Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä todella ymmärrä, että miksi ei voida tikata humautuksessa. Kierukoitakin laitetaan humautuksen aikana.

Koska se humautus ei ole vaaraton, ja sen äidin olisi hyvä olla kykenevä hoitamaan sitä lastaan olematta tokkurassa.

Vastasyntyneelle parasta terveydelle on ensimaito, sen jälkeen tulee luovutettu maito ja korvike.

Tietysti on tilanteita että äiti viedään nukutukseen/ vauva teholle mutta normaalisti ne puudutukset toimii.

Itse otin pudentaalin ponnistuskipuun, joten olin jo puutunut valmiiksi kun minulle jouduttiin tikkejä laittaa.

Kannattaa tutustua kaikkiin kivunlievityksiin itse ennen synnytystä.

https://www.mehilainen.fi/hammasmehilainen/sedaatio-eli-kevytnukutus

"Potilaalla tulee olla aina saattaja mukana, joka on potilaan kanssa toimenpiteen jälkeiseen aamuun asti. Toimenpiteen jälkeen ei voi ajaa autoa."

Antaisitko tälläisen jälkeen lapsen äidille hoitoon?

No mitä sitten pitäisi tehdä jos pitää tikata ja puudute ei toimi? Pitääkö äitiä väkisin pitää kiinni ja tikata ilman puudutusta? Ei tuollai voi tehdä. Humautus on tuossa tilanteessa AINOA järkevä ja eettinen vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisas Nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisas Nainen kirjoitti:

Oi jestas, jos se synnyttäminenkin on mennyt noin vaikeaksi, ja maailma kaatuu kun lääkäri sattuu sormen sisään työntämään, niin antakaa olla. Parempi kaikille.

Varsinkin henkilökunnalle - ja sille lapselle. 

Molemmat on tullut koettua, sekä se synnyttäminen, että henkilökuntana oleminen. 

Kumpaankaan en ole kuollut. Enkä edes jäänyt miettimään puudutettiinko ennenkuin tikattiin, vai miten se nyt menikään. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita, joihin keskittyä kuin oma napa. Vaan sen ympärillähän sitä tunnutaan vain pyörivän ja jos joku asia ei mene just kuten itse tahtoo, niin voi voi sentään, maailma kaatuu. Missä on suhteellisuuden taju? 

Wau, onpa siinä sitkeä nainen. Viisaudenhampaatkin häneltä poistetaan ilman puudutuksia eikä luomenpoistoihinkaan sellaista tarvita. Ei onnistu minulta.

Kuka alapeukuttaa? Tuossahan kirjoittaja edellä sanoi, että hän ei edes miettinyt puudutettiinko hänet ennen tikkausta vai ei. Eihän tuollainen teräshermo sitten halua puudutuksia mihinkään muuhun kivuliaaseen toimenpiteisiin.

Pointti on siinä, että synnytys itsessään on sen verran pitkä ja kivulias kokemus, ettei siinä kauaa muistele puudutettiinko vaiko eikö. Tai kuka nyt työnsi sormensa sisään milläkin ilmeellä. Minkä hiton takia pitää takertua tuijottamaan sitä yhtä pistettä, kasvatella kärpäsestä härkästä, kun voi tuijotella vauvaa ja elämää eteenpäin? 

Ja ai ai, miten paljon isompia murheita se elämä takuuvarmasti tuokaan, ennenkuin saatte ne vauvanne täysi-ikäisiksi. Siinä vaiheessa voi hävettää entinen kitinä jostain lääkärin sormesta tai parista tikistä.

P.S: Viisauden hampaista en osaa sanoa, kun ei sellaisia ole.

Hieno homma, että sinulla on valta päättää mikä on kenellekin suurin murhe elämässä tai etenkin lasten kanssa. Miksi synnytystapahtuman tai minkään muunkaan pitäisi olla SUURIN epäkohta, että siihen voi puuttua? On tämä logiikka kyllä aina niin upeaa.

Jos jää miettimään kaikkia elämässään tapahtuneita huonoja kokemuksia niin ei se nyky elämä voi kovin hohdokasta olla, kun ei se saa teitä elämään ihmisiks ja hyväksymään et ikäviäkin asioita tapahtuu ja jos haluaa muutoksen, nii sillon pitää tehdä muutos. Valituslomake ei löydy tältä saitilta muuten.

Koettakaa nyt vaan ottaa vastaan asiallinen kritiikki potilailtanne, ja heidän kertomansa siitä, mitä ovat hoidossanne tunteneet ja kokeneet. Valituslomake on  byrokratian ehdoilla rakennettu vaikuttamisväylä, jonka teho muutoksen aikaansaamisessa järjestelmään tai edes anteeksipyynnön tai hyvityksen saamisessa jollekin yksilölle on tunnetusti heikko. Potilaiden valitukset, oli kyseessä mikä terveydenhuollon ala tahansa, menevät yleensä läpihuutona "subjektiivinen kokemus" -selityksen piikkiin. Valitusjärjestelmä on rakennettu terveydenhuollon työntekijöiden suojaamiseksi, sillä se perustuu heidän itse laatimiinsa kertomuksiin, potilaskirjauksiin. He eivät kirjaa töykeyttään, sanavalintojaan eikä useimmiten sitäkään, jos joku tutkimus on tehty vastoin potilaan nimenomaista kieltoa. Ja vaikka kielto kirjattaisiinkin, aina löytyy joku muka-hengenhätä-peruste, jolla se voidaan ohittaa, tai meriselostus, jonka mukaan potilas ei ollut tolkuissaan eli kykenevä sanomaan mielipidettään hoidosta kyseisellä hetkellä. 

Koettakaa nyt vaan kestää, että kun toimitte ihmisenä ihmisten joukossa, siitä seuraa tunteita ja vaikutuksia toisten elämään. Ja keskustelua. Kyllä täällä, ja mediassa ja muuallakin, saa puhua. - terv. Ei itse synnyttänyt, mutta toisen synnyttämä, ja hengessä mukana, koska huonoa kohtelua terveydenhuollossa muualla kokenut.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä todella ymmärrä, että miksi ei voida tikata humautuksessa. Kierukoitakin laitetaan humautuksen aikana.

Koska se humautus ei ole vaaraton, ja sen äidin olisi hyvä olla kykenevä hoitamaan sitä lastaan olematta tokkurassa.

Vastasyntyneelle parasta terveydelle on ensimaito, sen jälkeen tulee luovutettu maito ja korvike.

Tietysti on tilanteita että äiti viedään nukutukseen/ vauva teholle mutta normaalisti ne puudutukset toimii.

Itse otin pudentaalin ponnistuskipuun, joten olin jo puutunut valmiiksi kun minulle jouduttiin tikkejä laittaa.

Kannattaa tutustua kaikkiin kivunlievityksiin itse ennen synnytystä.

https://www.mehilainen.fi/hammasmehilainen/sedaatio-eli-kevytnukutus

"Potilaalla tulee olla aina saattaja mukana, joka on potilaan kanssa toimenpiteen jälkeiseen aamuun asti. Toimenpiteen jälkeen ei voi ajaa autoa."

Antaisitko tälläisen jälkeen lapsen äidille hoitoon?

No mitä sitten pitäisi tehdä jos pitää tikata ja puudute ei toimi? Pitääkö äitiä väkisin pitää kiinni ja tikata ilman puudutusta? Ei tuollai voi tehdä. Humautus on tuossa tilanteessa AINOA järkevä ja eettinen vaihtoehto.

Lisäksi eihän se nainen mihinkään ole sieltä sairaalasta karkaamassa heti synnytyksen jälkeen, vaan vuodeosastolle hän joka tapauksessa on menossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisas Nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisas Nainen kirjoitti:

Oi jestas, jos se synnyttäminenkin on mennyt noin vaikeaksi, ja maailma kaatuu kun lääkäri sattuu sormen sisään työntämään, niin antakaa olla. Parempi kaikille.

Varsinkin henkilökunnalle - ja sille lapselle. 

Molemmat on tullut koettua, sekä se synnyttäminen, että henkilökuntana oleminen. 

