Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Ammattitaitoisuutta on myös se, että potilaan käytöksestä riippumatta tälle ollaan empaattisia ja kunnioittavia. Kovissa kivuissa, epävarmana ja pelokkaana sekoamispisteessä kaikki kommentit ei välttämättä tule ulos rakentavimmalla tavalla, mutta lääkärin/hoitajan tulisi se ymmärtää, että sitä suuremmalla syyllä tarvitaan lämmintä ja rauhoittavaa ilmapiiriä ja apua toiselle. On liikaa vaadittu, että hoidettavana olevan potilaan pitäisi keksiä oikea tapa ja vetää juuri oikeista naruista, että saa välittävää hoitoa. 

Kun ihminen on avuton ja ilman tukihenkilöä herkässä tilanteessa, häntä pitää ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten mennään synnytykseen ILMAN sitä oletusta, että siellä kätilön/lääkärin täytyy laittaa sormet sinne vaginaan. Jokainen hetki pitäisi selostaa kuin urheilutoimittaja.

Seuraa kampanjaa ja keskustelua hieman tarkemmin, jotta pääset kärryille. Kyse ei ole siitä, että synnyttävä ihminen ei tajuaisi, että hänen yksityisalueelleen kosketaan ja ettei saisi koskea synnyttävään ihmiseen tai että pitäisi jokainen hetki selostaa kuin urheilutoimittaja. 

Eli nyt korvat hörölle ja sisälukutaitolasit kehiin! :) Vaikka toki tiedät itsekin, mistä tässä oikeasti on kyse, kunhan provosoit.

Hei, mulle kävisi, että joku selostaisi siinä vieressä urheilutoimittajan tapaan kaiken, mitä olisi about tapahtumassa. Mielummin se, kuin ettei mitään hajua mitä tapahtuu! 

Tulee mieleen se tapaus, kun Matti Kyllönen päivitteli, miten formula ykkös-auton suuttimista löivät liekit, ja Keke Ruusperi totesi, että meilläpäin niitä kutsutaan pakoputkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Jokainenhan voi halutessaan synnyttää yksin kotona, joten miksi menevät sinne sairaalaan ronkittavaksi?

Itse ainakin mielelläni menen sairaalaan synnyttämään ja luotan siihen, että lääkärit ja kätilöt tekevät kaikkensa turvallisen synnytykseni puolesta ja hyvin on tähän asti mennyt. Ei kai se nyt kenellekään voi tulla ylllätyksenä, että sinnekin katsotaan sairaalassa ja tarvittaessa tutkitaan tilanne yms.

Näin henkilökohtaisesti kun olen nuorena joutunut kokemaan ihan sen oikean seksuaaliväkivallan, niin voin sen sanoa, että kyllä ne synnytykseen liittyvät tutkimukset ovat kaukana siitä väkivallasta.

Minä olen joutunut todella nuorena samanlaisen väkivallan kohteeksi ja on minulla silti empatiaa naisia kohtaan, jotka käyvät synnyttämässä ja että heillä kuuluu olla turvallinen ympäristö synnytystä varten, jossa ei tuosta vaan aleta tunkemaan sinne ties mitä ilman, että siitä ilmoitetaan ja kerrota mitä on tapahtumassa.

Ja muutenkaan, ei tämä mikään kilpailu ole. Tai jos on, niin pitäisikö minunkin tässä vaiheessa alkaa puhumaan siitä, ettei se sinun kokemuksesi varmati ollut niin hirveä, kuin minun niin sinun ei pitäisi edes mistään väkivallasta mainita. 

Oman kokemuksen mukaan ihan missä tahansa muissa hoitotoimenpiteissä olen saanut hyvin asiallista, kohteliasta ja jopa erittäin hyvää ja hienotunteista kohtelua, paitsi raskausaikana ja synnytysosastolla.

