Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Kyselin täällä pari päivää sitten, että miksi synnytysväkivaltaa/raiskausta ei ole ilmoitettu poliisille.

Ilman muuta kannattaa kokeilla miten syyttäjä suhtautuu.

Tarvitaan ehkä ns.ennakkotapaus eli käräjä -hovi - ja korkeinoikeus kävisivät tapauksen läpi.

Aivan. Tehtailkaa rikosilmoituksia niin saadaan asioita kirjoihin ja kansiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en lapsia tuu synnyttämään. Ihan tarpeeksi ollut traumoja muutenkin. Mulle riittää unelmieni mies, joka ei myöskään tarvitse lasta elämäänsä. Pärjätään koirien kanssa.

Sama täällä! Keskustelua lukeneena asia vain varmistui. Oon onnellinen ilmankin. Lapsi ei mitenkään oo koskaan ollut se välttämätön onnentuoja.

Tätä on muistaakseni ihan tutkittukin. Että kun synnyttäminen siirtyi sairaaloihin, niin mieslääkärit ottivat asian haltuunsa "asiantuntijoina" eli synnytys medikalisoitui. Muuttui luonnollisesta naisten hallitsemasta tapahtumasta muuksi. Siinä myllyssä synnyttävästä naisesta tuli toimijan sijasta kohde, ja tämä asenne jatkuu osittain edelleen sairaanhoidossa (ympäri maailmaa).

Mieslääkärit (ja nyttemin muutkin lääkärit) edustavat ikään kuin yhteiskuntaa, johon se lapsi syntyy. Synnyttävä nainen jää siinä ikään kuin sivuun. Lääketieteelliset säännöt ja käytännöt pakottavat synnyttämään tietyllä tavoin; eli maasta, sairaalasta, lääkäristä, kätilöstä riippuen säännöt vähän vaihtelevat.

Yleistä on pakottaa synnyttämään selällään maaten. Tässä asennossa nainen on eniten poissa tilanteesta, passiivinen ja vähemmän läsnä.

Perinteisesti useimmissa kulttuureissa nainen on synnyttänyt istuen, kontallaan, paaluta tai seinää vasten asennossa, jossa nainen on vanhempien kokeneiden naisten keskellä, häntä tuetaan, ja hän on itse aktiivinen ja tilanten toimija.

Monet alkuperäiskansojen naiset USA:ssa haluavat usein synnyttää kotona, koska valtakulttuurien sairaaloissa, heidät pannaan väkisin makuulle jne...

USA:ssa lisäksi ongelmana on ollut rotuasenteet, eli synnyttävät mustat äidit, intiaanit, yms. voivat kokea muun ikävän kohtelun lisäksi sairaalasynnytyksissä syrjintää.

Joo kyllä aborttia pukkaa, jos vahinko käy. Se on varmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyselin täällä pari päivää sitten, että miksi synnytysväkivaltaa/raiskausta ei ole ilmoitettu poliisille.

Ilman muuta kannattaa kokeilla miten syyttäjä suhtautuu.

Tarvitaan ehkä ns.ennakkotapaus eli käräjä -hovi - ja korkeinoikeus kävisivät tapauksen läpi.

Aivan. Tehtailkaa rikosilmoituksia niin saadaan asioita kirjoihin ja kansiin.

Ei tarvita niin raskasta vaihtoehtoa kuin rikosilmoitus, parin tunnin koulutus riittää, jos siitä ottaa opikseen.

Tiinaliina kirjoitti:

"Vertaatko ihan tosissasi täysivaltaista aikuista ihmistä vauvaan joka ei osaa sanoa sanaakaan? Ihan oikeasti noin alasko on vajottu?"

Sillä täysivaltaisella aikuisella onneksi yleensä on puhekyky tallella ja mahdollisuus sanoa, milloin asiat menevät siihen pisteeseen, etteivät enää miellytä ja laittaa hommalle piste. Siinä tutkimustuolissahan ei kenenkään pakko ole istua, etenkään jos kokee joutuvansa vakavan rikoksen uhriksi.

