Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan meidän yhteiskunnassa yksi niistä viimeisistä asioista missä naiseen on voitu käyttää valtaa, verhoamalla se “lapsen parhaaseen”. Koska kukapa sitä ei oman lapsensa parasta haluaisi, ja ei ole soveliasta arvostella tahoja tai ihmisiä jotka sitä lapsen parasta tavoittelee työkseen - keinoista viis. Eli naisia on voitu kohdella törkeästi ja sitten hiljennetty sillä että pitää nyt olla kiitollinen ja nöyrä kun sai lapsen elävänä syliin.

Äärimmäisen sairastahan se on kun oikein ajattelee ja jos sen kohteeksi joutuu.

Itselleni oli esikoisen syntymän jälkeen todella vaikea paikka kun jälkitarkastuksessa laitettiin kolmen omanikäisen mieskandin eteen. Lääkäri kyseli siinä (asiaan kuuluvasti tottahan toki) synnytyksen kulun ja imetysten lisäksi minun alapään tilasta ja olenko harrastanut synnytyksen jälkeen seksiä ja miltä se tuntui ja miksi harrastin ennen jälkitarkastusta. Yksi näistä kandeista teki myös sisätutkimuksen ja en olisi sitä halunnut, mut koin että siihen painostettiin eikä suostumustani itseasiassa edes kysytty; se vaan ilmoitettiin että näissä on kandit aina mukana. Olin silloin 23 v enkä uskaltanut kyseenalaistaa asioita tms. Piti vaan olla onnellinen ja hymyillä kun sai terveen vauvan.

Mä synnytin 1999 vuonna Virossa ja jopa siellä kysyttiin lupaa, saako kandit katsoa. :o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaako mammat todella miettiä lapsensa ensimmäistä hetkeä maailmassa omana raiskauskokemuksena. Huhuh ei ihme että kansaa ahdistaa kun positiivisesta leivotaan negatiivinen. Ilmankos lapsillekkin tiuskitaan. Onhan ne joka päivä muistuttamassa raiskauksesta, "sillä samana päivän kun synnyit, niin äitikin rais...".

Sä et varmaan oo synnyttänyt? En mäkään, siksi en täällä vähättele äitien kokemaa traumaa synnytyksestä. Pitäisikö äidin hehkua onnesta, kun kokee traumaattisen, kivuliaan, nöyryyttävän, tuskaisen synnytyksen? Miksi luulet että synnytyksen jälkeinen masennus on yleistä? Kukaan ei päätä olla masentunut tai traumatisoitunut. Siihen on syynsä, miksi suuri osa naisista kokee näitä asioita. Ja se syy on nimenomaan siinä, miten synnyttäjiä kohdellaan.

Höpö höpö. Masennuksen aiheuttaa hormonien heittely.

Uskoisin oman ja monien muiden kokemusten myötä siihen, että monikin synnytyksenjälkeinen masennus on itseasiassa PTSD-oireita traumaattisen synnytyksen jälkeen.

Kyllä. Joidenkin tietojen mukaan (olisiko ollut USA) 9% synnyttäneistä saa PTDS-oireita juurikin synnytykseen liittyvien tapahtumien takia.

Miksihän tästä ei puhuta enemmän?

Käyttäkää naiset vähemmän aikaa mátujen paapomiseen. Kaikkea ei voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Kyselin täällä pari päivää sitten, että miksi synnytysväkivaltaa/raiskausta ei ole ilmoitettu poliisille.

Ilman muuta kannattaa kokeilla miten syyttäjä suhtautuu.

Tarvitaan ehkä ns.ennakkotapaus eli käräjä -hovi - ja korkeinoikeus kävisivät tapauksen läpi.

