Lue keskustelun säännöt.
Nyt loppui pinna narsistisen miehen kanssa. Asumusero?
29.03.2014 |
Pitkä tarina "lyhyesti":
Suhteemme alku oli kuin prinsessasatua, ihanaa ja kiihkeää, kunnes muutimme yhteen. Vähitellen minulle alkoi selvitä, kuinka holtittomasti mies käyttää rahaa - ja mihin. Tupakkaa ja alkoholia kului jo jonkin verran, opiskeleva mies lainaili muutaman kympin lainoja kavereiltaan. Humalassa mies alkoi näyttää järjetöntä mustasukkaisuuttaan.
Jokainen vastaavassa tilanteessa ollut tietää, että nämä asiat hiipivät pikkuhiljaa ja hienovarainen eristäminen esim. miehen kavereista näytti elämän astetta ruusuisempana. Seksi oli loistavaa ja muutoinkin olimme todella, todella läheisiä, kuin toisillemme luotuja.
Minua kosittiin, "hyvän ajanjakson aikana", ja onnesta soikeana vastasin myöntävästi. Sovittiin, että sormukset teetetään, kunhan saisin opiskelujen ohella säästettyä töistä rahaa. Mies kävi tuolloin töissä, mutta rahaa ei seuraavina kuukausina yhtäkkiä alkanutkaan olla mihinkään. 5kk kosinnasta selvisi, että mies on palkan lisäksi ottanut valtavasti pikavippejä ja käyttänyt rahat itseensä, enimmäkseen päihteisiin. Alkoholi oli siis jo iso ongelma. Selvitin miehen raha-asiat, hankin hänelle ammattiapua, paikkailin välejä sukulaisiin ja ystäviin. Alkoi jälleen hyvä ajanjakso, tai niin ainakin luulin. Tulin myöhemmin raskaaksi, neljännellä kuulla selvisi, että sama päihde- ja velkaralli on jatkunut. Rysäytin jälleen asiat kuntoon ja mies alkoi keskittyä tulevaan isyyteensä.
Vauvavuosi oli suuritarpeisen esikoisen kanssa minulle todella rankka, enkä voi vieläkään ymmärtää kuinka mieheni antoi minun mm. valvoa kuukausia parin tunnin unipätkien varassa. Lapsen ollessa 7kk selvisi miehen vaihdelleen ainakin jonkin verran flirttiviestejä muiden naisten (mm. työkavereiden) kanssa raskaus- ja pikkuvauva-aikana.
Mies teki jälleen kerran megahienon parannuksen elämässään ja taas kerran jatkoin tämän ihanan herrasmiehen kanssa. (Kyllä, olen luonteeltani todella kiltti ja optimistinen ja näin jälkeenpäin katsoen myös pitkälle eristetty ja manipuloitu viime vuosina.)
Loppukesästä 2013 sain miehen kiinni varastelusta; vei rahaa paitsi minulta myös taaperoltamme (sukulaisilta saatuja synttärilahjarahoja). Sanoin, että hänen on haettava ammattiapua ja tehtävä kaikkensa niiden persoonallisuuspiirteidensä eteen, jotka ovat vahingollisia. Viime aikoina on taas alkanut ilmestyä ulosottokirjeitä ja perintälappuja. Tällä kertaa velkaantuminen ei selity päihdeongelmalla, hän ei vain yksinkertaisesti hoida asioita. Ei viitsi. Emme ole enää pariskunta, mies on jatkuvasti "pakottanut" minut jonkinlaiseen äidin ja omaishoitajan rooliin. Olen alle 30v, lapsemme alle 3v.
Ilmoitin jokin aika sitten miehelle, että hän poistuu asunnostamme kesäkuun alkuun mennessä. Olen aivan täynnä tätä (ja tämä oli sitten se lyhyt ja kaunisteltu versio tapahtumista..). Tämä kevät on loppusuoralla olevissa opinnoissani todella tärkeä ja minulla on aivan valtavasti tehtävää. "Nerokkaasti" ajattelin, että jaksan katsella tyyppiä sen ajan, ja hänkin saisi aikaa järjestellä omia asioitaan. Kesäksi jään lapsen kanssa kotiin, koska syksyllä jatkuu kuitenkin osapäivähoito päiväkodissa. Asumme pienesti, joten taloudellisesti minun on mahdollista jatkaa tässä kodissa lapsen kanssa.
