Lue keskustelun säännöt.
Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?
Voitteko kertoa? Aika sairaita "keskusteluja" ollut palstalla tänään.
Kommentit (2135)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni syntymättömällä lapsella tulisi olla myös enemmän oikeuksia. Synnyttäjät pohtivat synnytysvärejä, istukkakapseleita yms. Tärkeintä on kuitenkin se vauva ja mikäli synnytyksen kulku edellyttää synnytyssuunnitelmasta poikkeamista tulee se tehdä. Synnytyksestä on yhteiskunnasta tehty kokemus ja sitten ollaan pettyneitä siihen, että toiveet eivät toteutuneet. Eikö terveen lapsen tulisi olla tärkeintä? Vai mennäänkö kokemus edellä, jotta äidit olisivat tyytyväisiä?
Kerro nyt ihan aluksi miksi vauvan kuuluu olla naista tärkeämpi?
Eikös siellä synnyttämässä olla juuri sen vauvan takia? Kai vauvallakin silloin jotain merkitystä on... Muistutan, että synnyttäminen ei ole pakollista. Moni vauvan kuitenkin haluaa ja se synnyttäminen sattuu vain olemaan siinä kohtaa se pakollinen vaihe, joten kyllä silloin vauvaa ajatellaan ja tuleekin ajatella...
Tietenkin ollaan, mutta et vastannut kysymykseen. En kysynyt onko vauva tärkeä, vaan että miksi se on tärkeämpi?
Missä vaiheessa kukaan on sen varsinaisessa merkityksessä väittänyt että lapsi olisi tärkeämpi vai onko väärinymmärtäjät ymmärtäneet tahallaan asian väärin? Jälleen.
Kyllä täällä on läpi keskustelun tullut useita viestejä jossa todetaan lapsen olevan se ”tähti” ja äidin pitäisi olla tyytyväinen että tulee terve vauva, eikä vaatia mitään inhimillistä kohtelua itselleen. Millä lailla se on väärinymmärtämistä?
Minusta on järisyttävän surullista se, että niin moni äiti kilpailee tähteydestä omaa lastansa vastaan. Eikö se lapsi olekaan äidillekin se tapahtuman suurin tähti? Surullista. Todella.
Ai jos synnyttäjä toivoo itselleen asiallista ja inhimillistä kohtelua, se on vauvan syrjään jättämistä? Kuinka monta kertaa tässä ketjussa on jo toistettu, että äidin hyvinvointi vaikuttaa myös vauvaan?
Perusteletko vielä senkin, millä tavalla tiuskiminen, synnyttäjän kovakourainen käsittely tai tikkaaminen ilman puudutusta muka juhlistavat vauvan "tähteyttä"? Eikö henkilökunnan pitäisi kohdella lempeästi ihmistä, joka on tuomassa tai juuri tuonut maailmaan "tähden"?
Elämäsi tulee huomattavasti helpommaksi, kun luovut tuosta minäminä asenteesta.
Selvyyden vuoksi on sanottava, että minä en ole synnyttänyt. Puolustan siis muita, eli tässähän on kyse ihan minäminä-asenteen vastakohdasta. Opiskelen muuten hoitoalaa itsekin.
Miksi ne tiuskivat ja kovakouraiset lääkärit ja kätilöt eivät itse luovu minäminä-asenteestaan? Koska siltähän heidän asenteensa vaikuttaa, kun eivät ota asiakasta huomioon.
- tuo, jolle vastasit
Siinä tapauksessa puolustat minäminä asennetta ;)
Siis mikä tämä minäminä-jankkaus on?
Sen synnyttävän naisenko siis pitäisi empaattisesti ajatella kätilön huonoa päivää, säästää lääkäriparan korvia ja mielellään siivota vielä jälkensä kun lapsi saatu ulos?
Ei kun tässä on taas kyse siitä, että jos synnyttävä nainen ajattelee yhtään itseään muuten Vauva Kuolee. Henkilökunnan kiireen lisäksi totta kai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni syntymättömällä lapsella tulisi olla myös enemmän oikeuksia. Synnyttäjät pohtivat synnytysvärejä, istukkakapseleita yms. Tärkeintä on kuitenkin se vauva ja mikäli synnytyksen kulku edellyttää synnytyssuunnitelmasta poikkeamista tulee se tehdä. Synnytyksestä on yhteiskunnasta tehty kokemus ja sitten ollaan pettyneitä siihen, että toiveet eivät toteutuneet. Eikö terveen lapsen tulisi olla tärkeintä? Vai mennäänkö kokemus edellä, jotta äidit olisivat tyytyväisiä?
Kerro nyt ihan aluksi miksi vauvan kuuluu olla naista tärkeämpi?
Eikös siellä synnyttämässä olla juuri sen vauvan takia? Kai vauvallakin silloin jotain merkitystä on... Muistutan, että synnyttäminen ei ole pakollista. Moni vauvan kuitenkin haluaa ja se synnyttäminen sattuu vain olemaan siinä kohtaa se pakollinen vaihe, joten kyllä silloin vauvaa ajatellaan ja tuleekin ajatella...
Tietenkin ollaan, mutta et vastannut kysymykseen. En kysynyt onko vauva tärkeä, vaan että miksi se on tärkeämpi?
Missä vaiheessa kukaan on sen varsinaisessa merkityksessä väittänyt että lapsi olisi tärkeämpi vai onko väärinymmärtäjät ymmärtäneet tahallaan asian väärin? Jälleen.
Kyllä täällä on läpi keskustelun tullut useita viestejä jossa todetaan lapsen olevan se ”tähti” ja äidin pitäisi olla tyytyväinen että tulee terve vauva, eikä vaatia mitään inhimillistä kohtelua itselleen. Millä lailla se on väärinymmärtämistä?
Minusta on järisyttävän surullista se, että niin moni äiti kilpailee tähteydestä omaa lastansa vastaan. Eikö se lapsi olekaan äidillekin se tapahtuman suurin tähti? Surullista. Todella.
Ai jos synnyttäjä toivoo itselleen asiallista ja inhimillistä kohtelua, se on vauvan syrjään jättämistä? Kuinka monta kertaa tässä ketjussa on jo toistettu, että äidin hyvinvointi vaikuttaa myös vauvaan?
Perusteletko vielä senkin, millä tavalla tiuskiminen, synnyttäjän kovakourainen käsittely tai tikkaaminen ilman puudutusta muka juhlistavat vauvan "tähteyttä"? Eikö henkilökunnan pitäisi kohdella lempeästi ihmistä, joka on tuomassa tai juuri tuonut maailmaan "tähden"?
Elämäsi tulee huomattavasti helpommaksi, kun luovut tuosta minäminä asenteesta.
Selvyyden vuoksi on sanottava, että minä en ole synnyttänyt. Puolustan siis muita, eli tässähän on kyse ihan minäminä-asenteen vastakohdasta. Opiskelen muuten hoitoalaa itsekin.
Miksi ne tiuskivat ja kovakouraiset lääkärit ja kätilöt eivät itse luovu minäminä-asenteestaan? Koska siltähän heidän asenteensa vaikuttaa, kun eivät ota asiakasta huomioon.
