Introverttien/ujojen ammatit

Yllättävän asiallisena tämä keskustelu pysynyt ollakseen tällä foorumilla, johtuu varmaan keskustelun aiheesta ;)

Lukekaa oikeasti se Susan Cainin Hiljaiset, se avasi ainakin minulla silmät.

Olen itse introvertti ja uskokaa tai älkää, meillekin on tarvetta työmaailmassa! Olen itse huomannut työskentelyn älykkäiden ekstroverttien kanssa todella antoisana, molempien hyvät puolet täydentävät toisiaan ja heikkoudet kumoavat toisensa. Ekstroilla on rohkeutta ja heittäytymistä, mitä itseltäni ei samalla tavalla löydy. Toisaalta minä pidän huolen, että asiat hoidetaan kunnolla loppuun asti. Vaatii tosin molemminpuolisen kunnioituksen, aivottoman hölöttäjän kanssa vain turhautuu. Tai vaikka useamman ekstron ryhmässä, jolloin omaa ääntä ei saa kuuluviin.

Intoverttinä pärjää alalla kuin alalla, tärkeää on (kuten joku aiempi kirjoittaja totesi) että ala on sinulle muuten mieluinen. Pärjäät aivan varmasti, kunhan pääset näyttämään taitosi. Työhaastatteluissa pitäisi olla enemmän käytännöntehtäviä, missä oikeasti erotetaan jyvät akanoista. Silloin ei pystyisi puhumaan itseään työhön perusteettomasti.

Ehkä tähän on jo tartuttu (en jaksanut lukea ihan koko ketjua), mutta eihän introvertti ja ujo ole sama asia? Introvertteja on varmaan paljonkin ihan kaikenlaisissa ammateissa, mutta jos on todella ujo niin se varmasti rajoittaa työtehtäviä jonkin verran.

Itse olen introvertti ja olen toiminut koulutussuunnittelijana sekä opinto-ohjaajana. Olen pienestä pitäen harrastanut viulunsoittoa, ja sitä myötä ehkä tottunut esiintymään. En siis koe esillä oloa mitenkään ahdistavaksi, introverttius tulee töissä ilmi lähinnä siinä että teen mielelläni töitä myös yksin, en jaksa seurustella lounaalla tai kahvitauolla työkavereiden kanssa yhtä paljon kuin muut vaan käyn mielelläni yksin syömässä ja luen samalla kirjaa tms. tai syön lounaan omassa työhuoneessa jne. Kaipaan siis omaa aikaa töissäkin enkä jaksa olla sosiaalinen muuten vain. En koe että introverttiudesta olisi ollut mitään haittaa työelämässä (joskaan ei hyötyäkään).

Mode

Biologi, joka suorittaa linjalaskentaa tai tekee kasvikartoitusta jossain Lapin erämaassa. Tosin toisinaan tulokset pitää myös esitellä.
.
Tehtaassa tehty liukuhihnatyö, esim. pakkaus. Ympärillä on ihmisiä, mutta heille ei ole välttämätöntä jutella, jos haluaa olla omissa ajatuksissa.
.
Roskakuski, kuorma-auton kuljettaja, puutarhuri, maatalouslomittaja, postinjakaja, koodaaja, freelance-toimittaja, kääntäjä, kirjailija, luontokuvaaja, muotoilija, taidemaalari, siivooja, leipomotyöntekijä, nettisivujen päivittäjä ja ylläpitäjä, yksin matkaava matkabloggaaja, metronkuljettaja, eläintenhoitaja, marjanpoimija, valomies, lumiauraaja.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 22:16"]Itse olen käsittänyt niin, että ujo ja introvertti on sellainen henkilö, joka ehkä hieman kärsii näistä piirteistään? Se estää häntä tekemästä jotain, mitä hän todella haluaisi tehdä (jos vain olisi enemmän rohkeutta), esim. littyen työhön, ystävyys- tai parisuhteisiin. Hän toivoisi olevansa rohkeampi ihmisten seurassa, esim. haluaisi lähestyä jotain kiinnostavaa miestä, muttei uskalla ujouden takia. Ujouden voi voittaa kovasti harjoittelemalla.

