Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Siinä ärsyttää se, että väkivalta on mielestäni liian voimakas termi. Väkivalta sanana viittaa tahalliseen vahingoittamiseen, josta aivan taatusti ei ole kysymys. Kyse on hoitotilanteesta ja muutenkin sellaisesta tapahtumasta, jossa tapahtuu aika rajuja asioita ihan väistämättä. Koko tätä asiaa on lähdetty ajamaan suuremman feministisen ideologian pohjalta, jossa nainen nähdään aina uhrina kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Lääketieteellistä asiaa sotketaan nyt käytännössä Me too -juttuihin ja vastaaviin, aivan naurettavaa huomiohakuisuutta ja ideologista hapatusta jossa kaikki mahdollinen yritetään saada tukemaan yleistä uhrinarratiivia.

Synnytys ei varmasti ole ainoa hoitotilanne, jossa ihmiset joutuvat kokemaan epämiellyttäviä hoitotoimenpiteitä, intiimeille alueille menemistä tai tylyä käytöstä, tämä ei ole mikään pelkästään naisia koskeva asia. Pitäisi puhua ihan yleisesti hyvistä hoitokäytännöistä ja ammatillisesta ja kohteliaasta käytöksestä, joka pitäisi muistaa myös kiireen keskellä. Siihen kuuluu se, että asiakkaalle kerrotaan mitä tehdään ja miksi. Ihan varmasti kaikenlaisissa hoitotilanteissa koetaan tylyä käytöstä tai jopa suoranaisia hoitovirheitä, mutta siitä ei pidä tehdä mitään naisasiaa, se koskee kaikkia.

Luvan kysyminen toimenpiteille on vähän niin ja näin. Minusta jos esimerkiksi synnyttämään lähdetään, pitää asiakkaan jo lähtökohtaisesti hyväksyä se, että sisätutkimus kuuluu asiaan. En tiedä onko kohdunsuun avautumisen seuraamiseen mitään muuta luotettavaa keinoa ja se on hyvin keskeinen asia synnytyksen edistymisessä. Ainakin henkilökunnalla pitää olla siinä joku oikeusturva, joka suojaa heitä jos jokin menee pieleen sen takia, että asiakas on kieltäytynyt hoitotoimenpiteestä. Onko siinä sitten aikaa neuvotella ja pitää lokia suostumisista, kun on muitakin asiakkaita ja kiire päällä.

Väkivalta on myös tahatonta satuttamista.

Varmaan tässä tapauksessa henkilö teki vain työtään, jotta vauva saadaan maailmaan. Se olisiko henkilö voinut toimia eri tavalla onkin sitten toinen asia. Jos tuossa ei ollut ihan akuutti tilanne olisi henkilön pitänyt ehdottomasti ottaa näppinsä pois toisen alapäästä jos potilas näin haluaa. Sitten olisi kerrottu potilaalle,mitä tehdään ja miksi ja toivon mukaan saatu se lupa työn jatkamiseen. Tämä mikäli potilas oli siinä pisteessä, että ymmärtää mitä tehdään ja tapahtuu. Ja erityisen tärkeää mikäli on hän oli henkisesti ihan pyörällä on tärkeää, että ei mennä tekemään potilan turvallisuuden tunnetta uhkaavia toimia ihan tuosta vaan ellei ole ehdoton pakko (esim. äidin tai vauvan terveys kyseessä)

Mä oon nuori nainen ja sekä itse, että kaveripiirini, olemme kaikki aikalailla sen kannalla että lapsia ei tule. Monia eri syitä ollaan mietitty.

Nykynainen voi kokea kaiken tuon synnytyshässäkän kipuineen yms, heikkenevät työmahdollisuudet ja urapolun kehityksen katkeamisen esteeksi lapsille. Moni ei myöskään enää luota parisuhteiden kestävyyteen, joten miksi siis alkaa yksinhuoltajaksi, kun sitten se ura ainakin tyssää.

Ehkä jos yhteiskunta tekisi äitiydestä vähän houkuttelevampaa erilaisin uudistuksin ja lisäyksin, tilanne olisi toinen.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon nuori nainen ja sekä itse, että kaveripiirini, olemme kaikki aikalailla sen kannalla että lapsia ei tule. Monia eri syitä ollaan mietitty.

