Introverttien/ujojen ammatit

Muista että small talkia voi opetella. Ihan kädenojennuksena ihmiskunnan toiselle puoliskolle.

Puhun omasta kokemuksesta. Saan kaikista persoonallisuustesteistä aina introvertin tulokseksi, eli lataan voimiani yksinäisyydestä ja rauhasta. Olin töissä pitkään tutkijana. Esitelmät eivät olleet ongelma, koska silloin olin esillä työminäni puolesta, kuten tuolla joku aikaisemmin mainitsi.

Nyt olen ollut jo neljä vuotta työssä, jossa small talk on osassa asiakaskontakteista tärkeää (ekstroverttien asiakkaiden kanssa). Olen ihan muita seuraten ja tietoisesti kuunnellen opetellut, miten rupatellaan säästä, viimeisimmistä hassuista some-ilmiöistä, työmatkapyöräilystä, lasten harrastuksista yms. Aikaisempi minäni olisi pitänyt näitä keskusteluja täysin tarpeettomina, koska niissä ei vaihdeta "kovaa dataa". Olen nykyään siinä ihan hyvä, en nyt mikään mestari, mutta en ainakaan vaikuta oudolta.

Silti sielu lepää, kun asioin sellaisen asiakkaan kanssa, jonka tunnen introvertiksi ja asiasuuntautuneeksi. Jos on kiireempi asia, ihanaa tietää että toinen ei loukkaannu, vaikka en kyselekään miten lapsen rippijuhlat meni tms, vaan hoidetaan vain se asia ja kiitos hei hei.

Se on siis tavallaan tekniikka, jonka voi opetella (jos on tarpeeksi motivaatiota).

Tuo on kyllä täysin väärä luulo, että ohjelmoijana saisi vaan olla yksinään. Itse olen myös introvertti ja osittain tämän luulon vuoksi kouluttauduin IT-alalle. Nyt työskentelen ohjelmoijana. Joka päivä on työkavereiden kanssa palaveri. Lisäksi jonkin verran asiakaspalavereja. Työkavereiden kanssa myös keskustellaan päivittäin ongelmista yms. Ei todellakaan mitään pienessä kopissa yksin koodausta! Työskentelen avokonttorissa ja kaipaisin todella omaa työhuonetta ja omaa rauhaa. Vaikka työhuoneessa ei kukaan keskustelisikaan, minua ahdistaa muiden läsnäolo. Lisäksi yllätyin työelämään siirtyessä, kun muut ohjelmoijat eivät olleetkaan niitä stereotyyppisiä ujoja ja hiljaisia miehiä/naisia. Meidän työpaikalla ainakin kaikki ohjelmoijat ovat hyvin puhuvia, sosiaalisia ja meneviä. Itse olisin mielelläni hiljaa koko työpäivän.

Enpä usko, että noita introverteille ja ujoille sopivia työpaikkoja juuri olisi nykypäivänä. Kaikkiin työpaikkoihin haetaan aina sosiaalista ihmisten kanssa toimeen tulevaa hölöttäjää, vaikka itse ammatti ei olisi edes asiakaspalvelua.

Kyllä minusta ala kuin ala soveltuu introvertille. Itse työskentelen pankissa. Meidänkin alalla on jos minkälaista tallaajaa ja silti kaikki hyväksytään joukkoon. Kaikkiin kissanristiäisiiin ja juhliin en aina jaksa lähteä mukaan, mutta toisaalta mulla on lapset tekosyynä jos nyt joskus jotkut pikkujoulut jätänkin väliin "Voi voi, johan sattui, miehellä samaan aikaan pikkujoulut eikä ole lapsenvahtia". :)

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 19:23"]

Muista että small talkia voi opetella. Ihan kädenojennuksena ihmiskunnan toiselle puoliskolle.

Puhun omasta kokemuksesta. Saan kaikista persoonallisuustesteistä aina introvertin tulokseksi, eli lataan voimiani yksinäisyydestä ja rauhasta. Olin töissä pitkään tutkijana. Esitelmät eivät olleet ongelma, koska silloin olin esillä työminäni puolesta, kuten tuolla joku aikaisemmin mainitsi.