Häpeä ja tässäkin ketjussa esiin tulevat asenteet estävät. Ei kukaan halua leimautua ”riitelijäksi”. Sitä pelkää, että lähes nauretaan ulos, ja valitettavasti se on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on muistaakseni ihan tutkittukin. Että kun synnyttäminen siirtyi sairaaloihin, niin mieslääkärit ottivat asian haltuunsa "asiantuntijoina" eli synnytys medikalisoitui. Muuttui luonnollisesta naisten hallitsemasta tapahtumasta muuksi. Siinä myllyssä synnyttävästä naisesta tuli toimijan sijasta kohde, ja tämä asenne jatkuu osittain edelleen sairaanhoidossa (ympäri maailmaa).

Joo, palataan douliin ja annetaan naisten hoitaa asia – ja vastasyntyneiden kuolla kuin kärpäset, kuten Afrikassa.  Joopajoo.

Se on kumma, kuinka miehiä aina syyllistetään kaikesta, jopa synnyttämisestä, mutta kun oikea ongelmatilanne tulee vastaan, heti ollaan huutamassa apuun.  Naurettavaa kaksinaismoralismia; saisitte hävetä löpinöitänne.

Nyt puhut taas vastoin paprempaa tietoasi. Doula ei ensinnäkään ole sama kuin kätilö.

Toiseksi, jos olet koskaan käynyt synnytyssairaalassa jossain Suomen ulkopuolella, esim. kehitysmaissa, monet taudit voivat levitä äitiin ja lapseen siellä sairaalassa. Eivät ne kaikki ole hyvää tasoa, hoidon taso vaihtelee sekin. Olen nähnyt kuinka lääkäri voi toisella kädellä syödä leipää, ja toisella kädellä kokeilla kuinka monta senttiä naisen paikat ovat avautuneet.

Ihmiskunta on satojen tuhansien vuosien ajan synnyttänyt "luomuna" ja olemme vielä elossa. Meitä on jopa liikaa.

Ei se kotisynnytys ole kaikille sopiva, mutta toisille on. Avun saaminen riippuu siitä kuka olet ja missä. Suomenkin Lapissa on näitä taksiin syntyneitä vauvoja, kun on pitkä matka sairaalaan. Sille on ihan oma virallinen terminsäkin: matkasynnytys. Jokainen voi sitten miettiä olisiko ollut kivempi synnyttää kotona jonne oma äiti tai joku ystävä (synnyttänyt nainen) olisi tullut apuun vai pakkasessa taksin takapenkillä, kun kuskeille ei edes anneta mitään koulutusta tämän varalta.

Kotisynnytyksenkin voi järjestää niin että tarvittaessa sopii neuvolan/sairaalan kanssa. Lisäksi kyllähän suomalaisilla äideilläkin pitää olla oikeuksia sairaalasynnytysten osalta sekä asiakkaina että veronmaksajina. Ei se synnyttäminen vie keneltäkään oikeuksia saada asianmukaista kohtelua.

Synnyttävä nainen on puolustuskyvytön, joten hän on oivallinen vallankäytön kohde.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveitä tarinoita olette jotkut kertoneet täällä:( Olen todella pahoillani teidän puolesta! Olette rohkeita kun jaatte kokemuksenne. Hyvä että näistä asioista puhutaan. Naisten oikeudet ovat aina aiheuttaneet raivoa, ja kuten joku jo aiemmin hyvin sanoi, niin synnytys on yksi viimeisimpiä (länsimaissa) ja vahvimpia tapoja hallita naisia. Olen myös samaa mieltä siitä, että taustalla on ajatus siitä, että synnyttävä eli seksiä harrastanut nainen on "likainen" ja ansaitseekin kärsiä. 

Minusta on vain jotenkin niin outoa että kun elimiäkin voidaan luovuttaa ja asentaa toiselle ihmiselle, tehdään sydänleikkauksia ja vaikka mitä, niin synnytys on edelleen jotain aivan kivikaudelle jäänyttä. Miettikää nyt kun jossain hammas- tai korvalääkärissä kuuluisi sellaista tuskaista karjuntaa. Sehän olisi kuin suoraan kauhuelokuvasta. Mulla on suuri luotto länsimaiseen lääketieteeseen ja olen 100% varma, että jos haluttaisiin niin synnytyksistä voitaisiin tehdä kivuttomia ja siistejä. 

