Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raiskaus on toisen henkilö pakottamista sukupuoliyhteyteen, elimellä tai jollain muulla.  Tahallinen teko ja halutaan halventaa ja tehdä seksuaalista väkivaltaa ja väkivaltaa

Ymmärrän että nuo naiset ovat kokeneet tulleensa väärin kohdelluiksi kun heille ei kiireessä tarpeeksi rauhallisesti kerrottu miksi sisätutkimus tarvitsee tehdä ja annettu mahdollisuuta kieltäytyä toimenpiteestä, mutta sen rinnastaminen seksuaaliseen väkivaltaan on aika törkeää. En usko että yhdessäkään noissa tilanteessa on ollut kyse _seksuaalisesta_ tahallisesta väkivallasta. Tässä nuom naiset vain profiloituvat hihhuleiksi ja se tärkeä asia (kommunikaation parantaminen) jää taka-alalle.

Ruumiinosan tai esineen työntäminen toisen emättimeen tai peräaukkoon ilman lupaa on raiskaus. Se ei vaadi seksuaalista motiivia. Itseasiassa on sanottu, että pohjimmiltaan raiskauksen motiivi voi usein viha ja alistamishalu pikemminkin kuin seksuaalinen himo.

Ok, selvä,  ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden motiivi sisätutkimuksen tekemiseen on ollut siis viha ja alistamishalu? Uskoo ken haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole aivan yksioikoinen moraalinen tilanne miten toimia, jos nainen kivusta sekaisin kieltäytyy jostain, ja kielto vie hengen toiselta olennolta.

No lain mukaan se on aivan yksiselitteistä, naista ei synnytyksessä voida hoitaan ilman hänen omaa tahtoaan. Moraalisesti se on sitten eri asia, nainen joutuu kyllä perustelluista tutkimuksista kieltäytyessään kantamaan moaraalisen vastuun yksin. Sikiö ei ole laillinen henkilö ennen kuin se syntyy, sen jälkeen kun se on putkahtanut ulos, lääkärit voivat tehdä mitä haluavat (kiireellisen huostaanoton kautta).

Siellä on synnytyssaleja käytävä täynnä. Aina ei vaan ole aikaa käydä perusteellista keskustelua jokaisesta toimenpiteestä. Jos äiti sanoo ei ja pitäisi alkaa suostutella niin helposti sitä mentäisiin sitten sillä vastauksella ja siirryttäisiin viereiseen saliin. Koska kyllä, voihan ne jättää tekemättäkin. Turha sitten syyttää hoitovirheestä jos käykin huonosti.

No nimenomaan niistä sitten syytettäisiin, tämäkin on nähty, tuossa edellä mainitsemassani keississä jossalapsi sai aivovaurion. Veikkaan että näistä äideistä ohjelmassa yksikään ei ole kokenut sitä, mitä on kun lapsi on todella vaarassa ja ja toimenpiteillä on KIIRE. Sitä oppii arvsotamaan että toimitaan rivakasti ja viiveettä...

Jos ei lapsi ole ollut todella vaarassa, niin mikä on se syy tutkia väkisin? Veikkaan että harva noista äideistä valittaa tilanteesta, jossa lapsi on todella ollut välittömässä hengenvaarassa.

No mistä se tiedetään onko vaarassa jos ei anna edes tutkia sydänääniä kun se tutkiminen häiritsee äidin mielestä synnytyksen luonnollista kulkua....

Uskokaa tai älkää näitkäin ihmisiä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raiskaus on toisen henkilö pakottamista sukupuoliyhteyteen, elimellä tai jollain muulla.  Tahallinen teko ja halutaan halventaa ja tehdä seksuaalista väkivaltaa ja väkivaltaa

Ymmärrän että nuo naiset ovat kokeneet tulleensa väärin kohdelluiksi kun heille ei kiireessä tarpeeksi rauhallisesti kerrottu miksi sisätutkimus tarvitsee tehdä ja annettu mahdollisuuta kieltäytyä toimenpiteestä, mutta sen rinnastaminen seksuaaliseen väkivaltaan on aika törkeää. En usko että yhdessäkään noissa tilanteessa on ollut kyse _seksuaalisesta_ tahallisesta väkivallasta. Tässä nuom naiset vain profiloituvat hihhuleiksi ja se tärkeä asia (kommunikaation parantaminen) jää taka-alalle.