- tuo, jolle vastasit
Siinä tapauksessa puolustat minäminä asennetta ;)
Siis mikä tämä minäminä-jankkaus on?
Sen synnyttävän naisenko siis pitäisi empaattisesti ajatella kätilön huonoa päivää, säästää lääkäriparan korvia ja mielellään siivota vielä jälkensä kun lapsi saatu ulos?
En ole kuullutkaan, että noin pitäisi tehdä. Kerro toki mielipiteestäsi lisää, jos haluat naisen siivoavan salin jälkeensä. Huh kaikkea sitä kuuleekin.
Kerrohan sinä sitten tuosta jankkauksestasi.
Täällä kun on haluttu synnyttäjille peruskohteliasta kohtelua, ja sinä jankkaat jostain minäminä - asenteesta.
Ei uskoisi joistain näistä törkeistä naisia halventavista kommenteista, että olemme Suomessa ja on vuosi 2020. Moni näistä törkykommenteista on kuin jonkin barbaarisen a.r.a.b.i.m.i.e.h.e.n suusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni syntymättömällä lapsella tulisi olla myös enemmän oikeuksia. Synnyttäjät pohtivat synnytysvärejä, istukkakapseleita yms. Tärkeintä on kuitenkin se vauva ja mikäli synnytyksen kulku edellyttää synnytyssuunnitelmasta poikkeamista tulee se tehdä. Synnytyksestä on yhteiskunnasta tehty kokemus ja sitten ollaan pettyneitä siihen, että toiveet eivät toteutuneet. Eikö terveen lapsen tulisi olla tärkeintä? Vai mennäänkö kokemus edellä, jotta äidit olisivat tyytyväisiä?
Kerro nyt ihan aluksi miksi vauvan kuuluu olla naista tärkeämpi?
Eikös siellä synnyttämässä olla juuri sen vauvan takia? Kai vauvallakin silloin jotain merkitystä on... Muistutan, että synnyttäminen ei ole pakollista. Moni vauvan kuitenkin haluaa ja se synnyttäminen sattuu vain olemaan siinä kohtaa se pakollinen vaihe, joten kyllä silloin vauvaa ajatellaan ja tuleekin ajatella...
Tietenkin ollaan, mutta et vastannut kysymykseen. En kysynyt onko vauva tärkeä, vaan että miksi se on tärkeämpi?
Missä vaiheessa kukaan on sen varsinaisessa merkityksessä väittänyt että lapsi olisi tärkeämpi vai onko väärinymmärtäjät ymmärtäneet tahallaan asian väärin? Jälleen.
Kyllä täällä on läpi keskustelun tullut useita viestejä jossa todetaan lapsen olevan se ”tähti” ja äidin pitäisi olla tyytyväinen että tulee terve vauva, eikä vaatia mitään inhimillistä kohtelua itselleen. Millä lailla se on väärinymmärtämistä?
Minusta on järisyttävän surullista se, että niin moni äiti kilpailee tähteydestä omaa lastansa vastaan. Eikö se lapsi olekaan äidillekin se tapahtuman suurin tähti? Surullista. Todella.
Ai jos synnyttäjä toivoo itselleen asiallista ja inhimillistä kohtelua, se on vauvan syrjään jättämistä? Kuinka monta kertaa tässä ketjussa on jo toistettu, että äidin hyvinvointi vaikuttaa myös vauvaan?
Perusteletko vielä senkin, millä tavalla tiuskiminen, synnyttäjän kovakourainen käsittely tai tikkaaminen ilman puudutusta muka juhlistavat vauvan "tähteyttä"? Eikö henkilökunnan pitäisi kohdella lempeästi ihmistä, joka on tuomassa tai juuri tuonut maailmaan "tähden"?
Elämäsi tulee huomattavasti helpommaksi, kun luovut tuosta minäminä asenteesta.
Selvyyden vuoksi on sanottava, että minä en ole synnyttänyt. Puolustan siis muita, eli tässähän on kyse ihan minäminä-asenteen vastakohdasta. Opiskelen muuten hoitoalaa itsekin.
Miksi ne tiuskivat ja kovakouraiset lääkärit ja kätilöt eivät itse luovu minäminä-asenteestaan? Koska siltähän heidän asenteensa vaikuttaa, kun eivät ota asiakasta huomioon.
- tuo, jolle vastasit
Siinä tapauksessa puolustat minäminä asennetta ;)
Siis mikä tämä minäminä-jankkaus on?
Sen synnyttävän naisenko siis pitäisi empaattisesti ajatella kätilön huonoa päivää, säästää lääkäriparan korvia ja mielellään siivota vielä jälkensä kun lapsi saatu ulos?
En ole kuullutkaan, että noin pitäisi tehdä. Kerro toki mielipiteestäsi lisää, jos haluat naisen siivoavan salin jälkeensä. Huh kaikkea sitä kuuleekin.
Kerrohan sinä sitten tuosta jankkauksestasi.
Täällä kun on haluttu synnyttäjille peruskohteliasta kohtelua, ja sinä jankkaat jostain minäminä - asenteesta.
Miksi minä perustelisin sulle mitään, kun sinäkään et perustellut minulle sitä mistä olet sellaista päähäsi saanut, että salissa ei siivojia kävisi, vaan äidin pitäisi se tehdä itse..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni syntymättömällä lapsella tulisi olla myös enemmän oikeuksia. Synnyttäjät pohtivat synnytysvärejä, istukkakapseleita yms. Tärkeintä on kuitenkin se vauva ja mikäli synnytyksen kulku edellyttää synnytyssuunnitelmasta poikkeamista tulee se tehdä. Synnytyksestä on yhteiskunnasta tehty kokemus ja sitten ollaan pettyneitä siihen, että toiveet eivät toteutuneet. Eikö terveen lapsen tulisi olla tärkeintä? Vai mennäänkö kokemus edellä, jotta äidit olisivat tyytyväisiä?
Kerro nyt ihan aluksi miksi vauvan kuuluu olla naista tärkeämpi?
Eikös siellä synnyttämässä olla juuri sen vauvan takia? Kai vauvallakin silloin jotain merkitystä on... Muistutan, että synnyttäminen ei ole pakollista. Moni vauvan kuitenkin haluaa ja se synnyttäminen sattuu vain olemaan siinä kohtaa se pakollinen vaihe, joten kyllä silloin vauvaa ajatellaan ja tuleekin ajatella...
Tietenkin ollaan, mutta et vastannut kysymykseen. En kysynyt onko vauva tärkeä, vaan että miksi se on tärkeämpi?
Missä vaiheessa kukaan on sen varsinaisessa merkityksessä väittänyt että lapsi olisi tärkeämpi vai onko väärinymmärtäjät ymmärtäneet tahallaan asian väärin? Jälleen.
Kyllä täällä on läpi keskustelun tullut useita viestejä jossa todetaan lapsen olevan se ”tähti” ja äidin pitäisi olla tyytyväinen että tulee terve vauva, eikä vaatia mitään inhimillistä kohtelua itselleen. Millä lailla se on väärinymmärtämistä?