Nykynainen voi kokea kaiken tuon synnytyshässäkän kipuineen yms, heikkenevät työmahdollisuudet ja urapolun kehityksen katkeamisen esteeksi lapsille. Moni ei myöskään enää luota parisuhteiden kestävyyteen, joten miksi siis alkaa yksinhuoltajaksi, kun sitten se ura ainakin tyssää.

Ehkä jos yhteiskunta tekisi äitiydestä vähän houkuttelevampaa erilaisin uudistuksin ja lisäyksin, tilanne olisi toinen.

Se synnytyshässäkkä nyt on sellainen että jos lapsia haluaa on se kestettävä. Täysin kivuttomaksi sitä ei saa, ja keisarinleikkauskaan ei ole täysin kivuton jälkeenpäin.

Hyvää hoitoa kuitenkin pitää saada ja asiallista ja ystävällistä kohtelua.

Kukin saa päättää haluaako lapsia vai ei.

Lasten hoito ei sovi kaikille, elämä lasten kanssa on erilaista elämää kuin lapsettomana, mutta kummatkin elämänvalinnat ovat henkilön omaa elämää iloineen ja suruineen ja yhtä arvokkaita.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä todella ymmärrä, että miksi ei voida tikata humautuksessa. Kierukoitakin laitetaan humautuksen aikana.

Koska se humautus ei ole vaaraton, ja sen äidin olisi hyvä olla kykenevä hoitamaan sitä lastaan olematta tokkurassa.

Vastasyntyneelle parasta terveydelle on ensimaito, sen jälkeen tulee luovutettu maito ja korvike.

Tietysti on tilanteita että äiti viedään nukutukseen/ vauva teholle mutta normaalisti ne puudutukset toimii.

Itse otin pudentaalin ponnistuskipuun, joten olin jo puutunut valmiiksi kun minulle jouduttiin tikkejä laittaa.

Kannattaa tutustua kaikkiin kivunlievityksiin itse ennen synnytystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä todella ymmärrä, että miksi ei voida tikata humautuksessa. Kierukoitakin laitetaan humautuksen aikana.

Koska se humautus ei ole vaaraton, ja sen äidin olisi hyvä olla kykenevä hoitamaan sitä lastaan olematta tokkurassa.

Vastasyntyneelle parasta terveydelle on ensimaito, sen jälkeen tulee luovutettu maito ja korvike.

Tietysti on tilanteita että äiti viedään nukutukseen/ vauva teholle mutta normaalisti ne puudutukset toimii.

Itse otin pudentaalin ponnistuskipuun, joten olin jo puutunut valmiiksi kun minulle jouduttiin tikkejä laittaa.

Kannattaa tutustua kaikkiin kivunlievityksiin itse ennen synnytystä.

https://www.mehilainen.fi/hammasmehilainen/sedaatio-eli-kevytnukutus

"Potilaalla tulee olla aina saattaja mukana, joka on potilaan kanssa toimenpiteen jälkeiseen aamuun asti. Toimenpiteen jälkeen ei voi ajaa autoa."

Antaisitko tälläisen jälkeen lapsen äidille hoitoon?

Uskon, että monesti synnytys ja osastoaika jättäisi erilaiset muistot, jos hoitajien asenne ei olisi niin kaikkitietävä, kireä ja kiireinen. Naistenklinikalla koin pomottamista, holhoamista ja suoraa vittuilua. Missään muualla sairaalaosastolla en ole leikkausten jälkeen kokenut vastaavaa.

En tajua, miksei synnytykseen ole yksityissairaaloita, kun lääketieteellisesti vaativiin syöpähoitoihinkin on. Olisin mielelläni maksanut siitä, että minua kohdellaan ystävällisesti ja tasa-arvoisena kansasihmisenä, ei minään hoidokkina. En todellakaan ole mikään passaamista vaativa diiva, mutta onko se oikeasti niin vaikea ottaa se lapsi ystävällisesti hetkeksi hoitoon sillä aikaa, että saisi edes suihkussa käytyä rauhassa. 

 

Eikö sairaalaan voisi palkata työttömiä avustaviin töihin, vaikka just pitelemään vauvoja sillä aikaa, että äidit saavat käydä suihkussa, petaamaan sänkyjä yms. Arvokasta työtä olisi. 