Introvertti ja ei-ujo taas voisi olla sellainen, joka ei koe kärsivänsä tästä luonteenpiirteestään. Hän voi vaikuttaa sosiaaliselta ulospäin, mutta se on silmälumetta. Oikeasti tämä henkilö viihtyy kaikista mieluiten ihan omissa oloissaan. Yksinolo on hänelle valinta, joka tekee hänet onnelliseksi.
[/quote]

Tuo "ujon ja introvertin" kuvaus, jossa henkilö kärsii ujoudestaan, kuulostaa enemmänkin itseltäni nuorempana, eli ujolta ja ekstrovertiltä. (Tämä yhdistelmä ei usein näissä keskusteluissa tule esiin, olkoonkin että tässä koko aiheena on nimenomaan intro- eikä ekstroverttiys). Nykyään olen selvästi enemmän introvertti mutten juuri yhtään ujo enää.
Kärsin kouluiässä siitä, että ekstroverttiydestäni huolimatta en uskaltanut osallistua keskusteluihin ja sosiaaliseen toimintaan. Nykyään taas uskaltaisin, mutta ei useimmiten juuri huvita. Tästä syytä mietin, että kärsiikö ujo + introvertti -yhdistelmä ujoudestaan todella kovinkaan paljon. Miksi harmittaisi jos ei uskalla tehdä jotain mikä ei kovin paljon kiinnosta muutenkaan? Verrattuna siis ekstroverttiin, jota kiinnostaisi.

Mä oon kokki. Sopii mulle. Vaikka keittiössä muitkin samaan aikaan töissä,on jokaisella kuitenkin ns oma tonttinsa jonka hoitaa,eikä tarvii vällttämättä pahemmin höpötellä muiden kanssa...aamu ja iltavuorossa ollaan taas yksin.

Tee myers-briggsin tyyppi-indikaattori testi ja googlaa tuloksellesi sopivia ammatteja ja mieti näitä

T. Ammatinvalintipsykologi joka ei jaksanut lukea ketjua läpi

Ehkä joku yksityisyrittäjä?

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 18:52"]

Olen introvertti (en kuitenkaan ujo), mitä eivät työkaverini tai asiakkaani helpolla usko. Osaan esittää puheliasta, ulospäinsuuntautunutta ja asioista innostuvaa, mutta se on vain näyttelemistä. Henkisesti todella rankkaa ainakin pidemmän päälle.

Esim. sama kun tulee joku kaukainen sukulaistäti perheineen vierailulle, mikä ei ole millään muotoa mielekäs tilanne, mutta saan pinnistettyä itseni sellaiseen moodiin, että olen pari tuntia "iloinen, reipas ja sosiaalinen".

Eli introverttikin voi esittää toista mitä oikeasti on, mutta se on oikeasti energiaavievää eikä mielestäni suotavaa. Joillakin aloilla ei ole hyväksyttävää olla ns. tuppisuu, mikä on todella surullista. Työkaverini eivät millään uskoneet, kun kerroin, että oikesti inhoan asiakaskontakteja ja kaikenlaista jonninjoutavaa lörpöttelyä. Heidän mielestään olen "valoisa ja asiakaspalveluhenkinen". En oikeasti ole, mutta töissä on pakko olla, muuten tulisi potkut. Tykkään kyllä oikeastikin keskustella, mutta vain mielenkiintoisista aiheista. Kuten esim. tieteestä. :D Minäkin haluaisin vaihtaa alaa...

[/quote]

Juurikin tuo esitys on niin rasittavaa, minuakin on kiitelty miten olen niin hyvä asiakaspalvelija, usein saanut kehuja:) Ja työ on oikeastaan muuten ihan ok ja ihmisetkin ihan jees, mutta inhoan sellaista tyhjänpäiväistä small talkia. Jotenkin kuluttavaa muutenkin jos asiakaspalvelua on paljon, eikä itsenäistä työtä. Asiakaskontaktit menee kyllä mutta se on ankeaa olla työssä jossa ei oikein muuta sitten olekaan, kaipaan myös omaa rauhaa, keskittymistä työtehtävään ja pohtimista samalla. Asiakaspalvelu on jotenkin niin tylsistyttävää hommaa, ei siinä oikein pääse kunnolla aivojaan käyttämään.

Muussakin elämässä on usein jotenkin rasittavaa kaikki turhanpäiväinen lörpöttely, kun itse haluaisi keskustella eri aiheista kunnolla, on se sitten tiede, kulttuuri, avaruus, ilmiöt, mikä vain. Mutta kaipa se niin on että nuo aiheet jäävät vain läheisille muiden ohessa, tuntemattomien kanssa saa tyytyä johonkin pinnalliseen tyhjänpäiväiseen "mukavaan" jutusteluun. En vain oikein ymmärrä miksi, kun voisi keskustella vaikka mistä aiheista hyvään henkeen ja mielenkiintoisesti uudempienkin tuttavuuksien kanssa, niin sitten tyydytään vaan jauhamaan jotain tylsiä juttuja, jotain itsestäänselvyyksiä ja säätä... Tuntuu vaan että senkin ajan voisi käyttää jotenkin kehittävämmin tai mielenkiintoisemmin, aika harvat ihmiset osaavat keskustella oikein muusta kuin itsestään, lapsistaan ja sukulaisistaan tms., ehkä siinä syy "osa-aikaiseen" introverttiyteen, kaikkien jutut ja seura vaan ei ole kiinnostavaa...