Minusta on järisyttävän surullista se, että niin moni äiti kilpailee tähteydestä omaa lastansa vastaan. Eikö se lapsi olekaan äidillekin se tapahtuman suurin tähti? Surullista. Todella.
Ai jos synnyttäjä toivoo itselleen asiallista ja inhimillistä kohtelua, se on vauvan syrjään jättämistä? Kuinka monta kertaa tässä ketjussa on jo toistettu, että äidin hyvinvointi vaikuttaa myös vauvaan?
Perusteletko vielä senkin, millä tavalla tiuskiminen, synnyttäjän kovakourainen käsittely tai tikkaaminen ilman puudutusta muka juhlistavat vauvan "tähteyttä"? Eikö henkilökunnan pitäisi kohdella lempeästi ihmistä, joka on tuomassa tai juuri tuonut maailmaan "tähden"?
Elämäsi tulee huomattavasti helpommaksi, kun luovut tuosta minäminä asenteesta.
Selvyyden vuoksi on sanottava, että minä en ole synnyttänyt. Puolustan siis muita, eli tässähän on kyse ihan minäminä-asenteen vastakohdasta. Opiskelen muuten hoitoalaa itsekin.
Miksi ne tiuskivat ja kovakouraiset lääkärit ja kätilöt eivät itse luovu minäminä-asenteestaan? Koska siltähän heidän asenteensa vaikuttaa, kun eivät ota asiakasta huomioon.
- tuo, jolle vastasit
Siinä tapauksessa puolustat minäminä asennetta ;)
Siis mikä tämä minäminä-jankkaus on?
Sen synnyttävän naisenko siis pitäisi empaattisesti ajatella kätilön huonoa päivää, säästää lääkäriparan korvia ja mielellään siivota vielä jälkensä kun lapsi saatu ulos?
En ole kuullutkaan, että noin pitäisi tehdä. Kerro toki mielipiteestäsi lisää, jos haluat naisen siivoavan salin jälkeensä. Huh kaikkea sitä kuuleekin.
Kerrohan sinä sitten tuosta jankkauksestasi.
Täällä kun on haluttu synnyttäjille peruskohteliasta kohtelua, ja sinä jankkaat jostain minäminä - asenteesta.
Miksi minä perustelisin sulle mitään, kun sinäkään et perustellut minulle sitä mistä olet sellaista päähäsi saanut, että salissa ei siivojia kävisi, vaan äidin pitäisi se tehdä itse..
Sinulla näyttää olevan pahoja puutteita luetunymmärtämisessä. Eihän kukaan ole väittänyt, että äidit joutuisivat siivoamaan salin vaan että hoitohenkilökunta odottaa että synnyttävät naiset ovat heitä varten eikä toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä juttu muuten, kun tällä palstalla miehet päivät päästään valittavat siitä, että naiset eivät anna tarpeeksi p*llua. Sitten kun joku nainen on antanut miehelle p*llua ja tullut siitä raskaaksi, alkaa tuontyyppinen haukkuminen, mitä on tässäkin ketjussa ollut. Ei saisi antaa p*llua kenellekään eikä saisi olla antamattakaan, ei saisi tulla raskaaksi eikä saisi synnyttää, eikä synnytyksestä saisi missään nimessä puhua. Mitähän naisten oikein pitäisi tehdä, kun kaikki naisten tekemiset, sanomiset ja tekemättä jättämiset ovat väärin?
Anteeksi karkea kielenkäyttö, minua vain kovasti ihmetyttää tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni syntymättömällä lapsella tulisi olla myös enemmän oikeuksia. Synnyttäjät pohtivat synnytysvärejä, istukkakapseleita yms. Tärkeintä on kuitenkin se vauva ja mikäli synnytyksen kulku edellyttää synnytyssuunnitelmasta poikkeamista tulee se tehdä. Synnytyksestä on yhteiskunnasta tehty kokemus ja sitten ollaan pettyneitä siihen, että toiveet eivät toteutuneet. Eikö terveen lapsen tulisi olla tärkeintä? Vai mennäänkö kokemus edellä, jotta äidit olisivat tyytyväisiä?
Kerro nyt ihan aluksi miksi vauvan kuuluu olla naista tärkeämpi?
Eikös siellä synnyttämässä olla juuri sen vauvan takia? Kai vauvallakin silloin jotain merkitystä on... Muistutan, että synnyttäminen ei ole pakollista. Moni vauvan kuitenkin haluaa ja se synnyttäminen sattuu vain olemaan siinä kohtaa se pakollinen vaihe, joten kyllä silloin vauvaa ajatellaan ja tuleekin ajatella...
Tietenkin ollaan, mutta et vastannut kysymykseen. En kysynyt onko vauva tärkeä, vaan että miksi se on tärkeämpi?
Missä vaiheessa kukaan on sen varsinaisessa merkityksessä väittänyt että lapsi olisi tärkeämpi vai onko väärinymmärtäjät ymmärtäneet tahallaan asian väärin? Jälleen.
Kyllä täällä on läpi keskustelun tullut useita viestejä jossa todetaan lapsen olevan se ”tähti” ja äidin pitäisi olla tyytyväinen että tulee terve vauva, eikä vaatia mitään inhimillistä kohtelua itselleen. Millä lailla se on väärinymmärtämistä?
Minusta on järisyttävän surullista se, että niin moni äiti kilpailee tähteydestä omaa lastansa vastaan. Eikö se lapsi olekaan äidillekin se tapahtuman suurin tähti? Surullista. Todella.
Ai jos synnyttäjä toivoo itselleen asiallista ja inhimillistä kohtelua, se on vauvan syrjään jättämistä? Kuinka monta kertaa tässä ketjussa on jo toistettu, että äidin hyvinvointi vaikuttaa myös vauvaan?
Perusteletko vielä senkin, millä tavalla tiuskiminen, synnyttäjän kovakourainen käsittely tai tikkaaminen ilman puudutusta muka juhlistavat vauvan "tähteyttä"? Eikö henkilökunnan pitäisi kohdella lempeästi ihmistä, joka on tuomassa tai juuri tuonut maailmaan "tähden"?
Elämäsi tulee huomattavasti helpommaksi, kun luovut tuosta minäminä asenteesta.
Selvyyden vuoksi on sanottava, että minä en ole synnyttänyt. Puolustan siis muita, eli tässähän on kyse ihan minäminä-asenteen vastakohdasta. Opiskelen muuten hoitoalaa itsekin.
Miksi ne tiuskivat ja kovakouraiset lääkärit ja kätilöt eivät itse luovu minäminä-asenteestaan? Koska siltähän heidän asenteensa vaikuttaa, kun eivät ota asiakasta huomioon.
- tuo, jolle vastasit
Siinä tapauksessa puolustat minäminä asennetta ;)
Siis mikä tämä minäminä-jankkaus on?
Sen synnyttävän naisenko siis pitäisi empaattisesti ajatella kätilön huonoa päivää, säästää lääkäriparan korvia ja mielellään siivota vielä jälkensä kun lapsi saatu ulos?
En ole kuullutkaan, että noin pitäisi tehdä. Kerro toki mielipiteestäsi lisää, jos haluat naisen siivoavan salin jälkeensä. Huh kaikkea sitä kuuleekin.