Ruumiinosan tai esineen työntäminen toisen emättimeen tai peräaukkoon ilman lupaa on raiskaus. Se ei vaadi seksuaalista motiivia. Itseasiassa on sanottu, että pohjimmiltaan raiskauksen motiivi voi usein viha ja alistamishalu pikemminkin kuin seksuaalinen himo.

Käsittääkseni raiskauksessa on aina seksuaalinen motiivi, pakotettu sukupuoliyhteys. Rikoslaista löytyy muita nimikkeitä muunlaiselle seksuaaliselle väkivallalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysväkivalta -kampajanssa on tuotu esiin ihan asiallista asiaa (hoitohenkilökunnan kommunkaatiotaitoja) mutta väärällä tavalla. Lääkärien ja kätilöiden pitäisi tosiaan kertoa asiakkaalle ENSIN ennen toimepidettä että mitä halutaan tehdä ja miksi, sen sijaan että suoraan mennään ronkkimaan: harva kieltäytyisi tutkimuksista kun perustellaan. 

Mutta nyt tämä kamajan vain aiheuttaa tuleville synnyttäjille pelkoa ja epäluottamusta hoitohenkilökuntaan. Olisivat nostaan asiallista keskustelua ja ottaneet hoitohenkilökunnan mukaan. 

Kampanjassa oli kyse synnyttäjien kokemuksista. Jos ne on olleet huonoja, vaikeita, jopa traumoja aiheuttavia, niin miksi taas kerran pitäisi ensin huomioida sairaalan henkilökunta?

Miten niin ensin? Olen samaa mieltä, että olisivat nostaneet keskustelun asiallisesti esiin ja hoitohenkilökunta mukana. Kyllä asiakkaalle pitää kertoa mitä tehdään, mutta jos kätilö tai lääkäri (joka on myös ihminen!) sen unohtaa tehdä esim. kiireen, keskittymisen tai muun syyn takia (tai synnyttäjä vaan unohtaa näin käyneen) niin ei se ole VÄKIVALTAA. Naiset vertaavat kokemuksiaan raiskaukseen, SE on törkeää ja herättää raivoa, ei niinkään aihe sinänsä. Kyllä se on kaikkien etu, että synnytyksen hoidossa otetaan huomioon lääketiedekin eikä vaan naisen tahto. Moniko huutaa ponnistusvaiheessa, että ei jaksa enää, ja jaksaa kuitenkin tsemppauksella? Pitäisikö kätilöiden totella joka ikiseen "en jaksa" huutoon ja tilata sektiot? Joku kertoi potkineensa kätilöä. Jos tuossa tilanteessa ei kerran saa auttaa vauvaa syntymään heti, ettei jää vaurioita, niin hoitajana voin sanoa, että itse poistuisin huoneesta saman tien jos joku mua koittaisi potkia. Varmaan viereisessä salissa apu kelpaisi. Kuolkoot vaikka verenhukkaan, mutta en haluaisi ottaa riskiä, että saisin jälkeenpäin kuulla olleeni pahoinpitelijä tai raiskaaja tilanteessa missä yritin auttaa.

On yksi asia unohtaa varoittaa etukäteen. On toinen asia tehdä sisätutkimus oikeasti väkisin, tällaistakin tapahtuu ja se kyllä ON Suomen lain mukaan raiskaus. Eikä sitä tapahdu vahingossa.

Viittasin siihen dokumenttiin mistä tässä puhutaan. Yhdelle naiselle sisätutkimus oli tullut yllätyksenä. Lääkäri oli tullut huoneeseen, hän oli ollut siinä housut kintuissa tutkimuspöydällä, ja järkyttynyt, kun lääkäri ei ollut sanonut, että tekee sisätutkimuksen. Tai hän ei jälkeen päin muistanut näin käyneen.

