Lue keskustelun säännöt.
Korona-aika ja epätoivo
22.11.2020 |
Olen riskiryhmäläinen, ollut eristyksissä helmikuun puolivälistä alkaen ja nyt alkaa jo epätoivo hiipiä mieleen, kun miettii, kuinka korona vain jatkuu ja jatkuu eikä loppua näy...Rokotetta en uskalla ottaa, sitten kun tulee saataville, koska en luota sen turvallisuuteen eli huonot vaihtoehdot :/ Olen onneksi eläkkeellä joten eristäytyminen on fyysisesti mahdollista, mutta henkisesti alkaa ottaa todella koville. Sairastin masennusta jo ennen pandemiaa.
Miten te muut riskiryhmäläiset henkisesti jaksatte?
Kesällä olo helpompaa kun oli sentään valoisaa ja pystyi olla välillä ulkona ja ajattelin, että ehkä talven tullen helpottaa mutta ei, tartunnat vain nousevat nousemistaan, hallitus välttelee vastuuta eli delegoi sen muille tahoille ja pää leviää kun juuri ketään ei voi taudin pelossa nähdä
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ennemmin olen sisällä ja pelkään kuin painelen tuolla pelotta menemään ja saan koronan ja joudun sairaalaan/mahdollisesti kuolen. Pelko on luonnollinen reaktio aitoon uhkaan ja sellainen tämä uusi tuntematon virus on, joka voi tappaa sekä sairastuttaa pitkäaikaisesti myös perusterveen ihmisen. Mielestäni on luonnotonta ja epänormaalia, että on paljon ns denialisteja, joita ei yhtään pelota, sellainen on jotenkin epätervettä kun katsoo maailmalla, kuinka virus kylvää kuolemaa
En pelkää kuolemaa.
Jos sulle kuolema on ihan ok niin mikäs siinä, mutta minä en halua kuolla vielä 35v riskiryhmäläisenä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ennemmin olen sisällä ja pelkään kuin painelen tuolla pelotta menemään ja saan koronan ja joudun sairaalaan/mahdollisesti kuolen. Pelko on luonnollinen reaktio aitoon uhkaan ja sellainen tämä uusi tuntematon virus on, joka voi tappaa sekä sairastuttaa pitkäaikaisesti myös perusterveen ihmisen. Mielestäni on luonnotonta ja epänormaalia, että on paljon ns denialisteja, joita ei yhtään pelota, sellainen on jotenkin epätervettä kun katsoo maailmalla, kuinka virus kylvää kuolemaa
En pelkää kuolemaa.
En minäkään. Olen ollut aikoinaan 3 viikkoa tehohoidossa ja kuntoutumiseni entiselleen kesti lähes vuoden. Kuoleman sijjasta pelkään, että joutuisin kokemaan sen uudelleen. Joten jos mulla on mahdollisuus toimia niin, että riskini joutua uudelleen tehohoitoon ja pitkäkestoiseen kuntoutumiseen pienenee, tietenkin toimin niin.
Niin, suuri osa ihmisistä ei edelleenkään tunnu tajuavan, että riskiryhmäläisiä eivät ole pelkästään yli 70v vanhukset vaan myös nuoria kuuluu riskiryhmiin, esim monet syöpäsairaat joille tavallinen flunssakin voi olla vaarallinen, saati sitten korona...Ja kaikki riskiryhmiin kuuluvat eivät voi vapaaehtoisesti eristäytyä, on pakko käydä töissä, ei varaa oikeasti suojaaviin maskeihin (ffp2 tai ffp3), ei varaa kotiinkuljetuspalveluihin, ei omaa autoa jne. Todella epäreilua heitä kohtaan, että osa painaa tuolla menemään ilman huolta huomisesta ja saattavat silkan välinpitämättömyytensä takia aiheuttaa jonkun kuoleman olemalla oireeton tartuttaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap. Mulle on tullut kisaväsymys ja olen ryhtynyt ottamaan riskejä, maltillisia sellaisia. Yritän aina suhteuttaa hyödyn ja riskin (esim tapasin pikkuveljeäni perheineen). Mutta juu, tilanne ahdistaa ja herättää myös vihaa.
'Suojellaan riskiryhmiä'. Tämähän ei näy käytännössä mitenkään, on pelkkää sananhelinää.
