Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Siitähän se johtuu, että kampanjan aloittajat eivät tahtoneet keskustella aiheesta vaan herättää raivoa. Sitä saa, mitä tilaa. Ihan kaikki ei mene läpi.

Vierailija kirjoitti:

Siis missä päin Suomea ja millä vuosikymmenellä nuo kokemukset on tapahtunut!?

Itse olen synnyttänyt Naistenklinikalla ja Espoon sairaalassa. Synnytin ilman mitäön kipulääkkeitä ja puudutuksia, ehkä sekin toki vaikuttaa asiaan, mutta mulle tehtiin joka kerta tasan YKSI sisätutkimus: kun saavuin sairaalaan ja kätilö tsekkasi, kuinka paljon olin auki. Siitä sitten lilluin ammeessa siihen saakka, kun tuli ponniatusvaihe, jolloin nousin vedestä sängyn viereen. Ennen ponnistusta taisi kätilö varmistaa, että olin 10cm auki. Mutta vaikka noissa tilanteissa hön ei olisi kysy yt lupaa saako tutkia tms, kyllä siinä vaiheessa on ihan selviö ollut mulle, että pakkohan hänen on se tutkimus tehdä.

Yksikään lääkäri tai kätilö ei tullut kesken avautumusvaiheen häiritsemään ja kurkkimaan kohdunsuuta, onko tää jokin normi sitten?! :O en ole tiennyt!!!

Ja tuolla joku kommentoi, jälkitarkastuksessa lääkärin moittineen, miksi on ollut yhdynnässä ennen jälkitarkastusta!? Öööhh, itse käsitin että nimenomaan mikäli kykenee, olisi hyvä harrastaa seksiä ennen jälkitarkastusta, niin voi siellä sitten ottaa esille, jos on jotain ongelmaa asian suhteen.

Kaikilla ei ole noin helpot synnytykset. Minulla ei ole aavistustakaan, että montako sisätutkimusta minulle tehtiin, mutta todella monta, ja tekijöitä oli usein monta peräkkäin. Lisäksi kohdunkaulaa survottiin ja runnottiin, kun se ei millään meinannut aueta riittävästi, vaikka itkien pyysin lopettamaan. Se kipu on ylivoimaisesti kovinta kipua elämässäni ja se tuntui varmaan puoli tuntia survomisen loppumisen jälkeenkin ilokaasusta ja epiduraalista huolimatta. Sitten olikin jo uuden pahoinpitelyn aika. Ehkä joku raajan irrotus repimällä sattuisi yhtä kovin, mikään normaali asia ei. Nykyään en selviä enää gynekologisesta tarkastuksesta tai papa-kokeesta ilman rauhottavia, koska menen aivan paniikkiin, jos joku lähestyy alapäätä. En todellakaan edes harkitse toisen lapsen hankkimista, kun vielä vuosien jälkeenkin ajatus synnytyksestä ahdistaa ja oksettaa. Antaisin ennemmin jonkun hakata minut sairaalakuntoon kuin ottaisin riskin uudesta kohdunkaulan pahoinpitelystä. Väkivalta on todellakin oikea sana kuvaamaan sitä murjomista.

Tuli mieleen, kun sairaalassa ollessani olin menossa ultraan ja kätilö sanoi, että siellä on sitten opiskelijoita katsomassa. Jotenkin antoi ymmärtää, että kieltäytyminen ei ole mahdollista. Lääkäri ja opiskelijat olivat ihan asiallisia, mutta tuo yksi kätilö oli kummallinen piilov*ttuilija.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen saanut tästä väkivalta-avautumisesta kuvan, että Suomessa synnyttäminen on yleisesti aika karmeaa. Onneksi olin jo synnyttänyt kolmesti ja joka kerralla oli asiallista henkilökuntaa, joka kerta eri ihmiset. Ei mitään valittamista, tämä taitaa olla aika yleistäkin. Lapsivuodeosastolla oli muutama ikävästi käyttäytynyt hoitaja, mm. lisämaitoa pihtailtiin siihen asti, että vauvojen verensokerit alkoi kahdella, jopa ykkösellä. Sain tietysti haukut kun en ollut osannut vaatia lisämaitoa tarpeeksi uskottavasti vaikka ainahan pyytäessäni se kiireinen ammattilainenkin näki vauvan, ei vain kerennyt uskomaan. Enemmistö lapsivuodeosastollakin oli silti ihania. Sillälailla ei potilaan ja hoitohenkilökunnan kommunikointi aina pelitä. On täällä kuitenkin aika uskomattomia kokemuksia. Tuokin, joka pääsi helpommin yli lapsuuden raiskauksista kuin synnytyksestä... Enpä usko. Joillekin, esimerkiksi lapsena raiskatuille, synnytys on lähtökohtaisesti väistämättä kamala koettelemus ja osan pitää löytää siihen syyllinen toisista. Vaikkei se kyllä henkilökunnankaan vika ole, että joidenkin pää ei missään oloissa kestä synnyttämistä. Yleensä parhaansa tekevät kyllä auttaakseen.