Täällä ilmeisesti riehuu yksi ja sama trolli joka tykkää käyttää sanaa "kermaperse" ja on tarttunut tuohon yhteen sisätutkimusasiaan. Älkää enää jaksako vastata sille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä todella ymmärrä, että miksi ei voida tikata humautuksessa. Kierukoitakin laitetaan humautuksen aikana.

Koska se humautus ei ole vaaraton, ja sen äidin olisi hyvä olla kykenevä hoitamaan sitä lastaan olematta tokkurassa.

Vastasyntyneelle parasta terveydelle on ensimaito, sen jälkeen tulee luovutettu maito ja korvike.

Tietysti on tilanteita että äiti viedään nukutukseen/ vauva teholle mutta normaalisti ne puudutukset toimii.

Itse otin pudentaalin ponnistuskipuun, joten olin jo puutunut valmiiksi kun minulle jouduttiin tikkejä laittaa.

Kannattaa tutustua kaikkiin kivunlievityksiin itse ennen synnytystä.

https://www.mehilainen.fi/hammasmehilainen/sedaatio-eli-kevytnukutus

"Potilaalla tulee olla aina saattaja mukana, joka on potilaan kanssa toimenpiteen jälkeiseen aamuun asti. Toimenpiteen jälkeen ei voi ajaa autoa."

Antaisitko tälläisen jälkeen lapsen äidille hoitoon?

Minä tiedän mitä on menettää lapsensa ensitunnit ja vuorokausi, hänet vietiin suoraan teholle synnytyssalista.

Niitä tunteja en ikinä saa takaisin. Näin hänet uudestaan vasta yli vuorokauden päästä, sitä ennen katselin hänen kuvaansa kameran näytöltä sillä kännyköitä ei saanut käyttää tehohoitotilassa ja oltiin kaukaa viisaita ja otettiin oikea kamera mukaan.

Aloitin ensimaidon pumppauksen käsin jotta saisin sitä teholla olevalle vauvalleni.

Riittävä kivunlievitys pitää taata, mutta ei se edes epiduraalikaan toimi kaikilla kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä todella ymmärrä, että miksi ei voida tikata humautuksessa. Kierukoitakin laitetaan humautuksen aikana.

Koska se humautus ei ole vaaraton, ja sen äidin olisi hyvä olla kykenevä hoitamaan sitä lastaan olematta tokkurassa.

Vastasyntyneelle parasta terveydelle on ensimaito, sen jälkeen tulee luovutettu maito ja korvike.

Tietysti on tilanteita että äiti viedään nukutukseen/ vauva teholle mutta normaalisti ne puudutukset toimii.

Itse otin pudentaalin ponnistuskipuun, joten olin jo puutunut valmiiksi kun minulle jouduttiin tikkejä laittaa.

Kannattaa tutustua kaikkiin kivunlievityksiin itse ennen synnytystä.

https://www.mehilainen.fi/hammasmehilainen/sedaatio-eli-kevytnukutus

"Potilaalla tulee olla aina saattaja mukana, joka on potilaan kanssa toimenpiteen jälkeiseen aamuun asti. Toimenpiteen jälkeen ei voi ajaa autoa."

Antaisitko tälläisen jälkeen lapsen äidille hoitoon?

Tässä vähän mielipidettä koko humautus sanan käytöstä ammattilaiselta:

https://hoitajat.net/forums/topic/7523-nukutetaanko-maskilla/

"Humautus on ylipäätään huono sana. Ihmiset mieltävät humautuksen jotenkin pienemmäksi toimenpiteeksi, vaikka siihen liittyy ihan vastaavia riskejä kuin "kunnon nukutukseen". Humautuksen voi tehdä iv-anesteetillä tai kaasulla, yleensä termiä käytetään sellaisista 5-10 minuuttia kestävistä nukutuksista, esim. reponoinnit, abraasiot, kardioversiot, pienet abscessiexcisiot jne."

"

Eli miksi riskeerata synnyttäjä moiseen kun voisi odottaa että puudutteet toimii.

