Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

En käsitä miten synnyttävä nainen on "avuttomassa tilassa". Ja vaikka olisi, se avuton tilahan on hyvin helppo välttää 9 kuukautta aiemmin. Ei tarvitse sitten tulla vinkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa tyly palvelu muuttui väkivallaksi?

Kaupassa on tyly myyjä, väkivaltaako?

Et saa palvelua ruuhkaisessa marketissa, väkivaltaako?

Sanot rumasti miehellesi, oletko väkivaltainen?

Kampanja on ihan hyvä, koska räikeimpiin virheisiin pitää puuttua.

Mutta jos vedetään ihan överiksi, ettei synnytyksessä saa koskea, sisätutkimus tulkitaan raiskaukseksi tai kätilön hiljaisuus on väkivaltaa, ollaan ihan väärillä jäljillä.

Tällöin uskottavuus kärsii ja kampanja aiheuttaa vain myötähäpeää.

Siinä vaiheessa kun käydään käsiksi toiseen ihmiseen ilman lupaa. Siinä se muuttuu väkivallaksi.

Eli se tyly käytös ei ole, vaikka kampanjassa niin kovasti yritetään väittää.

Tyly käytös voi olla henkistä väkivaltaa. Toki henkisen väkivallan määrittely ja tunnistaminen on monesti vaikeaa, ja rajat ovat epäselviä. Kyllä minusta on vähintäänkin epäilyttävää, jos herkässä ja avuttomassa tilassa olevalle, kovista kivuista kärsivälle synnyttäjälle tiuskitaan tai nälvitään. 

Voiko sekaisessa mielentilassa olevan synnyttävän naisen tahdonmuodostusta pitää täysin ymmärrettävänä? Ymmärtääkö hän itsekään kipujen ja tunnemyrskyn vallassa, mitä mitäkin toimenpide tarkoittaa, vai huutaako siellä moni "mene pois" kuitenkin tahtoen, että hoitohenkilökunta jää paikalle. Mitenkäs siinä vaiheessa, kun naisen oikeuksille päättää hoidostaan on annettu niin paljon valtaa, että hänen huutaessa "painukaa helvettiin", hoitohenkilökunta pakkaa kimpsut ja kampsut ja lähtee pois. Tulevat takaisin, jos nainen sieltä ymmärtää heidät takaisin huutaa. Jos jokaiselle synnyttävän naisen sanalle ois annettava niin iso painoarvo, niin uskon, että synnärillä tapahtuisi kaikki tämän maan avioerot.

Tietenkään tämäkään ei poista sitä, että tässäkin maassa tapahtuu ylilyöntejä ja väkivaltaa sairaaloissa. Mutta ihmetyttää tämä joukkohysteria asiasta, ihan kuin muutama vuosi takaperin, me too-kampanjan kohdalla kaikki naiset lähtivät perkaamaan ikivanhoja asioita ja olivat niin kauhistuneita. Onko tällaisella vanhojen asioiden kaivelulla jotain merkitystä. Uskon edelleen, että suurin osa synnyttämisistä tapahtuu hyvässä hengessa sairaalaväen kanssa. Itse en pysty ulottamaa ymmärrystäni sellaiselle ihmiselle, joka kieltäytyy hoitotoimenpiteestä, aiheuttaen samalla vaaran syntyvälle lapselle. Tässä vaiheessa luotan enemmän kokeneiden ammatti-ihmisten arvioon tilanteesta, kuin sen synnyttävän naisen. Jos haluatte ymmärrystä niin tämä vähääkään eri tavalla ajattelevien ihmisten lynkkaaminen on tapa, millä ei ainakaan ymmärrystä heru sairaalassa väkivaltaa kokeneiden puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin, että tämä nainen, joka telkkarissa valitti synnytysväkivallasta haastettaisi kunnianloukkauksesta oikeuteen.

Kaikki sympatiani kätilöille ja lääkäreille.

Terveisin 17 vuotiaana ulkomailla synnyttänyt ilman tukihenkilöä.

Reipas tyttö sanoi lastenlääkäri, tarkoitti minua.

