensa, ja saada samanlaisen arvostuksen kuin äitikin. Se pitää ansaita.

Kuten sanottu, biologisiin lisääntymisen rooleihin emme pysty pieninä poloisina vaikuttamaan, mutta ilman toista roolia ei olisi toistakaan. Jos koette äidin roolin isän roolia tärkeämmäksi, niin muistakaa, että te ette olisi siinä tärkeilemässä ilman toista tärkeää roolia. Se, että asia on haastava, ei tee asiasta merkittävämpää. Uskotella ja uskoa saa, eräänlainen tärkeäksi tulemisen kokemus sekin. Antakaahamme kansalle luvan pitää itseään tärkeänä, eihän sitä muiltakaan vaatia voi. Toisen roolin arvostaminen enemmän (oikeutetusti) on hurjan epätasa-arvoista. Arvostakaa isejä muulloinkin kuin marraskuun toisina sunnuntaipäivinä.

Niin, jos mä mietin nuorena naisena ja vielä synnyttämättömänä asiaa omien vanhempieni kautta, niin tottakai arvostan molempia vanhempiani ja rakastan ihan yhtä paljon. Isä on ollut yhtälailla perheemme sankari, siinä missä äitikin. Isä on ollut aina läsnä ja panostanut kaiken aikansa perheeseemme. Kuitenkin, äiti on aina äiti. Tietyllä tapaa äitiä arvostan kaiken yli, koska hän on se, joka minut kuitenkin synnytti. Se ei tarnoita, ettenkö pitäisi vanhempiani silti ihan yhtä tärkeinä.

Minun isäni ei ole ollut elämässäni läsnä, joten äiti on tietysti muodostunut tärkeämmäksi. Se, että äitini on minut synnyttänyt, ei kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Se, että nainen kantaa ja synnyttää lapsensa, on biologinen välttämättömyys, koska mies ei siihen kykenisi edes halutessaan.

Minusta "äiti on aina äiti" on pelkkä myytti. Lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan syntyy huolenpidosta ja rakkaudesta, ei näistä biologisista välttämättömyyksistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen koko lyhyen elämäni ajan ihmetellyt sitä, miksi lasten syntyessä ylistetään äitiä elämän mahdollistajaksi ja uuden aikakauden aloittajaksi. Niissä ylistyspuheissa kuulostaa siltä, että äiti olisi yksin lapsen saanut ja ansainnut, huomioimatta ollenkaan isän roolia lapsen saannissa ja lapsen elämässä. Äidillä ja isällä on biologiassa eri tehtävät, se on sanomattakin selvää, mutta ilman toista yllä mainittua roolia, ei uusi elämä olisi mahdollinen, joten ennenkuin aletaan toista osaa ylistämään, muistetaan myös, että sitä pottia ei jaeta vain yksinään vaan se menee aina puoliksi. Äidillä on vaarallisempi rooli, sille emme vielä toistaiseksi maailmassa voi mitään, mutta vaarallisuus ei tee roolista tärkeämpää, sillä koko roolia ei olisi ilman toista osapuolta. Älkää ajatelko miehestä niin, että hän pääsee helpommalla. Syyttäkää sitä saakelin käärmettä, joka Syntiinlankeemuksessa ujutti puun hedelmän naisen kautta miehelle...

Muistakaa oikeesti, että yksin ette ansaitse ylistystä lastenne saannista. Siinä on osallisena aina kaksi. Plus se lapsi.

Äidillä ja vauvalla on erityinen side, ensimmäiset päivät vauva vasta opettelee siihen että on erillinen ihminen äidistään. Vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain

Selvä. Muistakaa tuo "vauvan isä voisi periaatteessa olla kuka vain" siinäkin tapauksessa, kun oletettua isää ei vauvaleikit innostaneetkaan. Tämä kommentti provosoi teitä varmasti, se on tarkoituksenikin, mutta en pysty ymmärtämään sitä, miten isän oikeuksia ja isän tärkeää roolia ollaan aina sujauttamassa piiloon noilla "erityis side" - selityksillä. Jos äiti väistyisi ensi hetkiltä saakka, ja isä olisi se joka antaisi vauvalle läheisyyden ja ravinnon (korvikkeena), niin silloin lapselle olisi se ja sama, kuka sen äiti on. Silloin hänen tajuamansa äiti olisi hänen isänsä. Se on karkeaa ja se on räikeää, kun totuuden oivaltaa. Otan osaa.

Se nyt biologisesti voisi olla kuka vain, sori. Tottakai jos äiti esim menehtyy synnytyksessä isästä tuleekin silloin vauvan huoltaja monesti, ja häneen vauva kiintyy kun ei ole muutakaan. Samoin vauva kiintyisi kun hänet samantien synnyttyään annettaisi jollekin vastaantulijalle, koska hänellä ei ole vaihtoehtoja. Äidin äneen, hajun ja sydämen sykkeen vauva tunnistaa, koska äiti on vauvansa koti 9 kuukautta. Tämän vuoksi äideillä on käytännön tilanteessa enemmän oikeuksiaan vauvaansa kuin isellä, mikä ei tietenkään ääritapauksissa ole hyvä asia jos äidillä on vaikka huumeongelma. Äiti on silti aina Äiti.