Mikä se vaihtoehto on kuin istua siinä tuolissa? Itse olin kivuissa, väsynyt ja uskoin lääkärien auktoriteettia. Kukaan ei edes esittänyt edes ohimennen että olisi mitään vaihtoehtoa vauvan synnyttämiseksi. Ajattelin juuri niin että jos en suostu tähän, minua ei hoideta ollenkaan. Nyt osaisin sanoa vastaan ja kieltäytyä, mutta synnytys on ilmankin todella herkkä paikka. Eikä sitä oikeasti ajattele että Suomessa tapahtuisi sellaista, kun on aina saanut terveydenhuollossa todella asiallista kohtelua.

En synnyttäisi vaikka maksettaisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi jännä et YKSIKÄÄN synnärillä työskentelevä ei ole tullut tähän ketjuun kommentoimaan että hyvä kun puhutte näistä kokemuksistanne, että pystyn tarkastelemaan myös omaa tekemistäni, ettei vastaavaa enää sattuisi.

Ei ainuttakaan, vai olenko väärässä?

Ja monet gynet ja kätilöt tätä lukee..

Sulla on pikkasen liian suuret luulot tuon teidän vinkumisen vaikutuksesta. Kermaperseitä, joilla ei ole oikeita ongelmia vouhkaa tyhjästä.

Taidat olla mies? No, älä huoli - tulevaisuudessa TE olette se synnyttävä osapuoli kunhan tiede kehittyy tarpeeksi. Katsotaan onko sitten kivaa.

ihanan katkeraa ulìnaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaako mammat todella miettiä lapsensa ensimmäistä hetkeä maailmassa omana raiskauskokemuksena. Huhuh ei ihme että kansaa ahdistaa kun positiivisesta leivotaan negatiivinen. Ilmankos lapsillekkin tiuskitaan. Onhan ne joka päivä muistuttamassa raiskauksesta, "sillä samana päivän kun synnyit, niin äitikin rais...".

Sä et varmaan oo synnyttänyt? En mäkään, siksi en täällä vähättele äitien kokemaa traumaa synnytyksestä. Pitäisikö äidin hehkua onnesta, kun kokee traumaattisen, kivuliaan, nöyryyttävän, tuskaisen synnytyksen? Miksi luulet että synnytyksen jälkeinen masennus on yleistä? Kukaan ei päätä olla masentunut tai traumatisoitunut. Siihen on syynsä, miksi suuri osa naisista kokee näitä asioita. Ja se syy on nimenomaan siinä, miten synnyttäjiä kohdellaan.

Höpö höpö. Masennuksen aiheuttaa hormonien heittely.

Uskoisin oman ja monien muiden kokemusten myötä siihen, että monikin synnytyksenjälkeinen masennus on itseasiassa PTSD-oireita traumaattisen synnytyksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen isänä iloinen siitä, että tyttäreni, joka on kaksikymmentä kolme vuotias, kertoi haluavansa pitää aina oman sukunimensä. Tämä nyt ei liity synnytykseen, mutta ehkä tavallaan siihen, että hän ei synnytä tulevaisuudessaan lapsia miehen sukunimensä alle, vaan haluaa antaa omansa. Hänen sanoin " Minähän ne lapset synnytän, joten minun nimeni alle ne tulevat". :)

Hmm jaa, miehen sukunimihän kyseessä silti on, se sattuu vain olemaan SINUN sukunimesi. Ajattelin vähän samalla tavalla alkuun tiettyjen sukupuolten tasa-arvoisuuden tähden, sitten tajusin että miehen sukunimi minulla joka tapauksessa on paitsi jos otetaan aviomiehen kanssa meille kokonaan uusi nimi...

Eihän se mikään miehen sukunimi ole, jos se on sinun sukunimesi? Samalla tavalla se sukunimi on sillä miehelläkin ollut jonkun toisen alunperin. Ihme vääntämistä.

Vierailija kirjoitti:

Tätä on muistaakseni ihan tutkittukin. Että kun synnyttäminen siirtyi sairaaloihin, niin mieslääkärit ottivat asian haltuunsa "asiantuntijoina" eli synnytys medikalisoitui. Muuttui luonnollisesta naisten hallitsemasta tapahtumasta muuksi. Siinä myllyssä synnyttävästä naisesta tuli toimijan sijasta kohde, ja tämä asenne jatkuu osittain edelleen sairaanhoidossa (ympäri maailmaa).

