Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Omat synnytykset menivät hienosti, sain hyvää kohtelua. Mutta esikoisen synnyttyä piti laittaa tikkejä, ja tunsin joka saatana langan vedon. Huusin ja tärisin, mutta en saanut puudutetta. Niinku mitä helvettiä?? Olen itse sh ja tällainen ei tule kyllä missään muussa tilanteessa kuuloonkaan. Vauva oli jo turvallisesti maailmassa, eikä millään tikeillä voi olla niin kiire ettei voida puuduttaa kunnolla. Kätilö hoki vain "katso sitä vauvaa ja keskity siihen". Öö siis mitä helvettiä, olin synnyttänyt ilman puudutteita ja tällainen kidutus siitä palkaksi.

Myös kätilöissä on mätiä munia, ja lääkäreissä. Ja siksi on hyvä että näistä asioista puhutaan. Vaikka valtaosa on ihania ja empaattisia, ihan todella ammattilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on miehiä, ketkä vaatii teiltä seksiä synnyttämisen aiheuttamista vahingoista huolimatta, niin suosittelen vaihtamaan miestä. Ei ole tervettä elää tuollaisen ihmisen kanssa. Ei mulla muuta.

Entä jos nainenkin halauisia seksiä muttei pysty enää nauttimaan vaurioiden takia?

Aivan! Kyllä itselläni pahin pelko (vauvan menettämisen jälkeen, tietenkin) oli tuo, että mitä jos repeän pahasti, repeämä ommellaan väärin jne, eikä loistava seksielämä ole enää ikinä entisensä!? :( Olisin. Menettänyt kaiken elämänhalun varmasti, mikäli niin olisi käynyt.

Onneksi ei käynyt, päinvastoin! Minua kohdeltiin upeasti synnytyksessä, toiveeni huomioitiin - ei lääkkeitä/puudutuksua, vesisynnytys ja/tai ponnistusvaihe seisaaltaan/kontillaan - ja tadaaaa, kaksi pientä nirhaumaa vain tuli välilihan limakalvoon, jotka paranivat alle viikossa eikä mitään arpua jäänyt! Seksiä 6vkoa synnytyksestä, yhtä upeaa kuin ennen synnytystäkin.

Nyt joku mussuttaa, mitä kiire sitä seksiä on harrastaa kun on pieni vauva, eikö sen pitäisi olla tärkeysjärjestyksessä ykkönen... No on juu kyllä, mutta parisuhde ja oma nautintoni (hyvinvointi) takaa onnellisuuden, jolloin lapsella on myös onnellinen lapsuus kasvaa!

Olisikohan hyvä, jos kokemuksiaan kertoneet mainitsisivat myös sen sairaalan/sairaanhoitopiirin, jossa kokemus sattui?

Vierailija kirjoitti:

En ole synnyttänyt, ja näiden väkivaltajuttujen jälkeen tuntuu etten edes uskalla moiseen ryhtyä :(

En tietenkään väheksy kenenkään kokemuksia. Mutta tuli mieleen, monet (no kaikki) alapään toimenpiteet on lähtökohtaisesti kivuliaita, yksityisalueelle "tunkeutumista", noloja.

Olin taannoin papa-kokeessa. Se on joka kerta sattunut paljon. Nyt kerroin asiasta ennakkoon hoitajalle. 

Huoneessa oli myös toinen hoitaja, harjoittelija. He kysyivät saako hän jäädä huoneeseen, annoin luvan.

Hoitaja selosti koko ajan toimenpiteen aikana mitä hän on tekemässä ja tekee seuraavaksi. Oli todella ihana.

Silti se sattui, varsinkin se kun ne raudat työnnetään sinne syvälle...tuli mieleen, että toimenpide voi olla "väkivaltainen", mutta ei sen tekijä. Jos hän tahallaan olisi tehnyt siitä entistä kivuliaamman, no se olisi väkivaltaa!! Päinvastoin, hän yritti tehdä sen niin varovasti kuin pystyi, silti oli suht kivuliasta. 

Kai minulla on itsemäärämisoikeus, olisin voinut sanoa että stop, nyt lopetetaan, sattuu liikaa. Mutta sitten ei oltaisi saatu mitään näytteitä, ja se olisi huonompi homma, kun tärkeästä asiasta kyse (syöpäseulonta).

