Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Minusta vaan pitäisi ymmärtää, että synnytys harvemmin on mikään seesteinen ja mukavan rentouttava tapahtuma. Että siihen liittyy myös paljon kaikkea epämiellyttävää ronkkimista, kipua ja muuta. Ajattelen, että nämä kaikki kuuluvat synnyttämiseen eikä niin, että jos näin tapahtuu niin kokee jotain kovinkin suurta vääryyttä. Ennemmin minä räyhäisin siitä, että vaikkapa vauvan hätä laiminlyödään ja siksi hän saa jonkin pysyvän vamman. Mutta en sitten varmaan vain ymmärrä tätä ajatusmallia taustalla, että kaikesta pitää nykypäivänä tehdä helppoa ja mukavaa ja jos se ei toteudu 100% niin on helvetti irti.

Entäs sitten se, kun tikataan ilman toimivaa kivunlievitystä? sehän on pelkkää sadismia eikä sitä tarvitse äiti enää synnytyksen jälkeen kiduttaa vauvan terveyden takia??

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti nämä räyhääjät ei ole terveydenhuollossa töissä. Kaikki synnyttäjät ei tule samoista lähtökohdista, joillakin voi olla taustalla seksuaalista väkivaltaa, muita traumaattisia kokemuksia, genitaalialueen kiputiloja tai sairauksia tai vaikka mielenterveyden ongelmia. Kun tällainen hauras ihminen joutuu pelottavaan ja ahdistavaan tilanteeseen, niin ammattilaisen asenne ei kertakaikkiaan saa olla tämän ketjun mukainen "v*ttuako uniikkilumihiutale siinä itket". Se on jo vakavaa ammattitaidottomuutta.

Miksi tällainen hauras lumihiutale lisääntyy? Hänessä ei ole kanttia kestää synnytystä. Miten ihmeessä hänessä olisi kykyä ja kanttia olla vakaa ja turvallinen vanhempi?

Kyse on itse asiassa laajemmasta ongelmasta, jossa lääkäri suhtautuu potilaaseen kuin labranäytteeseen. Lääkäri tai kätilö tulee huoneeseen ja tekee toimenpiteen, usein sanomatta mitään. Suunsa aukaiseminen samalla kun ottaa välineet ei paljon vaadi. Epäilen, että kyse on siitä, että lääkärit ja hoitajat haluavat välttää henkilökohtaisen kontaktin ottamista potilaan kanssa jostain syystä.

Tässäkin keskustelussa on takerruttu johonkin sisätutkimukseen, joka on toimenpiteenä lievimmästä päästä. Minusta esimerkiksi ilman kipulääkkeitä ja puoliväkisin loppuun viedyt tähystykset ja näytteenotot menevät samaan kategoriaan, samoin potilaan pakottaminen tiettyyn asentoon ja esim. olemaan puolialasti, vaikkei tilanne sitä vaadi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta vaan pitäisi ymmärtää, että synnytys harvemmin on mikään seesteinen ja mukavan rentouttava tapahtuma. Että siihen liittyy myös paljon kaikkea epämiellyttävää ronkkimista, kipua ja muuta. Ajattelen, että nämä kaikki kuuluvat synnyttämiseen eikä niin, että jos näin tapahtuu niin kokee jotain kovinkin suurta vääryyttä. Ennemmin minä räyhäisin siitä, että vaikkapa vauvan hätä laiminlyödään ja siksi hän saa jonkin pysyvän vamman. Mutta en sitten varmaan vain ymmärrä tätä ajatusmallia taustalla, että kaikesta pitää nykypäivänä tehdä helppoa ja mukavaa ja jos se ei toteudu 100% niin on helvetti irti.

Kuulostaa taas siltä, että naisen laiminlyöntiä perustellaan vauvalla, miksi? Kuten juuri tuo edellinen esimerkki ompelemisesta. Synnytys tosiaan lähtökohtaisesti on jo aika ikävä ja traumaattinenkin tapahtuma, mutta miksi ei voitaisi panostaa siihen että se on sitä mahdollisimman vähän, mitä se ainakaan haittaa? 

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut aiempia otsikoita ja tämänkin ap:n kirjoituksen luettuani hyppäsin heti vastaamaan, eli ei ainakaan ole muilta saanut vaikutteita mielipiteeni:

Minua ärsyttää se, että kun kyseessä on uussana, todennäköisesti viime vuosien tapaan se on käännös jossain muualla tapahtuvasta - ehkä jossain päin aidosta ja suurestakin - ongelmasta, jonka sitten joku aktivisti päättää kääntää suomeksi ja kehittää siitä kotimaisen twitterdraaman.