Kumpaankaan en ole kuollut. Enkä edes jäänyt miettimään puudutettiinko ennenkuin tikattiin, vai miten se nyt menikään. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita, joihin keskittyä kuin oma napa. Vaan sen ympärillähän sitä tunnutaan vain pyörivän ja jos joku asia ei mene just kuten itse tahtoo, niin voi voi sentään, maailma kaatuu. Missä on suhteellisuuden taju? 

Wau, onpa siinä sitkeä nainen. Viisaudenhampaatkin häneltä poistetaan ilman puudutuksia eikä luomenpoistoihinkaan sellaista tarvita. Ei onnistu minulta.

Kuka alapeukuttaa? Tuossahan kirjoittaja edellä sanoi, että hän ei edes miettinyt puudutettiinko hänet ennen tikkausta vai ei. Eihän tuollainen teräshermo sitten halua puudutuksia mihinkään muuhun kivuliaaseen toimenpiteisiin.

Pointti on siinä, että synnytys itsessään on sen verran pitkä ja kivulias kokemus, ettei siinä kauaa muistele puudutettiinko vaiko eikö. Tai kuka nyt työnsi sormensa sisään milläkin ilmeellä. Minkä hiton takia pitää takertua tuijottamaan sitä yhtä pistettä, kasvatella kärpäsestä härkästä, kun voi tuijotella vauvaa ja elämää eteenpäin? 

Ja ai ai, miten paljon isompia murheita se elämä takuuvarmasti tuokaan, ennenkuin saatte ne vauvanne täysi-ikäisiksi. Siinä vaiheessa voi hävettää entinen kitinä jostain lääkärin sormesta tai parista tikistä.

P.S: Viisauden hampaista en osaa sanoa, kun ei sellaisia ole.

Hieno homma, että sinulla on valta päättää mikä on kenellekin suurin murhe elämässä tai etenkin lasten kanssa. Miksi synnytystapahtuman tai minkään muunkaan pitäisi olla SUURIN epäkohta, että siihen voi puuttua? On tämä logiikka kyllä aina niin upeaa.

Jos jää miettimään kaikkia elämässään tapahtuneita huonoja kokemuksia niin ei se nyky elämä voi kovin hohdokasta olla, kun ei se saa teitä elämään ihmisiks ja hyväksymään et ikäviäkin asioita tapahtuu ja jos haluaa muutoksen, nii sillon pitää tehdä muutos. Valituslomake ei löydy tältä saitilta muuten.

Koettakaa nyt vaan ottaa vastaan asiallinen kritiikki potilailtanne, ja heidän kertomansa siitä, mitä ovat hoidossanne tunteneet ja kokeneet. Valituslomake on  byrokratian ehdoilla rakennettu vaikuttamisväylä, jonka teho muutoksen aikaansaamisessa järjestelmään tai edes anteeksipyynnön tai hyvityksen saamisessa jollekin yksilölle on tunnetusti heikko. Potilaiden valitukset, oli kyseessä mikä terveydenhuollon ala tahansa, menevät yleensä läpihuutona "subjektiivinen kokemus" -selityksen piikkiin. Valitusjärjestelmä on rakennettu terveydenhuollon työntekijöiden suojaamiseksi, sillä se perustuu heidän itse laatimiinsa kertomuksiin, potilaskirjauksiin. He eivät kirjaa töykeyttään, sanavalintojaan eikä useimmiten sitäkään, jos joku tutkimus on tehty vastoin potilaan nimenomaista kieltoa. Ja vaikka kielto kirjattaisiinkin, aina löytyy joku muka-hengenhätä-peruste, jolla se voidaan ohittaa, tai meriselostus, jonka mukaan potilas ei ollut tolkuissaan eli kykenevä sanomaan mielipidettään hoidosta kyseisellä hetkellä. 

Koettakaa nyt vaan kestää, että kun toimitte ihmisenä ihmisten joukossa, siitä seuraa tunteita ja vaikutuksia toisten elämään. Ja keskustelua. Kyllä täällä, ja mediassa ja muuallakin, saa puhua. - terv. Ei itse synnyttänyt, mutta toisen synnyttämä, ja hengessä mukana, koska huonoa kohtelua terveydenhuollossa muualla kokenut.   

Niinpä. Valittaa kyllä aina kannattaa tietysti, jos siihen vain kykenee mutta miksi yhteiskunnallinen keskustelu pitäisi torpata sen varjolla, että on olemassa lomake jonka turvin voi valittaa? Kuulostaa enemmänkin siltä, että jotain vikaa on järjestelmässä ettei se ei kestä suurempaa tarkastelua, jos siitä ei mua saisi puhua. Miettikää kuinka monia asioita on tullut ilmi ja saatu niihin muutostakin nimenomaan siksi, että asia on nostettu julkiseen keskusteluun. Ilman tuota ei varmasti monikaan asia olisi edennyt.

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. Kyllähän he hyvin itsekkäitä ovat, kun eivät tuohon tilanteeseen ole itseään väsänneet, värkki tohjona huutavaa kersaa hoitaen, ja vielä se hoitohenkilökunnan taholta "raiskattu" - leima otsassa. Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä? Tätä keskustelua lukiessa ymmärrän hyvin myös sen, miksi niille lapsille huudetaan, kommentoijista noin 90% vaikuttaa siltä, että lapsenne pitäisi ottaa huostaan suoraan synnäriltä, kerta olette noin traumatisoituneita. En usko, että pystytte siinä mielentilassa järjestämään lapsellenne turvallista kasvuympäristöä. Jos elämän kolhuista ei pääse yli ja kaikesta ahdistutaan ja traumatisoidutaan, niin en yhtään ihmettele, miksi tämän maan itsemurhatilastot ovat katossa. Tai avioerotilastot, kukaan jaksa tollasta ruikutusta vuosikausia. Väkivaltatapauksia tulee tapahtumaan maailmassa jatkossakin, Suomessa on kuitenkin onneksi laajat mahdollisudet saada oikeutta, kun niitä joltakin taholta on rikottu. Jos jaksaminen ei riitä, apuakin tässä maassa annetaan näitä tapauksia varten.

On niillä lapsilla isätkin, minullakin joutui mies hoitamaan vauvaa paljon koska olin niin traumatisoitunut synnytyksestä. Mieskin osaa hoitaa vauvaa, ei tarvitse antaa huostaan. En myöskään huuda lapsilleni, ihmeellisiä olkiukkoja rakentelet.

En pidä lapsettomia naisia itsekkäinä, se on valinta siinä missä lastentekokin.

Ei ole ruikutusta kertoa traumaattisesta kokemuksesta, kuten vaikeasta synnytyksestä joka on hoidettu epäasiallisesti, tai raiskauksesta, tai tulipalosta joka tuhosi lapsuudenkodin. Ei myöskään ole “vuosikausia ruikuttamista” jos osallistuu netissä aihetta koskevaan keskusteluun. Eikä se meinaa että niiden ajattelu täyttää koko elämän tai että olisi jotenkin negatiivinen ihminen. En vaihtaisi lapsiani mihinkään, mutta varsinkin esikoiseni synnytys oli niin hirvittävä kokemus etten toivoisi sellaista kellekään. Sen toteaminen ei tarkoita etteikö pääse asioista eteenpäin elämässään.

Eikä ole millään lailla keneltäkään pois jos pyritään tuomaan valoon epäkohtia, varsinkin sellaisia jotka ovat täysin ennaltaehkäistävissä. Siinä ei ole mitään ruikuttamista jos haluaa että seuraavat synnyttäjät saavat asiallista kohtelua. Millä lailla se on sinulta pois? Miksi koit tämän asian niin tärkeäksi että koit pakottavaa tarvetta tulla rakentelemaan huonoja olkiukkoja päästäksesi haukkumaan muita ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. Kyllähän he hyvin itsekkäitä ovat, kun eivät tuohon tilanteeseen ole itseään väsänneet, värkki tohjona huutavaa kersaa hoitaen, ja vielä se hoitohenkilökunnan taholta "raiskattu" - leima otsassa. Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä? Tätä keskustelua lukiessa ymmärrän hyvin myös sen, miksi niille lapsille huudetaan, kommentoijista noin 90% vaikuttaa siltä, että lapsenne pitäisi ottaa huostaan suoraan synnäriltä, kerta olette noin traumatisoituneita. En usko, että pystytte siinä mielentilassa järjestämään lapsellenne turvallista kasvuympäristöä. Jos elämän kolhuista ei pääse yli ja kaikesta ahdistutaan ja traumatisoidutaan, niin en yhtään ihmettele, miksi tämän maan itsemurhatilastot ovat katossa. Tai avioerotilastot, kukaan jaksa tollasta ruikutusta vuosikausia. Väkivaltatapauksia tulee tapahtumaan maailmassa jatkossakin, Suomessa on kuitenkin onneksi laajat mahdollisudet saada oikeutta, kun niitä joltakin taholta on rikottu. Jos jaksaminen ei riitä, apuakin tässä maassa annetaan näitä tapauksia varten.

"Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. ---- Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä?"

Siis hei, minä olen lapseton nainen, tuen tätä kampanjaa koska tunnen myötätuntoa ja haluan naisille (kuten ihmisille yleensäkin) oikeudenmukaisuutta, ja tässä, ihan ekaa kertaa elämässäni, kuulen suoraan synnyttäneeltä naiselta, että hän pitää minua itsekkäänä! Ja tuntee - huh - todellakin? jopa raivoa meitä lapsettomia naisia kohtaan...! Hui, onko tämä ihan todellista? Pitääkö minun pelätä kadulla? Kivitetäänkö kohta?

No, leikki sikseen. Mutta ilmeisesti tuon kirjoittaja oli ihan tosissaan. Olen yllättynyt. Minusta kun ei ole mitenkään itsekästä tehdä henkilökohtainen valinta siitä hankkiiko lapsia vai ei. Eikä varsinkaan ole itsekästä vaatia asiallista kohtelua terveydenhuollossa. Kenen tahansa pitäisi ymmärtää, oli sitten itse synnyttänyt tai ei, kuinka haavoittuvassa asemassa niin psyykkisesti kuin fyysisestikin synnyttävä nainen on. Lapsetonkin nainen on ollut gynekologisissa tutkimuksissa ja toimenpiteissä, ja voi jo sen perusteella sanoa tämän kampanjankin aiheesta jotain. 

Keskustelussa on tuotu esiin näkökohtia niistä pohjasyistä, miksi aihe on niin latautunut. Varmasti on paljon, mitä ei tiedosteta. Raskaana oleminen tosiaankin kertoo seksin harrastamisesta, vielä hiljattain synnillisenä pidetyistä nautinnosta. Myös kahden ihmisen ainutlaatuisesta läheisyydestä, joka sulkee muut sillä hetkellä ulkopuolelle. Nämä asiat herättävät helposti kateutta. Kyky lisääntyä, saada omat geeninsä jatkumaan, on jo evoluutiossa tullut meille psykologisesti tärkeäksi. Todistettu kyky antaa raskaana olevalle naiselle ikään kuin biologisen "voiman kehän", jonka tiedostavat ehkä häntä itseään selvemmin kaikki muut ympärillä olevat. - Ja, raskaana oleva nainen, synnyttäjä, on myös äiti. Äitihän on jokaisen ihmisen tärkein ihminen, oikeastaan koko maailma, ensimmäisten elinvuosien ajan (toki isäkin nykyään onneksi läheinen). Äidillä on lapseen käytännössä rajaton valta. Äitisuhde voi olla paitsi ihana, myös vaikea ja ristiriitainen. Kaikki äidit eivät kykene huomioimaan lapsensa tarpeita, ja äiti voi kokea myös vihamielisiä tunteita lastaan kohtaan. Nämä kielteiset tunteet, ja äidin suunnaton valta lapseensa (sille vallalle ei äiti itse voi mitään) ovat yhteiskunnassamme tabu. Ne ovat uskoakseni osallisia siinä vahvassa ja tunnepitoisessa reaktiossa, jonka synnyttävien naisten perustellut vaatimukset kunnioittavasta kohtelusta ja itsemääräämisestä muissa herättävät. 

Ei se valituskaan aina auta. Itse tein muistutuksen potilasasiamiehen ohjeistamana ja kaksi kk myöhemmin tuli synnäriltä vastaus jonka mukaan koko synnytys oli hoidettu normaalisti ja sori jos emme vastanneet vaatimuksiinne. Ei minulla ollut muuta vaatimusta kuin empaattinen kohtelu mutta niin vain pakotettiin neljän päivän käynnistykseen joka sisälsi cytotec-lääkkeen, kaksi päivää oksitosiinia jonka annosta nostettiin koko ajan, väkisin ulos revityn ballonkin, leikkaussalista myöhässä olevan lääkärin, ja sen että tunsin kun mahaa parsitaan kiinni. Sitten eikun ukko kotiin, yö valvoen vauvan kanssa lisämaitoa kinuten kun ei omaa vielä tullut ja täysin yksin. Tai no oli huoneessa pari muutakin. Osastolla olo jatkui niin että itse sai vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa katetripussia perässä vetäen. Siitä tiesin että on aika lähteä kotiin kun sängylle oli jätetty kasa lappuja ja hoitaja kävi kurkkaamassa housuihin todeten kaiken olevan normaalisti. Olipa kiva reissu. Mutta hei, terve lapsi niin mitäpä minä tässä valitan. Tämä viimeinen siis niille joiden mielestä edm. on normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kyse ei ole oikeuksista vaan etuoikeutettujen pikkusieluisten lumihiutaleiden kitinästä. Nämä naiset ovat länsimaisen ilmaisen terveydenhuollon piirissä, jossa ammattilaiset ovat vuosia uhranneet elämästään että synnytys olisi turvallista ja lapsi ja äiti selviävät synnytyksestä terveinä.

Ininä siitä että vähän on sormi pimpissä "ilman suostumusta" on totaalisen itsekkään epäkunnioittavaa kaikkia muita elollisia olentoja kohtaan.

Terve menoa pusikkoon synnyttämään niin ei kukaan sitten ole silleen epämukava ensi kerralla...

Tämä on aivan sairas asenne ja ristiriidassa sekä terveydenhuollon eettisten ohjeiden että Suomen lain kanssa. Kenenkään pimppaan ei työnnetä mitään väkisin, piste. Jos ei pysty kunnioittamaan potilaan itsemääräämisoikeutta niin kannattaa vaihtaa alaa.

Poistaako se potilaan itsemääräämisoikeus sitten hoitohenkilökunnan vastuun? Jos ei saa tutkia, ei voi olla vastuussa mahdollisista hoitovirheistä, koska päätökset pitää tehdä arvauksina sen sijaan että perustuisivat tutkimuksilla saatuun tietoon synnytyksen etenemisestä.

Potilaan hoito tehdään yhteistyönä potilaan itsensä kanssa. Jos potilas päättää että jotain toimenpidettä ei tehdä, niin se kirjataan ylös ja tietenkin se painaa hoitovirhettä tutkiessa. Lääkäri voi tehdä vain parhaansa. Ikävä kyllä synnytysten suhteen se paras toteutuu aniharvoin.

Minun synnytykseni haluttiin käynnistää alle vuosi sektion jälkeen. Totesin että tutkimusten mukaan se altistaa massiivisille kohdunrepeämille, että ei kiitos. Lääkäri totesi vain että kukaan meillä ei ole käynnistykseen kuollut. No, ei varmaan, mutta minusta oli kiitos kiva pitää kohtuni ja olla tällä kertaa joutumatta teholle kuten edellisen käynnistyksen kanssa. Tein yhteistyössä lääkärin kanssa päätöksen sektiosta ja sain terveen vauvan, en joutunut teholle ja kohdunkin sain pitää. Leikkaava lääkäri totesi että kohtu olisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä revennyt käynnistyksessä.

Olen saanut esimerkillistä hoitoa kaikissa muissa lääketieteellisissä asioissa joissa olen lääkäriä/hoitajia tarvinnut. En ole joutunut kärsimään turhia kipuja, vaan minua on lääkitty asiallisesti ja hoidettu hyvin. Miksi synnytys on edelleen niin keskiaikaiselta tuntuvaa puuhaa? Miksi sitä ei pyritä tekemään kivuttomaksi ja turvalliseksi? Miksi jälkihoito on olematonta?