Muistakaa rakkaat äidit seuraava: "se nyt biologisesti voisi olla kuka vain" myös silloin, kun oletettu isä pyytää isyystestejä asian varmistamiseksi. Älkää loukkaantuko siitä, että oletettu isä ei luota omaan biologisuuteensa vain äidin sanomana. "sori" siitä vaan.

Tässä kommentissa oli loistavasti sivallettu asia. Näinhän se on. Naisten on turha loukkaantua, jos mies vaatii isyystestiä, kerta täällä palstalla puhutaan, että lapsen isä voi olla kuka vain. En ymmärrä miksi tämä kommentti sai nuo disliket. Kai se on niin, että ennemmin maa repee ku hu*ra häpee vai mite se meni :D totuus tais kolahtaa, ku ei siit biologisesta isästä olekaan varmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Eikös nämä mahdolliset ronkkimishommat voisi käydä läpi ennen synnytystä valmennuksessa?? Ei tulisi kenellekään yllätyksenä että "asiakaspalvelutilanne" voi olla sellainen että kätilön pää käy kuumana siitä mitä on tapahtumassa ja mitä pitää tehdä, huoli on päällä mutta siitä ei kannata kertoa liikaa synnyttäjälle ettei paniikki iske, tilanne vaatii nopeutta ja välillä yllättäviä otteita voi tulla. Että siksi tunnelma on tn. erilainen kuin kasvohoidossa.

Jaa mutta tämä voi lisätä synnytyspelkoa, tajuaminen että synnytys on vaarallisin hetki naisen elämässä. Kiitos kätilöjen ja lääkärien, harvoin henkeä vievä.

Mikäli potilaalle kerrottaisiin suoraan, että tilanne alkaa olla uhkaava/vaarallinen, Eikö lääkärit ja hoitajat keskenään vain supisisi, osaisi synnyttäjä suhtautua erilaisella mentaliteetilla ja varautua näihin yllättäviin ronkkimisiin ja kipuihin, jos kommunikoitausiin niin kuin kuuluisikin aina potilaan kanssa se helpottaisi ymmärtämään tilanteen vakavuuden j varautumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se valituskaan aina auta. Itse tein muistutuksen potilasasiamiehen ohjeistamana ja kaksi kk myöhemmin tuli synnäriltä vastaus jonka mukaan koko synnytys oli hoidettu normaalisti ja sori jos emme vastanneet vaatimuksiinne. Ei minulla ollut muuta vaatimusta kuin empaattinen kohtelu mutta niin vain pakotettiin neljän päivän käynnistykseen joka sisälsi cytotec-lääkkeen, kaksi päivää oksitosiinia jonka annosta nostettiin koko ajan, väkisin ulos revityn ballonkin, leikkaussalista myöhässä olevan lääkärin, ja sen että tunsin kun mahaa parsitaan kiinni. Sitten eikun ukko kotiin, yö valvoen vauvan kanssa lisämaitoa kinuten kun ei omaa vielä tullut ja täysin yksin. Tai no oli huoneessa pari muutakin. Osastolla olo jatkui niin että itse sai vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa katetripussia perässä vetäen. Siitä tiesin että on aika lähteä kotiin kun sängylle oli jätetty kasa lappuja ja hoitaja kävi kurkkaamassa housuihin todeten kaiken olevan normaalisti. Olipa kiva reissu. Mutta hei, terve lapsi niin mitäpä minä tässä valitan. Tämä viimeinen siis niille joiden mielestä edm. on normaalia.

Myöhässä olevan lääkärin?

Et sitten taida tietää, että lääkärille voi tulla kiireellinen, hengenvaarallinen leikkaus, tai edellisessä leikkauksessa yllättävä tilanne.

On ihan normaali käytäntö, että kynnelle kykenevät potilaat petaavat omat sänkynsä ja hakevat omat ruokansa.

Sairaala ei ole hotelli eikä hoitajat ole tarjoilijoita.

Olet tainnut katsoa liikaa jenkkisarjoja, joissa synnyttäjät palvellaan kengänpohjatkin nuollen.

Siellä vain läpsähtää 5-numeroinen lasku postissa.

Sitäkö haluat?

Ei ihme että tämä kampanja menee pilalle, jos valitukset on tätä luokkaa.[/quote

Näistä kertomuksista kyllä saa sellaisen kuvan, että monet äideistä eivät ole olleet kynnelle kykeneviä. Onkohan tällaiset käytännöt muillakin sairasosastoilla? Petaavatko miespotilaat? (No, useat miehistä ovat kyllä oppineet armeijassa)

En voi kyllä muuta sanoa kuin, että oi ihana 80-luku!