Miten sinusta pitäisi suojella paremmin riskiryhmiä kuin nyt? Se perustuu kai kuitenkin siihen, että riskiryhmät eristäytyvät muista samaan tapaan kuin sairastuneet. Suosittelen kyllä liikkumaan ulkona, jos asuu lähiössä tai taajaman ulkopuolella, kuten moni suomalainen.
Aktiivinen pelontunne ja ahdistus ovat luonnollisia reaktioita tilanteeseen, mutta raskaita seuralaisia ja siksi voisi etsiä keskusteluapua tai self helpiä.
Onko pitkäaikaisoireellisia tullut samassa suhteessa nyt syksylläkin eli kevättä enemmän vai painottuiko kevääseen?
Valitettavasti kuka vaan meistä voi koska vaan saada väsymysoireyhtymän muidenkin virusten jälkitautina.
Miten riskiryhmäläisiä pitäisi suojella paremmin kuin nyt? Esim siten, että heidän tai heidän perheenjäsentensä ei tarvitse käydä töissä vaan saavat täyden palkan eristäytymällä kotiinsa menettämättä silti työpaikkaansa. Esim siten, että he saavat yhteiskunnan toimesta kunnollisia hengityssuojaimia, joilla voivat suojata itsensä, jos edellinen ehdotukseni ei ole mahdollinen. Tai vaikka siten, että hoidetaan epidemia niin, että tartuntaluvut ovat lähellä nollaa, jolloin riskiryhmäläisten ei edes tarvitse eristäytyä (vrt Uusi-Seelanti).
Mua ei huoleta oma tilanteeni, koska mulla on etätyö ja hyvä palkka, jolla voin kustantaa kotiinkujetuspalvelut. Moni muu riskiryhmään kuuluva tai sellaisen perheenjäsen ei ole yhtä hyvässä asemassa. Kaverillani on kotona syöpähoidoissa käyvä mies, mutta kaverini joutuu edelleen käymään pienipalkkaisessa työssään. Hänellä ei ole varaa kunnollisiin hengityssuojaimiin vaan joutuu käyttämään kangasmaskia. Jatkuvasti pelkäämään, että vie koronaviruksen kotiin ja tartuttaa puolisonsa.
Ei tietenkään valtio voi tuollaista tehdä, joku suhteellisuudentaju olisi hyvä. Kaverisi voi irtisanoutua, etsiä uutta työtä jne. Todella kamala tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Niin, suuri osa ihmisistä ei edelleenkään tunnu tajuavan, että riskiryhmäläisiä eivät ole pelkästään yli 70v vanhukset vaan myös nuoria kuuluu riskiryhmiin, esim monet syöpäsairaat joille tavallinen flunssakin voi olla vaarallinen, saati sitten korona...Ja kaikki riskiryhmiin kuuluvat eivät voi vapaaehtoisesti eristäytyä, on pakko käydä töissä, ei varaa oikeasti suojaaviin maskeihin (ffp2 tai ffp3), ei varaa kotiinkuljetuspalveluihin, ei omaa autoa jne. Todella epäreilua heitä kohtaan, että osa painaa tuolla menemään ilman huolta huomisesta ja saattavat silkan välinpitämättömyytensä takia aiheuttaa jonkun kuoleman olemalla oireeton tartuttaja
Mitä siis pitäisi konkreettisesti tehdä? Tyhjennetäänkö joku pikkukaupunki ja eristetään se riskiryhmäperheiden suojelualueeksi? Ajetaan alas koko maa niin, ettei kukaan saa kohta edes syöpähoitoja vai mitä tehdään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt maaliskuun alusta lähtien eristyksissä, mutta mun eristyksissä oloni ei tarkoita pelkästään kotona olemista. Teen etätöitä, tilaan ruuat ja muut tarvitsemani kotiinkuljetuksella, mutta ulkoilen joka päivä. Pakkokin, koska mulla on koira. Ulkona on helpompaa pitää turvavälit, kun tapaa muita ihmisiä. Olen myös hankkinut ffp3- ja ffp2-hengityssuojaimia sekä suojalaseja, jos on tarvetta käydä jossain sisätiloissa, missä on muita ihmisiä. Omilla lapsillani on myös mahdollisuus eristäytyä ja aina välillä ovatkin ensin kaksi viikkoa eristyksissä ennenkuin tulevat käymään tai minä menen käymään heillä.
