Lue keskustelun säännöt.
Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?
Voitteko kertoa? Aika sairaita "keskusteluja" ollut palstalla tänään.
Kommentit (2135)
Vierailija kirjoitti:
Minusta jokaisen joka ottaa synnytyksessä pultit jostain lääkärin puhumattomuudesta tai muusta vastaavasta voisi lähettää ottamaan hieman perspektiiviä tähän vauhkoamiseen jostain kehitysmaasta. Siellä savimaja sairaalassa kun synnyttää ilman mitään kivunlievitys mahdollisuutta vauvan ja samaan aikaan rivissä useampi nainen samassa touhussa. Kätilöllä asuna sadevaatteet ja kumpparit että välttyy ite pahimmilta roiskeilta ja ottaa kopin aina sieltä suunnasta mistä ekana lapsi ulos tupsahtaa. Elävänä tai kuolleena, ei voi tietää koska tutkimuksia synnytyksen aikana ei osata tehdä. Siitä sitten lapsi kantoliinaan ja eikun takas kuumaan kosteaan keliin toivoen ettei saa kohtu/rinta/kaikkia mahdollisia tulehduksia ja lapsikin saattaa säilyä elossa, ehkä.
Niin, älä valita, kun jollain on asiat kuitenkin huonommin. Muistathan tämän myös omassa elämässäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole havainnut aloittajan mainitsemaa raivoa.
Ehkä ilmauksen sisältö riippuu henkilöstä?
Kermaperse, kontrollifriikki ja ämmä. Tämä on sitä rakentavaa keskustelua. Kyllä.
Taisipa totuus sattua. Se koira älähtää johon kalikka kajahtaa.
Luettelin vain edellisen sivun kohteliaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä kommunikaatiolla ja empatialla pääsee jo pitkälle. Potilaan luottamus hoitohenkilökuntaan on tärkeää, eikä sitä saavuteta ilkeilemällä ja ylimielisyydellä.
Kerrotaan aina mitä tehdään, miksi tehdään jne. Varoitetaan mahdollisesta kivusta tai epämukavuudesta.
Toki synnytyksessä voi tulla yllättäviä tilanteita joissa komplikaatioiden (äidin tai lapsen vakava vamma tai kuolema) välttämiseksi joudutaan toimenpiteisiin joita synnyttäjä ei halua.
Tällöin ymmärrän synnyttäjän tahdon ohittamisen. Silti synnyttäjää tulee kohdella kunnioittavasti.
Kätilö ja mahdollisesti lääkäri tekevät yhteistyötä potilaan kanssa. Potilaalla pitää olla turvallinen ja luottavainen olo. Muuten on mente metsään ja pahasti.
Sinä saat ihan rauhassa ymmärtää synnyttäjän tahdon ohittamisen, mutta Suomen laki ei sitä tee. Synnyttävillä naisilla on ihan samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin - mukaanlukien oikeus kieltäytyä tutkimuksista ja hoidoista.
Entä mitkä ovat tämän hoidosta ja tutkimuksista kieltäytyvät Ämmän syntymättömän lapsen oikeudet terveyteen ja elämään? Tuttavalle on kehitysvammainen lapsi, jonka aivovamma johtuu siitä, että on ollut liian kauan hapetta synnytyksen aikana. Millä perusteella äiti haluaa lapselleen sellaiset aiheuttaa.
Kenenkään oikeus terveyteen ja elämään ei ylitä toisen ihmisen itsemääräämisoikeutta. Muutenhan ne naiset voisi lukita plussatikusta lähtien johonkin tarhaan missä niitä päästään valvomaan ettei ne vaan syö tai juo mitään kiellettyä tai tee muuten mitään vaarallista. Mutta kun länsimaissa on jostain syystä haluttu pitää äideilläkin oikeudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaiset odotukset nykyään ihmisillä on siitä millaista synnytys oikein on? Mulla oli toiveena vain se et minä ja vauva selvitään hengissä ilman pysyviä vammoja. Ja tämän varmistamiseen sai tosiaan käyttää ne keinot mitä tarvittiin. En muista käytännössä mitään noin kolmen tunnin ajalta omasta synnytyksestäni. Ihan sama mulle, loppu hyvin kaikki hyvin. Ei ollu ees niin paha kun pelkäsin vaikka ponnistin 1h 30 min ja tehtiin episiotomia.