Joten, kai se sitten kuuluu "pelin henkeen", että pitää kestää noloja ja kivuliaita toimenpiteitä, jos on terveys ja henki kyseessä. Mutta se että joku tahallaan pahantahtoisesti satuttaisi toista ihmistä ja haluaisi satuttaa häntä...vaikea uskoa että joku terveydenhuollon ammattilainen tekisi niin. Jos näin on käynyt, on kyllä asenneongelma ammattilaisella ja ovat väärässä työssä!

Joo ymmärrän tuonkin näkökulman, mutta kun tilannetta voi aina pehmentää keskustelulla. Esimerkiksi yksi mieslääkäri teki kerran gynekologisen tutkimuksen, ja selitti koko ajan, mitä oli tekemässä, ja se oli heti eri asia kuin tuutata iso väline emättimeen. Jos joskus saan vielä lapsen, aion ottaa puheeksi tämän asian terveydenhuollossa, koska en kestä enää uudelleen samanlaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on miehiä, ketkä vaatii teiltä seksiä synnyttämisen aiheuttamista vahingoista huolimatta, niin suosittelen vaihtamaan miestä. Ei ole tervettä elää tuollaisen ihmisen kanssa. Ei mulla muuta.

Entä jos nainenkin halauisia seksiä muttei pysty enää nauttimaan vaurioiden takia?

Aivan! Kyllä itselläni pahin pelko (vauvan menettämisen jälkeen, tietenkin) oli tuo, että mitä jos repeän pahasti, repeämä ommellaan väärin jne, eikä loistava seksielämä ole enää ikinä entisensä!? :( Olisin. Menettänyt kaiken elämänhalun varmasti, mikäli niin olisi käynyt.

Onneksi ei käynyt, päinvastoin! Minua kohdeltiin upeasti synnytyksessä, toiveeni huomioitiin - ei lääkkeitä/puudutuksua, vesisynnytys ja/tai ponnistusvaihe seisaaltaan/kontillaan - ja tadaaaa, kaksi pientä nirhaumaa vain tuli välilihan limakalvoon, jotka paranivat alle viikossa eikä mitään arpua jäänyt! Seksiä 6vkoa synnytyksestä, yhtä upeaa kuin ennen synnytystäkin.

Nyt joku mussuttaa, mitä kiire sitä seksiä on harrastaa kun on pieni vauva, eikö sen pitäisi olla tärkeysjärjestyksessä ykkönen... No on juu kyllä, mutta parisuhde ja oma nautintoni (hyvinvointi) takaa onnellisuuden, jolloin lapsella on myös onnellinen lapsuus kasvaa!

Kuulostaa ihanalta. Kerro lisää, jos voit, kiitos. Itsekin menettäisin elämänhaluni, jos en pystyisi seksistä enää nauttimaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan hyvä, jos kokemuksiaan kertoneet mainitsisivat myös sen sairaalan/sairaanhoitopiirin, jossa kokemus sattui?

Niinpä, missä sairaanhoitopiirissä ja minä vuonna moista kohtelua on joutunut kokemaan?!

Oma ensimmäinen synnytyskokemus tältä vuodelta Espoon sairaalasta. Ennen jokaista toimenpidettä, oli se sitten sisätutkimus, streptokokki-näytteenotto tai kalvojen pyörittely, kätilö selosti mitä aikoo tehdä, ja kysyi "saanko koskea?" tai vastaavaa, ennen kuin aloitti. Olin vähän hämilläni tuosta kohtelusta, mut hyvällä tavalla! Vauvapalstan kokemuksia kun oli lukenut, en ollut tajunnutkaan että synnytyskokemus voi olla myös hurjan hyvä, ja synnyttäjää kohdellaan kunnioittavasti!

Että kyllä näitä kohteliaita kätilöitäkin on! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan hyvä, jos kokemuksiaan kertoneet mainitsisivat myös sen sairaalan/sairaanhoitopiirin, jossa kokemus sattui?

Niinpä, missä sairaanhoitopiirissä ja minä vuonna moista kohtelua on joutunut kokemaan?!

Oma ensimmäinen synnytyskokemus tältä vuodelta Espoon sairaalasta. Ennen jokaista toimenpidettä, oli se sitten sisätutkimus, streptokokki-näytteenotto tai kalvojen pyörittely, kätilö selosti mitä aikoo tehdä, ja kysyi "saanko koskea?" tai vastaavaa, ennen kuin aloitti. Olin vähän hämilläni tuosta kohtelusta, mut hyvällä tavalla! Vauvapalstan kokemuksia kun oli lukenut, en ollut tajunnutkaan että synnytyskokemus voi olla myös hurjan hyvä, ja synnyttäjää kohdellaan kunnioittavasti!