Joo, palataan douliin ja annetaan naisten hoitaa asia – ja vastasyntyneiden kuolla kuin kärpäset, kuten Afrikassa.  Joopajoo.

Se on kumma, kuinka miehiä aina syyllistetään kaikesta, jopa synnyttämisestä, mutta kun oikea ongelmatilanne tulee vastaan, heti ollaan huutamassa apuun.  Naurettavaa kaksinaismoralismia; saisitte hävetä löpinöitänne.

Minusta on suurin ongelma on se, että kun synnytyksenkin pitäisi olla "kokemus". Suuret suunnitelmat miten kaikki pitäisi mennä ja kun se ei sitten ihan niin menekään, niin helvetinmoinen ulina.

Kaksi lasta synnytin ihan luomusti, kun siihen aikaan ei ollut vielä puudutuksia synnytyksessä. Samassa synnytyssalissa oli 4 naista, pelkkä verho vain erotti meidät. Se siitä "kokemuksesta", itse ei uskaltanut inahtaakaan eikä siellä kukaan kiljunut. Kolmas syntyi hätäsektiolla. Ei sekään lääkäri tutkiessaan mitään sanonut muuta kuin lopuksi, että nyt on hätä ja silloin mentiin, napanuora kaulan ympärillä vauvalla ja sydänäänet heikkeni.

En koe tulleeni kohdelluksi huonosti, ei jäänyt mitään traumoja. Samaa tietä se yleensä ulos tulee kuin on mennytkin, niin kuin vanhemmat naiset ennen sanoi. Synnärillä tunsin olevani turvassa, jo pelkkä valmis ruoka oli luksusta. Ruoka oli kaikille samaa. Sai levätä kunnolla, kun vauvat nukkui yöt vauvalassa. Ei ollut kiire samana päivänä kotiin eikä lääkärit olisi päästäneetkään. Eikä tarvinnut tehdä some-päivityksiä.

Olette ahdistavia. Haluan todisteita siitä, kun hoitohenkilökunta on toiminut väärin. Varmasti sellaisia on, mutta nyt vaikuttaa siltä et hyvin monella on samanlaisia kokemuksia. En jaksa uskoa sen olevan niin yleistä. Yleisempää on loukkaantua kaikesta ja pahottaa mieli joka asiasta joten uskon, että kyse on enemmänkin siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiemmassa, poistetussa ketjussa oli loistava viesti, jossa verrattiin ihmisen synnytystä eläimen synnytykseen. Että jokainen eläimen synnytyksen kanssa tekemisissä ollut tietää, miten tärkeää on saada emon olo mahdollisimman turvalliseksi ja rauhalliseksi ja estää ylimääräisten pääsy tilaan häiritsemään.

Miksi ihmisen synnytyksessä toimitaan päinvastoin? Äidille ei tarvitse muka edes kertoa mitä hänelle tehdään ja samaan aikaan saliin lappaa porukkaa ja opiskelijoita pitää päästä mukaan seuraamaan. Sitten on kaikki mennyt loistavasti, kun on terve lapsi tullut.

Tämä on ihan käsittämätöntä.

Opiskelijoita lappaa jos on opetussairaala. Tai ainakin ennen oli näin. 80-luvun taitteessa Kätilöopistolla synnyttäneenä oli opiskelijoita ympärillä ja hyvä niin, miten muuten he olisivat voineet seurata aitoja synnytystilanteita. Kyllä tässä ketjussa on aivan järkkyjä mielipiteitä. Kukaan normi ihminen ei varmasti vastusta asianmukaista tiedottamista potilaalle, eikä myöskään mahdollisimman kivutonta synnytystä. Tässä ketjussa vaan ne ääripäät huutavat raiskausta ym. joten keskustelu asiallisella tasolla on lähes mahdotonta.

