Lue keskustelun säännöt.
Korona-aika ja epätoivo
22.11.2020 |
Olen riskiryhmäläinen, ollut eristyksissä helmikuun puolivälistä alkaen ja nyt alkaa jo epätoivo hiipiä mieleen, kun miettii, kuinka korona vain jatkuu ja jatkuu eikä loppua näy...Rokotetta en uskalla ottaa, sitten kun tulee saataville, koska en luota sen turvallisuuteen eli huonot vaihtoehdot :/ Olen onneksi eläkkeellä joten eristäytyminen on fyysisesti mahdollista, mutta henkisesti alkaa ottaa todella koville. Sairastin masennusta jo ennen pandemiaa.
Miten te muut riskiryhmäläiset henkisesti jaksatte?
Kesällä olo helpompaa kun oli sentään valoisaa ja pystyi olla välillä ulkona ja ajattelin, että ehkä talven tullen helpottaa mutta ei, tartunnat vain nousevat nousemistaan, hallitus välttelee vastuuta eli delegoi sen muille tahoille ja pää leviää kun juuri ketään ei voi taudin pelossa nähdä
Kommentit (108)
Onnekkaita ovat ne riskiryhmäläiset, joiden on mahdollista eristäytyä. Perheellisillä työssäkäyvillä riskiryhmäläisillä ei tätä mahdollisuutta usein ole. Jos yhteiskunnalta vain löytyisi halua, voitaisiin heille luoda tilapäinen lomautuksen kaltainen järjestelmä. Riskiryhmäläiset työttömyysturvan varaan ja tilalle nuori, terve sijainen, jonka mielestä korona on vain flunssa. Rokotteet ovat tuloillaan, joten järjestelyn ei tarvitsisi edes olla kovin pitkäkestoinen.
Rahaa ja mielenkiintoa poliitikoilla riittää kyllä yritysten tukemiseen, mutta ei siihen, että pelastettaisiin riskiryhmäläisiä lasten isiä ja äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on hyvä aika tosiaan olla työttömänä/eläkkeellä, varsinkin jos asu yksin eikä ole pakko olla kontakteissa. Valitettavasti läheskään kaikki riskiryhmäläiset eivät ole yhtä onnekkaita
Olen minäkin epätoivoinen enkä ole millään tavalla edes riskiryhmää, mutta läheisissä on riskiryhmäläisiä. Kaipaan sitä vapautta ja matkustelua, kaipaan todella paljon aikaa ennen koronaa. Tämä on suoraan sanottuna ihan todella syvältä p*rseestä. Kyllä moni ihminen masentuu tämän takia, se on selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap. Mulle on tullut kisaväsymys ja olen ryhtynyt ottamaan riskejä, maltillisia sellaisia. Yritän aina suhteuttaa hyödyn ja riskin (esim tapasin pikkuveljeäni perheineen). Mutta juu, tilanne ahdistaa ja herättää myös vihaa.
'Suojellaan riskiryhmiä'. Tämähän ei näy käytännössä mitenkään, on pelkkää sananhelinää.
Miten sinusta pitäisi suojella paremmin riskiryhmiä kuin nyt? Se perustuu kai kuitenkin siihen, että riskiryhmät eristäytyvät muista samaan tapaan kuin sairastuneet. Suosittelen kyllä liikkumaan ulkona, jos asuu lähiössä tai taajaman ulkopuolella, kuten moni suomalainen.
Aktiivinen pelontunne ja ahdistus ovat luonnollisia reaktioita tilanteeseen, mutta raskaita seuralaisia ja siksi voisi etsiä keskusteluapua tai self helpiä.
Onko pitkäaikaisoireellisia tullut samassa suhteessa nyt syksylläkin eli kevättä enemmän vai painottuiko kevääseen?
Valitettavasti kuka vaan meistä voi koska vaan saada väsymysoireyhtymän muidenkin virusten jälkitautina.
Miten riskiryhmäläisiä pitäisi suojella paremmin kuin nyt? Esim siten, että heidän tai heidän perheenjäsentensä ei tarvitse käydä töissä vaan saavat täyden palkan eristäytymällä kotiinsa menettämättä silti työpaikkaansa. Esim siten, että he saavat yhteiskunnan toimesta kunnollisia hengityssuojaimia, joilla voivat suojata itsensä, jos edellinen ehdotukseni ei ole mahdollinen. Tai vaikka siten, että hoidetaan epidemia niin, että tartuntaluvut ovat lähellä nollaa, jolloin riskiryhmäläisten ei edes tarvitse eristäytyä (vrt Uusi-Seelanti).