Mä en itse aio ikinä synnyttää, se on varmaa. Jos joskus tuntuu että haluan lapsen niin sitten yritän adoptoda, ja jos se ei onnistu niin sitten olen ilman. 

"Synnytys tapa hallita naista" 😂🤣😂🤣🤣😂🤣🤣🤣😂

Vierailija kirjoitti:

Synnyttävä nainen on puolustuskyvytön, joten hän on oivallinen vallankäytön kohde.

😅🤣😂😂😂🤣😂😂😂 Oletteko ihan tosissanne😂😅😅😅🤣

Ottamatta kantaa varsinaiseen synnytysväkivaltaan ja sitä kokeneiden kokemuksia vähättelemättä, minusta on jotenkin loukkaavaa, että tätä asiaa ajetaan ikäänkuin me too/minä myös-kampanjan ja tunnisteen alla.

Me too-liikehdinnässä on kyse seksuaalisesta ahdistelusta/väkivallasta, misogyniasta, toksisesta maskuliinisuudesta, vallankäytöstä, tarkoituksellisesta satuttamisesta ja pahimmillaan rikollisista teoista. Kyseessä on eri asia, joka on paljon laajempi, ja jonka lonkerot ulottuvat monelle elämän ja yhteiskunnan osa-alueelle. 

En ole perehtynyt synnytysväkivaltakäsitteeseen kuin melko pintapuolisesti, mutta mielestäni sitä ei tulisi edes näkyvyyden maksimointitarkoituksissa niputtaa yhteen me toon kanssa. 

Mirri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö miettiä hoitoalan resursseja? Kiireessä eivät kätilöt ja lääkäritkään varmasti ehdi tehdä töitään aina niin hyvin kuin haluaisivat.

Tämä on muuten hyvä näkökulma. Koroan on vielä vaikeuttanut tilannetta ja ilmeisesti sairaslomien tms takia lääkärit saattavat joutua tekemään kaksikin vuoroa putkeen.  Useampikin täällä on perännyt empatiaa, kun se ei maksa mitään. Mutta kykenemmekö me, jotka emme hoitoalalla ole, tuntemaan mitään empatiaa väsyneitä ja vajaamiehityksellä duunia painavilta ja toimimattomien potilasjärjestelmien kanssa tappelevia hoitoalan ammattilaisia kohtaan? Ja ymmärtämään, ettei väsyneenä aina tule toimineeksi niinkuin ehkä pitäisi.

Nyt viivästyvät syöpähoidot ja diagnoositkin, synnyttämään sentään pääsee. Ja varsin edulliseen hintaankin. Selvittäkääpäs huviksenne mitä vaikkapa Yhdysvalloissa synnyttäminen maksaa.

Otan vähän eri näkökulman tähän aiheeseen.

Suomessa taitavat kaikki synnytyssairaalat olla julkisen sektorin laitoksia. Eli me kaikki maksamme siellä annetusta hoidosta, myös se synnyttävä nainen ja hänen läheisensä (ja se syntyvä vauvakin tulee olemaan veronmaksaja).

Suomessa julkinen terveydenhoito vaatii kaikkia naisia synnyttämään sairaalassa.

Toisaalta viimeisten 30 vuoden aikana on 25 synnytysosastoa lakkautettu, siis melkein yksi per vuosi. Synnytyssairaala on siirretty monen synnyttäjän tilanteessa pitkien matkojen päähän. Matkasynnytysten määrä onkin kaksinkertaistunut 2000-luvulla ja nyt n. 100 lasta syntyy "matkalla".

Jos sitten vielä kohtelu sairaalassakin on huonoa joidenkin osala, oli se asenteiden, tapojen tai kiireiden takia... niin kyllähän tästä on aika puhua!