Itsellä oli joskus raju perianaaliabskessi ja olen kokenut todennäköisesti lääkäreiden toimesta semmoista perseväkivaltaa, että kivun suhteen synnytys on vain lasten leikkiä ja linnunlaulua. Odottelenkin tässä jos alkais #perseväkivalta trendaamaan. Muutenkin mua loukkaa kun käytetään termiä peppukipeys. Saako näitä vastaavasti kutsua pimppikipeiksi?

No, minä olen kokenut molemmat ja voin kertoa, että vaikka takalistoon sattuu ihan hemmetisti, ei se kuitenkaan ole kipua johon tuntee kuolevansa. Synnytyskipu pahimmillaan taas sellaista on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketieteen suunnalta katsottuna se p***u on ELIN, siinä missä korvakin. Ei sen kummempaa. Eli hyvähän se on toki varottaa, että sinne katsotaan, mutta ei siinä sen dramaattisempaa.

t. Mies

Kommentoisitko asiaa samalla tavalla sen jälkeen, jos vaikka sinun peräauk***si yhtäkkiä työnnettäisiin sormet tai jokin instrumentti, ja olisit kovissa kivuissa, kaikki toimenpiteet sattuisivat, sinua hävettäisi, että sinun yksityiselle alueelle kajotaaan (vaikka tietäisitkin että sinne olisi tarpeen kajota)? Vai voisitko tällaisen kokemuksen jälkeen ajatella, että "totta, ei se olekaan niin se ja sama miten minua kohdellaan ja kuinka hyvin minulle kerrotaan tulevista toimenpiteistä ja kohdellaanko yhä samana itsemääräämisoikeuden omaavana ihmisenä, joka olen muutenkin"?

Tiedätkös, empatia ja arvostava kohtaaminen on loppujen lopuksi helppoa ja niiden vaatiminen neutraali asia, ´ei siinä sen dramaattisempaa´.

Jos empatian ja arvostavan kohtaamisen vaatiminen on neutraali asia, miksi nämä synnytysväkivaltaöyhöttäjät jakelevat törkeitä syytteitä terveydenhuollon ammattilaisille sekä uhriutuvat? Jos osaisivat käyttäytyä, voisi heidän asiansakin tulla kuulluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vaan pitäisi ymmärtää, että synnytys harvemmin on mikään seesteinen ja mukavan rentouttava tapahtuma. Että siihen liittyy myös paljon kaikkea epämiellyttävää ronkkimista, kipua ja muuta. Ajattelen, että nämä kaikki kuuluvat synnyttämiseen eikä niin, että jos näin tapahtuu niin kokee jotain kovinkin suurta vääryyttä. Ennemmin minä räyhäisin siitä, että vaikkapa vauvan hätä laiminlyödään ja siksi hän saa jonkin pysyvän vamman. Mutta en sitten varmaan vain ymmärrä tätä ajatusmallia taustalla, että kaikesta pitää nykypäivänä tehdä helppoa ja mukavaa ja jos se ei toteudu 100% niin on helvetti irti.

Entäs sitten se, kun tikataan ilman toimivaa kivunlievitystä? sehän on pelkkää sadismia eikä sitä tarvitse äiti enää synnytyksen jälkeen kiduttaa vauvan terveyden takia??

Minusta on täysin eri asia jättää puuduttamatta tikkauksen ajaksi kuin että lääkäri kertoo perin juurin sisätutkimuksen teosta ja kysyy vielä suunnilleen kirjallisesti lupaa asian tekemiseen. En ymmärrä miksi laitetaan samalle viivalle tällaiset asiat. Lisäksi en myöskään usko sekuntikaan että yksikään lääkäri on vaan yhtäkkiä pamahtanut huoneeseen, repinyt synnyttävän äidin jalat haaralleen kuin minäkin puskaraiskari konsanaan ja alkanut survoa sormia sisään pelkästä omasta nautinnostaan. En vaan usko. Ehkä se on mahdollista, että näin on käynyt mutta kuulostaa melko absurdilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole havainnut aloittajan mainitsemaa raivoa.

Ehkä ilmauksen sisältö riippuu henkilöstä?

Kermaperse, kontrollifriikki ja ämmä. Tämä on sitä rakentavaa keskustelua. Kyllä.

Taisipa totuus sattua. Se koira älähtää johon kalikka kajahtaa.