Mua ei huoleta oma tilanteeni, koska mulla on etätyö ja hyvä palkka, jolla voin kustantaa kotiinkujetuspalvelut. Moni muu riskiryhmään kuuluva tai sellaisen perheenjäsen ei ole yhtä hyvässä asemassa. Kaverillani on kotona syöpähoidoissa käyvä mies, mutta kaverini joutuu edelleen käymään pienipalkkaisessa työssään. Hänellä ei ole varaa kunnollisiin hengityssuojaimiin vaan joutuu käyttämään kangasmaskia. Jatkuvasti pelkäämään, että vie koronaviruksen kotiin ja tartuttaa puolisonsa.
Ei tietenkään valtio voi tuollaista tehdä, joku suhteellisuudentaju olisi hyvä. Kaverisi voi irtisanoutua, etsiä uutta työtä jne. Todella kamala tilanne.
Irtisanoutumisesta aiheutuu karenssi. Yli 50-vuotiaan mahdollisuudet löytää uutta työtä, jossa ei olisi riskiä altistua koronavirukselle, on erittäin huonot. Kun yli 50-vuotiaiden mahdollisuudet löytää töitä on jo muutenkin huonot. Tässäkin tapauksessa toimisi hyvin se, että töistä saisi eräänlaista sapattivapaata ja yhteiskunta maksaisi toimeentulon siltä ajalta. Näin ei tarvitsisi luopua kokonaan työpaikastaan vaan voisi palata takaisin töihin kun tilanne on parempi.
Miten se työnantaja voi pitää tuollaisia työpaikkoja vapaana? Entä jos ne eivät asuisikaan kaksistaan vaan perheessä olisi myös lapsi? Silloin vesittyisi eristäytyminen, jos lapsi käy koulua vai sijoitetaanko lapsi vai sijoitetaanko sairas laitokseen?
Työnantaja palkkaisi sijaisen ihan samalla tavalla kuin palkkaisi sijaisen esimerkiksi äitiysloman ajaksi. Eihän työsuhteet pääty äitiyslomalle jäämiseenkään vaan työntekijä palaa äitiysloman tai hoitovapaan jälkeen takaisin töihin. Jollain konstillahan työnantajat pystyvät tämänkin hanskaamaan.
Jos perheessä on koululaisia, tietenkään silloin eristäytyminen ei onnistu. Paitsi jos tällaisissa tapauksissa lapsi voisi olla etäopetuksessa. Mun mielestä pitäisi kuitenkin tehdä sellaisia päätäksiä ja ratkaisuja, jotka tarjoaisivat riskiryhmiin kuuluville mahdollisimman hyvät vaihtoehdot. Ihmiset ja perheet ovat erilaisia, joten yhdelle hyvä ratkaisu ei toimi toisella, mutta se ei saisi olla syy siihen, että ei anneta kenellekään työssäkäyvälle, jolla ei ole etätyömahdollisuutta, mahdollisuutta eristäytyä. Kun nyt epidemian kukistamisen sijasta halutaan vain riskiryhmien eristäytyvän muista ihmisistä, silloin pitäisi tarjota sellaisia vaihtoehtoja, että eristäytyminen on myös mahdollista.
Työnantajat ovat helisemässä muutenkin.
Jos ei voi tehdä työtä, irtisanoutuu. Työkkäri ja toimeentulotuki on jo olemassa, koronaa tai ei.388
Vierailija kirjoitti:
Olen minäkin epätoivoinen enkä ole millään tavalla edes riskiryhmää, mutta läheisissä on riskiryhmäläisiä. Kaipaan sitä vapautta ja matkustelua, kaipaan todella paljon aikaa ennen koronaa. Tämä on suoraan sanottuna ihan todella syvältä p*rseestä. Kyllä moni ihminen masentuu tämän takia, se on selvää.
Matkustelu ja kapakassa istuminenko ne ovat ne suurimmat "harrastukset" suomenmaassa?