Kerrohan sinä sitten tuosta jankkauksestasi.
Täällä kun on haluttu synnyttäjille peruskohteliasta kohtelua, ja sinä jankkaat jostain minäminä - asenteesta.
Miksi minä perustelisin sulle mitään, kun sinäkään et perustellut minulle sitä mistä olet sellaista päähäsi saanut, että salissa ei siivojia kävisi, vaan äidin pitäisi se tehdä itse..
Sinulla näyttää olevan pahoja puutteita luetunymmärtämisessä. Eihän kukaan ole väittänyt, että äidit joutuisivat siivoamaan salin vaan että hoitohenkilökunta odottaa että synnyttävät naiset ovat heitä varten eikä toisinpäin.
Kiitos vastauksestasi. Mehän näytimmekin olevamme samassa veneessä. Veneessä jossa kumpikaan ei osaa lukea. Paitsi siis se toinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu muuten, kun tällä palstalla miehet päivät päästään valittavat siitä, että naiset eivät anna tarpeeksi p*llua. Sitten kun joku nainen on antanut miehelle p*llua ja tullut siitä raskaaksi, alkaa tuontyyppinen haukkuminen, mitä on tässäkin ketjussa ollut. Ei saisi antaa p*llua kenellekään eikä saisi olla antamattakaan, ei saisi tulla raskaaksi eikä saisi synnyttää, eikä synnytyksestä saisi missään nimessä puhua. Mitähän naisten oikein pitäisi tehdä, kun kaikki naisten tekemiset, sanomiset ja tekemättä jättämiset ovat väärin?
Anteeksi karkea kielenkäyttö, minua vain kovasti ihmetyttää tämä.
Ja pillua pitäisi antaa, vaikka se olisi väärin kursittu synnytyksessä... ja sattuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun synnyttäjä kieltäytyy toimenpiteestä, tulevaisuudessa tilanteeseen on lomake.
Lomakkeessa synnyttäjä ilmoittaa kieltäytyneensä toimenpiteestä (useita vaihtoehtoja, rasti ruutuun), jolla vältytään myöhemmin potilasvahinkoilmoitukset.Synnyttäjä kieltää sisätutkimuksen, jolla varmistetaan että kohdunsuu on 10 cm auki. Kätilö ei siis pysty antamaan ponnistamiselle lupaa.
Puudutettuna ei välttämättä ole ponnistamisen tarvetta, synnytys venyy, vauva vaurioituu. Synnyttäjä allekirjoitti paperin, jossa kieltäytyy tutkimuksesta, potilasvahinkoa ei tapahtunut, vahinko oli synnyttäjän aiheuttama.Ponnistusvaiheessa kätilö näkee, että väliliha lähtee repeämään peräaukkoa kohti. Kätilö ehdottaa välilihan leikkausta, jolloin repeämää ei tule, tai sen suunta kääntyy sivulle, jolloin peräaukko säästyy.
Synnyttäjä kieltäytyy, ei muuta kuin lomake nenän alle ja nimi paperiin.
Synnyttäjä kieltäytyi toimenpiteestä ja sulkijalihas repesi, synnyttäjän oma vika. Nimi paperissa, ei potilasvahinkoa.Voisiko joku tätä tekstiä alapeukuttanut selittää, mikä tässä käytännössä sitten on vikana? Eikö tätä juuri haeta: että synnyttäjää kuunnellaan - ja totellaan? On täysin ymmärrettävää, että kätilöt ja lääkärit haluavat turvata oman ammatillisen tulevaisuutensa eivätkä joutua johonkin hoitovirhe-zembaloihin synnyttäjän päätösten takia. Eikö tässä allekirjoitus-jutussa täyty kaikkien oikeudet, synnyttäjän ja hoitajien?
Toisen ihmisen eli vauvan turvallisuus ei voi olla hormonihöyryisen naisen oikkujen varassa joka haluaa mukavuussyistä synnytystä vauvan kannalta kohtalokkaasti hidastavan puudutuksen.
Mitähän puudutusta mahdat tarkoittaa? Et kai vaan luule, että mitä enemmän nainen kärsii kivuista sitä paremmin vauva voi ja sitä nopeammin synnytys edistyy?
Puudutus voi heikentää ponnistamista mikä hidastaa synnytystä.
Tämä. Kaveri sai epuduraalin väärässä vaiheessa ja supistukset päättyi kokonaan eikä niitä saatu käynnistymään. Tuskaisen vuorokauden päätteeksi päätyi hätäsektioon. Mutta tätähän monet haluaa..
Minulla taas synnytys oli menossa kiireelliseen sektioon, mutta epiduraalin ansiosta tilanne helpottui ja synnytys meni vauhdilla loppuun lähes kivuitta.
Juttu onkin siinä, että nämä oman pimpsan ympärillä pyörijät kieltävät koskemasta, jolloin ei voi tietää mikä on kohdunsuun tilanne.
Sinutkin varmaan tutkittiin?Jos on hyvin puudutettu, ei tunne ponnistamisen tarvetta, synnytys pitkittyy ja vauva voi kärsiä hapenpuutteesta.
Jos taas lähtee ponnistamaan liian aikaisin, eikä ole tarpeeksi auki, repeää kyllä pahasti tai lapsi jää jumiin.
Kumpikin selviää kokeilemalla sitä kohdunsuuta.Mutta nyt kun on trendi, ettei koskea saa, niin onnea vain tuleviin synnytyksiin.
Ennustan, että vauvakuolleisuus kasvaa tulevaisuudessa, mutta sitä saa mitä tilaa.Synnytyskulttuuriin on muutenkin kuulunut sellainen asia, että kätilö käskee milloin äidin pitää ponnistaa, huolimatta naisen omista tuntemuksista. Eipä tuo eroa asiasta mitenkään. Yllättäen tuotakin vähän aikaa sitten alettiin kyseenalaistaa, pitäisikö sittenkin mennä enemmän sen synnyttäjän tuntemuksien varassa, kuin kätilön.
Niin. Synnytin itse 20 vuotta sitten, ja silloin en tiennyt yhtään mitä minun olisi pitänyt tehdä, koska en saanut kuunnella kehoani, joka kyllä kertoi minulle kaiken tarpeellisen, mutta minua ei kannustettu, ja jopa kiellettiin toimimasta niin miten keho minua käski. Tästä syystä ponnistusvaihe kesti 50 minuuttia kätilön ja hoitajan sättiessä minua miten tuollaisella tuhertamisella ei tule elävää lasta vaan se tukehtuu kun en viitsi ponnistaa kunnolla. Sillä siunaamalla hetkellä kun se vauva asettui kohdussa niin että tunsin ponnistuksen tarpeen, niin sen ponnistaminen ulos keskti kolme työntöä. Eli ponnistusvaiheeni olisi ollut mukava kokemus, ja nopea, jos olisin saanut tehdä niin kuin itsestä oikealta tuntui. Tuosta minulle jäi traumat ja lapsi jäi ainoakseni. En olisi ikinä enää lähtenyt noin vaikeaan synnytykseen, kun enhän eden osannut synnyttää oikein vaan pelleilin ammattilaisten sättiessä vieressä, eikä minua haitannut että lapsikin siinä leikkiponistellessani tukehtuu kuoliaaksi.
