Nyt loppui pinna narsistisen miehen kanssa. Asumusero?

Pitkä tarina "lyhyesti":

Suhteemme alku oli kuin prinsessasatua, ihanaa ja kiihkeää, kunnes muutimme yhteen. Vähitellen minulle alkoi selvitä, kuinka holtittomasti mies käyttää rahaa - ja mihin. Tupakkaa ja alkoholia kului jo jonkin verran, opiskeleva mies lainaili muutaman kympin lainoja kavereiltaan. Humalassa mies alkoi näyttää järjetöntä mustasukkaisuuttaan.

Jokainen vastaavassa tilanteessa ollut tietää, että nämä asiat hiipivät pikkuhiljaa ja hienovarainen eristäminen esim. miehen kavereista näytti elämän astetta ruusuisempana. Seksi oli loistavaa ja muutoinkin olimme todella, todella läheisiä, kuin toisillemme luotuja.

Minua kosittiin, "hyvän ajanjakson aikana", ja onnesta soikeana vastasin myöntävästi. Sovittiin, että sormukset teetetään, kunhan saisin opiskelujen ohella säästettyä töistä rahaa. Mies kävi tuolloin töissä, mutta rahaa ei seuraavina kuukausina yhtäkkiä alkanutkaan olla mihinkään. 5kk kosinnasta selvisi, että mies on palkan lisäksi ottanut valtavasti pikavippejä ja käyttänyt rahat itseensä, enimmäkseen päihteisiin. Alkoholi oli siis jo iso ongelma. Selvitin miehen raha-asiat, hankin hänelle ammattiapua, paikkailin välejä sukulaisiin ja ystäviin. Alkoi jälleen hyvä ajanjakso, tai niin ainakin luulin. Tulin myöhemmin raskaaksi, neljännellä kuulla selvisi, että sama päihde- ja velkaralli on jatkunut. Rysäytin jälleen asiat kuntoon ja mies alkoi keskittyä tulevaan isyyteensä.

Vauvavuosi oli suuritarpeisen esikoisen kanssa minulle todella rankka, enkä voi vieläkään ymmärtää kuinka mieheni antoi minun mm. valvoa kuukausia parin tunnin unipätkien varassa. Lapsen ollessa 7kk selvisi miehen vaihdelleen ainakin jonkin verran flirttiviestejä muiden naisten (mm. työkavereiden) kanssa raskaus- ja pikkuvauva-aikana.

Mies teki jälleen kerran megahienon parannuksen elämässään ja taas kerran jatkoin tämän ihanan herrasmiehen kanssa. (Kyllä, olen luonteeltani todella kiltti ja optimistinen ja näin jälkeenpäin katsoen myös pitkälle eristetty ja manipuloitu viime vuosina.)

Loppukesästä 2013 sain miehen kiinni varastelusta; vei rahaa paitsi minulta myös taaperoltamme (sukulaisilta saatuja synttärilahjarahoja). Sanoin, että hänen on haettava ammattiapua ja tehtävä kaikkensa niiden persoonallisuuspiirteidensä eteen, jotka ovat vahingollisia. Viime aikoina on taas alkanut ilmestyä ulosottokirjeitä ja perintälappuja. Tällä kertaa velkaantuminen ei selity päihdeongelmalla, hän ei vain yksinkertaisesti hoida asioita. Ei viitsi. Emme ole enää pariskunta, mies on jatkuvasti "pakottanut" minut jonkinlaiseen äidin ja omaishoitajan rooliin. Olen alle 30v, lapsemme alle 3v.

Ilmoitin jokin aika sitten miehelle, että hän poistuu asunnostamme kesäkuun alkuun mennessä. Olen aivan täynnä tätä (ja tämä oli sitten se lyhyt ja kaunisteltu versio tapahtumista..). Tämä kevät on loppusuoralla olevissa opinnoissani todella tärkeä ja minulla on aivan valtavasti tehtävää. "Nerokkaasti" ajattelin, että jaksan katsella tyyppiä sen ajan, ja hänkin saisi aikaa järjestellä omia asioitaan. Kesäksi jään lapsen kanssa kotiin, koska syksyllä jatkuu kuitenkin osapäivähoito päiväkodissa. Asumme pienesti, joten taloudellisesti minun on mahdollista jatkaa tässä kodissa lapsen kanssa.

Mies ei ole taaskaan ottanut mitään asioita vakavasti, päin vastoin; tänä aamuna hän heittäytyi taas vaihteeksi kiukuttelevan 13-vuotiaan teinipojan tasolle, ei suostunut hoitamaan lastaan (tekee aina aamupesut, lapsen ja isän oma yhteinen juttu), enkä minäkään olisi saanut mennä suihkuun. Jälleen kerran, vastaavanlaisten ihmisten kanssa eläneet varmasti tietävät, mistä "putkiaivokohtauksesta" puhun. Yht'äkkiä hän oli todella ilkeä ja välinpitämätön sekä turhautunut siitä, kun pikkulapsen unirytmi ei muuttunutkaan lauantaiaamuun sopivaksi.

Kerroin hänelle, että menen nyt suihkuun, pukeudun ja meikkaan ja hoidan sitten lapsen ihan itse. Hän puolestaan pakata tavaroitaan ja poistua asunnosta 30min päästä. 20min mies katsoi lapsen kanssa piirrettyjä ja sen jälkeen 10min valitti, kuinka en päästänyt häntä koko aamuna vessaan (hoidin lasta klo 7 alkaen, saumaa oli kyllä..) ja kuinka julma olen.

No, mies lähti sitten kuitenkin. Pitää "ei näin voi tapahtua" "olen isä, minun täytyy olla lapseni luona" "mitä voisin tehdä, jotta saan palata" -tekstiviestirallia päällä.

Nyt heräsi lapsi päikkäreiltä.

Puhukaa mulle järkeä.

Kiitos.