Minä jäin ainoaksi lapseksi koska äitini kokema synnytys oli niin hirvittävän traumatisoiva ja vammauttava. Sitä on hyvä huudella naisia synnytystalkoisiin kun asenne on monella naisellakin että jos ei ole kanttia kestää suoranaista kidutusta, ei ole vanhemmaksi, ihan niinkuin niillä olisi mitään tekemistä keskenään. Olen ihan hyvä äiti kuopuksellenikin joka syntyi sektiolla rauhallisesti ja kauniisti ja johon pääsin heti luomaan tiivistä kiintymyssuhdetta, toisin kuin esikoiseeni.

Mä taas vaadin käynnistyksen.

Lapsi uhkasi kasvaa liian isoksi yliaikaisena. Ikinä en ole tuommosta soopaa kuullut. Ei kohtu normaaleihin hormoneihin hajoa.

Oliko siis sinullakin ollut sektio alle vuotta aiemmin mitä tuolla kirjoittajalla? Siinähän on vaarana kohdun repeäminen leikatusta kohdasta supistusten vuoksi eikä mistään hormoneista. Ainakin aiemmin suositeltiin seuraavaa synnytystä vasta pari vuotta myöhemmin sektion jälkeen.

Mutta näiden suositusten noudattamatta jättäminen ei mitenkään ole synnyttämässä olevan äidin vastuulla?

Minulle ei annettu mitään suositusta etteikö saisi raskautua heti kun mahdollista. Toisekseen, halusin raskautua alle vuoden sisään jottei minua voitaisi pakottaa enää yrittämään synnyttää alateitse. Niin karmean trauman se jätti. Yrittivät silti, ja ehdottivat tosiaan jo aikaista käynnistystä, mutta onneksi sain pelkosektion josta minut esikoisen kohdalla taivuteltiin pois. Kuopuksen syntymä olikin ihana ja eheyttävä kokemus.

Ihan normaali suositus jos on sektiosynnys niin silloin pitäisi odottaa vuosi ennen uutta raskautumista. Kohtu voi revetä, istukka voi revetä, sinä/lapsi kuolla.

Hyvä että ei käynyt niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. Kyllähän he hyvin itsekkäitä ovat, kun eivät tuohon tilanteeseen ole itseään väsänneet, värkki tohjona huutavaa kersaa hoitaen, ja vielä se hoitohenkilökunnan taholta "raiskattu" - leima otsassa. Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä? Tätä keskustelua lukiessa ymmärrän hyvin myös sen, miksi niille lapsille huudetaan, kommentoijista noin 90% vaikuttaa siltä, että lapsenne pitäisi ottaa huostaan suoraan synnäriltä, kerta olette noin traumatisoituneita. En usko, että pystytte siinä mielentilassa järjestämään lapsellenne turvallista kasvuympäristöä. Jos elämän kolhuista ei pääse yli ja kaikesta ahdistutaan ja traumatisoidutaan, niin en yhtään ihmettele, miksi tämän maan itsemurhatilastot ovat katossa. Tai avioerotilastot, kukaan jaksa tollasta ruikutusta vuosikausia. Väkivaltatapauksia tulee tapahtumaan maailmassa jatkossakin, Suomessa on kuitenkin onneksi laajat mahdollisudet saada oikeutta, kun niitä joltakin taholta on rikottu. Jos jaksaminen ei riitä, apuakin tässä maassa annetaan näitä tapauksia varten.

On niillä lapsilla isätkin, minullakin joutui mies hoitamaan vauvaa paljon koska olin niin traumatisoitunut synnytyksestä. Mieskin osaa hoitaa vauvaa, ei tarvitse antaa huostaan. En myöskään huuda lapsilleni, ihmeellisiä olkiukkoja rakentelet.

En pidä lapsettomia naisia itsekkäinä, se on valinta siinä missä lastentekokin.

Ei ole ruikutusta kertoa traumaattisesta kokemuksesta, kuten vaikeasta synnytyksestä joka on hoidettu epäasiallisesti, tai raiskauksesta, tai tulipalosta joka tuhosi lapsuudenkodin. Ei myöskään ole “vuosikausia ruikuttamista” jos osallistuu netissä aihetta koskevaan keskusteluun. Eikä se meinaa että niiden ajattelu täyttää koko elämän tai että olisi jotenkin negatiivinen ihminen. En vaihtaisi lapsiani mihinkään, mutta varsinkin esikoiseni synnytys oli niin hirvittävä kokemus etten toivoisi sellaista kellekään. Sen toteaminen ei tarkoita etteikö pääse asioista eteenpäin elämässään.

Eikä ole millään lailla keneltäkään pois jos pyritään tuomaan valoon epäkohtia, varsinkin sellaisia jotka ovat täysin ennaltaehkäistävissä. Siinä ei ole mitään ruikuttamista jos haluaa että seuraavat synnyttäjät saavat asiallista kohtelua. Millä lailla se on sinulta pois? Miksi koit tämän asian niin tärkeäksi että koit pakottavaa tarvetta tulla rakentelemaan huonoja olkiukkoja päästäksesi haukkumaan muita ihmisiä?

Kaikkein parhaiten edistetään tulevaisuuden synnyttäjien inhimillistä synnytyskokemusta sillä, että tehdään epäasiallisista kohteluista valitukset ja pahimmissa tapauksissa rikosilmoitukset. Ne ovat omiaan johtamaan siihen, etteivät väärin toimineet lääkärit/kätilöt ym. jatka enää samassa ammatissa. Mutta jos asialle ei tee muuta kuin osallistuu mammapalstalla keskustelemiseen, niin voitte olla varmoja, että tälläkin hetkellä nämä teitä väärin kohdelleet kätilöt ja lääkärit ovat parhaillaan aiheuttamassa vastaavia synnytyskokemuksia muille ihmisille, koska kukaan ei ollut tekemässä asialle mitään muuta kuin huutelemassa mammapalstalla. Sitä ilmiltä ihmettelen, että miksi aina halutaan sympatiaa kanssaeläjiltä, vaikka kaikkein parhaiten te saisitte itsellenne oikeutta, kun olisitte tehneet valituksen kohtelustanne. Tietenkin se on helpompi tapa havahtua vuosia myöhemmin väärinkohteluun, kuin ruveta tekemään asialle jotain silloin, kun se on mahdollista. Sympatiani on kaikkien väkivaltaa kokeneiden puolella. Ne ihmiset, jotka väkivaltaa kokevat, ovat kuitenkin velvollisia tekemään asialle jotain, ettei kenenkään muun tarvisi ainakaan saman ihmisen toimesta joutua kärsimään yhtään enempää. Jokainen, joka jättää ilmoittamatta väkivaltaisesti käyttäytyneen henkilökunnan jäsenen toiminnasta, on vähintään välillisesti ollut myötävaikuttamassa uusien väkivaltatapauksien syntymistä. Sitä minä en suorilta halua hyväksyä, joten ymmärrän oikein hyvin, jos tämä palstalla valittaminen käy rasittavaksi. Ei se olisi rasittavaa, jos te olisitte muistaneet valitukset tehdä, mutta aina se menee niin, ettei uhri tehnyt mitään asiansa edistämiseksi. Se alkaa kyllästyttämään, sillä te olette niitä, jotka mahdollistavat asioiden uudelleen tapahtumisen. Se mistä ei valiteta, ei ole myöskään virallisesti tapahtunut. Miten luulette asioiden sairaalassa muuttuvan, jos väkivaltatapauksista ei järjestelmällisesti ilmoiteta eteenpäin? Vastaus kysymykseeni on se, ettei mikään tule muuttamaan. Yksikään väkivaltaisesti käyttäytyvä henkilö ei lopeta väkivaltaisuuttaan, vaikka kuinka maailma kampanjoisi asiaa vastaan. En ainakaan minä ole lukenut, että esimerkiksi me too-kampanja olisi vähentänyt tämän maan väkivaltatilastoja. Ei asioista puhuminen tee tosiasiallista vaikutusta, se on sellaista menneiden kaivelua ja voi siitä joku saada hetken mielihyvän tunteen, kun on saanut asian purettua, mutta mitään yhteiskunnallista muutosta tällaisiin asioihin ei pelkällä puheella saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. Kyllähän he hyvin itsekkäitä ovat, kun eivät tuohon tilanteeseen ole itseään väsänneet, värkki tohjona huutavaa kersaa hoitaen, ja vielä se hoitohenkilökunnan taholta "raiskattu" - leima otsassa. Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä? Tätä keskustelua lukiessa ymmärrän hyvin myös sen, miksi niille lapsille huudetaan, kommentoijista noin 90% vaikuttaa siltä, että lapsenne pitäisi ottaa huostaan suoraan synnäriltä, kerta olette noin traumatisoituneita. En usko, että pystytte siinä mielentilassa järjestämään lapsellenne turvallista kasvuympäristöä. Jos elämän kolhuista ei pääse yli ja kaikesta ahdistutaan ja traumatisoidutaan, niin en yhtään ihmettele, miksi tämän maan itsemurhatilastot ovat katossa. Tai avioerotilastot, kukaan jaksa tollasta ruikutusta vuosikausia. Väkivaltatapauksia tulee tapahtumaan maailmassa jatkossakin, Suomessa on kuitenkin onneksi laajat mahdollisudet saada oikeutta, kun niitä joltakin taholta on rikottu. Jos jaksaminen ei riitä, apuakin tässä maassa annetaan näitä tapauksia varten.

"Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. ---- Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä?"

Siis hei, minä olen lapseton nainen, tuen tätä kampanjaa koska tunnen myötätuntoa ja haluan naisille (kuten ihmisille yleensäkin) oikeudenmukaisuutta, ja tässä, ihan ekaa kertaa elämässäni, kuulen suoraan synnyttäneeltä naiselta, että hän pitää minua itsekkäänä! Ja tuntee - huh - todellakin? jopa raivoa meitä lapsettomia naisia kohtaan...! Hui, onko tämä ihan todellista? Pitääkö minun pelätä kadulla? Kivitetäänkö kohta?

No, leikki sikseen. Mutta ilmeisesti tuon kirjoittaja oli ihan tosissaan. Olen yllättynyt. Minusta kun ei ole mitenkään itsekästä tehdä henkilökohtainen valinta siitä hankkiiko lapsia vai ei. Eikä varsinkaan ole itsekästä vaatia asiallista kohtelua terveydenhuollossa. Kenen tahansa pitäisi ymmärtää, oli sitten itse synnyttänyt tai ei, kuinka haavoittuvassa asemassa niin psyykkisesti kuin fyysisestikin synnyttävä nainen on. Lapsetonkin nainen on ollut gynekologisissa tutkimuksissa ja toimenpiteissä, ja voi jo sen perusteella sanoa tämän kampanjankin aiheesta jotain. 

Keskustelussa on tuotu esiin näkökohtia niistä pohjasyistä, miksi aihe on niin latautunut. Varmasti on paljon, mitä ei tiedosteta. Raskaana oleminen tosiaankin kertoo seksin harrastamisesta, vielä hiljattain synnillisenä pidetyistä nautinnosta. Myös kahden ihmisen ainutlaatuisesta läheisyydestä, joka sulkee muut sillä hetkellä ulkopuolelle. Nämä asiat herättävät helposti kateutta. Kyky lisääntyä, saada omat geeninsä jatkumaan, on jo evoluutiossa tullut meille psykologisesti tärkeäksi. Todistettu kyky antaa raskaana olevalle naiselle ikään kuin biologisen "voiman kehän", jonka tiedostavat ehkä häntä itseään selvemmin kaikki muut ympärillä olevat. - Ja, raskaana oleva nainen, synnyttäjä, on myös äiti. Äitihän on jokaisen ihmisen tärkein ihminen, oikeastaan koko maailma, ensimmäisten elinvuosien ajan (toki isäkin nykyään onneksi läheinen). Äidillä on lapseen käytännössä rajaton valta. Äitisuhde voi olla paitsi ihana, myös vaikea ja ristiriitainen. Kaikki äidit eivät kykene huomioimaan lapsensa tarpeita, ja äiti voi kokea myös vihamielisiä tunteita lastaan kohtaan. Nämä kielteiset tunteet, ja äidin suunnaton valta lapseensa (sille vallalle ei äiti itse voi mitään) ovat yhteiskunnassamme tabu. Ne ovat uskoakseni osallisia siinä vahvassa ja tunnepitoisessa reaktiossa, jonka synnyttävien naisten perustellut vaatimukset kunnioittavasta kohtelusta ja itsemääräämisestä muissa herättävät. 

 

Luulen, että kommentin kirjoittaja itsekin vähän leikitteli ajatuksella siitä, miksi lapsettomat naiset toisinaan kuulevat olevansa itsekkäitä. Ehkä huono asiayhteys, mutta on tämä keskustelu aikaisemminkin rönsyillyt. :) En minä ainakaan lapsettomana ala kaduilla pelkäämään, eihän kukaan tiedä, onko minulla lapsia vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä todella ymmärrä, että miksi ei voida tikata humautuksessa. Kierukoitakin laitetaan humautuksen aikana.

Koska se humautus ei ole vaaraton, ja sen äidin olisi hyvä olla kykenevä hoitamaan sitä lastaan olematta tokkurassa.

Vastasyntyneelle parasta terveydelle on ensimaito, sen jälkeen tulee luovutettu maito ja korvike.

Tietysti on tilanteita että äiti viedään nukutukseen/ vauva teholle mutta normaalisti ne puudutukset toimii.

Itse otin pudentaalin ponnistuskipuun, joten olin jo puutunut valmiiksi kun minulle jouduttiin tikkejä laittaa.

Kannattaa tutustua kaikkiin kivunlievityksiin itse ennen synnytystä.

https://www.mehilainen.fi/hammasmehilainen/sedaatio-eli-kevytnukutus

"Potilaalla tulee olla aina saattaja mukana, joka on potilaan kanssa toimenpiteen jälkeiseen aamuun asti. Toimenpiteen jälkeen ei voi ajaa autoa."

Antaisitko tälläisen jälkeen lapsen äidille hoitoon?

Ennen oli synnytysosastoilla vauvalat, joissa hoitajat huolehtivat niistä vastasyntyneistä. Nyt se vauva kipataan äidin kainaloon oli tilanne mikä tahansa ja heitetään johonkin yhteishuoneeseen samaan sänkyyn hoitamaan, vaikka äiti olisi jo valvonut 3 vuorokautta putkeen. Onhan se hyvä sitten tosiaan jeesustella, että mutsin pitää pystyä hoitamaan puolikuolleenain sitä nyyttiä, kun ilmeisesti taas Vauva Kuolee muuten...

Se on myös äidin parhaaksi jotta ei humautella turhaan vaan käytetään paikallispuudutteita. Niitä pitää odottaa että toimivat.

Isot repeämät korjataan nukutuksessa.

Ne vauvalat eivät välttämättä ole hyväksi äiti-lapsi kontaktin luomiseen, ja missä tässä on se isät? Miksi niitä ei näy hoitamassa sitä vauvaa jos äiti on poikki?

Perhehuoneita pitäisi olla kaikille.

Minä jouduin ensimmäisessä raskaudessa loppuvaiheessa äitipolille synnytystapa-arvioon, koska neuvolalääkäri epäili, että lapsi ei mahdu alakautta syntymään. Polilla lääkäri oli tyly, vttuili minulle, kun en osannut mennä ponnistusasentoon, runnoi nyrkillä, murahti "mahtuu" ja käänsi selän. Lähdin vastaanotolta itku kurkussa pois. Sanoin asiasta neuvolassa, jossa terveydenhoitaja pahoitteli asiaa. Valituksen tekeminen on ison kynnyksen takana, sillä sama lääkäri voi olla vastassa sitten itse synnytyksen aikana. Siinä tilanteessa en halua lähelleni ihmisiä, jotka jo alusta asti suhtautuvat minuun negatiivisesti. Synnyttävä on avuton ja toisten armoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kyse ei ole oikeuksista vaan etuoikeutettujen pikkusieluisten lumihiutaleiden kitinästä. Nämä naiset ovat länsimaisen ilmaisen terveydenhuollon piirissä, jossa ammattilaiset ovat vuosia uhranneet elämästään että synnytys olisi turvallista ja lapsi ja äiti selviävät synnytyksestä terveinä.

Ininä siitä että vähän on sormi pimpissä "ilman suostumusta" on totaalisen itsekkään epäkunnioittavaa kaikkia muita elollisia olentoja kohtaan.

Terve menoa pusikkoon synnyttämään niin ei kukaan sitten ole silleen epämukava ensi kerralla...

