Lue keskustelun säännöt.
Miksi synnyttävän naisen oikeudet herättävät raivoa?
Voitteko kertoa? Aika sairaita "keskusteluja" ollut palstalla tänään.
Kommentit (2135)
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä kommunikaatiolla ja empatialla pääsee jo pitkälle. Potilaan luottamus hoitohenkilökuntaan on tärkeää, eikä sitä saavuteta ilkeilemällä ja ylimielisyydellä.
Kerrotaan aina mitä tehdään, miksi tehdään jne. Varoitetaan mahdollisesta kivusta tai epämukavuudesta.
Toki synnytyksessä voi tulla yllättäviä tilanteita joissa komplikaatioiden (äidin tai lapsen vakava vamma tai kuolema) välttämiseksi joudutaan toimenpiteisiin joita synnyttäjä ei halua.
Tällöin ymmärrän synnyttäjän tahdon ohittamisen. Silti synnyttäjää tulee kohdella kunnioittavasti.
Kätilö ja mahdollisesti lääkäri tekevät yhteistyötä potilaan kanssa. Potilaalla pitää olla turvallinen ja luottavainen olo. Muuten on mente metsään ja pahasti.
Sinä saat ihan rauhassa ymmärtää synnyttäjän tahdon ohittamisen, mutta Suomen laki ei sitä tee. Synnyttävillä naisilla on ihan samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin - mukaanlukien oikeus kieltäytyä tutkimuksista ja hoidoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hirveitä tarinoita ja kaltoinkohteluita täällä!! Olen pahoillani teidän kaikkien puolesta. Tätä asiaa on todellakin kehitettävä Suomessa ja hienoa että naiset tästä alkavat puhumaan enemmän julkisesti. Toivottavasti tulevaisuudessa saisimme oikeutta jokaiselle synnyttävälle naiselle. Sen jokainen nainen ansaitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääketieteen suunnalta katsottuna se p***u on ELIN, siinä missä korvakin. Ei sen kummempaa. Eli hyvähän se on toki varottaa, että sinne katsotaan, mutta ei siinä sen dramaattisempaa.
t. Mies
Hei, MiEs
Tietysti p***u on elin, mutta emme elä vain lääketieteen kontekstissa, vaan tähän kyseiseen elimeen on latautunut paljon enemmän yksityisyyden ja henkilökohtaisuuden teemoja kuin vaikka korvaan. Ei tämän asian tärkeys pyyhkiydy pois sillä, että asiaa vähätellään. Lisäksi, jo p***n tuntoaisti on ihan eri luokkaa kuin monen muun elimen, miksi ei ole sama asia tosta noin vain työntää sinne asioita.
Tietystikkään en ole itse ollut synnyttäjä. En ole myöskään kätilö tai lääkäri. Muutaman kerran olen ollut "tapahtumaa" seuraamassa ja minun näkökulmastani katsottuna, se kaikki näytti varsin yhtenäiseltä tapahtumalta. Eli tullaan synnyttämään, avataan ne haarat ja paljastetaan se elin, siitä se lähtee... kätilöt tekee sen mitä täytyy. Ja mitä tapahtuu, yleensä kuuluu siihen tapahtumaan. Uutta tietoa minulle on, että tehtäisiin jotain muuta, mikä ei kuulu synnytykseen !!? Tapahtuuko tämä teidän mainitsema tarkastus jossain muussa yhteydessä? Kysytäänkö synnyttäjältä, että haluatko synnyttää vai jätetäänkö sisälle?