Näistä kokemuksista traumatisoituneet ihmiset ovat ilmeisesti lähtökohdiltaan herkempiä eivätkä pääse yli elämän epämiellyttävistä asioista pitkänkaään ajan jälkeen. Onhan se  kyllä iso menetys ja harmi jos joku yksittäinen inhottava kokemus jää määrittämään omaa elämää niin että fiksoituu vain siihen ja sen aiheuttamaan traumaan. Synnyttämisen kokemus on joillekin se, millä lähtee määrittämaan itseä äitinä ja siksi halutaan siitä sellainen voimaannuttava ihmeellinen kokemus. Toiselle synnytys on taas vain yksi kokemus  elämän polulla, eikä jää  sitä suuremmin miettimään sitä vaikka siinä olisi ollut draamaakin. Me olemme niin erilaisia, mutta tuleehan tässä nyt esiin että eletään 2000 -luvulla, ennen oltiin iloisia että oltiin hengissä...

Olen aina miettinyt että jos se synnytys talin tähti on vauva niin miksi äiteihin heidän tahtomattaan yritetään tykittää kivunlievitystä vaikka sille ei ole tarvetta.

Olen saanut itse oikeasti suuttua siitä että minulle on tyrkytetty epiduraalia vaikka en sitä tarvinnut. V

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten mennään synnytykseen ILMAN sitä oletusta, että siellä kätilön/lääkärin täytyy laittaa sormet sinne vaginaan. Jokainen hetki pitäisi selostaa kuin urheilutoimittaja.

Tai toisaalta pitää koko ajan olla varautunut, että milloin tahansa voi joku hyökätä ja tunkea sormet vaginaasi, koska näin se nyt vaan on. Synnytys voi kestää useamman vuorokauden, joten todella kivahan se on pysyä valppaana moisen penetraation mahdollisuuden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainenhan voi halutessaan synnyttää yksin kotona, joten miksi menevät sinne sairaalaan ronkittavaksi?

Itse ainakin mielelläni menen sairaalaan synnyttämään ja luotan siihen, että lääkärit ja kätilöt tekevät kaikkensa turvallisen synnytykseni puolesta ja hyvin on tähän asti mennyt. Ei kai se nyt kenellekään voi tulla ylllätyksenä, että sinnekin katsotaan sairaalassa ja tarvittaessa tutkitaan tilanne yms.

Näin henkilökohtaisesti kun olen nuorena joutunut kokemaan ihan sen oikean seksuaaliväkivallan, niin voin sen sanoa, että kyllä ne synnytykseen liittyvät tutkimukset ovat kaukana siitä väkivallasta.

Minä olen joutunut todella nuorena samanlaisen väkivallan kohteeksi ja on minulla silti empatiaa naisia kohtaan, jotka käyvät synnyttämässä ja että heillä kuuluu olla turvallinen ympäristö synnytystä varten, jossa ei tuosta vaan aleta tunkemaan sinne ties mitä ilman, että siitä ilmoitetaan ja kerrota mitä on tapahtumassa.

Ja muutenkaan, ei tämä mikään kilpailu ole. Tai jos on, niin pitäisikö minunkin tässä vaiheessa alkaa puhumaan siitä, ettei se sinun kokemuksesi varmati ollut niin hirveä, kuin minun niin sinun ei pitäisi edes mistään väkivallasta mainita. 

Lähinnä se esimerkki, kun tämä eräs nainen oli ollut synnytyssairaalassa ja lääkäri oli tullut huoneeseen ja pyytänyt ottamaan housut pois, jonka jälkeen tehnyt sisätutkimuksen ja lähtenyt. Nainen sanoi sen sisätutkimusken tulleen yllätyksenä? Mitäköhän kuvitteli, kun pyydetään ottamaan housut pois ja ollaan synnyttämässä? Ja väitti, että lääkäri ei sanonut mitään, mutta kuitenkin toteaa lääkärin pyytäneen ottamaan housut pois? Niin miten se lääkäri tämän teki sanomatta mitään? Eleillä? Ja todennäköisesti on unohtanut myös muitakin sanoja, mitä lääkäri sanoi kuten itsekin totesi, että ei välttämättä muista... Nämä ristiriidat vain hämäävät minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketieteen suunnalta katsottuna se p***u on ELIN, siinä missä korvakin. Ei sen kummempaa. Eli hyvähän se on toki varottaa, että sinne katsotaan, mutta ei siinä sen dramaattisempaa.

t. Mies

Hei, MiEs

Tietysti p***u on elin, mutta emme elä vain lääketieteen kontekstissa, vaan tähän kyseiseen elimeen on latautunut paljon enemmän yksityisyyden ja henkilökohtaisuuden teemoja kuin vaikka korvaan. Ei tämän asian tärkeys pyyhkiydy pois sillä, että asiaa vähätellään. Lisäksi, jo p***n tuntoaisti on ihan eri luokkaa kuin monen muun elimen, miksi ei ole sama asia tosta noin vain työntää sinne asioita. 

