Lue keskustelun säännöt.
"Entisaikaan suomalaisten ruokavalio koostui etupäässä juureksista ja rukiista jne jne". EI MUUTEN PIDÄ PAIKKAANSA!
22.11.2020 |
Tuhansista järvistä tuli kalaa vaikka miten paljon, metsistä sai metsästettyä vaikka mitä ja yksi ainoa teurastettu possu tai lammas riitti talokunnalle lähes vuodeksi (possussa lihaa joku 300 kiloa).
Mihin perustuu tuo sitkeä legenda, että Suomessa olisi tavallisessa taloudessa nähty lihaa tai kalaa luokkaa kerran vuodessa joulupöydässä?
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin AP niin kyllä vähän hävettäisi.
Jo googlaamalla saa selkoa suomalaisten, ja muidenkin kansojen, ruokavaliosta.
Ei vain ylimystön...Historian tunnit on APlla tainnut mennä pulpettiin piirtelyllä....
Älkää nyt viitsikö. Historia oli suosikkiaineitani :/
Myönnän kyllä etten ollut ottanut huomioon riistan tai kalan ylipyyntiä, tai kotieläinten tarvitsemaa kasvatettua ravintoa. Mutta kun luette tarkkaan tuon avauksen, niin siinähän ihmetellään tarkkaan ottaen sitä käsitystä ettei lihaa tai kalaa olisi ollut lähestulkoon ollenkaan, tai vain suunnilleen just jouluna kerran vuodessa. AP
Voidit aloittaa määrittekemällä, mitä tarkoitat entisajalla.
Sitten voisi tarkastella kyseisenä ajanjaksona vallinneita oloja, väestörakennetta ja ruokavaliota.
Jonkun pirtin nurkissa majailevalla irtolaisella ei ollut paljon mahdollisuuksia valikoida ruokaansa eikä possuja kasvatella.
Oliko sillä pirtin nurkissa majailevalla irtolaisella sitten se peltotilkku, jossa viljeli ruista henkensä pitimiksi vai keräilikö metsästä villiyrttejä ja tammikuussa puolukoita nälkäänsä?
En nyt ole varma, mitä tuo "irtolainen" tässä tarkoittaa? Olisko kuitenkin tarkoitettu Ihmisryhmää "loinen"?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Loinen_(yhteiskunta)
Loinen sai ruokansa talosta työntekoa vastaan.
Irtolainen käsittääkseni tarkoittaa muuta.
Jep, ehkä käytin väärää termiä.
Mutta viittasin jo aiemmin esiin tulleeseen poittiin, että suurin osa Suomen asukkaista oli noina huonosti määriteltyinä muinaisins aikoina muita kuin maata omistavia ihmisiä.
Heille ei ollut muitta mutkitta mahdollista kalastella ja metsästellä tai kasvattaa eläimiä. Myöskään eivät aina majapaikassa kasvatetun eläimen antimet kulkeutuneet läheskään kaikkien saman katon alla asuneiden suuhun.
Riittää minulle tästä aiheesta tässä ketjussa, kiertää kehää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta lihan osuus ruokavaliosta riippuu ihan siitä, mitä ajanjaksoa ja paikkaa tarkastellaan. Alkuunhan täällä oltiin metsästäjä-keräilijöitä ja saamelaiset eli lähes täysin eläinperäisellä ravinnolla pitkälti viime vuosisadalle saakka -siis 1900-luvulle.
Kun ihmisiä oli vähän, kalaa riitti kaikille. Täältähän vietiinkin suunnattomia määriä esim. lohta keski-Euroopan pöytiin keskiajalla, kirkon paastosääntjen takia. Eikä kukaan tietenkään asunut missään missä ei ollut vettä, kun joku tuolla yllä ehdotti että "kalaa oli jos järvi oli lähellä". Kun väkeä oli vähän, hyvä asuinpaikka riitti kyllä kaikille.
Ennen kanojen tuloa Suomeen syötiin keväällä runsaasti linnunmunia, sitä varten tehtiin erikseen telkille pönttöjä. Jätettiin aina yksi muna siemeneksi ja kerättiin loput.
Näillä leveysasteilla ja meidän maaperässä viljan viljely on oikeastaan aika typerää. Ainakin näillä lämpösummilla, keskiajan lämpökaudella saattoi olla toisin. Kaskiviljely, jota harrastettiin pitkään, oli huomattavan vähäsatoista ja tehotonta, eikä lajikkeetkaan tietenkään olleet tuotoltaan mitään nykyaikaisiin verrattuna.
