Introverttien/ujojen ammatit

Joo ei jaksa sitä tosten leimaamista. Tuntuu että hammashoitopuolelle hakeutuneet pahimmat juoruajat kun suusta on kyse. =D

Tuntuu että nolostuu toisten puolesta vaikkei asia kosketakaan itseäni siinä tilanteessa. Tekee mieli sanoa vastaan ja puolustaa muttei uskalla sanoa mitään. On vaan hiljaa. Huoh...pakko hyväksyä tämä luonne kun se annettu mutta mitä sitä voisi tehdä ja mihin kouluttautua. It-alallakaan ei vissiin työpaikkoja tai ovat kiven alla pitää tuntea joku? Meillä myös mies antisosiaalinen mutta löytänyt myös hyvän työporukan ympärilleen ja ollut alusta asti samassa firmassa eli on jo vanhojen kanssa tuttu. On pelialalla ja siellä on vielä hiljaisempia ja nörtimpiä kuin mieheni. Mutta kait miehissä se hiljaisuus hyväksytään paremmin. Saa olla oma itsensä ilman mitään tuskia. Nyt tosin vastuun myötä miehellä lisääntynyt stressi kun joutuu palavereissa kerran viikossa esiintymään. =)

t:se suuhygienisti

Se on oikeesti totta että miesten hiljaisuus hyväksytään helpommin (riippuu tietysti miehestä). Parhaimmat sosiaaliset tapahtumat onkin ollu just semmosia että olen ollut nörttipoikaporukan kanssa baarissa ja pelannut kännissä korttia. Vaikka siinäkin porukassa oli semmonen poika joka ei puhunu muulloin kuin kysyttäessä niin se oli ihan tavallista ja hyväksyttävää. Ja en halua sanoa tätä siksi että hehkuttaisin miten poikatyttö olen, vaan olen huomannut sen niin monta kertaa että tuntuu että elämä olis ehkä helpompaa miesvaltaisella alalla..

Noh, mä olen opettaja.... :) Ja hyvin introvertti. Ja siltikin pärjään. Työ on kyllä kuluttavaa ihmisten vuoksi, enkä sitten iltaisin näe ketään (asun yksin). Sosiaaliset taitoni ovat hyvät, ihmisten seura ja joukossa oleskelu eivät vain kiinnosta.

Kirjastonhoitajaksi.

Kirjastonhoitajille ei löydy enää oman alan töitä

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 16:35"]Arkistonhoitaja? Yksin arkistossa papereita pyörittelemässä. Voi olla puuduttavan tylsää kylläkin.

[/quote]Ei tällä vuosituhannella juuri tuollaisia työpaikkoja ole, vaan se on sähköistä asiakirjahallintoa. Mutta ei siinäkään kovin sosiaalinen tarvitse olla.

Entäs insinööri? Pitääkö siinä olla hyvä puhumaan?

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 18:02"]Kirjastonhoitajille ei löydy enää oman alan töitä

[/quote]

Ja ne mitä löytyy, ovat ainakin mulla olleet asiakaspalvelua, ryhmien opetusta viikoittain ja loppuaika työskentelyä ääripuheliaita ja remakasti nauravia naisia täynnä olevassa avokonttoritilassa.

Ei se kirjastonhoitajan ammatti mitään hyllyjen välissä hissuttelua ole.

Olin 6kk harjoittelussa kirjastossa ja joka päivä sai tehdä sai tehdä asiakaspalvelutyötä. Paljon oli juuri näitä koulujen kirjastokäyntejä ja lukuhetkien pitämisiä sekä kirjavinkkien antamista. Lisäksi tietyt ihmiset kävivät kirjastoissa joka viikko turinoimassa elämästään. Ja välillä ihan surkutti sen kirjastonhoitajan puolesta kun se oli niin hauras ja herkkä ihminen. Hän oli juuri tällainen tyypillinen hys- kirjastotäti joka ei uskaltanut edes kahvinkeitintä pitää käsipaperitelineen alla koska pelkäsi että vesi menee johtoa pitkin pistorasiaan. 