Tietystikkään en ole itse ollut synnyttäjä. En ole myöskään kätilö tai lääkäri. Muutaman kerran olen ollut "tapahtumaa" seuraamassa ja minun näkökulmastani katsottuna, se kaikki näytti varsin yhtenäiseltä tapahtumalta. Eli tullaan synnyttämään, avataan ne haarat ja paljastetaan se elin, siitä se lähtee... kätilöt tekee sen mitä täytyy. Ja mitä tapahtuu, yleensä kuuluu siihen tapahtumaan. Uutta tietoa minulle on, että tehtäisiin jotain muuta, mikä ei kuulu synnytykseen !!? Tapahtuuko tämä teidän mainitsema tarkastus jossain muussa yhteydessä? Kysytäänkö synnyttäjältä, että haluatko synnyttää vai jätetäänkö sisälle?

Ja edelliselle: eikö tässä ollut kyse sormista?

t. Mies

Vierailija kirjoitti:

Jokainenhan voi halutessaan synnyttää yksin kotona, joten miksi menevät sinne sairaalaan ronkittavaksi?

Itse ainakin mielelläni menen sairaalaan synnyttämään ja luotan siihen, että lääkärit ja kätilöt tekevät kaikkensa turvallisen synnytykseni puolesta ja hyvin on tähän asti mennyt. Ei kai se nyt kenellekään voi tulla ylllätyksenä, että sinnekin katsotaan sairaalassa ja tarvittaessa tutkitaan tilanne yms.

Näin henkilökohtaisesti kun olen nuorena joutunut kokemaan ihan sen oikean seksuaaliväkivallan, niin voin sen sanoa, että kyllä ne synnytykseen liittyvät tutkimukset ovat kaukana siitä väkivallasta.

No ei sitä oikein voi jos tietää että voi joutua vaikka kiireelliseen sektioon kesken synnytyksen. Minä myös olen nuorena kokenut seksväkivaltaa ja kyllä se synnytyssairaalassa koettu toiminta oli ihan ehtaa väkiv altaa. Eivät saaneet ballonkia kunnolla sisään ja verta lensi kirjaimellisesti seinille saakka, hakivat vaan lisää henkilöitä pitämään minua aloillani kun yritin kiivetä karkuun toimenpidepöydällä. Kolme eri henkilöä koitti. Itkin ja huusin ja anelin sektiota. Naurettiin vain että ei kuule sitä noin vain saa. Minulle kerrottiin vain että seuraavaksi koitetaan sitten tällaista ankannokkaa jolla otetaan kohdunkaulasta kiinni (joka oli jo siinä vaiheessa niin tuusannuuskana että kipu oli sanoinkuvaamaton). Kukaan ei missään vaiheessa tarjonnut mitään kipulääkkeitä eikä kertonut että hei sinulla on potilaana oikeus kieltäytyä tästä järjettömästä toimenpiteestä. Olin sinisilmäinen ja kuvittelin että minun oli pakko siihen suostua tai minut heitettäisiin synnytyssairaalasta pois. Pääsisimpä nyt takaisin siihen tilanteeseen. Menetin koko lapseni vauva-ajan vakavan masennuksen takia, synnytyskokemukseni oli niin traumaattinen että kaikki lapsuuteni ra*skau*set jäivät kakkoseksi aivan heittämällä. Ja kauas.

Toisaalta tuntuu myös ainakin osa näistä nk. "Synnytysväkivaltaa" kokeneista vaan liioittelevan tilanteitaan ja vetävänsä herneet nenään joka asiasta.