Voi sääli sinua. Lasten ei kuuluisi tehdä lapsia. Raskaus taisi olla yllätys, selvisikö vasta kun synnytys oli käynnissä?

17v on jo aikuinennainen ja parhaassa iässä saada terveitä lapsia Suomessa naiset saavat lapset ollessaan yli 30v ja melkein jo mahoja. Maa on myös täynnä 40v molemmin puolin käytännössä mahoja naisia joiden hedelmällisyys hoitoihin kuluu iso kasa euroja.

Itse asiassa ei ole. 17v ei ole aikuinen, eikä ole parhaassa iässä saamaan terveitä lapsia. Tuon ikäisten synnytyskuolemat ovat moninkertaiset aikuisiin naisiiin, n. 35 vuoteen saakka.

http://www.soat.fi/index_files/luennot/Aitikuolleisuus.pdf

Näitä 17v äitejä on eniten kehitysmaissa missä terveydenhoito on alkeellinen tai sitä ei ole. Länsimaissa taas naiset tulevat äidiksi kun paras ikä on ohi mutta hoidot ovat parempia.

Äitiyteen kuuluu myös se, että on henkisesti ja taloudellisesti kykenevä kasvattamaan lastaan, pelkkä synnyttäminen ei riitä. 17-vuotiaalla on oma henkinen kehitys vielä kesken eikä koulutustakaan ole kuin peruskoulu.

Se on tieteellisesti todistettu että vanhempana äidiksi tulleiden lapset pärjäävät yleensä elämässä paremmin ja ovat esimerkiksi älykkäämpiä. Tämä johtuu pitkälti juuri siitä että äidillä on laittaa lapseen voimavaroja ja resursseja, ravinto on parempaa ja elintaso on parempi.

Niin haluat itsellesi uskotella, mikä on sinänsä ihan ok. Mutta älä kuitenkaan viitsi vaikuttaa katkeralta, että muut ovat lisääntyneet nuorempina....

Onko tiede sulle jotenkin tuntematon konsepti? Mun ei tarvitse uskotella mitään kenellekään, tieteelliset faktat puhuu puolestaan.

Ei minkäänlainen tiede voi lähes absoluuttisesti todistaa tietyn ikäryhmän antavan huonommat lähtökohdat lapselle. Huonoihin kuin myös hyviinkin lähtökohtiin liittyy paljon muita asioita, mistä on kiinni se, minkälainen tulevaisuus tai kuinka korkea älykkyysosamäärä lapsella on. Toiset ovat parempia äitejä vanhempina ja toiset nuorempina, mutta ei viitsitä yleistää ja luoda paineita nuorille äideille, kun heidät on jo valmiiksi tieteen voimin tuomittu olemaan suurimmaksi osaksi huonompia äitejä kuin vanhempien naisten.

Vierailija kirjoitti:

En käsitä miten synnyttävä nainen on "avuttomassa tilassa". Ja vaikka olisi, se avuton tilahan on hyvin helppo välttää 9 kuukautta aiemmin. Ei tarvitse sitten tulla vinkumaan.

Juu, jatkossa näin teenkin. Mutta sitten ei kannata alkaa valitella alati laskevaa syntyvyyttä.

Ja mitenkä avuttomassa tilassa... Oletkos ikinä synnyttänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun synnyttäjä kieltäytyy toimenpiteestä, tulevaisuudessa tilanteeseen on lomake.

Lomakkeessa synnyttäjä ilmoittaa kieltäytyneensä toimenpiteestä (useita vaihtoehtoja, rasti ruutuun), jolla vältytään myöhemmin potilasvahinkoilmoitukset.

Synnyttäjä kieltää sisätutkimuksen, jolla varmistetaan että kohdunsuu on 10 cm auki. Kätilö ei siis pysty antamaan ponnistamiselle lupaa.

Puudutettuna ei välttämättä ole ponnistamisen tarvetta, synnytys venyy, vauva vaurioituu. Synnyttäjä allekirjoitti paperin, jossa kieltäytyy tutkimuksesta, potilasvahinkoa ei tapahtunut, vahinko oli synnyttäjän aiheuttama.

