Uusperhe on kestämistä

Ollessani teini, äitini toi joskus miesystävänsä kylään. Se oli ihan super ahdistavaa. Olin muutenkin ahdistunut koko teiniydestä ja elämästä ja siihen lisäksi joku outo mies tuppasi välillä käymään. Onneksi mies ei muuttanut meille ennen kuin olin itse muuttanut muualle. Jälkeen päin äiti on kertonut, että miesystävä luuli että minä olen ilkeä ihminen ja että vihaan miestä. Oikeastihan olen tosi kiltti ja nykyään tykkään tästä miesystävästä tosi paljon. Teininä vaan tollasta on vaikea kestää. Se ei tarkota että teinissä olisi joku vialla. Kannattaa antaa teinin olla ihan omassa rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitä oikein kuvittelit?

Kuvittelin, että perheenjäsenet kommunikoivat keskenään pelkän tuijottamisen sijaan. Tyttö 17v. siis vain tuijottaa, katsoo mykkänä tätä meidän 1-vuotiasta. Ja aina sama tuijotus ja mulkoilu kun ruokaillaan, ollaan lähdössä yhdessä jonnekin, ollaan autossa, kun 9v. hellii vauvaa ym. Ei hymyjä, ei puhumista taaperolle. Valinnut siis mykkäkoulu pienelle. En oleta, että hoitaisi tai heille kehittyisi läheisiä välejä. Odotan normaalia käytöstä, jossa pienen ja teinienkin olisi hyvä kasvaa. Onko tämä osoitus suomalaisesta kulttuurista, että tätä tilannetta (totaalinen ignooraaminen) moni pitää tavallisena ja normaalina? Mielestäni tämä 17v. käytös epätavallista ja kertoo ongelmista, joihin olisi hyvä puuttua myös hänen itsensä vuoksi. Minulla ei ole riittävästi häneltä ansaittua kunnioitusta, jotta haluaisi keskustella asiasta kanssani. Sen tajuan itse. Isänsä mielestä kaikki kunnossa. Ap

Mitäpä jos sinä poistuisit paikalta, ja antaisit teinin tutustua lapseen neutraalilla maaperällä? Luultavasti sinun läsnäolosi on ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksia, jotka saivat ajattelemaan. Näinhän se on, että tilanne pitää kestää ja minun aikuisena sietää. Vanhemmat lapsemme eivät ole kärsineet eroista. Biologisen vanhemman voi menettää muustakin, jopa dramaattisemmasta syystä, kuin vanhempien eron vuoksi. Tätä en avaa enempää. 17v. ei pyydetä lastenvahdiksi. Meillä niitä harvoja kertoja varten tuttu palkattu hoitaja ja isovanhemmatkin auttaa jos tarvis. Kritiikistä huolimatta mielestäni normaali kommunikointi, ei totaalinen mykkäkoulu yhtä perheenjäsentä kohtaan, kuuluu normaaliin hyvään ja tasapainoiseen käytökseen. Olipa sitten kyseessä teini tai aikuinen. Vaikka lapsipuoli olisi poika, odottaisin samaa käytöstä eli sitä, että kaikkien kanssa kommunikoidaan ainakin jollain tasolla. Ei vain tuijoteta hiljaa oli tilanne mikä hyvänsä. Totean usein, että annan ajan kulua ja tilanne muuttuu jos muuttuu. En oleta, että heille tarvitsisi tulla todella läheiset välit. Kysyn kuitenkin miltä sinusta tuntuisi, jos esim. sukulaisteini muuttaisi asumaan luoksesi ja kohtelisi omaa vauvaasi/taaperoasi tylysti, ilman normaalia käytöstä, yhden vuoden ajan? Olisitko itse yhtä aurinkoa tilanteen kanssa ja ei tulisi mitään negatiivisia fiiliksiä? Minuun tämä vaikuttaa negatiivisesti, omaan olotilaan, käytökseeni ja tunteisiin 17v. kohtaan. Toki yritän nämä sietää ja käsitellä itsekseni ilman draamaa, mutta välillä vaikeaa. Ap

Olin 16v, kun siskoni sai lapsen. Minusta oli lähinnä kiusallista, kun sisko työnsi leperrellen kuolaavan paketin syliini. En osannut pitää sitä sylissä ja se parkui. Kaikki olivat vain ihastuksissaan. Välttelin tilanteita mahdollisimman paljon. Sitä paitsi ei kiinnostanut vauvat siinä iässä tippaakaan, ei ollut vauvakuumetta.