KIITOS, tässä on juuri niitä ajatuksia puettuna järkeväksi tekstiksi, mitä päässäni on pyörinyt! Maanviljely on näillä leveysasteilla todellakin vähän outo valinta PÄÄASIALLISEKSI ravinnoksi. Siksi tuntuu käsittämättömältä, että se muka olisi ollut niinkin ylikorostuneena ruokavaliossa kuin mitä yleisesti on haluttu sanoa, ja ettei ruokapöydissä olisi tosiaan ollut lihaa tai kalaa kuin jouluna.
En siis ole väittänyt, toisin kuin täällä moni sanoo minun sanoneen, että suomalaiset olisi syöneet VAIN lihaa tai kalaa. Olen asettanut kyseenalaiseksi vain sen väittämän, ettei ruokapöydissä olisi ollut niitä lähestulkoon ollenkaan; että olisi ollut vain pettua, jäkälää, kivikovaa ruisleipää ja homeista lanttua ja naurista. Perusteena se, ettei maanviljely siinä mittakaavassa ole näillä leveysasteilla järkevää tai ylipäätänsä edes riittävästi mahdollista (jatkuvat katovuodet).
AP
Noo... tuo sun otsikko on ihan täyttä shaibaa. Kun tämä entisaikainen ruokavalio on nimenomaan etupäässä perustunut viljelyyn. Ja jos nyt kerran viikossa kun olisi saanut lihaa, niin vielä on kuusi päivää elettävänä jollain muulla. Ja oikeesti hei ihmisiä on kuollut nälkään vielä vuosisadan alussa, jopa sodan jälkeen (tästä on ollut mm Hesarissa juttua, voin yrittää etsiä linkin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta lihan osuus ruokavaliosta riippuu ihan siitä, mitä ajanjaksoa ja paikkaa tarkastellaan. Alkuunhan täällä oltiin metsästäjä-keräilijöitä ja saamelaiset eli lähes täysin eläinperäisellä ravinnolla pitkälti viime vuosisadalle saakka -siis 1900-luvulle.
Kun ihmisiä oli vähän, kalaa riitti kaikille. Täältähän vietiinkin suunnattomia määriä esim. lohta keski-Euroopan pöytiin keskiajalla, kirkon paastosääntjen takia. Eikä kukaan tietenkään asunut missään missä ei ollut vettä, kun joku tuolla yllä ehdotti että "kalaa oli jos järvi oli lähellä". Kun väkeä oli vähän, hyvä asuinpaikka riitti kyllä kaikille.
Ennen kanojen tuloa Suomeen syötiin keväällä runsaasti linnunmunia, sitä varten tehtiin erikseen telkille pönttöjä. Jätettiin aina yksi muna siemeneksi ja kerättiin loput.
Näillä leveysasteilla ja meidän maaperässä viljan viljely on oikeastaan aika typerää. Ainakin näillä lämpösummilla, keskiajan lämpökaudella saattoi olla toisin. Kaskiviljely, jota harrastettiin pitkään, oli huomattavan vähäsatoista ja tehotonta, eikä lajikkeetkaan tietenkään olleet tuotoltaan mitään nykyaikaisiin verrattuna.
KIITOS, tässä on juuri niitä ajatuksia puettuna järkeväksi tekstiksi, mitä päässäni on pyörinyt! Maanviljely on näillä leveysasteilla todellakin vähän outo valinta PÄÄASIALLISEKSI ravinnoksi. Siksi tuntuu käsittämättömältä, että se muka olisi ollut niinkin ylikorostuneena ruokavaliossa kuin mitä yleisesti on haluttu sanoa, ja ettei ruokapöydissä olisi tosiaan ollut lihaa tai kalaa kuin jouluna.
En siis ole väittänyt, toisin kuin täällä moni sanoo minun sanoneen, että suomalaiset olisi syöneet VAIN lihaa tai kalaa. Olen asettanut kyseenalaiseksi vain sen väittämän, ettei ruokapöydissä olisi ollut niitä lähestulkoon ollenkaan; että olisi ollut vain pettua, jäkälää, kivikovaa ruisleipää ja homeista lanttua ja naurista. Perusteena se, ettei maanviljely siinä mittakaavassa ole näillä leveysasteilla järkevää tai ylipäätänsä edes riittävästi mahdollista (jatkuvat katovuodet).
AP
Noo... tuo sun otsikko on ihan täyttä shaibaa. Kun tämä entisaikainen ruokavalio on nimenomaan etupäässä perustunut viljelyyn. Ja jos nyt kerran viikossa kun olisi saanut lihaa, niin vielä on kuusi päivää elettävänä jollain muulla. Ja oikeesti hei ihmisiä on kuollut nälkään vielä vuosisadan alussa, jopa sodan jälkeen (tästä on ollut mm Hesarissa juttua, voin yrittää etsiä linkin).