Ponnistusvaiheessa kätilö näkee, että väliliha lähtee repeämään peräaukkoa kohti. Kätilö ehdottaa välilihan leikkausta, jolloin repeämää ei tule, tai sen suunta kääntyy sivulle, jolloin peräaukko säästyy.

Synnyttäjä kieltäytyy, ei muuta kuin lomake nenän alle ja nimi paperiin.

Synnyttäjä kieltäytyi toimenpiteestä ja sulkijalihas repesi, synnyttäjän oma vika. Nimi paperissa, ei potilasvahinkoa.

Voisiko joku tätä tekstiä alapeukuttanut selittää, mikä tässä käytännössä sitten on vikana? Eikö tätä juuri haeta: että synnyttäjää kuunnellaan - ja totellaan?  On täysin ymmärrettävää, että kätilöt ja lääkärit haluavat turvata oman ammatillisen tulevaisuutensa eivätkä joutua johonkin hoitovirhe-zembaloihin synnyttäjän päätösten takia. Eikö tässä allekirjoitus-jutussa täyty kaikkien oikeudet, synnyttäjän ja hoitajien?

Miten olisi se, että tuo tapahtuu juuri noin ilman allekirjoituksia jo nyt? Ei kukaan ala kätilöä hoitovirheestä syyttämään, jos tämä on synnyttäjän papereihin kirjannut (kuten kuuluu) että synnyttäjä kieltäytyi jostain toimenpiteestä vaikka hänelle kerrottiin perustelut. Vai näytätkö yhdenkin kätilön/lääkärin jonka ammatillinen tulevaisuus on mennyt pilalle siksi että hän on toiminut ihmisoikeuksia kunnoittaen?

Netistä löytyy paljon uutisia siitä, kuinka lääkäri on vapautettu hoitovirhesyytteestä. Yleensä asian käsittely eri oikeusasteissa näköjään vie noin viisi vuotta. Roikupa siinä sitten löysässä hirressä. Totta kai omn turvallisempaa että on allekirjoitus, toki asiat voi etukäteenkin kirjallisesti sopia, esim. luvan mahdolliseen välilihan leikkaukseen voisi antaa jo ennen synnytystä.

Seuraamme Amerikan mallia joka asiassa, siksi allekirjoitukset!

Niinpä. Jatkuvastihan niitä vapautetaan. Ja voin kertoa sinulle että ne eivät ole aiheesta kerroin potilaalle hänen oikeuksistaan ja hän teki tämän valinnan, vaan kyllä se on juuri noita vakavampia tapauksia joissa on pitkitetty esim sektioon pääsyä ja sitten onkin ollut myöhäistä. Lääkärit eivät vain lähes koskaan saa minkäänlaisia sanktioita vaikka tekisivät mitä, koska pelätään että se estäisi lääkäreitä tekemästä työtään kanteiden pelossa. Mitä emme tietysti halua. Haluamme vain parempaa kohtelua, sellaista ihan inhimillistä.

Syyttäkää sitten ihan itseänne, kun tilanne johtaa väistämättä siihen, ettei lääkäri tai kätilö edes uskalla koskea.

Varmaan hienoa mennä synnyttämään, kun kätilö anteeksi pyydellen yrittää ovensuusta ohjata "voisitko laittaa sen piuhan vatsasi ympärille, noin oikein hyvä. Nyt minä tulen kytkemään monitorin päälle, älä pelästy, en koske"

No nyt on kyllä marttyyriasenne kohdillaan! Jos vaaditaan edes hitusen sosiaalisia taitoja kommentoida potilaalle ja hienotunteisuutta ymmärtää hyvin poikkeuksellinen tilanne niin seuraava vaihtoehto onkin lopettaa työt kokonaan. Olen ollut lapseni kanssa paljonkin sairaalassa ja pakko sanoa että esimerkiksi lastenlääkärien kanssa kohtaamiset ovat aina olleet todella ihania. He ja osaston hoitajat (kuten leikkurin ja anepuolen hoitajat) ovat osanneet suhtautua hienosti äidin irrationaaliseen pelkoon kun lapsi on nukutettu ja olen aina saanut todella hyvää palvelua. Sikäli älytöntä että KÄTILÖT jotka ovat nimenomaan erikoistuneet synnytyksiin haukkuvat synnyttävä äitejä ymmärtämättä että kyseessä ei ole mikään umpisuolen poistoon verrattava toimenpide.

