Introverttien/ujojen ammatit
Vietän toistä välivuottani lukion jälkeen jonka aikana olen ehtinyt opiskella muutaman kuukauden lähihoitaja opintoja, sekä vuoden avoimessa AMK:ssa suuhygienistiksi ja olen niin loppu kun en vaan keksi mille alalle soveltuisin, tai paremminkin mitkä opiskelut kykenen suorittamaan loppuun. Olen ihan tavallinen parikymppinen, mutta poikkeuksena on, että minulle on hankalaa hankkia kavereita elleivät nämä itse ole myös tuppisuita jotka puhuvat pääasiassa koulusta ja opinnoista. Ryhmätyöt ovat minulle yhtä tuskaa, koska olen jättäytynyt ulkopuolelle muusta luokasta, niin koen jotenkin tuppautuvani näihin valmiisiin kaveriporukoihin. En vaan yksinkertaisesti kykene luontevaan small talkiin jos ympärillä on useampi vieras ihminen. Osaatteko siis kertoa aloja joille sopivat hiljaiset ja liiasta ihmisjoukosta lamaantuvat tyypit?
Kommentit (125)
Kaipaan semmoisia tavallisempia ammatteja, minun papereiden perusteella olen tosiaankin melko perusjamppa johonkin tutkijan hommaan
Voit muuttaa suhtautumistasi: ei sinun ole pakko olla sosiaalinen, vaikka muut ovat. Hakeudu koulupsykologin juttusille ja kerro, että tarvitsisist tukea tähön asiaan. Ehkei sinun tarvitse vaihtaa alaa. Bioanalyytikko tuli mieleen sopivana alana. Tsemppiä!
Nykypäivän dynaamisessa ja ulospäinsuuntautuneessa työmaailmassa ei ole sijaa introverteille. Sori, mutta nyt kävi näin.
IT-ala. Olen itse tietojenkäsittelytieteen FM ja koodari, ja tämä on aivan loistava ammatti ihmisaralle erakkoluonteelle! Ihan yksin saa paikallaan koodata, ei tarvi puhua juuri koskaan kenenkään kanssa.
Arkistonhoitaja? Yksin arkistossa papereita pyörittelemässä. Voi olla puuduttavan tylsää kylläkin.
Kuljetusala. Rekan ratissa saat olla koko päivän ihan yksin. Purku- ja lastauspaikoilla joutuu kohtaamaan ihmisiä, mutta hyvin pikaisesti silloinkin.
Joo en tiedä mille alalle soveltuisit. Itse olen suuhygienisti ja olen miettinyt pääni puhki alanvaihtoa kun keksisi vielä sen alan.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 16:37"]
Joo en tiedä mille alalle soveltuisit. Itse olen suuhygienisti ja olen miettinyt pääni puhki alanvaihtoa kun keksisi vielä sen alan.
[/quote]
Miksi sinä vaihdat alaa?
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 16:34"]
Voit muuttaa suhtautumistasi: ei sinun ole pakko olla sosiaalinen, vaikka muut ovat. Hakeudu koulupsykologin juttusille ja kerro, että tarvitsisist tukea tähön asiaan. Ehkei sinun tarvitse vaihtaa alaa. Bioanalyytikko tuli mieleen sopivana alana. Tsemppiä!
[/quote]
Ei bioanalyytikoksi. Itse vaihdoin siitä hommasta iT-alalle, ksoka bioanalyytikon työhän on jatkuvaa sosiaalista tilannetta, näytteenottoa labrassa. MInut ne jatkuvat ihmisten kohtaamiset ja koskemiset kulutti hetkessä loppuun.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 16:38"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 16:37"]
Joo en tiedä mille alalle soveltuisit. Itse olen suuhygienisti ja olen miettinyt pääni puhki alanvaihtoa kun keksisi vielä sen alan.
[/quote]
Miksi sinä vaihdat alaa?
