Onko kellään muulla jatkuvaa tunnetta, että ihan kohta jotain sanoinkuvaamattoman kamalaa tapahtuu?

Jos delaa niin sit delaa, ei kai tässä paljoo muuta.

Toi jatkuvasti lisääntyvä valvonta ja kontrolli kyllä etoo jo vahvasti.

Yrität nostaa omalta tililtäsi satasen, niin pankkineiti kysyy että mihin käytät tämän?

Ei helvetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ollut suunnilleen koko elämäni.

Sama juttu. Pelännyt läheisten kuolemaa jne. Koko ajan, lapsuudesta lähtien. Kun jotain ikävää on tapahtunut niin ajatus on, että no niin, näinhän tässä ”pitikin” käydä.

Niin, ja jälkeenpäin sen jatkuvan ahdistuksen yhdistää siihen ikävään tapahtumaan. "Minähän aavistin, että jotain tapahtuu!" Vaikka todellisuudessa nuo asiat eivät varmaankaan liity toisiinsa.

Tämä on nyt aika vanha juttu.

Esikoinen oli neljän kuukauden ikäinen ja lähdettiin käymään mummolassa. Matkaa oli n. 50 kilometriä.

Sain melkein paniikkikohtauksen, kun pelkäsin että nyt just tällä matkalla ajetaan kolari ja lapsi kuolee.

Elettiin 80-lukua eikä silloin autoissa ollut lapselle turvakaukaloa. Vaunun koppa vaan laitettiin takapenkille, pyörät peräkonttiin ja toivottiin parasta.

Elämme lopunaikoja ja NWO on lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Pelottaa, että Suomi luopuu Eurosta ja EU:sta. Ja sitten rajatarkastuksissa ei enään  sitten päästetäkään  taitavia aivokirurgeja, it-osaajia ja raketti-insinöörejä Suomeen.

Taitavaa sarkasmia!

Katastrofiajattelu voi olla yksi masennuksen oire.

Kirjoitin just palstalle oman aloitukseni siitä, kuinka mulla on viime aikoina jatkuvasti outo ja levoton olo. ”Kiva”, että on muitakin.

Kerran tunsin, että kaikki on elämässä liian hyvin. Tuntui, että jotain kammottavaa tulee vielä tapahtumaan. Tuli keskenmeno. Sen jälkeen ei ole tuota tunnetta ollut, tosin eipä ole ollut sitäkään ongelmaa että menisi liian hyvin.

Mikähänse voisi yksittäisihmiselle olla..Kuolee pelastumattomana, yhtäkkiä jossain onnettomuudessa tai sydänkohtaukseen ja sielu joutuu tuonelaan helvettiä odottamaan. Se kai voisi olla pahin. jos pelkää jumlaa ei tarvi pelätä muuta. Jollei pelkää Jumalaa, saa sitten pelätä kaikkea. Noin on joku sanonut.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen toi pakkorokotus ja mikrosirutus, mut ehei, ihmiset eivät välitä vaan elämme synnissä ja kuollaan kaikki paitsi ei uskovat, en usko että tätä maailmaa on enää 10 vuoden päästä,, surullista on lukea lasten haaveita mitä haluavat tehdä isona, nimittäin se ei tule tapahtumaan, koska kaikki muut paitsi uskovat kuolee, me muut mennään helvettiin

Siistiä! Olen ollut aina katkera siitä, etten ole päässyt kokemaan mullistavaa 60-lukua, mutta onhan tuo yllämainittu paljon huikeampi juttu kuin Woodstock!

Eikö korona ole riittävän kamalaa?

Tälläkin hetkellä satoja potilaita haukkoo henkeään kun eivät saa happea ja kuolevat muutaman tunnin sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelottaa, että Suomi luopuu Eurosta ja EU:sta. Ja sitten rajatarkastuksissa ei enään  sitten päästetäkään  taitavia aivokirurgeja, it-osaajia ja raketti-insinöörejä Suomeen.