Uskoisi aikuisen, tervejärkisen ihmisen pystyvän luopumaan joistakin asioista elämässään jos niistä aiheutuu terveysriski itselle tai muille ja vieläpä ilman masennusta tai muita mielenterveysongelmia.
Hieman lapselliselta tuntuu ajatus, en pääse matkustelemaan, joten masennun enkä kyllä ajatellut muuttaa mielenmaisemaani tai harrastuskohteitani mihinkään vähemmän vaaralliseen.
Ellen saa matkustella, enkä juopotella kapakassa, istun mieluummin sormi persessä kotona masentumassa ja tähän perään itkupotkuraivarit.
Kuin pikkulapset joilta on viety hiekkaalaatikolla lelu. Mut kun mä haluuuuuuuuuuuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen minäkin epätoivoinen enkä ole millään tavalla edes riskiryhmää, mutta läheisissä on riskiryhmäläisiä. Kaipaan sitä vapautta ja matkustelua, kaipaan todella paljon aikaa ennen koronaa. Tämä on suoraan sanottuna ihan todella syvältä p*rseestä. Kyllä moni ihminen masentuu tämän takia, se on selvää.
Matkustelu ja kapakassa istuminenko ne ovat ne suurimmat "harrastukset" suomenmaassa?
Uskoisi aikuisen, tervejärkisen ihmisen pystyvän luopumaan joistakin asioista elämässään jos niistä aiheutuu terveysriski itselle tai muille ja vieläpä ilman masennusta tai muita mielenterveysongelmia.
Hieman lapselliselta tuntuu ajatus, en pääse matkustelemaan, joten masennun enkä kyllä ajatellut muuttaa mielenmaisemaani tai harrastuskohteitani mihinkään vähemmän vaaralliseen.
Ellen saa matkustella, enkä juopotella kapakassa, istun mieluummin sormi persessä kotona masentumassa ja tähän perään itkupotkuraivarit.
Kuin pikkulapset joilta on viety hiekkaalaatikolla lelu. Mut kun mä haluuuuuuuuuuuun
Mikä sinä olet arvoimaan muiden mielenterveysresursseja? Jos oma jaksamisesi on rautainen, ei kaikilla muilla siitä huolimatta ole samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse tarkka koronaturvallisuuden kanssa, tauti ja tämä tilanne on vakava. Ymmärrän pelon ja ahdistuksen.
MUTTA ap. Tämä tilanne menee ohi. Vuosi tai pari vielä.
Luulen että sinulla on nyt masennus taas ottanut vallan, ja kuten täällä muutkin ovat sanoneet, hae apua.
Mitkä asiat sinua ilahduttivat ennen? Tai voisitko keksiä uusia ilahduttavia asioita? Opetella jonkun uuden taidon, tai elvyttää vanhan.
Voit aivan hyvin tavata läheisiäsi ja ystäviäsi ulkona esim. pitkän kävelylenkin merkeissä. Sääkin on vain pukeutumiskysymys. Voit käydä esim. torilla ja ulkona torikahveilla. Tai vaeltaa laavulle ja juoda kahvit siellä.
Älä anna, kuitenkaan, pelon estää elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap. Mulle on tullut kisaväsymys ja olen ryhtynyt ottamaan riskejä, maltillisia sellaisia. Yritän aina suhteuttaa hyödyn ja riskin (esim tapasin pikkuveljeäni perheineen). Mutta juu, tilanne ahdistaa ja herättää myös vihaa.
'Suojellaan riskiryhmiä'. Tämähän ei näy käytännössä mitenkään, on pelkkää sananhelinää.
Miten sinusta pitäisi suojella paremmin riskiryhmiä kuin nyt? Se perustuu kai kuitenkin siihen, että riskiryhmät eristäytyvät muista samaan tapaan kuin sairastuneet. Suosittelen kyllä liikkumaan ulkona, jos asuu lähiössä tai taajaman ulkopuolella, kuten moni suomalainen.
Aktiivinen pelontunne ja ahdistus ovat luonnollisia reaktioita tilanteeseen, mutta raskaita seuralaisia ja siksi voisi etsiä keskusteluapua tai self helpiä.
Onko pitkäaikaisoireellisia tullut samassa suhteessa nyt syksylläkin eli kevättä enemmän vai painottuiko kevääseen?