En ole ikinä ennen tuntenut itseäni niin nöyryytetyksi ja avuttomaksi kuin synnytyksen jälkeen, kun alapäätä parsittiin kokoon puuduttamatta. Pakenin joka pistoa pakoon, mutta ymmärsin kuitenkin, että se on pakko tehdä. Kätilö tiuski vain, että "Eihän tämä nyt ole enää mitään." Kyllä se oli.

Vierailija kirjoitti:

Voiko naisen tahdonmuodostusta pitää täysin ymmärrettävänä?.

Eipä voi ei. Jos on niin vikkelä perseestään että ehtii laittautua paksuksi, ja sitten alkaa synnärillä aukoa päätään, niin ei, ei voi "tahdonmuodostusta" ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse synnyttänyt kaksi kertaa ilman mitään kivunlievitystä. Ensimmäinen synnytykseni oli nopea, mutta olin valmiiksi sairaalassa, joten sain epiduraalin. Muistan, miten kätilö tiuski että ponnistan väärin. Olin 25-vuotias ensisynnyttäjä, jolla oli lapsivedet menneet viikolla 37, ja olin sairaalassa antibioottitipassa koska synnytys ei ollut käynnistynyt. Olisin saanut käynnistyksen, ellei juuri ennen hoitajan tuloa olisi alkanut tapahtua. Minua kohdeltiin, kuin minun olisi pitänyt tietää, miltä mikäkin synnytyksen vaihe tuntuu. Ja kun synnytys sitten kokonaisuudessaan kesti 3h 20min, en saanut muuta kuin pään pudistelua että ohhoh, oletpa outo ensisynnyttäjä. 

Olen ihmeissäni kuunnellut ja katsellut somessa kuvia, kuinka synnyttäjiä on kehuttu hyvästä työstä, ja että "olit hyvä synnyttäjä" ja annettu vanhemmille kahvia ja joillekin jopa kuohuvaa! Meille ei kertaakaan, vaikka synnytyksiä on samassa sairaalassa takana kolme. Ja samassa sairaalassa kolme kaveriani on kertoneet, kuinka kätilö on ollut ystävällinen ja kannustava, kehunut synnytyksen aikana ja sen jälkeen, ja vanhemmat on tosiaan kahvitettu syntymän jälkeen. Ei meitä vaan :/

Ja kun kaksi seuraavaa synnytystä olivat vielä nopeampia, enkä tosiaan olisi varmaan edes ehtinyt saamaan kipuun mitään, on tilanne ollut minulla aika pelottava. Ei se helpota, että synnytys on nopea, että sellaisesta ei jäisi mikään mieleen. Kipu kuuluu asiaan, mutta on räjähtävä ja vie mennessään, ja jos siinä vierellä on totinen kätilö tiuskimassa, niin ei se ainakaan minun oloani mitenkään helpottanut.

Synnytyksiä ei koskaan käynyt kanssani läpi se kätilö, joka synnytyksessä oli mukana. Toisella kerralla minun paperini oltiin luettu tarkkaan, ja kätilö tuli opiskelijan kanssa kyselemään sukusairauksista ja äitini synnytyksistä. Muuten ihan kiva, mutta papereissa lukee "adoptoitu", ja siinä sitten hormoonikyyneleiden keskellä vastailin, että en tiedä, miten äitini minut synnytti kun en ole nähnyt sitten vauva-ajan, ja en tiedä mistään sukusairauksista mitään, kun en ole yhteydessä biologisiin sukulaisiini. Yritin jälkikäteen kysellä, että tulivatko he vain kiusaamaan minua tilanteestani, vai miten minun taustani kuului mitenkään siihen, että olin lapsivuodeosastolla terveen vauvan kanssa? 