Nyt olen ollut jo neljä vuotta työssä, jossa small talk on osassa asiakaskontakteista tärkeää (ekstroverttien asiakkaiden kanssa). Olen ihan muita seuraten ja tietoisesti kuunnellen opetellut, miten rupatellaan säästä, viimeisimmistä hassuista some-ilmiöistä, työmatkapyöräilystä, lasten harrastuksista yms. Aikaisempi minäni olisi pitänyt näitä keskusteluja täysin tarpeettomina, koska niissä ei vaihdeta "kovaa dataa". Olen nykyään siinä ihan hyvä, en nyt mikään mestari, mutta en ainakaan vaikuta oudolta.

Silti sielu lepää, kun asioin sellaisen asiakkaan kanssa, jonka tunnen introvertiksi ja asiasuuntautuneeksi. Jos on kiireempi asia, ihanaa tietää että toinen ei loukkaannu, vaikka en kyselekään miten lapsen rippijuhlat meni tms, vaan hoidetaan vain se asia ja kiitos hei hei.

Se on siis tavallaan tekniikka, jonka voi opetella (jos on tarpeeksi motivaatiota).

[/quote]

Itse oon myös oppinut, että muiden ihmisten seurassa tärkeintä on se, että sanoo toisten juttuihin jotakin, olipa se kuinka mitäänsanomatonta hyvänsä. Aikaisemmin aina punnitsin hirveen tarkasti kaiken sanottavani tyyliin "mitähän toikin ajattelee, jos sanon näin tai noin". Lopputuloksena olin sitten hiljaa, kun ajattelin, etten keksi mitään tarpeeksi älykästä kommenttia, mutta nyt olen oppinut ettei sillä oikeasti ole merkitystä. Vaikka sanoisikin jotain hölmöä, ihmiset unohtavat sen minuutin päästä. Eihän sitä itsekään vahtaa toisten ihmisten jokaista sanavalintaa. Tärkeintä ryhmässä on vain, että avaa suunsa. Täydellisen hiljaisuuden muut tulkitsevat usein negatiivisesti.

t. se kääntäjäksi opiskeleva

Kääntäjä.

Minusta ongelmasi ei kai ole ammattisi, vaan se, miten suhtaudut itseesi ja introverttiyteesi. En ole varma olitko ap se, joka sanoi, ettei tykkää jutella kahvihuoneessa turhia. Älä sitten juttele. Ei sinun ole mikään pakko. Ymmärräthän, että sinulla on oikeus olla täysin oma itsesi työpaikallasikin? Varsinkin omalla ajallasi, eli kahvitauolla? 

Siinä missä sosiaalisilla työtovereillasi on täysi oikeus juoruta ja jutustella kahvitauolla, sinulla on oikeus vaikka vetäytyä nurkkaan kirjan kanssa :) En usko, että kenelläkään on asiasta valittamista, jos olet muuten perusystävällinen ja kohtelias. Usein introvertit ovat itse itsensä pahimpia tuomitsijoita, tai niin olen huomannut. En ikinä muista itse loukkaantuneeni siitä, että joku ihminen on luonteeltaan sisäänpäinkääntynyt. :-)

Ylempänä yksikin kirjoitti, että hän esittää sosiaalista töissä. Toki ymmärrän, että se kuuluu joskus toimenkuvaan, mutta tarviiko vaatia itseltään niin paljon? Olkaa sellaisia kuin olette, niin ne sosiaaliset ihmisetkin ovat. Ottakaa rohkeasti oma tilanne. Tai siis olkaa rohkeasti hiljaa ;) 

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 19:43"]

Kääntäjä.

