Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Itse luulin kipujen olevan ohi lapsen synnyttyä, kun käytävällä odotin kuljetusta osastolle. Kätilö tuli sängyn viereen ja alkoi sanaa sanomatta survoa vatsaa nyrkeillään. Se sattui ihan kauheasti enkö tiennyt, miksi niin tehtiin. Yritin huitoa hänen käsiään kauemmaksi.

Yllättäen tulevat toimenpiteet, joista ei edes sanota miksi niin tehdään, ovat inhottavia. Eihän parturiin meneviä miehiäkään leikata yllättäen kaljuiksi vaikka he ovat menneet parturiin vapaaehtoisesti leikkauttamaan hiuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole aivan yksioikoinen moraalinen tilanne miten toimia, jos nainen kivusta sekaisin kieltäytyy jostain, ja kielto vie hengen toiselta olennolta.

Kyllä se vaan on. Ihan täysin yksioikoinen tilanne.

Ai täysin yksioikoinen moraalinen tilanne? Kerrotko sitten vastauksen, ole hyvä. Huom, ei oikeudellista, vaan se moraalinen vastaus. Harvoin jonkun k.uolema on aivan helppo moraalinen valinta.

Vastaus on että naisen ihmisoikeudet eivät katoa minnekään vaikka hän on raskaana. Ne eivät edes vähene. Jos jompikumpi vain pitää pelastaa, ei se ole lääkäreillekään mikään moraalinen kysymys vaan naisen henki pelastetaan, vaikkei kenenkään kuolema koskaan varmasti ole helppo nakki kellekään.

Eihän tässä ollut kyse naisen hengen pelastamisesta vaan yhden henkilön koskemattomuudesta vs. toisen menehtymisestä. No joo, mutta kaikkea hyvää teille! Kyllä jokainen ansaitsee hyvän synnytyksen, harvoin lienee sellainen hätätila ettei asioista voisi keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Itse luulin kipujen olevan ohi lapsen synnyttyä, kun käytävällä odotin kuljetusta osastolle. Kätilö tuli sängyn viereen ja alkoi sanaa sanomatta survoa vatsaa nyrkeillään. Se sattui ihan kauheasti enkö tiennyt, miksi niin tehtiin. Yritin huitoa hänen käsiään kauemmaksi.

Yllättäen tulevat toimenpiteet, joista ei edes sanota miksi niin tehdään, ovat inhottavia. Eihän parturiin meneviä miehiäkään leikata yllättäen kaljuiksi vaikka he ovat menneet parturiin vapaaehtoisesti leikkauttamaan hiuksiaan.

Etenkin tällaiset toimenpiteet, jotka aiheuttavat kipua. Pitäisihän tuon nyt olla selvää ettei tuollaisia yllärinä tehdä kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin pitää ilmoittaa mitä tekee ja miksi tekee, vaikka hän työntäisi sormen nenääni. Silti se että tässä synnytysväkivallassa ihmiset kokevat seksuaalista häirintää tai vertaavat tekoa raiskaukseen on naurettavaa. Edelleen sama asia kun tunkisi sormensa mihin tahansa muuhun ruumiin onteloon. Tässä tosin vielä kaksi ihmishenkeä usein kyseessä joten ratkaisuja potilaan parhaaksi on joskus tehtävä kysymättä ja nopeasti ja selitellä jälkikäteen.

Kun ei se nyt vaan ole sama asia. Jos random ihminen tulee tunkemaan sormen nenääsi, tuskin hän siitä mitään tuomiota saa. Sen sijaan jos tunkee sormensa intiimialueelle tuomio taatusti tulee. Joo, lääkärissä asiat ovat vähän erilaisia toimenpiteistä johtuen, mutta se ei silti poista sitä etteikö toimenpide ole latautuneisuudeltaan tyystin erilainen. Asiattomasti intiimiasioissa kohdeltu mielestäni voi hyvinkin perustellusti tuntea tulleensa nöyryytetyksi ja hyväksikäytetyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole aivan yksioikoinen moraalinen tilanne miten toimia, jos nainen kivusta sekaisin kieltäytyy jostain, ja kielto vie hengen toiselta olennolta.

Kyllä se vaan on. Ihan täysin yksioikoinen tilanne.