Jos kutsun sinua ylimieliseksi k*sipääksi etkä pidä siitä, niin kalikka kalahti eikös vaan?

Tämä! Juuri siksi vihaan tätä sanontaa yli kaiken. Ihmisillä on luontainen taipumus ärsyyntyä heihin kohdistuvista solvauksista täysin riippumatta siitä koetaanko niiden pitävän paikkaansa vai ei, mutta joku neropatti on keksinyt tällaisen idioottimaisen kehäargumentaation tyyliin "jos sanon sinulle ilkeän solvauksen ja sinä loukkaannut se todistaa solvauksen todeksi". Tai keskustelupalstalla, jossa mitä hyvänsä asiallisiakin kommentteja voidaan väittää "raivoamiseksi", se logiikka menee muodossa "kirjoitan provon ja jos joku kehtaa sanoa olevansa eri mieltä se todistaa provoväitteeni todeksi". Aargh!!! Varmaan iso osa viljelee tätäkin sanontaa pelkässä ärsytystarkoituksessa, mutta välillä epäilen että osa ihmisistä on oikeasti riittävän tyhmiä kuvitellakseen sitä päteväksi argumentiksi.

Sori meni ohikseksi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta vaan pitäisi ymmärtää, että synnytys harvemmin on mikään seesteinen ja mukavan rentouttava tapahtuma. Että siihen liittyy myös paljon kaikkea epämiellyttävää ronkkimista, kipua ja muuta. Ajattelen, että nämä kaikki kuuluvat synnyttämiseen eikä niin, että jos näin tapahtuu niin kokee jotain kovinkin suurta vääryyttä. Ennemmin minä räyhäisin siitä, että vaikkapa vauvan hätä laiminlyödään ja siksi hän saa jonkin pysyvän vamman. Mutta en sitten varmaan vain ymmärrä tätä ajatusmallia taustalla, että kaikesta pitää nykypäivänä tehdä helppoa ja mukavaa ja jos se ei toteudu 100% niin on helvetti irti.

Synnytys on siitä metka tapahtuma, että äidin hermostuminen voi pitkittää sitä ja aiheuttaa lopulta vaaratilanteen. Lisäksi on tekopyhää vaatia syntyvyyden lisäämistä, jos synnyttäjiä traumatisoidaan tahallaan. Eivät naiset ole mitään lapsia, kyllä sitä jälkeenpäin ymmärtää mikä oli välttämätöntä turvallisuuden vuoksi, ja mikä taas ihan vaan välinpitämättömyyttä ja huonoa kohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketieteen suunnalta katsottuna se p***u on ELIN, siinä missä korvakin. Ei sen kummempaa. Eli hyvähän se on toki varottaa, että sinne katsotaan, mutta ei siinä sen dramaattisempaa.

t. Mies

Kommentoisitko asiaa samalla tavalla sen jälkeen, jos vaikka sinun peräauk***si yhtäkkiä työnnettäisiin sormet tai jokin instrumentti, ja olisit kovissa kivuissa, kaikki toimenpiteet sattuisivat, sinua hävettäisi, että sinun yksityiselle alueelle kajotaaan (vaikka tietäisitkin että sinne olisi tarpeen kajota)? Vai voisitko tällaisen kokemuksen jälkeen ajatella, että "totta, ei se olekaan niin se ja sama miten minua kohdellaan ja kuinka hyvin minulle kerrotaan tulevista toimenpiteistä ja kohdellaanko yhä samana itsemääräämisoikeuden omaavana ihmisenä, joka olen muutenkin"?

Tiedätkös, empatia ja arvostava kohtaaminen on loppujen lopuksi helppoa ja niiden vaatiminen neutraali asia, ´ei siinä sen dramaattisempaa´.

Jos empatian ja arvostavan kohtaamisen vaatiminen on neutraali asia, miksi nämä synnytysväkivaltaöyhöttäjät jakelevat törkeitä syytteitä terveydenhuollon ammattilaisille sekä uhriutuvat? Jos osaisivat käyttäytyä, voisi heidän asiansakin tulla kuulluksi.

Ei pitäisi puhua uhriutumisesta, kun joku on alisteisessa asemassa ollessaan tullut huonosti kohdelluksi. Käytät uhriutumistä tässä vain lyömäaseena, sopimattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kyse ei ole oikeuksista vaan etuoikeutettujen pikkusieluisten lumihiutaleiden kitinästä. Nämä naiset ovat länsimaisen ilmaisen terveydenhuollon piirissä, jossa ammattilaiset ovat vuosia uhranneet elämästään että synnytys olisi turvallista ja lapsi ja äiti selviävät synnytyksestä terveinä.

