Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä ärsyttää se, että väkivalta on mielestäni liian voimakas termi. Väkivalta sanana viittaa tahalliseen vahingoittamiseen, josta aivan taatusti ei ole kysymys. Kyse on hoitotilanteesta ja muutenkin sellaisesta tapahtumasta, jossa tapahtuu aika rajuja asioita ihan väistämättä. Koko tätä asiaa on lähdetty ajamaan suuremman feministisen ideologian pohjalta, jossa nainen nähdään aina uhrina kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Lääketieteellistä asiaa sotketaan nyt käytännössä Me too -juttuihin ja vastaaviin, aivan naurettavaa huomiohakuisuutta ja ideologista hapatusta jossa kaikki mahdollinen yritetään saada tukemaan yleistä uhrinarratiivia.

Synnytys ei varmasti ole ainoa hoitotilanne, jossa ihmiset joutuvat kokemaan epämiellyttäviä hoitotoimenpiteitä, intiimeille alueille menemistä tai tylyä käytöstä, tämä ei ole mikään pelkästään naisia koskeva asia. Pitäisi puhua ihan yleisesti hyvistä hoitokäytännöistä ja ammatillisesta ja kohteliaasta käytöksestä, joka pitäisi muistaa myös kiireen keskellä. Siihen kuuluu se, että asiakkaalle kerrotaan mitä tehdään ja miksi. Ihan varmasti kaikenlaisissa hoitotilanteissa koetaan tylyä käytöstä tai jopa suoranaisia hoitovirheitä, mutta siitä ei pidä tehdä mitään naisasiaa, se koskee kaikkia.

Luvan kysyminen toimenpiteille on vähän niin ja näin. Minusta jos esimerkiksi synnyttämään lähdetään, pitää asiakkaan jo lähtökohtaisesti hyväksyä se, että sisätutkimus kuuluu asiaan. En tiedä onko kohdunsuun avautumisen seuraamiseen mitään muuta luotettavaa keinoa ja se on hyvin keskeinen asia synnytyksen edistymisessä. Ainakin henkilökunnalla pitää olla siinä joku oikeusturva, joka suojaa heitä jos jokin menee pieleen sen takia, että asiakas on kieltäytynyt hoitotoimenpiteestä. Onko siinä sitten aikaa neuvotella ja pitää lokia suostumisista, kun on muitakin asiakkaita ja kiire päällä.

Asiaa ei voisi paremmin kertoa. Juuri näin. He, jotka tällekin viisaasti perustellulle kommentille on laittanut alapeukun, mietin vahvasti, mikä tässä on heidän mielestään närän aiheuttava tekijä. Ei viisautta voi ohittaa.

No minäpä kerron mikä siinä aiheuttaa närää. Luvan kysyminen ei ole “niin ja näin” vaan ihan ehta ihmisoikeus jossa potilaalla on oikeus päättää omasta hoidostaan ja omasta kehostaan. Hänelle ei voi tehdä toimenpiteitä hänen toiveensa vastaisesti. Ei tarvitse neuvotella, kerrotaan oma kanta ja jos potilas silti kieltäytyy, on keksittävä jotain muuta. Kätilöillä ja lääkäreillä ON oikeusturva tässä asiassa. Mutta heidän työnään on nimenomaan pitää lokia siitä synnytyksen kulusta myös kieltäytymisineen. Kiire ei myöskään ole minkäänlainen tekosyy kohdella synnyttäjää kuin synnytyskonetta. On todellakin väärällä alalla jos niin kuvittelee.

Synnyttämään lähtiessä ei ole mikään pakko hyväksyä sitä sisätutkimusta, eikä sitä tarvitse perustella kellekään.

Synnytys on ainoita tilanteita Suomessa missä potilas pakotetaan kestämään mm tikkausta ilman puudutteita ja jos tämä ei ole väkivaltaa, niin mikä on? Olen saanut potilaana äärimmäisen hyvää hoitoa kaikissa muissa asioissa paitsi synnytyksessä, enkä todellakaan ole ainoa, joten se on pelkästään naisia koskeva asia. Siinä ei yritetä tukea mitään uhrinarratiivia, vaan hakea parempaa hoitoa (asiallista) tulevaisuuden synnyttäjille. Jos naiset kokevat että heitä kohdellaan muualla terveydenhuollossa kuin ihmistä, mutta synnytyksessä ei, niin miksi väität feministisen ideologian sekoittaneen heidän päänsä ja naisten yrittävän vain ammattiloukkaantua asiasta kuin asiasta?

Kommentista ei tee erityisen viisasta ja ihailtavaa vain se että sinne änkee paljon sivistyssanoja.

Kuten täällä aikaisemmin on jo sanottu, että tehkääpä naiset valituksia ja rikosilmotuksia väärinkohteluistanne, (kerran kun naisten asia tämä vain on). Ei ne asiat parane uhriutumalla ja haukkumalla hoitohenkilökuntanne. Ja joku viisas on joskus sanonut, että jos sinä päädyit tilanteeseen missä olit uhri, mutta selvisit siitä, niin vast'edes olet selviytyjä. Pitäkää lippu korkeella jos asialle ei voi mitään. Jos voi, tehkää sille jotain (esimerkiksi se valitus sairaalalle tai rikosilmoitus poliisille).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras mihin törmännyt itse oli kun kävin tähystyksessä ja eivät meinanneet antaa niitä sairaalahousuja joihin tehdään reikä tutkimusta varten, koska olen nainen. Tuokin on keksitty miesten toimesta, naisille ei esim gynekologilla anneta mitään suojaa aikka edes polvien päälle. Naisia tosiaan kohdellaan kuin elukoita, ja sitten ihmetellään miksi syntyvyys laskee..

Olisi luullut tähystyksessä pelottavan enemmän mitä löytyy.

Ne housut on tärkeät siksikin, että muuten jaloille tulee kylmä. Ja kun minun jaloille tulee kylmä, alkaa isoissa lihaksissa suonenvedot. Peittoa en ainakaan minä saanut tähystykseen, hankala se olisi ollutkin.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen mies voi kuvitella seuraavan tilanteen: olet lääkärin vastaanotolla eturauhasongelmien vuoksi. Lääkäri sanoo, että seuraavaksi tehdään eturauhasen tunnustelu ja pyytää sinua siirtymään sopivaan asentoon. Lääkäri aloittaa tutkimuksen. Tähän asti kaikki lienee kaikille ok?

Entä kun kesken lääkärin tutkimuksen huoneeseen tulee henkilö, josta ei sanota mitään eikä kerrota, kuka hän on ja miksi on tullut paikalle. Lääkäri kysyy häneltä, haluaako hänkin tunnustella eturauhasen, mutta ei kysy sinulta mitään. Siinä sitten huomaat, että jonkun ramdom tyypin sormi on sinun peräsuolessasi. Tutkimuksen jälkeenkään sinulle ei sanota, kuka siinä kävi. Onko vielä asiallista kohtelua? Missä tuossa on se kiire, joka estää muutaman sanan sanomisen?

Oliko tällä randomilla edes sairaalan virka-asu päällä? Oli tai ei, teithän/ vastaavassa tilanteessa olleet teittehän valituksen kokemastanne epäoikeudenmukaisuudesta?