Rokotetta en aio ottaa ensimmäisten joukossa, koska mulla on mahdollisuus välttää virusta muutenkin. Pärjään tälläkin tavalla eläen vaikka kaksi vuotta rokotteiden tulon jälkeen. Silloin on jo varmaan nähty, millaisia sivuvaikutuksia rokoteella on ja voin uudelleen miettiä rokotteen ottamista.
Mua ei ahdista tämä tilanne, mutta välillä turhauttaa, kun päättäjillä ja viranomaisilla ei ole tarkoituskaan saada tartuntalukuja painumaan alas. Ainoa hyvä puoli on, että rahaa säästyy, kun mihinkään ylimääräiseen ei mene nyt rahaa.
Vielä kaksi vuotta on pitkä aika olla eristyksissä. Ja se eristys loppuu kuin kanan lento, jos sairastut niin että sinun tarvitsee esimerkiksi käydä säännöllisesti joissain hoidoissa.
Suosittelisin kyllä sitä rokotetta, jotta voit oikeasti elääkin etkä vain olla elossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap. Mulle on tullut kisaväsymys ja olen ryhtynyt ottamaan riskejä, maltillisia sellaisia. Yritän aina suhteuttaa hyödyn ja riskin (esim tapasin pikkuveljeäni perheineen). Mutta juu, tilanne ahdistaa ja herättää myös vihaa.
'Suojellaan riskiryhmiä'. Tämähän ei näy käytännössä mitenkään, on pelkkää sananhelinää.
Miten sinusta pitäisi suojella paremmin riskiryhmiä kuin nyt? Se perustuu kai kuitenkin siihen, että riskiryhmät eristäytyvät muista samaan tapaan kuin sairastuneet. Suosittelen kyllä liikkumaan ulkona, jos asuu lähiössä tai taajaman ulkopuolella, kuten moni suomalainen.
Aktiivinen pelontunne ja ahdistus ovat luonnollisia reaktioita tilanteeseen, mutta raskaita seuralaisia ja siksi voisi etsiä keskusteluapua tai self helpiä.
Onko pitkäaikaisoireellisia tullut samassa suhteessa nyt syksylläkin eli kevättä enemmän vai painottuiko kevääseen?
Valitettavasti kuka vaan meistä voi koska vaan saada väsymysoireyhtymän muidenkin virusten jälkitautina.
Miten riskiryhmäläisiä pitäisi suojella paremmin kuin nyt? Esim siten, että heidän tai heidän perheenjäsentensä ei tarvitse käydä töissä vaan saavat täyden palkan eristäytymällä kotiinsa menettämättä silti työpaikkaansa. Esim siten, että he saavat yhteiskunnan toimesta kunnollisia hengityssuojaimia, joilla voivat suojata itsensä, jos edellinen ehdotukseni ei ole mahdollinen. Tai vaikka siten, että hoidetaan epidemia niin, että tartuntaluvut ovat lähellä nollaa, jolloin riskiryhmäläisten ei edes tarvitse eristäytyä (vrt Uusi-Seelanti).
Mua ei huoleta oma tilanteeni, koska mulla on etätyö ja hyvä palkka, jolla voin kustantaa kotiinkujetuspalvelut. Moni muu riskiryhmään kuuluva tai sellaisen perheenjäsen ei ole yhtä hyvässä asemassa. Kaverillani on kotona syöpähoidoissa käyvä mies, mutta kaverini joutuu edelleen käymään pienipalkkaisessa työssään. Hänellä ei ole varaa kunnollisiin hengityssuojaimiin vaan joutuu käyttämään kangasmaskia. Jatkuvasti pelkäämään, että vie koronaviruksen kotiin ja tartuttaa puolisonsa.
Ei tietenkään valtio voi tuollaista tehdä, joku suhteellisuudentaju olisi hyvä. Kaverisi voi irtisanoutua, etsiä uutta työtä jne. Todella kamala tilanne.