Mies ei ole taaskaan ottanut mitään asioita vakavasti, päin vastoin; tänä aamuna hän heittäytyi taas vaihteeksi kiukuttelevan 13-vuotiaan teinipojan tasolle, ei suostunut hoitamaan lastaan (tekee aina aamupesut, lapsen ja isän oma yhteinen juttu), enkä minäkään olisi saanut mennä suihkuun. Jälleen kerran, vastaavanlaisten ihmisten kanssa eläneet varmasti tietävät, mistä "putkiaivokohtauksesta" puhun. Yht'äkkiä hän oli todella ilkeä ja välinpitämätön sekä turhautunut siitä, kun pikkulapsen unirytmi ei muuttunutkaan lauantaiaamuun sopivaksi.
Kerroin hänelle, että menen nyt suihkuun, pukeudun ja meikkaan ja hoidan sitten lapsen ihan itse. Hän puolestaan pakata tavaroitaan ja poistua asunnosta 30min päästä. 20min mies katsoi lapsen kanssa piirrettyjä ja sen jälkeen 10min valitti, kuinka en päästänyt häntä koko aamuna vessaan (hoidin lasta klo 7 alkaen, saumaa oli kyllä..) ja kuinka julma olen.
No, mies lähti sitten kuitenkin. Pitää "ei näin voi tapahtua" "olen isä, minun täytyy olla lapseni luona" "mitä voisin tehdä, jotta saan palata" -tekstiviestirallia päällä.
Nyt heräsi lapsi päikkäreiltä.
Puhukaa mulle järkeä.
Kiitos.
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies sai viimeisen ohjeistuksen hakea ammattiapua viime vuoden elokuussa, varastettuaan lapsen rahoja. No, tänään hän kävi kriisikeskuksella juttelemassa psykologin kanssa. Ehdimme vaihtaa käynnin kuulumisia vasta vain lyhyesti: psykologi suositteli, että kävisimme siellä pari kertaa yhdessä ja laittoi mukaan ohjelapun hyvästä riitelystä.
Voi taivas.
Tyyppi ei nyt ihan tajua, että hän saa pelastaa oman hukkuvan laivansa aivan keskenään ja minä hyppään siitä lapseni kanssa nyt pois. Vaikka mies kuinka muuttuisi hienoksi ja ihanaksi, en jaksa tätä arkea enää sen vertaa, että jatkaisin yhteiseloa tällä muotoa sitä muutosta odotellessa.
Olen kertonut joillekin ystävilleni. Mies ei ole kertonut, koska "sitten tämä olisi lopullista". t.ap
Olet antanut jo niin monta mahdollisuutta, että enää on vain yksi tie, jota kohti kuljet nyt määrätietoisesti.
Taas yksi tukilapsi tähän maailmaan. Great.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex oli passiivisaggressiivinen kusipää, mun tsempit on kyllä sun puolella. Heti eroamaan vaan. Rakastuneena on sokea. Kyllä ap varmaan seuraavaalla kerralla on tarkempi. Toivottavasti et rahaa hänelle antanut paljon. Pysy jämptinä ja muuta jo pois
Pysy lujana. Tiedät kyllä mikä on oikein kaikille teille, miehelle myös. Älä anna periksi enää kun olet jo tuohon pisteeseen päässyt.
Terveisin "saman kokenut"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heippa.
Onnittelut päätöksestäsi. Olen yh äiti ja mieheni oli narsisiti. Narsismista jo tiedätkin ilmeisesti. Kun erosin miehestäni kolme vuotta sitten, oli se yhtä helvettiä. Jouduin hakeutumaan turvakotiin hänen henkisen ja fyysisen väkivallan vuoksi ja se oli onnenpotku, sillä sain valtavan tieto-taito-tuen eri viranomaistahoilta pysymään lujana päätöksessäni ja jouduin lopulta järjestämään elämämme niin, että kukaan ei saa meidän yhteystietoja yms. Taistelen edelleen turvallisuutemme puolesta ja henkiset traumat ovat vaikeat. Mies tekee kaikkensa kiusatakseen meitä.
Narsisti ei nimittäin luovuta eron tullessa. Olet edelleen hänen "omaisuuttaan" ja hän tekee kaikkensa saadakseen manipuloitua olosuhteet jälleen itselleen suotuisaksi. Voi tulla taistelua
huoltajuudesta, lapsen tapaamisista, vainoamista, puuttumista edelleen sinun elämääsi, mollaamista, itsensä uhriksi esittämistä jne. Siinä vaarantuu henkinen jaksamisesi, turvallisuutesi
lapsesta puhumattakaan.