Viisas Nainen kirjoitti:

Oi jestas, jos se synnyttäminenkin on mennyt noin vaikeaksi, ja maailma kaatuu kun lääkäri sattuu sormen sisään työntämään, niin antakaa olla. Parempi kaikille.

Varsinkin henkilökunnalle - ja sille lapselle. 

Molemmat on tullut koettua, sekä se synnyttäminen, että henkilökuntana oleminen. 

Kumpaankaan en ole kuollut. Enkä edes jäänyt miettimään puudutettiinko ennenkuin tikattiin, vai miten se nyt menikään. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita, joihin keskittyä kuin oma napa. Vaan sen ympärillähän sitä tunnutaan vain pyörivän ja jos joku asia ei mene just kuten itse tahtoo, niin voi voi sentään, maailma kaatuu. Missä on suhteellisuuden taju? 

Miksi sitten muissa tikkauksissa ja leikkauksissa puudutetaan? Eihän siihenkään kuole jos tikataan ilman puudutusta? Miksi näin sitten tehdään? Onko se oman navan ympärillä pyörimistä jos ei tahdo kokea tarpeetonta kipua, vaan tahtoo esim sen puudutuksen ennen tikkausta tai umpparileikkausta? Ei. Miksi se sitten on oman navan ympärillä pyörimistä jos tahtoo puudutusta ennen synnytyksen yhteydessä tulleiden repeämien/epparin tikkaamista?

Vierailija kirjoitti:

Viisas Nainen kirjoitti:

Oi jestas, jos se synnyttäminenkin on mennyt noin vaikeaksi, ja maailma kaatuu kun lääkäri sattuu sormen sisään työntämään, niin antakaa olla. Parempi kaikille.

Varsinkin henkilökunnalle - ja sille lapselle. 

Molemmat on tullut koettua, sekä se synnyttäminen, että henkilökuntana oleminen. 

Kumpaankaan en ole kuollut. Enkä edes jäänyt miettimään puudutettiinko ennenkuin tikattiin, vai miten se nyt menikään. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita, joihin keskittyä kuin oma napa. Vaan sen ympärillähän sitä tunnutaan vain pyörivän ja jos joku asia ei mene just kuten itse tahtoo, niin voi voi sentään, maailma kaatuu. Missä on suhteellisuuden taju? 

Wau, onpa siinä sitkeä nainen. Viisaudenhampaatkin häneltä poistetaan ilman puudutuksia eikä luomenpoistoihinkaan sellaista tarvita. Ei onnistu minulta.

Kuka alapeukuttaa? Tuossahan kirjoittaja edellä sanoi, että hän ei edes miettinyt puudutettiinko hänet ennen tikkausta vai ei. Eihän tuollainen teräshermo sitten halua puudutuksia mihinkään muuhun kivuliaaseen toimenpiteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras mihin törmännyt itse oli kun kävin tähystyksessä ja eivät meinanneet antaa niitä sairaalahousuja joihin tehdään reikä tutkimusta varten, koska olen nainen. Tuokin on keksitty miesten toimesta, naisille ei esim gynekologilla anneta mitään suojaa aikka edes polvien päälle. Naisia tosiaan kohdellaan kuin elukoita, ja sitten ihmetellään miksi syntyvyys laskee..

Olisi luullut tähystyksessä pelottavan enemmän mitä löytyy.

Ne housut on tärkeät siksikin, että muuten jaloille tulee kylmä. Ja kun minun jaloille tulee kylmä, alkaa isoissa lihaksissa suonenvedot. Peittoa en ainakaan minä saanut tähystykseen, hankala se olisi ollutkin.

Miksi sinulle ei housuja pyydettäessäsi niitä annettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä ärsyttää se, että väkivalta on mielestäni liian voimakas termi. Väkivalta sanana viittaa tahalliseen vahingoittamiseen, josta aivan taatusti ei ole kysymys. Kyse on hoitotilanteesta ja muutenkin sellaisesta tapahtumasta, jossa tapahtuu aika rajuja asioita ihan väistämättä. Koko tätä asiaa on lähdetty ajamaan suuremman feministisen ideologian pohjalta, jossa nainen nähdään aina uhrina kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Lääketieteellistä asiaa sotketaan nyt käytännössä Me too -juttuihin ja vastaaviin, aivan naurettavaa huomiohakuisuutta ja ideologista hapatusta jossa kaikki mahdollinen yritetään saada tukemaan yleistä uhrinarratiivia.

Synnytys ei varmasti ole ainoa hoitotilanne, jossa ihmiset joutuvat kokemaan epämiellyttäviä hoitotoimenpiteitä, intiimeille alueille menemistä tai tylyä käytöstä, tämä ei ole mikään pelkästään naisia koskeva asia. Pitäisi puhua ihan yleisesti hyvistä hoitokäytännöistä ja ammatillisesta ja kohteliaasta käytöksestä, joka pitäisi muistaa myös kiireen keskellä. Siihen kuuluu se, että asiakkaalle kerrotaan mitä tehdään ja miksi. Ihan varmasti kaikenlaisissa hoitotilanteissa koetaan tylyä käytöstä tai jopa suoranaisia hoitovirheitä, mutta siitä ei pidä tehdä mitään naisasiaa, se koskee kaikkia.

Luvan kysyminen toimenpiteille on vähän niin ja näin. Minusta jos esimerkiksi synnyttämään lähdetään, pitää asiakkaan jo lähtökohtaisesti hyväksyä se, että sisätutkimus kuuluu asiaan. En tiedä onko kohdunsuun avautumisen seuraamiseen mitään muuta luotettavaa keinoa ja se on hyvin keskeinen asia synnytyksen edistymisessä. Ainakin henkilökunnalla pitää olla siinä joku oikeusturva, joka suojaa heitä jos jokin menee pieleen sen takia, että asiakas on kieltäytynyt hoitotoimenpiteestä. Onko siinä sitten aikaa neuvotella ja pitää lokia suostumisista, kun on muitakin asiakkaita ja kiire päällä.

Asiaa ei voisi paremmin kertoa. Juuri näin. He, jotka tällekin viisaasti perustellulle kommentille on laittanut alapeukun, mietin vahvasti, mikä tässä on heidän mielestään närän aiheuttava tekijä. Ei viisautta voi ohittaa.

No minäpä kerron mikä siinä aiheuttaa närää. Luvan kysyminen ei ole “niin ja näin” vaan ihan ehta ihmisoikeus jossa potilaalla on oikeus päättää omasta hoidostaan ja omasta kehostaan. Hänelle ei voi tehdä toimenpiteitä hänen toiveensa vastaisesti. Ei tarvitse neuvotella, kerrotaan oma kanta ja jos potilas silti kieltäytyy, on keksittävä jotain muuta. Kätilöillä ja lääkäreillä ON oikeusturva tässä asiassa. Mutta heidän työnään on nimenomaan pitää lokia siitä synnytyksen kulusta myös kieltäytymisineen. Kiire ei myöskään ole minkäänlainen tekosyy kohdella synnyttäjää kuin synnytyskonetta. On todellakin väärällä alalla jos niin kuvittelee.

Synnyttämään lähtiessä ei ole mikään pakko hyväksyä sitä sisätutkimusta, eikä sitä tarvitse perustella kellekään.