Hyvää hoitoa on kivuton hoito, tai vähintään niin että kipu minimoidaan mahdollisuuksien mukaan siedettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Siinä ärsyttää se, että väkivalta on mielestäni liian voimakas termi. Väkivalta sanana viittaa tahalliseen vahingoittamiseen, josta aivan taatusti ei ole kysymys. Kyse on hoitotilanteesta ja muutenkin sellaisesta tapahtumasta, jossa tapahtuu aika rajuja asioita ihan väistämättä. Koko tätä asiaa on lähdetty ajamaan suuremman feministisen ideologian pohjalta, jossa nainen nähdään aina uhrina kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Lääketieteellistä asiaa sotketaan nyt käytännössä Me too -juttuihin ja vastaaviin, aivan naurettavaa huomiohakuisuutta ja ideologista hapatusta jossa kaikki mahdollinen yritetään saada tukemaan yleistä uhrinarratiivia.

Synnytys ei varmasti ole ainoa hoitotilanne, jossa ihmiset joutuvat kokemaan epämiellyttäviä hoitotoimenpiteitä, intiimeille alueille menemistä tai tylyä käytöstä, tämä ei ole mikään pelkästään naisia koskeva asia. Pitäisi puhua ihan yleisesti hyvistä hoitokäytännöistä ja ammatillisesta ja kohteliaasta käytöksestä, joka pitäisi muistaa myös kiireen keskellä. Siihen kuuluu se, että asiakkaalle kerrotaan mitä tehdään ja miksi. Ihan varmasti kaikenlaisissa hoitotilanteissa koetaan tylyä käytöstä tai jopa suoranaisia hoitovirheitä, mutta siitä ei pidä tehdä mitään naisasiaa, se koskee kaikkia.

Luvan kysyminen toimenpiteille on vähän niin ja näin. Minusta jos esimerkiksi synnyttämään lähdetään, pitää asiakkaan jo lähtökohtaisesti hyväksyä se, että sisätutkimus kuuluu asiaan. En tiedä onko kohdunsuun avautumisen seuraamiseen mitään muuta luotettavaa keinoa ja se on hyvin keskeinen asia synnytyksen edistymisessä. Ainakin henkilökunnalla pitää olla siinä joku oikeusturva, joka suojaa heitä jos jokin menee pieleen sen takia, että asiakas on kieltäytynyt hoitotoimenpiteestä. Onko siinä sitten aikaa neuvotella ja pitää lokia suostumisista, kun on muitakin asiakkaita ja kiire päällä.

Asiaa ei voisi paremmin kertoa. Juuri näin. He, jotka tällekin viisaasti perustellulle kommentille on laittanut alapeukun, mietin vahvasti, mikä tässä on heidän mielestään närän aiheuttava tekijä. Ei viisautta voi ohittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kyse ei ole oikeuksista vaan etuoikeutettujen pikkusieluisten lumihiutaleiden kitinästä. Nämä naiset ovat länsimaisen ilmaisen terveydenhuollon piirissä, jossa ammattilaiset ovat vuosia uhranneet elämästään että synnytys olisi turvallista ja lapsi ja äiti selviävät synnytyksestä terveinä.

Ininä siitä että vähän on sormi pimpissä "ilman suostumusta" on totaalisen itsekkään epäkunnioittavaa kaikkia muita elollisia olentoja kohtaan.

Terve menoa pusikkoon synnyttämään niin ei kukaan sitten ole silleen epämukava ensi kerralla...

Tämä on aivan sairas asenne ja ristiriidassa sekä terveydenhuollon eettisten ohjeiden että Suomen lain kanssa. Kenenkään pimppaan ei työnnetä mitään väkisin, piste. Jos ei pysty kunnioittamaan potilaan itsemääräämisoikeutta niin kannattaa vaihtaa alaa.

Poistaako se potilaan itsemääräämisoikeus sitten hoitohenkilökunnan vastuun? Jos ei saa tutkia, ei voi olla vastuussa mahdollisista hoitovirheistä, koska päätökset pitää tehdä arvauksina sen sijaan että perustuisivat tutkimuksilla saatuun tietoon synnytyksen etenemisestä.