Korjaan: sodan aikana. Mahdollisesti nälkäkuoleman uhriksi joutui valokuvaaja Signe Brander, josta on kirjoitettu mainitsemassani Hesarissa. Koska juttu näkyy vain tilaajille, laitan lähteeksi Kansallisbiografian artikkelin. https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/3311
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalaa oli jos oli järvi lähellä mutta metsästää ei aina voinut. Ei jokamiehenoikeudet olleet voimassa ennen muinoin. Jos kartano omisti maata vaikka 20 000 hehtaaria niin saattoi olla että kartano määräsi ettei sen mailla saa metsästää. No joku laittoi jänikselle ansalangan mutta salassa ja hipihiljaa ja toivoi ettei jää kiinni.
Vielä 1850 Suomessa oli vain 2 metsänvartijaa, joten kiinnijäämisen riski oli pieni.
No Jos se olisi ollut niin helppoa tuo metsästys ja kalastus, niin miksi Suomessa kuoli suurina nälkävuosina n 8 % koko väestömäärästä? Eiköhän se ollut kuitenkin niin, että ravitsemus perustui etupäässä leipäviljaan ja perunaan. Ja kun peräkkäin oli useita katovuosia, se ajoi ihmiset laumoittain maantielle kerjuulle.
Milläs pilkkivehkeillä luulette niiden 1800-luvun köyhien kairanneen jäähän reikää ja kalastelleen tai olisko niillä kaikilla ollut niitä ampuma-aseitakaan metsästykseen. Ja se possu, jota ei ollut jokaisen navetassa) tarvitsee myös jotain syödäkseen, että siitä saataisiin se kilomäärä lihaa, mitä joku kirjoitti.
Niinpä! Eipä silloin ollut myöskään Rapalaa ja muita vehkeitä. Joka tuollaisia "totuuksia" laukoo kuten aloittaja ei ymmärrä metsästyksestä ja kalastuksesta yhtään mitään tai eläinten pidostakaan. Millä te niitä eläimiä ruokitte talvella? Ja onko aikaa istua koko päivää kalassa, jos pitää pellolla tehdä heinää, kääntää kaskimaata kaskiviljelyyn, kerätä kerppuja talveksi jne. jne. Niiden päälle myös muut työt kuten korjaukset ja naisten työt, pellavan kasvatus vaatteisiin. Ja milläs välineillä sinne hirvimetsälle lähdettiin? Vai kokeiltiinko vain ansalankoja ja tuliko jäniksestä vatsa viikoksi muka täyteen. Älkää viittikö. Juureksissa ja viljassa on hyötysuhde paras sen ajan välineillä.
Ja lisään vielä, että jokainen voi käydä kokeilemassa miten onnistuu tuuralla se avannon hakkaaminen jäähän talvella ja siinähän onkin miettimistä miten sieltä kalaa saadaan ja kun koko päivän palelet pakkasessa on energiahävikki huima. Siinä todellakin saat toivoa, että kotona on emäntä keittänyt puuroa tai on sitä kaskinaurista syötäväksi.
Nyt puhutaan ajasta ennen maanviljelyn yleistymistä eli viljaa siihen puuroonkaan ei ollut ellei sattunut löytämään jyväsen sieltä ja toisen täältä. Talvella vieläkin heikommin. Vai haettiinko sinun käsityksesi mukaan puuroainekset silloin puodista ja perhekunnan puolukat napattiin näppärästi käyttöön pakastimesta :DDDDDD
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten suomessa mutta ainakin keskiajan englannissa lordi omisti maat ja metsät. Tavikset eli talonpojat, kyläläiset eivät saaneet metsästää sieltä mitään.
Suomessa pääsääntöisesti ei ole ollut noin. Etenkin pienriistaa on kyllä saanut metsästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen voi käydä mato-ongen kanssa kokeilemassa miten helppoa järvestä on saada kalaa. Ei todellakaan ole mikään helppo juttu vaikka olisi valmiit nykyaikaiset välineet käytössä. Nälkä kurnisi vatsassa useimpina päivinä. Ei riitä pari pientä ahventa perheen ruokkimiseen.
Kun on kalastettu oikeasti ruoanhankintamielessä, on käytetty onkea tehokkaampia vehkeitä: verkkoja, rysiä, nuottia ym.
Kalan tehtävä ravinnossa ei ole ollut täyttää vatsaa, vaan siitä on saatu proteiinia.