Äitini synnytti 1970-luvulla. Yksi kätilöistä alkoi sättiä häntä, että supistukset ovat ihan vääränlaisia, että eihän tuollaisia supistuksia voi ollakaan kun tulevat ihan väärin väliajoin.
Ja miten tämä on mielestäsi relevanttia 50 vuotta myöhemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun synnyttäjä kieltäytyy toimenpiteestä, tulevaisuudessa tilanteeseen on lomake.
Lomakkeessa synnyttäjä ilmoittaa kieltäytyneensä toimenpiteestä (useita vaihtoehtoja, rasti ruutuun), jolla vältytään myöhemmin potilasvahinkoilmoitukset.Synnyttäjä kieltää sisätutkimuksen, jolla varmistetaan että kohdunsuu on 10 cm auki. Kätilö ei siis pysty antamaan ponnistamiselle lupaa.
Puudutettuna ei välttämättä ole ponnistamisen tarvetta, synnytys venyy, vauva vaurioituu. Synnyttäjä allekirjoitti paperin, jossa kieltäytyy tutkimuksesta, potilasvahinkoa ei tapahtunut, vahinko oli synnyttäjän aiheuttama.Ponnistusvaiheessa kätilö näkee, että väliliha lähtee repeämään peräaukkoa kohti. Kätilö ehdottaa välilihan leikkausta, jolloin repeämää ei tule, tai sen suunta kääntyy sivulle, jolloin peräaukko säästyy.
Synnyttäjä kieltäytyy, ei muuta kuin lomake nenän alle ja nimi paperiin.
Synnyttäjä kieltäytyi toimenpiteestä ja sulkijalihas repesi, synnyttäjän oma vika. Nimi paperissa, ei potilasvahinkoa.Voisiko joku tätä tekstiä alapeukuttanut selittää, mikä tässä käytännössä sitten on vikana? Eikö tätä juuri haeta: että synnyttäjää kuunnellaan - ja totellaan? On täysin ymmärrettävää, että kätilöt ja lääkärit haluavat turvata oman ammatillisen tulevaisuutensa eivätkä joutua johonkin hoitovirhe-zembaloihin synnyttäjän päätösten takia. Eikö tässä allekirjoitus-jutussa täyty kaikkien oikeudet, synnyttäjän ja hoitajien?
Toisen ihmisen eli vauvan turvallisuus ei voi olla hormonihöyryisen naisen oikkujen varassa joka haluaa mukavuussyistä synnytystä vauvan kannalta kohtalokkaasti hidastavan puudutuksen.
Mitähän puudutusta mahdat tarkoittaa? Et kai vaan luule, että mitä enemmän nainen kärsii kivuista sitä paremmin vauva voi ja sitä nopeammin synnytys edistyy?
Puudutus voi heikentää ponnistamista mikä hidastaa synnytystä.
Tämä. Kaveri sai epuduraalin väärässä vaiheessa ja supistukset päättyi kokonaan eikä niitä saatu käynnistymään. Tuskaisen vuorokauden päätteeksi päätyi hätäsektioon. Mutta tätähän monet haluaa..
Minulla taas synnytys oli menossa kiireelliseen sektioon, mutta epiduraalin ansiosta tilanne helpottui ja synnytys meni vauhdilla loppuun lähes kivuitta.
Juttu onkin siinä, että nämä oman pimpsan ympärillä pyörijät kieltävät koskemasta, jolloin ei voi tietää mikä on kohdunsuun tilanne.
Sinutkin varmaan tutkittiin?Jos on hyvin puudutettu, ei tunne ponnistamisen tarvetta, synnytys pitkittyy ja vauva voi kärsiä hapenpuutteesta.
Jos taas lähtee ponnistamaan liian aikaisin, eikä ole tarpeeksi auki, repeää kyllä pahasti tai lapsi jää jumiin.
Kumpikin selviää kokeilemalla sitä kohdunsuuta.Mutta nyt kun on trendi, ettei koskea saa, niin onnea vain tuleviin synnytyksiin.
Ennustan, että vauvakuolleisuus kasvaa tulevaisuudessa, mutta sitä saa mitä tilaa.Synnytyskulttuuriin on muutenkin kuulunut sellainen asia, että kätilö käskee milloin äidin pitää ponnistaa, huolimatta naisen omista tuntemuksista. Eipä tuo eroa asiasta mitenkään. Yllättäen tuotakin vähän aikaa sitten alettiin kyseenalaistaa, pitäisikö sittenkin mennä enemmän sen synnyttäjän tuntemuksien varassa, kuin kätilön.
Niin. Synnytin itse 20 vuotta sitten, ja silloin en tiennyt yhtään mitä minun olisi pitänyt tehdä, koska en saanut kuunnella kehoani, joka kyllä kertoi minulle kaiken tarpeellisen, mutta minua ei kannustettu, ja jopa kiellettiin toimimasta niin miten keho minua käski. Tästä syystä ponnistusvaihe kesti 50 minuuttia kätilön ja hoitajan sättiessä minua miten tuollaisella tuhertamisella ei tule elävää lasta vaan se tukehtuu kun en viitsi ponnistaa kunnolla. Sillä siunaamalla hetkellä kun se vauva asettui kohdussa niin että tunsin ponnistuksen tarpeen, niin sen ponnistaminen ulos keskti kolme työntöä. Eli ponnistusvaiheeni olisi ollut mukava kokemus, ja nopea, jos olisin saanut tehdä niin kuin itsestä oikealta tuntui. Tuosta minulle jäi traumat ja lapsi jäi ainoakseni. En olisi ikinä enää lähtenyt noin vaikeaan synnytykseen, kun enhän eden osannut synnyttää oikein vaan pelleilin ammattilaisten sättiessä vieressä, eikä minua haitannut että lapsikin siinä leikkiponistellessani tukehtuu kuoliaaksi.
Äitini synnytti 1970-luvulla. Yksi kätilöistä alkoi sättiä häntä, että supistukset ovat ihan vääränlaisia, että eihän tuollaisia supistuksia voi ollakaan kun tulevat ihan väärin väliajoin.
Ja miten tämä on mielestäsi relevanttia 50 vuotta myöhemmin?
Miksi se ei olisi relevanttia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni syntymättömällä lapsella tulisi olla myös enemmän oikeuksia. Synnyttäjät pohtivat synnytysvärejä, istukkakapseleita yms. Tärkeintä on kuitenkin se vauva ja mikäli synnytyksen kulku edellyttää synnytyssuunnitelmasta poikkeamista tulee se tehdä. Synnytyksestä on yhteiskunnasta tehty kokemus ja sitten ollaan pettyneitä siihen, että toiveet eivät toteutuneet. Eikö terveen lapsen tulisi olla tärkeintä? Vai mennäänkö kokemus edellä, jotta äidit olisivat tyytyväisiä?
Kerro nyt ihan aluksi miksi vauvan kuuluu olla naista tärkeämpi?