Potilaan hoito tehdään yhteistyönä potilaan itsensä kanssa. Jos potilas päättää että jotain toimenpidettä ei tehdä, niin se kirjataan ylös ja tietenkin se painaa hoitovirhettä tutkiessa. Lääkäri voi tehdä vain parhaansa. Ikävä kyllä synnytysten suhteen se paras toteutuu aniharvoin.

Minun synnytykseni haluttiin käynnistää alle vuosi sektion jälkeen. Totesin että tutkimusten mukaan se altistaa massiivisille kohdunrepeämille, että ei kiitos. Lääkäri totesi vain että kukaan meillä ei ole käynnistykseen kuollut. No, ei varmaan, mutta minusta oli kiitos kiva pitää kohtuni ja olla tällä kertaa joutumatta teholle kuten edellisen käynnistyksen kanssa. Tein yhteistyössä lääkärin kanssa päätöksen sektiosta ja sain terveen vauvan, en joutunut teholle ja kohdunkin sain pitää. Leikkaava lääkäri totesi että kohtu olisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä revennyt käynnistyksessä.

Olen saanut esimerkillistä hoitoa kaikissa muissa lääketieteellisissä asioissa joissa olen lääkäriä/hoitajia tarvinnut. En ole joutunut kärsimään turhia kipuja, vaan minua on lääkitty asiallisesti ja hoidettu hyvin. Miksi synnytys on edelleen niin keskiaikaiselta tuntuvaa puuhaa? Miksi sitä ei pyritä tekemään kivuttomaksi ja turvalliseksi? Miksi jälkihoito on olematonta?

Minä jäin ainoaksi lapseksi koska äitini kokema synnytys oli niin hirvittävän traumatisoiva ja vammauttava. Sitä on hyvä huudella naisia synnytystalkoisiin kun asenne on monella naisellakin että jos ei ole kanttia kestää suoranaista kidutusta, ei ole vanhemmaksi, ihan niinkuin niillä olisi mitään tekemistä keskenään. Olen ihan hyvä äiti kuopuksellenikin joka syntyi sektiolla rauhallisesti ja kauniisti ja johon pääsin heti luomaan tiivistä kiintymyssuhdetta, toisin kuin esikoiseeni.

Mä taas vaadin käynnistyksen.

Lapsi uhkasi kasvaa liian isoksi yliaikaisena. Ikinä en ole tuommosta soopaa kuullut. Ei kohtu normaaleihin hormoneihin hajoa.

Oliko siis sinullakin ollut sektio alle vuotta aiemmin mitä tuolla kirjoittajalla? Siinähän on vaarana kohdun repeäminen leikatusta kohdasta supistusten vuoksi eikä mistään hormoneista. Ainakin aiemmin suositeltiin seuraavaa synnytystä vasta pari vuotta myöhemmin sektion jälkeen.

Mutta näiden suositusten noudattamatta jättäminen ei mitenkään ole synnyttämässä olevan äidin vastuulla?

Minulle ei annettu mitään suositusta etteikö saisi raskautua heti kun mahdollista. Toisekseen, halusin raskautua alle vuoden sisään jottei minua voitaisi pakottaa enää yrittämään synnyttää alateitse. Niin karmean trauman se jätti. Yrittivät silti, ja ehdottivat tosiaan jo aikaista käynnistystä, mutta onneksi sain pelkosektion josta minut esikoisen kohdalla taivuteltiin pois. Kuopuksen syntymä olikin ihana ja eheyttävä kokemus.

Tietynlaista miestä harmittaa, että naisilla ylipäätään on oikeuksia, sellaista jolla on mt-ongelmia itsellään. Ylläpito voisi poistaa nämä viha -aloitukset.

Miesten ei ylipäätään pitäisi puuttua asiaan, josta eivät mitään ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten meillä vielä suomessa ei ole muuta vaihtoehtoja kun mennä sinne kunnalliseen sairaalaan synnyttämään linjastoon. Jos olisi yksityinen synnytyssairaala jossa voi ostaa palvelun jossa sinusta pidetään empaattisesti hyvää huolta koska he ovat siellä sinua varten, koska olet maksava asiakas ja sinua kohdellaan sen mukaisesti, niin siitä maksaisin mielelläni! Olen synnyttänyt kolmesti ja kolmessa eri sairaalassa, se on arpapeliä millainen tilanne sairaalassa on, kiirettä, ei kiirettä, tarpeeksi hoitajia tai lääkäreitä, kuka sattuu olemaan vuorossa ja miten sinua kohdellaan.

