Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskausaika oli kamalaa. Hoitajat on oikeasti roiseja ja kovakouraisia niiden isojen välineiden kanssa, mitä työntävät emättimeen. Olen itsekin hoitaja, joten en nyt tässä hauku yleisellä tasolla.

Mut sanotaan, jos on vaikka herkkä ihminen tai kokenut seksuaaliväkivaltaa, niin olo tuntuu aika raiskatulta, jos joutuu vielä kovakouraiseen käsittelyyn ilman, että pehmentäisi tilannetta vaikka pienellä keskustelulla tai varoituksella etukäteen. On mulla ollut hyviä kokemuksia hoitajista, mutta jotenkin tähän raskausaikaan kuului monia huonoja ja kivuliaita kokemuksia.

naisella pitää itselläänkin olla jotain vastuuta, vaikka olisi synnyttämässä, vaikka olisi (yli)herkkä. silloin pitää opetella sanomaan hyvissä ajoin hoitohenkilökunnalle, että on todell herkkä ja kokee jostain syystä vieraan ihmisen koskettamisen häiritsevänä. Silloin hoitohenkilökunnallekin tulee ymmärrys asiasta ja he voivat ottaa asian huomioon.

mielestäni kaikkia naisia ei tule alkaa paapoa ja kohdella kuin pikkuvauvaa kivun hetkellä ja intiimeissä tilanteissa, se olisi sitten nioita "normaaleja" naisia kohtaan alentavaa, jos hoitaja tai lääkäri alkaa maanitella ja varoitella, että "nyt kosken sisäreittäsi", "nyt etenen vaginaasi".  Tästä syystä herkkien on itsensä  aikuistuttava ja kerrottava herkkyydestään.

Ensimmäistä kertaa kuulen, että asiallinen ja empaattinen kohtelu on sama kuin pikkuvauvan paapominen. Ihkemös, että normaalin käytöstapojen noudattaminen ja ymmärtäminen näyttää monille olevan niin vaikeaa.

taisit tehdä tulkinnan oman vääristyneen käsityksesi kautta? Noinhan en missään sanonut. 

Vierailija kirjoitti:

Miltähän teistä tuntuisi, jos lapsenne kuolisi äkillisesti synnytyksessä, koska ette totelleet kätilöä? Mietittekö, miltä lapsensa menettäneistä tai raiskatuista tuntuu lukea näitä viestejä, joissa kauhistellaan että kumma kun se synnytys ei ollutkaan mitään hattaraa ja yksisarvisia?

No minusta tuntuisi varmaan aika kamalalle jos olisin menettänyt lapseni. Meinasin menettää sekä lapseni että henkeni siitä syystä että lääkärit viivyttelivät sektion suhteen. Itse olisin osannut diagnosoida sektion tarpeen jo huomattavasti aiemmin.

Kukaan ei ole täällä hattaraa ja yksisarvisia odottanut, jos asiallinen ja inhimillinen potilaan kohtaaminen on sinusta hattaraa ja yksisarvisia, olen hiton pahoillani sinun puolestasi koska sinussa on jotain patologisesti vialla.

Sekä raiskauksen, hirvittävän synnytyksen ja ihanan synnytyksen kokenut. Ihanassa synnytyksessä ei kaikki ollut todellakaan hattaraa ja yksisarvisia, monikin asia meni pieleen, mutta minut kohdattiin ihmisenä asiallisesti, minua ei kohdeltu synnytyskoneena jonka ei tarvitse tietää omasta synnytyksestäni mitään.

Vierailija kirjoitti:

kun lapseni syntyi ja joutui kärsimään happivajeesta napanuoran kierryttyä kaulansa ympärille, olin erittäin kiitollinen siitä, että synnytystäni hotianeet ammattilaiset vain tukivat kätensä vaginaani varoittamatta, keskustleivat vain keskenään siitä mitä tehdään ja miten ja saattoivat lapsen ulos - ja kiinnittivät huomiota minuun sitten tilanteen lauettua. En hetkeäkään ajatellut, että minua olisi pitänyt varoittaa tai puhella kukkaiskielellä, siinä oli kyse ihmishengestä: syntyvän lapsen hengestä ja toimista sen eteen ettei hän kuolisi kesken vaarallisinta hetkeä hänen elämässään. minä ja minun tarpeeni ja hyvinvointini saattoivat oikein hyvin väistyä sillä hetkellä.