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa varsinaiseen synnytysväkivaltaan ja sitä kokeneiden kokemuksia vähättelemättä, minusta on jotenkin loukkaavaa, että tätä asiaa ajetaan ikäänkuin me too/minä myös-kampanjan ja tunnisteen alla.

Me too-liikehdinnässä on kyse seksuaalisesta ahdistelusta/väkivallasta, misogyniasta, toksisesta maskuliinisuudesta, vallankäytöstä, tarkoituksellisesta satuttamisesta ja pahimmillaan rikollisista teoista. Kyseessä on eri asia, joka on paljon laajempi, ja jonka lonkerot ulottuvat monelle elämän ja yhteiskunnan osa-alueelle. 

En ole perehtynyt synnytysväkivaltakäsitteeseen kuin melko pintapuolisesti, mutta mielestäni sitä ei tulisi edes näkyvyyden maksimointitarkoituksissa niputtaa yhteen me toon kanssa. 

Kukaan ei pakottanut me too naisia mihinkään. Tuli vain jälkikäteen paha mieli ja osalla silkkaa huomion kipeytä ja rahan ahneutta. Oma lukunsa ovat nämä vuosikymmeniä vanhat asiat. Tapahtumista on niin kauan että mitään puolueetonta totuutta on enää mahdoton saada.

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa varsinaiseen synnytysväkivaltaan ja sitä kokeneiden kokemuksia vähättelemättä, minusta on jotenkin loukkaavaa, että tätä asiaa ajetaan ikäänkuin me too/minä myös-kampanjan ja tunnisteen alla.

Me too-liikehdinnässä on kyse seksuaalisesta ahdistelusta/väkivallasta, misogyniasta, toksisesta maskuliinisuudesta, vallankäytöstä, tarkoituksellisesta satuttamisesta ja pahimmillaan rikollisista teoista. Kyseessä on eri asia, joka on paljon laajempi, ja jonka lonkerot ulottuvat monelle elämän ja yhteiskunnan osa-alueelle. 

En ole perehtynyt synnytysväkivaltakäsitteeseen kuin melko pintapuolisesti, mutta mielestäni sitä ei tulisi edes näkyvyyden maksimointitarkoituksissa niputtaa yhteen me toon kanssa. 

Ajattelet nyt jotenkin rajoittuneesti. Käytä enemmänkin käsitettä sukupuoli. Ei patriarkaaliset asenteet aina heijasti ahtaasti käsittäen seksuaalisena häirintänä, vaan myös sukupuoleen perustuvana epäasiallisena käytöksenä.

Synnytysväkivallassa on ehkä enemmänkin kyse vallankäytöstä, jossa vanhakantaiset asenteet naisista passiivisina kohteina vaikuttavat. Siinä missä vaikka syöpäpotilaalta kysyttäisiin mielipidettä ja osallistettaisiin omaan hoitoon, niin miksi synnyttäjiä kohdellaan toisin?

En tiedä mikä tässä asiassa on lopullinen totuus, mutta näiden asioiden parantamiseksi niistä on täysin oikeutettua keskustella ja toimia. Varsinkin kun kyse on julkisen sektorin laitoksista, joita me kaikki rahoitamme.

Joidenkin keskustelijoiden pyrkimys väheksyä tästä puhuvia ja heidän kokemuksiaan, kuulostaa ikävästi aivan samalta vanhalta misogynialta johon meetookin reagoi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei liity synnytykseen, vaan kohdunulkoiseen raskauteen, jonka sairastin joulu-tammikuussa. Soitin useaan kertaan naistentautien klinikalle ja kerroin pahoista oireistani, joita olivat kuukauden kestänyt runsas verinen vuoto emättimestä, rintojen turvotus, kovat vatsakivut ja pistelyt, oksentelu ja pahoinvointi. Tein muutamia raskaustestejä tuona kuuna, ja näyttivät negaa. Klinikalta todettiin aika vähättelevään sävyyn, että "nuorilla naisilla on normaalia, että on kovia kuukautiskipuja" tai että "varmaan jouluna tuli syötyä vähän liikaa ja vatsa oireilee"!!!?