Muistan kun olin esikoiseni kanssa vauvakahvilassa ja mammat alkoivat puhua synnytyksestä, niin siellä tuli esille lähinnä negatiivisia kommentteja. Milloin ei oltu tultu toimeen jonkun hoitajan kanssa tai yhdenkin mielestä sairaalassa oli liian kova patja!??!!! Siis mitä ihmettä mietin jo silloin enkä todellakaan voinut siinä sanoa omia pelkkiä hyviä ajatuksiani synnytyksestäni. Mielessäni vain mietin, että kaikilla on sylissä elävät ja terveet vauvat eivätkä osaa olla niistä kiitollisia, vaan keskittyvät johonkin sairaalapatjan kovuuteen. Viekää siis ensi kerralla vaikka omat patjatkin mukaan sairalaan.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni oli esikoisen syntymän jälkeen todella vaikea paikka kun jälkitarkastuksessa laitettiin kolmen omanikäisen mieskandin eteen.....   ...Yksi näistä kandeista teki myös sisätutkimuksen ja en olisi sitä halunnut, mut koin että siihen painostettiin eikä suostumustani itseasiassa edes kysytty; se vaan ilmoitettiin että näissä on kandit aina mukana.

"Rouva Sejase, olen teidän synnytyslääkärinne.. minun täytyy myöntää, etten ole naisen sukupuolielintä koskaan nähnytkään..mutta uskon, että kaikki menee hyvin."

Siis missä päin Suomea ja millä vuosikymmenellä nuo kokemukset on tapahtunut!?

Itse olen synnyttänyt Naistenklinikalla ja Espoon sairaalassa. Synnytin ilman mitäön kipulääkkeitä ja puudutuksia, ehkä sekin toki vaikuttaa asiaan, mutta mulle tehtiin joka kerta tasan YKSI sisätutkimus: kun saavuin sairaalaan ja kätilö tsekkasi, kuinka paljon olin auki. Siitä sitten lilluin ammeessa siihen saakka, kun tuli ponniatusvaihe, jolloin nousin vedestä sängyn viereen. Ennen ponnistusta taisi kätilö varmistaa, että olin 10cm auki. Mutta vaikka noissa tilanteissa hön ei olisi kysy yt lupaa saako tutkia tms, kyllä siinä vaiheessa on ihan selviö ollut mulle, että pakkohan hänen on se tutkimus tehdä.

Yksikään lääkäri tai kätilö ei tullut kesken avautumusvaiheen häiritsemään ja kurkkimaan kohdunsuuta, onko tää jokin normi sitten?! :O en ole tiennyt!!!

Ja tuolla joku kommentoi, jälkitarkastuksessa lääkärin moittineen, miksi on ollut yhdynnässä ennen jälkitarkastusta!? Öööhh, itse käsitin että nimenomaan mikäli kykenee, olisi hyvä harrastaa seksiä ennen jälkitarkastusta, niin voi siellä sitten ottaa esille, jos on jotain ongelmaa asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Jos naisella on tarpeen viitata synnytyksessä tehtäviä asioita raiskauksena, hän varmaan hoitaa synnytyksen jossain muualla kuin kaikkien yhteisesti kustantamassa sairaalassa?

Tarkoitan, joku joku asiaa jää katsomatta koska nainen "ei anna lupaa" ja siitä koituu jotain, kantaako nainen vastuun? Myös taloudellisen jos joudutaan vaikka teholle tms?

Suomessa potilaan kieltäytyessä tarjotusta hoidosta häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä seuraavaksi parhaaksi katsotulla tavalla. Joten ei, ei se mene niin että jos ei sinua saa kohdella kuin karjaa niin ovi on tuolla ja synnytteleppä itseksesi. Jos synnyttäjä kieltäytyy esimerkiksi alatietutkimuksesta, niin häntä on silti seurattava ja hoidettava muilla käytettävissä olevilla tavoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainenhan voi halutessaan synnyttää yksin kotona, joten miksi menevät sinne sairaalaan ronkittavaksi?