Irtisanoutumisesta aiheutuu karenssi. Yli 50-vuotiaan mahdollisuudet löytää uutta työtä, jossa ei olisi riskiä altistua koronavirukselle, on erittäin huonot. Kun yli 50-vuotiaiden mahdollisuudet löytää töitä on jo muutenkin huonot. Tässäkin tapauksessa toimisi hyvin se, että töistä saisi eräänlaista sapattivapaata ja yhteiskunta maksaisi toimeentulon siltä ajalta. Näin ei tarvitsisi luopua kokonaan työpaikastaan vaan voisi palata takaisin töihin kun tilanne on parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, suuri osa ihmisistä ei edelleenkään tunnu tajuavan, että riskiryhmäläisiä eivät ole pelkästään yli 70v vanhukset vaan myös nuoria kuuluu riskiryhmiin, esim monet syöpäsairaat joille tavallinen flunssakin voi olla vaarallinen, saati sitten korona...Ja kaikki riskiryhmiin kuuluvat eivät voi vapaaehtoisesti eristäytyä, on pakko käydä töissä, ei varaa oikeasti suojaaviin maskeihin (ffp2 tai ffp3), ei varaa kotiinkuljetuspalveluihin, ei omaa autoa jne. Todella epäreilua heitä kohtaan, että osa painaa tuolla menemään ilman huolta huomisesta ja saattavat silkan välinpitämättömyytensä takia aiheuttaa jonkun kuoleman olemalla oireeton tartuttaja
Mitä siis pitäisi konkreettisesti tehdä? Tyhjennetäänkö joku pikkukaupunki ja eristetään se riskiryhmäperheiden suojelualueeksi? Ajetaan alas koko maa niin, ettei kukaan saa kohta edes syöpähoitoja vai mitä tehdään?
No jos nyt vaikka alkajaisiksi lopetettais ne risteilyt, baareissa, ravintoloissa ja kahviloissa käynnit, sisäliikuntaharrastukset, elokuvissa käynnit ja muut aivan toisarvoiset jutut, joissa tauti leviää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, suuri osa ihmisistä ei edelleenkään tunnu tajuavan, että riskiryhmäläisiä eivät ole pelkästään yli 70v vanhukset vaan myös nuoria kuuluu riskiryhmiin, esim monet syöpäsairaat joille tavallinen flunssakin voi olla vaarallinen, saati sitten korona...Ja kaikki riskiryhmiin kuuluvat eivät voi vapaaehtoisesti eristäytyä, on pakko käydä töissä, ei varaa oikeasti suojaaviin maskeihin (ffp2 tai ffp3), ei varaa kotiinkuljetuspalveluihin, ei omaa autoa jne. Todella epäreilua heitä kohtaan, että osa painaa tuolla menemään ilman huolta huomisesta ja saattavat silkan välinpitämättömyytensä takia aiheuttaa jonkun kuoleman olemalla oireeton tartuttaja
Mitä siis pitäisi konkreettisesti tehdä? Tyhjennetäänkö joku pikkukaupunki ja eristetään se riskiryhmäperheiden suojelualueeksi? Ajetaan alas koko maa niin, ettei kukaan saa kohta edes syöpähoitoja vai mitä tehdään?
Maskipakko ruokakauppohin, apteekkeihin, sairaaloihin ja julkiseen liikenteeseen. Koulut ainakin muutamaksi viikoksi etäopetukseen ja etätöihin kaikki, jotka ylipäätään etätöitä voivat tehdä. Pakolliset koronatestit ja valvotut karanteenit kaikille ulkomailta palaaville. Kirjastot, kuntosalit, ym muutamaksi viikoksi kiinni ja baarit niin tartuntaluvut saataisiin kevään ja kesän tapaan painettua alas nopeasti. Tukahdutus tulee viime kädessä halvemmaksi kuin se, että korona jatkaa leviämistään ja vaikuttaa monella tapaa ihmisten ja yhteiskunnan toimintaa, vrt esim Uusi-Seelanti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lampaat,rauhoittukaa. Määmäää !!!
Monet asiantuntijat suosittelevat tukahdutusta, se olisi halvin ja helpoin keino viimekädessä koronan suhteen, mutta ei, annetaan levitä Ruotsin tapaan, joka johtaa lopulta sairaalapaikkojen loppumiseen ja ylimääräisiin kuolemiin sekä siihen että suuri joukko työkykyisiä sairastuu pysyvästi ja menettää työkykynsä ja hyvinvointivaltio saadaan kivasti romutettua tässä samalla...Joo, riskiryhmää olen ja olo alkaa olla aika toivoton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lampaat,rauhoittukaa. Määmäää !!!