Ketään ei toki pidä pakottaa intiimitoimenpiteisiin, jos ne eivät ole täysin välttämättämiä juuri sillä sekunnilla, mutta jos on, niin syttyjäkin voi mennä vähän itseensä ja miettiä onko siinä tilanteessa tärkeämpi huolehtia hänen rikkoutuneesta psyykestään vai lapsensa hengest.

Asian ydin tässä onkin se, että sinulle selvitettiin jälkikäteen miksi näin tehtiin. Kuten aiemmin tuossa kirjoitin, kiireellisissä tilanteissa ei ole välttämättä aikaa puhua, vaan on toimittava. Siksi on oleellista, että asia debriefataan jälkikäteen potilaan kanssa. Kerrotaan mikä oli tilanne ja miksi siinä vaadittiin tiettyjä toimenpiteitä. Potilas yleensä ymmärtää tilanteen sanelemana pakon, eikä pidä itsemäärämisoikeuttaan loukattuna. Monessa täällä kerrotussa kokemuksessa ja minä myös synnyttäjänä- projektin sivulla kyseessä ei ole kuitenkaan ollut hätätapaus, vaan ammattilainen on kiireettömässä tilanteessa laiminlyönyt potilaan kanssa kommunikointia.

Vierailija kirjoitti:

Sitä samaa asiallista lääketieteellistä apua tässä ollaan synnytyksiin toivomasss, kuin muissakin lääketieteellisissä ja hoitotoimenpiteissä, nykyisen täysin epäasiallisen ja epäinhimillisen kohtelun sijaan.

No onko tuo nyt ihme jos sitä epäasiallista kohtelua saa, kun henkilöstö on pakotettu aborttipyövelitoimintaan; kyllä sellaisessa inhimillisyys karstoittuu, ja sellaisesta toiminnasta inhimilliset ihmiset kaikkoavat muualle. Sitä saa mitä äänestäessä tilaa.

Eli naisten on syytä äänestää jaloillaan ja olla menemättä sairaalaan synnyttämään, eihän heitä ole pakotettu synnyttämään, mutta samaan aikaan terveydenhuoltohenkilöstö on jotenkin mystisesti kykenemätöntä kieltäytymään uravalinnasta johon liittyy jotain epämiellyttävää? Pettämätön logiikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskausaika oli kamalaa. Hoitajat on oikeasti roiseja ja kovakouraisia niiden isojen välineiden kanssa, mitä työntävät emättimeen. Olen itsekin hoitaja, joten en nyt tässä hauku yleisellä tasolla.

Mut sanotaan, jos on vaikka herkkä ihminen tai kokenut seksuaaliväkivaltaa, niin olo tuntuu aika raiskatulta, jos joutuu vielä kovakouraiseen käsittelyyn ilman, että pehmentäisi tilannetta vaikka pienellä keskustelulla tai varoituksella etukäteen. On mulla ollut hyviä kokemuksia hoitajista, mutta jotenkin tähän raskausaikaan kuului monia huonoja ja kivuliaita kokemuksia.

naisella pitää itselläänkin olla jotain vastuuta, vaikka olisi synnyttämässä, vaikka olisi (yli)herkkä. silloin pitää opetella sanomaan hyvissä ajoin hoitohenkilökunnalle, että on todell herkkä ja kokee jostain syystä vieraan ihmisen koskettamisen häiritsevänä. Silloin hoitohenkilökunnallekin tulee ymmärrys asiasta ja he voivat ottaa asian huomioon.

mielestäni kaikkia naisia ei tule alkaa paapoa ja kohdella kuin pikkuvauvaa kivun hetkellä ja intiimeissä tilanteissa, se olisi sitten nioita "normaaleja" naisia kohtaan alentavaa, jos hoitaja tai lääkäri alkaa maanitella ja varoitella, että "nyt kosken sisäreittäsi", "nyt etenen vaginaasi".  Tästä syystä herkkien on itsensä  aikuistuttava ja kerrottava herkkyydestään.

Ensimmäistä kertaa kuulen, että asiallinen ja empaattinen kohtelu on sama kuin pikkuvauvan paapominen. Ihkemös, että normaalin käytöstapojen noudattaminen ja ymmärtäminen näyttää monille olevan niin vaikeaa.

taisit tehdä tulkinnan oman vääristyneen käsityksesi kautta? Noinhan en missään sanonut. 

Sinusta oma tulkintasi sitten ei ollut yhtään vääristynyt? Puhut paapomisesta ja alentuvasti kohtelusta, vaikka semmoista ei olla haluttu. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että jos on erityisen herkkä, vaikka jostain huonoista kokemuksista johtuen siitä kannattaa kertoa henkilökunnalle. Osaavat sitten suhtautua paremmin, jos jokin tapahtuma ta toiminta on erityisen vaikeaa. Sen sijaan yleisesti ottaen synnyttäjiltä on mielestäni kohtuutonta odottaa synnyttäjiltä jotain parkkiintunutta ja paksua nahkaa. Lähtökohdan pitäisi olla, että kohdellaan ymmärtäväisesti.