Itse ainakin mielelläni menen sairaalaan synnyttämään ja luotan siihen, että lääkärit ja kätilöt tekevät kaikkensa turvallisen synnytykseni puolesta ja hyvin on tähän asti mennyt. Ei kai se nyt kenellekään voi tulla ylllätyksenä, että sinnekin katsotaan sairaalassa ja tarvittaessa tutkitaan tilanne yms.

Näin henkilökohtaisesti kun olen nuorena joutunut kokemaan ihan sen oikean seksuaaliväkivallan, niin voin sen sanoa, että kyllä ne synnytykseen liittyvät tutkimukset ovat kaukana siitä väkivallasta.

No ei sitä oikein voi jos tietää että voi joutua vaikka kiireelliseen sektioon kesken synnytyksen. Minä myös olen nuorena kokenut seksväkivaltaa ja kyllä se synnytyssairaalassa koettu toiminta oli ihan ehtaa väkiv altaa. Eivät saaneet ballonkia kunnolla sisään ja verta lensi kirjaimellisesti seinille saakka, hakivat vaan lisää henkilöitä pitämään minua aloillani kun yritin kiivetä karkuun toimenpidepöydällä. Kolme eri henkilöä koitti. Itkin ja huusin ja anelin sektiota. Naurettiin vain että ei kuule sitä noin vain saa. Minulle kerrottiin vain että seuraavaksi koitetaan sitten tällaista ankannokkaa jolla otetaan kohdunkaulasta kiinni (joka oli jo siinä vaiheessa niin tuusannuuskana että kipu oli sanoinkuvaamaton). Kukaan ei missään vaiheessa tarjonnut mitään kipulääkkeitä eikä kertonut että hei sinulla on potilaana oikeus kieltäytyä tästä järjettömästä toimenpiteestä. Olin sinisilmäinen ja kuvittelin että minun oli pakko siihen suostua tai minut heitettäisiin synnytyssairaalasta pois. Pääsisimpä nyt takaisin siihen tilanteeseen. Menetin koko lapseni vauva-ajan vakavan masennuksen takia, synnytyskokemukseni oli niin traumaattinen että kaikki lapsuuteni ra*skau*set jäivät kakkoseksi aivan heittämällä. Ja kauas.

Olen niin pahoillani puolestasi, tuntuu etten voi sanoin edes kuvailla kuinka pahoillani. Ihmisten tulisi kuunnella näitä tarinoita ja ymmärtää, että kyllä tällaista ihan oikeasti valitettavasti tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni oli esikoisen syntymän jälkeen todella vaikea paikka kun jälkitarkastuksessa laitettiin kolmen omanikäisen mieskandin eteen.....   ...Yksi näistä kandeista teki myös sisätutkimuksen ja en olisi sitä halunnut, mut koin että siihen painostettiin eikä suostumustani itseasiassa edes kysytty; se vaan ilmoitettiin että näissä on kandit aina mukana.

"Rouva Sejase, olen teidän synnytyslääkärinne.. minun täytyy myöntää, etten ole naisen sukupuolielintä koskaan nähnytkään..mutta uskon, että kaikki menee hyvin."

Kyllä ne kandit voi tutkia siellä toisiaan. Nykyään on naisiakin sen verran paljon, että voi vaikka papattaa ilman että limakalvot kärsii liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on silkkaa pelleilyä että kätilön pitäisi joka hetkellä erikseen kysyä lupa alapään tutkimiseen. Siinä pidetään siitä oletettavasti arvokkaasta vauvasta huolta. Voin vakuttaa ettei heitä kiinnosta huvin vuoksi tunkea sormia mätivään pimperoonne. Jos omat oikeudet menevät lapsen edelle, synnyttäkää kotona tai eläkää selibaatissa.

Onneksi et ole kätilö. Tuskin kenenkään pimpero siellä mätii, johan se olisi sen arvokkaan vauvan turvallisuudelle vaarallista. Naisen henkilökohtaiset ihmisoikeudet eivät lakkaa olemasta kun hän on raskaana. Kyllä se kätilö joutaa joka kerran kysyä luvan sille alapään tutkimiseen, jos on kiire niin kysyköön samalla kun laittaa kumihanskoja, vai onko niillekin liian kiire?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainenhan voi halutessaan synnyttää yksin kotona, joten miksi menevät sinne sairaalaan ronkittavaksi?