Minusta ongelmasi ei kai ole ammattisi, vaan se, miten suhtaudut itseesi ja introverttiyteesi. En ole varma olitko ap se, joka sanoi, ettei tykkää jutella kahvihuoneessa turhia. Älä sitten juttele. Ei sinun ole mikään pakko. Ymmärräthän, että sinulla on oikeus olla täysin oma itsesi työpaikallasikin? Varsinkin omalla ajallasi, eli kahvitauolla? 

Siinä missä sosiaalisilla työtovereillasi on täysi oikeus juoruta ja jutustella kahvitauolla, sinulla on oikeus vaikka vetäytyä nurkkaan kirjan kanssa :) En usko, että kenelläkään on asiasta valittamista, jos olet muuten perusystävällinen ja kohtelias. Usein introvertit ovat itse itsensä pahimpia tuomitsijoita, tai niin olen huomannut. En ikinä muista itse loukkaantuneeni siitä, että joku ihminen on luonteeltaan sisäänpäinkääntynyt. :-)

Ylempänä yksikin kirjoitti, että hän esittää sosiaalista töissä. Toki ymmärrän, että se kuuluu joskus toimenkuvaan, mutta tarviiko vaatia itseltään niin paljon? Olkaa sellaisia kuin olette, niin ne sosiaaliset ihmisetkin ovat. Ottakaa rohkeasti oma tilanne. Tai siis olkaa rohkeasti hiljaa ;) 

[/quote]

Ehdoton ykäpeukku tälle. Itse olen monen introverttitestin mukaan pahimman luokan introvertti, mutta en tee siitä ongelmaa. Tietenkin jotkut ammatit (hyvin asiakaspalveluhenkiset työt, jossa pitää höpötellä ihmisten kanssa small talkia eikä asiaa) ovat niin väsyttäviä, ettei niihin kannata ryhtyä. Suuhygienisti käsittääkseni olisi työnä oikein hyvä, koska asiakkaan suussa on sen verran tavaraa, ettei siinä säästä voi rupatella. ;)

Olin todella ujo ja luin silti lääkäriksi. Olen ujo edelleen, mutta potilaiden kohtaaminen ei tuota mitään vaikeuksia. Ammattiroolissa on jotenkin paljon helpompi voittaa ujoutensa kuin siviilinä. Ja ainahan voit ruveta tutkijaksi, tosin siinä hommassa joutuu esiintymään enemmän.

Miten te ujot/introvertit olette jaksaneet opiskella sosiaalisten ihmisten keskellä? Minua eniten ahdistaa tuossa opiskelussa se ettei sieltä löydy samankaltaisia ihmisiä, ja tuntuu että elän vaan tätä nuoruutta yksin ilman niitä tärkeitä kokemuksia. Uskon että pystyn kyllä tekemään suuhygienistin työtä ihan hyvin, vaikka varmastikin ongelmia tulee vastaan työyhteisössä sitten myöhemmin mun luonteen takia. Oliko teillä samankaltaisia kavereita vai olitteko yksinäisiä susia?   Ap

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 20:38"]

Miten te ujot/introvertit olette jaksaneet opiskella sosiaalisten ihmisten keskellä? Minua eniten ahdistaa tuossa opiskelussa se ettei sieltä löydy samankaltaisia ihmisiä, ja tuntuu että elän vaan tätä nuoruutta yksin ilman niitä tärkeitä kokemuksia. Uskon että pystyn kyllä tekemään suuhygienistin työtä ihan hyvin, vaikka varmastikin ongelmia tulee vastaan työyhteisössä sitten myöhemmin mun luonteen takia. Oliko teillä samankaltaisia kavereita vai olitteko yksinäisiä susia?   Ap

[/quote]

Minusta on helppoa juurikin opiskella sosiaalisten ihmisten keskellä sillä sellaiset ihmiset jaksavat höpöttää ja itse ei tarvii kuin kuunnella ja aina välillä heittää jokin pieni komentti mukaan :) Olen hiljainen ja ujo mutta opiskelen sairaanhoitaksi, joka siis on todella ihmisläheinen ammatti. Minua ei häiritse se, että muut ovat yltiösosiaalisia sillä meidän ryhmässä kaikki kyllä otetaan mukaan vaikka olisikin hieman hissukampi. Työpaikalla istun kahvitauolla kyllä suosiolla hiljaa jos ei ole mitään sanottavaa, ei haittaa yhtään :)

Mä jouduin lopettamaan datanomi koulutuksen kesken. Meillä oli niin paljon ryhmätöitä ja esiintymistä koulussa etten voinut jatkaa.