Että kyllä näitä kohteliaita kätilöitäkin on! :)

Lapseni on nyt 10 -vuotias, Helsingissä syntyi. Ajat ovat kymmenessä vuodessa ihan takuulla muuttuneet parempaan. Olin silloin vielä itsekin niin nuori ja jotenkin kokematon ressukka, etten edes osannut vaatia parempaa. Kirjoitin tuolla edellä huonoista kokemuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni syntymättömällä lapsella tulisi olla myös enemmän oikeuksia. Synnyttäjät pohtivat synnytysvärejä, istukkakapseleita yms. Tärkeintä on kuitenkin se vauva ja mikäli synnytyksen kulku edellyttää synnytyssuunnitelmasta poikkeamista tulee se tehdä. Synnytyksestä on yhteiskunnasta tehty kokemus ja sitten ollaan pettyneitä siihen, että toiveet eivät toteutuneet. Eikö terveen lapsen tulisi olla tärkeintä? Vai mennäänkö kokemus edellä, jotta äidit olisivat tyytyväisiä?

Kerro nyt ihan aluksi miksi vauvan kuuluu olla naista tärkeämpi?

Eikös siellä synnyttämässä olla juuri sen vauvan takia? Kai vauvallakin silloin jotain merkitystä on... Muistutan, että synnyttäminen ei ole pakollista. Moni vauvan kuitenkin haluaa ja se synnyttäminen sattuu vain olemaan siinä kohtaa se pakollinen vaihe, joten kyllä silloin vauvaa ajatellaan ja tuleekin ajatella...

Tietenkin ollaan, mutta et vastannut kysymykseen. En kysynyt onko vauva tärkeä, vaan että miksi se on tärkeämpi?

Missä vaiheessa kukaan on sen varsinaisessa merkityksessä väittänyt että lapsi olisi tärkeämpi vai onko väärinymmärtäjät ymmärtäneet tahallaan asian väärin? Jälleen.

Kyllä täällä on läpi keskustelun tullut useita viestejä jossa todetaan lapsen olevan se ”tähti” ja äidin pitäisi olla tyytyväinen että tulee terve vauva, eikä vaatia mitään inhimillistä kohtelua itselleen. Millä lailla se on väärinymmärtämistä?

Minusta on järisyttävän surullista se, että niin moni äiti kilpailee tähteydestä omaa lastansa vastaan. Eikö se lapsi olekaan äidillekin se tapahtuman suurin tähti? Surullista. Todella.

Ai jos synnyttäjä toivoo itselleen asiallista ja inhimillistä kohtelua, se on vauvan syrjään jättämistä? Kuinka monta kertaa tässä ketjussa on jo toistettu, että äidin hyvinvointi vaikuttaa myös vauvaan? 

Perusteletko vielä senkin, millä tavalla tiuskiminen, synnyttäjän kovakourainen käsittely tai tikkaaminen ilman puudutusta muka juhlistavat vauvan "tähteyttä"? Eikö henkilökunnan pitäisi kohdella lempeästi ihmistä, joka on tuomassa tai juuri tuonut maailmaan "tähden"?

Elämäsi tulee huomattavasti helpommaksi, kun luovut tuosta minäminä asenteesta.

Selvyyden vuoksi on sanottava, että minä en ole synnyttänyt. Puolustan siis muita, eli tässähän on kyse ihan minäminä-asenteen vastakohdasta. Opiskelen muuten hoitoalaa itsekin. 

Miksi ne tiuskivat ja kovakouraiset lääkärit ja kätilöt eivät itse luovu minäminä-asenteestaan? Koska siltähän heidän asenteensa vaikuttaa, kun eivät ota asiakasta huomioon. 

- tuo, jolle vastasit

Siinä tapauksessa puolustat minäminä asennetta ;)

Siis mikä tämä minäminä-jankkaus on?

Sen synnyttävän naisenko siis pitäisi empaattisesti ajatella kätilön huonoa päivää, säästää lääkäriparan korvia ja mielellään siivota vielä jälkensä kun lapsi saatu ulos?