Ininä siitä että vähän on sormi pimpissä "ilman suostumusta" on totaalisen itsekkään epäkunnioittavaa kaikkia muita elollisia olentoja kohtaan.

Terve menoa pusikkoon synnyttämään niin ei kukaan sitten ole silleen epämukava ensi kerralla...

Tämä on aivan sairas asenne ja ristiriidassa sekä terveydenhuollon eettisten ohjeiden että Suomen lain kanssa. Kenenkään pimppaan ei työnnetä mitään väkisin, piste. Jos ei pysty kunnioittamaan potilaan itsemääräämisoikeutta niin kannattaa vaihtaa alaa.

Höpö, höpö. Lapsi pitää saada ulos. Siinä ei mitään itsemääräämisoikeuksia kysellä.

No sitten suosittelen vaihtamaan alaa ennen kuin istut oikeudessa.

Arvaan että suomessa tulee synnytyksen yhteydessä kuolemantapaukset, joko lapsi, äiti tai molemmat, lisääntymään.

"sinulta repesi nyt tälläinen juttu täältä, odota kun haen opetustaulun ja näytän mikä. Se pitäisi ommella mahdollisimman nopeasti, koska muuten kuolet verenhukkaan, mitä mieltä itse olet?"

Vierailija kirjoitti:

Kyse on itse asiassa laajemmasta ongelmasta, jossa lääkäri suhtautuu potilaaseen kuin labranäytteeseen. Lääkäri tai kätilö tulee huoneeseen ja tekee toimenpiteen, usein sanomatta mitään. Suunsa aukaiseminen samalla kun ottaa välineet ei paljon vaadi. Epäilen, että kyse on siitä, että lääkärit ja hoitajat haluavat välttää henkilökohtaisen kontaktin ottamista potilaan kanssa jostain syystä.

Tässäkin keskustelussa on takerruttu johonkin sisätutkimukseen, joka on toimenpiteenä lievimmästä päästä. Minusta esimerkiksi ilman kipulääkkeitä ja puoliväkisin loppuun viedyt tähystykset ja näytteenotot menevät samaan kategoriaan, samoin potilaan pakottaminen tiettyyn asentoon ja esim. olemaan puolialasti, vaikkei tilanne sitä vaadi.

Samaa mieltä. Jostain syystä tämä tuntuu korostuvan naisten terveysasioiden kohdalla. Onhan tuo ihan tosiasia, että Suomessa esim. kivunlievitys on monessa muussakin toimenpiteessä paljon vähäisempää kuin yleisesti ottaen muualla. Sikäli outoa ettei tätä sitten suostuta uskomaan, eikä kyseenalaistamista haluta kuulla.

Mitä siitäkintulee kun pitää lääkärin aina etukäteen anella että saanko kurkata, saanko koskea? Saanko koskea tähänkin osaan arvokasta kehoasi ja tähänkin? Nyt ei taas tajua. Ihmisillä ei ole oikeita ongelmia, asiat on liian hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kyse ei ole oikeuksista vaan etuoikeutettujen pikkusieluisten lumihiutaleiden kitinästä. Nämä naiset ovat länsimaisen ilmaisen terveydenhuollon piirissä, jossa ammattilaiset ovat vuosia uhranneet elämästään että synnytys olisi turvallista ja lapsi ja äiti selviävät synnytyksestä terveinä.

Ininä siitä että vähän on sormi pimpissä "ilman suostumusta" on totaalisen itsekkään epäkunnioittavaa kaikkia muita elollisia olentoja kohtaan.

Terve menoa pusikkoon synnyttämään niin ei kukaan sitten ole silleen epämukava ensi kerralla...

Tämä on aivan sairas asenne ja ristiriidassa sekä terveydenhuollon eettisten ohjeiden että Suomen lain kanssa. Kenenkään pimppaan ei työnnetä mitään väkisin, piste. Jos ei pysty kunnioittamaan potilaan itsemääräämisoikeutta niin kannattaa vaihtaa alaa.

En tiedä synnytyksestä mutta olin äskettäin peräsuolitähystyksessä. Ei ollut mukavaa mutta pakko oli tehdä. Samaten dreeni on lykätty penikseen mutta käsittääkseni kaikki on tehty aivan asianmukaisesti. Erittäin ammattitaitoista ja eettistä sairaanhoitoa Suomessa.