Synnytys on ainoita tilanteita Suomessa missä potilas pakotetaan kestämään mm tikkausta ilman puudutteita ja jos tämä ei ole väkivaltaa, niin mikä on? Olen saanut potilaana äärimmäisen hyvää hoitoa kaikissa muissa asioissa paitsi synnytyksessä, enkä todellakaan ole ainoa, joten se on pelkästään naisia koskeva asia. Siinä ei yritetä tukea mitään uhrinarratiivia, vaan hakea parempaa hoitoa (asiallista) tulevaisuuden synnyttäjille. Jos naiset kokevat että heitä kohdellaan muualla terveydenhuollossa kuin ihmistä, mutta synnytyksessä ei, niin miksi väität feministisen ideologian sekoittaneen heidän päänsä ja naisten yrittävän vain ammattiloukkaantua asiasta kuin asiasta?

Kommentista ei tee erityisen viisasta ja ihailtavaa vain se että sinne änkee paljon sivistyssanoja.

Kuten täällä aikaisemmin on jo sanottu, että tehkääpä naiset valituksia ja rikosilmotuksia väärinkohteluistanne, (kerran kun naisten asia tämä vain on). Ei ne asiat parane uhriutumalla ja haukkumalla hoitohenkilökuntanne. Ja joku viisas on joskus sanonut, että jos sinä päädyit tilanteeseen missä olit uhri, mutta selvisit siitä, niin vast'edes olet selviytyjä. Pitäkää lippu korkeella jos asialle ei voi mitään. Jos voi, tehkää sille jotain (esimerkiksi se valitus sairaalalle tai rikosilmoitus poliisille).

Johan sinulle on kerrottu että siihen on aikarajat joiden sisällä on toimittava eikä monellakaan ole sitä jaksamista trauman jälkeen. Asioita voi muuttaa monella tavalla, yksi näistä on tietoisuuden lisääminen. Lakkaa sinä valittamasta “uhriutujista” ja pidä huolta omalla osallasi ettet vähättele muiden kokemuksia, se on jo alku.

Vierailija kirjoitti:

Paras mihin törmännyt itse oli kun kävin tähystyksessä ja eivät meinanneet antaa niitä sairaalahousuja joihin tehdään reikä tutkimusta varten, koska olen nainen. Tuokin on keksitty miesten toimesta, naisille ei esim gynekologilla anneta mitään suojaa aikka edes polvien päälle. Naisia tosiaan kohdellaan kuin elukoita, ja sitten ihmetellään miksi syntyvyys laskee..

Siis sanoivatko suoraan syyksi tuon, että koska olet nainen? Järkyttävää!

Mutta joo tätä olenkin vähän epäillyt. Kuten aikaisemmin tuolla jossain sanoin että suhtautuminen naisen intimiteettiin ja seksuaalisuuteen on pitkälle tuo, että sen katsotaan tavallaan kuuluvan muillekin kuin vain asianomaiselle. Se näkyy sitten tämmöisenä röyhkeytenä, että arkipäiväinen suhtautuminen naisen intimiteettiin on tämmöinen. Pistetään monta nuorta kundia tiirailemaan eikä haluta antaa housuja. Inhottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä ärsyttää se, että väkivalta on mielestäni liian voimakas termi. Väkivalta sanana viittaa tahalliseen vahingoittamiseen, josta aivan taatusti ei ole kysymys. Kyse on hoitotilanteesta ja muutenkin sellaisesta tapahtumasta, jossa tapahtuu aika rajuja asioita ihan väistämättä. Koko tätä asiaa on lähdetty ajamaan suuremman feministisen ideologian pohjalta, jossa nainen nähdään aina uhrina kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Lääketieteellistä asiaa sotketaan nyt käytännössä Me too -juttuihin ja vastaaviin, aivan naurettavaa huomiohakuisuutta ja ideologista hapatusta jossa kaikki mahdollinen yritetään saada tukemaan yleistä uhrinarratiivia.

Synnytys ei varmasti ole ainoa hoitotilanne, jossa ihmiset joutuvat kokemaan epämiellyttäviä hoitotoimenpiteitä, intiimeille alueille menemistä tai tylyä käytöstä, tämä ei ole mikään pelkästään naisia koskeva asia. Pitäisi puhua ihan yleisesti hyvistä hoitokäytännöistä ja ammatillisesta ja kohteliaasta käytöksestä, joka pitäisi muistaa myös kiireen keskellä. Siihen kuuluu se, että asiakkaalle kerrotaan mitä tehdään ja miksi. Ihan varmasti kaikenlaisissa hoitotilanteissa koetaan tylyä käytöstä tai jopa suoranaisia hoitovirheitä, mutta siitä ei pidä tehdä mitään naisasiaa, se koskee kaikkia.

Luvan kysyminen toimenpiteille on vähän niin ja näin. Minusta jos esimerkiksi synnyttämään lähdetään, pitää asiakkaan jo lähtökohtaisesti hyväksyä se, että sisätutkimus kuuluu asiaan. En tiedä onko kohdunsuun avautumisen seuraamiseen mitään muuta luotettavaa keinoa ja se on hyvin keskeinen asia synnytyksen edistymisessä. Ainakin henkilökunnalla pitää olla siinä joku oikeusturva, joka suojaa heitä jos jokin menee pieleen sen takia, että asiakas on kieltäytynyt hoitotoimenpiteestä. Onko siinä sitten aikaa neuvotella ja pitää lokia suostumisista, kun on muitakin asiakkaita ja kiire päällä.

Asiaa ei voisi paremmin kertoa. Juuri näin. He, jotka tällekin viisaasti perustellulle kommentille on laittanut alapeukun, mietin vahvasti, mikä tässä on heidän mielestään närän aiheuttava tekijä. Ei viisautta voi ohittaa.

No minäpä kerron mikä siinä aiheuttaa närää. Luvan kysyminen ei ole “niin ja näin” vaan ihan ehta ihmisoikeus jossa potilaalla on oikeus päättää omasta hoidostaan ja omasta kehostaan. Hänelle ei voi tehdä toimenpiteitä hänen toiveensa vastaisesti. Ei tarvitse neuvotella, kerrotaan oma kanta ja jos potilas silti kieltäytyy, on keksittävä jotain muuta. Kätilöillä ja lääkäreillä ON oikeusturva tässä asiassa. Mutta heidän työnään on nimenomaan pitää lokia siitä synnytyksen kulusta myös kieltäytymisineen. Kiire ei myöskään ole minkäänlainen tekosyy kohdella synnyttäjää kuin synnytyskonetta. On todellakin väärällä alalla jos niin kuvittelee.

Synnyttämään lähtiessä ei ole mikään pakko hyväksyä sitä sisätutkimusta, eikä sitä tarvitse perustella kellekään.

Synnytys on ainoita tilanteita Suomessa missä potilas pakotetaan kestämään mm tikkausta ilman puudutteita ja jos tämä ei ole väkivaltaa, niin mikä on? Olen saanut potilaana äärimmäisen hyvää hoitoa kaikissa muissa asioissa paitsi synnytyksessä, enkä todellakaan ole ainoa, joten se on pelkästään naisia koskeva asia. Siinä ei yritetä tukea mitään uhrinarratiivia, vaan hakea parempaa hoitoa (asiallista) tulevaisuuden synnyttäjille. Jos naiset kokevat että heitä kohdellaan muualla terveydenhuollossa kuin ihmistä, mutta synnytyksessä ei, niin miksi väität feministisen ideologian sekoittaneen heidän päänsä ja naisten yrittävän vain ammattiloukkaantua asiasta kuin asiasta?