Ja edelliselle: eikö tässä ollut kyse sormista?
t. Mies
Mansplaining: käsikirjaesimerkki. Mistään ei mitään tiedetä, mutta silti ollaan päteviä valistamaan asian itse kokeneita. (Ps. Valistajan ei tarvitse olla mies, ihan kuten kukkahattutädin ei tarvitse olla nainen)
Minkälaiset odotukset nykyään ihmisillä on siitä millaista synnytys oikein on? Mulla oli toiveena vain se et minä ja vauva selvitään hengissä ilman pysyviä vammoja. Ja tämän varmistamiseen sai tosiaan käyttää ne keinot mitä tarvittiin. En muista käytännössä mitään noin kolmen tunnin ajalta omasta synnytyksestäni. Ihan sama mulle, loppu hyvin kaikki hyvin. Ei ollu ees niin paha kun pelkäsin vaikka ponnistin 1h 30 min ja tehtiin episiotomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen synnytys oli karmea kokemus. Vauva revittiin imukupilla ulos, repeämät peräaukkoon asti. Tuskat oli karmeat synnytyksen aikana ja sen jälkeen. Minut laitettiin selälleen, kintut telineisiin ja lääkäri tunki imukupin sisään ilman mitään ennakkovaroitusta. Sattui hirveästi. Tunsin repeämisen vauvan syntyessä. Mitään empatiaa ei tilanteessa ollut, jätti kamalat traumat. Vauva syntyi hyväkuntoisena, ei onniteltu. Itse makasin jalat telineissä kauan aikaa veri valuen pitkin sänkyä kunnes lopulta kärrättiin leikkuriin ommeltavaksi. Heräämössä torkahdin vähän väliä ja hoitaja naama norsun veellä tuli survomaan mahaa ja tutkimaan vuotoa alapäästä, silloinkin aina varoittamatta. Voi sanoa että oli raiskattu olo tuon kaiken jälkeen. Alateitse en ole enää synnyttänyt sen jälkeen. Kesti todella pitkään ennen kuin pystyin edes ajattelemaan seksiä missään muodossa. Osalla on hyviä kokemuksia, osalla karmeita. Omalle kohdalle osui karmea. Jos suhtautuminen olisi ollut vähänkin erilaista niin ehkä traumaa ei olisi syntynyt. Sen sijaan olin vain huonosti yhteistyötä tekevä synnyttäjä. Lukee papereissa. En pysty lukemaan niitä papereita vieläkään itkemättä ja lapsi on jo koululainen.
Olen pahoillani kärsimyksestäsi. Tämä sai ihan kyyneleet virtaamaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää<3
Minäkin olen pahoillani. Ja sitten on niitä, jotka kyllä lukevat tämänkaltaisia kamalia kertomuksia, mutta eivät siltikään usko synnytyksissä tapahtuvaan väkivaltaan. Mitä muutakaan tuo voi olla?? Järkyttävää kohtelua, vieläpä aikana jolloin synnyttäjä on niin sekaisin kivusta että ei osaa puolustautua. Täyttä sadismia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä nyt ei liity synnytykseen, vaan kohdunulkoiseen raskauteen, jonka sairastin joulu-tammikuussa. Soitin useaan kertaan naistentautien klinikalle ja kerroin pahoista oireistani, joita olivat kuukauden kestänyt runsas verinen vuoto emättimestä, rintojen turvotus, kovat vatsakivut ja pistelyt, oksentelu ja pahoinvointi. Tein muutamia raskaustestejä tuona kuuna, ja näyttivät negaa. Klinikalta todettiin aika vähättelevään sävyyn, että "nuorilla naisilla on normaalia, että on kovia kuukautiskipuja" tai että "varmaan jouluna tuli syötyä vähän liikaa ja vatsa oireilee"!!!?
No en sitten hakeutunut lääkäriin, koska luotin klinikan hoitajiin. Uutena vuotena sitten pyörryin ja menin shokkiin. Onneksi mies oli paikalla, koska muuten olisin kuollut sisäiseen verenvuotoon.
Mies vei minut sairaalaan ja matkalla heräsin. Menin päivystysjonoon itkien ja tuskissani, enkä pystynyt edes istua. Silti minulle sanottiin, että jonota siinä niinkuin muutkin potilaat.
Onneksi eräs ihana mies huudahti vastaanottoon että "viekää tuo nainen heti hoitoon, voin odottaa."
Selvisi että oli siis kohdunulkoinen ja jos en olisi päässyt heti leikkaukseen, olisin kuollut.
