Mummu uhkailee haastavansa oikeuteen
Olen nelikymppinen nainen ja eronnut lasteni isästä yli kymmenen vuotta sitten. Oma äitini on ollut isona apuna eron jälkeen ja mm. ollut lasten kanssa kun olen yövuorossa töissä. Olen ollut suorastaan riippuvainen äidin avusta, jotta en ole joutunut vaihtamaan työpaikkaa ja mielestäni olen omalla auttamisellani osoittanut kiitollisuuttani.
Nyt lapset ovat teinejä ja olen parisuhteessa. Koronan pelossa äitini eli mummu alkoi sanoa, ettei uskalla tulla meille, ettei tule korona. Lapset ovat isällään joka toinen viikonloppu (keväällä pahimpaan korona-aikaan eivät olleet yhteisestä sopimuksesta kahteen kuukauteen) ja mummu sanoi, ettei ole lasten seurassa kahteen viikkoon sen jälkeen kun ovat olleet isällänsä. Käski minua myös vaihtamaan kaikki työvuoroni aamuiksi, ettei hänen tarvisi tulla. Hyväsydäminen mieheni näki miten tilanne stressasi minua ja tarjoutui olemaan meillä niinä iltoina ja öinä kun olen töissä, koska vietämme muutenkin paljon aikaa porukalla lasteni kanssa. Ja tosiaan lapset jo niin isoja, että eivät varsinaista hoitamista tarvi vaan jonkun aikuisen vain olemaan paikalla ja ovat tyytyväisiä kun ruoka tarjoillaan eteen.
Tästähän sota syttyi ja viimeiset kaksi kuukautta mummu on haukkunut mieheni mummunryöstäjäksi, minut h*oraksi ja uhkaillut lastensuojelulla, poliisilla ja nyt viimeinen villitys on se, että haastaa minut oikeuteen kun kiellän näkemästä lapsia. No en kiellä! On vain niin pirullisen vaikeaa säätää kaikki toteutumaan mummun vaatimusten mukaan.
Pari kertaa olen tässä saanut järjesteltyä niin, että lapset ovat voineet mennä mummulle viikonlopuksi ja on vaikuttanut, että on rauha maassa. Viimeistään parin päivän kuluttua alkaa kuitenkin viestittely ja syyttely kuinka mummu on jätetty heitteille ja kuinka p*ska olen. Olen tehnyt hänestä huoli-ilmoituksen, koska luulen, että on todella masentunut ja purkaa olonsa minuun tai sitten on ensimmäiset merkit muistisairaudesta. Itsekin olen käynyt juttelemassa psykologilla, koska sattuu niin pirusti että oma äitini haukkuu ja uhkailee.
Olen yrittänyt olla välittämättä viesteistä, mutta eilen sorruin haukkumaan äitini ihan pystyyn viesteissä kun kaikki kahden kuukauden ajalta kertynyt paha mieli kuohui yli. Luulen, että mummulle on järkytys, että lapset kasvaa ja että minulla on ensimmäisen kerran yli kymmeneen vuoteen kumppani, joka auttaa arjessa.
Juu ja siis nyt sanoo haastavansa oikeuteen ja että menetän sitten työpaikkani ja kaikki kulut tulee mun maksettavaksi. Mitä ihmettä teen kun vaikka yritän säätää mummun mielen mukaan kaiken niin haukkumiselle ei tule loppua. 😫
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Onko ihmisillä tosiaan niin huonot välit vanhempiinsa, että heti ehdotellaan välien katkaisemista?
Onko sinulla kokemusta henkisesti sairastuneesta läheisestä, joka ei ymmärrä omaa tilaansa eli ei ota ammattiapua vastaan? Samaan aikaa sinun pitää huoli omasta perheestä ja käydä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Epäuskottava tarina. Eivät teinit tarvitse lapsenvahtia ja ne osaavat jo itse kokata koska köksä kuuluu pakollisiin aineisiin yläkoulussa.
Koita ap keksiä uskottavampi juttu.
Mitä yrität sanoa tällä aivorupsulla?
Vierailija kirjoitti:
Onko ihmisillä tosiaan niin huonot välit vanhempiinsa, että heti ehdotellaan välien katkaisemista?
No niin, tässä tyypillinen hyvän kodin ja rakastavien vanhempien lapsi ihmettelemässä. Ei kai sulla olekaan mitään tarvetta katkoa välejä kun on hyvät vanhemmat!! Mutta kun kaikilla ei ole! Mua on hakattu 18v ajan vauvasta täysi-ikäiseksi, mitäpä luulet onko hyvät välit ja rakastanko vanhempiani?
Älä ihmettele toisten elämää kun et tiedä taustoja.
Ap tässä. Kiitos kommenteista.