Tämä on aivan sairas asenne ja ristiriidassa sekä terveydenhuollon eettisten ohjeiden että Suomen lain kanssa. Kenenkään pimppaan ei työnnetä mitään väkisin, piste. Jos ei pysty kunnioittamaan potilaan itsemääräämisoikeutta niin kannattaa vaihtaa alaa.

Poistaako se potilaan itsemääräämisoikeus sitten hoitohenkilökunnan vastuun? Jos ei saa tutkia, ei voi olla vastuussa mahdollisista hoitovirheistä, koska päätökset pitää tehdä arvauksina sen sijaan että perustuisivat tutkimuksilla saatuun tietoon synnytyksen etenemisestä.

Potilaan hoito tehdään yhteistyönä potilaan itsensä kanssa. Jos potilas päättää että jotain toimenpidettä ei tehdä, niin se kirjataan ylös ja tietenkin se painaa hoitovirhettä tutkiessa. Lääkäri voi tehdä vain parhaansa. Ikävä kyllä synnytysten suhteen se paras toteutuu aniharvoin.

Minun synnytykseni haluttiin käynnistää alle vuosi sektion jälkeen. Totesin että tutkimusten mukaan se altistaa massiivisille kohdunrepeämille, että ei kiitos. Lääkäri totesi vain että kukaan meillä ei ole käynnistykseen kuollut. No, ei varmaan, mutta minusta oli kiitos kiva pitää kohtuni ja olla tällä kertaa joutumatta teholle kuten edellisen käynnistyksen kanssa. Tein yhteistyössä lääkärin kanssa päätöksen sektiosta ja sain terveen vauvan, en joutunut teholle ja kohdunkin sain pitää. Leikkaava lääkäri totesi että kohtu olisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä revennyt käynnistyksessä.

Olen saanut esimerkillistä hoitoa kaikissa muissa lääketieteellisissä asioissa joissa olen lääkäriä/hoitajia tarvinnut. En ole joutunut kärsimään turhia kipuja, vaan minua on lääkitty asiallisesti ja hoidettu hyvin. Miksi synnytys on edelleen niin keskiaikaiselta tuntuvaa puuhaa? Miksi sitä ei pyritä tekemään kivuttomaksi ja turvalliseksi? Miksi jälkihoito on olematonta?

Minä jäin ainoaksi lapseksi koska äitini kokema synnytys oli niin hirvittävän traumatisoiva ja vammauttava. Sitä on hyvä huudella naisia synnytystalkoisiin kun asenne on monella naisellakin että jos ei ole kanttia kestää suoranaista kidutusta, ei ole vanhemmaksi, ihan niinkuin niillä olisi mitään tekemistä keskenään. Olen ihan hyvä äiti kuopuksellenikin joka syntyi sektiolla rauhallisesti ja kauniisti ja johon pääsin heti luomaan tiivistä kiintymyssuhdetta, toisin kuin esikoiseeni.

Mä taas vaadin käynnistyksen.

Lapsi uhkasi kasvaa liian isoksi yliaikaisena. Ikinä en ole tuommosta soopaa kuullut. Ei kohtu normaaleihin hormoneihin hajoa.

Oliko siis sinullakin ollut sektio alle vuotta aiemmin mitä tuolla kirjoittajalla? Siinähän on vaarana kohdun repeäminen leikatusta kohdasta supistusten vuoksi eikä mistään hormoneista. Ainakin aiemmin suositeltiin seuraavaa synnytystä vasta pari vuotta myöhemmin sektion jälkeen.

Mutta näiden suositusten noudattamatta jättäminen ei mitenkään ole synnyttämässä olevan äidin vastuulla?

Minulle ei annettu mitään suositusta etteikö saisi raskautua heti kun mahdollista. Toisekseen, halusin raskautua alle vuoden sisään jottei minua voitaisi pakottaa enää yrittämään synnyttää alateitse. Niin karmean trauman se jätti. Yrittivät silti, ja ehdottivat tosiaan jo aikaista käynnistystä, mutta onneksi sain pelkosektion josta minut esikoisen kohdalla taivuteltiin pois. Kuopuksen syntymä olikin ihana ja eheyttävä kokemus.

Ihan normaali suositus jos on sektiosynnys niin silloin pitäisi odottaa vuosi ennen uutta raskautumista. Kohtu voi revetä, istukka voi revetä, sinä/lapsi kuolla.

Hyvä että ei käynyt niin.

Ääriharvinaista, lähes 99% kohdunrepeämisistä tapahtuu siinä alatiesynnytyksen yhteydessä supistuksissa. Neuvottelin asiasta synnytyslääkärin kanssa joka sanoi ettei ole mitään ongelmaa, että se ehtii kyllä parantumaan se kohtu siinä raskauden edetessäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä todella ymmärrä, että miksi ei voida tikata humautuksessa. Kierukoitakin laitetaan humautuksen aikana.

Koska se humautus ei ole vaaraton, ja sen äidin olisi hyvä olla kykenevä hoitamaan sitä lastaan olematta tokkurassa.

Vastasyntyneelle parasta terveydelle on ensimaito, sen jälkeen tulee luovutettu maito ja korvike.

Tietysti on tilanteita että äiti viedään nukutukseen/ vauva teholle mutta normaalisti ne puudutukset toimii.

Itse otin pudentaalin ponnistuskipuun, joten olin jo puutunut valmiiksi kun minulle jouduttiin tikkejä laittaa.

Kannattaa tutustua kaikkiin kivunlievityksiin itse ennen synnytystä.

https://www.mehilainen.fi/hammasmehilainen/sedaatio-eli-kevytnukutus

"Potilaalla tulee olla aina saattaja mukana, joka on potilaan kanssa toimenpiteen jälkeiseen aamuun asti. Toimenpiteen jälkeen ei voi ajaa autoa."

Antaisitko tälläisen jälkeen lapsen äidille hoitoon?

Ennen oli synnytysosastoilla vauvalat, joissa hoitajat huolehtivat niistä vastasyntyneistä. Nyt se vauva kipataan äidin kainaloon oli tilanne mikä tahansa ja heitetään johonkin yhteishuoneeseen samaan sänkyyn hoitamaan, vaikka äiti olisi jo valvonut 3 vuorokautta putkeen. Onhan se hyvä sitten tosiaan jeesustella, että mutsin pitää pystyä hoitamaan puolikuolleenain sitä nyyttiä, kun ilmeisesti taas Vauva Kuolee muuten...

Se on myös äidin parhaaksi jotta ei humautella turhaan vaan käytetään paikallispuudutteita. Niitä pitää odottaa että toimivat.

Isot repeämät korjataan nukutuksessa.

Ne vauvalat eivät välttämättä ole hyväksi äiti-lapsi kontaktin luomiseen, ja missä tässä on se isät? Miksi niitä ei näy hoitamassa sitä vauvaa jos äiti on poikki?

Perhehuoneita pitäisi olla kaikille.

Ehdottomasti perhehuoneita tulisi olla paljon nykyistä enemmän. Mutta jos perhehuoneeseen ei pääse, tulisi äidin kuitenkin saada levätä jos synnytys on ollut pitkä ja rankka, esim useamman vuorokauden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. Kyllähän he hyvin itsekkäitä ovat, kun eivät tuohon tilanteeseen ole itseään väsänneet, värkki tohjona huutavaa kersaa hoitaen, ja vielä se hoitohenkilökunnan taholta "raiskattu" - leima otsassa. Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä? Tätä keskustelua lukiessa ymmärrän hyvin myös sen, miksi niille lapsille huudetaan, kommentoijista noin 90% vaikuttaa siltä, että lapsenne pitäisi ottaa huostaan suoraan synnäriltä, kerta olette noin traumatisoituneita. En usko, että pystytte siinä mielentilassa järjestämään lapsellenne turvallista kasvuympäristöä. Jos elämän kolhuista ei pääse yli ja kaikesta ahdistutaan ja traumatisoidutaan, niin en yhtään ihmettele, miksi tämän maan itsemurhatilastot ovat katossa. Tai avioerotilastot, kukaan jaksa tollasta ruikutusta vuosikausia. Väkivaltatapauksia tulee tapahtumaan maailmassa jatkossakin, Suomessa on kuitenkin onneksi laajat mahdollisudet saada oikeutta, kun niitä joltakin taholta on rikottu. Jos jaksaminen ei riitä, apuakin tässä maassa annetaan näitä tapauksia varten.

"Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. ---- Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä?"

Siis hei, minä olen lapseton nainen, tuen tätä kampanjaa koska tunnen myötätuntoa ja haluan naisille (kuten ihmisille yleensäkin) oikeudenmukaisuutta, ja tässä, ihan ekaa kertaa elämässäni, kuulen suoraan synnyttäneeltä naiselta, että hän pitää minua itsekkäänä! Ja tuntee - huh - todellakin? jopa raivoa meitä lapsettomia naisia kohtaan...! Hui, onko tämä ihan todellista? Pitääkö minun pelätä kadulla? Kivitetäänkö kohta?

No, leikki sikseen. Mutta ilmeisesti tuon kirjoittaja oli ihan tosissaan. Olen yllättynyt. Minusta kun ei ole mitenkään itsekästä tehdä henkilökohtainen valinta siitä hankkiiko lapsia vai ei. Eikä varsinkaan ole itsekästä vaatia asiallista kohtelua terveydenhuollossa. Kenen tahansa pitäisi ymmärtää, oli sitten itse synnyttänyt tai ei, kuinka haavoittuvassa asemassa niin psyykkisesti kuin fyysisestikin synnyttävä nainen on. Lapsetonkin nainen on ollut gynekologisissa tutkimuksissa ja toimenpiteissä, ja voi jo sen perusteella sanoa tämän kampanjankin aiheesta jotain. 

Keskustelussa on tuotu esiin näkökohtia niistä pohjasyistä, miksi aihe on niin latautunut. Varmasti on paljon, mitä ei tiedosteta. Raskaana oleminen tosiaankin kertoo seksin harrastamisesta, vielä hiljattain synnillisenä pidetyistä nautinnosta. Myös kahden ihmisen ainutlaatuisesta läheisyydestä, joka sulkee muut sillä hetkellä ulkopuolelle. Nämä asiat herättävät helposti kateutta. Kyky lisääntyä, saada omat geeninsä jatkumaan, on jo evoluutiossa tullut meille psykologisesti tärkeäksi. Todistettu kyky antaa raskaana olevalle naiselle ikään kuin biologisen "voiman kehän", jonka tiedostavat ehkä häntä itseään selvemmin kaikki muut ympärillä olevat. - Ja, raskaana oleva nainen, synnyttäjä, on myös äiti. Äitihän on jokaisen ihmisen tärkein ihminen, oikeastaan koko maailma, ensimmäisten elinvuosien ajan (toki isäkin nykyään onneksi läheinen). Äidillä on lapseen käytännössä rajaton valta. Äitisuhde voi olla paitsi ihana, myös vaikea ja ristiriitainen. Kaikki äidit eivät kykene huomioimaan lapsensa tarpeita, ja äiti voi kokea myös vihamielisiä tunteita lastaan kohtaan. Nämä kielteiset tunteet, ja äidin suunnaton valta lapseensa (sille vallalle ei äiti itse voi mitään) ovat yhteiskunnassamme tabu. Ne ovat uskoakseni osallisia siinä vahvassa ja tunnepitoisessa reaktiossa, jonka synnyttävien naisten perustellut vaatimukset kunnioittavasta kohtelusta ja itsemääräämisestä muissa herättävät. 

 

En tiedä, miten väärin kommenttini voi ymmärtää, mutta luetun ymmärtämisessä on pahoja puutteita, jos viestistäni sai käsityksen, että olen synnyttänyt. Itsekin lapseton nainen ja hieman ivallisesti otin asiaan kantaa. Älä nyt hyvä nainen ala väittämään, että kommentistani voisi saada käsityksen, että olen synnyttänyt nainen, joka haluaa kivittää lapsettomat. Pelottavaa, että tässä maassa on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lukemaansa. Ainiin, sarkasmi on lajinsa erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä todella ymmärrä, että miksi ei voida tikata humautuksessa. Kierukoitakin laitetaan humautuksen aikana.

Koska se humautus ei ole vaaraton, ja sen äidin olisi hyvä olla kykenevä hoitamaan sitä lastaan olematta tokkurassa.

Vastasyntyneelle parasta terveydelle on ensimaito, sen jälkeen tulee luovutettu maito ja korvike.

Tietysti on tilanteita että äiti viedään nukutukseen/ vauva teholle mutta normaalisti ne puudutukset toimii.

Itse otin pudentaalin ponnistuskipuun, joten olin jo puutunut valmiiksi kun minulle jouduttiin tikkejä laittaa.

Kannattaa tutustua kaikkiin kivunlievityksiin itse ennen synnytystä.

https://www.mehilainen.fi/hammasmehilainen/sedaatio-eli-kevytnukutus

"Potilaalla tulee olla aina saattaja mukana, joka on potilaan kanssa toimenpiteen jälkeiseen aamuun asti. Toimenpiteen jälkeen ei voi ajaa autoa."

Antaisitko tälläisen jälkeen lapsen äidille hoitoon?

No mitä sitten pitäisi tehdä jos pitää tikata ja puudute ei toimi? Pitääkö äitiä väkisin pitää kiinni ja tikata ilman puudutusta? Ei tuollai voi tehdä. Humautus on tuossa tilanteessa AINOA järkevä ja eettinen vaihtoehto.

Se onkon eri asia, kommentoin vain siihen että ei se humautus ole mikään helppo nakki. Sitä pitäisi ottaa käyttöön jos puudutteet ei toimi, riippuen tietysti mitä asiakas haluaa ja kun kertotaan vaihtoehdot.

Esim jollekin 1 tikin laitto ei ehkä ole paha juttu, kun tietää että se on nopeasti ohi, tietysti jos ei kestä ja sanoo sen niin pitää antaa lisää puudutteita / odottaa josko ne toimii.

Useamman tikin laitto on eri asia.

Se puudutuspiikin laittokin sattuu itsessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisas Nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisas Nainen kirjoitti:

Oi jestas, jos se synnyttäminenkin on mennyt noin vaikeaksi, ja maailma kaatuu kun lääkäri sattuu sormen sisään työntämään, niin antakaa olla. Parempi kaikille.

Varsinkin henkilökunnalle - ja sille lapselle. 

Molemmat on tullut koettua, sekä se synnyttäminen, että henkilökuntana oleminen. 

Kumpaankaan en ole kuollut. Enkä edes jäänyt miettimään puudutettiinko ennenkuin tikattiin, vai miten se nyt menikään. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita, joihin keskittyä kuin oma napa. Vaan sen ympärillähän sitä tunnutaan vain pyörivän ja jos joku asia ei mene just kuten itse tahtoo, niin voi voi sentään, maailma kaatuu. Missä on suhteellisuuden taju? 

Wau, onpa siinä sitkeä nainen. Viisaudenhampaatkin häneltä poistetaan ilman puudutuksia eikä luomenpoistoihinkaan sellaista tarvita. Ei onnistu minulta.

Kuka alapeukuttaa? Tuossahan kirjoittaja edellä sanoi, että hän ei edes miettinyt puudutettiinko hänet ennen tikkausta vai ei. Eihän tuollainen teräshermo sitten halua puudutuksia mihinkään muuhun kivuliaaseen toimenpiteisiin.

Pointti on siinä, että synnytys itsessään on sen verran pitkä ja kivulias kokemus, ettei siinä kauaa muistele puudutettiinko vaiko eikö. Tai kuka nyt työnsi sormensa sisään milläkin ilmeellä. Minkä hiton takia pitää takertua tuijottamaan sitä yhtä pistettä, kasvatella kärpäsestä härkästä, kun voi tuijotella vauvaa ja elämää eteenpäin? 

Ja ai ai, miten paljon isompia murheita se elämä takuuvarmasti tuokaan, ennenkuin saatte ne vauvanne täysi-ikäisiksi. Siinä vaiheessa voi hävettää entinen kitinä jostain lääkärin sormesta tai parista tikistä.

P.S: Viisauden hampaista en osaa sanoa, kun ei sellaisia ole.

Hieno homma, että sinulla on valta päättää mikä on kenellekin suurin murhe elämässä tai etenkin lasten kanssa. Miksi synnytystapahtuman tai minkään muunkaan pitäisi olla SUURIN epäkohta, että siihen voi puuttua? On tämä logiikka kyllä aina niin upeaa.