Olen tosi erakko ja ujo ja hiljainen, minusta tuli toimistosihteeri. Opiskelu olikin rankkaa, en osallistunut mihinkään luokan rientoihin tai illanviettoihin. En olisi ikinä uskaltanut lähteä pois kotipaikkakunnalta toisen paikkakunnan oppilaitoksiin, siksi oli pakko valita vain tämä, jonne uskalsin mennä. Tarkoitan, että en olisi uskaltanut soittaa puhelimella esim. mihinkään paikkaan ja kysellä opiskelija-asunnoista jne.

Työssäni olen hyvä ja pomo arvostaa osaamistani. Mulla on oma huone, saan olla yksin ja rauhassa. Työkavereita silti on, kaikki mukavia, jutellaan vähän, mutta vältän ruuhkaista kahvihuonetta. Tunnen kyllä olevani pidetty myös työkaverien taholta, vaikka olenkin näin hiljainen ja eristäytyvä. Meitä erilaisia ihmisiä tarvitaan, eri ammateihinkin.

Teen myös asiakaspalvelutyötä ja se on helppoa, koska siinä työskentelee ammattiminä, joka on tosi empaattinen ja asiakkaiden rakastama =). Olen se haluttu virkailija, jonka luokse halutaan tulla. Ammattiminä on kuin kuori, se en ole minä itse.

Kommentoija numero 19 kirjoitti hyvin. Uskon, että introvertti voi toimia oikeastaan missä ammatissa tahansa, jos hän kokee sen itselleen oikeasti mielekkääksi ja tärkeäksi. Mieti siis, mistä todella olet kiinnostunut ja valitse ala sen mukaan, älä ensimmäisenä säntää tutkijankammioon tai muuhun "hiljaiseen" työhön, vaikka joku sitä sinulle ehdottaisikin (ei sillä, että tutkijankammiossa olisi mitään vikaa, se voi olla ihan hyvä vaihtoehto).

Itse olen toimittaja ja introvertti. Koska tiedostan vahvuuteni ja heikkouteni, voin yrittää mukauttaa työtäni niiden mukaan ja hakeutua tehtäviin, jotka sopivat minulle ja introvertille luonteelleni. Uskokaa tai älkää, se voi olla mahdollista.

Lukaisepa muuten Susan Cainin Hiljaiset-teos. Saatat valaistua monessa asiassa.

Oikeasti on muuten helpompaa olla ihmisten kanssa sillon kun on siinä ammattiroolissa, mutta heti kun pitäis puhua jostain muusta niin peruna menee suuhun.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 16:43"]

Itse olin introvertti ja ujo, opiskelin lääkäriksi. Ujous on haihtunut kuin tuhka tuuleen. 

[/quote]Monesti ajatellaan että lääkärin pitää olla sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, kattia kanssa. sitäpaitsi jos oot ujo 17 v niin tuskin  enää olet 27 v .

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 21:04"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 16:43"]

Itse olin introvertti ja ujo, opiskelin lääkäriksi. Ujous on haihtunut kuin tuhka tuuleen. 

[/quote]Monesti ajatellaan että lääkärin pitää olla sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, kattia kanssa. sitäpaitsi jos oot ujo 17 v niin tuskin  enää olet 27 v .