Kyllä silti jos on sopivat välineet, voi koukkukalastajakin saada kunnolla kalaa. Lapsuudessani pidettiin kesällä pitkääsiimaa, ja kalaa tuli niin että rupesi välillä jo kyllästyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä, että jokainen voi käydä kokeilemassa miten onnistuu tuuralla se avannon hakkaaminen jäähän talvella ja siinähän onkin miettimistä miten sieltä kalaa saadaan ja kun koko päivän palelet pakkasessa on energiahävikki huima. Siinä todellakin saat toivoa, että kotona on emäntä keittänyt puuroa tai on sitä kaskinaurista syötäväksi.
Kun se avanto on sinne kerran tehty, voi käydä availemassa sitä niin ettei se mene kokonaan heti umpeen. Kun käyttää verkkoja, kyllä sieltä kalaa tulee. Ei tarvitse palella odottelemassa, kuten vaikka pilkkiessä. Verkkojen lasku ja nosto käy ihan työstä, ja kun sopivaa tahtia tekee, ei tule vilu.
Käväisepä joskus kalastusmuseossa. Kyllä ennenkin on osattu: http://www.kalastusmuseo.fi/kalastuksenhistoriaa/historiaa.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalastusmuseon julkaisusta "Puukoukusta trooliin-Suomalaisen kalastuksen 10 000 vuotta"
”Erätalous oli talonpoikien suunnitelmallista kausiluonteista toimintaa kaukana kotoa sijaitsevilla nautinta-alueilla, joilla kalastettiin ja metsästettiin. Erää käytiin ainakin kaksi kertaa vuodessa ja erässä viivyttiin viikkokausia. Eräkalastuksen pyyntivälineinä olivat verkot, pikkunuotat ja koukut. Myös liistekatiskoita on ollut eräsijojen kalanpyydyksinä. Pohjois-Suomen järvien eräkalastuksessa oli varsinkin hauenpyynnillä erittäin suuri merkitys. Vähärasvaisena kalana hauki oli helppo ulkokuivata kapakalaksi, jollaisena sitä oli hyvä kuljettaa ja säilyttää eräaitassa. Kapahauki oli rahanarvoinen tuote, jota käytettiin veronmaksuvälineenäkin.”
”Keskiajalla Savon ja Karjalan muikkuvedet olivat kaukokalastuksen kohteita. Kala vaikutti osaltaan Järvi-Suomen asutuksen vakiintumiseen ja oli läpi vuosisatojen omavaraistalouden eräs kulmakivi. Muikunpyynnistään laajalti tunnettu Saimaan Puruvesi oli keskiajan lopulta 1800-luvulle asti Laatokan ja Vuoksen Karjalan kalastajien erä- eli kaukonautinta-alue. Tärkeimpänä pyynnin kohteena Puruvedellä lienee ollut silloin, kuten myöhemminkin, muikku. Pääpyydyksinä tässä kaukopyynnissä olivat nuotat, joita oli siellä 1500-luvulla ilmeiseti enemmän kuin missään muualla Suomen järvillä. Vuonna 1543 Puruvedellä kerrotaan olleen pyynnissä 404 piennuottaa ja 15 suurnuottaa.”
”Omavaraistalouden aikana harjoitettiin lähestulkoon kaikissa järvien rantakylissä nuottausta, ja erilaiset rysät, merrat, siimapyydykset ja liistekatiskat kuuluivat yhä 1900-luvun alkupuolella yleisesti järvenrantatalouksien kalustoon.”
Miksi sitten oli viljan katovuosina nälänhätiä vaikka luonnostakin saatiin ravintoa:
-Vaikka kala ym. oli osa ravintoa, niitä ei voitu yhtäkkiä hankkia jostain niin paljon lisää että niillä olisi voitu korvata menetetty osuus ravinnosta
-Katovuodet vaikuttivat myös riista- ja kalakantoihin ja odottamattomat sääilmiöt vaikeuttivat pyyntiä, varsinkin jos katovuosia tuli useita peräkkäin kuten pahimpina nälkävuosina
-Kuten jo mainittiin, jos ravinto oli jo ehtinyt käydä vähiin ei todennäköisesti jaksanut harjoittaa fyysisesti vaativaa perinteistä pyyntiä
-Myöhempinä vuosisatoina liikapyynti ja leviävä asutus vähensivät riista- ja kalakantoja. Kuitenkin eränkäynti on säilynyt Suomessa hyvin pitkään ja paikoin ihan nykypäivään asti maanviljelyn ohella merkittävänä ravinnon lisänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suolasilakka oli rannikon lähellä todellinen pelastus. Aikakirjoista tehty tutkimuskin kertoo että länsirannikolla oli hyödyllistä saada kaksoset, todennäköisesti lapset jäivät eloon. Sisämaassa taas se oli epäedullista huonon ravinnonsaannin takia.