Jos jää miettimään kaikkia elämässään tapahtuneita huonoja kokemuksia niin ei se nyky elämä voi kovin hohdokasta olla, kun ei se saa teitä elämään ihmisiks ja hyväksymään et ikäviäkin asioita tapahtuu ja jos haluaa muutoksen, nii sillon pitää tehdä muutos. Valituslomake ei löydy tältä saitilta muuten.

Koettakaa nyt vaan ottaa vastaan asiallinen kritiikki potilailtanne, ja heidän kertomansa siitä, mitä ovat hoidossanne tunteneet ja kokeneet. Valituslomake on  byrokratian ehdoilla rakennettu vaikuttamisväylä, jonka teho muutoksen aikaansaamisessa järjestelmään tai edes anteeksipyynnön tai hyvityksen saamisessa jollekin yksilölle on tunnetusti heikko. Potilaiden valitukset, oli kyseessä mikä terveydenhuollon ala tahansa, menevät yleensä läpihuutona "subjektiivinen kokemus" -selityksen piikkiin. Valitusjärjestelmä on rakennettu terveydenhuollon työntekijöiden suojaamiseksi, sillä se perustuu heidän itse laatimiinsa kertomuksiin, potilaskirjauksiin. He eivät kirjaa töykeyttään, sanavalintojaan eikä useimmiten sitäkään, jos joku tutkimus on tehty vastoin potilaan nimenomaista kieltoa. Ja vaikka kielto kirjattaisiinkin, aina löytyy joku muka-hengenhätä-peruste, jolla se voidaan ohittaa, tai meriselostus, jonka mukaan potilas ei ollut tolkuissaan eli kykenevä sanomaan mielipidettään hoidosta kyseisellä hetkellä. 

Koettakaa nyt vaan kestää, että kun toimitte ihmisenä ihmisten joukossa, siitä seuraa tunteita ja vaikutuksia toisten elämään. Ja keskustelua. Kyllä täällä, ja mediassa ja muuallakin, saa puhua. - terv. Ei itse synnyttänyt, mutta toisen synnyttämä, ja hengessä mukana, koska huonoa kohtelua terveydenhuollossa muualla kokenut.   

Kuka täällä ei ole jonkun synnyttämä?

Vierailija kirjoitti:

Ei se valituskaan aina auta. Itse tein muistutuksen potilasasiamiehen ohjeistamana ja kaksi kk myöhemmin tuli synnäriltä vastaus jonka mukaan koko synnytys oli hoidettu normaalisti ja sori jos emme vastanneet vaatimuksiinne. Ei minulla ollut muuta vaatimusta kuin empaattinen kohtelu mutta niin vain pakotettiin neljän päivän käynnistykseen joka sisälsi cytotec-lääkkeen, kaksi päivää oksitosiinia jonka annosta nostettiin koko ajan, väkisin ulos revityn ballonkin, leikkaussalista myöhässä olevan lääkärin, ja sen että tunsin kun mahaa parsitaan kiinni. Sitten eikun ukko kotiin, yö valvoen vauvan kanssa lisämaitoa kinuten kun ei omaa vielä tullut ja täysin yksin. Tai no oli huoneessa pari muutakin. Osastolla olo jatkui niin että itse sai vaihtaa lakanat ja hakea ruokansa katetripussia perässä vetäen. Siitä tiesin että on aika lähteä kotiin kun sängylle oli jätetty kasa lappuja ja hoitaja kävi kurkkaamassa housuihin todeten kaiken olevan normaalisti. Olipa kiva reissu. Mutta hei, terve lapsi niin mitäpä minä tässä valitan. Tämä viimeinen siis niille joiden mielestä edm. on normaalia.

Myöhässä olevan lääkärin?

Et sitten taida tietää, että lääkärille voi tulla kiireellinen, hengenvaarallinen leikkaus, tai edellisessä leikkauksessa yllättävä tilanne.

On ihan normaali käytäntö, että kynnelle kykenevät potilaat petaavat omat sänkynsä ja hakevat omat ruokansa.

Sairaala ei ole hotelli eikä hoitajat ole tarjoilijoita.

Olet tainnut katsoa liikaa jenkkisarjoja, joissa synnyttäjät palvellaan kengänpohjatkin nuollen.

Siellä vain läpsähtää 5-numeroinen lasku postissa.

Sitäkö haluat?

Ei ihme että tämä kampanja menee pilalle, jos valitukset on tätä luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä todella ymmärrä, että miksi ei voida tikata humautuksessa. Kierukoitakin laitetaan humautuksen aikana.

Koska se humautus ei ole vaaraton, ja sen äidin olisi hyvä olla kykenevä hoitamaan sitä lastaan olematta tokkurassa.

Vastasyntyneelle parasta terveydelle on ensimaito, sen jälkeen tulee luovutettu maito ja korvike.

Tietysti on tilanteita että äiti viedään nukutukseen/ vauva teholle mutta normaalisti ne puudutukset toimii.

Itse otin pudentaalin ponnistuskipuun, joten olin jo puutunut valmiiksi kun minulle jouduttiin tikkejä laittaa.

Kannattaa tutustua kaikkiin kivunlievityksiin itse ennen synnytystä.

https://www.mehilainen.fi/hammasmehilainen/sedaatio-eli-kevytnukutus

"Potilaalla tulee olla aina saattaja mukana, joka on potilaan kanssa toimenpiteen jälkeiseen aamuun asti. Toimenpiteen jälkeen ei voi ajaa autoa."

Antaisitko tälläisen jälkeen lapsen äidille hoitoon?

No mitä sitten pitäisi tehdä jos pitää tikata ja puudute ei toimi? Pitääkö äitiä väkisin pitää kiinni ja tikata ilman puudutusta? Ei tuollai voi tehdä. Humautus on tuossa tilanteessa AINOA järkevä ja eettinen vaihtoehto.

Lisäksi eihän se nainen mihinkään ole sieltä sairaalasta karkaamassa heti synnytyksen jälkeen, vaan vuodeosastolle hän joka tapauksessa on menossa.

... jossa pitäisi sitten koittaa luoda sitä suhdetta ja hoitaa sekä ruokkia jotenkin sitä vauvaa. Ei ne hoitajat sitä tee ellei äiti ole jotenkin sairas.

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua lukiessa en lainkaan ihmettele, miksi lapsettomat naiset herättävät niin paljon raivoa lapsen omaavissa naisissa. Kyllähän he hyvin itsekkäitä ovat, kun eivät tuohon tilanteeseen ole itseään väsänneet, värkki tohjona huutavaa kersaa hoitaen, ja vielä se hoitohenkilökunnan taholta "raiskattu" - leima otsassa. Vai voitteko käsi sydämellä väittää, ettette ole ikinä sortuneet ajattelemaan lapsetonta naista itsekkäänä? Tätä keskustelua lukiessa ymmärrän hyvin myös sen, miksi niille lapsille huudetaan, kommentoijista noin 90% vaikuttaa siltä, että lapsenne pitäisi ottaa huostaan suoraan synnäriltä, kerta olette noin traumatisoituneita. En usko, että pystytte siinä mielentilassa järjestämään lapsellenne turvallista kasvuympäristöä. Jos elämän kolhuista ei pääse yli ja kaikesta ahdistutaan ja traumatisoidutaan, niin en yhtään ihmettele, miksi tämän maan itsemurhatilastot ovat katossa. Tai avioerotilastot, kukaan jaksa tollasta ruikutusta vuosikausia. Väkivaltatapauksia tulee tapahtumaan maailmassa jatkossakin, Suomessa on kuitenkin onneksi laajat mahdollisudet saada oikeutta, kun niitä joltakin taholta on rikottu. Jos jaksaminen ei riitä, apuakin tässä maassa annetaan näitä tapauksia varten.

Hyvänen aika sentään. Olen itsekin lapseton (omasta tahdostani) mutta tuen kyllä tätä kampanjaa ihan täysillä. Ei minulla ole mitään syytä olla uskomatta tässä ketjussa jaettuja kokemuksia. Jos on oikeasti mm. tikattu ilman puudutusta, kyllä se minusta väkivallalta kuulostaa.