Valitettavasti kuka vaan meistä voi koska vaan saada väsymysoireyhtymän muidenkin virusten jälkitautina.
Miten riskiryhmäläisiä pitäisi suojella paremmin kuin nyt? Esim siten, että heidän tai heidän perheenjäsentensä ei tarvitse käydä töissä vaan saavat täyden palkan eristäytymällä kotiinsa menettämättä silti työpaikkaansa. Esim siten, että he saavat yhteiskunnan toimesta kunnollisia hengityssuojaimia, joilla voivat suojata itsensä, jos edellinen ehdotukseni ei ole mahdollinen. Tai vaikka siten, että hoidetaan epidemia niin, että tartuntaluvut ovat lähellä nollaa, jolloin riskiryhmäläisten ei edes tarvitse eristäytyä (vrt Uusi-Seelanti).
Mua ei huoleta oma tilanteeni, koska mulla on etätyö ja hyvä palkka, jolla voin kustantaa kotiinkujetuspalvelut. Moni muu riskiryhmään kuuluva tai sellaisen perheenjäsen ei ole yhtä hyvässä asemassa. Kaverillani on kotona syöpähoidoissa käyvä mies, mutta kaverini joutuu edelleen käymään pienipalkkaisessa työssään. Hänellä ei ole varaa kunnollisiin hengityssuojaimiin vaan joutuu käyttämään kangasmaskia. Jatkuvasti pelkäämään, että vie koronaviruksen kotiin ja tartuttaa puolisonsa.
Ei tietenkään valtio voi tuollaista tehdä, joku suhteellisuudentaju olisi hyvä. Kaverisi voi irtisanoutua, etsiä uutta työtä jne. Todella kamala tilanne.
Irtisanoutumisesta aiheutuu karenssi. Yli 50-vuotiaan mahdollisuudet löytää uutta työtä, jossa ei olisi riskiä altistua koronavirukselle, on erittäin huonot. Kun yli 50-vuotiaiden mahdollisuudet löytää töitä on jo muutenkin huonot. Tässäkin tapauksessa toimisi hyvin se, että töistä saisi eräänlaista sapattivapaata ja yhteiskunta maksaisi toimeentulon siltä ajalta. Näin ei tarvitsisi luopua kokonaan työpaikastaan vaan voisi palata takaisin töihin kun tilanne on parempi.
Miten se työnantaja voi pitää tuollaisia työpaikkoja vapaana? Entä jos ne eivät asuisikaan kaksistaan vaan perheessä olisi myös lapsi? Silloin vesittyisi eristäytyminen, jos lapsi käy koulua vai sijoitetaanko lapsi vai sijoitetaanko sairas laitokseen?
Työnantaja palkkaisi sijaisen ihan samalla tavalla kuin palkkaisi sijaisen esimerkiksi äitiysloman ajaksi. Eihän työsuhteet pääty äitiyslomalle jäämiseenkään vaan työntekijä palaa äitiysloman tai hoitovapaan jälkeen takaisin töihin. Jollain konstillahan työnantajat pystyvät tämänkin hanskaamaan.
Jos perheessä on koululaisia, tietenkään silloin eristäytyminen ei onnistu. Paitsi jos tällaisissa tapauksissa lapsi voisi olla etäopetuksessa. Mun mielestä pitäisi kuitenkin tehdä sellaisia päätäksiä ja ratkaisuja, jotka tarjoaisivat riskiryhmiin kuuluville mahdollisimman hyvät vaihtoehdot. Ihmiset ja perheet ovat erilaisia, joten yhdelle hyvä ratkaisu ei toimi toisella, mutta se ei saisi olla syy siihen, että ei anneta kenellekään työssäkäyvälle, jolla ei ole etätyömahdollisuutta, mahdollisuutta eristäytyä. Kun nyt epidemian kukistamisen sijasta halutaan vain riskiryhmien eristäytyvän muista ihmisistä, silloin pitäisi tarjota sellaisia vaihtoehtoja, että eristäytyminen on myös mahdollista.
Työnantajat ovat helisemässä muutenkin.
