Lue keskustelun säännöt.
Mummu uhkailee haastavansa oikeuteen
23.11.2020 |
Olen nelikymppinen nainen ja eronnut lasteni isästä yli kymmenen vuotta sitten. Oma äitini on ollut isona apuna eron jälkeen ja mm. ollut lasten kanssa kun olen yövuorossa töissä. Olen ollut suorastaan riippuvainen äidin avusta, jotta en ole joutunut vaihtamaan työpaikkaa ja mielestäni olen omalla auttamisellani osoittanut kiitollisuuttani.
Nyt lapset ovat teinejä ja olen parisuhteessa. Koronan pelossa äitini eli mummu alkoi sanoa, ettei uskalla tulla meille, ettei tule korona. Lapset ovat isällään joka toinen viikonloppu (keväällä pahimpaan korona-aikaan eivät olleet yhteisestä sopimuksesta kahteen kuukauteen) ja mummu sanoi, ettei ole lasten seurassa kahteen viikkoon sen jälkeen kun ovat olleet isällänsä. Käski minua myös vaihtamaan kaikki työvuoroni aamuiksi, ettei hänen tarvisi tulla. Hyväsydäminen mieheni näki miten tilanne stressasi minua ja tarjoutui olemaan meillä niinä iltoina ja öinä kun olen töissä, koska vietämme muutenkin paljon aikaa porukalla lasteni kanssa. Ja tosiaan lapset jo niin isoja, että eivät varsinaista hoitamista tarvi vaan jonkun aikuisen vain olemaan paikalla ja ovat tyytyväisiä kun ruoka tarjoillaan eteen.
Tästähän sota syttyi ja viimeiset kaksi kuukautta mummu on haukkunut mieheni mummunryöstäjäksi, minut h*oraksi ja uhkaillut lastensuojelulla, poliisilla ja nyt viimeinen villitys on se, että haastaa minut oikeuteen kun kiellän näkemästä lapsia. No en kiellä! On vain niin pirullisen vaikeaa säätää kaikki toteutumaan mummun vaatimusten mukaan.
Pari kertaa olen tässä saanut järjesteltyä niin, että lapset ovat voineet mennä mummulle viikonlopuksi ja on vaikuttanut, että on rauha maassa. Viimeistään parin päivän kuluttua alkaa kuitenkin viestittely ja syyttely kuinka mummu on jätetty heitteille ja kuinka p*ska olen. Olen tehnyt hänestä huoli-ilmoituksen, koska luulen, että on todella masentunut ja purkaa olonsa minuun tai sitten on ensimmäiset merkit muistisairaudesta. Itsekin olen käynyt juttelemassa psykologilla, koska sattuu niin pirusti että oma äitini haukkuu ja uhkailee.
Olen yrittänyt olla välittämättä viesteistä, mutta eilen sorruin haukkumaan äitini ihan pystyyn viesteissä kun kaikki kahden kuukauden ajalta kertynyt paha mieli kuohui yli. Luulen, että mummulle on järkytys, että lapset kasvaa ja että minulla on ensimmäisen kerran yli kymmeneen vuoteen kumppani, joka auttaa arjessa.
Juu ja siis nyt sanoo haastavansa oikeuteen ja että menetän sitten työpaikkani ja kaikki kulut tulee mun maksettavaksi. Mitä ihmettä teen kun vaikka yritän säätää mummun mielen mukaan kaiken niin haukkumiselle ei tule loppua. 😫
Kommentit (113)
Kiitos taas kommenteista. Jossain kommentissa mua taidettiin sanoa läheisriippuvaiseksi, mutta en nyt ihan sitä allekirjoita. Mun ”ongelma” taitaa olla se, että en kestä sitä, että vuosikausia läheinen ja rakas äiti on käyttäytymiseltään muuttunut ilkeäksi. Huoli siitä myös on tietenkin. Periaatteessa mulle kelpaisi myös yhteydenpidon lopettaminen, mutta se aiheuttaisi vaan lisää häiriköintiä mummun suunnalta ja ajattelen omaakin jaksamistani kun koitan pitää jotenkin välejä yllä.