No en sitten hakeutunut lääkäriin, koska luotin klinikan hoitajiin. Uutena vuotena sitten pyörryin ja menin shokkiin. Onneksi mies oli paikalla, koska muuten olisin kuollut sisäiseen verenvuotoon.

Mies vei minut sairaalaan ja matkalla heräsin. Menin päivystysjonoon itkien ja tuskissani, enkä pystynyt edes istua. Silti minulle sanottiin, että jonota siinä niinkuin muutkin potilaat.

Onneksi eräs ihana mies huudahti vastaanottoon että "viekää tuo nainen heti hoitoon, voin odottaa."

Selvisi että oli siis kohdunulkoinen ja jos en olisi päässyt heti leikkaukseen, olisin kuollut.

Leikkauksen jälkeen, kun minulta siis poistettiin toinen munanjohtimeni, gynekologi tenttasi, että miksi en olllut huolehtinut ehkäisystä. Kerroin että vahinko oli sattunut, yleensä otan tarkkaan pillerini. Hän oli kuitenkin jotenkin kylmä ja suhtautui minuun kuin johonkin saastaan.

Oli onneksi monia ihania hoitajiakin, mutta on tässä naistentautien hoidossa vielä paljon petrattavaa.

Tämä kohdunulkoinen raskaus on aika suppeasti tiedossa suurimmalta osalta. Ihan tuntuu että terveydenhoitajillakin, joilla pitäisi sitä asiantuntemusta olla. Edes jos on pientäkin epäilyä oireiden perusteella, pitäisi heti ottaa vakavasti. Serkkuni kuoli muutama vuosi sitten nimenomaan tähän sisäiseen verenvuotoon, eli toisinsanoen raskautta ei oltu huomattu. Raskauden tässä tapauksessa näkee pelkästään verikokeesta yleensä. On aivan käsittämätöntä, että moni nainen menettää elimiään tai jopa kuolee kohdunulkoiseen raskauteen nykyäänkin. Tuntuu että asiaa ei osata jotenkin huomioida terveydenhuollossa. Serkkukin oli siis käynyt kyllä lääkäreillä, mutta mitään ei oltu sitten saatu selville?! Suututtaa.

Onneksi sinä selvisit.

Tästä pitäisi valistaa naisia, koska ei kukaan osaa tällaisia päästään oivaltaa, jos terveydenammattilaisetkaan eivät ota vakavissaan oireita, jotka selvästi ovat poikkeuksellisia.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä sitä, ettei synnytyksiin liittyviä haavoja ja vammoja hoideta kuten muita haavoja ja vammoja.

Ison vuotavan repeämän kanssa kärsivälle tuodaan vain buranaa. Sängystä saa vääntää itsensä ihan omin avuin laidan takaa ylös ja vessaan saa itse köpötellä. Sairaalan yhteinen vessa oli ihan täynnä huonosti pyyhittyjä veritahroja, yäk. Samoin suihku, yäk yäk. Veripisarat vain tippui kaakeleille. Millä muulla osastolla vuotavien haavojen hoito on tätä tasoa ja vessat ja suihkut yhteiset?? Näin siis KYS:ssä.

Sektion jälkeen pari päivää sairaalassa ja sitten vain kotiin toipumaan. Ainoa ohje on, että suihkuttele ja vältä nostamista (miten, kun vauvaa pitäisi jotenkin hoitaakin..??). Siis minkä muun noin ison haavan kohdalla potilas jätetään niin omilleen parantumaan ja komplikaatiot kuten järkyttävä kiristys ja kykenemättönyys seisoa suorassa ovat ihan normaaleja ja voi voi? Siis ei mitään fysioterapiaa tms. hoitoa.