Ja eka lammastrolli iski tähän keskusteluun :D Et sitten mitään omaperäisempää keksinyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt maaliskuun alusta lähtien eristyksissä, mutta mun eristyksissä oloni ei tarkoita pelkästään kotona olemista. Teen etätöitä, tilaan ruuat ja muut tarvitsemani kotiinkuljetuksella, mutta ulkoilen joka päivä. Pakkokin, koska mulla on koira. Ulkona on helpompaa pitää turvavälit, kun tapaa muita ihmisiä. Olen myös hankkinut ffp3- ja ffp2-hengityssuojaimia sekä suojalaseja, jos on tarvetta käydä jossain sisätiloissa, missä on muita ihmisiä. Omilla lapsillani on myös mahdollisuus eristäytyä ja aina välillä ovatkin ensin kaksi viikkoa eristyksissä ennenkuin tulevat käymään tai minä menen käymään heillä.
Rokotetta en aio ottaa ensimmäisten joukossa, koska mulla on mahdollisuus välttää virusta muutenkin. Pärjään tälläkin tavalla eläen vaikka kaksi vuotta rokotteiden tulon jälkeen. Silloin on jo varmaan nähty, millaisia sivuvaikutuksia rokoteella on ja voin uudelleen miettiä rokotteen ottamista.
Mua ei ahdista tämä tilanne, mutta välillä turhauttaa, kun päättäjillä ja viranomaisilla ei ole tarkoituskaan saada tartuntalukuja painumaan alas. Ainoa hyvä puoli on, että rahaa säästyy, kun mihinkään ylimääräiseen ei mene nyt rahaa.
Vielä kaksi vuotta on pitkä aika olla eristyksissä. Ja se eristys loppuu kuin kanan lento, jos sairastut niin että sinun tarvitsee esimerkiksi käydä säännöllisesti joissain hoidoissa.
Suosittelisin kyllä sitä rokotetta, jotta voit oikeasti elääkin etkä vain olla elossa.
Mä olen elänyt läheisten tapaamisia lukuunottamatta käytännöllisesti katsoen eristyksissä (tehnyt etätöitä, tilannut päivittäistavarani kerran viikossa kotiinkuljetuksella ja ulkoillut kotinurkilla) jo kolme vuotta, joten ei muutama vuosi lisää tunnu enää missään. Talvella harmitti, kun vihdoinkin kivut oli poissa, pystyin taas kävelemään pidempiä matkoja sekä käyttämään joukkoliikennevälineitä. Ehdin jo hankkia musekortin ja lippuja erilaisin tapahtumiin ja konsertteihin. Kaikki jäivät käyttämättä, osa lipuista on voimassa edelleen, koska tapahtumajärjestäjät toivovat tapahtuman järjestyvän ensi vuonna ja tämän vuotinen lippu kelpaa sinnekin. Voihan olla, että vielä ensi vuonnakaan tapahtumia ei järjestetä, mutta sille ei voi sitten mitään.
Olen hankkinut ison kasan ffp3- ja ffp2-hengityssuojaimia juuri sitä varten, jos joutuisin käymään lääkärissä, tutkimuksissa ja hoidoissa. Alkuvuodesta on varmaan pakko käydä kontrolliverikokeissa. Onneksi perussairauksieni vuoksi tarvittavat läääkärin vastaanotot onnistuvat hyvin etänäkin.
Rokotteen osalta aion ensin antaa muiden ottaa rokotteen. Niiden, jotka tarvitsevat sitä enemmän kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen riskiryhmäläinen Helsingistä.
Sairastan verenpainetautia dignoosi löytyy omastakannasta.
Olen kulkenut työmatkat normaalisti
maski kasvoilla.
Ruuan tilaan aina kotiin.
Työpaikallani on kuitenkin nuoria jotka eivät välitä käyvät korona aikana baarissa ja bilettävät viimeistä päivää.
Onneksi kukaan ei ole vielä sairastunut.