Mun suunnitelma taitaa olla se, että kasvatan itselleni pallit, jatkan käyntejä työpaikkapsykologilla ja pyrin olemaan yhteydessä ihan puhelimitse johonkin tahoon, jossa voisin ilmaista huoleni äidin eli mummun mielenterveydestä. Voin pyytää anteeksi omaa eilistä purkautumistani ja sanoa, että minä olen se joka päättää lasten asioista ja en reagoi mihinkään haukkumisiin enää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo on dementoitumassa ja pelkää jäävänsä yksin. Anna mesota. Ei noista aineksista mitään oikeusjuttuja kehitellä.
Mummu saattaa olla yksinäinen ja epätoivoinen. Oletteko keskustelleet, vai laitatteko heti estot päälle? Mummu on perhettä ja läheisenne. Millaisen esimerkin lapset saavat?
Kurjaa välinpitämättömyyttä.Onko siellä kännykässä niin paljon tärkeämpää?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos taas kommenteista. Jossain kommentissa mua taidettiin sanoa läheisriippuvaiseksi, mutta en nyt ihan sitä allekirjoita. Mun ”ongelma” taitaa olla se, että en kestä sitä, että vuosikausia läheinen ja rakas äiti on käyttäytymiseltään muuttunut ilkeäksi. Huoli siitä myös on tietenkin. Periaatteessa mulle kelpaisi myös yhteydenpidon lopettaminen, mutta se aiheuttaisi vaan lisää häiriköintiä mummun suunnalta ja ajattelen omaakin jaksamistani kun koitan pitää jotenkin välejä yllä.
Mun suunnitelma taitaa olla se, että kasvatan itselleni pallit, jatkan käyntejä työpaikkapsykologilla ja pyrin olemaan yhteydessä ihan puhelimitse johonkin tahoon, jossa voisin ilmaista huoleni äidin eli mummun mielenterveydestä. Voin pyytää anteeksi omaa eilistä purkautumistani ja sanoa, että minä olen se joka päättää lasten asioista ja en reagoi mihinkään haukkumisiin enää.
Ap
Aikuiseksi kasvaminen on sitä luopumista. Katkaiset napanuoran ja päätät ettet kuuntele ilkeilyä KENELTÄKÄÄN.
Hu◻rittelua ei kukaan täysjärkinen kuuntele. Puhu lasten kanssa, että pitävät varansa.
Joskus auttaa kun ei tee mitään. Anteeksi sun ei tarvi pyydellä.
Vierailija kirjoitti:
Mummu saattaa olla yksinäinen ja epätoivoinen. Oletteko keskustelleet, vai laitatteko heti estot päälle? Mummu on perhettä ja läheisenne. Millaisen esimerkin lapset saavat?
Kurjaa välinpitämättömyyttä.Onko siellä kännykässä niin paljon tärkeämpää?
Ap on jo pilannut oman perheensä elämän hyysäämällä ihan liian kauan tätä häirikköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai te vanhempienne vainoamat olette tietoisia, että myös omasta vahemmasta voi tehdä rikosilmoituksen vainoamisesta ja jopa hakea lähestymiskieltoa? Ei nämä keinot ole vain ex-puolisoja varten. En tosin tiedä onko paras ratkaisu juuri ap:n tapauksessa, koska kuulostaa siltä että ap:n äidillä on jokin sairaus, mutta joidenkin tähän ketjuun kirjoittaneiden kohdalla voisi olla paikallaan. Kauheaa luettavaa tuollaiset miten vuosikausia tippuu kirjeitä vaikka numero estetty ja muutetaan ulkomaille karkuun jne. Joskus henkisesti väkivaltaiset ihmiset yrittävät muuten luoda uhrille sellaisen vaikutelman, että ovat henkisesti sairaita eivätkä pysty vaikuttamaan omaan käytökseensä, mutta kummasti alkavat syyt ja seuraukset hahmottua ja itsekontrolli löytyä kun joku ulkopuolinen puuttuu peliin. Monen häirikön joka haluaa antaa ymmärtää ettei voi itselleen mitään on rauhoittanut jo ensimmäinen soitto virkavallalta.