Eikös siellä synnyttämässä olla juuri sen vauvan takia? Kai vauvallakin silloin jotain merkitystä on... Muistutan, että synnyttäminen ei ole pakollista. Moni vauvan kuitenkin haluaa ja se synnyttäminen sattuu vain olemaan siinä kohtaa se pakollinen vaihe, joten kyllä silloin vauvaa ajatellaan ja tuleekin ajatella...
Tietenkin ollaan, mutta et vastannut kysymykseen. En kysynyt onko vauva tärkeä, vaan että miksi se on tärkeämpi?
Missä vaiheessa kukaan on sen varsinaisessa merkityksessä väittänyt että lapsi olisi tärkeämpi vai onko väärinymmärtäjät ymmärtäneet tahallaan asian väärin? Jälleen.
Kyllä täällä on läpi keskustelun tullut useita viestejä jossa todetaan lapsen olevan se ”tähti” ja äidin pitäisi olla tyytyväinen että tulee terve vauva, eikä vaatia mitään inhimillistä kohtelua itselleen. Millä lailla se on väärinymmärtämistä?
Minusta on järisyttävän surullista se, että niin moni äiti kilpailee tähteydestä omaa lastansa vastaan. Eikö se lapsi olekaan äidillekin se tapahtuman suurin tähti? Surullista. Todella.
Ai jos synnyttäjä toivoo itselleen asiallista ja inhimillistä kohtelua, se on vauvan syrjään jättämistä? Kuinka monta kertaa tässä ketjussa on jo toistettu, että äidin hyvinvointi vaikuttaa myös vauvaan?
Perusteletko vielä senkin, millä tavalla tiuskiminen, synnyttäjän kovakourainen käsittely tai tikkaaminen ilman puudutusta muka juhlistavat vauvan "tähteyttä"? Eikö henkilökunnan pitäisi kohdella lempeästi ihmistä, joka on tuomassa tai juuri tuonut maailmaan "tähden"?
Elämäsi tulee huomattavasti helpommaksi, kun luovut tuosta minäminä asenteesta.
Selvyyden vuoksi on sanottava, että minä en ole synnyttänyt. Puolustan siis muita, eli tässähän on kyse ihan minäminä-asenteen vastakohdasta. Opiskelen muuten hoitoalaa itsekin.
Miksi ne tiuskivat ja kovakouraiset lääkärit ja kätilöt eivät itse luovu minäminä-asenteestaan? Koska siltähän heidän asenteensa vaikuttaa, kun eivät ota asiakasta huomioon.
- tuo, jolle vastasit
Siinä tapauksessa puolustat minäminä asennetta ;)
Siis mikä tämä minäminä-jankkaus on?
Sen synnyttävän naisenko siis pitäisi empaattisesti ajatella kätilön huonoa päivää, säästää lääkäriparan korvia ja mielellään siivota vielä jälkensä kun lapsi saatu ulos?
En ole kuullutkaan, että noin pitäisi tehdä. Kerro toki mielipiteestäsi lisää, jos haluat naisen siivoavan salin jälkeensä. Huh kaikkea sitä kuuleekin.
Kerrohan sinä sitten tuosta jankkauksestasi.
Täällä kun on haluttu synnyttäjille peruskohteliasta kohtelua, ja sinä jankkaat jostain minäminä - asenteesta.
Miksi minä perustelisin sulle mitään, kun sinäkään et perustellut minulle sitä mistä olet sellaista päähäsi saanut, että salissa ei siivojia kävisi, vaan äidin pitäisi se tehdä itse..
Hei haloo, nyt valoja päälle. Lueppa uudelleen se kommentti, jossa mainittiin tuo synnytyssalin siivoaminen.
Ei siinä sanota, että äidin pitää siivota synnytyssali. Opettele lukemaan ja ymmärtämään lukemasi.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun synnyttäjä kieltäytyy toimenpiteestä, tulevaisuudessa tilanteeseen on lomake.
Lomakkeessa synnyttäjä ilmoittaa kieltäytyneensä toimenpiteestä (useita vaihtoehtoja, rasti ruutuun), jolla vältytään myöhemmin potilasvahinkoilmoitukset.Synnyttäjä kieltää sisätutkimuksen, jolla varmistetaan että kohdunsuu on 10 cm auki. Kätilö ei siis pysty antamaan ponnistamiselle lupaa.
Puudutettuna ei välttämättä ole ponnistamisen tarvetta, synnytys venyy, vauva vaurioituu. Synnyttäjä allekirjoitti paperin, jossa kieltäytyy tutkimuksesta, potilasvahinkoa ei tapahtunut, vahinko oli synnyttäjän aiheuttama.Ponnistusvaiheessa kätilö näkee, että väliliha lähtee repeämään peräaukkoa kohti. Kätilö ehdottaa välilihan leikkausta, jolloin repeämää ei tule, tai sen suunta kääntyy sivulle, jolloin peräaukko säästyy.
Synnyttäjä kieltäytyy, ei muuta kuin lomake nenän alle ja nimi paperiin.
Synnyttäjä kieltäytyi toimenpiteestä ja sulkijalihas repesi, synnyttäjän oma vika. Nimi paperissa, ei potilasvahinkoa.Voisiko joku tätä tekstiä alapeukuttanut selittää, mikä tässä käytännössä sitten on vikana? Eikö tätä juuri haeta: että synnyttäjää kuunnellaan - ja totellaan? On täysin ymmärrettävää, että kätilöt ja lääkärit haluavat turvata oman ammatillisen tulevaisuutensa eivätkä joutua johonkin hoitovirhe-zembaloihin synnyttäjän päätösten takia. Eikö tässä allekirjoitus-jutussa täyty kaikkien oikeudet, synnyttäjän ja hoitajien?
Toisen ihmisen eli vauvan turvallisuus ei voi olla hormonihöyryisen naisen oikkujen varassa joka haluaa mukavuussyistä synnytystä vauvan kannalta kohtalokkaasti hidastavan puudutuksen.
Mitähän puudutusta mahdat tarkoittaa? Et kai vaan luule, että mitä enemmän nainen kärsii kivuista sitä paremmin vauva voi ja sitä nopeammin synnytys edistyy?
Puudutus voi heikentää ponnistamista mikä hidastaa synnytystä.
Tämä. Kaveri sai epuduraalin väärässä vaiheessa ja supistukset päättyi kokonaan eikä niitä saatu käynnistymään. Tuskaisen vuorokauden päätteeksi päätyi hätäsektioon. Mutta tätähän monet haluaa..
Minulla taas synnytys oli menossa kiireelliseen sektioon, mutta epiduraalin ansiosta tilanne helpottui ja synnytys meni vauhdilla loppuun lähes kivuitta.
Juttu onkin siinä, että nämä oman pimpsan ympärillä pyörijät kieltävät koskemasta, jolloin ei voi tietää mikä on kohdunsuun tilanne.
Sinutkin varmaan tutkittiin?Jos on hyvin puudutettu, ei tunne ponnistamisen tarvetta, synnytys pitkittyy ja vauva voi kärsiä hapenpuutteesta.
Jos taas lähtee ponnistamaan liian aikaisin, eikä ole tarpeeksi auki, repeää kyllä pahasti tai lapsi jää jumiin.