Sairaalassa kuvittelisit että sinua kohdellaan empaattisesti ihmisenä jolla on itsemääräämisoikeus. Ja sitten vielä nettipalstoilla jeesustellaan että synnyttäminen ei ole mikään elämystapahtuma, vaan vauva on tähti ja kyllä pitää varautua että ronkitaan ja sattuu. No vois kyllä olla toisinkin! Minusta lapsen syntymä nimenomaan on iso tapahtuma elämässä ja sen pitäisi olla mahdollisimman upeasti ja lämminhenkisesti toteutettu. Ei olla tosiaan mitään liukuhihnalla synnyttäviä lehmiä.

"Ei olla tosiaan mitään liukuhihnalla synnyttäviä lehmiä."

Minua sieppaa se kun niin monta kertaa on verrattu synnyttäviä naisia poikiviin lehmiin. Lehmiä, ja eläimiä yleensäkin, PITÄÄ KOHDELLA HYVIN! Lehmäemokin on elävä olento, se tuntee kipua ja sillä on tunteitakin, jälkikasvuaan kohtaan ja muutenkin. On jopa tutkittu, että eläimillä on (sekä kipuaisti) että tunteita. Ne voivat tuntea mm. surua, pelkoa, iloa, ja ikävöidä poikastaan tai emoaan.   

Hirveää, miten naisia meidän hyvinvointivaltiomme synnytyssairaaloissa kohdellaan. Ja miten tehomaataloudessa kohdellaan eläimiä. 

En ole synnyttänyt, olen aina arvellut ettei se ole minun "juttuni" kipujen vuoksi (juu, olen suosiolla raukkaparka...), ja  olen kokenut myös, että maailmassa on tarpeeksi äidittömiä lapsia jotta minullekin riittää adoptoitavaksi, ilman että itse synnytän. Tuen tätä kampanjaa täysin sydämin. 

Vierailija kirjoitti:

Paras mihin törmännyt itse oli kun kävin tähystyksessä ja eivät meinanneet antaa niitä sairaalahousuja joihin tehdään reikä tutkimusta varten, koska olen nainen. Tuokin on keksitty miesten toimesta, naisille ei esim gynekologilla anneta mitään suojaa aikka edes polvien päälle. Naisia tosiaan kohdellaan kuin elukoita, ja sitten ihmetellään miksi syntyvyys laskee..

Olisi luullut tähystyksessä pelottavan enemmän mitä löytyy.

Joku kyseli kokemuksia.

Omat synnytyskokemukseni ovat hyvin positiivisia, vaikka pahin pelkoni oli joutua kokemaan kivuliaita toimenpiteitä ja hoitohenkilökunnan määräilyä tai epäasiallista käytöstä. Menin huvittavan etukäteislistani kanssa laitokselle ja onneksi sain ymmärtäväisen kätilön. Lista oli lyhyt: vain välttämättömät tutkimukset, liikkumisen vapaus, synnytysallas, jos mahdollista. Ei saa tyrkyttää kivunlievitystä, mutta jos pyydän, niin keskustellaan asiasta. 

Ensimmäinen synnytys oli raju ja nopea (neljä tuntia), pelkkää pitkää supistusta, mutta silti en kokenut sitä kivuliaaksi. Liikkuminen oli elinehto. Kätilö yritti saada minut hetkeksi sänkyyn sydänäänien kuuntelua varten, mutta revin piuhat pois, koska kipu yltyi sietämättömäksi heti makuuasennossa. Hän ei suuttunut, tiuskinut tai mollannut minua, vaan improvisoi. Hän sai onneksi kuunneltua vauvan sydänäänet minun kävellessäni huonetta ympäri, mutta hänen kannaltaan olisi varmasti ollut helpompaa, jos olisin vain maannut sängyssä. 