Tämä kuulostaa siltä perus: "Mulle ei ole koskaan tapahtunut mitään pahaa, niin eihän kenellekkään muullekkaan ole voinut tapahtua pahaa."

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen saanut tästä väkivalta-avautumisesta kuvan, että Suomessa synnyttäminen on yleisesti aika karmeaa. Onneksi olin jo synnyttänyt kolmesti ja joka kerralla oli asiallista henkilökuntaa, joka kerta eri ihmiset. Ei mitään valittamista, tämä taitaa olla aika yleistäkin. Lapsivuodeosastolla oli muutama ikävästi käyttäytynyt hoitaja, mm. lisämaitoa pihtailtiin siihen asti, että vauvojen verensokerit alkoi kahdella, jopa ykkösellä. Sain tietysti haukut kun en ollut osannut vaatia lisämaitoa tarpeeksi uskottavasti vaikka ainahan pyytäessäni se kiireinen ammattilainenkin näki vauvan, ei vain kerennyt uskomaan. Enemmistö lapsivuodeosastollakin oli silti ihania. Sillälailla ei potilaan ja hoitohenkilökunnan kommunikointi aina pelitä. On täällä kuitenkin aika uskomattomia kokemuksia. Tuokin, joka pääsi helpommin yli lapsuuden raiskauksista kuin synnytyksestä... Enpä usko. Joillekin, esimerkiksi lapsena raiskatuille, synnytys on lähtökohtaisesti väistämättä kamala koettelemus ja osan pitää löytää siihen syyllinen toisista. Vaikkei se kyllä henkilökunnankaan vika ole, että joidenkin pää ei missään oloissa kestä synnyttämistä. Yleensä parhaansa tekevät kyllä auttaakseen.

Vierihoitopaikoista on kyllä ollut ihan lehtien sivuillakin juttuja, kuinka vaarantavat potilasturvallisuutta ettei nämä jutut nyt ihan hatusta vedettyjä tosiaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on silkkaa pelleilyä että kätilön pitäisi joka hetkellä erikseen kysyä lupa alapään tutkimiseen. Siinä pidetään siitä oletettavasti arvokkaasta vauvasta huolta. Voin vakuttaa ettei heitä kiinnosta huvin vuoksi tunkea sormia mätivään pimperoonne. Jos omat oikeudet menevät lapsen edelle, synnyttäkää kotona tai eläkää selibaatissa.

Miten tämä tuntuukin menevän aina tällaiseen vertailuun, että koska vauva on tärkeä niin ilmeisesti naisesta ei sitten niin väliä? 

Tuttu nainen halusi kanssa, että saa päättää itse omasta kehostaan synnytyssairaalassa. Kun lapsi viimein väkisin saatiin hänestä, oli lapsi teho-osastokunnossa.

Ensimmäinen synnytys oli karmea kokemus. Vauva revittiin imukupilla ulos, repeämät peräaukkoon asti. Tuskat oli karmeat synnytyksen aikana ja sen jälkeen. Minut laitettiin selälleen, kintut telineisiin ja lääkäri tunki imukupin sisään ilman mitään ennakkovaroitusta. Sattui hirveästi. Tunsin repeämisen vauvan syntyessä. Mitään empatiaa ei tilanteessa ollut, jätti kamalat traumat. Vauva syntyi hyväkuntoisena, ei onniteltu. Itse makasin jalat telineissä kauan aikaa veri valuen pitkin sänkyä kunnes lopulta kärrättiin leikkuriin ommeltavaksi. Heräämössä torkahdin vähän väliä ja hoitaja naama norsun veellä tuli survomaan mahaa ja tutkimaan vuotoa alapäästä, silloinkin aina varoittamatta. Voi sanoa että oli raiskattu olo tuon kaiken jälkeen. Alateitse en ole enää synnyttänyt sen jälkeen. Kesti todella pitkään ennen kuin pystyin edes ajattelemaan seksiä missään muodossa. Osalla on hyviä kokemuksia, osalla karmeita. Omalle kohdalle osui karmea. Jos suhtautuminen olisi ollut vähänkin erilaista niin ehkä traumaa ei olisi syntynyt. Sen sijaan olin vain huonosti yhteistyötä tekevä synnyttäjä. Lukee papereissa. En pysty lukemaan niitä papereita vieläkään itkemättä ja lapsi on jo koululainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis missä päin Suomea ja millä vuosikymmenellä nuo kokemukset on tapahtunut!?