Näinhän se on, että rannikolla ja mm. merkittäiven lohijokien läheisyydessä kalalla oli suuri merkitys hengissä pysymiseen. Myytti sen sijaan on, että järvikalastus oli ollut runsauden sarvi. Totta kai niistä kalastettiin ja kalaa syötiin, mutta ei muuta sitä asiaa, että viljelykasvit olivat se, millä elettiin.
Ensin pitäisi kyllä määritellä, milloin on ollut se entisaika.
Kyllä on ollut sekin aika, että täällä on eletty metsästyksellä ja kalastuksella aika pitkälti. Väestö tosin oli paljon pienempi kuin nykyään, sillä noilla konstein ei nykyinen väkimäärä pärjäisi. Tärkein metsästettävä on monin paikoin ollut hylje, mutta hirvillä lienee ollut paljon merkitystä myös, kun niitä taiteessa niin paljon esiintyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä, että jokainen voi käydä kokeilemassa miten onnistuu tuuralla se avannon hakkaaminen jäähän talvella ja siinähän onkin miettimistä miten sieltä kalaa saadaan ja kun koko päivän palelet pakkasessa on energiahävikki huima. Siinä todellakin saat toivoa, että kotona on emäntä keittänyt puuroa tai on sitä kaskinaurista syötäväksi.
Kun se avanto on sinne kerran tehty, voi käydä availemassa sitä niin ettei se mene kokonaan heti umpeen. Kun käyttää verkkoja, kyllä sieltä kalaa tulee. Ei tarvitse palella odottelemassa, kuten vaikka pilkkiessä. Verkkojen lasku ja nosto käy ihan työstä, ja kun sopivaa tahtia tekee, ei tule vilu.
Käväisepä joskus kalastusmuseossa. Kyllä ennenkin on osattu: http://www.kalastusmuseo.fi/kalastuksenhistoriaa/historiaa.html
Jos se järvi ei ole ihan vieressä... Käypä nyt kokemassa niitä verkkoja kymmenien kilometrien päässä, pikku lampareessa, kävellen.. Eikä kaikki vedet ole mitään rikkaita kalavesiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta lihan osuus ruokavaliosta riippuu ihan siitä, mitä ajanjaksoa ja paikkaa tarkastellaan. Alkuunhan täällä oltiin metsästäjä-keräilijöitä ja saamelaiset eli lähes täysin eläinperäisellä ravinnolla pitkälti viime vuosisadalle saakka -siis 1900-luvulle.
Kun ihmisiä oli vähän, kalaa riitti kaikille. Täältähän vietiinkin suunnattomia määriä esim. lohta keski-Euroopan pöytiin keskiajalla, kirkon paastosääntjen takia. Eikä kukaan tietenkään asunut missään missä ei ollut vettä, kun joku tuolla yllä ehdotti että "kalaa oli jos järvi oli lähellä". Kun väkeä oli vähän, hyvä asuinpaikka riitti kyllä kaikille.
Ennen kanojen tuloa Suomeen syötiin keväällä runsaasti linnunmunia, sitä varten tehtiin erikseen telkille pönttöjä. Jätettiin aina yksi muna siemeneksi ja kerättiin loput.
Näillä leveysasteilla ja meidän maaperässä viljan viljely on oikeastaan aika typerää. Ainakin näillä lämpösummilla, keskiajan lämpökaudella saattoi olla toisin. Kaskiviljely, jota harrastettiin pitkään, oli huomattavan vähäsatoista ja tehotonta, eikä lajikkeetkaan tietenkään olleet tuotoltaan mitään nykyaikaisiin verrattuna.
KIITOS, tässä on juuri niitä ajatuksia puettuna järkeväksi tekstiksi, mitä päässäni on pyörinyt! Maanviljely on näillä leveysasteilla todellakin vähän outo valinta PÄÄASIALLISEKSI ravinnoksi. Siksi tuntuu käsittämättömältä, että se muka olisi ollut niinkin ylikorostuneena ruokavaliossa kuin mitä yleisesti on haluttu sanoa, ja ettei ruokapöydissä olisi tosiaan ollut lihaa tai kalaa kuin jouluna.
En siis ole väittänyt, toisin kuin täällä moni sanoo minun sanoneen, että suomalaiset olisi syöneet VAIN lihaa tai kalaa. Olen asettanut kyseenalaiseksi vain sen väittämän, ettei ruokapöydissä olisi ollut niitä lähestulkoon ollenkaan; että olisi ollut vain pettua, jäkälää, kivikovaa ruisleipää ja homeista lanttua ja naurista. Perusteena se, ettei maanviljely siinä mittakaavassa ole näillä leveysasteilla järkevää tai ylipäätänsä edes riittävästi mahdollista (jatkuvat katovuodet).