Onko jossain määrin niin, että useat introvertit ovat asiakeskeisiä ja tykkäävät keskustella asioista, siinä missä ekstrovertit ovat ihmiskeskeisiä ja tykkäävät keskustella ihmisistä?

Jotenkin surullista, että hehkutetaan ekstoverttejä tässä maailmassa niin paljon, että hiljaisemmat introvertit joutuvat vetämään roolia tullakseen hyväksytyksi. Ei hyvät sosiaaliset taidot ole yhtä kuin jatkuva puhuminen, siihen kuuluu myös kuuntelijan roolikin. Introvertti voi olla sosiaalisesti taitavampi kuin ekstrovertti, koska ekstrovertit usein sanovat ennen kuin ajattelevat, mutta jostain syystä ekstroverttiyttä arvostetaan, ehkä sitten se puheliaisuus on itsessään hyve, ei niinkään se mitä puhuu kunhan puhuu?

Itse olen todellinen introvertti, mutta ammatissa missä esiinnyn ja koulutan ihmisiä. Koen olevani työssäni hyvä, tiedän mistä puhun ja olen itsevarma. Työn jälkeinen huulenheitto ja sosiaalinen kanssakäyminen asiakkaiden kanssa on itselleni vaikeaa, mutta sitäkin olen "opiskellut". 

Introvertti pärjää missä tahansa ammatissa jos hänellä on varmuus omista kyvyistään ja tarpeeksi halua.

Huomenta ap! Täältä löytyisi yksi introvertti suuhygienisti. Kyllä tällä alalla vähän hiljaisemmatkin pärjää. Ne työpaikan kahvipöytäkeskustelut ovatkin sitten eri asia... Mutta sellaisiin tilanteisiin nyt törmää elämässä muutenkin.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 18:16"]

Entäs insinööri? Pitääkö siinä olla hyvä puhumaan?

[/quote]

Insinöörit voivat tehdä hyvin monenlaisia töitä. Valitettavasti nykyään niitä introvertteja suunnittelu-, tuotekehitys- tai tutkimustöitä on koko ajan yhä vähemmän. Ne on helppo ulkoistaa ulkomaille, jossa on koulutettuja introvertteja insinöörejä pilvin pimein.

Mutta jos katsot millaisia insinöörejä haetaan töihin, niin ne ovat myyjiä, asiakaspalvelijoita ja johtajia. Vähät nörttihommien insinöörit palkataan suhteilla tai otetaan kouluista. Luonnontieteitä on helppo opettaa isoille massoille, joilla ei ole kuin vähän keskinkertaista parempi matemaattinen lahjakkuus, mutta sosiaaliset taidot on lahja, jota on erittäin vaikea kehittää tietoisella oppimisella.

Mä olen kaikkien testien mukaan introvertti, mutta musta kuulostaa aina siltä, että useimmat introvertit käyttää tätä piirrettä selityksenä juroudelle, epäkohteliaisuudelle, ilkeydelle ja ihmispelolle. Sitä ollaan niin ylemmyydentuntoisia "parempien keskustelunaiheiden" ja jonkun imaginaarisen kuuntelutaidon kanssa.

Ömm no itse olen monesti juro kököttäjä tahtomattani. Ei vaan tule ajateltua miltä naama näyttää. Lisäksi minulla on alapurenta, joten minä yksin istumassa on melko myrtsi näky vaikka miettisin vain koiranpentuja :D. Myöskin tuo epäkohteliaisuus on vähän jännä juttu koska mikäli en tervehdi jotain koulukaveria niin se vaan johtuu siitä että ajatukset on jossain muualla. Pitäisi kai jokaisessa uudessa paikassa ilmoittaa heti alussa kaikille ettei kellekään vaan tule vaivaantunut olo ; D. Ja ei, en mulkoile ylimielisesti ekstroverttien puheita koska mielestäni jokainen on yksilö ja puhuu mitä nyt päähän pälkähtää. Ap

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 17:04"]