Sain kaksoset suunnitellulla sektiolla. Olivat poikittain eli en saanut edes yrittää alakautta. Silti moni, jopa yksi tuttu terveydenhoitaja, lässytti että olisi pitänyt alakautta yrittää. Joillekin EI ole tärkeintä terve ja elävä vauva/vauvat, vaan naisten ikiaiksisen synnytyskärsimyksen jatkuminen. Kukaan synnyttäjä ei heidän mielestään saa välttyä alatiekidutukselta. Heille on tärkeämpää naisten kärsimys kuin vauvojen henki.

Vierailija kirjoitti:

No minusta tuntuisi varmaan aika kamalalle jos olisin menettänyt lapseni. Meinasin menettää sekä lapseni että henkeni siitä syystä että lääkärit viivyttelivät sektion suhteen. Itse olisin osannut diagnosoida sektion tarpeen jo huomattavasti aiemmin.

Kukaan ei ole täällä hattaraa ja yksisarvisia odottanut, jos asiallinen ja inhimillinen potilaan kohtaaminen on sinusta hattaraa ja yksisarvisia, olen hiton pahoillani sinun puolestasi koska sinussa on jotain patologisesti vialla.

Sekä raiskauksen, hirvittävän synnytyksen ja ihanan synnytyksen kokenut. Ihanassa synnytyksessä ei kaikki ollut todellakaan hattaraa ja yksisarvisia, monikin asia meni pieleen, mutta minut kohdattiin ihmisenä asiallisesti, minua ei kohdeltu synnytyskoneena jonka ei tarvitse tietää omasta synnytyksestäni mitään.

En kyllä usko kovinkaan monella lähtökohtana synnytyksestä olevan, että se on hattaraa ja yksisarvisia :D

En myöskään ihan ymmärrä tätä elämysmatkailu höpötystä. Jonkinlainen elämyshän se synnytys ihan väistämättä on, sujui sitten miten hyvänsä. Jos on väärin haluta siitä mahdollisimman siedettävä elämys en osaa oikein muuta sanoa, kuin että luterilaiset opit on tosiaankin opittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskausaika oli kamalaa. Hoitajat on oikeasti roiseja ja kovakouraisia niiden isojen välineiden kanssa, mitä työntävät emättimeen. Olen itsekin hoitaja, joten en nyt tässä hauku yleisellä tasolla.

Mut sanotaan, jos on vaikka herkkä ihminen tai kokenut seksuaaliväkivaltaa, niin olo tuntuu aika raiskatulta, jos joutuu vielä kovakouraiseen käsittelyyn ilman, että pehmentäisi tilannetta vaikka pienellä keskustelulla tai varoituksella etukäteen. On mulla ollut hyviä kokemuksia hoitajista, mutta jotenkin tähän raskausaikaan kuului monia huonoja ja kivuliaita kokemuksia.

naisella pitää itselläänkin olla jotain vastuuta, vaikka olisi synnyttämässä, vaikka olisi (yli)herkkä. silloin pitää opetella sanomaan hyvissä ajoin hoitohenkilökunnalle, että on todell herkkä ja kokee jostain syystä vieraan ihmisen koskettamisen häiritsevänä. Silloin hoitohenkilökunnallekin tulee ymmärrys asiasta ja he voivat ottaa asian huomioon.

mielestäni kaikkia naisia ei tule alkaa paapoa ja kohdella kuin pikkuvauvaa kivun hetkellä ja intiimeissä tilanteissa, se olisi sitten nioita "normaaleja" naisia kohtaan alentavaa, jos hoitaja tai lääkäri alkaa maanitella ja varoitella, että "nyt kosken sisäreittäsi", "nyt etenen vaginaasi".  Tästä syystä herkkien on itsensä  aikuistuttava ja kerrottava herkkyydestään.

Ensimmäistä kertaa kuulen, että asiallinen ja empaattinen kohtelu on sama kuin pikkuvauvan paapominen. Ihkemös, että normaalin käytöstapojen noudattaminen ja ymmärtäminen näyttää monille olevan niin vaikeaa.

taisit tehdä tulkinnan oman vääristyneen käsityksesi kautta? Noinhan en missään sanonut. 