AP
Voi jessus nämä jutut on typeriä. Suomalaiset ovat eläneet historiallisen ajan maanviljelyllä. Suomessa on elänäyt kivikaudella metsästäjäkeräilijöinä n. 50 000 ihmistä. Se maanviljely mahdollisti myöhemmin väkiluvun kasvun.
Ennen modernia maataloutta, lääketiedettä ja ehkäisyä käytännössä ravinnon saanti määritti väkiluvun. Väestö kasvoi siihen asti, kun ruokaa oli. Ihmispopulaatio vaihteli mm. säiden ja ruuan saatavuuden mukaan.
Mikä ihme Suomen elinkeno olisi voinut olla, jos ei maanviljely? Vai onko ap näitä tyyppejä, jotka kuvittelee, että kotieläimet kasvavat ilman ruokaa?
Oletko sinä yksi niistä idioottivegetaristeista, jotka tulevat joka ketjuun sönköttämään ettei Suomessa voisi kasvattaa eläimiä ilman soijarehua :D Suomessa lehmät ovat ihan perinteisesti syöneet ruohoa, joka kasvaa ihan viljelemättäkin. Pelkillä marjoilla ja sienillä eläneitä suomalaisia ei ole koskaan ollut, vaikka vegetaristit yrittävät niin jatkuvasti valehdella.
Kyllä maata piti entisaikoinakin muokata, äestää, ungata jne. Pelit ja pensselit entisaikoina (ennen 1930-luku) ovat olleet täysin erilaisia nykyaikaan verrattuna. Ei ole ollut traktoreita, ei kunnon työvälineitä, ei kaivureita jne, joilla olisi saatu ojat kaivettua metsistä pelloiksi raivatuilla alueilla.
Lannoittaminen lehmän lannallakin on tainnut valua pahimmillaan vain pois maasta, kun ei ole osattu ajoitusta. Ja tietotaidon vähyydestä johtuen myös sadot ja nurmet ovat olleet vähäiset. Lisäksi kasvinjalostusta ei ollut Suomessa kuin vasta kunnolla 1900-luvun alussa. Haastewtta on ollut monenlaista. Toki se on fakta, että ilman lehmiä suomalaisten esiintyvyys olisi huomattavasti pienempi. Niin tärkeä se on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Kaskiviljely, jota harrastettiin pitkään, oli huomattavan vähäsatoista ja tehotonta, eikä lajikkeetkaan tietenkään olleet tuotoltaan mitään nykyaikaisiin verrattuna.
Itse asiassa kaskiviljely oli tuottoisampaa kuin peltoviljely - mikäli oli kunnon huhta kaataa kaskeksi. Ongelmia tuli vasta, kun hyvät metsät oli jo kaadettu. Valtiovalta alkoi myös suhtautua kaskeamiseen nihkeästi, kun alkoi aika jolloin metsiä voitiin hyödyntää vientituotteiksi (sahatavara, terva).
Peltoviljely voi olla helpompaa alueilla, jotka ovat esim. vanhaa merenpohjaa ja sen takia suhteellisen tasaisia ja vähäkivisiä. Pellot pitää kuitenkin lannoittaa, missä on oma työnsa. Karjaa pidettiin pitkään lähinnä paskan takia ja toiseksi vetojuhtana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suolasilakka oli rannikon lähellä todellinen pelastus. Aikakirjoista tehty tutkimuskin kertoo että länsirannikolla oli hyödyllistä saada kaksoset, todennäköisesti lapset jäivät eloon. Sisämaassa taas se oli epäedullista huonon ravinnonsaannin takia.
Näinhän se on, että rannikolla ja mm. merkittäiven lohijokien läheisyydessä kalalla oli suuri merkitys hengissä pysymiseen. Myytti sen sijaan on, että järvikalastus oli ollut runsauden sarvi. Totta kai niistä kalastettiin ja kalaa syötiin, mutta ei muuta sitä asiaa, että viljelykasvit olivat se, millä elettiin.
Ensin pitäisi kyllä määritellä, milloin on ollut se entisaika.
Kyllä on ollut sekin aika, että täällä on eletty metsästyksellä ja kalastuksella aika pitkälti. Väestö tosin oli paljon pienempi kuin nykyään, sillä noilla konstein ei nykyinen väkimäärä pärjäisi. Tärkein metsästettävä on monin paikoin ollut hylje, mutta hirvillä lienee ollut paljon merkitystä myös, kun niitä taiteessa niin paljon esiintyy.
Jaahas, palstan paleo-sankari liittyi keskusteluun. Kyllä Suomessa on saattanut pari hullua nomadia elää tuolla kala-metsästys -linjalla, mutta viljan (ohra) viljely on alkanut Suomessa 4300 ennen ajanlaskun alkua. Eli kauan, kauan sitten. Viljan viljely ja lehmä ovat nostaneet väkilukuamme tässä kylmässä, pohjoisessa maassa.