Heidän takiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap. Mulle on tullut kisaväsymys ja olen ryhtynyt ottamaan riskejä, maltillisia sellaisia. Yritän aina suhteuttaa hyödyn ja riskin (esim tapasin pikkuveljeäni perheineen). Mutta juu, tilanne ahdistaa ja herättää myös vihaa.
'Suojellaan riskiryhmiä'. Tämähän ei näy käytännössä mitenkään, on pelkkää sananhelinää.
Miten sinusta pitäisi suojella paremmin riskiryhmiä kuin nyt? Se perustuu kai kuitenkin siihen, että riskiryhmät eristäytyvät muista samaan tapaan kuin sairastuneet. Suosittelen kyllä liikkumaan ulkona, jos asuu lähiössä tai taajaman ulkopuolella, kuten moni suomalainen.
Aktiivinen pelontunne ja ahdistus ovat luonnollisia reaktioita tilanteeseen, mutta raskaita seuralaisia ja siksi voisi etsiä keskusteluapua tai self helpiä.
Onko pitkäaikaisoireellisia tullut samassa suhteessa nyt syksylläkin eli kevättä enemmän vai painottuiko kevääseen?
Valitettavasti kuka vaan meistä voi koska vaan saada väsymysoireyhtymän muidenkin virusten jälkitautina.
Miten riskiryhmäläisiä pitäisi suojella paremmin kuin nyt? Esim siten, että heidän tai heidän perheenjäsentensä ei tarvitse käydä töissä vaan saavat täyden palkan eristäytymällä kotiinsa menettämättä silti työpaikkaansa. Esim siten, että he saavat yhteiskunnan toimesta kunnollisia hengityssuojaimia, joilla voivat suojata itsensä, jos edellinen ehdotukseni ei ole mahdollinen. Tai vaikka siten, että hoidetaan epidemia niin, että tartuntaluvut ovat lähellä nollaa, jolloin riskiryhmäläisten ei edes tarvitse eristäytyä (vrt Uusi-Seelanti).
Mua ei huoleta oma tilanteeni, koska mulla on etätyö ja hyvä palkka, jolla voin kustantaa kotiinkujetuspalvelut. Moni muu riskiryhmään kuuluva tai sellaisen perheenjäsen ei ole yhtä hyvässä asemassa. Kaverillani on kotona syöpähoidoissa käyvä mies, mutta kaverini joutuu edelleen käymään pienipalkkaisessa työssään. Hänellä ei ole varaa kunnollisiin hengityssuojaimiin vaan joutuu käyttämään kangasmaskia. Jatkuvasti pelkäämään, että vie koronaviruksen kotiin ja tartuttaa puolisonsa.
Ei tietenkään valtio voi tuollaista tehdä, joku suhteellisuudentaju olisi hyvä. Kaverisi voi irtisanoutua, etsiä uutta työtä jne. Todella kamala tilanne.
Irtisanoutumisesta aiheutuu karenssi. Yli 50-vuotiaan mahdollisuudet löytää uutta työtä, jossa ei olisi riskiä altistua koronavirukselle, on erittäin huonot. Kun yli 50-vuotiaiden mahdollisuudet löytää töitä on jo muutenkin huonot. Tässäkin tapauksessa toimisi hyvin se, että töistä saisi eräänlaista sapattivapaata ja yhteiskunta maksaisi toimeentulon siltä ajalta. Näin ei tarvitsisi luopua kokonaan työpaikastaan vaan voisi palata takaisin töihin kun tilanne on parempi.
Miten se työnantaja voi pitää tuollaisia työpaikkoja vapaana? Entä jos ne eivät asuisikaan kaksistaan vaan perheessä olisi myös lapsi? Silloin vesittyisi eristäytyminen, jos lapsi käy koulua vai sijoitetaanko lapsi vai sijoitetaanko sairas laitokseen?