Leikkauksen jälkeen, kun minulta siis poistettiin toinen munanjohtimeni, gynekologi tenttasi, että miksi en olllut huolehtinut ehkäisystä. Kerroin että vahinko oli sattunut, yleensä otan tarkkaan pillerini. Hän oli kuitenkin jotenkin kylmä ja suhtautui minuun kuin johonkin saastaan.
Oli onneksi monia ihania hoitajiakin, mutta on tässä naistentautien hoidossa vielä paljon petrattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on silkkaa pelleilyä että kätilön pitäisi joka hetkellä erikseen kysyä lupa alapään tutkimiseen. Siinä pidetään siitä oletettavasti arvokkaasta vauvasta huolta. Voin vakuttaa ettei heitä kiinnosta huvin vuoksi tunkea sormia mätivään pimperoonne. Jos omat oikeudet menevät lapsen edelle, synnyttäkää kotona tai eläkää selibaatissa.
Naiset synnyttivät vuosituhansia ilman mieslääkäreitä, apuina lapsenpäästäjät, kätilöt, naiset. Sitten miehet keksivät, että parhaita asiantuntijoita synnytyksessä ovat miehet, ja keksittiin gynekologia josta tuli suojeltu miesten ammatti. Kätilöt heivattiin sivuun, mitäs naiset naisten asioista voisivat tietää. Näin aivan viime vuosisadalle asti.
Naiset synnyttivät ennen kyykyssä, kontallaan tai synnytystuolissa, kaikki huomattavasti parempia asentoja kuin selinmakuulla synnyttäminen; mutta joku Ranskan kuningas oli pervo, joka halusi katsella kuinka hänen siittämänsä lapset tulivat maailmaan hänen rakastajattariensa alapäästä, joten lääkärit pakottivat paitsi kuninkaan rakastajattaret myös kaikki muutkin naiset synnyttämään selällään maaten. Ja sen jälkeen naiset ovat synnyttäneet sairaaloissa selällään maaten.
Todella epäinhimillistä suoraan sanoen nämä tarinat. Itsekin kolme lasta synnyttäneenä ja kaksi makuultaan synnytettynä, voin sano että ero pystyssä synnytykseen on valtava. Toisen lapsen synnytin siis seisaalteen/kyykyssä, niin oli paljon helpompaa. Minua tuettiin käsistä.
Kaikista ihmeellisimpiä on nuo amerikkalaiset synnytysvideot missä omaiset hätyytetään pitelemään kiinni selällään makaavan synnyttäjän jaloista!? Eihän tuo mitenkään voi olla optimaalinen asento ja epämukavaa varmasti molemmille osapuolille! En tiedä toimitaanko Suomessa näin, mutta hyvin yleistä amerikkalaisissa tositeevee ohjelmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälaiset odotukset nykyään ihmisillä on siitä millaista synnytys oikein on? Mulla oli toiveena vain se et minä ja vauva selvitään hengissä ilman pysyviä vammoja. Ja tämän varmistamiseen sai tosiaan käyttää ne keinot mitä tarvittiin. En muista käytännössä mitään noin kolmen tunnin ajalta omasta synnytyksestäni. Ihan sama mulle, loppu hyvin kaikki hyvin. Ei ollu ees niin paha kun pelkäsin vaikka ponnistin 1h 30 min ja tehtiin episiotomia.
Tämä. Ilmeisesti joillain kontrollifriikeillä menee kuppi nurin kun joutuu tilanteeseen, jota ei pysty itse hallitsemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääketieteen suunnalta katsottuna se p***u on ELIN, siinä missä korvakin. Ei sen kummempaa. Eli hyvähän se on toki varottaa, että sinne katsotaan, mutta ei siinä sen dramaattisempaa.
t. Mies
Kyllä sen korvankin tutkimisesta saa kieltäytyä.