Kyllähän synnyttäjät suomessakin maksavat sairaalassa olosta, itselle 2 päivästä 300 e lasku, empaattisesta kohtelusta maksaisin vielä enemmänkin

En pysty mitenkään ynmärtämään tuota lakanoiden itse vaihtamisen ja ruuan haun ihannointia. Ja sitten paasataan, että kuinka hienoa onkaan kun niin edullisesti saa synnyttää ihan kuin Suomi olisi tässä jotenkin edistyksellinen.

Ihan tiedoksi, että monessa muussa EU maassa se sairaanhoito on ihan oikeasti ilmainen. Mitään laskua ei tule perässä. Itsekin asun ulkomailla ja minulla on paljon ystäviä muissa EU maissa. Sain lapseni maassa, jossa sosiaaliturvaa ei ole ja muutenkin maa on Suomea merkittävästi köyhempi ja takapajuisempi, mutta synnyttäviin äiteihin sentään panostetaan ja ne veroeurot on sinne priorisoitu.

Valitsin suunnitellun sektion. Täällä valinta on vapaa ja naisen oma. Lääkärit suosittelevat alakautta ja kertovat avoimesti eri tapojen erilaisista riskeistä. Mitään ei kuitenkaan naisen puolesta päätetä.

Ei tulisi mieleenkään, että lakanat pitäisi vaihtaa itse tai ruoka hakea itse (se ruoka oli tosin kammottavaa eikä maistunut yhtään miltään). Kukaan nainen ei tätä päivitellyt enkä ole ikinä kuullut, että tästä nälvitään toisia naisia niinkuin Suomessa on tapana. Ihan itsestäänselvyytenä pidetään, että äiti keskittyy muihin juttuihin.

Muutenkin hoito oli kaikinpuolin ensiluokkaista. Hoitajat ja lääkärit todella empaattisia ja mukavia ja heitä oli äideille tarpeeksi. Vauvan sai missä vaiheessa tahansa viedä hoitoon, jos kävi vaikka pesulla. Isä sai olla mukana ihan yön yli, heille oli varattuna oma sellainen nojatuoli jonka sai nukkuma-asentoon.

En ole ikinä kuullut, että tästä edes keskusteltaisiin niin, että äidit saisivat muka liian hyvää. Todellakin pidän tätä priorisointia järkevänä ja perusteltuna.

Ja tosiaan kannattaa muistaa, että monessa muussa EU maassa ei valtion puolelta ole minkäänlaisia maksuja. Täällä yksityinenkin on halvempaa kuin Suomen ”ilmainen” terveydenhuolto. Se ei todellakaan ole ilmaista.

Ja kuitenkaan et suostu ikinä kertomaan ditä mahtavaa maata josta käyt tänne Suomen palstoille kertomassa suunnitellusta sektiostasi joka keskusteluun. Että et uskalla kertoa tuntemattomana palstalle missä maassa on moista. Taidat olla maan "the only finn" kun et maata kerto, pelkäätkö paljastuvasi?

Taitaa olla Utopia.

monessa maassa nainen saa päättää kehostaan itse ja valita sektion, esim Sveitsissä

Ja suomessa ei. Vuosi 2020 ja vielä pitää väitellä onko naisella itsemääräämisoikeutta vai ei. Se saa minut voimaan pahoin.

T. Tästä syystä juuri lapseton

Vierailija kirjoitti:

Vela N37 kirjoitti:

Sairaaloilla on velvollisuus varata resurssit niin, että ne riittää. Eli velvollisuus varata anestesialääkäreitä niin paljon, että se ehtii paikalle kaikkiin tilanteisiin. Vaikka tulis 10 bussilastillista loukkaantuneita ihmisiä, ketään ei leikata ilman anestesiaa. Paitsi synnytyksissä. Miksi sairaalalla ei ole velvollisuutta varata anestesiaa myös synnyttäjille? Koska raha ja koska naiset suostuu synnyttämään ilman kivunlievitystä. 40% saa epiduraalin, 60% ei saa. No onhan tämä vähän parempaan menossa, huomaan laskevasta syntyvyydestä. Mikään ei muutu ennen kuin naiset äänestää jaloillaan.

Suurimmalle osalle vapaaehtoisista lapsettomista lapsettomuus ei ole mikään statement, eikä ainakaan tämän asian takia. Suurin osa veloista ei yksinkertaisesti halua kokea vanhemmuutta, koska ovat tyytyväisiä elämäänsä ilmankin.

Kyllä mä sen tiedän, itsekin olen lapseton, koska en näe perhe-elämää houkuttelevana. Silti kannatan myös naisten oikeuksia ja ne ei parane ennen kuin naiset pakottavat ne paranemaan eli eivät suostu enää alistumaan. Moni vela kuitenkin myös perustelee lapsettomuuttaan erinäisillä syillä, synnytys on yksi, jonka olen kuullut toiselta velalta. Omaa velauttani tehostaa ajatus synnyttämisestä, en suostuisi siihen ikinä.