Taitavaa sarkasmia!

Jonkun mielestä voi ollakin, mutta kirjoitustaito päin persettä.

Ei se ole ENÄÄN!

Kyllä  usein käy myös niin, että ympärillä tapahtuu joitain asioita, joista jälkikäteen voi analysoida sen levottomuuden tunteen, vaikkei silloin niistä konkreettisesti huolestukaan, ikäänkuin pikku varoituksia.

Esim. pörssissä sijoittajilla joillakin on taito poimia monenlaisia sinänsä mitättömiä uutisia ja sijoittaa ajoissa johonkin, koska asioita on ikäänkuin ilmassa.

Kyllä on, enkä sen takia osaa iloita hyvistä hetkistä. Pelkään lähinnä työttömyyttä, sairautta ja taloudellista katastrofia. Mutta kas, kun em. Asiat sitten tapahtuivat, minä olinkin rauhallinen ja jopa tunsin onnellisuutta. Se pelko oli pahempi kuin itse tapahtuma. Tulkitsen, että tämä johtuu siitä, että lapsuudenkodissani oli jatkuvaa sairastelua ja työttömyyttä, joten opin odottamaan niitä pelolla. Toisaalta tuo tunne kasvoi minuun, ja siitä tuli se tuttu olotila. Ja ihminenhän löytää onnellisuuden tuttuuden tunteesta.

No ei mulla, koskee siis vain sinua henkilökohtaisesti

Ei ole enää. Elämässäni on tapahtunut niin ikäviä asioita, etten jaksa pelätä enää mitään.

Jos on tosi paha stressi niin tulee tunne että olen tehnyt jonkin jumalattamon kämmin, unohtanut jotain ihan saakelin tärkeetä tai jokin muu katastrofi leijailee juuri tuossa tajunnan rajalla, kun vaan muistaisi tai tajuaisi mitä se on.. Kun tämä tunne tulee, tiedän, että olen aivan valmis romahtamaan uupumuksesta. Yleensä alan nähdä myös pahoja painajasia samaan aikaan.

Elämme loppuvaiheen kapitalismin dystopiassa ja maapallon viimeiseksi jäävässä joukkosukupuutossa. Kuuluu asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Val taeliitillä on suunnitelmat tehtynä ja jos ei kansa pistä hanttiin, niin jotain pahaa tulee tapahtumaan.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/paavovirtaniemi/77350-agenda-21-tie-or…

Tämä ja tuo oli vuonna 2011 kirjoitettu, nyt vuosi 2020 ja niin moni asia muuttunut radikaalisti, ei ole pitkä matka tuohon eliittien lopulliseen päämäärään,, ja lammaslauma tottelee valtamediaa ja kääntyvät niitä vastaan jotka noudattavat raamatun opetuksia, perinteisiä perhe arvoja yms, elämme kovia aikoja, ihmiset on ilkeitä, julmia ja materian perään

Enää ei peräänkuuluteta sivistystä, moraalisia arvoja, ystävällisyyttä, rauhaa kaikille yms

Tuo agenda21 on luettavissa YK:n sivuilla ja kyllä ne sen tavoitteet ovat isoja, ja aikataulu nopea.

Minun Elämä on jatkuvasti ollut Yhtä helvettiä, että tähän pelon tunteeseen kuulkaas alkaa tottua.

Joka Ainoas asiassa.

Työhön, perheeseen, autoon, mieheen, lapsiin, hienoon taloon, ihmisiin luottamukseen Omaan terveyteeni liittyvää..

ELI KOKO ELÄMÄNI TÄHÄN ASTI ON OLLUT YHTÄ HEL- VE- TTI- Ä!

JA PIINATAAN ERÄÄSSÄ ASIASSA.

EI VOIDA KERTOA TOTUUTTA VAIN SAAN KUULLA VAIN TEKOSYTIÄ SYYN PERÄÄN .🤬😡🤬