Itse olen synnyttänyt Naistenklinikalla ja Espoon sairaalassa. Synnytin ilman mitäön kipulääkkeitä ja puudutuksia, ehkä sekin toki vaikuttaa asiaan, mutta mulle tehtiin joka kerta tasan YKSI sisätutkimus: kun saavuin sairaalaan ja kätilö tsekkasi, kuinka paljon olin auki. Siitä sitten lilluin ammeessa siihen saakka, kun tuli ponniatusvaihe, jolloin nousin vedestä sängyn viereen. Ennen ponnistusta taisi kätilö varmistaa, että olin 10cm auki. Mutta vaikka noissa tilanteissa hön ei olisi kysy yt lupaa saako tutkia tms, kyllä siinä vaiheessa on ihan selviö ollut mulle, että pakkohan hänen on se tutkimus tehdä.

Yksikään lääkäri tai kätilö ei tullut kesken avautumusvaiheen häiritsemään ja kurkkimaan kohdunsuuta, onko tää jokin normi sitten?! :O en ole tiennyt!!!

Ja tuolla joku kommentoi, jälkitarkastuksessa lääkärin moittineen, miksi on ollut yhdynnässä ennen jälkitarkastusta!? Öööhh, itse käsitin että nimenomaan mikäli kykenee, olisi hyvä harrastaa seksiä ennen jälkitarkastusta, niin voi siellä sitten ottaa esille, jos on jotain ongelmaa asian suhteen.

Kaikilla ei ole noin helpot synnytykset. Minulla ei ole aavistustakaan, että montako sisätutkimusta minulle tehtiin, mutta todella monta, ja tekijöitä oli usein monta peräkkäin. Lisäksi kohdunkaulaa survottiin ja runnottiin, kun se ei millään meinannut aueta riittävästi, vaikka itkien pyysin lopettamaan. Se kipu on ylivoimaisesti kovinta kipua elämässäni ja se tuntui varmaan puoli tuntia survomisen loppumisen jälkeenkin ilokaasusta ja epiduraalista huolimatta. Sitten olikin jo uuden pahoinpitelyn aika. Ehkä joku raajan irrotus repimällä sattuisi yhtä kovin, mikään normaali asia ei. Nykyään en selviä enää gynekologisesta tarkastuksesta tai papa-kokeesta ilman rauhottavia, koska menen aivan paniikkiin, jos joku lähestyy alapäätä. En todellakaan edes harkitse toisen lapsen hankkimista, kun vielä vuosien jälkeenkin ajatus synnytyksestä ahdistaa ja oksettaa. Antaisin ennemmin jonkun hakata minut sairaalakuntoon kuin ottaisin riskin uudesta kohdunkaulan pahoinpitelystä. Väkivalta on todellakin oikea sana kuvaamaan sitä murjomista.

Näitä kuulee aika usein, kuinka synnyttävien naisten paikkoja runnotaan ja survotaan väkisin ja kipeästi. Eikö tuollaisilla survomisilla oikeasti voida saada vaurioitakin aikaan, vai eikö vain välitetä koska kyseessä on synnytys?

Kun luen tätä ketjua, olen entistä vakuuttuneempi siitä, että en halua lapsia :( tykkään lapsista, mutta en halua synnyttää. N21

Vierailija kirjoitti:

Kun luen tätä ketjua, olen entistä vakuuttuneempi siitä, että en halua lapsia :( tykkään lapsista, mutta en halua synnyttää. N21

Sektion saa kunhan vain pitää päänsä.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen synnytys oli karmea kokemus. Vauva revittiin imukupilla ulos, repeämät peräaukkoon asti. Tuskat oli karmeat synnytyksen aikana ja sen jälkeen. Minut laitettiin selälleen, kintut telineisiin ja lääkäri tunki imukupin sisään ilman mitään ennakkovaroitusta. Sattui hirveästi. Tunsin repeämisen vauvan syntyessä. Mitään empatiaa ei tilanteessa ollut, jätti kamalat traumat. Vauva syntyi hyväkuntoisena, ei onniteltu. Itse makasin jalat telineissä kauan aikaa veri valuen pitkin sänkyä kunnes lopulta kärrättiin leikkuriin ommeltavaksi. Heräämössä torkahdin vähän väliä ja hoitaja naama norsun veellä tuli survomaan mahaa ja tutkimaan vuotoa alapäästä, silloinkin aina varoittamatta. Voi sanoa että oli raiskattu olo tuon kaiken jälkeen. Alateitse en ole enää synnyttänyt sen jälkeen. Kesti todella pitkään ennen kuin pystyin edes ajattelemaan seksiä missään muodossa. Osalla on hyviä kokemuksia, osalla karmeita. Omalle kohdalle osui karmea. Jos suhtautuminen olisi ollut vähänkin erilaista niin ehkä traumaa ei olisi syntynyt. Sen sijaan olin vain huonosti yhteistyötä tekevä synnyttäjä. Lukee papereissa. En pysty lukemaan niitä papereita vieläkään itkemättä ja lapsi on jo koululainen. 