En ole kuullutkaan, että noin pitäisi tehdä. Kerro toki mielipiteestäsi lisää, jos haluat naisen siivoavan salin jälkeensä. Huh kaikkea sitä kuuleekin.

Kerrohan sinä sitten tuosta jankkauksestasi.

Täällä kun on haluttu synnyttäjille peruskohteliasta kohtelua, ja sinä jankkaat jostain minäminä - asenteesta.

Miksi minä perustelisin sulle mitään, kun sinäkään et perustellut minulle sitä mistä olet sellaista päähäsi saanut, että salissa ei siivojia kävisi, vaan äidin pitäisi se tehdä itse..

Sinulla näyttää olevan pahoja puutteita luetunymmärtämisessä. Eihän kukaan ole väittänyt, että äidit joutuisivat siivoamaan salin vaan että hoitohenkilökunta odottaa että synnyttävät naiset ovat heitä varten eikä toisinpäin.

Kiitos vastauksestasi. Mehän näytimmekin olevamme samassa veneessä. Veneessä jossa kumpikaan ei osaa lukea. Paitsi siis se toinen...

Olet näemmä oikeasti vajaa, olen pahoillani puolestasi.

En aio kunnioittaa ketään joka ei ole sitä ansainnut. Mutta en aio myöskään häpäistä sellaista tai raivota sellaiselle henkilölle jota en kunnioita. Kävelen vain pois ja sanon "aha jassoo, päivän jatkoa."

Jotkut oikeudet tulee syntymässä tai iän täytettyä. Mikäpä siinä. Hyvä hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Itse kunnioitan maailmassa eniten äitiäni, mummiani jne naisia suvussani. Heidän uhrautumisensa takia minä olen olemassa. Ketään en voisi kunnioittaa yhtä paljon. Kaikki synnyttäjät saavat kunnioitukseni. N 24

Ei sua kyllä olis olemassa ilman niitä sukusi miehiäkään.

Alan ihmisenä ja feministinä tämä keskustelu on aivan karseaa luettavaa.

Olemme töissä potilasta varten. Potilas ei ole tullut sairaalaan meitä kiusaamaan, vaan me olemme tulleet sairaalaan häntä auttaaksemme. Alalla kohtaa monenlaisia potilaita; osa heistä voi olla persoonaltaan vaativia, mutta hekin ansaitsevat asiallisen ja ammattimaisen kohtelun. Sen verran pitää potilastyössä pokan kestää, että jaksaa tauolle saakka pitää naaman peruslukemilla, vaikka vastassa olisi kuinka persoonallinen tapaus.

Ammattilaisen tehtävä on informoida potilasta hoidon kulusta ja kertoa hänelle asiallisesti vaihtoehdoista. Viimekädessä potilas päättää hoidon vastaanottamisesta itse, mutta meidän tehtävämme on jakaa ammattilaisen näkemyksemme asiasta.

Usein täällä kerrottujen traumaattisten kokemusten taustalla on, että kommunikaatio ei ole toiminut. Jos tilanteessa on ollut kiire, eikä hoitopäätöksiä ole voitu juuri siinä kohtaa perustella, jälkikäteen suoritettu debriefing auttaisi asiaa. Ammattietiikkaan kuuluu ottaa myös vastuu sattuneista virheistä ja kertoa näistä suoraan potilaalle. Kun on ihmisten tekemää työtä, aina voi sattua virheitä - errare humanum est. Nämäkin olisivat helpommin

anettavissa anteeksi , jos potilaalle imformoitaisiin suoraan ja peittelemättä ja pahoiteltaisiin vilpittömästi tapahtunutta.

Tästä syystä en ole myöskään tyytyväinen terveydenhuollon syvästä hiljaisuudesta aihetta koskien. Yksittäistapauksia ei voida salassapitovelvollisuuden vuoksi tietenkään kommentoida, mutta olisiko aika myöntää, että systeemi on takaperoinen ja asenteissa synnyttäjiä kohtaan on parantamisen varaa. Synnytyksen ei tarvitse olla mitään elämysmatkailua, mutta potilasta ja tämän intimiteettiä kunnioittavan kohtelun tulisi olla itseisarvo.

Vierailija kirjoitti:

Miltähän teistä tuntuisi, jos lapsenne kuolisi äkillisesti synnytyksessä, koska ette totelleet kätilöä? Mietittekö, miltä lapsensa menettäneistä tai raiskatuista tuntuu lukea näitä viestejä, joissa kauhistellaan että kumma kun se synnytys ei ollutkaan mitään hattaraa ja yksisarvisia?