Itsestä tuntuu, että nuo on sellaisia tosielämän pieniä eleitä, joilla halutaan osoittaa jollekulle paikkansa, esimerkiksi tässä tapauksessa, että et ole mielestämme aivan ykkösluokkaa äitinä. Esim. "liian nuori".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa tyly palvelu muuttui väkivallaksi?

Kaupassa on tyly myyjä, väkivaltaako?

Et saa palvelua ruuhkaisessa marketissa, väkivaltaako?

Sanot rumasti miehellesi, oletko väkivaltainen?

Kampanja on ihan hyvä, koska räikeimpiin virheisiin pitää puuttua.

Mutta jos vedetään ihan överiksi, ettei synnytyksessä saa koskea, sisätutkimus tulkitaan raiskaukseksi tai kätilön hiljaisuus on väkivaltaa, ollaan ihan väärillä jäljillä.

Tällöin uskottavuus kärsii ja kampanja aiheuttaa vain myötähäpeää.

Siinä vaiheessa kun käydään käsiksi toiseen ihmiseen ilman lupaa. Siinä se muuttuu väkivallaksi.

Eli se tyly käytös ei ole, vaikka kampanjassa niin kovasti yritetään väittää.

Tyly käytös voi olla henkistä väkivaltaa. Toki henkisen väkivallan määrittely ja tunnistaminen on monesti vaikeaa, ja rajat ovat epäselviä. Kyllä minusta on vähintäänkin epäilyttävää, jos herkässä ja avuttomassa tilassa olevalle, kovista kivuista kärsivälle synnyttäjälle tiuskitaan tai nälvitään. 

Olematta paikalla on paha sanoa onko tiuskittu ja nälvitty oikeasti vai ottiko kermsperse asiallisen ohjaamisen ja neuvominen tiuskimisena ja nälvimisenä.

Vierailija kirjoitti:

En käsitä miten synnyttävä nainen on "avuttomassa tilassa". Ja vaikka olisi, se avuton tilahan on hyvin helppo välttää 9 kuukautta aiemmin. Ei tarvitse sitten tulla vinkumaan.

Täällä taas puhuu joku joka tuskin koskaan on tuntenut kunnon kipua. Minulla on jo niin paha migreeni etten pysty keskittymään mihinkään mitä minulle sanotaan, kipu vie jokaisen keskittymisen rippeen. Kaverini on lääkäri eikä hänkään pystynyt puolustamaan itseään synnytyksessä vaikka on jopa tehnyt hieman erikoistumistaan gynen puolella. Hänelle jäi niin pahat traumat synnytyksestä kun kipulääkettä ei annettu ja kätilö oli aivan hirveä, ettei kaverini enää uskaltanut hankkia lisää lapsia. Mietipä siinä sitten että joku täysin maallikko alkaisi niissä kivuissa väittelemään kätilön kanssa asioista.

Vierailija kirjoitti:

Synnytysväkivalta jutut ovat näiden lumihiutaleiden Raskaushormoni huuruisessa mielessä syntyneitä kun kaikki ei ole mennyt omam mielen mukaan. Kun lukee näitä juttuja eivät ole tainneet höyryt haihtua synnytyksen jälkeenkään.

Tässäpä tiivistyy monta tekijää, joita naistenvihaajat käyttävät vähätelläkseen ja ohittaakseen.

Synnyttäjä on avuttomassa tilassa ihan niin kuin vaikka onnettomuudessa tai tapaturmassa ollut ihminenkin. Kivuissaan kuka tahansa on. Synnyttänyt en ole, mutta olen jäänyt auton alle (autoilija todettiin syylliseksi) ja murtanut käteni ja jalkani. Voin kertoa, että aika helvetin avuton olin siinä suojatiellä kahden avomurtuman kanssa maatessani.

Ja tiedätkö, samoin voi käydä kelle tahansa miehellekin ja silloin sitä todellakin toivoo ystävällistä, huolehtivaa, kunnioittavaa ja ammattitaitoista apua. Ja sitä, että ne ammattilaiset selittävät edes lyhyesti mitä tapahtuu ja miksi, koska jo se lievittää pelkoa ja avuttomuuden tunnetta todella paljon. 