Tämä. Ilmeisesti joillain kontrollifriikeillä menee kuppi nurin kun joutuu tilanteeseen, jota ei pysty itse hallitsemaan.
Onneksi itseään tosiaan ei ole pakko altistaa mahdolliseen kauhukokemukseen. Minulle tosiaan on tärkeä tuntea, että pystyn vaikuttamaan omaan elämääni ja kontrollinhaluinenkin tunnustan olevani. Muuten toki pitäisin itseäni ihan pontentiaalisena äitinä, koska olen myös tasapainoinen, fiksu ja korkeasti koulutettu sekä pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa yhtälailla tasapainoisen puolisoni kanssa. Laskevan syntyvyyden aikana voisi jopa ajatella, että perheenlisäyksen hankkiminen voisi olla toivottavaa?
Mutta koska en todellakaan aio suostua siihen, että synnytyksen takia viettäisin loppuelämäni esim. repeämisestä, vatsalihasten erkanemasta, virtsankarkailusta tai muusta ilmeisen tavanomaisesta vaivasta kärsivänä, jätän lapsenteon väliin suosiolla. En myöskään koskaan aio saattaa itseäni tilanteeseen, missä sisälleni survottaisiin väkivalloin minkäänlaisia instrumentteja tai sormia ja minua kohdeltaisiin kuin lihanpalasta. Arvostan itseäni liikaa enkä halua lasta niin paljon, että ottaisin tuollaisen kohtelun riskiä. Seksiä harrastan mielelläni ja usein, mutta se ei ole minulle yhtä kuin suostumus nöyryytetyksi tai kaltoinkohdelluksi tulemiseen.
Kylläpä olet lapsellinen. Parempi onkin että jätät lisääntymisen aikuisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole havainnut aloittajan mainitsemaa raivoa.
Ehkä ilmauksen sisältö riippuu henkilöstä?
Synnyttäjät, jotka oman kokemuksensa mukaan ovat kohdanneet synnytysväkivaltaa , tulkitsevat kaiken muun kuin samaa mieltä olemisen raivoamiseksi.
No millä ihmeen perusteella kukaan on ylipäänsä toisen, tuntemattoman ihmisen henkilökohtaisesta kokemuksesta eri mieltä?
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta jokaisen joka ottaa synnytyksessä pultit jostain lääkärin puhumattomuudesta tai muusta vastaavasta voisi lähettää ottamaan hieman perspektiiviä tähän vauhkoamiseen jostain kehitysmaasta. Siellä savimaja sairaalassa kun synnyttää ilman mitään kivunlievitys mahdollisuutta vauvan ja samaan aikaan rivissä useampi nainen samassa touhussa. Kätilöllä asuna sadevaatteet ja kumpparit että välttyy ite pahimmilta roiskeilta ja ottaa kopin aina sieltä suunnasta mistä ekana lapsi ulos tupsahtaa. Elävänä tai kuolleena, ei voi tietää koska tutkimuksia synnytyksen aikana ei osata tehdä. Siitä sitten lapsi kantoliinaan ja eikun takas kuumaan kosteaan keliin toivoen ettei saa kohtu/rinta/kaikkia mahdollisia tulehduksia ja lapsikin saattaa säilyä elossa, ehkä.
Niin, älä valita, kun jollain on asiat kuitenkin huonommin. Muistathan tämän myös omassa elämässäsi?
Kyllä todella, välillä oikein hävettää jos jää itse itselleen kiinni jostain jonninjoutavuudesta valittamisesta. Oikeat ongelmat on asia erikseen enkä laske niihin sitä ettei lääkäri setää kiinnosta selostaa yksityiskohtaisesti kuinka työntää sormet sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä kommunikaatiolla ja empatialla pääsee jo pitkälle. Potilaan luottamus hoitohenkilökuntaan on tärkeää, eikä sitä saavuteta ilkeilemällä ja ylimielisyydellä.
Kerrotaan aina mitä tehdään, miksi tehdään jne. Varoitetaan mahdollisesta kivusta tai epämukavuudesta.
Toki synnytyksessä voi tulla yllättäviä tilanteita joissa komplikaatioiden (äidin tai lapsen vakava vamma tai kuolema) välttämiseksi joudutaan toimenpiteisiin joita synnyttäjä ei halua.
Tällöin ymmärrän synnyttäjän tahdon ohittamisen. Silti synnyttäjää tulee kohdella kunnioittavasti.