No oma tyttöni oli 14v, kun siskoni sai lapsenlapsia. Ihan kaksoset. Olisittepa nähneet tyttöni naaman, kun siskoni tyrkkäsi kaksoset tyttöni syliin. Tyttö oli ihan paniikissa, kun kaksi rääkyvää vauvaa oli sylissä ja pelkäsi, että tiputtaa ne. Uhkasi, ettei tule käymään mummolassa enää, jos hälle tyrkätään vauvat syliin ja aikuiset lähtee kahville. Ei hänelläkään ollut vauvakuumetta 14 vuotiaana.

Ja minusta tämä on ihan normaalia, eikä mitään kiusaamista. Ei teinit jaksa toisten vauvoja hyysätä. Vaikka itsellänikin on useampi lapsi, niin en toisten vauvojen kanssa ole hurmiossa ja halua seurustella niiden kanssa ja leperrellä. Omat on omia, mutta muut vauvat on muiden vauvoja. Teininä vauvat oli lähinnä kiusankappaleita, jotka rääkyivät ja olivat pelottavia ja kun oppivat kävelemään, inhottavia, kun kiskoivat kaikki tavarat pöydiltä ja niitä piti koko ajan vahtia.

Ap:han ei odottanut teinin hyysäävän tai hoitavan lasta. Osaatko lukea? Lapsella on hoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitä oikein kuvittelit?

Kuvittelin, että perheenjäsenet kommunikoivat keskenään pelkän tuijottamisen sijaan. Tyttö 17v. siis vain tuijottaa, katsoo mykkänä tätä meidän 1-vuotiasta. Ja aina sama tuijotus ja mulkoilu kun ruokaillaan, ollaan lähdössä yhdessä jonnekin, ollaan autossa, kun 9v. hellii vauvaa ym. Ei hymyjä, ei puhumista taaperolle. Valinnut siis mykkäkoulu pienelle. En oleta, että hoitaisi tai heille kehittyisi läheisiä välejä. Odotan normaalia käytöstä, jossa pienen ja teinienkin olisi hyvä kasvaa. Onko tämä osoitus suomalaisesta kulttuurista, että tätä tilannetta (totaalinen ignooraaminen) moni pitää tavallisena ja normaalina? Mielestäni tämä 17v. käytös epätavallista ja kertoo ongelmista, joihin olisi hyvä puuttua myös hänen itsensä vuoksi. Minulla ei ole riittävästi häneltä ansaittua kunnioitusta, jotta haluaisi keskustella asiasta kanssani. Sen tajuan itse. Isänsä mielestä kaikki kunnossa. Ap

Eikös teidän uusperhe perustettu jo 7 vuotta sitten?

Pakko kysyä, että miten nämä 7 vuotta ovat sujuneet, jos kerran sinulla ei ole riittävästi tuolta tytöltä ansaittua kunnioistusta?

Oletko kenties suosinut omaasi? Onko lapset olleet "mun ja sun"? 

Koska ihan käsi sydämellä, jos olet ollut reilu ja tasapuolinen lapsille, ja molemmat lapset on olleet " meidän", on vaikea kuvitella tuota tilannetta.

Kuulostaa siltä, että tyttö ajattelee, ja osoittaa sinulle, että uusi lapsikin on " sun". Että hoida sinä omasi.