Veteen pääsy oli kuin taivaaseen olisi astunut. Lapsi syntyi altaaseen ja silloin paikalla oli ihana ja kannustava synnytyslääkäri. Muistaakseni kohdunsuun tilanne tsekattiin kaksi kertaa ja koko ajan kerrottiin mitä tapahtuu. Olin itsekseni lapsen isän kanssa "avautumishuoneessa", joten kätilöä ei montaa kertaa tullut häirittyä. Sain olla turvassa ja rauhassa, kuitenkin tietäen, että jos joku menee vikaan, apua on saatavilla. 

Toiset synnytykset kestivät kukin kaksi tuntia, synnärillä oltiin kymmenen minuuttia, sain ponnistaa kyykkyasennossa. En tuntenut kipua ollenkaan näissä seuraavissa synnytyksissä. 

Mielestäni suuri vaikutus synnytysteni sujuvuuteen ja lähes kivuttomuuteen oli rentous ja turvallisuus. Luonnollisesti olisin pyytänyt puudutusta, mikäli siihen olisi ollut tarve ja kivun lievityksen mahdollisuuden ja asiallisen sekä ymmärtävän käytöksen tulisi olla jokaisen oikeus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä ärsyttää se, että väkivalta on mielestäni liian voimakas termi. Väkivalta sanana viittaa tahalliseen vahingoittamiseen, josta aivan taatusti ei ole kysymys. Kyse on hoitotilanteesta ja muutenkin sellaisesta tapahtumasta, jossa tapahtuu aika rajuja asioita ihan väistämättä. Koko tätä asiaa on lähdetty ajamaan suuremman feministisen ideologian pohjalta, jossa nainen nähdään aina uhrina kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Lääketieteellistä asiaa sotketaan nyt käytännössä Me too -juttuihin ja vastaaviin, aivan naurettavaa huomiohakuisuutta ja ideologista hapatusta jossa kaikki mahdollinen yritetään saada tukemaan yleistä uhrinarratiivia.

Synnytys ei varmasti ole ainoa hoitotilanne, jossa ihmiset joutuvat kokemaan epämiellyttäviä hoitotoimenpiteitä, intiimeille alueille menemistä tai tylyä käytöstä, tämä ei ole mikään pelkästään naisia koskeva asia. Pitäisi puhua ihan yleisesti hyvistä hoitokäytännöistä ja ammatillisesta ja kohteliaasta käytöksestä, joka pitäisi muistaa myös kiireen keskellä. Siihen kuuluu se, että asiakkaalle kerrotaan mitä tehdään ja miksi. Ihan varmasti kaikenlaisissa hoitotilanteissa koetaan tylyä käytöstä tai jopa suoranaisia hoitovirheitä, mutta siitä ei pidä tehdä mitään naisasiaa, se koskee kaikkia.

Luvan kysyminen toimenpiteille on vähän niin ja näin. Minusta jos esimerkiksi synnyttämään lähdetään, pitää asiakkaan jo lähtökohtaisesti hyväksyä se, että sisätutkimus kuuluu asiaan. En tiedä onko kohdunsuun avautumisen seuraamiseen mitään muuta luotettavaa keinoa ja se on hyvin keskeinen asia synnytyksen edistymisessä. Ainakin henkilökunnalla pitää olla siinä joku oikeusturva, joka suojaa heitä jos jokin menee pieleen sen takia, että asiakas on kieltäytynyt hoitotoimenpiteestä. Onko siinä sitten aikaa neuvotella ja pitää lokia suostumisista, kun on muitakin asiakkaita ja kiire päällä.

Asiaa ei voisi paremmin kertoa. Juuri näin. He, jotka tällekin viisaasti perustellulle kommentille on laittanut alapeukun, mietin vahvasti, mikä tässä on heidän mielestään närän aiheuttava tekijä. Ei viisautta voi ohittaa.

No minäpä kerron mikä siinä aiheuttaa närää. Luvan kysyminen ei ole “niin ja näin” vaan ihan ehta ihmisoikeus jossa potilaalla on oikeus päättää omasta hoidostaan ja omasta kehostaan. Hänelle ei voi tehdä toimenpiteitä hänen toiveensa vastaisesti. Ei tarvitse neuvotella, kerrotaan oma kanta ja jos potilas silti kieltäytyy, on keksittävä jotain muuta. Kätilöillä ja lääkäreillä ON oikeusturva tässä asiassa. Mutta heidän työnään on nimenomaan pitää lokia siitä synnytyksen kulusta myös kieltäytymisineen. Kiire ei myöskään ole minkäänlainen tekosyy kohdella synnyttäjää kuin synnytyskonetta. On todellakin väärällä alalla jos niin kuvittelee.