Naisten vaivoja ja vammoja ei myöskään hoideta. Muihin vaivoihin saa asiallista hoitoa, mutta virtsankarkailu, vatsalihasten erkanema ja vatsalihasten heikkous, roikkuva ja hautuva vatsanahka jne. ovat ”vain tyypillisiä synnyttäneen naisen vaivoja”. Miksi saan kaatumisen myötä sijoiltaan muljahtelevaan polveen fysioterapiaa ja jopa leikkaushoitoa, mutta synnytyksen myötä tulleisiin täysin hoidettavissa oleviin vammoihin en saa? Koska synnyttäneillä naisilla ei ole samanlaista oikeutta terveeseen elämään kuin muilla ihmisillä.

Jos emme olisi eläneet niin pitkään kristillisessä ja patriarkaalisessa kulttuurissa, olisi suhtautuminen synnyttämiseen erilaista. Näin väitän. Synnytys nähdään jotenkin saastaisena ja syntisenä ja nainen arvottomana. Mies kyllä voi saada hoitoa vaikka mihin pikkuvaivaan, tupakoinnin aiheuttamiin vaivoihin ja vaikka mihin, mutta synnytäneen naisen vaivat ovat vain hänen omaa syytään. Mitäs levitti reitensä, kärsiköön siitä! Tällainen asenne heijastelee vielä nykyaikanakin. Synnyttäviä ja synnyttäneitä naisia pitäisi hoitaa kuten muitakin! Fysioterapiaa, haavanhoitoa yms.

AAMEN! Voitko lähettää tän vaikka helsingin sanomien mielipidepalstalle?

Kyllä se ongelma on ihan iänikuinen. "Naisen kuuluu synnyttää"-periaate, jonka suulla kaikki kärsimys ja alistaminen oikeutetaan.

Tilannetta ei helpota se, että ikäänkuin ihannoidaan naista, joka ei nitise synnytyksestään vaan jopa kertoo nauttivansa siitä. Okei, joillekin synnytys ei varmasti ole niin tuskaisaa ja aika kuultaa muistot, mutta suurelle osalle se ei ole mikään elämän onnellisin hetki, vaan täynnä kipua ja kärsimystä.

Pitäisi olla okei, sanoa ääneen, että se ei ole kivaa hommaa, eikä syylistää äitejä siitä, että ei nyt oltukaan maailman onnellisimpia siinä vauva kainalossa, kun pari sekuntia sitten reiät repesivät palasiksi.

Nykypäivänä kun katsoo somessa odottavia äitejä, ja sen jälkeen niitä hymyileviä posekuvia, joissa kerrotaan kuinka upeasti kaikki meni, ei ole ihme, että synnytyksen nurjasta puolesta on nuorilla naisilla hyvin vähän mielikuvaa. Kun kysyy äidiltä, millaista oli synnyttää, sitä kaunistellaan, koska niin ollaan totuttu ja nähty muidenkin tekevän.

Kun kuninkaallinen nainen synnttää, hän on siinä sekunnissa korkkarit jalassa vilkuttamassa iloisena kansalleen. Miksi synnytystä romantisoidaan? Se on suuri ongelma, johon naisia ajetaan yhteiskunnan toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se ongelma on ihan iänikuinen. "Naisen kuuluu synnyttää"-periaate, jonka suulla kaikki kärsimys ja alistaminen oikeutetaan.

Tilannetta ei helpota se, että ikäänkuin ihannoidaan naista, joka ei nitise synnytyksestään vaan jopa kertoo nauttivansa siitä. Okei, joillekin synnytys ei varmasti ole niin tuskaisaa ja aika kuultaa muistot, mutta suurelle osalle se ei ole mikään elämän onnellisin hetki, vaan täynnä kipua ja kärsimystä.

Pitäisi olla okei, sanoa ääneen, että se ei ole kivaa hommaa, eikä syylistää äitejä siitä, että ei nyt oltukaan maailman onnellisimpia siinä vauva kainalossa, kun pari sekuntia sitten reiät repesivät palasiksi.