Synnytyksen mä ymmärrän mutta en ikimaailmassa suostuis tuommoseen. 

Joskus on vaan pakko ommella nopeasti eikä ehditä antaa riittävästi kivunlievitystä. Muuten lopputuloksena voi olla massiivinen vuoto ja kuollut äiti.

Valitettavasti kaikkien kohdalle ei satu se paras lääkäri ja kätilö, mutta olen silti sitä mieltä, että jos lopputuloksena on elävä lapsi ja elävä äiti, niin on syytä olla tyytyväinen. Joskus voi olla hätä ja kiire, eikä kaikkia toimenpiteitä ehditä siinä tilanteessa selittää juurta jaksain.

Synnytin keväällä ja kyllä se vähän alkoi huvittamaan, kyllästyttämään ja ärsyttämään kun sen sata kertaa sanottiin "minä kosken sinua nyt" ja "saanko koskea?". Hyvä niin että kerrotaan aina mitä tehdään ja mitä tapahtuu, mutta tuo meni jo vähän yli. Ei varsinaisesti pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä että ko. tapahtuman aikana tulee tarve tutkia sitä alakertaa ja vielä hyvin monta kertaa. Loukkaantuuko nämä hammaslääkärissäkin kun lääkäri koskee hampaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Hyvänen aika mitä raivoreettoja täällä. Äiti joka kieltäytyy oman tai lapsen hengen pelastavasta toimenpiteestä ”en vaan halua! Se sattuu!” on oikeutettu tappamaan lapsensa. Onneksi näissä tilanteissa käytetään järkeä. Vauva vain pitäisi vielä ottaa pois, niin raivotar saa keskittyä elämänsä tärkeimpään ihmiseen -itseensä. Ja vauva saa toivottavasti tasapainoisemman kasvattiäidin.

Yhteiselo näiden raivoreettojen kanssa on varmaan yhtä helvettiä, ihmettelen kuka mies pystyy asumaan tällaisessa perheessä. Kyllä se marmatus jatkuu heti kun kotiudutaan. Niin tai hän taitaa ollakin sinkkuäiti tai naispariskunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti nämä räyhääjät ei ole terveydenhuollossa töissä. Kaikki synnyttäjät ei tule samoista lähtökohdista, joillakin voi olla taustalla seksuaalista väkivaltaa, muita traumaattisia kokemuksia, genitaalialueen kiputiloja tai sairauksia tai vaikka mielenterveyden ongelmia. Kun tällainen hauras ihminen joutuu pelottavaan ja ahdistavaan tilanteeseen, niin ammattilaisen asenne ei kertakaikkiaan saa olla tämän ketjun mukainen "v*ttuako uniikkilumihiutale siinä itket". Se on jo vakavaa ammattitaidottomuutta.

Miksi tällainen hauras lumihiutale lisääntyy? Hänessä ei ole kanttia kestää synnytystä. Miten ihmeessä hänessä olisi kykyä ja kanttia olla vakaa ja turvallinen vanhempi?

No elämän realiteetit nyt vaan ovat sellaiset, että ihmiset ovat enemmän tai vähemmän epätäydellisiä ja myös ne enemmän epätäydellistä ääripäätä edustavat hankkivat joskus lapsia. Vauvapalstalla saa toki öyhöttää kuin aivoton kanalauma, mutta terveydenhuollon ammattilaisten työhön ei tuollainen "mitäs meni lisääntymään" -asenne kuulu, vaan siellä pitää tehdä parhaansa myös tai oikeastaan ennen kaikkea niiden kaikkein haavoittuvaisimpien potilaiden eteen. Jos ei tähän pysty niin sitten pitää vaihtaa sellaiselle alalle, jossa ei tarvitse kohdata vajavaisia ihmisiä kaikkein herkimmillään.

Vierailija kirjoitti:

Joskus on vaan pakko ommella nopeasti eikä ehditä antaa riittävästi kivunlievitystä. Muuten lopputuloksena voi olla massiivinen vuoto ja kuollut äiti.

Valitettavasti kaikkien kohdalle ei satu se paras lääkäri ja kätilö, mutta olen silti sitä mieltä, että jos lopputuloksena on elävä lapsi ja elävä äiti, niin on syytä olla tyytyväinen. Joskus voi olla hätä ja kiire, eikä kaikkia toimenpiteitä ehditä siinä tilanteessa selittää juurta jaksain.

Ommellaanko muitakin haavoja samalla mentaliteetillä, että voih kun nyt ei vaan ehdi?! Eipä taida tapahtua MISSÄÄN.