Juu, mutta silloin kannattaa jättää kokonaan menemättä korvalääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä kommunikaatiolla ja empatialla pääsee jo pitkälle. Potilaan luottamus hoitohenkilökuntaan on tärkeää, eikä sitä saavuteta ilkeilemällä ja ylimielisyydellä.
Kerrotaan aina mitä tehdään, miksi tehdään jne. Varoitetaan mahdollisesta kivusta tai epämukavuudesta.
Toki synnytyksessä voi tulla yllättäviä tilanteita joissa komplikaatioiden (äidin tai lapsen vakava vamma tai kuolema) välttämiseksi joudutaan toimenpiteisiin joita synnyttäjä ei halua.
Tällöin ymmärrän synnyttäjän tahdon ohittamisen. Silti synnyttäjää tulee kohdella kunnioittavasti.
Kätilö ja mahdollisesti lääkäri tekevät yhteistyötä potilaan kanssa. Potilaalla pitää olla turvallinen ja luottavainen olo. Muuten on mente metsään ja pahasti.
Sinä saat ihan rauhassa ymmärtää synnyttäjän tahdon ohittamisen, mutta Suomen laki ei sitä tee. Synnyttävillä naisilla on ihan samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin - mukaanlukien oikeus kieltäytyä tutkimuksista ja hoidoista.
Entä mitkä ovat tämän hoidosta ja tutkimuksista kieltäytyvät Ämmän syntymättömän lapsen oikeudet terveyteen ja elämään? Tuttavalle on kehitysvammainen lapsi, jonka aivovamma johtuu siitä, että on ollut liian kauan hapetta synnytyksen aikana. Millä perusteella äiti haluaa lapselleen sellaiset aiheuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä kommunikaatiolla ja empatialla pääsee jo pitkälle. Potilaan luottamus hoitohenkilökuntaan on tärkeää, eikä sitä saavuteta ilkeilemällä ja ylimielisyydellä.
Kerrotaan aina mitä tehdään, miksi tehdään jne. Varoitetaan mahdollisesta kivusta tai epämukavuudesta.
Toki synnytyksessä voi tulla yllättäviä tilanteita joissa komplikaatioiden (äidin tai lapsen vakava vamma tai kuolema) välttämiseksi joudutaan toimenpiteisiin joita synnyttäjä ei halua.
Tällöin ymmärrän synnyttäjän tahdon ohittamisen. Silti synnyttäjää tulee kohdella kunnioittavasti.
Kätilö ja mahdollisesti lääkäri tekevät yhteistyötä potilaan kanssa. Potilaalla pitää olla turvallinen ja luottavainen olo. Muuten on mente metsään ja pahasti.
Sinä saat ihan rauhassa ymmärtää synnyttäjän tahdon ohittamisen, mutta Suomen laki ei sitä tee. Synnyttävillä naisilla on ihan samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin - mukaanlukien oikeus kieltäytyä tutkimuksista ja hoidoista.
Suomen lain mukaan äidillä ei ole oikeutta vammauttaa lastaan. Esim. Kieltäytyä hätäsektiosta. Oletko todella sitä mieltä että synnyttäjän tahtoa on noudatettava vaikka vauvalla sen seurauksena vammautuisi vakavasti tai kuolisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei liity synnytykseen, vaan kohdunulkoiseen raskauteen, jonka sairastin joulu-tammikuussa. Soitin useaan kertaan naistentautien klinikalle ja kerroin pahoista oireistani, joita olivat kuukauden kestänyt runsas verinen vuoto emättimestä, rintojen turvotus, kovat vatsakivut ja pistelyt, oksentelu ja pahoinvointi. Tein muutamia raskaustestejä tuona kuuna, ja näyttivät negaa. Klinikalta todettiin aika vähättelevään sävyyn, että "nuorilla naisilla on normaalia, että on kovia kuukautiskipuja" tai että "varmaan jouluna tuli syötyä vähän liikaa ja vatsa oireilee"!!!?
No en sitten hakeutunut lääkäriin, koska luotin klinikan hoitajiin. Uutena vuotena sitten pyörryin ja menin shokkiin. Onneksi mies oli paikalla, koska muuten olisin kuollut sisäiseen verenvuotoon.