Suomalaiset osaavat päättäjiä myöten hienosti sulkea silmänsä ja uskoa, ettei meillä Suomessa voi tulla yhtä pahaa tilannetta kuin vaikkapa naapurimaassamme ja annetaan kansalle valta päättää miten käy tässä koronataistelussa...Toimet ovat riittämättömiä ja niitä tehdään liian myöhään, vrt Helsinki ja iso osa ihmisistä ei edelleenkään halua käyttää maskia eikä edes usko tähän koronaan. Mitäpä tässä riskiryhmäläinen muuta voi tehdä kuin eristää itsensä kuten parhaaksi katsoo ja toivoa parasta? Ei tavis perusterve tajua, enne kuin itse tai joku läheisistä sairastuu vakavasti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielessäni on ajatus että jos koronaan ei olisi mahdollista kuolla mutta riski saada kasvoihin vakavia epämuodostumia tai menettää kaikki hiukset ikuisesti olisi yhtä suuri kuin nykyinen riski kuolla niin ihmiset ottaisivat tämän vakavammin. Ja tämä ajatus on mielestäni surullista että ulkonäkö on tärkeämpi kuin se että henki saattaa lähteä. Onneksi en saa koskaan tietää menisikö asia näin ja voin ajatella että ei ihmiset nyt oikeasti sellaisia olisi että mielummin kuollaan kuin että ulkonäölle tapahtuu jotain.
Riski kuolla tai sairastua vakavasti on häviävän pieni.
Se on silti todellinen ja olemassa. Joidenkin kohdalle se osuu.
En myöskään erityisesti halua olla sairaana viikko--tai kuukausitolkulla, vaikka selviäisinkin. Enkä halua tartuttaa muita ja aiheuttaa siten heille kenties vakavaa tai tappavaa tautia.
Katsos kun tässä ei ole kyse vain itsestä.
THL laskee riskiryhmäläisiksi 870 000 vanhusta ja 200 000 monisairasta, joka on hurja määrä.
Kuulun itse riskiryhmiin, joten jo vuoden alussa hommasin ffp3 hengityssuojaimia ja aloin nyt syksyllä käyttämään niitä uudelleen tartuntalukujen noustua.
Olen eristäytynyt sukulaisistani ja muista ihmisistä enkä tapaa heitä kuin ulkotiloissa joissa tartuntariski on pienempi.
Kaikkea tekemistään ei kannata lopettaa covid pelossaan ja siksi käyn itse kaupassa (keväällä tilasin ruoat netistä) ja silloin tällöin kirpputoreilla.
Hengityssuojain, käsihygienia heti kaupasta tullessa (auton peräkontissa desinfiointipullo) ja uskoisin tartuntariskin melko pieneksi.
Luin eilen lehdestä, että paikassa jossa kävin, on todettu koronavirusta sairastavan käyneen, joten riski sairastumiseen on todellinen ilman asianmukaista varovaisuutta.
Ruokakaupassa, jossa kävin, oli todettu korona-altistumisia eli taudin voi nyt käytännössä saada melkein mistä vain. Olen nuorehko riskiryhmään kuuluva ja ruoat tilaan netistä enkä mene kauppaan ilman ffp2-maskia. Eristäytymään olen muuten joutunut, onneksi on netti ja vertaistukea saatavissa
Miten riskiryhmäläisiä pitäisi suojella paremmin kuin nyt? Esim siten, että heidän tai heidän perheenjäsentensä ei tarvitse käydä töissä vaan saavat täyden palkan eristäytymällä kotiinsa menettämättä silti työpaikkaansa. Esim siten, että he saavat yhteiskunnan toimesta kunnollisia hengityssuojaimia, joilla voivat suojata itsensä, jos edellinen ehdotukseni ei ole mahdollinen. Tai vaikka siten, että hoidetaan epidemia niin, että tartuntaluvut ovat lähellä nollaa, jolloin riskiryhmäläisten ei edes tarvitse eristäytyä (vrt Uusi-Seelanti).
Mua ei huoleta oma tilanteeni, koska mulla on etätyö ja hyvä palkka, jolla voin kustantaa kotiinkujetuspalvelut. Moni muu riskiryhmään kuuluva tai sellaisen perheenjäsen ei ole yhtä hyvässä asemassa. Kaverillani on kotona syöpähoidoissa käyvä mies, mutta kaverini joutuu edelleen käymään pienipalkkaisessa työssään. Hänellä ei ole varaa kunnollisiin hengityssuojaimiin vaan joutuu käyttämään kangasmaskia. Jatkuvasti pelkäämään, että vie koronaviruksen kotiin ja tartuttaa puolisonsa.