Lääkärit ja kätilötkin saattavat joutua tekemään töitänsä äärimmilleen väsyneinä, saattaa olla, että ovat hoitaneet monta sanotaanko hyvinkin hankalaa potilasta ja empatiakyky ei välttämättä ole kaikkein suurimmillaan väsymyksen ja jatkuvan hermorasituksen vuoksi vaikka tarkoitus ei olisikaan olla tunteeton sika. Terveyhenhuoltohenkilöstö on ehdottomasti ylikuormitettu ja tähän kyllä pitäisi puuttua.

Halutessaan potilas saa kieltää opiskelijoiden läsnäolon. Tämä on tietääkseni periaatteena kaikissa opetussairaaloissa.

Totta. Mutta tätä mahdollisuutta ei erikseen tyrkytetä vaan perusoletus on, että opetussairaalaan hakeutuva potilas suostuu opiskelijoiden läsnäoloon ellei erikseen toisin ilmoita. Kuitenkin koulutus täytyy turvata. Mikäli potilaille tarjottaisiin aktiivisemmin oikeutta kieltäytymiseen ja liian moni tätä mahdollisuutta käyttäisi, pitäisi koulutus turvata muilla tavoin. Todennäköisesti laittamalla suostuvat ja kieltäytyvät potilaat joko maksujen tai esimerkiksi jonotusaikojen suhteen eriarvoiseen asemaan. Tästä taas tulisi vähintään yhtä paljon sanomista. Samoin siitä, että yliopistot puskisivat terveydenhuoltoon totaalikokemattomia lääkäreitä. Yksinkertaista vastausta tähän ei ole. Vähiten huonoksi vaihtoehdoksi on tällä hetkellä koettu nykytilanne, jossa potilaalla on mahdollisuus kieltäytyä mutta tähän ei erityisesti kannusteta.

Tässähän on sellainenkin kiva ongelma synnyttäjän kannalta, että aika usein käytännössä on pakko hakeutua sinne opetussairaalaan, koska kaikki muut lähisairaalat on jo lakkautettu. Keskittäminen on ollut niin aggressiivista. 

Jokainen kommentoija tällä palstalla voisi hetkeksi pysähtyä ja miettiä asiaa eri näkökulmasta, josta sitä asiaa ajattelee. Pyrkiä hahmottamaan se, miksi toiset ajattelee eri tavalla asiasta kuin te itse. Älkää heti sanoko, että joidenkin ihmisten oikeuksia vain halutaan polkea, se on heikkoa argumentointia. Vastapuolen asemaan asettuminen on tärkeä perustaito. Jos lapsia olette osanneet tehdä, niin kyllä tämäkin sujuu :)

Ihan hirveitä tarinoita olette jotkut kertoneet täällä:( Olen todella pahoillani teidän puolesta! Olette rohkeita kun jaatte kokemuksenne. Hyvä että näistä asioista puhutaan. Naisten oikeudet ovat aina aiheuttaneet raivoa, ja kuten joku jo aiemmin hyvin sanoi, niin synnytys on yksi viimeisimpiä (länsimaissa) ja vahvimpia tapoja hallita naisia. Olen myös samaa mieltä siitä, että taustalla on ajatus siitä, että synnyttävä eli seksiä harrastanut nainen on "likainen" ja ansaitseekin kärsiä. 

Minusta on vain jotenkin niin outoa että kun elimiäkin voidaan luovuttaa ja asentaa toiselle ihmiselle, tehdään sydänleikkauksia ja vaikka mitä, niin synnytys on edelleen jotain aivan kivikaudelle jäänyttä. Miettikää nyt kun jossain hammas- tai korvalääkärissä kuuluisi sellaista tuskaista karjuntaa. Sehän olisi kuin suoraan kauhuelokuvasta. Mulla on suuri luotto länsimaiseen lääketieteeseen ja olen 100% varma, että jos haluttaisiin niin synnytyksistä voitaisiin tehdä kivuttomia ja siistejä. 

Mä en itse aio ikinä synnyttää, se on varmaa. Jos joskus tuntuu että haluan lapsen niin sitten yritän adoptoda, ja jos se ei onnistu niin sitten olen ilman. 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö miettiä hoitoalan resursseja? Kiireessä eivät kätilöt ja lääkäritkään varmasti ehdi tehdä töitään aina niin hyvin kuin haluaisivat.