Olen introvertti (en kuitenkaan ujo), mitä eivät työkaverini tai asiakkaani helpolla usko. Osaan esittää puheliasta, ulospäinsuuntautunutta ja asioista innostuvaa, mutta se on vain näyttelemistä. Henkisesti todella rankkaa ainakin pidemmän päälle.

Esim. sama kun tulee joku kaukainen sukulaistäti perheineen vierailulle, mikä ei ole millään muotoa mielekäs tilanne, mutta saan pinnistettyä itseni sellaiseen moodiin, että olen pari tuntia "iloinen, reipas ja sosiaalinen".

Eli introverttikin voi esittää toista mitä oikeasti on, mutta se on oikeasti energiaavievää eikä mielestäni suotavaa. Joillakin aloilla ei ole hyväksyttävää olla ns. tuppisuu, mikä on todella surullista. Työkaverini eivät millään uskoneet, kun kerroin, että oikesti inhoan asiakaskontakteja ja kaikenlaista jonninjoutavaa lörpöttelyä. Heidän mielestään olen "valoisa ja asiakaspalveluhenkinen". En oikeasti ole, mutta töissä on pakko olla, muuten tulisi potkut. Tykkään kyllä oikeastikin keskustella, mutta vain mielenkiintoisista aiheista. Kuten esim. tieteestä. :D Minäkin haluaisin vaihtaa alaa...

Kirjanpito? Lakimies?

Olen introvertti toimittaja. Saan sopivasti olla sosiaalinen ja kirjoittaa yksin. Ihanaa!

Joku suunnittelu-homma?

Bloggaaja, kirjailija, elokuvakriitikko, musiikkiteknikko, puutarhuri, maanviljelijä, koodaaja, siivooja, ompelija jossain isommassa tehtaassa, elintarviketyöntekijä, varastotyöntekijä, hyllyttäjä, maanmittaaja, tutkija Etelämantereella, elokuvateatterissa se tyyppi joka laittaa filmin pyörimään salin yläpuolelta, roskakuski, kotisivujen tekijä/ylläpitäjä, arkistonhoito jossain virastossa, tietokonepelien testaaja, eläintenhoitaja, viinitilan pitäjä, luontokuvaaja.

Joo itse opiskelen sos. ja terv.huolto alaa ja toiveena olisi joskus suuhygienistin hommat. Uskon että jaksan hyvin tsempata kun potilaat eivät ole aina niitä samoja naamoja (esim. päiväkodit/vanhusten keskukset). Inhoan myös kahvihuonejuoruja ja yleistä kaakatusta. Joskus käy ihan korviin. Yleensä olen hiljaa, jos mitään ei kysytä, mutta osaan kyllä kertoa tarvittaessa mielipiteeni.

Marathon-juoksija. Tai joku muu yksilölajin ammattiurheilija. Paljon ihmisiä ympärillä (kilpakumppanit ja yleisö), muttei ainakaan tarvitse puhua niille. Manageri hoitaa sponsorisopimusneuvottelut. Haastattelujakaan ei tarvitse antaa, jos ei halua. Samalla saa sellaisen legendaarisen kimiräikkös-imagon, joka on ulkomaalaisten mielestä eksoottinen ja cool.

Mä olen aina ollut ujo ja introvertti. Menin ravintolaan töihin reipastumaan. Se on ollut hyvä startti työelämään.

Itse olen todella introvertti ja opiskelen kääntäjäksi. Opiskelutovereista iso osa on hiljaisia ja empaattisia tyyppejä.

Sairaalan välinehuoltoon. Palkka ei tosin ole häävi, mutta työssä huolletaan ja steriloidaan välineitä. Asiakaskontakteja ei ole. Työkavereita on.