Synnyttämään lähtiessä ei ole mikään pakko hyväksyä sitä sisätutkimusta, eikä sitä tarvitse perustella kellekään.

Synnytys on ainoita tilanteita Suomessa missä potilas pakotetaan kestämään mm tikkausta ilman puudutteita ja jos tämä ei ole väkivaltaa, niin mikä on? Olen saanut potilaana äärimmäisen hyvää hoitoa kaikissa muissa asioissa paitsi synnytyksessä, enkä todellakaan ole ainoa, joten se on pelkästään naisia koskeva asia. Siinä ei yritetä tukea mitään uhrinarratiivia, vaan hakea parempaa hoitoa (asiallista) tulevaisuuden synnyttäjille. Jos naiset kokevat että heitä kohdellaan muualla terveydenhuollossa kuin ihmistä, mutta synnytyksessä ei, niin miksi väität feministisen ideologian sekoittaneen heidän päänsä ja naisten yrittävän vain ammattiloukkaantua asiasta kuin asiasta?

Kommentista ei tee erityisen viisasta ja ihailtavaa vain se että sinne änkee paljon sivistyssanoja.

Oi jestas, jos se synnyttäminenkin on mennyt noin vaikeaksi, ja maailma kaatuu kun lääkäri sattuu sormen sisään työntämään, niin antakaa olla. Parempi kaikille.

Varsinkin henkilökunnalle - ja sille lapselle. 

Molemmat on tullut koettua, sekä se synnyttäminen, että henkilökuntana oleminen. 

Kumpaankaan en ole kuollut. Enkä edes jäänyt miettimään puudutettiinko ennenkuin tikattiin, vai miten se nyt menikään. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita, joihin keskittyä kuin oma napa. Vaan sen ympärillähän sitä tunnutaan vain pyörivän ja jos joku asia ei mene just kuten itse tahtoo, niin voi voi sentään, maailma kaatuu. Missä on suhteellisuuden taju? 

Jokainen mies voi kuvitella seuraavan tilanteen: olet lääkärin vastaanotolla eturauhasongelmien vuoksi. Lääkäri sanoo, että seuraavaksi tehdään eturauhasen tunnustelu ja pyytää sinua siirtymään sopivaan asentoon. Lääkäri aloittaa tutkimuksen. Tähän asti kaikki lienee kaikille ok?

Entä kun kesken lääkärin tutkimuksen huoneeseen tulee henkilö, josta ei sanota mitään eikä kerrota, kuka hän on ja miksi on tullut paikalle. Lääkäri kysyy häneltä, haluaako hänkin tunnustella eturauhasen, mutta ei kysy sinulta mitään. Siinä sitten huomaat, että jonkun ramdom tyypin sormi on sinun peräsuolessasi. Tutkimuksen jälkeenkään sinulle ei sanota, kuka siinä kävi. Onko vielä asiallista kohtelua? Missä tuossa on se kiire, joka estää muutaman sanan sanomisen?

Viisas Nainen kirjoitti:

Oi jestas, jos se synnyttäminenkin on mennyt noin vaikeaksi, ja maailma kaatuu kun lääkäri sattuu sormen sisään työntämään, niin antakaa olla. Parempi kaikille.

Varsinkin henkilökunnalle - ja sille lapselle. 

Molemmat on tullut koettua, sekä se synnyttäminen, että henkilökuntana oleminen. 

Kumpaankaan en ole kuollut. Enkä edes jäänyt miettimään puudutettiinko ennenkuin tikattiin, vai miten se nyt menikään. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita, joihin keskittyä kuin oma napa. Vaan sen ympärillähän sitä tunnutaan vain pyörivän ja jos joku asia ei mene just kuten itse tahtoo, niin voi voi sentään, maailma kaatuu. Missä on suhteellisuuden taju? 

Wau, onpa siinä sitkeä nainen. Viisaudenhampaatkin häneltä poistetaan ilman puudutuksia eikä luomenpoistoihinkaan sellaista tarvita. Ei onnistu minulta.