Kommentista ei tee erityisen viisasta ja ihailtavaa vain se että sinne änkee paljon sivistyssanoja.

Kuten täällä aikaisemmin on jo sanottu, että tehkääpä naiset valituksia ja rikosilmotuksia väärinkohteluistanne, (kerran kun naisten asia tämä vain on). Ei ne asiat parane uhriutumalla ja haukkumalla hoitohenkilökuntanne. Ja joku viisas on joskus sanonut, että jos sinä päädyit tilanteeseen missä olit uhri, mutta selvisit siitä, niin vast'edes olet selviytyjä. Pitäkää lippu korkeella jos asialle ei voi mitään. Jos voi, tehkää sille jotain (esimerkiksi se valitus sairaalalle tai rikosilmoitus poliisille).

Johan sinulle on kerrottu että siihen on aikarajat joiden sisällä on toimittava eikä monellakaan ole sitä jaksamista trauman jälkeen. Asioita voi muuttaa monella tavalla, yksi näistä on tietoisuuden lisääminen. Lakkaa sinä valittamasta “uhriutujista” ja pidä huolta omalla osallasi ettet vähättele muiden kokemuksia, se on jo alku.

Tätä juuri haen. Triggeröidytään siitä, että ei tehty ilmoitusta kun ei muka jaksettu. Jos asia on tarpeeksi tärkeä, niin aivan varmasti sitä jaksaa. Hej aikuset naiset, ottakaa vastuuta tekemättömyyksistänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä ärsyttää se, että väkivalta on mielestäni liian voimakas termi. Väkivalta sanana viittaa tahalliseen vahingoittamiseen, josta aivan taatusti ei ole kysymys. Kyse on hoitotilanteesta ja muutenkin sellaisesta tapahtumasta, jossa tapahtuu aika rajuja asioita ihan väistämättä. Koko tätä asiaa on lähdetty ajamaan suuremman feministisen ideologian pohjalta, jossa nainen nähdään aina uhrina kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Lääketieteellistä asiaa sotketaan nyt käytännössä Me too -juttuihin ja vastaaviin, aivan naurettavaa huomiohakuisuutta ja ideologista hapatusta jossa kaikki mahdollinen yritetään saada tukemaan yleistä uhrinarratiivia.

Synnytys ei varmasti ole ainoa hoitotilanne, jossa ihmiset joutuvat kokemaan epämiellyttäviä hoitotoimenpiteitä, intiimeille alueille menemistä tai tylyä käytöstä, tämä ei ole mikään pelkästään naisia koskeva asia. Pitäisi puhua ihan yleisesti hyvistä hoitokäytännöistä ja ammatillisesta ja kohteliaasta käytöksestä, joka pitäisi muistaa myös kiireen keskellä. Siihen kuuluu se, että asiakkaalle kerrotaan mitä tehdään ja miksi. Ihan varmasti kaikenlaisissa hoitotilanteissa koetaan tylyä käytöstä tai jopa suoranaisia hoitovirheitä, mutta siitä ei pidä tehdä mitään naisasiaa, se koskee kaikkia.

Luvan kysyminen toimenpiteille on vähän niin ja näin. Minusta jos esimerkiksi synnyttämään lähdetään, pitää asiakkaan jo lähtökohtaisesti hyväksyä se, että sisätutkimus kuuluu asiaan. En tiedä onko kohdunsuun avautumisen seuraamiseen mitään muuta luotettavaa keinoa ja se on hyvin keskeinen asia synnytyksen edistymisessä. Ainakin henkilökunnalla pitää olla siinä joku oikeusturva, joka suojaa heitä jos jokin menee pieleen sen takia, että asiakas on kieltäytynyt hoitotoimenpiteestä. Onko siinä sitten aikaa neuvotella ja pitää lokia suostumisista, kun on muitakin asiakkaita ja kiire päällä.

Asiaa ei voisi paremmin kertoa. Juuri näin. He, jotka tällekin viisaasti perustellulle kommentille on laittanut alapeukun, mietin vahvasti, mikä tässä on heidän mielestään närän aiheuttava tekijä. Ei viisautta voi ohittaa.

No minäpä kerron mikä siinä aiheuttaa närää. Luvan kysyminen ei ole “niin ja näin” vaan ihan ehta ihmisoikeus jossa potilaalla on oikeus päättää omasta hoidostaan ja omasta kehostaan. Hänelle ei voi tehdä toimenpiteitä hänen toiveensa vastaisesti. Ei tarvitse neuvotella, kerrotaan oma kanta ja jos potilas silti kieltäytyy, on keksittävä jotain muuta. Kätilöillä ja lääkäreillä ON oikeusturva tässä asiassa. Mutta heidän työnään on nimenomaan pitää lokia siitä synnytyksen kulusta myös kieltäytymisineen. Kiire ei myöskään ole minkäänlainen tekosyy kohdella synnyttäjää kuin synnytyskonetta. On todellakin väärällä alalla jos niin kuvittelee.

Synnyttämään lähtiessä ei ole mikään pakko hyväksyä sitä sisätutkimusta, eikä sitä tarvitse perustella kellekään.

Synnytys on ainoita tilanteita Suomessa missä potilas pakotetaan kestämään mm tikkausta ilman puudutteita ja jos tämä ei ole väkivaltaa, niin mikä on? Olen saanut potilaana äärimmäisen hyvää hoitoa kaikissa muissa asioissa paitsi synnytyksessä, enkä todellakaan ole ainoa, joten se on pelkästään naisia koskeva asia. Siinä ei yritetä tukea mitään uhrinarratiivia, vaan hakea parempaa hoitoa (asiallista) tulevaisuuden synnyttäjille. Jos naiset kokevat että heitä kohdellaan muualla terveydenhuollossa kuin ihmistä, mutta synnytyksessä ei, niin miksi väität feministisen ideologian sekoittaneen heidän päänsä ja naisten yrittävän vain ammattiloukkaantua asiasta kuin asiasta?

Kommentista ei tee erityisen viisasta ja ihailtavaa vain se että sinne änkee paljon sivistyssanoja.

Kuten täällä aikaisemmin on jo sanottu, että tehkääpä naiset valituksia ja rikosilmotuksia väärinkohteluistanne, (kerran kun naisten asia tämä vain on). Ei ne asiat parane uhriutumalla ja haukkumalla hoitohenkilökuntanne. Ja joku viisas on joskus sanonut, että jos sinä päädyit tilanteeseen missä olit uhri, mutta selvisit siitä, niin vast'edes olet selviytyjä. Pitäkää lippu korkeella jos asialle ei voi mitään. Jos voi, tehkää sille jotain (esimerkiksi se valitus sairaalalle tai rikosilmoitus poliisille).

Johan sinulle on kerrottu että siihen on aikarajat joiden sisällä on toimittava eikä monellakaan ole sitä jaksamista trauman jälkeen. Asioita voi muuttaa monella tavalla, yksi näistä on tietoisuuden lisääminen. Lakkaa sinä valittamasta “uhriutujista” ja pidä huolta omalla osallasi ettet vähättele muiden kokemuksia, se on jo alku.