Ai täysin yksioikoinen moraalinen tilanne? Kerrotko sitten vastauksen, ole hyvä. Huom, ei oikeudellista, vaan se moraalinen vastaus. Harvoin jonkun k.uolema on aivan helppo moraalinen valinta.

Huomauttaisin, että terveydenhuollossa käytetään paljon ns. pehmeää holhoamista eli suostuttelua. Tyyliin "otathan lääkkeesi, niistä voi olla sinulle apua" tai "Söisit edes vähän, edes pari lusikallista". Tai "anna meidän tehdä tämä tutkimus, se voi olla vauvan parhaaksi". Monesti lempeällä suostuttelulla saadaan hyviä tuloksia.

Jos kuitenkin potilas kieltäytyy suostuttelunkin jälkeen, ei henkilökunnalla ole paljoa sananvaltaa tilanteeseen. Potilaan oma tahto ja mielipide menee AINA kaiken muun edelle. Ainoa poikkeus on se, jos potilas on määrätty psykiatriseen pakkohoitoon.

Naisten karmea kohtelu ei valitettavasti rajoitu vain synnytyksiin. Gynekologisen leikkauksen jälkitarkastuksessa lääkäri vain tuli ja survaisi voimalla ultralaitteen sisään mitään varoittamatta. Sattui aivan järkyttävästi kun aiheutti jonkunlaisen lantion alueen kouristuksen. Miksi ei voinut kertoa etukäteen? Mikä siinä on oikeasti niin vaikeaa? En minä mitään päänsilityksiä kaipaan, ihan pelkkä "noniin, nyt ultrataan" olisi riittänyt. Samanlaisia kokemuksia on ystäväpiirillä usealla.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin pitää ilmoittaa mitä tekee ja miksi tekee, vaikka hän työntäisi sormen nenääni. Silti se että tässä synnytysväkivallassa ihmiset kokevat seksuaalista häirintää tai vertaavat tekoa raiskaukseen on naurettavaa. Edelleen sama asia kun tunkisi sormensa mihin tahansa muuhun ruumiin onteloon. Tässä tosin vielä kaksi ihmishenkeä usein kyseessä joten ratkaisuja potilaan parhaaksi on joskus tehtävä kysymättä ja nopeasti ja selitellä jälkikäteen.

Sinulle korva ja emätin ovat ehkä sama asia, mutta aika monille naisille alapäällä on aivan erityinen merkitys. Tämä on kulttuurillinen, biologinen ja psykologinen fakta, jonka ymmärtämisen, hyväksymisen ja kunnioittamisen pitäisi olla jokaiselle naisen terveyttä hoitavalle ammattilaiselle itsestäänselvyys. Valitettavasti näin ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen synnytys oli karmea kokemus. Vauva revittiin imukupilla ulos, repeämät peräaukkoon asti. Tuskat oli karmeat synnytyksen aikana ja sen jälkeen. Minut laitettiin selälleen, kintut telineisiin ja lääkäri tunki imukupin sisään ilman mitään ennakkovaroitusta. Sattui hirveästi. Tunsin repeämisen vauvan syntyessä. Mitään empatiaa ei tilanteessa ollut, jätti kamalat traumat. Vauva syntyi hyväkuntoisena, ei onniteltu. Itse makasin jalat telineissä kauan aikaa veri valuen pitkin sänkyä kunnes lopulta kärrättiin leikkuriin ommeltavaksi. Heräämössä torkahdin vähän väliä ja hoitaja naama norsun veellä tuli survomaan mahaa ja tutkimaan vuotoa alapäästä, silloinkin aina varoittamatta. Voi sanoa että oli raiskattu olo tuon kaiken jälkeen. Alateitse en ole enää synnyttänyt sen jälkeen. Kesti todella pitkään ennen kuin pystyin edes ajattelemaan seksiä missään muodossa. Osalla on hyviä kokemuksia, osalla karmeita. Omalle kohdalle osui karmea. Jos suhtautuminen olisi ollut vähänkin erilaista niin ehkä traumaa ei olisi syntynyt. Sen sijaan olin vain huonosti yhteistyötä tekevä synnyttäjä. Lukee papereissa. En pysty lukemaan niitä papereita vieläkään itkemättä ja lapsi on jo koululainen. 