Ja tuo toimen mainitsemasi tilanne voisi olla vaikka sellainen, että vauvan sydänäänet romahtaa ja hänet olisi saatava nopeasti syntymään. Siinä kun äiti kivuissaan alkaa kiljua eitä niin mitä pitäisi tehdä? Poistua huoneesta on ainoa oikea ratkaisu ettei tule syytetyksi raiskauksesta.

ps. potku ON lain mukaan pahoinpitely.

Voisi olla, mutta kun ei ollut. Lapsi ei ollut missään vaarassa, kyse oli pelkästä henkilökunnan turhautumisesta.

Ja joo, tietysti potku on pahoinpitely. Ei kai kukaan ole siihen vastaan väittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Mä en itseasiassa usko ollenkaan, etteikö kätilö ja lääkäri sanoisi etukäteen, että pitää tehdä sisätutkimus. 

En pysty millään kuvittelemaan, että kukaan kätilö tai lääkäri menisi vaan naisen luo ja heivauttaisi sen jalat levälleen ja tunkisi näppinsä sisään. Sellainen ei yksinkertaisesti ole mahdollista.

Näissä ip-avautumisissa on usein kyse juuri siitä, että kuullaan vain toisen osapuolen itse kokema totuus. Toinen osapuoli hyvä kun jos edes yleisluontoisella tasolla voi kommentoida. Tässäkin äiti on voinut huutaa päätään puhki, nukkunut, kiukutellut hoitsulle tai miehelleen samaan aikaan kun lekuri on sanonut, että tarvitsisi tehdä alatietutkimus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raiskaus on toisen henkilö pakottamista sukupuoliyhteyteen, elimellä tai jollain muulla.  Tahallinen teko ja halutaan halventaa ja tehdä seksuaalista väkivaltaa ja väkivaltaa

Ymmärrän että nuo naiset ovat kokeneet tulleensa väärin kohdelluiksi kun heille ei kiireessä tarpeeksi rauhallisesti kerrottu miksi sisätutkimus tarvitsee tehdä ja annettu mahdollisuuta kieltäytyä toimenpiteestä, mutta sen rinnastaminen seksuaaliseen väkivaltaan on aika törkeää. En usko että yhdessäkään noissa tilanteessa on ollut kyse _seksuaalisesta_ tahallisesta väkivallasta. Tässä nuom naiset vain profiloituvat hihhuleiksi ja se tärkeä asia (kommunikaation parantaminen) jää taka-alalle.

Ruumiinosan tai esineen työntäminen toisen emättimeen tai peräaukkoon ilman lupaa on raiskaus. Se ei vaadi seksuaalista motiivia. Itseasiassa on sanottu, että pohjimmiltaan raiskauksen motiivi voi usein viha ja alistamishalu pikemminkin kuin seksuaalinen himo.

Ok, selvä,  ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden motiivi sisätutkimuksen tekemiseen on ollut siis viha ja alistamishalu? Uskoo ken haluaa.

Opettele lukemaan, kukaan ei ole sanonut noin.

Jo sekin auttaisi, että lääkäri sanoisi suoraan että tietää toimenpiteen tuntuvan ikävältä ja että pahoittelee jos satuttaa. Ihan tavallista empatiaa. Siis tämä kommentti siitä lähtökohdasta, että itselleni tehtiin toimenpiteitä vähän niin kuin salaa yhtäkkiä, koska lääkäriä itseään ahdisti etukäteen eikä hänellä ollut kykyjä (tai aikaa) kohdata minun pelkoa/ kipua. 