Jos nyt viitsisit kerrankin katsoa sinne historian kirjaan päin, etkä loruilisi palstalla. Toinen ihan ok opus on vaikka Sapiens -kirja. Loppuu nämä Antti Heikkilä- ja mitä näitä muiden sankarien nimiä onkaan apinointi ja uskominen.
Syksyisin kyllä teurastettiin, mutta usein lähes kaikki lihat myytiin. Ne lihat, jotka otettiin itselle, laitettiin väkevään suolaveteen. Lihatiinut säilytettiin aitassa. Kevättä kohti liha, jos sitä vielä oli jäljellä, oli niin suolaista, että sitä piti ensin liottaa, ennen kuin siitä saattoi tehdä ruokaa. Myös kalaa suolattiin, tosin ei suolaveteen. Pikkukaloja kuivattiin toisinaan myös uunissa.
Muistan vielä omasta lapsuudestani ja nuoruudestani, että meillä ostettiin syksyllä joko pelkkä kinkku tai toisinaan puolikas possu. Suolaveden piti olla niin voimakasta, että peruna kellui pinnalla. Silloin lihat säilyivät pilaantumatta, vaikka pakkaset hellittivätkin keväällä eikä aitassa enää ollut kylmä. Samoin meillä suolattiin kalaa tai pitäisi kai sanoa graavattiin, ei suinkaan lohta vaan lahnaa, särkiä jne. Jouluksi hankittiin ehkä pala lohta graavikalaksi. Näin siis 50-60-luvulla duunariperheessä. Perunat, juurikasvit ja marjat saatiin omasta puutarhasta sekä metsästä poimimalla. Samoin sienet, jotka myös suolattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä, että jokainen voi käydä kokeilemassa miten onnistuu tuuralla se avannon hakkaaminen jäähän talvella ja siinähän onkin miettimistä miten sieltä kalaa saadaan ja kun koko päivän palelet pakkasessa on energiahävikki huima. Siinä todellakin saat toivoa, että kotona on emäntä keittänyt puuroa tai on sitä kaskinaurista syötäväksi.
Kun se avanto on sinne kerran tehty, voi käydä availemassa sitä niin ettei se mene kokonaan heti umpeen. Kun käyttää verkkoja, kyllä sieltä kalaa tulee. Ei tarvitse palella odottelemassa, kuten vaikka pilkkiessä. Verkkojen lasku ja nosto käy ihan työstä, ja kun sopivaa tahtia tekee, ei tule vilu.
Käväisepä joskus kalastusmuseossa. Kyllä ennenkin on osattu: http://www.kalastusmuseo.fi/kalastuksenhistoriaa/historiaa.html
Jos se järvi ei ole ihan vieressä... Käypä nyt kokemassa niitä verkkoja kymmenien kilometrien päässä, pikku lampareessa, kävellen.. Eikä kaikki vedet ole mitään rikkaita kalavesiä.
No Suomessa on kyllä käytännössä kaikkialla asuttu vesien lähellä. Varsinkin ennen maanviljelyksen alkua, mutta sen jälkeenkin. On vaikea löytää todella vähävetistä paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suolasilakka oli rannikon lähellä todellinen pelastus. Aikakirjoista tehty tutkimuskin kertoo että länsirannikolla oli hyödyllistä saada kaksoset, todennäköisesti lapset jäivät eloon. Sisämaassa taas se oli epäedullista huonon ravinnonsaannin takia.
Näinhän se on, että rannikolla ja mm. merkittäiven lohijokien läheisyydessä kalalla oli suuri merkitys hengissä pysymiseen. Myytti sen sijaan on, että järvikalastus oli ollut runsauden sarvi. Totta kai niistä kalastettiin ja kalaa syötiin, mutta ei muuta sitä asiaa, että viljelykasvit olivat se, millä elettiin.
Ensin pitäisi kyllä määritellä, milloin on ollut se entisaika.
Kyllä on ollut sekin aika, että täällä on eletty metsästyksellä ja kalastuksella aika pitkälti. Väestö tosin oli paljon pienempi kuin nykyään, sillä noilla konstein ei nykyinen väkimäärä pärjäisi. Tärkein metsästettävä on monin paikoin ollut hylje, mutta hirvillä lienee ollut paljon merkitystä myös, kun niitä taiteessa niin paljon esiintyy.