En ole ikinä ymmärtänyt miksi ei mennä sektioon jos se lapsi ei ala kohtuudella tulla. Tässäkin tapauksessa sektio olisi maksanut itsensä takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on silkkaa pelleilyä että kätilön pitäisi joka hetkellä erikseen kysyä lupa alapään tutkimiseen. Siinä pidetään siitä oletettavasti arvokkaasta vauvasta huolta. Voin vakuttaa ettei heitä kiinnosta huvin vuoksi tunkea sormia mätivään pimperoonne. Jos omat oikeudet menevät lapsen edelle, synnyttäkää kotona tai eläkää selibaatissa.

Naiset synnyttivät vuosituhansia ilman mieslääkäreitä, apuina lapsenpäästäjät, kätilöt, naiset. Sitten  miehet keksivät, että parhaita asiantuntijoita synnytyksessä ovat miehet, ja keksittiin gynekologia josta tuli suojeltu miesten ammatti. Kätilöt heivattiin sivuun, mitäs naiset naisten asioista voisivat tietää. Näin aivan viime vuosisadalle asti.

Naiset synnyttivät ennen kyykyssä, kontallaan tai synnytystuolissa, kaikki huomattavasti parempia asentoja kuin selinmakuulla synnyttäminen; mutta joku Ranskan kuningas oli pervo, joka halusi katsella kuinka hänen siittämänsä lapset tulivat maailmaan hänen rakastajattariensa alapäästä, joten lääkärit pakottivat paitsi kuninkaan rakastajattaret myös kaikki muutkin naiset synnyttämään selällään maaten. Ja sen jälkeen naiset ovat synnyttäneet sairaaloissa selällään maaten.

Vierailija kirjoitti:

Itse luulin kipujen olevan ohi lapsen synnyttyä, kun käytävällä odotin kuljetusta osastolle. Kätilö tuli sängyn viereen ja alkoi sanaa sanomatta survoa vatsaa nyrkeillään. Se sattui ihan kauheasti enkö tiennyt, miksi niin tehtiin. Yritin huitoa hänen käsiään kauemmaksi.

Yllättäen tulevat toimenpiteet, joista ei edes sanota miksi niin tehdään, ovat inhottavia. Eihän parturiin meneviä miehiäkään leikata yllättäen kaljuiksi vaikka he ovat menneet parturiin vapaaehtoisesti leikkauttamaan hiuksiaan.

Tuo vatsan survominen aiheutti myös todella järkyttävää kipua sektion jälkeen. Sekin tehtiin yleensä niin, että käskettiin sängylle, sitten jo revittiin alushousut pois ja runnottiin vatsaa kaikin voimin varoittamatta. Mutta varmaan siinäkin oli joku hengenhätä kyseessä, vaikka lapsikin oli jo ulkona, ettei millään voinut suhtautua normaalilla kunnioituksella valmiiksi murjeltua kehoa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin pitää ilmoittaa mitä tekee ja miksi tekee, vaikka hän työntäisi sormen nenääni. Silti se että tässä synnytysväkivallassa ihmiset kokevat seksuaalista häirintää tai vertaavat tekoa raiskaukseen on naurettavaa. Edelleen sama asia kun tunkisi sormensa mihin tahansa muuhun ruumiin onteloon. Tässä tosin vielä kaksi ihmishenkeä usein kyseessä joten ratkaisuja potilaan parhaaksi on joskus tehtävä kysymättä ja nopeasti ja selitellä jälkikäteen.

Kun ei se nyt vaan ole sama asia. Jos random ihminen tulee tunkemaan sormen nenääsi, tuskin hän siitä mitään tuomiota saa. Sen sijaan jos tunkee sormensa intiimialueelle tuomio taatusti tulee. Joo, lääkärissä asiat ovat vähän erilaisia toimenpiteistä johtuen, mutta se ei silti poista sitä etteikö toimenpide ole latautuneisuudeltaan tyystin erilainen. Asiattomasti intiimiasioissa kohdeltu mielestäni voi hyvinkin perustellusti tuntea tulleensa nöyryytetyksi ja hyväksikäytetyksi.