Mies vei minut sairaalaan ja matkalla heräsin. Menin päivystysjonoon itkien ja tuskissani, enkä pystynyt edes istua. Silti minulle sanottiin, että jonota siinä niinkuin muutkin potilaat.
Onneksi eräs ihana mies huudahti vastaanottoon että "viekää tuo nainen heti hoitoon, voin odottaa."
Selvisi että oli siis kohdunulkoinen ja jos en olisi päässyt heti leikkaukseen, olisin kuollut.
Leikkauksen jälkeen, kun minulta siis poistettiin toinen munanjohtimeni, gynekologi tenttasi, että miksi en olllut huolehtinut ehkäisystä. Kerroin että vahinko oli sattunut, yleensä otan tarkkaan pillerini. Hän oli kuitenkin jotenkin kylmä ja suhtautui minuun kuin johonkin saastaan.
Oli onneksi monia ihania hoitajiakin, mutta on tässä naistentautien hoidossa vielä paljon petrattavaa.
Aika klassinen esimerkki siitä, kuinka lähes vaivaa kuin vaivaa naisilla yritetään selittää normaaleina ja naisen elämään kuuluvina ja tässä sitten lopputulos :/
Ihan kuin nainen ei itse yleensä tietäisi parhaiten minkälainen kuukautiskierto ja vuoto HÄNELLÄ itsellään on normaalia ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan meidän yhteiskunnassa yksi niistä viimeisistä asioista missä naiseen on voitu käyttää valtaa, verhoamalla se “lapsen parhaaseen”. Koska kukapa sitä ei oman lapsensa parasta haluaisi, ja ei ole soveliasta arvostella tahoja tai ihmisiä jotka sitä lapsen parasta tavoittelee työkseen - keinoista viis. Eli naisia on voitu kohdella törkeästi ja sitten hiljennetty sillä että pitää nyt olla kiitollinen ja nöyrä kun sai lapsen elävänä syliin.
Äärimmäisen sairastahan se on kun oikein ajattelee ja jos sen kohteeksi joutuu.
Itselleni oli esikoisen syntymän jälkeen todella vaikea paikka kun jälkitarkastuksessa laitettiin kolmen omanikäisen mieskandin eteen. Lääkäri kyseli siinä (asiaan kuuluvasti tottahan toki) synnytyksen kulun ja imetysten lisäksi minun alapään tilasta ja olenko harrastanut synnytyksen jälkeen seksiä ja miltä se tuntui ja miksi harrastin ennen jälkitarkastusta. Yksi näistä kandeista teki myös sisätutkimuksen ja en olisi sitä halunnut, mut koin että siihen painostettiin eikä suostumustani itseasiassa edes kysytty; se vaan ilmoitettiin että näissä on kandit aina mukana. Olin silloin 23 v enkä uskaltanut kyseenalaistaa asioita tms. Piti vaan olla onnellinen ja hymyillä kun sai terveen vauvan.
"lapsen parasta". Kyllä kyllä. Sama kätilö/lääkäri ensin silpoo vauvan kohtuun abortissa(joo, sillä on sormet, kädet. pää, se on ihminen. Tai antanut vauvan tappavan lääkkeen. Sitten rientää auttamaan keskosen synnytyksessä, keskonen on pienempi kuin juuri äsken abortoitu vauva. Tämä kovettaa ja paaduttaa hoitohenkilökuntaa. On väärin että heidät on pakotettu myös pyöveleiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole havainnut aloittajan mainitsemaa raivoa.
Ehkä ilmauksen sisältö riippuu henkilöstä?
Vierailija kirjoitti:
En ole havainnut aloittajan mainitsemaa raivoa.
Ehkä ilmauksen sisältö riippuu henkilöstä?
Edelliselläkin sivulla on ihan mukavia solvauksia asiaan liittyen. Käväises lukaisemassa.