Tarkennukseksi kerron, että lapset ovat 12 ja 15 eli toinen siis oikeastaan vasta esiteini, mutta en ajatellut, että tuollainen pieni asia tekisi musta epäuskottavan. Lapset pärjäisivät varsin hyvin keskenään elossa kotona, mutta se ei mun mielestä ole riittävä syy jättää ilman aikuisen seuraa yötä myöten. Isompi varmaan tykkäis vaan olla ilman aikuista talossa, mutta nuorempi pelkää pimeää ja montaa muutakin asiaa ja isommalla ei ole mitään suurta hoivaviettiä sitä kohtaan. Eikä mielestäni voi odottaakaan, että isompi on vastuussa.
Keväällä koronatilanne oli uusi ja pelottava kaikille ja lasten isä töissä silloin Uudellamaalla, joten sovimme hänen kanssaan, että hän ei matkustele lasten luokse vaan järjesti tilapäisesti asiansa niin, ettei poistunut Uudeltamaalta niin kauan kuin ns. rajat oli kiinni. Lasten kanssa tästä myös puhuttiin ja yhteydenpito isään hoitui puhelimella sen aikaa.
Mummu ei käytä alkoholia, mutta on kieltämättä aika kipakka luonne ollut aina. Nyt vaan tilanne on niin älyttömiin mittasuhteisiin mennyt, että olen ihan neuvoton. Mun nuoruudessani, jos oli joku riita niin riideltiin ja sitten se unohdettiin. Nyt taas kun tilanne saadaan hetkeksi rauhoittumaan, niin alkaa heti uudestaan.
Tiedän, että tämä kaikki on jo ihan naurettavaa ja mummulla ei ole mitään todellisia syitä oikeusjuttuihin tai lastensuojeluilmoituksiin, mutta tuntuu äärettömän pahalta. En oikein tiedä mitä tähän enää lisäisi.
Vierailija kirjoitti:
En usko sanaakaan. Höpö höpö stoori.
Ite oot. Minä en usko sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kiitos kommenteista.
Tarkennukseksi kerron, että lapset ovat 12 ja 15 eli toinen siis oikeastaan vasta esiteini, mutta en ajatellut, että tuollainen pieni asia tekisi musta epäuskottavan. Lapset pärjäisivät varsin hyvin keskenään elossa kotona, mutta se ei mun mielestä ole riittävä syy jättää ilman aikuisen seuraa yötä myöten. Isompi varmaan tykkäis vaan olla ilman aikuista talossa, mutta nuorempi pelkää pimeää ja montaa muutakin asiaa ja isommalla ei ole mitään suurta hoivaviettiä sitä kohtaan. Eikä mielestäni voi odottaakaan, että isompi on vastuussa.
Keväällä koronatilanne oli uusi ja pelottava kaikille ja lasten isä töissä silloin Uudellamaalla, joten sovimme hänen kanssaan, että hän ei matkustele lasten luokse vaan järjesti tilapäisesti asiansa niin, ettei poistunut Uudeltamaalta niin kauan kuin ns. rajat oli kiinni. Lasten kanssa tästä myös puhuttiin ja yhteydenpito isään hoitui puhelimella sen aikaa.
Mummu ei käytä alkoholia, mutta on kieltämättä aika kipakka luonne ollut aina. Nyt vaan tilanne on niin älyttömiin mittasuhteisiin mennyt, että olen ihan neuvoton. Mun nuoruudessani, jos oli joku riita niin riideltiin ja sitten se unohdettiin. Nyt taas kun tilanne saadaan hetkeksi rauhoittumaan, niin alkaa heti uudestaan.
Tiedän, että tämä kaikki on jo ihan naurettavaa ja mummulla ei ole mitään todellisia syitä oikeusjuttuihin tai lastensuojeluilmoituksiin, mutta tuntuu äärettömän pahalta. En oikein tiedä mitä tähän enää lisäisi.
Laitat puhelimiin estot ja unohdat koko häirikön.
Niin minä tein.
Voisi olla helpottavaa ottaa itselleen ainakin tauko tilanteesta. Eli määräajaksi puheluihin ja viesteihin estot. Sen voi tälle mummollekin ilmoittaa, ja sitten vaan sulkee yhteydet. Voi myös ilmoittaa, että palataan joskus asiaan, kun tilanne on toivottavasti vähän rauhoittunut.
Ja vielä ap.
Estin äitini puhelinnumeron lokakuussa, mutta sitten hän laittoi lasten puhelimiin asiattomia mulle tarkoitettuja viestejä. Kun pistin niihinkin estot, niin toi kirjeitä postilaatikkoon... Tällä hetkellä saa soitella ja viestitellä ihan vapaasti, mutta olen sanonut lapsille, että pitää heti kertoa jos tulee jotain ikävää viestiä ja myös tarkastan viestit välillä. Kun lapset ovat mummulla niin ei kuulema hauku ketään ja olen sanonut, että pitää siitäkin heti kertoa, jos sellaista tulee. Lapsille olen kertonut, että mummulla on nyt stressiä ja surua ja se on suuttunut välillä mulle, mutta en tietenkään ala kertoilemaan kaikkia asioita niille.