Hammasta purren moni toimenpide olisi mennyt läpi kivuista huolimatta, jos olisin kokenut, että työntekijä ymmärtää tuskani ja on minun kanssani ikään kuin samalla puolella, enkä minä ole vaan lääketieteellinen objekti jota sorkitaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan meidän yhteiskunnassa yksi niistä viimeisistä asioista missä naiseen on voitu käyttää valtaa, verhoamalla se “lapsen parhaaseen”. Koska kukapa sitä ei oman lapsensa parasta haluaisi, ja ei ole soveliasta arvostella tahoja tai ihmisiä jotka sitä lapsen parasta tavoittelee työkseen - keinoista viis. Eli naisia on voitu kohdella törkeästi ja sitten hiljennetty sillä että pitää nyt olla kiitollinen ja nöyrä kun sai lapsen elävänä syliin.

Äärimmäisen sairastahan se on kun oikein ajattelee ja jos sen kohteeksi joutuu.

Itselleni oli esikoisen syntymän jälkeen todella vaikea paikka kun jälkitarkastuksessa laitettiin kolmen omanikäisen mieskandin eteen. Lääkäri kyseli siinä (asiaan kuuluvasti tottahan toki) synnytyksen kulun ja imetysten lisäksi minun alapään tilasta ja olenko harrastanut synnytyksen jälkeen seksiä ja miltä se tuntui ja miksi harrastin ennen jälkitarkastusta. Yksi näistä kandeista teki myös sisätutkimuksen ja en olisi sitä halunnut, mut koin että siihen painostettiin eikä suostumustani itseasiassa edes kysytty; se vaan ilmoitettiin että näissä on kandit aina mukana. Olin silloin 23 v enkä uskaltanut kyseenalaistaa asioita tms. Piti vaan olla onnellinen ja hymyillä kun sai terveen vauvan.

Hyi minua alkoi ihan ahdistaa tämä kuvailusi :(

Minusta on käsittämätöntä ettei jotkut mukamas ymmärrä miksi tällaiset käytännöt todennäköisesti tuntuvat nöyryyttävältä sille, joka tämmöisen kohteeksi joutuu. Ei se ole helppoa puhua omista henkilökohtaisista ja intiimeistä asioista uppo-oudolle henkilölle, vaikka kuinka olisikin terveyden ammattilainen, saatika että tilanteessa on useita outoja (mies)henkilöitä! Ja näiden edessä pitäisi sitten riisuutuakin. Meille on kyllä upotettu syvästi kuinka etenkin naisten seksuaalisuuteen kuuluvat asiat ovat helposti muidenkin asioita (ehkäisyasiat ja sitten suoraan tämä lisääntyminen) ja sitten niihin tunnutaan suhtautuvan arkipäiväisellä välinpitämättömyydellä. Hyvin harvoinhan miehet edes joutuvat intiimeissä asioissa samanlaiseen syyniin, kuin naiset joutuvat, joten moni ei kai osaa edes ajatella sitä. Vaikka lääkärille alapäät on kuinka elin, kuin elin ja terveysasia se EI OLE sitä sille potilaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raiskaus on toisen henkilö pakottamista sukupuoliyhteyteen, elimellä tai jollain muulla.  Tahallinen teko ja halutaan halventaa ja tehdä seksuaalista väkivaltaa ja väkivaltaa

Ymmärrän että nuo naiset ovat kokeneet tulleensa väärin kohdelluiksi kun heille ei kiireessä tarpeeksi rauhallisesti kerrottu miksi sisätutkimus tarvitsee tehdä ja annettu mahdollisuuta kieltäytyä toimenpiteestä, mutta sen rinnastaminen seksuaaliseen väkivaltaan on aika törkeää. En usko että yhdessäkään noissa tilanteessa on ollut kyse _seksuaalisesta_ tahallisesta väkivallasta. Tässä nuom naiset vain profiloituvat hihhuleiksi ja se tärkeä asia (kommunikaation parantaminen) jää taka-alalle.

Ruumiinosan tai esineen työntäminen toisen emättimeen tai peräaukkoon ilman lupaa on raiskaus. Se ei vaadi seksuaalista motiivia. Itseasiassa on sanottu, että pohjimmiltaan raiskauksen motiivi voi usein viha ja alistamishalu pikemminkin kuin seksuaalinen himo.