Minäkään en ymmärrä näitä, jotka luettelevat kauheilta ja ikävältä kuulostavia toimenpiteitä, kokemuksia ja jopa selviä laiminlyöntejä päälle ylpeästi kehaisten ettei se tuntunut missään ja vieläkin ronskimpi hänen puolestaan olisi saanut olla. Okei kiva....mutta voitko käsittää ettei tuollaista suhtautumistapaa ole realistista odottaa jokaikiseltä ihmiseltä? Ja nyt tosiaan puhutaan herkästä, mullistavasta, intiimistä ja jopa vaarallisesta tapahtumasta, ei mistään pikku jutusta, että vähän tuli paha mieli. 

Terveydenhuollon hienotunteisuus naista kohtaan nähdään hyvin siinä, että laitetaan kolme nuorta mieskandia pällistelemään johonkin neuvolalääkärin vastaanotolle, jossa nuoret naiset joutuvat asioimaan hyvin arkaluontoisissa ja henkilökohtaisissa asioissa. Tuossa ei kyllä olla ajateltu potilasta pätkän vertaa.

Tottakai opiskelijoiden pitää oppia, mutta eihän nyt h*lvetti soikoon noin voida toimia!

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivänä kun katsoo somessa odottavia äitejä, ja sen jälkeen niitä hymyileviä posekuvia, joissa kerrotaan kuinka upeasti kaikki meni, ei ole ihme, että synnytyksen nurjasta puolesta on nuorilla naisilla hyvin vähän mielikuvaa. Kun kysyy äidiltä, millaista oli synnyttää, sitä kaunistellaan, koska niin ollaan totuttu ja nähty muidenkin tekevän.

Kun kuninkaallinen nainen synnttää, hän on siinä sekunnissa korkkarit jalassa vilkuttamassa iloisena kansalleen. Miksi synnytystä romantisoidaan? Se on suuri ongelma, johon naisia ajetaan yhteiskunnan toimesta.

Tuli mieleen tuosta, että silloin kun Herttuatar Catherine synnytti esikoisensa niin hän ensimmäisten kuvien julkaisun jälkeen sai kritiikkiä koska näytti lihavalta. Voi v*ttu sanon minä, hänen synnytyksestään oli silloin kulunut hädin tuskin vuorokautta! Eihän siinä ajassa kohtu ole ehtinyt vielä edes supistua normaaliin kokoonsa. Muutenkin jossain vaiheessa (varmaan juuri tuolloin) tuntui olevan todella trendikästä ihannoida julkkisnaisia, joilla äsken koettu raskaus ei näkynyt missään. Tyyliin iih, Rouva Kaunotar heti synnytyksen jälkeen entisissä mitoissaan, aivan kuin ei raskaana olisi ollutkaan!

Mielestäni todellakin vahingollista.

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollon hienotunteisuus naista kohtaan nähdään hyvin siinä, että laitetaan kolme nuorta mieskandia pällistelemään johonkin neuvolalääkärin vastaanotolle, jossa nuoret naiset joutuvat asioimaan hyvin arkaluontoisissa ja henkilökohtaisissa asioissa. Tuossa ei kyllä olla ajateltu potilasta pätkän vertaa.

Tottakai opiskelijoiden pitää oppia, mutta eihän nyt h*lvetti soikoon noin voida toimia!

Sanopa muuta. Veikkaan että kyseinen lääkärikin oli tähän päälle vielä mies. Mikä pakko niiden kandien muutenkaan on olla siellä kuuntelemassa toisen intiimiasioita ja seksielämää? Jos itse tutkimusta on pakko päästä seuraamaan ennen sen aloitusta asiasta voisi sitten kysyä.

On loogista, että yliopistosairaaloiden synnytysosastoilla on valmistuvien lääkäreiden opetus

ta. Neuvoloista en tiedä, onko tullut käytännöksi, että kandit harjoittelevat siellä.