Sinusta oma tulkintasi sitten ei ollut yhtään vääristynyt? Puhut paapomisesta ja alentuvasti kohtelusta, vaikka semmoista ei olla haluttu. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että jos on erityisen herkkä, vaikka jostain huonoista kokemuksista johtuen siitä kannattaa kertoa henkilökunnalle. Osaavat sitten suhtautua paremmin, jos jokin tapahtuma ta toiminta on erityisen vaikeaa. Sen sijaan yleisesti ottaen synnyttäjiltä on mielestäni kohtuutonta odottaa synnyttäjiltä jotain parkkiintunutta ja paksua nahkaa. Lähtökohdan pitäisi olla, että kohdellaan ymmärtäväisesti.

lähtökohtaisesti on kovin outoa, että synnyttävä nainen ei tajua, että hänen vaginaansa ollaan menossa, kun lääkäri tai kätiö pyytää ottamaan housut pois ja menemään pötköttämään selälleen jalat koukussa tai edes siinä tilanteessa, kunammattilainen vetää hanskojaan käteen. Siinä vaiheessa voi nainen viimeistään sanoa, ettei tahdo,e ttä häneen kosketaan ilman hänen lupaansa, jos ei ole aiemmin jo tajunnut sitä tehdä. ja kyllä se on paapomista, jos synnyttjää kuvittelee, että joka helvatan välissä pitää häneltä kysyä lupa saako syntyvän lapsen voinnin tarkistaa.  Vosi vähän itsekin miettiä, että mitä synnytyksissä voi tapahtua ja valmistautua niihin tilanteisiin mentaalisesti eikä aina syytellä toisia. 

joten ei, minun vastineeni ei ollut vääristynyt, minä en missään vaiheessa väittänyt, että puhun jostain tietystä tapauksesta. sinun vikasi, jos niin menit kuvittelemaan.

Kyllä noista asioista muistaakseni äitiysvalmennuksessa puhuttiin, että tehdään noita tunnusteluja tutkimusta varten?

Vierailija kirjoitti:

Koska syntyvä lapsi on tärkein ja lapsen oikeudet menevät synnyttäjän oikeuksien edelle. Lapsen henki tai terveys ei voi vaarantua vain siksi, että synnyttäjällä olisi kivaa. Sitäpaitsi synnytyslaitokset toimivat kuin liukuhihnalla, joten minäminäminä-henkilöt vaikeuttavat kätilöiden työpäivää.

Nykyään onneksi synnytyssairaaloissa aletaan ymmärtää, että synnytyksen pitää olla kaikkea muuta kuin liukuhihnameininkiä. Koko henkilökunta on sitä synnyttävää naista varten eikä toisin päin. Synnytyssairaalat jopa markkinoivat itseään omaa maakuntaa kauemmaksi, että täällä on hyvä synnyttää. Synnytyksen onnistumiselle on merkitystä äidin ja lapsen suhteeseen sekä siihen, syntyykö siihen perheeseen lisää lapsia.

On kiistaton tieteellinen fakta, että sektio on vauvalle turvallisempi kuin alatiesynnytys. Nämä "vauva ensin"-paasaajat voisivat viettää hetken tuota pohdiskellen. Maalaisjärjelläkin asia on selvä: on turvallisempaa, että vauva otetaan vatsasta ulos leikkauksella, kuin että hänen täytyy pusertua suhteettoman ahtaan lantion läpi. Äidille taas sektio on tilastollisesti vaarallisempi. Se, ettei sektiota saa itse valita tarkan harkinnan jälkeen, on jumahtanutta naisvihaa ja sitä että halutaan naisen joutuvan kärsivän vauvan eteen. Sen lisäksi rahakysymys. Lapsen parhaasta siinä ei ole kysymys.

Sanokaa te synnyttäjien kokemusten väheksyjät, missä tilanteessa tikkaaminen ilman toimivaa puudutusta on ok?

Niimpä. Synnytyssaleissa sitä tapahtuu. Minäkin olen sen kokenut. Perusteltiin sillä ettei puudu koska vuotaa niin kovasti verta. Miksi ei nukutettu, liian kallista ja aikaa vievää. Tiedän etten ole ainut kauhuja kokenut 2010 luvulla. Jospa oma tyttöni ei joudu sitä kokemaan.

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa te synnyttäjien kokemusten väheksyjät, missä tilanteessa tikkaaminen ilman toimivaa puudutusta on ok?