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä ap.
Estin äitini puhelinnumeron lokakuussa, mutta sitten hän laittoi lasten puhelimiin asiattomia mulle tarkoitettuja viestejä. Kun pistin niihinkin estot, niin toi kirjeitä postilaatikkoon... Tällä hetkellä saa soitella ja viestitellä ihan vapaasti, mutta olen sanonut lapsille, että pitää heti kertoa jos tulee jotain ikävää viestiä ja myös tarkastan viestit välillä. Kun lapset ovat mummulla niin ei kuulema hauku ketään ja olen sanonut, että pitää siitäkin heti kertoa, jos sellaista tulee. Lapsille olen kertonut, että mummulla on nyt stressiä ja surua ja se on suuttunut välillä mulle, mutta en tietenkään ala kertoilemaan kaikkia asioita niille.
Lasten puhelimiin estot.
Eikä heitä todellakaan nyt mummolaan! Tietenkään.
Ja muille sukulaiaille et kerro asioistasi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä ap.
Estin äitini puhelinnumeron lokakuussa, mutta sitten hän laittoi lasten puhelimiin asiattomia mulle tarkoitettuja viestejä. Kun pistin niihinkin estot, niin toi kirjeitä postilaatikkoon... Tällä hetkellä saa soitella ja viestitellä ihan vapaasti, mutta olen sanonut lapsille, että pitää heti kertoa jos tulee jotain ikävää viestiä ja myös tarkastan viestit välillä. Kun lapset ovat mummulla niin ei kuulema hauku ketään ja olen sanonut, että pitää siitäkin heti kertoa, jos sellaista tulee. Lapsille olen kertonut, että mummulla on nyt stressiä ja surua ja se on suuttunut välillä mulle, mutta en tietenkään ala kertoilemaan kaikkia asioita niille.
Hulluko olet kun viet lapsesi tuollaiselle mummolle? Anteeksi nyt mutta olet sekopää kun altistat lapset tuollaiselle kohtelulle ja lpset joutui vastaanottamaan häirikön viestejä. Kuuntelepas nyt ap: sulla on VELVOLLISUUS suojella lapsiasi. Lastesi suojelu edellyttää nyt sitä että sekopäämummo suljetaan ulos. Jos ei lopullisesti niin joksikin aikaa. En tajua miten olet niin itsekeskeinen että mietit vaan miltä susta tuntui, miten sun pitäisi nyt toimia, mikä sulle olisi hyväksi... kun pitäisi ajatella että mikä LAPSILLE on parhaaksi. Lapsille on parhaaksi se että äiti ei ole stressaantunut ja häiriköt ei riehu eikä perseile. Oletko napanuoravauva vai aikuinen nainen? Toimintaa nyt, eikä ihmettelyä!!
Meille on myös tullut kirjeitä tai kortteja, kun olen laittanut puhelimeen estot. Tai jos minuun ei ole saatu yhteyttä, niin äitini soittaa veljilleni ja käyttää veljiä viestinviejinä. Ei kai se häirintä lopu koskaan. Ahdistavaa on. Vastaajana 14, jonka äiti on myös uhannut oikeustoimilla.
Ikä ei ole tuon mummun kohdalla olennainen asia vaan se, että käytös on selvästi muuttunut. Siksi kannattaisi saada jollakin keinossa osaavan hoitajan luo muistitestiin. Viittaa alkavaan dementiaan, jossa sosiaalisten taitojen heikkenemisen huomaa ennen kuin muistiongelmat.
Käytöksen muutos liittyy koronapandemiaan.
Mieheni sisko muutti ulkomaille, jotta pääsi eroon hankalasta äidistään. Tämä on äärimmäisin keino mitä voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Meille on myös tullut kirjeitä tai kortteja, kun olen laittanut puhelimeen estot. Tai jos minuun ei ole saatu yhteyttä, niin äitini soittaa veljilleni ja käyttää veljiä viestinviejinä. Ei kai se häirintä lopu koskaan. Ahdistavaa on. Vastaajana 14, jonka äiti on myös uhannut oikeustoimilla.