Juuri näin. Ja harvalla on nenään tai korvaan työnnetyistä asioista samanlaista traumaa kuin raiskauksen ja hyväksikäytön uhreilla voi olla alapään suhteen. Tällaisissa tilanteissa hienotunteisuus ja empatia on kriittinen osa ammattitaitoa ja näiden puutteella voi aiheuttaa pahimmillaan korjaamattomia vaurioita äidin ja lapsen varhaiselle vuorovaikutukselle ja sitä kautta syntyvän lapsen psyykkiselle kehitykselle. Nämä on herkkiä asioita joihin ei ylimielisyys, uhoaminen ja lumihiutaleeksi nimittely kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on silkkaa pelleilyä että kätilön pitäisi joka hetkellä erikseen kysyä lupa alapään tutkimiseen. Siinä pidetään siitä oletettavasti arvokkaasta vauvasta huolta. Voin vakuttaa ettei heitä kiinnosta huvin vuoksi tunkea sormia mätivään pimperoonne. Jos omat oikeudet menevät lapsen edelle, synnyttäkää kotona tai eläkää selibaatissa.

Naiset synnyttivät vuosituhansia ilman mieslääkäreitä, apuina lapsenpäästäjät, kätilöt, naiset. Sitten  miehet keksivät, että parhaita asiantuntijoita synnytyksessä ovat miehet, ja keksittiin gynekologia josta tuli suojeltu miesten ammatti. Kätilöt heivattiin sivuun, mitäs naiset naisten asioista voisivat tietää. Näin aivan viime vuosisadalle asti.

Naiset synnyttivät ennen kyykyssä, kontallaan tai synnytystuolissa, kaikki huomattavasti parempia asentoja kuin selinmakuulla synnyttäminen; mutta joku Ranskan kuningas oli pervo, joka halusi katsella kuinka hänen siittämänsä lapset tulivat maailmaan hänen rakastajattariensa alapäästä, joten lääkärit pakottivat paitsi kuninkaan rakastajattaret myös kaikki muutkin naiset synnyttämään selällään maaten. Ja sen jälkeen naiset ovat synnyttäneet sairaaloissa selällään maaten.

Kyllä synnytysasentonsa pitäisi saada jokaisen valita! Itse olen synnyttänyt aina pystyasennossa: kyykyssä, kontallaan ja seisten. Ei repeämiä!

Ekassa synnytyksessä kätilö ehdotti puoli-istuvaa asentoa, sanoin kiitos mutta ei kiitis, kyykkääminen tuntuu luonnollisemmalta.

Eri asia tietty, jos synnyttäjä on puudutteita tettu niin ettei jalat kanna....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole aivan yksioikoinen moraalinen tilanne miten toimia, jos nainen kivusta sekaisin kieltäytyy jostain, ja kielto vie hengen toiselta olennolta.

Kyllä se vaan on. Ihan täysin yksioikoinen tilanne.

Ai täysin yksioikoinen moraalinen tilanne? Kerrotko sitten vastauksen, ole hyvä. Huom, ei oikeudellista, vaan se moraalinen vastaus. Harvoin jonkun k.uolema on aivan helppo moraalinen valinta.

Vastaus on että naisen ihmisoikeudet eivät katoa minnekään vaikka hän on raskaana. Ne eivät edes vähene. Jos jompikumpi vain pitää pelastaa, ei se ole lääkäreillekään mikään moraalinen kysymys vaan naisen henki pelastetaan, vaikkei kenenkään kuolema koskaan varmasti ole helppo nakki kellekään.

Eihän tässä ollut kyse naisen hengen pelastamisesta vaan yhden henkilön koskemattomuudesta vs. toisen menehtymisestä. No joo, mutta kaikkea hyvää teille! Kyllä jokainen ansaitsee hyvän synnytyksen, harvoin lienee sellainen hätätila ettei asioista voisi keskustella.