Kätilö ja mahdollisesti lääkäri tekevät yhteistyötä potilaan kanssa. Potilaalla pitää olla turvallinen ja luottavainen olo. Muuten on mente metsään ja pahasti.
Sinä saat ihan rauhassa ymmärtää synnyttäjän tahdon ohittamisen, mutta Suomen laki ei sitä tee. Synnyttävillä naisilla on ihan samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin - mukaanlukien oikeus kieltäytyä tutkimuksista ja hoidoista.
Suomen lain mukaan äidillä ei ole oikeutta vammauttaa lastaan. Esim. Kieltäytyä hätäsektiosta. Oletko todella sitä mieltä että synnyttäjän tahtoa on noudatettava vaikka vauvalla sen seurauksena vammautuisi vakavasti tai kuolisi?
Kyllä muuten on oikeus kieltäytyä, vauvalla on täydet oikeudet vasta äidin kehon ulkopuolella. Siihen asti äiti päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole havainnut aloittajan mainitsemaa raivoa.
Ehkä ilmauksen sisältö riippuu henkilöstä?
Synnyttäjät, jotka oman kokemuksensa mukaan ovat kohdanneet synnytysväkivaltaa , tulkitsevat kaiken muun kuin samaa mieltä olemisen raivoamiseksi.
No millä ihmeen perusteella kukaan on ylipäänsä toisen, tuntemattoman ihmisen henkilökohtaisesta kokemuksesta eri mieltä?
-eri
Jos kerrot tulleesi pahoinpidellyksi, mutta keskustelukumppanisi mielestä teko ei täytä pahoinpitelyn tunnusmerkkejä niin hänellä ei ole oikeutta ilmaista mielipidettään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole havainnut aloittajan mainitsemaa raivoa.
Ehkä ilmauksen sisältö riippuu henkilöstä?
Kermaperse, kontrollifriikki ja ämmä. Tämä on sitä rakentavaa keskustelua. Kyllä.
Taisipa totuus sattua. Se koira älähtää johon kalikka kajahtaa.
Jos kutsun sinua ylimieliseksi k*sipääksi etkä pidä siitä, niin kalikka kalahti eikös vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta jokaisen joka ottaa synnytyksessä pultit jostain lääkärin puhumattomuudesta tai muusta vastaavasta voisi lähettää ottamaan hieman perspektiiviä tähän vauhkoamiseen jostain kehitysmaasta. Siellä savimaja sairaalassa kun synnyttää ilman mitään kivunlievitys mahdollisuutta vauvan ja samaan aikaan rivissä useampi nainen samassa touhussa. Kätilöllä asuna sadevaatteet ja kumpparit että välttyy ite pahimmilta roiskeilta ja ottaa kopin aina sieltä suunnasta mistä ekana lapsi ulos tupsahtaa. Elävänä tai kuolleena, ei voi tietää koska tutkimuksia synnytyksen aikana ei osata tehdä. Siitä sitten lapsi kantoliinaan ja eikun takas kuumaan kosteaan keliin toivoen ettei saa kohtu/rinta/kaikkia mahdollisia tulehduksia ja lapsikin saattaa säilyä elossa, ehkä.
Niin, älä valita, kun jollain on asiat kuitenkin huonommin. Muistathan tämän myös omassa elämässäsi?
Kyllä todella, välillä oikein hävettää jos jää itse itselleen kiinni jostain jonninjoutavuudesta valittamisesta. Oikeat ongelmat on asia erikseen enkä laske niihin sitä ettei lääkäri setää kiinnosta selostaa yksityiskohtaisesti kuinka työntää sormet sisään.