Hitsit, nyt alkoi minuakin kiinnostaa tuo it-ala ja koodaus. Se kuulostaa aika unelmalta. En tosin tiedä tietokoneista paljoakaan, vaikka olenkin ollut tietokoneiden kanssa tekemisissä lähes koko ikäni (Commodore 64, Amiga, uudemmat pc:t). En siis teknisistä jutuista paljoakaan tiedä. Enkä kauheasti pidä maceista, iOS:n tuntemusta alalla varmaankin edellytetään.. Enkä ole matemaattisesti lahjakas. :D Pystyisiköhän sitä vielä näin vanhalla iällä (29) lähteä tekemään toista maisteritutkintoa, it-alalta siis... T.18

[/quote]

Pystyy hyvinkin! Itsekin opiskelin ensin bioanalyytikoksi ja tein sitä työtä muutaman vuoden, kunnes totesin että en tykkää työstä, ensimmäinen syy "sosiaalisuuspakko", koska työhän on ihmisten kanssa tehtävää ja toinen älyllisen haastavuuden puute (ison keskussairaalan labrassa sitä oli lähinnä näytteenottoautomaatti, koneethan hoitaa nykyään pääosin näytteiden analysoinnin). 

Menini sitten vasta lähemmäs kolmekymppisenä yliopistoon it-alaa opiskelemaan, ja minulle naureskelleiden nörttipoikien hämmästykseksi valmistuin 3:ssa vuodessa maisteriksi ;-) Vanhempana opiskelusta oli se ilo, ettei enää biletys kiinnostanut (varsinkaan niiden nuorten nörttipoikien kanssa) ja oli kova motivaatio päästä äkkiä työelämään. Vahva tahto vie läpi harmaan kivenkin, sen tosiaan opin, kun lyhyen matematiikan lukeneena ja aiemmin tietokoneita muuhun kuin nettailuun ja Word-dokumentin kirjoittamiseen käyttämättättömänä lähdin opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia ja pärjäsin erinomaisesti :)

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 19:26"]

Tuo on kyllä täysin väärä luulo, että ohjelmoijana saisi vaan olla yksinään. Itse olen myös introvertti ja osittain tämän luulon vuoksi kouluttauduin IT-alalle. Nyt työskentelen ohjelmoijana. Joka päivä on työkavereiden kanssa palaveri. Lisäksi jonkin verran asiakaspalavereja. Työkavereiden kanssa myös keskustellaan päivittäin ongelmista yms. Ei todellakaan mitään pienessä kopissa yksin koodausta! Työskentelen avokonttorissa ja kaipaisin todella omaa työhuonetta ja omaa rauhaa. Vaikka työhuoneessa ei kukaan keskustelisikaan, minua ahdistaa muiden läsnäolo. Lisäksi yllätyin työelämään siirtyessä, kun muut ohjelmoijat eivät olleetkaan niitä stereotyyppisiä ujoja ja hiljaisia miehiä/naisia. Meidän työpaikalla ainakin kaikki ohjelmoijat ovat hyvin puhuvia, sosiaalisia ja meneviä. Itse olisin mielelläni hiljaa koko työpäivän.

Enpä usko, että noita introverteille ja ujoille sopivia työpaikkoja juuri olisi nykypäivänä. Kaikkiin työpaikkoihin haetaan aina sosiaalista ihmisten kanssa toimeen tulevaa hölöttäjää, vaikka itse ammatti ei olisi edes asiakaspalvelua.

[/quote]

Sinä olet vaan väärässä työpaikassa ;-) Ei ne kaikki tuollaisia ole. Itse olen suuressa alan yrityksessä, jossa pääosin omassa tiimissäni työskentelee vähän vanhempia ihmisiä. KAIKKI meistä ollaan oikein stereotyyppisiä, introverttejä ja sulkeutuneita nörttejä. Vieressä istuvan kanssakin keskustelu (jota käydään vain kun on pakko työasioista) käydään office communicatorilla tai sähköpostilla, harvoin täällä kukaan puhuu mitään. Avokonttori meilläkin, mutta ei haittaa mitään koska tosiaan kukaan ei häiritse toisia, voi olla omassa henkisessä kuplassaan. Lisäksi meillä saa tehdä etätyötä erittäin paljon, itse teen 3 päivää viikossa kotoani käsin. Osa työntekijöistä jopa asuu Tampereella vaikka duunipaikka on Hgissä, ja tekevät lähes pelkkää etää.

Meillä ei myöskään käytetä mitään scrum- tms metodologiaa jossa on paljon palavereja. Itse asiassa meillä ei ole juuri koskaan palavereja, paitsi joskus asiakaspalavereja, mutta koodarin ei juurikaan niihin tarvitse osallistua. Projektipäällikkö ja määrittelijät hoitavat ne. Itse olen arkkitehti, joten joskus minun täytyy osallistua, mutta kuten joku muukin sanoi, pystyn hoitamaan tuollaiset sosiaaliset tilanteet ihan ok kun kyse on työminästä ja työasiasta, jonka  hallitsen läpikotaisin, eikä tarvi mitään small talkkia keksiä. Mutta harvoin noita on edes minulla, ehkä 3-6 kertaa vuodessa tapaan asiakasta livenä. 