On vähän hölmöä tuoda tähän keskusteluun näitä epämääräisiä hypoteettisia tilanteita tyyliin "käsi on pakko survoa emättimeen mitään sanomatta, tai muuten vauva kuolee". Jos ensin survomista edes kertoisi mitä on tekemässä, niin vastaanotto voisi olla parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on silkkaa pelleilyä että kätilön pitäisi joka hetkellä erikseen kysyä lupa alapään tutkimiseen. Siinä pidetään siitä oletettavasti arvokkaasta vauvasta huolta. Voin vakuttaa ettei heitä kiinnosta huvin vuoksi tunkea sormia mätivään pimperoonne. Jos omat oikeudet menevät lapsen edelle, synnyttäkää kotona tai eläkää selibaatissa.

Naiset synnyttivät vuosituhansia ilman mieslääkäreitä, apuina lapsenpäästäjät, kätilöt, naiset. Sitten  miehet keksivät, että parhaita asiantuntijoita synnytyksessä ovat miehet, ja keksittiin gynekologia josta tuli suojeltu miesten ammatti. Kätilöt heivattiin sivuun, mitäs naiset naisten asioista voisivat tietää. Näin aivan viime vuosisadalle asti.

Naiset synnyttivät ennen kyykyssä, kontallaan tai synnytystuolissa, kaikki huomattavasti parempia asentoja kuin selinmakuulla synnyttäminen; mutta joku Ranskan kuningas oli pervo, joka halusi katsella kuinka hänen siittämänsä lapset tulivat maailmaan hänen rakastajattariensa alapäästä, joten lääkärit pakottivat paitsi kuninkaan rakastajattaret myös kaikki muutkin naiset synnyttämään selällään maaten. Ja sen jälkeen naiset ovat synnyttäneet sairaaloissa selällään maaten.

Kyllä synnytysasentonsa pitäisi saada jokaisen valita! Itse olen synnyttänyt aina pystyasennossa: kyykyssä, kontallaan ja seisten. Ei repeämiä!

Ekassa synnytyksessä kätilö ehdotti puoli-istuvaa asentoa, sanoin kiitos mutta ei kiitis, kyykkääminen tuntuu luonnollisemmalta.

Eri asia tietty, jos synnyttäjä on puudutteita tettu niin ettei jalat kanna....

Mä olin synnytystoivelistaan kirjannutkin, että ponnistan ehdottomasti pystyasennossa (lääkkeetön synnytys)! Mun toive kuultiin, synnytin myös ilman repeämiä!

Ihan karseelta tuntuu, ettei tuollaisesta asuasta saisi ite päättää!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä riittäisi jos vain sanoisivat että jalat nyt auki. 

Mitäs alapeukuttamista tässä on, samallalailla hammaslääkäri sanoo että suu auki. Silloin potilas tietää operaation alkavan. 

Vierailija kirjoitti:

Naisten karmea kohtelu ei valitettavasti rajoitu vain synnytyksiin. Gynekologisen leikkauksen jälkitarkastuksessa lääkäri vain tuli ja survaisi voimalla ultralaitteen sisään mitään varoittamatta. Sattui aivan järkyttävästi kun aiheutti jonkunlaisen lantion alueen kouristuksen. Miksi ei voinut kertoa etukäteen? Mikä siinä on oikeasti niin vaikeaa? En minä mitään päänsilityksiä kaipaan, ihan pelkkä "noniin, nyt ultrataan" olisi riittänyt. Samanlaisia kokemuksia on ystäväpiirillä usealla.

Olen sinun ollee gynetuolissa jalat levällään. Niin oikein ymmärrä mikä tuossa yllätti🤔

Minulla oli 7 vuotiaana hiivatulehdus ja neuvolan akka piti väkisin jalkoja auki vaikka huusin ja potkin eivät selittäneet mitään repivät vaan jalat väkisin auki

vieläkin puistattaa. Tuo synnytysväkivalta joillain vakavimmilla varmaan samanlainen kokemus.

Jos ei apu kelpaa sellaisena kuin se annetaan, niin voi jättää ihan kokonaan väliin. Synnyttäköön vaikka omassa (tai vuokrakämpän) saunassa sitten, niin kuin esiäiti aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole aivan yksioikoinen moraalinen tilanne miten toimia, jos nainen kivusta sekaisin kieltäytyy jostain, ja kielto vie hengen toiselta olennolta.

Kyllä se vaan on. Ihan täysin yksioikoinen tilanne.