Tämä on muuten hyvä näkökulma. Koroan on vielä vaikeuttanut tilannetta ja ilmeisesti sairaslomien tms takia lääkärit saattavat joutua tekemään kaksikin vuoroa putkeen.  Useampikin täällä on perännyt empatiaa, kun se ei maksa mitään. Mutta kykenemmekö me, jotka emme hoitoalalla ole, tuntemaan mitään empatiaa väsyneitä ja vajaamiehityksellä duunia painavilta ja toimimattomien potilasjärjestelmien kanssa tappelevia hoitoalan ammattilaisia kohtaan? Ja ymmärtämään, ettei väsyneenä aina tule toimineeksi niinkuin ehkä pitäisi.

Nyt viivästyvät syöpähoidot ja diagnoositkin, synnyttämään sentään pääsee. Ja varsin edulliseen hintaankin. Selvittäkääpäs huviksenne mitä vaikkapa Yhdysvalloissa synnyttäminen maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiemmassa, poistetussa ketjussa oli loistava viesti, jossa verrattiin ihmisen synnytystä eläimen synnytykseen. Että jokainen eläimen synnytyksen kanssa tekemisissä ollut tietää, miten tärkeää on saada emon olo mahdollisimman turvalliseksi ja rauhalliseksi ja estää ylimääräisten pääsy tilaan häiritsemään.

Miksi ihmisen synnytyksessä toimitaan päinvastoin? Äidille ei tarvitse muka edes kertoa mitä hänelle tehdään ja samaan aikaan saliin lappaa porukkaa ja opiskelijoita pitää päästä mukaan seuraamaan. Sitten on kaikki mennyt loistavasti, kun on terve lapsi tullut.

Tämä on ihan käsittämätöntä.

Opiskelijoita lappaa jos on opetussairaala. Tai ainakin ennen oli näin. 80-luvun taitteessa Kätilöopistolla synnyttäneenä oli opiskelijoita ympärillä ja hyvä niin, miten muuten he olisivat voineet seurata aitoja synnytystilanteita. Kyllä tässä ketjussa on aivan järkkyjä mielipiteitä. Kukaan normi ihminen ei varmasti vastusta asianmukaista tiedottamista potilaalle, eikä myöskään mahdollisimman kivutonta synnytystä. Tässä ketjussa vaan ne ääripäät huutavat raiskausta ym. joten keskustelu asiallisella tasolla on lähes mahdotonta.

Lääkärit ja kätilötkin saattavat joutua tekemään töitänsä äärimmilleen väsyneinä, saattaa olla, että ovat hoitaneet monta sanotaanko hyvinkin hankalaa potilasta ja empatiakyky ei välttämättä ole kaikkein suurimmillaan väsymyksen ja jatkuvan hermorasituksen vuoksi vaikka tarkoitus ei olisikaan olla tunteeton sika. Terveyhenhuoltohenkilöstö on ehdottomasti ylikuormitettu ja tähän kyllä pitäisi puuttua.

Halutessaan potilas saa kieltää opiskelijoiden läsnäolon. Tämä on tietääkseni periaatteena kaikissa opetussairaaloissa.

Totta. Mutta tätä mahdollisuutta ei erikseen tyrkytetä vaan perusoletus on, että opetussairaalaan hakeutuva potilas suostuu opiskelijoiden läsnäoloon ellei erikseen toisin ilmoita. Kuitenkin koulutus täytyy turvata. Mikäli potilaille tarjottaisiin aktiivisemmin oikeutta kieltäytymiseen ja liian moni tätä mahdollisuutta käyttäisi, pitäisi koulutus turvata muilla tavoin. Todennäköisesti laittamalla suostuvat ja kieltäytyvät potilaat joko maksujen tai esimerkiksi jonotusaikojen suhteen eriarvoiseen asemaan. Tästä taas tulisi vähintään yhtä paljon sanomista. Samoin siitä, että yliopistot puskisivat terveydenhuoltoon totaalikokemattomia lääkäreitä. Yksinkertaista vastausta tähän ei ole. Vähiten huonoksi vaihtoehdoksi on tällä hetkellä koettu nykytilanne, jossa potilaalla on mahdollisuus kieltäytyä mutta tähän ei erityisesti kannusteta.