Tätä juuri haen. Triggeröidytään siitä, että ei tehty ilmoitusta kun ei muka jaksettu. Jos asia on tarpeeksi tärkeä, niin aivan varmasti sitä jaksaa. Hej aikuset naiset, ottakaa vastuuta tekemättömyyksistänne.

Siinä on vuosi aikaa ja kun lantio on halki, masennus on sitä luokkaa että henki meinaa lähteä PTSD:n takia ja hoidettavana on pieni vauva, niin ei kuule jaksa. Ihan omakohtainen kokemus. Ei se ole mitään triggeröitymistä, vaan tosiasioiden kertomista. Ja monelle traumatisoituneelle ihmiselle ajatus siitä että teet jumalattoman paperityön ja valituksen ja saat vain paskaa niskaasi ja sairaalalle sanotaan soosoo, ei kamalasti houkuttele koska se vain pahentaa omaa oloa. Entäs jos siis kohdistettaisiin vaikka se vastuu sinne missä sen kuuluisi olla, eli sinne ammattilaisille jotka synnytyksiä hoitavat, eiks jee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä ärsyttää se, että väkivalta on mielestäni liian voimakas termi. Väkivalta sanana viittaa tahalliseen vahingoittamiseen, josta aivan taatusti ei ole kysymys. Kyse on hoitotilanteesta ja muutenkin sellaisesta tapahtumasta, jossa tapahtuu aika rajuja asioita ihan väistämättä. Koko tätä asiaa on lähdetty ajamaan suuremman feministisen ideologian pohjalta, jossa nainen nähdään aina uhrina kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Lääketieteellistä asiaa sotketaan nyt käytännössä Me too -juttuihin ja vastaaviin, aivan naurettavaa huomiohakuisuutta ja ideologista hapatusta jossa kaikki mahdollinen yritetään saada tukemaan yleistä uhrinarratiivia.

Synnytys ei varmasti ole ainoa hoitotilanne, jossa ihmiset joutuvat kokemaan epämiellyttäviä hoitotoimenpiteitä, intiimeille alueille menemistä tai tylyä käytöstä, tämä ei ole mikään pelkästään naisia koskeva asia. Pitäisi puhua ihan yleisesti hyvistä hoitokäytännöistä ja ammatillisesta ja kohteliaasta käytöksestä, joka pitäisi muistaa myös kiireen keskellä. Siihen kuuluu se, että asiakkaalle kerrotaan mitä tehdään ja miksi. Ihan varmasti kaikenlaisissa hoitotilanteissa koetaan tylyä käytöstä tai jopa suoranaisia hoitovirheitä, mutta siitä ei pidä tehdä mitään naisasiaa, se koskee kaikkia.

Luvan kysyminen toimenpiteille on vähän niin ja näin. Minusta jos esimerkiksi synnyttämään lähdetään, pitää asiakkaan jo lähtökohtaisesti hyväksyä se, että sisätutkimus kuuluu asiaan. En tiedä onko kohdunsuun avautumisen seuraamiseen mitään muuta luotettavaa keinoa ja se on hyvin keskeinen asia synnytyksen edistymisessä. Ainakin henkilökunnalla pitää olla siinä joku oikeusturva, joka suojaa heitä jos jokin menee pieleen sen takia, että asiakas on kieltäytynyt hoitotoimenpiteestä. Onko siinä sitten aikaa neuvotella ja pitää lokia suostumisista, kun on muitakin asiakkaita ja kiire päällä.

Asiaa ei voisi paremmin kertoa. Juuri näin. He, jotka tällekin viisaasti perustellulle kommentille on laittanut alapeukun, mietin vahvasti, mikä tässä on heidän mielestään närän aiheuttava tekijä. Ei viisautta voi ohittaa.

No minäpä kerron mikä siinä aiheuttaa närää. Luvan kysyminen ei ole “niin ja näin” vaan ihan ehta ihmisoikeus jossa potilaalla on oikeus päättää omasta hoidostaan ja omasta kehostaan. Hänelle ei voi tehdä toimenpiteitä hänen toiveensa vastaisesti. Ei tarvitse neuvotella, kerrotaan oma kanta ja jos potilas silti kieltäytyy, on keksittävä jotain muuta. Kätilöillä ja lääkäreillä ON oikeusturva tässä asiassa. Mutta heidän työnään on nimenomaan pitää lokia siitä synnytyksen kulusta myös kieltäytymisineen. Kiire ei myöskään ole minkäänlainen tekosyy kohdella synnyttäjää kuin synnytyskonetta. On todellakin väärällä alalla jos niin kuvittelee.

Synnyttämään lähtiessä ei ole mikään pakko hyväksyä sitä sisätutkimusta, eikä sitä tarvitse perustella kellekään.

Synnytys on ainoita tilanteita Suomessa missä potilas pakotetaan kestämään mm tikkausta ilman puudutteita ja jos tämä ei ole väkivaltaa, niin mikä on? Olen saanut potilaana äärimmäisen hyvää hoitoa kaikissa muissa asioissa paitsi synnytyksessä, enkä todellakaan ole ainoa, joten se on pelkästään naisia koskeva asia. Siinä ei yritetä tukea mitään uhrinarratiivia, vaan hakea parempaa hoitoa (asiallista) tulevaisuuden synnyttäjille. Jos naiset kokevat että heitä kohdellaan muualla terveydenhuollossa kuin ihmistä, mutta synnytyksessä ei, niin miksi väität feministisen ideologian sekoittaneen heidän päänsä ja naisten yrittävän vain ammattiloukkaantua asiasta kuin asiasta?

Kommentista ei tee erityisen viisasta ja ihailtavaa vain se että sinne änkee paljon sivistyssanoja.

Kuten täällä aikaisemmin on jo sanottu, että tehkääpä naiset valituksia ja rikosilmotuksia väärinkohteluistanne, (kerran kun naisten asia tämä vain on). Ei ne asiat parane uhriutumalla ja haukkumalla hoitohenkilökuntanne. Ja joku viisas on joskus sanonut, että jos sinä päädyit tilanteeseen missä olit uhri, mutta selvisit siitä, niin vast'edes olet selviytyjä. Pitäkää lippu korkeella jos asialle ei voi mitään. Jos voi, tehkää sille jotain (esimerkiksi se valitus sairaalalle tai rikosilmoitus poliisille).

Johan sinulle on kerrottu että siihen on aikarajat joiden sisällä on toimittava eikä monellakaan ole sitä jaksamista trauman jälkeen. Asioita voi muuttaa monella tavalla, yksi näistä on tietoisuuden lisääminen. Lakkaa sinä valittamasta “uhriutujista” ja pidä huolta omalla osallasi ettet vähättele muiden kokemuksia, se on jo alku.

Tätä juuri haen. Triggeröidytään siitä, että ei tehty ilmoitusta kun ei muka jaksettu. Jos asia on tarpeeksi tärkeä, niin aivan varmasti sitä jaksaa. Hej aikuset naiset, ottakaa vastuuta tekemättömyyksistänne.