Muutenkin, jollain tapaa tuo asia on huonosti käsitelty tuon teinin kanssa, kun käyttäytyy noin. Ja siinä en pitäisi teiniä vastuullisena, vaan teitä aikuisia.

Sietämistä nimenomaan miehesi tyttärelle. Minkä ihmeen takia hänen pitäisi jonain pikkuäitinä olla sinun liimalapselle, paijata ja sylitellä? Ei hän selvästi ole vauvaa halunnut eikä hänen tarvitse hoitaa sitä. Sinä (ja miehesi?) olette sen lapsen halunneet niin hoida vaan itse. Vai vaaditko esikoistasikin huolehtimaan esim miehen tyttären asioista ja vaikka hartioita hieromaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos käyttäytyy asiallisesti pikkusisarustaan kohtaan, vika on kyllä ihan sinun päässäsi. Ei kaikilla, varsinkaan teineinå, ole paapomisviettiä. Myös mulle tuli mieleen, että kuinka paljon asenteestasi johtuu siitä, että miehesi lapsi on tytär... Pitäisitkö normaalimpana poikaa, joka ei hoivaa?

Ohis täällä, hei! Ei ole asiallista käyttäytymistä, kun tytär ei ole huomaavinaan pikkusisarustaan. Tulee mieleeni omat kiusaamiskokemukseni, minut suljettiin  tyttöporukasta neljän vuoden ystävyyden jälkeen rupeamalla puhumattomaksi. Olin heille ilmaa, jos sanoin heille jotakin. He  käänsivät selkänsä minulle ja tekivät muutakin ikävää. Ap:n tilanne tietenkin on ihan erilainen. Vauva ei vielä ymmärrä, että sisko kiusaa häntä. 

Eivät he ole edes sisaruksia. Eikä teinillä ole mitään velvollisuutta hoitaa ja halitella vauvaa vaikka olisivatkin.

Minusta ap tässä kauhea on, vihjailee 17 v ongelmista ”joihin olisi jo itsensä takia hyvä saada apua”, vaikka kyseessä on ihan normaali teinin käytös. Toivottavasti et ole teinille itselleen sanonut, että hän on sinun mielestäsi mielenvikainen.

Olin itse 13 v kun sain pikkusiskon ja vaikka meillä oli ihan ydinperhe, niin en kestänyt siskoa ollenkaan. Ei vaan kiinnostanut vauvat yhtään ja suhtauduin häneen tosi välinpitämättömästi erityisesti vauvavuoden ajan. Onneksi vanhempani eivät laittaneet psykiatrille tämän vuoksi. Ja siskon ja mun välit kyllä paranivat myöhemmin.

Jätä ap teini rauhaan! Hänellä ei ole mitään velvollisuutta paapoa teidän rakkauden hedelmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista kyllä vahvistuu se ajatus, että en ikipäivänä tee lapsia. Koska jos teen ja dramaattisesti teidän lailla ilmaisten HAJOTAN ydinperheen eroamalla ja SÄRJEN lasten kodin niin kaikki paska niskaan on ilmeisesti sallittua. Ero on väärin, vielä enemmän väärin on jälleen seurustelu, kamalaa yhteen muutto ja kaikkein pahin että tehdään vielä yhteinen lapsi.

Vastatkaa ihan totta te huutelijat, Oletteko arjessa näin suorasanaisen tuomitsevia sukulaisianne, tuttujanne tai ystäviänne kohtaan vai huuteletteko törkeitä vaan täällä? Katkaisetteko välit uusperheen perustaneisiin kun olette niin kiihkeästi sitä vastaan?

Kyllä, olen arjessani juuri näin tuomitseva. Jos esim ydinperhe rikotaan h**raamisen vuoksi, ja hommataan siihen lisää lapsia tilalle, niin ei sitä hyvällä voi katsoa. Elatusmaksut jätetään maksamatta, ja uusille lapsille hommataan kaikki maan ja taivaan väliltä.

Kiitos vastauksesta. Kiinnostaisi vielä tietää ikä, oma elämäntilanne ja uskonnollinen vakaumus, koska jostainhan näin tuomitseva asenne tulee.