Jos ei voi tehdä työtä, irtisanoutuu. Työkkäri ja toimeentulotuki on jo olemassa, koronaa tai ei.388
Työnantajat ovat helisemässä siksi, että nykytilanteessa työntekijöiden poissaoloja on enemmän kuin normaalisti. Pienimmästäkin oireesta pitää jäädä kotiin ja jos työntekijä altistuu koronavirukselle, on mentävä testiin ja odotettava kotona ainakin se aika, että testitulos valmistuu. Jostain syystä tämä on tilanne, jolle ei edes haluta tehdä yhtään mitään. "Uusi normaali", joka työnantajienkin on pakko vaan hyväksyä. Vaihtoehto, että epidemian leviämistä ihan tosissaan alettaisiin estää ja saada tilanne sellaiseksi, että jokaisesta aivastuksesta ei tarvitsisi jäädä kotiin eikä Koronavilkkukaan piippailisi, on jostain syystä ei-toivottava vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sä haet muka mt-apua. Julkisille n kuukausien jonot ja jos vastaanotolle pääsee siellä on suomea taitamaton lääkäri, jolta jää kaikki vivahteet huomaamatta.
Nimim. Kokemustaon
Vierailija kirjoitti:
Olen itse tarkka koronaturvallisuuden kanssa, tauti ja tämä tilanne on vakava. Ymmärrän pelon ja ahdistuksen.
MUTTA ap. Tämä tilanne menee ohi. Vuosi tai pari vielä.
Luulen että sinulla on nyt masennus taas ottanut vallan, ja kuten täällä muutkin ovat sanoneet, hae apua.Mitkä asiat sinua ilahduttivat ennen? Tai voisitko keksiä uusia ilahduttavia asioita? Opetella jonkun uuden taidon, tai elvyttää vanhan.
Voit aivan hyvin tavata läheisiäsi ja ystäviäsi ulkona esim. pitkän kävelylenkin merkeissä. Sääkin on vain pukeutumiskysymys. Voit käydä esim. torilla ja ulkona torikahveilla. Tai vaeltaa laavulle ja juoda kahvit siellä.
Älä anna, kuitenkaan, pelon estää elämää.
Anna hänen olla just niin peloissaan, ärtynyt, pettynyt tai masentunut kuin huvittaa. Kun hän itse kyllästyy siihen, hän tekee asialle jotain.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/toksinen-positiivisuus-huolestuttaa…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perusterveet tuntuvat elävän jossain ihan eri todellisuudessa kuin riskiryhmään kuuluvat...Itse riskiryhmäläisenä tilaan ruoat ja lääkkeet netin kautta ja jos joudun menemään vaikka lääkäriin niin käytän ffp2 tai ffp3 maskia. Lenkillä käyn välillä, mutta vältän fyysisiä kontakteja. Läheisiä olen muutaman kerran tavannut tämän vuoden aikana. Raskasta on kieltämättä henkisesti, mutta onneksi olen kotona viihtyää sorttia ja yritän elää päivä kerrallaan ja miettiä, että ei tämä tilanne ikuisesti voi kestää, ehkä joskus ensi kesänä viimeistään helpottaa
Kaikilla riskiryhmäläisillä ei ole mahdollisuutta eristäytyä. Itse kuulun kahteen eri riskiryhmään ja silti joudun käymään töissä lasten parissa. Työpaikallani on ollut jo monta tartuntaa. Minulla on kaksi ala-ikäistä lasta, joten en voi vain jäädä kotiin. Te olette onnellisessa asemassa, jotka voitte olla kotona. Kaikilla ei ole asiat niin hyvin.
Lääkityksen turvin olen pärjännyt kotona ja onneksi välillä pääsee lenkille. Apua en voi hakea, koska korona on levinnyt joka puolelle ja pelottaa, että saisin sen mahdollisesti hoitavalta taholta, alueella missä asun, on koronalle voinut altistua esim keskussairaalassa, miksi ei sitten psykiatrin/psykologin vastaanotolla? Ehkä pelkoni ja ahdistukseni on tilanteeseen nähden liiallista, mutta koska tiedostan, että hengenlähtö voi olla tosiasia jos koronan saan, niin en näe muuta vaihtoehtoa kuin eristäytymisen toistaiseksi. Kotona keksin kyllä tekemistä ja aika ei tule pitkäksi, mutta onhan tämä tilanne aivan per:seestä ja kolmas aalto vielä ilmeisesti tulossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen minäkin epätoivoinen enkä ole millään tavalla edes riskiryhmää, mutta läheisissä on riskiryhmäläisiä. Kaipaan sitä vapautta ja matkustelua, kaipaan todella paljon aikaa ennen koronaa. Tämä on suoraan sanottuna ihan todella syvältä p*rseestä. Kyllä moni ihminen masentuu tämän takia, se on selvää.