Itse ainakin mielelläni menen sairaalaan synnyttämään ja luotan siihen, että lääkärit ja kätilöt tekevät kaikkensa turvallisen synnytykseni puolesta ja hyvin on tähän asti mennyt. Ei kai se nyt kenellekään voi tulla ylllätyksenä, että sinnekin katsotaan sairaalassa ja tarvittaessa tutkitaan tilanne yms.

Näin henkilökohtaisesti kun olen nuorena joutunut kokemaan ihan sen oikean seksuaaliväkivallan, niin voin sen sanoa, että kyllä ne synnytykseen liittyvät tutkimukset ovat kaukana siitä väkivallasta.

Minä olen joutunut todella nuorena samanlaisen väkivallan kohteeksi ja on minulla silti empatiaa naisia kohtaan, jotka käyvät synnyttämässä ja että heillä kuuluu olla turvallinen ympäristö synnytystä varten, jossa ei tuosta vaan aleta tunkemaan sinne ties mitä ilman, että siitä ilmoitetaan ja kerrota mitä on tapahtumassa.

Ja muutenkaan, ei tämä mikään kilpailu ole. Tai jos on, niin pitäisikö minunkin tässä vaiheessa alkaa puhumaan siitä, ettei se sinun kokemuksesi varmati ollut niin hirveä, kuin minun niin sinun ei pitäisi edes mistään väkivallasta mainita. 

Lähinnä se esimerkki, kun tämä eräs nainen oli ollut synnytyssairaalassa ja lääkäri oli tullut huoneeseen ja pyytänyt ottamaan housut pois, jonka jälkeen tehnyt sisätutkimuksen ja lähtenyt. Nainen sanoi sen sisätutkimusken tulleen yllätyksenä? Mitäköhän kuvitteli, kun pyydetään ottamaan housut pois ja ollaan synnyttämässä? Ja väitti, että lääkäri ei sanonut mitään, mutta kuitenkin toteaa lääkärin pyytäneen ottamaan housut pois? Niin miten se lääkäri tämän teki sanomatta mitään? Eleillä? Ja todennäköisesti on unohtanut myös muitakin sanoja, mitä lääkäri sanoi kuten itsekin totesi, että ei välttämättä muista... Nämä ristiriidat vain hämäävät minua.

Varmaan ensimmäinen sisätutkimus tuolla naisella.

Ehkä riittäisi jos vain sanoisivat että jalat nyt auki. 

Mäkin olen saanut tästä väkivalta-avautumisesta kuvan, että Suomessa synnyttäminen on yleisesti aika karmeaa. Onneksi olin jo synnyttänyt kolmesti ja joka kerralla oli asiallista henkilökuntaa, joka kerta eri ihmiset. Ei mitään valittamista, tämä taitaa olla aika yleistäkin. Lapsivuodeosastolla oli muutama ikävästi käyttäytynyt hoitaja, mm. lisämaitoa pihtailtiin siihen asti, että vauvojen verensokerit alkoi kahdella, jopa ykkösellä. Sain tietysti haukut kun en ollut osannut vaatia lisämaitoa tarpeeksi uskottavasti vaikka ainahan pyytäessäni se kiireinen ammattilainenkin näki vauvan, ei vain kerennyt uskomaan. Enemmistö lapsivuodeosastollakin oli silti ihania. Sillälailla ei potilaan ja hoitohenkilökunnan kommunikointi aina pelitä. On täällä kuitenkin aika uskomattomia kokemuksia. Tuokin, joka pääsi helpommin yli lapsuuden raiskauksista kuin synnytyksestä... Enpä usko. Joillekin, esimerkiksi lapsena raiskatuille, synnytys on lähtökohtaisesti väistämättä kamala koettelemus ja osan pitää löytää siihen syyllinen toisista. Vaikkei se kyllä henkilökunnankaan vika ole, että joidenkin pää ei missään oloissa kestä synnyttämistä. Yleensä parhaansa tekevät kyllä auttaakseen.