Mulle myös kirjeet ja kortit uhkailu/kiristys-viesteillä on tuttuja. Samoin mun tiedoilla tehdyt lehtitilaukset, tavaratilaukset jne. Hirvee homma peruuttaa/palauttaa ja selitellä että en minä ole näitä tilannut vaan kiusaavat vanhempani... vastapuolella ei meinata uskoa (enkä ihmettele, sillä yleensä vanhemmat haluaa lapselleen hyvää eikä pahaa). Kiusaaminen jatkuu varmaan niiden kuolemaan asti. Välit ollut jo vuosia poikki mun puolelta mutta hehän ei anna periksi! Riehunta jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuohon voi sanoa. Kyseessä on oma äitisi. Toisekseen itse olet lisääntynyt ja lapsesi hankkinut. Onko siis näin että isoäitiydestä seuraa elinikäinen palkaton lapsenpiianduuni? Ja teini-ikäisille?
Tämä on jonkun 20-vuotiaan lapsettoman provo.
Öh.
Eli jos auttaa omaista itse vapaaehtoisesti niin samalla on oikeutettu häiriköimään toisen elämää vuosia sen jälkeenkin?
Eikö ne avun ehdot olisi ollut reilua kertoa silloin alun perin? Tai kieltäytyä auttamasta?
Siis mitä. Jos oma äiti/ lasten isoäiti ei ole täysillä matkassa, niin eihän sille niitä lapsia viedä hoitoon?
Vaikka ap olisi kuinka riippuvainen omasta hullusta äidistään, niin on ihan aikuisen ihmisen oma homma keksiä jokin muu vaihtoehto lasten hoitoon. Tai siis teini-ikäisten. Hmm...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuohon voi sanoa. Kyseessä on oma äitisi. Toisekseen itse olet lisääntynyt ja lapsesi hankkinut. Onko siis näin että isoäitiydestä seuraa elinikäinen palkaton lapsenpiianduuni? Ja teini-ikäisille?
Tämä on jonkun 20-vuotiaan lapsettoman provo.
Öh.
Eli jos auttaa omaista itse vapaaehtoisesti niin samalla on oikeutettu häiriköimään toisen elämää vuosia sen jälkeenkin?
Eikö ne avun ehdot olisi ollut reilua kertoa silloin alun perin? Tai kieltäytyä auttamasta?
Siis mitä. Jos oma äiti/ lasten isoäiti ei ole täysillä matkassa, niin eihän sille niitä lapsia viedä hoitoon?
Vaikka ap olisi kuinka riippuvainen omasta hullusta äidistään, niin on ihan aikuisen ihmisen oma homma keksiä jokin muu vaihtoehto lasten hoitoon. Tai siis teini-ikäisten. Hmm...
Mummo ei ole aina ollut hullu.
Ja eihän ap ole niitä teinejä sinne viemässä....
Tai ap ole riippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuohon voi sanoa. Kyseessä on oma äitisi. Toisekseen itse olet lisääntynyt ja lapsesi hankkinut. Onko siis näin että isoäitiydestä seuraa elinikäinen palkaton lapsenpiianduuni? Ja teini-ikäisille?
Tämä on jonkun 20-vuotiaan lapsettoman provo.
Öh.
Eli jos auttaa omaista itse vapaaehtoisesti niin samalla on oikeutettu häiriköimään toisen elämää vuosia sen jälkeenkin?
Eikö ne avun ehdot olisi ollut reilua kertoa silloin alun perin? Tai kieltäytyä auttamasta?
Siis mitä. Jos oma äiti/ lasten isoäiti ei ole täysillä matkassa, niin eihän sille niitä lapsia viedä hoitoon?
Vaikka ap olisi kuinka riippuvainen omasta hullusta äidistään, niin on ihan aikuisen ihmisen oma homma keksiä jokin muu vaihtoehto lasten hoitoon. Tai siis teini-ikäisten. Hmm...
Nämä mummot saattavat kumma kyllä olla suurimman osan ajasta ihan täyspäisiä. Sekoavat vasta sitten, kun eivät saa tahtoaan läpi. Asia tuskin on niin mustavalkoinen kuin voisi luulla. Lapsenlapsetkin ovat jo luoneet kiinteän suhteen mummoon. Todennäköisesti mummo käyttäytyy mielin kielin lastenlasten seurassa.
Nämä jotka ehdottavat välien katkaisua, niin ottakaa nyt huomioon, että kyseinen henkilö ei ilmeisesti aiemmin ole käyttäytynyt noin. Jos läheisen ihmisen persoonallisuus muuttuu yhtäkkiä kuin toiseksi ihmiseksi, aivan erilaiseksi kuin se läheinen jonka on tuntenut koko elämänsä, niin kyllä siinä on yleensä kyseessä sairaus. Olisi tärkeää saada ihminen tuntimuksiin. Muistisairauksissa juuri tämä persoonallisuuden muutos on se raskain asia omaisille kun rakkaasta läheisestä voi tulla aivan vieras.
Heti? Järkyttävä käytös jatkunut kuukausitolkulla, ap on joutunut menemään jo ammattiauttajan luo jaksaakseen sitä ja sinusta välejä ei saisi katkaista? Mitä jäät odottamaan?