Jaahas, palstan paleo-sankari liittyi keskusteluun. Kyllä Suomessa on saattanut pari hullua nomadia elää tuolla kala-metsästys -linjalla, mutta viljan (ohra) viljely on alkanut Suomessa 4300 ennen ajanlaskun alkua. Eli kauan, kauan sitten. Viljan viljely ja lehmä ovat nostaneet väkilukuamme tässä kylmässä, pohjoisessa maassa.
Jos nyt viitsisit kerrankin katsoa sinne historian kirjaan päin, etkä loruilisi palstalla. Toinen ihan ok opus on vaikka Sapiens -kirja. Loppuu nämä Antti Heikkilä- ja mitä näitä muiden sankarien nimiä onkaan apinointi ja uskominen.
Anteeksi, mutta en ole paleosankari :) Tänään on ruokalistallani ollut mm. paahtoleipää ja appelsiinimarmeladia.
Viljan viljely on voinut alkaa tuolloin, mutta ensinnäkin täällä on ollut porukkaa paljon kauemmin, ja toisekseen se mitää muutama harva tekee jossakin maan lounaisimmissa osissa, ei ole väestön suurimman osan elinkeino vielä pitkään aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän vuosi tuo ”entisaikaan” olisi?
Ja missäpäin (nyky) Suomea?
On meinaan aikalailla kiinni alueesta ja vuosisadasta.
Käytännössä koko Suomessa koska tahansa. Juureksista ja rukiista koostuvaa ruokavaliota ei ole isolla osalla ollut!
Leipäviljat, maitotaloustuotteet ja kala olivat ravinnon perusta 1930-luvulle asti. Kalan osuus oli selkeästi pienin.
Lihaa oli mahdollista syödä harvoin. Suurriistaa oli vähän, lehmien teuraspainot olivat pieniä ja huomattava osa teuraskarjasta myytiin parempiosaisille. Harvalla oli mahdollisuus syöttää useita sikoja vielä 1800-luvun lopulla - viljallahan ne lihotettiin.
Käytännössä ruis, ohra, peruna tai nauris ja piimä olivat ruokatalouden perusta. Lihaa voitiin syödä juhlapäivinä tai sunnuntaisin. Kalaa käytettiin lähinnä särpimenä - parhaillaan ehkä 100g/hlö/vuorokausi poislukien rannikoiden, Lapin ja suurimpien järvien kalastajat. Tavallisen kansan
ravitsemusta on tutkittu jo esim 1800-luvun lopulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä, että jokainen voi käydä kokeilemassa miten onnistuu tuuralla se avannon hakkaaminen jäähän talvella ja siinähän onkin miettimistä miten sieltä kalaa saadaan ja kun koko päivän palelet pakkasessa on energiahävikki huima. Siinä todellakin saat toivoa, että kotona on emäntä keittänyt puuroa tai on sitä kaskinaurista syötäväksi.
Kun se avanto on sinne kerran tehty, voi käydä availemassa sitä niin ettei se mene kokonaan heti umpeen. Kun käyttää verkkoja, kyllä sieltä kalaa tulee. Ei tarvitse palella odottelemassa, kuten vaikka pilkkiessä. Verkkojen lasku ja nosto käy ihan työstä, ja kun sopivaa tahtia tekee, ei tule vilu.
Käväisepä joskus kalastusmuseossa. Kyllä ennenkin on osattu: http://www.kalastusmuseo.fi/kalastuksenhistoriaa/historiaa.html
Jos se järvi ei ole ihan vieressä... Käypä nyt kokemassa niitä verkkoja kymmenien kilometrien päässä, pikku lampareessa, kävellen.. Eikä kaikki vedet ole mitään rikkaita kalavesiä.
No Suomessa on kyllä käytännössä kaikkialla asuttu vesien lähellä. Varsinkin ennen maanviljelyksen alkua, mutta sen jälkeenkin. On vaikea löytää todella vähävetistä paikkaa.
Ja mitä yrität sanoa? Yritätkö väittää, että kala olisi ollut jotenkin erityinen proteiinin lähde suomalaisessa ruokavaliossa? Ei ole ollut. Proteiini on saatu viljasta, lehmän maidosta, palkokasveista ym. Mikään koko Suomen juttu kalastus ei ole ollut. Rannikoilla juu, mutta ei sisämaassa. Mietipä, mitä kaikkea jo pelkkään ruuan saamiseen on tarvittu. Ei siinä aleta miettimään vaikeimman kautta, vaan optimoidaan, että pysytään hengessä talvipakkasella.
Jokainen voi käydä mato-ongen kanssa kokeilemassa miten helppoa järvestä on saada kalaa. Ei todellakaan ole mikään helppo juttu vaikka olisi valmiit nykyaikaiset välineet käytössä. Nälkä kurnisi vatsassa useimpina päivinä. Ei riitä pari pientä ahventa perheen ruokkimiseen.