Joskus uusperheitä syntyy ilman että mukana on prostituutiota, varmaan useimmiten näin. Monet maksavat elatusmaksuja. Kaikki lapset eivät kärsi uusperheessä. Myös ydinperhe joskus tarjoaa lapsen elämään pettymyksiä ja hetkiä, jolloin kaikkea ei voi tehdä lasten ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitä oikein kuvittelit?

Kuvittelin, että perheenjäsenet kommunikoivat keskenään pelkän tuijottamisen sijaan. Tyttö 17v. siis vain tuijottaa, katsoo mykkänä tätä meidän 1-vuotiasta. Ja aina sama tuijotus ja mulkoilu kun ruokaillaan, ollaan lähdössä yhdessä jonnekin, ollaan autossa, kun 9v. hellii vauvaa ym. Ei hymyjä, ei puhumista taaperolle. Valinnut siis mykkäkoulu pienelle. En oleta, että hoitaisi tai heille kehittyisi läheisiä välejä. Odotan normaalia käytöstä, jossa pienen ja teinienkin olisi hyvä kasvaa. Onko tämä osoitus suomalaisesta kulttuurista, että tätä tilannetta (totaalinen ignooraaminen) moni pitää tavallisena ja normaalina? Mielestäni tämä 17v. käytös epätavallista ja kertoo ongelmista, joihin olisi hyvä puuttua myös hänen itsensä vuoksi. Minulla ei ole riittävästi häneltä ansaittua kunnioitusta, jotta haluaisi keskustella asiasta kanssani. Sen tajuan itse. Isänsä mielestä kaikki kunnossa. Ap

Valitettavasti tämä 17 vuotias on syytön aiheuttamaasi tilanteeseen. Uskon, että hän laskee päiviä päästääkseen omaan kotiin. Silloin, kun sinua suututtaa ja surettaa niin muista, että hän kärsii vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä keskusteluista kyllä vahvistuu se ajatus, että en ikipäivänä tee lapsia. Koska jos teen ja dramaattisesti teidän lailla ilmaisten HAJOTAN ydinperheen eroamalla ja SÄRJEN lasten kodin niin kaikki paska niskaan on ilmeisesti sallittua. Ero on väärin, vielä enemmän väärin on jälleen seurustelu, kamalaa yhteen muutto ja kaikkein pahin että tehdään vielä yhteinen lapsi.

Vastatkaa ihan totta te huutelijat, Oletteko arjessa näin suorasanaisen tuomitsevia sukulaisianne, tuttujanne tai ystäviänne kohtaan vai huuteletteko törkeitä vaan täällä? Katkaisetteko välit uusperheen perustaneisiin kun olette niin kiihkeästi sitä vastaan?

Kyllä, olen arjessani juuri näin tuomitseva. Jos esim ydinperhe rikotaan h**raamisen vuoksi, ja hommataan siihen lisää lapsia tilalle, niin ei sitä hyvällä voi katsoa. Elatusmaksut jätetään maksamatta, ja uusille lapsille hommataan kaikki maan ja taivaan väliltä.

Kiitos vastauksesta. Kiinnostaisi vielä tietää ikä, oma elämäntilanne ja uskonnollinen vakaumus, koska jostainhan näin tuomitseva asenne tulee.

Joskus uusperheitä syntyy ilman että mukana on prostituutiota, varmaan useimmiten näin. Monet maksavat elatusmaksuja. Kaikki lapset eivät kärsi uusperheessä. Myös ydinperhe joskus tarjoaa lapsen elämään pettymyksiä ja hetkiä, jolloin kaikkea ei voi tehdä lasten ehdoilla.

Vakaumuksellisesti olen ateisti. Kahden lapsen äiti ydinperheessä. Olen nähnyt liian läheltä näitä uusperhekuvioita, ja joudun olemaan niissä osallisena tahtomattani. En tiedä yhtäkään toimivaa uusperhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää vielä tuossa vaiheessa tehdä lisää lapsia?