Siinä on vuosi aikaa ja kun lantio on halki, masennus on sitä luokkaa että henki meinaa lähteä PTSD:n takia ja hoidettavana on pieni vauva, niin ei kuule jaksa. Ihan omakohtainen kokemus. Ei se ole mitään triggeröitymistä, vaan tosiasioiden kertomista. Ja monelle traumatisoituneelle ihmiselle ajatus siitä että teet jumalattoman paperityön ja valituksen ja saat vain paskaa niskaasi ja sairaalalle sanotaan soosoo, ei kamalasti houkuttele koska se vain pahentaa omaa oloa. Entäs jos siis kohdistettaisiin vaikka se vastuu sinne missä sen kuuluisi olla, eli sinne ammattilaisille jotka synnytyksiä hoitavat, eiks jee?

Eikö näillä ole ketään lähipiirin henkilöä joka asiassa voisi auttaa. Ihmiset hyvät, ellette te pidä omista oikeuksistanne kiinni, ei niistä pidä kukaan muukaan kiinni. Ja miksi pitäisikään pitää? Eihän teitäkään vuoteen kiinnostanut omat oikeutenne. Ennenkuin oletatte, että yhteiskunta pitää teidän puolianne, teidän täytyy osata vaatia oikeutta itsellenne ja sitä kautta muille ja näin ollen edistää sitä, että teidän kauhukokemuksianne ei joutuisi kokemaan enää lapsemme eivätkä lapsiemme lapset. Sillä se jos mikä on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisas Nainen kirjoitti:

Oi jestas, jos se synnyttäminenkin on mennyt noin vaikeaksi, ja maailma kaatuu kun lääkäri sattuu sormen sisään työntämään, niin antakaa olla. Parempi kaikille.

Varsinkin henkilökunnalle - ja sille lapselle. 

Molemmat on tullut koettua, sekä se synnyttäminen, että henkilökuntana oleminen. 

Kumpaankaan en ole kuollut. Enkä edes jäänyt miettimään puudutettiinko ennenkuin tikattiin, vai miten se nyt menikään. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita, joihin keskittyä kuin oma napa. Vaan sen ympärillähän sitä tunnutaan vain pyörivän ja jos joku asia ei mene just kuten itse tahtoo, niin voi voi sentään, maailma kaatuu. Missä on suhteellisuuden taju? 

Wau, onpa siinä sitkeä nainen. Viisaudenhampaatkin häneltä poistetaan ilman puudutuksia eikä luomenpoistoihinkaan sellaista tarvita. Ei onnistu minulta.

Kuka alapeukuttaa? Tuossahan kirjoittaja edellä sanoi, että hän ei edes miettinyt puudutettiinko hänet ennen tikkausta vai ei. Eihän tuollainen teräshermo sitten halua puudutuksia mihinkään muuhun kivuliaaseen toimenpiteisiin.

Pointti on siinä, että synnytys itsessään on sen verran pitkä ja kivulias kokemus, ettei siinä kauaa muistele puudutettiinko vaiko eikö. Tai kuka nyt työnsi sormensa sisään milläkin ilmeellä. Minkä hiton takia pitää takertua tuijottamaan sitä yhtä pistettä, kasvatella kärpäsestä härkästä, kun voi tuijotella vauvaa ja elämää eteenpäin? 

Ja ai ai, miten paljon isompia murheita se elämä takuuvarmasti tuokaan, ennenkuin saatte ne vauvanne täysi-ikäisiksi. Siinä vaiheessa voi hävettää entinen kitinä jostain lääkärin sormesta tai parista tikistä.

P.S: Viisauden hampaista en osaa sanoa, kun ei sellaisia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä todella ymmärrä, että miksi ei voida tikata humautuksessa. Kierukoitakin laitetaan humautuksen aikana.

Koska se humautus ei ole vaaraton, ja sen äidin olisi hyvä olla kykenevä hoitamaan sitä lastaan olematta tokkurassa.

Vastasyntyneelle parasta terveydelle on ensimaito, sen jälkeen tulee luovutettu maito ja korvike.

Tietysti on tilanteita että äiti viedään nukutukseen/ vauva teholle mutta normaalisti ne puudutukset toimii.

Itse otin pudentaalin ponnistuskipuun, joten olin jo puutunut valmiiksi kun minulle jouduttiin tikkejä laittaa.

Kannattaa tutustua kaikkiin kivunlievityksiin itse ennen synnytystä.

https://www.mehilainen.fi/hammasmehilainen/sedaatio-eli-kevytnukutus

"Potilaalla tulee olla aina saattaja mukana, joka on potilaan kanssa toimenpiteen jälkeiseen aamuun asti. Toimenpiteen jälkeen ei voi ajaa autoa."

Antaisitko tälläisen jälkeen lapsen äidille hoitoon?

Ennen oli synnytysosastoilla vauvalat, joissa hoitajat huolehtivat niistä vastasyntyneistä. Nyt se vauva kipataan äidin kainaloon oli tilanne mikä tahansa ja heitetään johonkin yhteishuoneeseen samaan sänkyyn hoitamaan, vaikka äiti olisi jo valvonut 3 vuorokautta putkeen. Onhan se hyvä sitten tosiaan jeesustella, että mutsin pitää pystyä hoitamaan puolikuolleenain sitä nyyttiä, kun ilmeisesti taas Vauva Kuolee muuten...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä todella ymmärrä, että miksi ei voida tikata humautuksessa. Kierukoitakin laitetaan humautuksen aikana.

Koska se humautus ei ole vaaraton, ja sen äidin olisi hyvä olla kykenevä hoitamaan sitä lastaan olematta tokkurassa.

Vastasyntyneelle parasta terveydelle on ensimaito, sen jälkeen tulee luovutettu maito ja korvike.

Tietysti on tilanteita että äiti viedään nukutukseen/ vauva teholle mutta normaalisti ne puudutukset toimii.

Itse otin pudentaalin ponnistuskipuun, joten olin jo puutunut valmiiksi kun minulle jouduttiin tikkejä laittaa.

Kannattaa tutustua kaikkiin kivunlievityksiin itse ennen synnytystä.

https://www.mehilainen.fi/hammasmehilainen/sedaatio-eli-kevytnukutus

"Potilaalla tulee olla aina saattaja mukana, joka on potilaan kanssa toimenpiteen jälkeiseen aamuun asti. Toimenpiteen jälkeen ei voi ajaa autoa."

Antaisitko tälläisen jälkeen lapsen äidille hoitoon?

Ennen oli synnytysosastoilla vauvalat, joissa hoitajat huolehtivat niistä vastasyntyneistä. Nyt se vauva kipataan äidin kainaloon oli tilanne mikä tahansa ja heitetään johonkin yhteishuoneeseen samaan sänkyyn hoitamaan, vaikka äiti olisi jo valvonut 3 vuorokautta putkeen. Onhan se hyvä sitten tosiaan jeesustella, että mutsin pitää pystyä hoitamaan puolikuolleenain sitä nyyttiä, kun ilmeisesti taas Vauva Kuolee muuten...