Matkustelu ja kapakassa istuminenko ne ovat ne suurimmat "harrastukset" suomenmaassa?
Uskoisi aikuisen, tervejärkisen ihmisen pystyvän luopumaan joistakin asioista elämässään jos niistä aiheutuu terveysriski itselle tai muille ja vieläpä ilman masennusta tai muita mielenterveysongelmia.
Hieman lapselliselta tuntuu ajatus, en pääse matkustelemaan, joten masennun enkä kyllä ajatellut muuttaa mielenmaisemaani tai harrastuskohteitani mihinkään vähemmän vaaralliseen.
Ellen saa matkustella, enkä juopotella kapakassa, istun mieluummin sormi persessä kotona masentumassa ja tähän perään itkupotkuraivarit.
Kuin pikkulapset joilta on viety hiekkaalaatikolla lelu. Mut kun mä haluuuuuuuuuuuun
Vanvassa istuu ajatus, että masennus on oma valinta. Edellä kirjoittajan kaltaisia on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Olen riskiryhmää ja menen juosten hakemaan rokotteen kun sellaisen saa. Muuten olen tehnyt etätöitä, tilannut netin kautta ruuat ja tavarat. Ei ahdista yhtään.
Teillä on kova usko tuohon kiireessä ja MUUTAMASSA KUUKAUDESSA kyhättyyn rokotteeseen!
Huh huh.
-------------
-------------
Rokotteen kehittäminen on pitkä ja kallis prosessi. Ennen kuin rokote tulee markkinoille, se on käynyt läpi keskimäärin 10–15 vuoden tutkimus- ja kehitystyön.
http://www.rokote.fi/tietoa-rokotteista/miten-rokotteita-tutkitaan/
------
Uuden rokotteen kehittäminen on monimutkainen ja pitkä prosessi, joka yleensä kestää 10–15 vuotta.
https://www.pfizer.fi/tutkimus/miten-rokotteita-kehitetaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen riskiryhmää ja menen juosten hakemaan rokotteen kun sellaisen saa. Muuten olen tehnyt etätöitä, tilannut netin kautta ruuat ja tavarat. Ei ahdista yhtään.
Teillä on kova usko tuohon kiireessä ja MUUTAMASSA KUUKAUDESSA kyhättyyn rokotteeseen!
Huh huh.
-------------
-------------Rokotteen kehittäminen on pitkä ja kallis prosessi. Ennen kuin rokote tulee markkinoille, se on käynyt läpi keskimäärin 10–15 vuoden tutkimus- ja kehitystyön.
http://www.rokote.fi/tietoa-rokotteista/miten-rokotteita-tutkitaan/------
Uuden rokotteen kehittäminen on monimutkainen ja pitkä prosessi, joka yleensä kestää 10–15 vuotta.
https://www.pfizer.fi/tutkimus/miten-rokotteita-kehitetaan
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ennemmin olen sisällä ja pelkään kuin painelen tuolla pelotta menemään ja saan koronan ja joudun sairaalaan/mahdollisesti kuolen. Pelko on luonnollinen reaktio aitoon uhkaan ja sellainen tämä uusi tuntematon virus on, joka voi tappaa sekä sairastuttaa pitkäaikaisesti myös perusterveen ihmisen. Mielestäni on luonnotonta ja epänormaalia, että on paljon ns denialisteja, joita ei yhtään pelota, sellainen on jotenkin epätervettä kun katsoo maailmalla, kuinka virus kylvää kuolemaa
Se pelko ei ole normaalia. Se estää sinua elämästä.
Tähän saa apua. Soita vaikka terveysasemalle aamulla.
Miksi koet tarvetta jankata asiasta? Oletko itse denialisti joka kieltää koko taudin olemassaolon tai pitää sitä "pelkkänä flunssana"?