[/quote]
tuntuu etten hiljaisena ja introverttinä sovellu asiakaspalveluun tai lähinnä ongelmia työkavereiden kohtaamisissa. Kahvihuoneet pahimpia. Muutenhan työ on itsenäistä. Joskus asiakaspalvelu rasittaa kun potilaita jatkuvasti liukuhihnalta. Tarvitsen palautumisaikaa yksin. En esim. käy kahvitauoilla kuten muut. Ruokatunnit välillä tuskaa vaikka mukavia suurin osa työkavereista. En vain kestä juoruilua tai pahansuopaisuutta. Tuntuu välillä että olisi ihana vain tehdä yksin töitä kohtaamatta ketään välttämättä. Voihan sekin tietty olla rasittavaa...mene ja tiedä.
Itse olin introvertti ja ujo, opiskelin lääkäriksi. Ujous on haihtunut kuin tuhka tuuleen.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 16:42"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 16:38"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 16:37"]
Joo en tiedä mille alalle soveltuisit. Itse olen suuhygienisti ja olen miettinyt pääni puhki alanvaihtoa kun keksisi vielä sen alan.
[/quote]
Miksi sinä vaihdat alaa?
[/quote]
tuntuu etten hiljaisena ja introverttinä sovellu asiakaspalveluun tai lähinnä ongelmia työkavereiden kohtaamisissa. Kahvihuoneet pahimpia. Muutenhan työ on itsenäistä. Joskus asiakaspalvelu rasittaa kun potilaita jatkuvasti liukuhihnalta. Tarvitsen palautumisaikaa yksin. En esim. käy kahvitauoilla kuten muut. Ruokatunnit välillä tuskaa vaikka mukavia suurin osa työkavereista. En vain kestä juoruilua tai pahansuopaisuutta. Tuntuu välillä että olisi ihana vain tehdä yksin töitä kohtaamatta ketään välttämättä. Voihan sekin tietty olla rasittavaa...mene ja tiedä.
[/quote]
lisään vielä että kunnan puolella jatkuvia kokouksia ja koulutuksia missä pitää olla mukana ja sosiaalinen tai jäät porukasta. Itse olen jättäytynyt jo porukasta ja sekin harmittaa. Koko terveydenhoito-sosiaaliala on kyllä extroverteille jotka voimaantuu toisista ihmisistä.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 16:40"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 16:34"]
Voit muuttaa suhtautumistasi: ei sinun ole pakko olla sosiaalinen, vaikka muut ovat. Hakeudu koulupsykologin juttusille ja kerro, että tarvitsisist tukea tähön asiaan. Ehkei sinun tarvitse vaihtaa alaa. Bioanalyytikko tuli mieleen sopivana alana. Tsemppiä!
[/quote]
Ei bioanalyytikoksi. Itse vaihdoin siitä hommasta iT-alalle, ksoka bioanalyytikon työhän on jatkuvaa sosiaalista tilannetta, näytteenottoa labrassa. MInut ne jatkuvat ihmisten kohtaamiset ja koskemiset kulutti hetkessä loppuun.
[/quote]
Joo, minäkin olen miettiny bioanalyytikon ammattia, ja se olikin ensimmäinen hakuvaihtoehtoni, mutta sitten olin tyhmä ja hain suuhygienistiksi. It ala olisi muuten kiinnostava, mutta en tiedä koneista oikein mitään. Poikaystäväni opiskelee yliopistossa kyseistä alaa ja hän on saanut ympärilleen aktiivisen mutta rauhallisen koodaajakaveriporukan. Ap
Haha! Sustahan voi tulla vaikka ja mitä! Itse koen olevani antisosiaalinen enkä haluakaan kovin jutella toisten ihmisten kanssa"muuten vaan" tms. Olen kaupan alalla esimiehenä :D
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 16:45"]
Joo, minäkin olen miettiny bioanalyytikon ammattia, ja se olikin ensimmäinen hakuvaihtoehtoni, mutta sitten olin tyhmä ja hain suuhygienistiksi. It ala olisi muuten kiinnostava, mutta en tiedä koneista oikein mitään. Poikaystäväni opiskelee yliopistossa kyseistä alaa ja hän on saanut ympärilleen aktiivisen mutta rauhallisen koodaajakaveriporukan. Ap
[/quote]
Hei, ei koneista tarvitse tietää mitään kun menee IT-alaa opiskelemaan. Itsekään en tiennyt, en yhtään mitään. Enkä ollut niistä koskaan ollut kiinnostunut edes. Enkä ollut lahjakas matematiikassa kuten jotkut väittää että tarvisi olla (lyhyt matiikka lukiossa). Mutta niin sitä vaan opinnot onnistui hyvin ja olen ollut jo 15 vuotta tässä unelma-ammatissani.