Minusta jokaisen joka ottaa synnytyksessä pultit jostain lääkärin puhumattomuudesta tai muusta vastaavasta voisi lähettää ottamaan hieman perspektiiviä tähän vauhkoamiseen jostain kehitysmaasta. Siellä savimaja sairaalassa kun synnyttää ilman mitään kivunlievitys mahdollisuutta vauvan ja samaan aikaan rivissä useampi nainen samassa touhussa. Kätilöllä asuna sadevaatteet ja kumpparit että välttyy ite pahimmilta roiskeilta ja ottaa kopin aina sieltä suunnasta mistä ekana lapsi ulos tupsahtaa. Elävänä tai kuolleena, ei voi tietää koska tutkimuksia synnytyksen aikana ei osata tehdä. Siitä sitten lapsi kantoliinaan ja eikun takas kuumaan kosteaan keliin toivoen ettei saa kohtu/rinta/kaikkia mahdollisia tulehduksia ja lapsikin saattaa säilyä elossa, ehkä.
Vierailija kirjoitti:
En ole havainnut aloittajan mainitsemaa raivoa.
Ehkä ilmauksen sisältö riippuu henkilöstä?
Synnyttäjät, jotka oman kokemuksensa mukaan ovat kohdanneet synnytysväkivaltaa , tulkitsevat kaiken muun kuin samaa mieltä olemisen raivoamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
En ole havainnut aloittajan mainitsemaa raivoa.
Ehkä ilmauksen sisältö riippuu henkilöstä?
Kermaperse, kontrollifriikki ja ämmä. Tämä on sitä rakentavaa keskustelua. Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaiset odotukset nykyään ihmisillä on siitä millaista synnytys oikein on? Mulla oli toiveena vain se et minä ja vauva selvitään hengissä ilman pysyviä vammoja. Ja tämän varmistamiseen sai tosiaan käyttää ne keinot mitä tarvittiin. En muista käytännössä mitään noin kolmen tunnin ajalta omasta synnytyksestäni. Ihan sama mulle, loppu hyvin kaikki hyvin. Ei ollu ees niin paha kun pelkäsin vaikka ponnistin 1h 30 min ja tehtiin episiotomia.
Tämä. Ilmeisesti joillain kontrollifriikeillä menee kuppi nurin kun joutuu tilanteeseen, jota ei pysty itse hallitsemaan.
Onneksi itseään tosiaan ei ole pakko altistaa mahdolliseen kauhukokemukseen. Minulle tosiaan on tärkeä tuntea, että pystyn vaikuttamaan omaan elämääni ja kontrollinhaluinenkin tunnustan olevani. Muuten toki pitäisin itseäni ihan pontentiaalisena äitinä, koska olen myös tasapainoinen, fiksu ja korkeasti koulutettu sekä pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa yhtälailla tasapainoisen puolisoni kanssa. Laskevan syntyvyyden aikana voisi jopa ajatella, että perheenlisäyksen hankkiminen voisi olla toivottavaa?
Mutta koska en todellakaan aio suostua siihen, että synnytyksen takia viettäisin loppuelämäni esim. repeämisestä, vatsalihasten erkanemasta, virtsankarkailusta tai muusta ilmeisen tavanomaisesta vaivasta kärsivänä, jätän lapsenteon väliin suosiolla. En myöskään koskaan aio saattaa itseäni tilanteeseen, missä sisälleni survottaisiin väkivalloin minkäänlaisia instrumentteja tai sormia ja minua kohdeltaisiin kuin lihanpalasta. Arvostan itseäni liikaa enkä halua lasta niin paljon, että ottaisin tuollaisen kohtelun riskiä. Seksiä harrastan mielelläni ja usein, mutta se ei ole minulle yhtä kuin suostumus nöyryytetyksi tai kaltoinkohdelluksi tulemiseen.
No älä usko, mutta kyllä näitä tapahtuu. Lähde: olen synnytyssairaalassa töissä. Kätilöissä ja lääkäreissä on uskomattomia törppöjä. Asiakkaan kohtaamista pitäisi opettaa enemmän.