Käsittääkseni raiskauksessa on aina seksuaalinen motiivi, pakotettu sukupuoliyhteys. Rikoslaista löytyy muita nimikkeitä muunlaiselle seksuaaliselle väkivallalle.

No ei kyllä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysväkivalta -kampajanssa on tuotu esiin ihan asiallista asiaa (hoitohenkilökunnan kommunkaatiotaitoja) mutta väärällä tavalla. Lääkärien ja kätilöiden pitäisi tosiaan kertoa asiakkaalle ENSIN ennen toimepidettä että mitä halutaan tehdä ja miksi, sen sijaan että suoraan mennään ronkkimaan: harva kieltäytyisi tutkimuksista kun perustellaan. 

Mutta nyt tämä kamajan vain aiheuttaa tuleville synnyttäjille pelkoa ja epäluottamusta hoitohenkilökuntaan. Olisivat nostaan asiallista keskustelua ja ottaneet hoitohenkilökunnan mukaan. 

Kampanjassa oli kyse synnyttäjien kokemuksista. Jos ne on olleet huonoja, vaikeita, jopa traumoja aiheuttavia, niin miksi taas kerran pitäisi ensin huomioida sairaalan henkilökunta?

Miten niin ensin? Olen samaa mieltä, että olisivat nostaneet keskustelun asiallisesti esiin ja hoitohenkilökunta mukana. Kyllä asiakkaalle pitää kertoa mitä tehdään, mutta jos kätilö tai lääkäri (joka on myös ihminen!) sen unohtaa tehdä esim. kiireen, keskittymisen tai muun syyn takia (tai synnyttäjä vaan unohtaa näin käyneen) niin ei se ole VÄKIVALTAA. Naiset vertaavat kokemuksiaan raiskaukseen, SE on törkeää ja herättää raivoa, ei niinkään aihe sinänsä. Kyllä se on kaikkien etu, että synnytyksen hoidossa otetaan huomioon lääketiedekin eikä vaan naisen tahto. Moniko huutaa ponnistusvaiheessa, että ei jaksa enää, ja jaksaa kuitenkin tsemppauksella? Pitäisikö kätilöiden totella joka ikiseen "en jaksa" huutoon ja tilata sektiot? Joku kertoi potkineensa kätilöä. Jos tuossa tilanteessa ei kerran saa auttaa vauvaa syntymään heti, ettei jää vaurioita, niin hoitajana voin sanoa, että itse poistuisin huoneesta saman tien jos joku mua koittaisi potkia. Varmaan viereisessä salissa apu kelpaisi. Kuolkoot vaikka verenhukkaan, mutta en haluaisi ottaa riskiä, että saisin jälkeenpäin kuulla olleeni pahoinpitelijä tai raiskaaja tilanteessa missä yritin auttaa.

On yksi asia unohtaa varoittaa etukäteen. On toinen asia tehdä sisätutkimus oikeasti väkisin, tällaistakin tapahtuu ja se kyllä ON Suomen lain mukaan raiskaus. Eikä sitä tapahdu vahingossa.

Viittasin siihen dokumenttiin mistä tässä puhutaan. Yhdelle naiselle sisätutkimus oli tullut yllätyksenä. Lääkäri oli tullut huoneeseen, hän oli ollut siinä housut kintuissa tutkimuspöydällä, ja järkyttynyt, kun lääkäri ei ollut sanonut, että tekee sisätutkimuksen. Tai hän ei jälkeen päin muistanut näin käyneen.

Ja tuo toimen mainitsemasi tilanne voisi olla vaikka sellainen, että vauvan sydänäänet romahtaa ja hänet olisi saatava nopeasti syntymään. Siinä kun äiti kivuissaan alkaa kiljua eitä niin mitä pitäisi tehdä? Poistua huoneesta on ainoa oikea ratkaisu ettei tule syytetyksi raiskauksesta.

ps. potku ON lain mukaan pahoinpitely.

Housut kintuissa vai nilkoissa?