Kumpikin selviää kokeilemalla sitä kohdunsuuta.Mutta nyt kun on trendi, ettei koskea saa, niin onnea vain tuleviin synnytyksiin.
Ennustan, että vauvakuolleisuus kasvaa tulevaisuudessa, mutta sitä saa mitä tilaa.Synnytyskulttuuriin on muutenkin kuulunut sellainen asia, että kätilö käskee milloin äidin pitää ponnistaa, huolimatta naisen omista tuntemuksista. Eipä tuo eroa asiasta mitenkään. Yllättäen tuotakin vähän aikaa sitten alettiin kyseenalaistaa, pitäisikö sittenkin mennä enemmän sen synnyttäjän tuntemuksien varassa, kuin kätilön.
Niin. Synnytin itse 20 vuotta sitten, ja silloin en tiennyt yhtään mitä minun olisi pitänyt tehdä, koska en saanut kuunnella kehoani, joka kyllä kertoi minulle kaiken tarpeellisen, mutta minua ei kannustettu, ja jopa kiellettiin toimimasta niin miten keho minua käski. Tästä syystä ponnistusvaihe kesti 50 minuuttia kätilön ja hoitajan sättiessä minua miten tuollaisella tuhertamisella ei tule elävää lasta vaan se tukehtuu kun en viitsi ponnistaa kunnolla. Sillä siunaamalla hetkellä kun se vauva asettui kohdussa niin että tunsin ponnistuksen tarpeen, niin sen ponnistaminen ulos keskti kolme työntöä. Eli ponnistusvaiheeni olisi ollut mukava kokemus, ja nopea, jos olisin saanut tehdä niin kuin itsestä oikealta tuntui. Tuosta minulle jäi traumat ja lapsi jäi ainoakseni. En olisi ikinä enää lähtenyt noin vaikeaan synnytykseen, kun enhän eden osannut synnyttää oikein vaan pelleilin ammattilaisten sättiessä vieressä, eikä minua haitannut että lapsikin siinä leikkiponistellessani tukehtuu kuoliaaksi.
Äitini synnytti 1970-luvulla. Yksi kätilöistä alkoi sättiä häntä, että supistukset ovat ihan vääränlaisia, että eihän tuollaisia supistuksia voi ollakaan kun tulevat ihan väärin väliajoin.
Ja miten tämä on mielestäsi relevanttia 50 vuotta myöhemmin?
Minusta se on hyvin relevanttia. Osoitus siitä ettei asiat ole muuttuneet vieläkään. Olin kuvitellut että äitini kokemat synnytyskauhut jäivät sinne 80-luvulle, mutta koin itse yhtä kamalan kokemuksen 2012.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun synnyttäjä kieltäytyy toimenpiteestä, tulevaisuudessa tilanteeseen on lomake.
Lomakkeessa synnyttäjä ilmoittaa kieltäytyneensä toimenpiteestä (useita vaihtoehtoja, rasti ruutuun), jolla vältytään myöhemmin potilasvahinkoilmoitukset.Synnyttäjä kieltää sisätutkimuksen, jolla varmistetaan että kohdunsuu on 10 cm auki. Kätilö ei siis pysty antamaan ponnistamiselle lupaa.
Puudutettuna ei välttämättä ole ponnistamisen tarvetta, synnytys venyy, vauva vaurioituu. Synnyttäjä allekirjoitti paperin, jossa kieltäytyy tutkimuksesta, potilasvahinkoa ei tapahtunut, vahinko oli synnyttäjän aiheuttama.Ponnistusvaiheessa kätilö näkee, että väliliha lähtee repeämään peräaukkoa kohti. Kätilö ehdottaa välilihan leikkausta, jolloin repeämää ei tule, tai sen suunta kääntyy sivulle, jolloin peräaukko säästyy.
Synnyttäjä kieltäytyy, ei muuta kuin lomake nenän alle ja nimi paperiin.
Synnyttäjä kieltäytyi toimenpiteestä ja sulkijalihas repesi, synnyttäjän oma vika. Nimi paperissa, ei potilasvahinkoa.Voisiko joku tätä tekstiä alapeukuttanut selittää, mikä tässä käytännössä sitten on vikana? Eikö tätä juuri haeta: että synnyttäjää kuunnellaan - ja totellaan? On täysin ymmärrettävää, että kätilöt ja lääkärit haluavat turvata oman ammatillisen tulevaisuutensa eivätkä joutua johonkin hoitovirhe-zembaloihin synnyttäjän päätösten takia. Eikö tässä allekirjoitus-jutussa täyty kaikkien oikeudet, synnyttäjän ja hoitajien?
Toisen ihmisen eli vauvan turvallisuus ei voi olla hormonihöyryisen naisen oikkujen varassa joka haluaa mukavuussyistä synnytystä vauvan kannalta kohtalokkaasti hidastavan puudutuksen.
Mitähän puudutusta mahdat tarkoittaa? Et kai vaan luule, että mitä enemmän nainen kärsii kivuista sitä paremmin vauva voi ja sitä nopeammin synnytys edistyy?
Puudutus voi heikentää ponnistamista mikä hidastaa synnytystä.
Tämä. Kaveri sai epuduraalin väärässä vaiheessa ja supistukset päättyi kokonaan eikä niitä saatu käynnistymään. Tuskaisen vuorokauden päätteeksi päätyi hätäsektioon. Mutta tätähän monet haluaa..
Minulla taas synnytys oli menossa kiireelliseen sektioon, mutta epiduraalin ansiosta tilanne helpottui ja synnytys meni vauhdilla loppuun lähes kivuitta.
Juttu onkin siinä, että nämä oman pimpsan ympärillä pyörijät kieltävät koskemasta, jolloin ei voi tietää mikä on kohdunsuun tilanne.
Sinutkin varmaan tutkittiin?Jos on hyvin puudutettu, ei tunne ponnistamisen tarvetta, synnytys pitkittyy ja vauva voi kärsiä hapenpuutteesta.
Jos taas lähtee ponnistamaan liian aikaisin, eikä ole tarpeeksi auki, repeää kyllä pahasti tai lapsi jää jumiin.
Kumpikin selviää kokeilemalla sitä kohdunsuuta.Mutta nyt kun on trendi, ettei koskea saa, niin onnea vain tuleviin synnytyksiin.
Ennustan, että vauvakuolleisuus kasvaa tulevaisuudessa, mutta sitä saa mitä tilaa.Synnytyskulttuuriin on muutenkin kuulunut sellainen asia, että kätilö käskee milloin äidin pitää ponnistaa, huolimatta naisen omista tuntemuksista. Eipä tuo eroa asiasta mitenkään. Yllättäen tuotakin vähän aikaa sitten alettiin kyseenalaistaa, pitäisikö sittenkin mennä enemmän sen synnyttäjän tuntemuksien varassa, kuin kätilön.