No kiva että sinua ei kiinnosta kuka sinuun milloinkin tuikkii sormia. Esimerkiksi seksuaalirikoksen uhrille kovakourainen, varoittamatta tai jopa väkisin tehty sisätutkimus voi olla todella traumaattinen kokemus. Ai niin mutta sun mielestä ne raiskatut ei sitten varmaan saisi tehdä niitä lapsia ollenkaan. Minä kyllä puolestanj toivon, että sinä et koskaan hanki lapsia, koska sinulla on empatiakyky täysi nolla.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä siellä synnytyssalissa oikeasti on tapahtunut. Rehellisyyden nimissä kaikki synnyttävät naiset eivät ole synnytyksen aikana varsinaisia rauhan enkeleitä, päinvastoin. Osalla kontrolli on sen verran kadoksissa että henkilökuntakin on lujilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta jokaisen joka ottaa synnytyksessä pultit jostain lääkärin puhumattomuudesta tai muusta vastaavasta voisi lähettää ottamaan hieman perspektiiviä tähän vauhkoamiseen jostain kehitysmaasta. Siellä savimaja sairaalassa kun synnyttää ilman mitään kivunlievitys mahdollisuutta vauvan ja samaan aikaan rivissä useampi nainen samassa touhussa. Kätilöllä asuna sadevaatteet ja kumpparit että välttyy ite pahimmilta roiskeilta ja ottaa kopin aina sieltä suunnasta mistä ekana lapsi ulos tupsahtaa. Elävänä tai kuolleena, ei voi tietää koska tutkimuksia synnytyksen aikana ei osata tehdä. Siitä sitten lapsi kantoliinaan ja eikun takas kuumaan kosteaan keliin toivoen ettei saa kohtu/rinta/kaikkia mahdollisia tulehduksia ja lapsikin saattaa säilyä elossa, ehkä.
Niin, älä valita, kun jollain on asiat kuitenkin huonommin. Muistathan tämän myös omassa elämässäsi?
Kyllä todella, välillä oikein hävettää jos jää itse itselleen kiinni jostain jonninjoutavuudesta valittamisesta. Oikeat ongelmat on asia erikseen enkä laske niihin sitä ettei lääkäri setää kiinnosta selostaa yksityiskohtaisesti kuinka työntää sormet sisään.
Entäs ne muut jutut, tuoko on ainoa mihin jäit kiinni? Pitääkö naisten (tai kenen tahansa) oikeuksia tarkastella ainoastaan siltä kantilta, että jossain muualla on aivan kamalaa? Jos ajatellaan tilannetta, että meillä olisi tasa-arvo miesten ja naisten välillä muuten toteutunut, mutta yhdessä asiassa olisi selkeä epäkohta ihan vain sukupuolen takia se täytyisi sivuuttaa, koska kehitysmaissa naisia kuolee synnytyksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kyse ei ole oikeuksista vaan etuoikeutettujen pikkusieluisten lumihiutaleiden kitinästä. Nämä naiset ovat länsimaisen ilmaisen terveydenhuollon piirissä, jossa ammattilaiset ovat vuosia uhranneet elämästään että synnytys olisi turvallista ja lapsi ja äiti selviävät synnytyksestä terveinä.
Ininä siitä että vähän on sormi pimpissä "ilman suostumusta" on totaalisen itsekkään epäkunnioittavaa kaikkia muita elollisia olentoja kohtaan.
Terve menoa pusikkoon synnyttämään niin ei kukaan sitten ole silleen epämukava ensi kerralla...
Tämä on aivan sairas asenne ja ristiriidassa sekä terveydenhuollon eettisten ohjeiden että Suomen lain kanssa. Kenenkään pimppaan ei työnnetä mitään väkisin, piste. Jos ei pysty kunnioittamaan potilaan itsemääräämisoikeutta niin kannattaa vaihtaa alaa.
En tiedä synnytyksestä mutta olin äskettäin peräsuolitähystyksessä. Ei ollut mukavaa mutta pakko oli tehdä. Samaten dreeni on lykätty penikseen mutta käsittääkseni kaikki on tehty aivan asianmukaisesti. Erittäin ammattitaitoista ja eettistä sairaanhoitoa Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kyse ei ole oikeuksista vaan etuoikeutettujen pikkusieluisten lumihiutaleiden kitinästä. Nämä naiset ovat länsimaisen ilmaisen terveydenhuollon piirissä, jossa ammattilaiset ovat vuosia uhranneet elämästään että synnytys olisi turvallista ja lapsi ja äiti selviävät synnytyksestä terveinä.
Ininä siitä että vähän on sormi pimpissä "ilman suostumusta" on totaalisen itsekkään epäkunnioittavaa kaikkia muita elollisia olentoja kohtaan.
Terve menoa pusikkoon synnyttämään niin ei kukaan sitten ole silleen epämukava ensi kerralla...
Tämä on aivan sairas asenne ja ristiriidassa sekä terveydenhuollon eettisten ohjeiden että Suomen lain kanssa. Kenenkään pimppaan ei työnnetä mitään väkisin, piste. Jos ei pysty kunnioittamaan potilaan itsemääräämisoikeutta niin kannattaa vaihtaa alaa.