Juuri tämä kommentti paljastaa ongelmasi. Nautit pelon mässäilystä. Vaadit myös muita elämään samoin. Heti, jos joku on eri mieltä, olet aggressiivisesti puolustuskannalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ennemmin olen sisällä ja pelkään kuin painelen tuolla pelotta menemään ja saan koronan ja joudun sairaalaan/mahdollisesti kuolen. Pelko on luonnollinen reaktio aitoon uhkaan ja sellainen tämä uusi tuntematon virus on, joka voi tappaa sekä sairastuttaa pitkäaikaisesti myös perusterveen ihmisen. Mielestäni on luonnotonta ja epänormaalia, että on paljon ns denialisteja, joita ei yhtään pelota, sellainen on jotenkin epätervettä kun katsoo maailmalla, kuinka virus kylvää kuolemaa
Se pelko ei ole normaalia. Se estää sinua elämästä.
Tähän saa apua. Soita vaikka terveysasemalle aamulla.
Miksi koet tarvetta jankata asiasta? Oletko itse denialisti joka kieltää koko taudin olemassaolon tai pitää sitä "pelkkänä flunssana"?
Juuri tämä kommentti paljastaa ongelmasi. Nautit pelon mässäilystä. Vaadit myös muita elämään samoin. Heti, jos joku on eri mieltä, olet aggressiivisesti puolustuskannalla.
Kukaan ei vaatisi muilta yhtään mitään, jos heillä itsellään olisi mahdollisuus välttyä altistumasta virukselle. Niin kauan, kun yhteiskunta ei tarjoa heille sellaista vaihtoehtoa, on ihan ymmärräettävää, että he ovat huolissaan.
- eri -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen minäkin epätoivoinen enkä ole millään tavalla edes riskiryhmää, mutta läheisissä on riskiryhmäläisiä. Kaipaan sitä vapautta ja matkustelua, kaipaan todella paljon aikaa ennen koronaa. Tämä on suoraan sanottuna ihan todella syvältä p*rseestä. Kyllä moni ihminen masentuu tämän takia, se on selvää.
Matkustelu ja kapakassa istuminenko ne ovat ne suurimmat "harrastukset" suomenmaassa?
Uskoisi aikuisen, tervejärkisen ihmisen pystyvän luopumaan joistakin asioista elämässään jos niistä aiheutuu terveysriski itselle tai muille ja vieläpä ilman masennusta tai muita mielenterveysongelmia.
Hieman lapselliselta tuntuu ajatus, en pääse matkustelemaan, joten masennun enkä kyllä ajatellut muuttaa mielenmaisemaani tai harrastuskohteitani mihinkään vähemmän vaaralliseen.
Ellen saa matkustella, enkä juopotella kapakassa, istun mieluummin sormi persessä kotona masentumassa ja tähän perään itkupotkuraivarit.
Kuin pikkulapset joilta on viety hiekkaalaatikolla lelu. Mut kun mä haluuuuuuuuuuuun
Vanvassa istuu ajatus, että masennus on oma valinta. Edellä kirjoittajan kaltaisia on paljon.
Ahaa, eli masennusta aiheuttaa ellei pääse matkustelemaan ja istumaan kapakassa :-)
Työnantaja palkkaisi sijaisen ihan samalla tavalla kuin palkkaisi sijaisen esimerkiksi äitiysloman ajaksi. Eihän työsuhteet pääty äitiyslomalle jäämiseenkään vaan työntekijä palaa äitiysloman tai hoitovapaan jälkeen takaisin töihin. Jollain konstillahan työnantajat pystyvät tämänkin hanskaamaan.
Jos perheessä on koululaisia, tietenkään silloin eristäytyminen ei onnistu. Paitsi jos tällaisissa tapauksissa lapsi voisi olla etäopetuksessa. Mun mielestä pitäisi kuitenkin tehdä sellaisia päätäksiä ja ratkaisuja, jotka tarjoaisivat riskiryhmiin kuuluville mahdollisimman hyvät vaihtoehdot. Ihmiset ja perheet ovat erilaisia, joten yhdelle hyvä ratkaisu ei toimi toisella, mutta se ei saisi olla syy siihen, että ei anneta kenellekään työssäkäyvälle, jolla ei ole etätyömahdollisuutta, mahdollisuutta eristäytyä. Kun nyt epidemian kukistamisen sijasta halutaan vain riskiryhmien eristäytyvän muista ihmisistä, silloin pitäisi tarjota sellaisia vaihtoehtoja, että eristäytyminen on myös mahdollista.