Toki jos lähtee nollakokemustaustalta alaa opiskelemaan, voi odotaa että opiskelaikana kakarasta asti koodanneet nörttipojat vähän naureskeele kummalliselle naisihmiselle joka ei tajua mistään mitään, mutta siitäpä ei tarvitse välittää, vaan tietää vaan etät ne kaikki asiat voi oppia kyllä vaikkei olekaan lapsena/nuorena harrastanut.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 16:22"]
Mikä tahansa ala yliopistossa ja hakeudut tutkijaksi.
[/quote]
Näin mäkin ensin luulin, kunnes selvisi, että ainakin luonnontieteen puolella tutkijan työhön kuuluu paljon esiintymistilanteita, seminaareja, ym. Minä olisin vain halunnut työskennellä rauhassa, mutta eipä onnistu ei, kun tulevia seminaareja alan jännittää jo kuukausia etukäteen. Taidan itsekin vaihtaa alaa, esim. vaikka maatalouslomittajaksi, jolloin saisi olla vain rauhassa eläinten parissa :D
Melkein mikä tahansa ala sopii introvertille, kunhan tuntee olevansa edes jonkin sortin asiantuntija alalla. Kamalinta on, jos joutuu feikkaamaan tietotaitoa ja puhua ihmiset pyörryksiin. Itse olen saanut introvertti-testistä 18/20, eli olen hyvin hyvin introvertti. Silti olen töissä tavallisessa avokonttorissa ja minulla on tietty asiakaspiiri, jonka kanssa olen tiiviisti tekemisissä päivittäin puhelimitse ja s-postilla, toisinaan ftf. Ongelmaa ei ole silloin, kun saan olla "työntekijä"-minä. Juttua riittää niin pitkään, kun puhutaan asiaa ja molemmilla on päässä työlasit. Sitten kun homma menee liian läheiseksi ja "yksityis"-minän pitäisi saada suu auki, niin jopas sopan lykkäs. Kahvitauoille osallistun, mutta olen enimmän aikaa hiljaa ja vain kuuntelen muiden juttuja. Joskus kommentoin, jos tiedän asiasta jotain tai asia on muuten vain sydäntä lähellä. Illat ja viikonloput vietän mieluiten yksin tai mieheni kanssa, mutta se on sitten ihan oma valinta.
14, joo just tuo mitä sanoit siitä ettet mene kahvitauoillekkaan vaikka työkaverit on mukavia, niin tuttua =D! Ja siis se että en kestä kun ihmiset puhuu pahaa toista ihmisistä. Ainakin itse sain huomata harjoittelussa miten hammashoitolan ihmiset puhuivat toisten tekemisistä (ihan joistain kandiharjoittelijoistakin) ja tekemättä jättämisistä kahvihuoneessa ja toistensa työhuoneissa. Alkoi ahdistamaan ala jo ihan sen takia. Ymmärrän toki että se on sosiaalinen tapa, mutta itse en vaan itse ymmärrä mitä kiinnostavaa niissä jutuissa edes on.
Hitsit, nyt alkoi minuakin kiinnostaa tuo it-ala ja koodaus. Se kuulostaa aika unelmalta. En tosin tiedä tietokoneista paljoakaan, vaikka olenkin ollut tietokoneiden kanssa tekemisissä lähes koko ikäni (Commodore 64, Amiga, uudemmat pc:t). En siis teknisistä jutuista paljoakaan tiedä. Enkä kauheasti pidä maceista, iOS:n tuntemusta alalla varmaankin edellytetään.. Enkä ole matemaattisesti lahjakas. :D Pystyisiköhän sitä vielä näin vanhalla iällä (29) lähteä tekemään toista maisteritutkintoa, it-alalta siis... T.18
Mikä tahansa ala yliopistossa ja hakeudut tutkijaksi.