Eikä tämä ole mikään ainutlaatuinen paikka... Tunnen monia entisiä opiskelukavereitani, joista jotkut on jopa sosiaalisten tilanteiden kammoisia eikä vain introvertteja, ja hyvin ovat löytäneet alalta itselleen sopivan paikan. Esim. yksi paniikkihäiriöinen ja sos. foobikko tekee pelkästään etänä jotain varsin monimutkaista aikatauluongelmiin liittyvää logiikkaa, ko. firmassa ei varsinaista konttoria työpisteineen olekaan vaan homma perustuu siihen että kaikki tekee etätyötä ja vain joskus pidetään yhteistilaisuuksia. Veljeni myös on ehkä maailman ujoin ja introvertein ihminen, ja se kehittää työkseen keskisuuressa firmassa erästä tunnettua frameworkkia jolla tehdään sovelluksia. Kuulemma oikein perinteistä yksin kopissa koodausta se homma myös.

Jos IT-alalta haluaa homman jossa ei tarvi olla sosiaalinen, kannattaa välttää kuin ruttoa pieniä, dynaamisten nuorten ihmisten firmoja. Mennä mieluummin isoihin taloihin ja/tai tiimeihin joissa on vähän vanhempaa porukkaa. Varmistaa että on hyvät etätyömahdollisuudet. Jättää työhakemus laittamatta, jos ilmoituksessa lukee esim. scrum tai agile. Ei niitä kaikissa paikoissa käytetä onneksi. 

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 08:23"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 18:16"]

Entäs insinööri? Pitääkö siinä olla hyvä puhumaan?

[/quote]

Insinöörit voivat tehdä hyvin monenlaisia töitä. Valitettavasti nykyään niitä introvertteja suunnittelu-, tuotekehitys- tai tutkimustöitä on koko ajan yhä vähemmän. Ne on helppo ulkoistaa ulkomaille, jossa on koulutettuja introvertteja insinöörejä pilvin pimein.

Mutta jos katsot millaisia insinöörejä haetaan töihin, niin ne ovat myyjiä, asiakaspalvelijoita ja johtajia. Vähät nörttihommien insinöörit palkataan suhteilla tai otetaan kouluista. Luonnontieteitä on helppo opettaa isoille massoille, joilla ei ole kuin vähän keskinkertaista parempi matemaattinen lahjakkuus, mutta sosiaaliset taidot on lahja, jota on erittäin vaikea kehittää tietoisella oppimisella.

[/quote]

Kyllä sitä tuotekehitystyötä vieläkin paljon on, täytyy vaan vähän katsoa minkä alan valitsee, ja valita ala jolta löytyy töitä. Ja jos on valmis muuttamaan ulkomaille, sitten on monellakin alalla työtä.

Itse tuntemani insinöörit tekee kaikki sellaista perinteistä introverteille hyvin sopivaa työtä. Joko elektroniikka- tai it-alan tutkimus- ja tuotekehityshommissa. 

Onhan näitä aloja vaikka kuinka paljon: rakennuspuoli (putkimies, sähkoasentaja, laatoittaja, kaivinkoneen ohjaaja jne), kuorma-auton/rekan kuljettaja, jakeluauton kuljettaja, metsäsektori (harvesterin kuljettaja, jne), veturinkuljettaja. Taloushallinnon puolelta vaikkapa kirjanpitäjä. Varastomies, ahtaaja, postinjakaja, .. tulee mieleen vaikka mitä ammatteja missä ei tarvitse olla sosiaalinen ja jotka ovat ihan hyviä duuneja.

Introvertin elämä on vaikeaa: on ne kahvihuoneen minäminä-kälkättäjät, jotka uksimalla uksivat tiedon murusia ujosta ja hiljaisesta, heidän oikeutenaan on tietää kaikki toisesta ihmisestä, onhan se kauheaa, jos ei tiedä onko tuo toinen lintu vai kala. Sillä tavoin he ottavat vallan itselleen ja hehkuttavat olevansa aina parempia kaikessa, huoh. Omaa itseä kehutaan estoitta ja sukuhistoria ainoastaan erinomaisine yksilöineen käydään päivittäin läpi 500 vuotta taaksepäin. Semmoista päällekäyvyyttä ei vain jaksa ja mieluummin vetäytyy pois niistä tilanteista. Ja on aina vain enemmän pihalla kaikesta.