Vierailija kirjoitti:

Jo sekin auttaisi, että lääkäri sanoisi suoraan että tietää toimenpiteen tuntuvan ikävältä ja että pahoittelee jos satuttaa. Ihan tavallista empatiaa. Siis tämä kommentti siitä lähtökohdasta, että itselleni tehtiin toimenpiteitä vähän niin kuin salaa yhtäkkiä, koska lääkäriä itseään ahdisti etukäteen eikä hänellä ollut kykyjä (tai aikaa) kohdata minun pelkoa/ kipua. 

Hammasta purren moni toimenpide olisi mennyt läpi kivuista huolimatta, jos olisin kokenut, että työntekijä ymmärtää tuskani ja on minun kanssani ikään kuin samalla puolella, enkä minä ole vaan lääketieteellinen objekti jota sorkitaan.

Herkässä ja kivuliaassa tilanteessa tunteet ON otettava huomioon, siinä on niin avuttomana eikä liika tsemppaaminen ja huomaavaisuus haittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole aivan yksioikoinen moraalinen tilanne miten toimia, jos nainen kivusta sekaisin kieltäytyy jostain, ja kielto vie hengen toiselta olennolta.

No lain mukaan se on aivan yksiselitteistä, naista ei synnytyksessä voida hoitaan ilman hänen omaa tahtoaan. Moraalisesti se on sitten eri asia, nainen joutuu kyllä perustelluista tutkimuksista kieltäytyessään kantamaan moaraalisen vastuun yksin. Sikiö ei ole laillinen henkilö ennen kuin se syntyy, sen jälkeen kun se on putkahtanut ulos, lääkärit voivat tehdä mitä haluavat (kiireellisen huostaanoton kautta).

Siellä on synnytyssaleja käytävä täynnä. Aina ei vaan ole aikaa käydä perusteellista keskustelua jokaisesta toimenpiteestä. Jos äiti sanoo ei ja pitäisi alkaa suostutella niin helposti sitä mentäisiin sitten sillä vastauksella ja siirryttäisiin viereiseen saliin. Koska kyllä, voihan ne jättää tekemättäkin. Turha sitten syyttää hoitovirheestä jos käykin huonosti.

No nimenomaan niistä sitten syytettäisiin, tämäkin on nähty, tuossa edellä mainitsemassani keississä jossalapsi sai aivovaurion. Veikkaan että näistä äideistä ohjelmassa yksikään ei ole kokenut sitä, mitä on kun lapsi on todella vaarassa ja ja toimenpiteillä on KIIRE. Sitä oppii arvsotamaan että toimitaan rivakasti ja viiveettä...

Jos ei lapsi ole ollut todella vaarassa, niin mikä on se syy tutkia väkisin? Veikkaan että harva noista äideistä valittaa tilanteesta, jossa lapsi on todella ollut välittömässä hengenvaarassa.

No mistä se tiedetään onko vaarassa jos ei anna edes tutkia sydänääniä kun se tutkiminen häiritsee äidin mielestä synnytyksen luonnollista kulkua....

Uskokaa tai älkää näitkäin ihmisiä on.

No se nyt ainakin on ihan itsestäänselvää, ettei kenenkään voi kajota väkisin vain sen varmistamiseksi ettei väkisin kajoamiseen vaan olisi aihetta. Muutenhan niitä raskaana olevia voisi kaapata kaduiltakin väkisin tutkittavaksi, kun eihän sitä voi ikinä tietää.

Tuli muuten mieleen lapsettomana, että onko keisarinleikkauksen saaminen myös lähes mahdottomuus ilman lääketieteellistä syytä? Vai käytetäänkö tässäkin valtaa naisen asioihin puuttumalla, koska se on hankalampi toimenpide? 

Nyt jo synnytyssaleissakin raiskataan kätilön/lääkärin toimesta?

Mitä vielä?