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ennen tuntenut itseäni niin nöyryytetyksi ja avuttomaksi kuin synnytyksen jälkeen, kun alapäätä parsittiin kokoon puuduttamatta. Pakenin joka pistoa pakoon, mutta ymmärsin kuitenkin, että se on pakko tehdä. Kätilö tiuski vain, että "Eihän tämä nyt ole enää mitään." Kyllä se oli.

Eihän se tunnu miltään, koska siellä ei ole edes tuntia kuin aukon reunalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ennen tuntenut itseäni niin nöyryytetyksi ja avuttomaksi kuin synnytyksen jälkeen, kun alapäätä parsittiin kokoon puuduttamatta. Pakenin joka pistoa pakoon, mutta ymmärsin kuitenkin, että se on pakko tehdä. Kätilö tiuski vain, että "Eihän tämä nyt ole enää mitään." Kyllä se oli.

Eihän se tunnu miltään, koska siellä ei ole edes tuntia kuin aukon reunalla.

Ole nyt jo typerä trolli hiljaa, jooko? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ennen tuntenut itseäni niin nöyryytetyksi ja avuttomaksi kuin synnytyksen jälkeen, kun alapäätä parsittiin kokoon puuduttamatta. Pakenin joka pistoa pakoon, mutta ymmärsin kuitenkin, että se on pakko tehdä. Kätilö tiuski vain, että "Eihän tämä nyt ole enää mitään." Kyllä se oli.

Eihän se tunnu miltään, koska siellä ei ole edes tuntoa kuin aukon reunalla.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ennen tuntenut itseäni niin nöyryytetyksi ja avuttomaksi kuin synnytyksen jälkeen, kun alapäätä parsittiin kokoon puuduttamatta. Pakenin joka pistoa pakoon, mutta ymmärsin kuitenkin, että se on pakko tehdä. Kätilö tiuski vain, että "Eihän tämä nyt ole enää mitään." Kyllä se oli.

Tuo on aivan sadistista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ennen tuntenut itseäni niin nöyryytetyksi ja avuttomaksi kuin synnytyksen jälkeen, kun alapäätä parsittiin kokoon puuduttamatta. Pakenin joka pistoa pakoon, mutta ymmärsin kuitenkin, että se on pakko tehdä. Kätilö tiuski vain, että "Eihän tämä nyt ole enää mitään." Kyllä se oli.

Eihän se tunnu miltään, koska siellä ei ole edes tuntia kuin aukon reunalla.

Ole nyt jo typerä trolli hiljaa, jooko? 

Faktat on faktoja. Itseäkin on tikkaillut kätilöopiskelija ohjeensa yhdistää samanväriset kudokset. Ei tuntunut miltään. Tosin en ole hysteriaan taipuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ennen tuntenut itseäni niin nöyryytetyksi ja avuttomaksi kuin synnytyksen jälkeen, kun alapäätä parsittiin kokoon puuduttamatta. Pakenin joka pistoa pakoon, mutta ymmärsin kuitenkin, että se on pakko tehdä. Kätilö tiuski vain, että "Eihän tämä nyt ole enää mitään." Kyllä se oli.

Eihän se tunnu miltään, koska siellä ei ole edes tuntoa kuin aukon reunalla.

Kursiiko ne reiän umpeen?

Teini-ikäinen tyttäreni kyseli "Millaista synnyttäminen on?" Mitä voin kertoa? Että sinulla ei ole enää oikeutta koskemattommuuteen synnyttäessäsi? Sinulle voidaan tehdä kivuliaita toimenpiteitä, halusit tai et. Kivunlievityksen saaminen on tuuripeliä, joka riippuu siitä ehtiikö anestesialääkäri paikalle. Repeämät voidaan paikata puuduttamatta. Lapsivuodeosastolla et saa nukkua, vaikka olisit valvonut vuorokausia. Nämä siis omia kokemuksiani. Tätäkö me haluamme lapsillemmekin?