Sieltähän se tulikin. :D

"Kätilön pitää päästä nöyryyttämään synnyttäjää, tai muuten Vauva Kuolee."

Vierailija kirjoitti:

Miltähän teistä tuntuisi, jos lapsenne kuolisi äkillisesti synnytyksessä, koska ette totelleet kätilöä? Mietittekö, miltä lapsensa menettäneistä tai raiskatuista tuntuu lukea näitä viestejä, joissa kauhistellaan että kumma kun se synnytys ei ollutkaan mitään hattaraa ja yksisarvisia?

Kyllähän tässä ketjussa seks. väkivaltaa kokeneet ovat kertoneet, että väkivaltainen ja nöyryyttävä synnytys on ihan täysin rinnastettavissa tuohon toiseen. 

Sitä samaa asiallista lääketieteellistä apua tässä ollaan synnytyksiin toivomasss, kuin muissakin lääketieteellisissä ja hoitotoimenpiteissä, nykyisen täysin epäasiallisen ja epäinhimillisen kohtelun sijaan.

No onko tuo nyt ihme jos sitä epäasiallista kohtelua saa, kun henkilöstö on pakotettu aborttipyövelitoimintaan; kyllä sellaisessa inhimillisyys karstoittuu, ja sellaisesta toiminnasta inhimilliset ihmiset kaikkoavat muualle. Sitä saa mitä äänestäessä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Sitä samaa asiallista lääketieteellistä apua tässä ollaan synnytyksiin toivomasss, kuin muissakin lääketieteellisissä ja hoitotoimenpiteissä, nykyisen täysin epäasiallisen ja epäinhimillisen kohtelun sijaan.

No onko tuo nyt ihme jos sitä epäasiallista kohtelua saa, kun henkilöstö on pakotettu aborttipyövelitoimintaan; kyllä sellaisessa inhimillisyys karstoittuu, ja sellaisesta toiminnasta inhimilliset ihmiset kaikkoavat muualle. Sitä saa mitä äänestäessä tilaa.

Tuskinpa se nyt tuosta johtuu. On erikoista, että yrität vierittää vastuuta jollekin muulle. 

Jännä, kun minä sain aborttia tehdessäni ihan hyvää ja inhimillistä kohtelua. Asia on varmaankin niin, että inhimilliset kätilöt ovat inhimillisiä kaikkia potilaita kohtaan. Ne inhottavat sitten puolestaan ovat inhottavia kaikkia kohtaan. 

Joillekin on vain mahdotonta takoa viisaus päähän. No jääpähän itelle enemmän, kun ei kaikkea jaa.

kun lapseni syntyi ja joutui kärsimään happivajeesta napanuoran kierryttyä kaulansa ympärille, olin erittäin kiitollinen siitä, että synnytystäni hotianeet ammattilaiset vain tukivat kätensä vaginaani varoittamatta, keskustleivat vain keskenään siitä mitä tehdään ja miten ja saattoivat lapsen ulos - ja kiinnittivät huomiota minuun sitten tilanteen lauettua. En hetkeäkään ajatellut, että minua olisi pitänyt varoittaa tai puhella kukkaiskielellä, siinä oli kyse ihmishengestä: syntyvän lapsen hengestä ja toimista sen eteen ettei hän kuolisi kesken vaarallisinta hetkeä hänen elämässään. minä ja minun tarpeeni ja hyvinvointini saattoivat oikein hyvin väistyä sillä hetkellä.

Ketään ei toki pidä pakottaa intiimitoimenpiteisiin, jos ne eivät ole täysin välttämättämiä juuri sillä sekunnilla, mutta jos on, niin syttyjäkin voi mennä vähän itseensä ja miettiä onko siinä tilanteessa tärkeämpi huolehtia hänen rikkoutuneesta psyykestään vai lapsensa hengest.