Suosittelen lämpimästi sinua kysymään neuvoja erotilanteessa esim. Ensi-ja turvakodista ja he pystyvät ohjaamaan myös eri avun piiriin. Etsi vielä tietoa narsistista googlaamalla ja siihen liittyvää
kirjallisuutta. Ne muistuttaa sinua mistä on kyse, ja jos hän on narsisti, "parannuksia" ei tapahdu. Valitettavasti. Jos koskaan niin NYT sinun on pidettävä pää kylmänä.
Ei miehesi ole narsisti vaan alkoholisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan yhden tutun tilanteelta... Tsemppiä! Se mies on, noh, erikoinen. Hyvä koulutus kuitenkin ja ns. arvostetussa ammatissa, jossa tuollaisesta manipuloinnista on vain etua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 15:30"]
Taas yksi tukilapsi tähän maailmaan. Great.
[/quote]Mikä tukilapsi? Minä olen yh ja saan satasen yksinhuoltajakorotuksen kuussa kahdesta lapsesta. Maksan veroja palkastani yli tonnin.
En nyt jaksa alkaa sääliä ihmistä, joka on itse ratkaisunsa tehnyt (avioliitto ja lapsi) ja mielestäni vielä todella hätiköiden. Minkä ihmeen takia piti mennä naimisiin ja tehdä se lapsi? Siis oikeasti - MIKSI? Hakeuduit tieten tahtoen tuohon tilanteeseen ja nyt selvittelet sotkuja. Mulla on yksi tuttu, joka kuulostaa aivan sulta. Sekin oikein kerjää vaikeuksia ympärilleen. En tiedä mitä nautintoa siitä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta eihän tossa sanota tarkemmin, minkä verran on mennyt aikaa suhteen alusta avioliittoon jne? Oon ollut samanlaisessa tilanteessa vuosikymmeniä sitten, ja ymmärrän tosi hyvin, että se ei todellakaan ole "tietoista hakeutumista tilanteeseen". Mun miehen ongelmat olivat vähän erilaisia, mutta yhtälailla tulivat esille yllättäen, "liian myöhään" ja yritin hankkia hänelle apua. Siihen aikaan ei ollut samalla tavalla apua tarjolla pelihimoon.
Tarkoitin hätiköinnillä sitä ettei ole selvästikään miettinyt asioita loppuun asti. Ihan sama seurustelivatko 1 vai 10 vuotta ennen avioliittoa.
Kiitos 37, kommentillasi jaksoin taas päivän eteenpäin! t. ap
Ok. Noh, mun mielestäni noita itsetutkiskelu-hetkiä ap voi varmaan viettää sitten myöhemmin, kun pöly on laskeutunut. Ihan varmasti on riittävän paha olo muutenkin, kuin että vielä joku tulee erikseen kertomaan puuttuvasta myötätunnostaan. Tsemppiä vaan sille sun tutulle, onneksi et häntä ystäväksesi kutsunut..
Ap:n kysymykseen käytännön järjestelyistä en osaa oikein vastata, mun tilanteessa mies oli "onneksi" niin syvissä vesissä ja aikakin oli toisenlainen, ettei siinä paljoa perhepiknikeistä ja huoltajuusasioista juteltu. Lähdin isompien lasten kanssa kokonaan toiseen kaupunkiin. Täysin uusi elämä ja uudet kuviot. Luojan kiitos lapset sopeutuivat hyvin, pääsivät isompaan kaupunkiin huvitusten äärille, muutto ajoittui kesälle, joten uuteen kouluunkin pääsivät lukuvuoden alusta ja saivat kavereita. Varmasti hyvä keino on tuo, että otat tarvittaessa yhteyttä viranomaisiin ja toivon, että sulla on sydämellinen ystäväpiiri!
Sun mies kuulostaa hoitamattomalta ADHD-tapaukselta. Lapsellisuus, räjähteleväisyys, holtiton rahankäyttö ja päihteiden väärinkäyttö ovat just tyypillisiä. Narsisti ei käyttäytyisi yhtä lapsellisesti, vaan käyttäis paljon järeämpiä aseita. Narsisti ei esim antaisi sun puuttua omiin raha-asioihinsa saatika myöntäis niissä olevan mitään vikaan, tai missään nimessä suostua "parantamaan" itseään kenenkään vuoksi. ADHD sulla, oo tarkkana lapsen kanssa, koska ADHD on hyvin periytyvää, mutta hoidettavissa. :-)
Hei, löytyykö vielä omakohtaisia kokemuksia tai vinkkejä? Tästä keskustelusta on ollut minulle aivan valtava tsemppi. t. ap
Hyvä tyttö! :)
Älä missään nimessä anna periksi kun olet jo näin pitkällä. Älä anna miehen enää loisia kotonasi ja käyttää hyväkseen sinua.. Äläkä vaan syyllisty tilanteesta!