Niimpä. Synnytyssaleissa sitä tapahtuu. Minäkin olen sen kokenut. Perusteltiin sillä ettei puudu koska vuotaa niin kovasti verta. Miksi ei nukutettu, liian kallista ja aikaa vievää. Tiedän etten ole ainut kauhuja kokenut 2010 luvulla. Jospa oma tyttöni ei joudu sitä kokemaan.

Nukutus vaatii erikseen anestesialääkärin paikalle eikä ole vaaratonta. Muutaman neulanpiston takia ei kannata ottaa sitä riskiä.

Minä olen työskennellyt kätilönä synnytysvuodeosastolla ja sairaanhoitajana sisätautiosastolla ja voin kertoa, että synnyttäjät eivät tajuakaan, kuinka heitä pidetään kuin kukkaa kämmenellä kun ajattelee, että sisätautiosastolla potilaat saattaa pitkäänkin maata omissa pa*skoissaan ja ku*sisissa vaipoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa te synnyttäjien kokemusten väheksyjät, missä tilanteessa tikkaaminen ilman toimivaa puudutusta on ok?

Niimpä. Synnytyssaleissa sitä tapahtuu. Minäkin olen sen kokenut. Perusteltiin sillä ettei puudu koska vuotaa niin kovasti verta. Miksi ei nukutettu, liian kallista ja aikaa vievää. Tiedän etten ole ainut kauhuja kokenut 2010 luvulla. Jospa oma tyttöni ei joudu sitä kokemaan.

Nukutus vaatii erikseen anestesialääkärin paikalle eikä ole vaaratonta. Muutaman neulanpiston takia ei kannata ottaa sitä riskiä.

Kumpi mieluummin, humautuksen aiheuttama pieni riski vai lapsiluvun jääminen vähempään kuin äiti olisi halunnut? Traumatisoidaan kaikki naiset vaan niin sillähän syntyvyys saadaan nousuun. Kovin vähättelevä asenne sinulla. "Muutamalla" hyvin tuskaisella neulanpistolla ja langanvedolla voi olla kauaskantoiset vaikutukset, ja onkin ollut mitä näitä ketjuja ja keskusteluja oikeassa elämässä kuulee: naiset eivät enää suostu synnyttämään enempää.

kyllä se kätilö voi pistää edes kipupiikin sitä tikkausta varten, mut kun ei muka ehdi tms. paskaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan hyvä, jos kokemuksiaan kertoneet mainitsisivat myös sen sairaalan/sairaanhoitopiirin, jossa kokemus sattui?

Niinpä, missä sairaanhoitopiirissä ja minä vuonna moista kohtelua on joutunut kokemaan?!

Oma ensimmäinen synnytyskokemus tältä vuodelta Espoon sairaalasta. Ennen jokaista toimenpidettä, oli se sitten sisätutkimus, streptokokki-näytteenotto tai kalvojen pyörittely, kätilö selosti mitä aikoo tehdä, ja kysyi "saanko koskea?" tai vastaavaa, ennen kuin aloitti. Olin vähän hämilläni tuosta kohtelusta, mut hyvällä tavalla! Vauvapalstan kokemuksia kun oli lukenut, en ollut tajunnutkaan että synnytyskokemus voi olla myös hurjan hyvä, ja synnyttäjää kohdellaan kunnioittavasti!

Että kyllä näitä kohteliaita kätilöitäkin on! :)[/quote

Mun on pakko näin sivusta myös hehkuttaa Espoon sairaalaa! Oli ihana kätilö ja ihana lapsivuodeosastoaika. Ja tosiaan kenellekään ei tuntunut tekevän tiukkaa kertoa etukäteen, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja samoin jok'ikinen huoneeseen tullut henkilö esittäytyi asiallisesti ja kertoi, mitä oli tullut tekemään. Sain - herraisä sentään - jopa hieman kehujakin. Se ei tosiaan sen vaikeampaa ollut!

Mulla sama kokemus tältä vuodelta Espoosta. Kiitos sinne, jos Espoon kätilöt tätä luette!

Muutama tikki. Toisen asteen repeämät vaativat hiukan enemmän kuin muutaman..

Vauvat kohta syytteessä? kirjoitti:

Joku kohta varmaan sitä mieltä, että se syntyvä lapsi tekee väkivaltaa äidille syntyessään ja raiskaa äidin tullessaan ulos. Tätä odotellessa.😂

Tehkää valitus tai rikosilmoitus, kun siihen on aihetta, niin asioita otetaan pöytälaatikosta käsiteltäväksi tarpeeksi monen valituksen/ilmoituksen jälkeen. Se on vähintä ja melkein ainut mitä kaltoin- tai väärin kohdelluksi tullut voi tehdä asioiden muuttumiseksi parempaan.