Parempi, että jätetään se lisääntyminen eläimille, ei ihmisestä enää siihenkään ole.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti nämä räyhääjät ei ole terveydenhuollossa töissä. Kaikki synnyttäjät ei tule samoista lähtökohdista, joillakin voi olla taustalla seksuaalista väkivaltaa, muita traumaattisia kokemuksia, genitaalialueen kiputiloja tai sairauksia tai vaikka mielenterveyden ongelmia. Kun tällainen hauras ihminen joutuu pelottavaan ja ahdistavaan tilanteeseen, niin ammattilaisen asenne ei kertakaikkiaan saa olla tämän ketjun mukainen "v*ttuako uniikkilumihiutale siinä itket". Se on jo vakavaa ammattitaidottomuutta.

Tämä! Kiitos, sanoitit tunteeni. Suomen ”ammattilaiset” ei osaa kuin haukkua ja käskyttää, kaikki on pakko kestää eikä mitään voi tehdä toista huomioiden. Me potilaat ollaan vaan karjaa linjastolla.

Mä ymmärrän täysin kotisynnytysten suosion. Ystäväni synnytti kolmannen lapsensa kotona ja sanoi, että kivut eivät olleet niin karmeat kuin sairaalassa kun oli kotisynnytyksiin erikoistunut, empaattinen kätilö. Ja tietysti mies oli vierellä koko ajan ja äiti + isä + vauva olivat vielä ihan omissa oloissaan ensimmäisen vuorokauden vauvan syntymän jälkeen, sisaruksia ei päästetty. Itse en tuohon ryhtyisi mutta ymmärrän häntä. Synnytys vaikuttaa tosiaan moneen sukupolveen, ja olen huomannut sen. Isomummoni vaikea synnytys heijastuu vielä jopa minuun.

Jokainenhan voi halutessaan synnyttää yksin kotona, joten miksi menevät sinne sairaalaan ronkittavaksi?

Itse ainakin mielelläni menen sairaalaan synnyttämään ja luotan siihen, että lääkärit ja kätilöt tekevät kaikkensa turvallisen synnytykseni puolesta ja hyvin on tähän asti mennyt. Ei kai se nyt kenellekään voi tulla ylllätyksenä, että sinnekin katsotaan sairaalassa ja tarvittaessa tutkitaan tilanne yms.

Näin henkilökohtaisesti kun olen nuorena joutunut kokemaan ihan sen oikean seksuaaliväkivallan, niin voin sen sanoa, että kyllä ne synnytykseen liittyvät tutkimukset ovat kaukana siitä väkivallasta.

Jos naisella on tarpeen viitata synnytyksessä tehtäviä asioita raiskauksena, hän varmaan hoitaa synnytyksen jossain muualla kuin kaikkien yhteisesti kustantamassa sairaalassa?

Tarkoitan, joku joku asiaa jää katsomatta koska nainen "ei anna lupaa" ja siitä koituu jotain, kantaako nainen vastuun? Myös taloudellisen jos joudutaan vaikka teholle tms?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, koska olen mies, mutta eikö sitä äitiäkin voisi kohdella hyvin vai mikä sen estää?

Asenneongelma.

Joku ihmeellinen vanhakantainen ajatus, että nainen on haureudellaan ottanut siemeniä sisäänsä, ja että kivulla pitää hänen lapsensa synnyttämän. Lisäksi ajatukset naisten hysteriasta. Miehisen lääkärikunnan syöttämiä ajatuksia, joita naiset (kätilöt) sitten toteuttavat muille naisille. 

Vierailija kirjoitti:

Tuli muuten mieleen lapsettomana, että onko keisarinleikkauksen saaminen myös lähes mahdottomuus ilman lääketieteellistä syytä? Vai käytetäänkö tässäkin valtaa naisen asioihin puuttumalla, koska se on hankalampi toimenpide? 

Tietääkseni ne pakottavat pelkopolille menemään monta kertaa jne, ennen kuin edes miettivät keisarileikkauksen mahdollisuutta, jos siis ei ole mitään lääketieteellistä syytä siihen. Saat aika monen hulavanteen läpi mennä, ennen kuin he saattavat siihen suostua.