Kyllä, asia taitaa olla juuri noin kuten sanoit. Potilaalla on oikeus kieltää opiskelijoiden läsnäolo, mutta tästä oikeudesta ei juurikaan tiedoteta.

- tuo jolle vastasit

Asia on vähän kaksipiippuinen. Lääkäri- ja sairaanhoitajaopiskelijat tarvitsevat käytännön kokemusta, koska kyseessä on työ, joita ei opi vain lukemalla. Toisaalta lisääntymisterveys on niin haavoittuvalla alueella, etten itsekään haluaisi laumaa kandeja synnytyssaliin pällistelemään.

-eri

Juuri näin. Nämä ei ole yksinkertaisia asioita. Nykyinen käytäntö on kompromissi, jolla on pyritty turvaamaan sekä ammattilaisten koulutus että potilaalle ainakin jonkinlainen oikeus kieltäytyä. Täytyy myöntää, etten itsekään haluaisi kandilaumaa alapäätäni pällistelemään, vaikka olen terveydenhuollon ammattilainen ja aikanaan kiertänyt samanlaisessa laumassa. Yksittäinen kandi on ollut ok ja olen antanut tehdä sisätutkimuksenkin, mutta tässäkin ihmiset ovat erilaisia. Käytäntö ikäänkuin nojaa sen varaan, että ne ihmiset joista opiskelijoiden läsnäolo tuntuu kaikkein ahdistavimmalta osaisivat kieltäytyä. Näin se ei kuitenkaan valitettavasti aina ole. Joskus ne kaikkein hauraimmat ja haavoittuvaisimmat ovat juuri niitä, joille se omien oikeuksien vaatiminen on kaikkein vaikeinta.

- se, joka selitti miksei kieltäytymismahdollisuutta mainosteta

Jäin miettimään, että miksi tässäkin ei voitaisi taas tehdä sellaista kompromissia ettei sitä koko laumaa ole pakko ottaa yksittäisen ihmisen toimenpiteeseen, vaan mahdollisimman vähän kerralla? Sekin varmasti helpottaisi jo paljon. Se 23-vuotiaan kokemus jälkitarkastuksessa kolmesta pällistelevästä mieskandistakin olisi varmasti ollut siedettävämpää, jos paikalla olisi ollut lääkärin lisäksi vain yksi. Juu, varmaan on tehokkaampaa, että mahdollisimman moni on paikalla, mutta parempi sekin kuin, että potilas kieltäisi kokonaan.

Miten tollaset pässit on edes lapsia osannu tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaako mammat todella miettiä lapsensa ensimmäistä hetkeä maailmassa omana raiskauskokemuksena. Huhuh ei ihme että kansaa ahdistaa kun positiivisesta leivotaan negatiivinen. Ilmankos lapsillekkin tiuskitaan. Onhan ne joka päivä muistuttamassa raiskauksesta, "sillä samana päivän kun synnyit, niin äitikin rais...".

Sä et varmaan oo synnyttänyt? En mäkään, siksi en täällä vähättele äitien kokemaa traumaa synnytyksestä. Pitäisikö äidin hehkua onnesta, kun kokee traumaattisen, kivuliaan, nöyryyttävän, tuskaisen synnytyksen? Miksi luulet että synnytyksen jälkeinen masennus on yleistä? Kukaan ei päätä olla masentunut tai traumatisoitunut. Siihen on syynsä, miksi suuri osa naisista kokee näitä asioita. Ja se syy on nimenomaan siinä, miten synnyttäjiä kohdellaan.

Höpö höpö. Masennuksen aiheuttaa hormonien heittely.

Uskoisin oman ja monien muiden kokemusten myötä siihen, että monikin synnytyksenjälkeinen masennus on itseasiassa PTSD-oireita traumaattisen synnytyksen jälkeen.

Kyllä. Joidenkin tietojen mukaan (olisiko ollut USA) 9% synnyttäneistä saa PTDS-oireita juurikin synnytykseen liittyvien tapahtumien takia.

Miksihän tästä ei puhuta enemmän?