[/quote]

Jos miettii jotain perus tk- lääkäriä niin siellähän se istuu yksin huoneessaan ja potilaat tulee hoidettua ihan rutiini toimilla ja kysymyksillä.  Lääkäri on ollut myös jo pitkän aikaa minun mitä tehdä isona-listalla, mutta pääsykokeisiin lukeminen veisi elämästä varmaan kaksi vuotta niin en uskalla siihen rumbaan lähteä mukaan. Olenhan "jo" 21-vuotias ja kun ajattelee muita -93 vm olevia niin ne jotka ovat suoraan amiskasta tai lukiosta lähteneet jatkamaan ovat jo olleet 2 vuotta opiskelemassa. Sukulaisetkin vain toitottavat että pitää hankkia jokin ammatti vaikka hampaat irvessä. Ap

Tämän ketjun luettuani alan tuntea ymmärtäväni nuo termit eri tavalla kuin te. Ujo en ole yhtään, minun on helppo puhua ihmisille monenlaisissa tilanteissa, mutta koen olevani introvertti siinä mielessä että minulle nimenomaan yksinäisyys on se voiman lähde, ei seura. Mieluiten olisin oikeastaan aina yksin, pelkään vain ettei se olisi minulle hyväksi - pelkään että minulle olisi liian helppoa eristäytyä maailmasta kokonaan ja ruveta puolivahingossa hulluksi erakoksi joka ei enää edes osaisi olla normaalissa seurassa.

Olen valinnut työn jossa joudun jatkuvasti puhumaan isommille porukoille, jatkuvasti puhumaan muita ihmisiä ympäri palavereissa ja juu, myös ylittämään sosiaalisia muurejani siellä kahvipöydässä. Se on minun sosiaalinen annokseni, enkä sitten joudu huolehtimaan asiasta enää vapaa-ajalla. Vähän kuin olisin pyörälähettinä ja siten hoitaisin kuntoilun työajalla jottei ole pakko enää vapaalla lähteä salille.

57, eikö voi olla molempia, sekä ujo että introvertti?

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 21:22"]

Tämän ketjun luettuani alan tuntea ymmärtäväni nuo termit eri tavalla kuin te. Ujo en ole yhtään, minun on helppo puhua ihmisille monenlaisissa tilanteissa, mutta koen olevani introvertti siinä mielessä että minulle nimenomaan yksinäisyys on se voiman lähde, ei seura. Mieluiten olisin oikeastaan aina yksin, pelkään vain ettei se olisi minulle hyväksi - pelkään että minulle olisi liian helppoa eristäytyä maailmasta kokonaan ja ruveta puolivahingossa hulluksi erakoksi joka ei enää edes osaisi olla normaalissa seurassa.

Olen valinnut työn jossa joudun jatkuvasti puhumaan isommille porukoille, jatkuvasti puhumaan muita ihmisiä ympäri palavereissa ja juu, myös ylittämään sosiaalisia muurejani siellä kahvipöydässä. Se on minun sosiaalinen annokseni, enkä sitten joudu huolehtimaan asiasta enää vapaa-ajalla. Vähän kuin olisin pyörälähettinä ja siten hoitaisin kuntoilun työajalla jottei ole pakko enää vapaalla lähteä salille.

[/quote]

Itse olen lukenut varmaan kymmenen eri määritelmää introvertille. Se on varmaan nykyään muotitermi, joka kattaa paljon muutakin kuin oikeat introvertin piirteet.

Mielestäni on hyvä olla jonkinlaisia termejä kuvaamassa eri persoonallisuuden piirteitä koska niistä huomaa ettei ole yksin sen oman "omituisuutensa" kanssa. Eihän kukaan nyt ala omista persoonallisuuden piirteistä keskustelemaan kahvipöydässä, mikä on toisaalta sääli, koska joskus se ois ihan hauska kuulla mitä vikaa ihmiset näkee itsessään. 

Minusta introverttinä eniten häiritsee se miten muut ihmiset vaivaantuu siitä minun puhumattomuudesta ja vetäytymisestä, koska sen voi tulkita monella tavalla. Hymyilen kuitenkin kaikille aina tavattaessa ja vaihdan muutaman sanan, mutta useimmiten vain kuljen ajatukissani enkä edes huomaa ympärillä olevia ihmisiä.