Toi ei ole kyllä oikein. Äidin pitäisi saada levätä hetki synnytyksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketieteen suunnalta katsottuna se p***u on ELIN, siinä missä korvakin. Ei sen kummempaa. Eli hyvähän se on toki varottaa, että sinne katsotaan, mutta ei siinä sen dramaattisempaa.

t. Mies

Hei, MiEs

Tietysti p***u on elin, mutta emme elä vain lääketieteen kontekstissa, vaan tähän kyseiseen elimeen on latautunut paljon enemmän yksityisyyden ja henkilökohtaisuuden teemoja kuin vaikka korvaan. Ei tämän asian tärkeys pyyhkiydy pois sillä, että asiaa vähätellään. Lisäksi, jo p***n tuntoaisti on ihan eri luokkaa kuin monen muun elimen, miksi ei ole sama asia tosta noin vain työntää sinne asioita. 

Tuli tästä mieleen, kun omaa korvaa on ronklattu vaikka itkien anelin lopettamaan, kun sattui niin paljon. Jäi siitäkin jonkinlainen trauma. Sen jälkeen kerran yksi hoitaja lähestyi korvaani sanomatta mitä aikoo tehdä, niin nappasin ihan vaistomaisesti hoitajan ranteesta tiukasti kiinni. Molemmat vähän säikähdettiin tilannetta ja pahoittelin sitä kyllä, mutta se oli se reaktio sillä kokemuspohjalla.

Aina pitää kertoa mitä ollaan tekemässä, oli rööri mikä tahansa! Kaikki sympatiani näille kärsineille synnyttäjille!

Vierailija kirjoitti:

Jokainen mies voi kuvitella seuraavan tilanteen: olet lääkärin vastaanotolla eturauhasongelmien vuoksi. Lääkäri sanoo, että seuraavaksi tehdään eturauhasen tunnustelu ja pyytää sinua siirtymään sopivaan asentoon. Lääkäri aloittaa tutkimuksen. Tähän asti kaikki lienee kaikille ok?

Entä kun kesken lääkärin tutkimuksen huoneeseen tulee henkilö, josta ei sanota mitään eikä kerrota, kuka hän on ja miksi on tullut paikalle. Lääkäri kysyy häneltä, haluaako hänkin tunnustella eturauhasen, mutta ei kysy sinulta mitään. Siinä sitten huomaat, että jonkun ramdom tyypin sormi on sinun peräsuolessasi. Tutkimuksen jälkeenkään sinulle ei sanota, kuka siinä kävi. Onko vielä asiallista kohtelua? Missä tuossa on se kiire, joka estää muutaman sanan sanomisen?

Minä olin kerran ortopedisessä tutkimuksessa, tarkoituksena saada lääkärilausunto tukipohjallisia varten. Tutkittiin lonkkavaivaa. Olin ollut vastaavissa tutkimuksissa ennenkin, ja myös tukipohjallisia oli jo tehty. Tulin lääkärin huoneeseen, ja siellä oli paikalla siviilivaatteisiin pukeutunut naishenkilö, josta en tiennyt kuka hän oli. Hän ei esitellyt itseään, eikä lääkärikään sanonut hänestä mitään, alkoi vain tehdä tutkimusta normaaliin tapaan. Käski selinmakuulle, tutki, kaikki kävin kuten yleensäkin ja meni sikäli hyvin. Lähdin pois. Minua oli koko ajan ahdistanut ja vaivannut, etten tiennyt kuka oli se "ylimääräinen" henkilö huoneessa. En saanut kysyttyä. Jälkikäteen tuntuu hölmöltä, etten saanut kysyttyä, hävettää... Ja minua ahdisti ja vaivasi se tapa, millä hän tuntui katsovan minua. Jotenkin uteliaana.  Lääkäri pyysi minua aluksi ottamaan housut pois ja jättämään vain alkkarit, mutta sanoin, että mieluummin pitäisin housut päällä. Se kävi kyllä. Tämä rajanveto oli ainoa, mitä siinä tilanteessa pystyin tekemään. Tein sen vain sen ylimääräisen paikallaolevan (nais)henkilön takia, en (mies)lääkärin. Tunsin voivani pitää vaatteet päällä, koska tiesin ennalta ettei tutkimus välttämättä riisumista edellyttäisi.

Pari viikkoa käynnin jälkeen, kun asia - esittelemättömyys - vaivasi minua yhä jonkin verran, soitin kyseiselle lääkäriasemalle ja otin selvää kuka tämä henkilö oli. Hän oli tukipohjallisvalmistaja tai -harjoittelija. Minulla ei ollut riittänyt hoksottimia tämän oivaltamiseen itse, ehkä siksi etten ollut tilaamassa pohjallisia kyseisestä paikasta, jonka yhteydessä niitä myös valmistettiin, vaan entiseltä valmistajaltani. Otin siis selvää, ja sain puhelimeen henkilön itsensä, ja hän selitti ettei tullut esittäytyneeksi. Hän ei kuitenkaan pahoitellut. Sanoi vain, että luuli että tiesin. Sanoin, että minusta oli tuntunut oudolta kun hän oli paikalla tutkimuksessa eikä esittäytynyt. Sitten hän sai viimein suustaan jotenkin kömpelön, hämmästyneen pahoittelun. 

Se, ettei hän pahoitellut ennen kuin olin rautalangasta vääntänyt, että minua oli vaivannut hänen läsnäolonsa tutkimuksessa koska en tiennyt kuka hän oli ja mikä hänen roolinsa siellä oli, kertoo mielestäni jotain hänestä. Hänen olisi pitänyt ymmärtää pahoitella jo siitä, että potilas/asiakas soittaa kaksi viikkoa käyntinsä jälkeen ja pyytää keskusta ottamaan selville miten saa yhteyden henkilöön, joka oli ollut lääkärinvastaanotolla läsnä... siis kohtalainen vaivannäkö minulta. Ei vaan tajunnut tämä tukipohjallisvalmistaja-harjoittelija. 

Tämähän oli mitättömän pieni yksityisyyden loukkaus verrattuna siihen mitä tapahtuu arkaluontoisemmissa tilanteissa kuten gynekologilla tai synnytyssairaalassa. Silti se jäi vaivaamaan minua. Ihmisen ruumiillinen koskemattomuus, omat henkilökohtaiset rajat on niin iso asia, että jopa tällainenkin vaikuttaa. 

Sain sentään pitää vaatteet päällä. Silti hänen katseensa tuntui inhottavalta, muistan sen vielä. Enkä ole yleensä mitenkään erityisen ujo, ja sellaiset kivuttomat tutkimukset kuin nyt oli kyseessä ovat minusta yleensä melkeinpä mukavia. Useimpien hoitohenkilöiden kanssa syntyy normaali, ystävällinen ilmapiiri. Useimmat osaavat kunnioittaa potilaana olevan ihmisen henkisiä ja fyysisiä rajoja. Eivät kuitenkaan kaikki.  Tuen tätä kampanjaa. 

Viisas Nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisas Nainen kirjoitti:

Oi jestas, jos se synnyttäminenkin on mennyt noin vaikeaksi, ja maailma kaatuu kun lääkäri sattuu sormen sisään työntämään, niin antakaa olla. Parempi kaikille.

Varsinkin henkilökunnalle - ja sille lapselle. 

Molemmat on tullut koettua, sekä se synnyttäminen, että henkilökuntana oleminen. 

Kumpaankaan en ole kuollut. Enkä edes jäänyt miettimään puudutettiinko ennenkuin tikattiin, vai miten se nyt menikään. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita, joihin keskittyä kuin oma napa. Vaan sen ympärillähän sitä tunnutaan vain pyörivän ja jos joku asia ei mene just kuten itse tahtoo, niin voi voi sentään, maailma kaatuu. Missä on suhteellisuuden taju? 