Olen. Kolmesti olen hakenut laajennetun lähestymiskiellon ja kerran soittanut poliisit poistamaan hänet tontiltamme.
Vierailija kirjoitti:
Mistä asiasta ne teidät oikeuteen haastaisi? Ei isovanhemmalla ole mitään laillista oikeutta nähdä lapsenlapsiaan. Ei siis voi rikkoa mitään lakia jos mummoa ei tavata.
Vuoden 2020 alusta tällainen laki on tullut voimaan että on mm isovanhemmilla oikeus saada tavata lastenlapsiaan, joten oikeustoimia ääritapauksissa näistä voi tulla.
Mutta ei tietenkään ap:n tapauksessa jossa on koronan vuoksi suojattu riskiryhmäläistä ja asiassa on ennen mummon sekoamista ollut yhteisymmärrys.
Luulen että jos muutoin normaali ollut niin ap:n äidillä on ikävä kyllä jokin muistisairaus tai esim. kasvain aivoissa. Korona ei selitä tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän eri tilanne siinä että oma äitini ei ole ikinä auttanut mua mitenkään, ei ole koskaan hoitanut lapsia, halunnut tavata niitä, olla lastemme elämässä, en ole saanut koskaan mitään apua, rahaa, edes joululahjaa vuosikymmeniin.
Mutta siinä on paljon samaa että äitini haukkuu, uhkailee, kiristää, hu*rittelee ja loukkaa (mm. ”Sulle olisi pitänyt tehdä abortti ja t-*ppaa jo kohtuun” tai ”toivottavasti ajat kolarin ja kävisi todella pahasti”). Kaikki on haukuttu, koulutus, työ, mies, lapsenlapset, asunto. Mitään kaunista sanaa ei tule koskaan ja hän ei ole KOSKAAN, edes lapsuudessa, sanonut mulle että olet rakas, olet tärkeä, rakastan sinua.Nyt yli 40v iässä tajusin että olen ollit aivan liian kiitti ja alistunut, ja ”haukannut paskaa” vuosikymmenet. Olen aina itse varonut etten loukkaa äitiä tai hauku ettei äidin mieli pahoitu. Hän on sen sijaan kohdellut mua luin sontaläjää.
44v iässä viimein katkesi kamelin selkä kun äiti taas haukkui ja toivoi mulle pahoja asioita, vastoinkäymisiä ja vaikeuksia. Sanoin että selvä, koska noin pahaa tahdot ja vihamielinen olet niin ei tarvi soitella enää. Laitoin numerot estoon.
Tästä syttyi kolmas maailmansota. Kaikki uhkailu, kiristys lisääntyi, tuli kirjettä, mailia, välikäsien kautta häirintää ja myös uhkailu että tekee aiheettomi lasuja kiusallaan, tekee perinnöttömäksi ja haastaa oikeuteen kunnianloukkauksesta (huom! Minä en ole siis haukkunut ja loukannut, vain äitini on).
Välien poikkaisu on oikea ratkaisu ap:lle myös. Kyseessä on vallankäyttö ja rajattomuus. Se äiti ei ole vahingossa ilkeä vaan TAHALLAAN ilkeä. Loukkaukset ja uhkailut on tietoista vallankäyttöä.
Ap, sinä vastaat itsestäsi ja omasta ”loukkaantumisesta”, äiti omastaan. Et voi kaikessa suojella ja ajatella että miten se äiti mielensä pian pahoittaa. Ajatteliko äitisi kertaakaan miten ehkä se nyt sun mielen pahoittaa?