Ai täysin yksioikoinen moraalinen tilanne? Kerrotko sitten vastauksen, ole hyvä. Huom, ei oikeudellista, vaan se moraalinen vastaus. Harvoin jonkun k.uolema on aivan helppo moraalinen valinta.

Vastaus on että naisen ihmisoikeudet eivät katoa minnekään vaikka hän on raskaana. Ne eivät edes vähene. Jos jompikumpi vain pitää pelastaa, ei se ole lääkäreillekään mikään moraalinen kysymys vaan naisen henki pelastetaan, vaikkei kenenkään kuolema koskaan varmasti ole helppo nakki kellekään.

Eihän tässä ollut kyse naisen hengen pelastamisesta vaan yhden henkilön koskemattomuudesta vs. toisen menehtymisestä. No joo, mutta kaikkea hyvää teille! Kyllä jokainen ansaitsee hyvän synnytyksen, harvoin lienee sellainen hätätila ettei asioista voisi keskustella.

On vähän hölmöä tuoda tähän keskusteluun näitä epämääräisiä hypoteettisia tilanteita tyyliin "käsi on pakko survoa emättimeen mitään sanomatta, tai muuten vauva kuolee". Jos ensin survomista edes kertoisi mitä on tekemässä, niin vastaanotto voisi olla parempi.

Myös tissien mustelmille murjominen on ilmeisesti hätätilanne vielä synnytyksenkin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen saanut tästä väkivalta-avautumisesta kuvan, että Suomessa synnyttäminen on yleisesti aika karmeaa. Onneksi olin jo synnyttänyt kolmesti ja joka kerralla oli asiallista henkilökuntaa, joka kerta eri ihmiset. Ei mitään valittamista, tämä taitaa olla aika yleistäkin. Lapsivuodeosastolla oli muutama ikävästi käyttäytynyt hoitaja, mm. lisämaitoa pihtailtiin siihen asti, että vauvojen verensokerit alkoi kahdella, jopa ykkösellä. Sain tietysti haukut kun en ollut osannut vaatia lisämaitoa tarpeeksi uskottavasti vaikka ainahan pyytäessäni se kiireinen ammattilainenkin näki vauvan, ei vain kerennyt uskomaan. Enemmistö lapsivuodeosastollakin oli silti ihania. Sillälailla ei potilaan ja hoitohenkilökunnan kommunikointi aina pelitä. On täällä kuitenkin aika uskomattomia kokemuksia. Tuokin, joka pääsi helpommin yli lapsuuden raiskauksista kuin synnytyksestä... Enpä usko. Joillekin, esimerkiksi lapsena raiskatuille, synnytys on lähtökohtaisesti väistämättä kamala koettelemus ja osan pitää löytää siihen syyllinen toisista. Vaikkei se kyllä henkilökunnankaan vika ole, että joidenkin pää ei missään oloissa kestä synnyttämistä. Yleensä parhaansa tekevät kyllä auttaakseen.

Tämä kuulostaa siltä perus: "Mulle ei ole koskaan tapahtunut mitään pahaa, niin eihän kenellekkään muullekkaan ole voinut tapahtua pahaa."

Ööö ei. En sanonut ettei kellekään ole koskaan käynyt mitään pahaa. Vähän ylitulkintaa oman vihanlietsomisesi tueksi? Huomatkaa arvon muut nuoret naiset, että AV:lla on aika daiju skripti ja suurinosa peukuista tulee samalta sekopäältä. Vääristää näkemyksiä entisestään. Tottakai esimerkiksi gynekologisia tutkimuksia tehdään joskus aivan väärin. Vaikka niin joskus käy, ei se kuitenkaan tarkoita, että näin lääkärit, kätilöt ja opiskelijat toimisivat pääsääntöisesti juuri näin ala-arvoisesti. Varmaan vaikea uskoa, jos ei tiedä vauva-palstan nuolten olevan täysin mielivaltaisesti manipuloitavidsa. Ihme propaganda-alustana tätä pitääkin käyttää mielenvikaisen ihmisen joka haluaa kostaa (ikävät synnytysmuistot? Kostajat nyt yleensä on niitä mielenterveyspotilaita, jotka keksii jotain kostettavaa koska muiden syy)jollain pimeällä loan heitolla synnytyksiin erikoistuneiden ammattilaisten niskaan.