Wau, onpa siinä sitkeä nainen. Viisaudenhampaatkin häneltä poistetaan ilman puudutuksia eikä luomenpoistoihinkaan sellaista tarvita. Ei onnistu minulta.

Kuka alapeukuttaa? Tuossahan kirjoittaja edellä sanoi, että hän ei edes miettinyt puudutettiinko hänet ennen tikkausta vai ei. Eihän tuollainen teräshermo sitten halua puudutuksia mihinkään muuhun kivuliaaseen toimenpiteisiin.

Pointti on siinä, että synnytys itsessään on sen verran pitkä ja kivulias kokemus, ettei siinä kauaa muistele puudutettiinko vaiko eikö. Tai kuka nyt työnsi sormensa sisään milläkin ilmeellä. Minkä hiton takia pitää takertua tuijottamaan sitä yhtä pistettä, kasvatella kärpäsestä härkästä, kun voi tuijotella vauvaa ja elämää eteenpäin? 

Ja ai ai, miten paljon isompia murheita se elämä takuuvarmasti tuokaan, ennenkuin saatte ne vauvanne täysi-ikäisiksi. Siinä vaiheessa voi hävettää entinen kitinä jostain lääkärin sormesta tai parista tikistä.

P.S: Viisauden hampaista en osaa sanoa, kun ei sellaisia ole.

Hieno homma, että sinulla on valta päättää mikä on kenellekin suurin murhe elämässä tai etenkin lasten kanssa. Miksi synnytystapahtuman tai minkään muunkaan pitäisi olla SUURIN epäkohta, että siihen voi puuttua? On tämä logiikka kyllä aina niin upeaa.

Vierailija kirjoitti:

Viisas Nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisas Nainen kirjoitti:

Oi jestas, jos se synnyttäminenkin on mennyt noin vaikeaksi, ja maailma kaatuu kun lääkäri sattuu sormen sisään työntämään, niin antakaa olla. Parempi kaikille.

Varsinkin henkilökunnalle - ja sille lapselle. 

Molemmat on tullut koettua, sekä se synnyttäminen, että henkilökuntana oleminen. 

Kumpaankaan en ole kuollut. Enkä edes jäänyt miettimään puudutettiinko ennenkuin tikattiin, vai miten se nyt menikään. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita, joihin keskittyä kuin oma napa. Vaan sen ympärillähän sitä tunnutaan vain pyörivän ja jos joku asia ei mene just kuten itse tahtoo, niin voi voi sentään, maailma kaatuu. Missä on suhteellisuuden taju? 

Wau, onpa siinä sitkeä nainen. Viisaudenhampaatkin häneltä poistetaan ilman puudutuksia eikä luomenpoistoihinkaan sellaista tarvita. Ei onnistu minulta.

Kuka alapeukuttaa? Tuossahan kirjoittaja edellä sanoi, että hän ei edes miettinyt puudutettiinko hänet ennen tikkausta vai ei. Eihän tuollainen teräshermo sitten halua puudutuksia mihinkään muuhun kivuliaaseen toimenpiteisiin.

Pointti on siinä, että synnytys itsessään on sen verran pitkä ja kivulias kokemus, ettei siinä kauaa muistele puudutettiinko vaiko eikö. Tai kuka nyt työnsi sormensa sisään milläkin ilmeellä. Minkä hiton takia pitää takertua tuijottamaan sitä yhtä pistettä, kasvatella kärpäsestä härkästä, kun voi tuijotella vauvaa ja elämää eteenpäin? 

Ja ai ai, miten paljon isompia murheita se elämä takuuvarmasti tuokaan, ennenkuin saatte ne vauvanne täysi-ikäisiksi. Siinä vaiheessa voi hävettää entinen kitinä jostain lääkärin sormesta tai parista tikistä.

P.S: Viisauden hampaista en osaa sanoa, kun ei sellaisia ole.

Hieno homma, että sinulla on valta päättää mikä on kenellekin suurin murhe elämässä tai etenkin lasten kanssa. Miksi synnytystapahtuman tai minkään muunkaan pitäisi olla SUURIN epäkohta, että siihen voi puuttua? On tämä logiikka kyllä aina niin upeaa.

Jos jää miettimään kaikkia elämässään tapahtuneita huonoja kokemuksia niin ei se nyky elämä voi kovin hohdokasta olla, kun ei se saa teitä elämään ihmisiks ja hyväksymään et ikäviäkin asioita tapahtuu ja jos haluaa muutoksen, nii sillon pitää tehdä muutos. Valituslomake ei löydy tältä saitilta muuten.

Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. Kyllähän he hyvin itsekkäitä ovat, kun eivät tuohon tilanteeseen ole itseään väsänneet, värkki tohjona huutavaa kersaa hoitaen, ja vielä se hoitohenkilökunnan taholta "raiskattu" - leima otsassa. Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä? Tätä keskustelua lukiessa ymmärrän hyvin myös sen, miksi niille lapsille huudetaan, kommentoijista noin 90% vaikuttaa siltä, että lapsenne pitäisi ottaa huostaan suoraan synnäriltä, kerta olette noin traumatisoituneita. En usko, että pystytte siinä mielentilassa järjestämään lapsellenne turvallista kasvuympäristöä. Jos elämän kolhuista ei pääse yli ja kaikesta ahdistutaan ja traumatisoidutaan, niin en yhtään ihmettele, miksi tämän maan itsemurhatilastot ovat katossa. Tai avioerotilastot, kukaan jaksa tollasta ruikutusta vuosikausia. Väkivaltatapauksia tulee tapahtumaan maailmassa jatkossakin, Suomessa on kuitenkin onneksi laajat mahdollisudet saada oikeutta, kun niitä joltakin taholta on rikottu. Jos jaksaminen ei riitä, apuakin tässä maassa annetaan näitä tapauksia varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä todella ymmärrä, että miksi ei voida tikata humautuksessa. Kierukoitakin laitetaan humautuksen aikana.

Koska se humautus ei ole vaaraton, ja sen äidin olisi hyvä olla kykenevä hoitamaan sitä lastaan olematta tokkurassa.

Vastasyntyneelle parasta terveydelle on ensimaito, sen jälkeen tulee luovutettu maito ja korvike.

Tietysti on tilanteita että äiti viedään nukutukseen/ vauva teholle mutta normaalisti ne puudutukset toimii.

Itse otin pudentaalin ponnistuskipuun, joten olin jo puutunut valmiiksi kun minulle jouduttiin tikkejä laittaa.

Kannattaa tutustua kaikkiin kivunlievityksiin itse ennen synnytystä.

Kyllä se vaan on suurempi riski tikata ilman puudutusta kuin humauttaa. Humautuksia tehdään kierukan laittoa varten myös, joten ei ole niin suuri riski, etteikö tikkausta siinä voitaisi tehdä jos muu puudutus ei toimi. Silloin kun naisella on sellaiset vauriot, joiden tikkaaminen on tuskallista, niin ei voida vauvan takia jättää äidin kivunhoitoa väliin. Silloin on vain pakko humauttaa. Vauvaa hoitaa silloin joku muu.