Niin. Synnytin itse 20 vuotta sitten, ja silloin en tiennyt yhtään mitä minun olisi pitänyt tehdä, koska en saanut kuunnella kehoani, joka kyllä kertoi minulle kaiken tarpeellisen, mutta minua ei kannustettu, ja jopa kiellettiin toimimasta niin miten keho minua käski. Tästä syystä ponnistusvaihe kesti 50 minuuttia kätilön ja hoitajan sättiessä minua miten tuollaisella tuhertamisella ei tule elävää lasta vaan se tukehtuu kun en viitsi ponnistaa kunnolla. Sillä siunaamalla hetkellä kun se vauva asettui kohdussa niin että tunsin ponnistuksen tarpeen, niin sen ponnistaminen ulos keskti kolme työntöä. Eli ponnistusvaiheeni olisi ollut mukava kokemus, ja nopea, jos olisin saanut tehdä niin kuin itsestä oikealta tuntui. Tuosta minulle jäi traumat ja lapsi jäi ainoakseni. En olisi ikinä enää lähtenyt noin vaikeaan synnytykseen, kun enhän eden osannut synnyttää oikein vaan pelleilin ammattilaisten sättiessä vieressä, eikä minua haitannut että lapsikin siinä leikkiponistellessani tukehtuu kuoliaaksi.
Äitini synnytti 1970-luvulla. Yksi kätilöistä alkoi sättiä häntä, että supistukset ovat ihan vääränlaisia, että eihän tuollaisia supistuksia voi ollakaan kun tulevat ihan väärin väliajoin.
Ja miten tämä on mielestäsi relevanttia 50 vuotta myöhemmin?
Saat toki olla tuota mieltä. Tässä ketjussa on kerrottu lukuisia esimerkkejä nykyajasta... mutta niitäkin kertomuksia vähätellään, niitä ei pidetä tärkeinä tai niitä ei uskota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä on miehiä, ketkä vaatii teiltä seksiä synnyttämisen aiheuttamista vahingoista huolimatta, niin suosittelen vaihtamaan miestä. Ei ole tervettä elää tuollaisen ihmisen kanssa. Ei mulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko, että suurin osa näistä tässä ketjussa synnyttäjien kokemuksia ja toivomuksia asiallisesta ja myötätuntoisesta kohtelusta vähättelevistä kirjoittajista on ensinnäkään naisia ja toisekseen terveydenhuollon ammattilaisia. Toki joukossa voi muutama tällainenkin olla, mutta suurin osa on varmasti samoja naisvihaajamiehiä, jotka muissa ketjuissa ulvovat naisen ja etenkin p*llunpuutettaan.
Nyt tässä synnytysketjussa vaan löysivät yhden mahdollisuuden lisää nimitellä, haukkua ja vähätellä naisia, jotka vieläpä ovat todistettavasti harrastaneet seksiä jonkun muun kuin sen luokan hiljaisimman pojan aka kaljapulloa yksinään hellivän syrjäytyneen persoonallisuushäiriöisen ilkimyksen kanssa.
Tai sitten kirjoittajat ovat useamman synnytyksen kokeneita aikuisia ihmisiä, jotka eivät pahoista mieltään hoitotoimenpiteitä ja ohjauksesta hysteerisen kermaperseinen tavoin.
Tai olisiko niin, että kaikilla ei ole syytä valittaa? Ei ole sattunut mitään ikävää synnytyksessä?
Jos sinä menet hammaslääkäriin ja hammaslääkäri on tyly, ei puhu sinulle mitään ja vielä poraa kieleesi niin sinäkö et saisi valittaa, koska naapurin Maijaakaan ei ole porattu kieleen?
Naapurin Maija täällä sitten suu vaahdossa mesoo, minkälainen kermaperse olet, kun olet pahoittanut mielesi hammaslääkärissä. Eihän sinulla voi olla mitään syytä valittaa, kun ei Maijallakaan ole, eikä hänellekään ole mitään pahaa sattunut.
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä on miehiä, ketkä vaatii teiltä seksiä synnyttämisen aiheuttamista vahingoista huolimatta, niin suosittelen vaihtamaan miestä. Ei ole tervettä elää tuollaisen ihmisen kanssa. Ei mulla muuta.
Entä jos nainenkin halauisia seksiä muttei pysty enää nauttimaan vaurioiden takia?
Raskausaika oli kamalaa. Hoitajat on oikeasti roiseja ja kovakouraisia niiden isojen välineiden kanssa, mitä työntävät emättimeen. Olen itsekin hoitaja, joten en nyt tässä hauku yleisellä tasolla.
Mut sanotaan, jos on vaikka herkkä ihminen tai kokenut seksuaaliväkivaltaa, niin olo tuntuu aika raiskatulta, jos joutuu vielä kovakouraiseen käsittelyyn ilman, että pehmentäisi tilannetta vaikka pienellä keskustelulla tai varoituksella etukäteen. On mulla ollut hyviä kokemuksia hoitajista, mutta jotenkin tähän raskausaikaan kuului monia huonoja ja kivuliaita kokemuksia.
En ole synnyttänyt, ja näiden väkivaltajuttujen jälkeen tuntuu etten edes uskalla moiseen ryhtyä :(
En tietenkään väheksy kenenkään kokemuksia. Mutta tuli mieleen, monet (no kaikki) alapään toimenpiteet on lähtökohtaisesti kivuliaita, yksityisalueelle "tunkeutumista", noloja.
Olin taannoin papa-kokeessa. Se on joka kerta sattunut paljon. Nyt kerroin asiasta ennakkoon hoitajalle.
Huoneessa oli myös toinen hoitaja, harjoittelija. He kysyivät saako hän jäädä huoneeseen, annoin luvan.
Hoitaja selosti koko ajan toimenpiteen aikana mitä hän on tekemässä ja tekee seuraavaksi. Oli todella ihana.
Silti se sattui, varsinkin se kun ne raudat työnnetään sinne syvälle...tuli mieleen, että toimenpide voi olla "väkivaltainen", mutta ei sen tekijä. Jos hän tahallaan olisi tehnyt siitä entistä kivuliaamman, no se olisi väkivaltaa!! Päinvastoin, hän yritti tehdä sen niin varovasti kuin pystyi, silti oli suht kivuliasta.
Kai minulla on itsemäärämisoikeus, olisin voinut sanoa että stop, nyt lopetetaan, sattuu liikaa. Mutta sitten ei oltaisi saatu mitään näytteitä, ja se olisi huonompi homma, kun tärkeästä asiasta kyse (syöpäseulonta).
Joten, kai se sitten kuuluu "pelin henkeen", että pitää kestää noloja ja kivuliaita toimenpiteitä, jos on terveys ja henki kyseessä. Mutta se että joku tahallaan pahantahtoisesti satuttaisi toista ihmistä ja haluaisi satuttaa häntä...vaikea uskoa että joku terveydenhuollon ammattilainen tekisi niin. Jos näin on käynyt, on kyllä asenneongelma ammattilaisella ja ovat väärässä työssä!
Sain naistenpolilla todella hyvää ja asiallista kohtelua, vaikka odotin jotain ihan karmeaa. En ollut synnyttämässä vaan tein abortin. Hyvä kohtelu kuuluu kaikille potilaan asemassa oleville, ja olen todella pahoillani tähän ketjuun kirjoittaneiden puolesta.
En ole kuullutkaan, että noin pitäisi tehdä. Kerro toki mielipiteestäsi lisää, jos haluat naisen siivoavan salin jälkeensä. Huh kaikkea sitä kuuleekin.