Oikeasti, minä kadun ihan valtavasti etten tehnyt omaa ratkaisua jo 25v aikaisemmin. Ihan turhaan itkin, petyin, pahoitin mieleni vuosikymmenet.
Hali täältä. Mulla juuri samanlainen äiti ja tarina tosin nyt sinun ikäinen ja ihanasti äidittömänä noin kymmenen vuotta. Halusin kauas pois hänen luotaan ihan aina.
Sitä voi jokainen miettiä miltä tuntuisi olla äidilleen lapsesta asti mm nyrkkeilysäkki, huorittelun ym kaikenlaisen haukunnan kohde ja sen harmin kuulija, ettei aborttia tehnyt. Kiltti kympin tyttö, näkymätön. Loppuelämän PTSD. Kiitos "äiti".
Voimia ja iloa sinulle vapaudessasi! :)
Ps Kaikenlaista marttyyrihommaa ja vihaa ja lokaa tulee niskaan ja suvun kautta, varmasti, mutta jatkat vain olemista etäällä hänestä ja muutoin sellainen kuin olet. Kyllä normaalit sukulaiset tuntevat omansa ja ymmärtävät sinua.
Se hyvä puoli siitä mahdollisesta oikeuteenhaastamisesta on, että viranomaisetkin huomaavat, että jotain on pielessä ja ehkä tekevät huoli-ilmoituksen tai jonkin vastaavan imtervention, että mummun asiat (päänuppi) tutkitaan.
Kurja tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä asiasta ne teidät oikeuteen haastaisi? Ei isovanhemmalla ole mitään laillista oikeutta nähdä lapsenlapsiaan. Ei siis voi rikkoa mitään lakia jos mummoa ei tavata.
Vuoden 2020 alusta tällainen laki on tullut voimaan että on mm isovanhemmilla oikeus saada tavata lastenlapsiaan, joten oikeustoimia ääritapauksissa näistä voi tulla.
Mutta ei tietenkään ap:n tapauksessa jossa on koronan vuoksi suojattu riskiryhmäläistä ja asiassa on ennen mummon sekoamista ollut yhteisymmärrys.
Luulen että jos muutoin normaali ollut niin ap:n äidillä on ikävä kyllä jokin muistisairaus tai esim. kasvain aivoissa. Korona ei selitä tällaista.
Ko laki koskee isovanhempia jotka on olleet lastenlapsiinsa "vanhemman kaltaisessa suhteessa". Siis sellaisia joiden luona lapset on asuneet jne.
Mutta ap:han on päästänyt jopa viikonlopuiksi tiheään tahtiin isoäidin luo, vaikka tällä mielenterveys pettää, joten mitään eväitä ei kyllä oikeudenkäynnille ole.
Vierailija kirjoitti:
Alzheimerin tauti kehittymässä + mahdollinen viinanjuonti -> pää sekaisin. Lopeta yhteydenpito kokonaan.
Ei kuulosta ensisijaisesti alzheimerilta. Viinan juonnilta, ehkä. Lopeta yhteydenpito kokonaan??? Ei tietenkään ihmistä kuulu hylätä kun tämä on sairas ja eniten apua tarvitsee! Hullu neuvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katkase välit ja jätä kuolemaan keskenään.
Mutta perintö kyllä kelpaisi?
Ei tosiaankaan sairaaseen ihmiseen (poikkeus esim.huumeidenkäyttäjä joka ei mene hoitoon) katkaista välejä. Apua hän tarvitsee. Kyllä on julmaa että pitäis jättää yksin kuolemaan. Etkö tajua miten sairaus muuttaa ihmistä?
Rikosta ei ole tapahtunut joten ole ihan rauhassa, mummu ei saa asiaansa oikeuteen saakka.