Vierailija kirjoitti:

kun lapseni syntyi ja joutui kärsimään happivajeesta napanuoran kierryttyä kaulansa ympärille, olin erittäin kiitollinen siitä, että synnytystäni hotianeet ammattilaiset vain tukivat kätensä vaginaani varoittamatta, keskustleivat vain keskenään siitä mitä tehdään ja miten ja saattoivat lapsen ulos - ja kiinnittivät huomiota minuun sitten tilanteen lauettua. En hetkeäkään ajatellut, että minua olisi pitänyt varoittaa tai puhella kukkaiskielellä, siinä oli kyse ihmishengestä: syntyvän lapsen hengestä ja toimista sen eteen ettei hän kuolisi kesken vaarallisinta hetkeä hänen elämässään. minä ja minun tarpeeni ja hyvinvointini saattoivat oikein hyvin väistyä sillä hetkellä.

Ketään ei toki pidä pakottaa intiimitoimenpiteisiin, jos ne eivät ole täysin välttämättämiä juuri sillä sekunnilla, mutta jos on, niin syttyjäkin voi mennä vähän itseensä ja miettiä onko siinä tilanteessa tärkeämpi huolehtia hänen rikkoutuneesta psyykestään vai lapsensa hengest.

Aamen, täysin samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskausaika oli kamalaa. Hoitajat on oikeasti roiseja ja kovakouraisia niiden isojen välineiden kanssa, mitä työntävät emättimeen. Olen itsekin hoitaja, joten en nyt tässä hauku yleisellä tasolla.

Mut sanotaan, jos on vaikka herkkä ihminen tai kokenut seksuaaliväkivaltaa, niin olo tuntuu aika raiskatulta, jos joutuu vielä kovakouraiseen käsittelyyn ilman, että pehmentäisi tilannetta vaikka pienellä keskustelulla tai varoituksella etukäteen. On mulla ollut hyviä kokemuksia hoitajista, mutta jotenkin tähän raskausaikaan kuului monia huonoja ja kivuliaita kokemuksia.

naisella pitää itselläänkin olla jotain vastuuta, vaikka olisi synnyttämässä, vaikka olisi (yli)herkkä. silloin pitää opetella sanomaan hyvissä ajoin hoitohenkilökunnalle, että on todell herkkä ja kokee jostain syystä vieraan ihmisen koskettamisen häiritsevänä. Silloin hoitohenkilökunnallekin tulee ymmärrys asiasta ja he voivat ottaa asian huomioon.

mielestäni kaikkia naisia ei tule alkaa paapoa ja kohdella kuin pikkuvauvaa kivun hetkellä ja intiimeissä tilanteissa, se olisi sitten nioita "normaaleja" naisia kohtaan alentavaa, jos hoitaja tai lääkäri alkaa maanitella ja varoitella, että "nyt kosken sisäreittäsi", "nyt etenen vaginaasi".  Tästä syystä herkkien on itsensä  aikuistuttava ja kerrottava herkkyydestään.

Ensimmäistä kertaa kuulen, että asiallinen ja empaattinen kohtelu on sama kuin pikkuvauvan paapominen. Ihkemös, että normaalin käytöstapojen noudattaminen ja ymmärtäminen näyttää monille olevan niin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan hyvä, jos kokemuksiaan kertoneet mainitsisivat myös sen sairaalan/sairaanhoitopiirin, jossa kokemus sattui?

Niinpä, missä sairaanhoitopiirissä ja minä vuonna moista kohtelua on joutunut kokemaan?!

Oma ensimmäinen synnytyskokemus tältä vuodelta Espoon sairaalasta. Ennen jokaista toimenpidettä, oli se sitten sisätutkimus, streptokokki-näytteenotto tai kalvojen pyörittely, kätilö selosti mitä aikoo tehdä, ja kysyi "saanko koskea?" tai vastaavaa, ennen kuin aloitti. Olin vähän hämilläni tuosta kohtelusta, mut hyvällä tavalla! Vauvapalstan kokemuksia kun oli lukenut, en ollut tajunnutkaan että synnytyskokemus voi olla myös hurjan hyvä, ja synnyttäjää kohdellaan kunnioittavasti!

Että kyllä näitä kohteliaita kätilöitäkin on! :)[/quote

Mun on pakko näin sivusta myös hehkuttaa Espoon sairaalaa! Oli ihana kätilö ja ihana lapsivuodeosastoaika. Ja tosiaan kenellekään ei tuntunut tekevän tiukkaa kertoa etukäteen, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja samoin jok'ikinen huoneeseen tullut henkilö esittäytyi asiallisesti ja kertoi, mitä oli tullut tekemään. Sain - herraisä sentään - jopa hieman kehujakin. Se ei tosiaan sen vaikeampaa ollut!