Olen pahoillani kärsimyksestäsi. Tämä sai ihan kyyneleet virtaamaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää

Vierailija kirjoitti:

Tuttu nainen halusi kanssa, että saa päättää itse omasta kehostaan synnytyssairaalassa. Kun lapsi viimein väkisin saatiin hänestä, oli lapsi teho-osastokunnossa.

Minustakin leikattiin sektiolla eloton lapsi tuntikausien survomisen ja runnomisen jälkeen, enkä todellakaan saanut päättää omasta kehostani. Ei siis ole mitenkään sanottua, että lapsi silti voisi hyvin, vaikka alistuisi miten hirveään kohteluun.

t. tuossa yläpuolella kohdunkaulan pahoinpitelystä kirjoittanut

Vierailija kirjoitti:

Tuttu nainen halusi kanssa, että saa päättää itse omasta kehostaan synnytyssairaalassa. Kun lapsi viimein väkisin saatiin hänestä, oli lapsi teho-osastokunnossa.

Äitini ei sillon 80-lun alussa todellakaan saanut päättää mitä lääkärit tekevät hänelle synnytyksessä ja kyllä minäkin jouduin sinne teho-ostastolle pariksi viikoksi.

Katsos, joskus ne lapset joutuu teho-osastolle saa äiti päättää kehostaan tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Kun luen tätä ketjua, olen entistä vakuuttuneempi siitä, että en halua lapsia :( tykkään lapsista, mutta en halua synnyttää. N21

Sama täällä. Ihan hirveitä asioita olette käyneet läpi. Sympatiat ja halaukset jokaiselle teille synnytäneelle naiselle. Olette upeita

T: toinen nuori nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun luen tätä ketjua, olen entistä vakuuttuneempi siitä, että en halua lapsia :( tykkään lapsista, mutta en halua synnyttää. N21

Sama täällä. Ihan hirveitä asioita olette käyneet läpi. Sympatiat ja halaukset jokaiselle teille synnytäneelle naiselle. Olette upeita <3

T: toinen nuori nainen

'

Ei kannata säikähtää ja antaa periksi lapsihaaveista, vaan olla mukana tekemässä muutosta synnytyskohteluun ja näin saada tuleville synnyttäjille paremmat oltavat ja synnytyskokemukset. 

Minä opislelen kätilöksi. Aion ottaa näistä oppia ja olla teidän arvoisenne kätilö<3 Yksikään hoitamani synnyttäjä ei jää huonoihin käsiin. Lupaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole aivan yksioikoinen moraalinen tilanne miten toimia, jos nainen kivusta sekaisin kieltäytyy jostain, ja kielto vie hengen toiselta olennolta.

Kyllä se vaan on. Ihan täysin yksioikoinen tilanne.

Ai täysin yksioikoinen moraalinen tilanne? Kerrotko sitten vastauksen, ole hyvä. Huom, ei oikeudellista, vaan se moraalinen vastaus. Harvoin jonkun k.uolema on aivan helppo moraalinen valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole aivan yksioikoinen moraalinen tilanne miten toimia, jos nainen kivusta sekaisin kieltäytyy jostain, ja kielto vie hengen toiselta olennolta.

Kyllä se vaan on. Ihan täysin yksioikoinen tilanne.

Ai täysin yksioikoinen moraalinen tilanne? Kerrotko sitten vastauksen, ole hyvä. Huom, ei oikeudellista, vaan se moraalinen vastaus. Harvoin jonkun k.uolema on aivan helppo moraalinen valinta.

Vastaus on että naisen ihmisoikeudet eivät katoa minnekään vaikka hän on raskaana. Ne eivät edes vähene. Jos jompikumpi vain pitää pelastaa, ei se ole lääkäreillekään mikään moraalinen kysymys vaan naisen henki pelastetaan, vaikkei kenenkään kuolema koskaan varmasti ole helppo nakki kellekään.

Lääkärin pitää ilmoittaa mitä tekee ja miksi tekee, vaikka hän työntäisi sormen nenääni. Silti se että tässä synnytysväkivallassa ihmiset kokevat seksuaalista häirintää tai vertaavat tekoa raiskaukseen on naurettavaa. Edelleen sama asia kun tunkisi sormensa mihin tahansa muuhun ruumiin onteloon. Tässä tosin vielä kaksi ihmishenkeä usein kyseessä joten ratkaisuja potilaan parhaaksi on joskus tehtävä kysymättä ja nopeasti ja selitellä jälkikäteen.