Höpö, höpö. Lapsi pitää saada ulos. Siinä ei mitään itsemääräämisoikeuksia kysellä.
Minusta vaan pitäisi ymmärtää, että synnytys harvemmin on mikään seesteinen ja mukavan rentouttava tapahtuma. Että siihen liittyy myös paljon kaikkea epämiellyttävää ronkkimista, kipua ja muuta. Ajattelen, että nämä kaikki kuuluvat synnyttämiseen eikä niin, että jos näin tapahtuu niin kokee jotain kovinkin suurta vääryyttä. Ennemmin minä räyhäisin siitä, että vaikkapa vauvan hätä laiminlyödään ja siksi hän saa jonkin pysyvän vamman. Mutta en sitten varmaan vain ymmärrä tätä ajatusmallia taustalla, että kaikesta pitää nykypäivänä tehdä helppoa ja mukavaa ja jos se ei toteudu 100% niin on helvetti irti.
En ole lukenut aiempia otsikoita ja tämänkin ap:n kirjoituksen luettuani hyppäsin heti vastaamaan, eli ei ainakaan ole muilta saanut vaikutteita mielipiteeni:
Minua ärsyttää se, että kun kyseessä on uussana, todennäköisesti viime vuosien tapaan se on käännös jossain muualla tapahtuvasta - ehkä jossain päin aidosta ja suurestakin - ongelmasta, jonka sitten joku aktivisti päättää kääntää suomeksi ja kehittää siitä kotimaisen twitterdraaman.
Itsellä oli joskus raju perianaaliabskessi ja olen kokenut todennäköisesti lääkäreiden toimesta semmoista perseväkivaltaa, että kivun suhteen synnytys on vain lasten leikkiä ja linnunlaulua. Odottelenkin tässä jos alkais #perseväkivalta trendaamaan. Muutenkin mua loukkaa kun käytetään termiä peppukipeys. Saako näitä vastaavasti kutsua pimppikipeiksi?
Hyvänen aika mitä raivoreettoja täällä. Äiti joka kieltäytyy oman tai lapsen hengen pelastavasta toimenpiteestä ”en vaan halua! Se sattuu!” on oikeutettu tappamaan lapsensa. Onneksi näissä tilanteissa käytetään järkeä. Vauva vain pitäisi vielä ottaa pois, niin raivotar saa keskittyä elämänsä tärkeimpään ihmiseen -itseensä. Ja vauva saa toivottavasti tasapainoisemman kasvattiäidin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta jokaisen joka ottaa synnytyksessä pultit jostain lääkärin puhumattomuudesta tai muusta vastaavasta voisi lähettää ottamaan hieman perspektiiviä tähän vauhkoamiseen jostain kehitysmaasta. Siellä savimaja sairaalassa kun synnyttää ilman mitään kivunlievitys mahdollisuutta vauvan ja samaan aikaan rivissä useampi nainen samassa touhussa. Kätilöllä asuna sadevaatteet ja kumpparit että välttyy ite pahimmilta roiskeilta ja ottaa kopin aina sieltä suunnasta mistä ekana lapsi ulos tupsahtaa. Elävänä tai kuolleena, ei voi tietää koska tutkimuksia synnytyksen aikana ei osata tehdä. Siitä sitten lapsi kantoliinaan ja eikun takas kuumaan kosteaan keliin toivoen ettei saa kohtu/rinta/kaikkia mahdollisia tulehduksia ja lapsikin saattaa säilyä elossa, ehkä.
Niin, älä valita, kun jollain on asiat kuitenkin huonommin. Muistathan tämän myös omassa elämässäsi?
Kyllä todella, välillä oikein hävettää jos jää itse itselleen kiinni jostain jonninjoutavuudesta valittamisesta. Oikeat ongelmat on asia erikseen enkä laske niihin sitä ettei lääkäri setää kiinnosta selostaa yksityiskohtaisesti kuinka työntää sormet sisään.
Hienoa, jos pysty omalla kohdalla noin ajattelemaan. Mutta itse ajattelen, että lääkärin tulee kertoa, mitä on tekemässä ja mielellään myös miksi. Vaikka kehitysmaissa ei lääkäriä olisikaan.
Taisipa totuus sattua. Se koira älähtää johon kalikka kajahtaa.