Harmittaako ettette saa teinistä ilmaista lapsenvahtia?

Miksi jätit ensimmäisen miehesi?

Oletko ylpeä itsestäsi?

Mistä päättelet että ap jätti ekan miehensä? Ettei jäänyt leskeksi tai mies jättänyt tai ero.ollut yhteinen päätös?

Olisi voinut jättää liimalapsen tekemättä niin olisi mukavampi kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitä oikein kuvittelit?

Kuvittelin, että perheenjäsenet kommunikoivat keskenään pelkän tuijottamisen sijaan. Tyttö 17v. siis vain tuijottaa, katsoo mykkänä tätä meidän 1-vuotiasta. Ja aina sama tuijotus ja mulkoilu kun ruokaillaan, ollaan lähdössä yhdessä jonnekin, ollaan autossa, kun 9v. hellii vauvaa ym. Ei hymyjä, ei puhumista taaperolle. Valinnut siis mykkäkoulu pienelle. En oleta, että hoitaisi tai heille kehittyisi läheisiä välejä. Odotan normaalia käytöstä, jossa pienen ja teinienkin olisi hyvä kasvaa. Onko tämä osoitus suomalaisesta kulttuurista, että tätä tilannetta (totaalinen ignooraaminen) moni pitää tavallisena ja normaalina? Mielestäni tämä 17v. käytös epätavallista ja kertoo ongelmista, joihin olisi hyvä puuttua myös hänen itsensä vuoksi. Minulla ei ole riittävästi häneltä ansaittua kunnioitusta, jotta haluaisi keskustella asiasta kanssani. Sen tajuan itse. Isänsä mielestä kaikki kunnossa. Ap

Mitäpä jos sinä poistuisit paikalta, ja antaisit teinin tutustua lapseen neutraalilla maaperällä? Luultavasti sinun läsnäolosi on ongelma.

Että se teiniparka pakotettaisiin huolehtimaan siitä vauvasta tai jättämään heitteille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksia, jotka saivat ajattelemaan. Näinhän se on, että tilanne pitää kestää ja minun aikuisena sietää. Vanhemmat lapsemme eivät ole kärsineet eroista. Biologisen vanhemman voi menettää muustakin, jopa dramaattisemmasta syystä, kuin vanhempien eron vuoksi. Tätä en avaa enempää. 17v. ei pyydetä lastenvahdiksi. Meillä niitä harvoja kertoja varten tuttu palkattu hoitaja ja isovanhemmatkin auttaa jos tarvis. Kritiikistä huolimatta mielestäni normaali kommunikointi, ei totaalinen mykkäkoulu yhtä perheenjäsentä kohtaan, kuuluu normaaliin hyvään ja tasapainoiseen käytökseen. Olipa sitten kyseessä teini tai aikuinen. Vaikka lapsipuoli olisi poika, odottaisin samaa käytöstä eli sitä, että kaikkien kanssa kommunikoidaan ainakin jollain tasolla. Ei vain tuijoteta hiljaa oli tilanne mikä hyvänsä. Totean usein, että annan ajan kulua ja tilanne muuttuu jos muuttuu. En oleta, että heille tarvitsisi tulla todella läheiset välit. Kysyn kuitenkin miltä sinusta tuntuisi, jos esim. sukulaisteini muuttaisi asumaan luoksesi ja kohtelisi omaa vauvaasi/taaperoasi tylysti, ilman normaalia käytöstä, yhden vuoden ajan? Olisitko itse yhtä aurinkoa tilanteen kanssa ja ei tulisi mitään negatiivisia fiiliksiä? Minuun tämä vaikuttaa negatiivisesti, omaan olotilaan, käytökseeni ja tunteisiin 17v. kohtaan. Toki yritän nämä sietää ja käsitellä itsekseni ilman draamaa, mutta välillä vaikeaa. Ap

Olin 16v, kun siskoni sai lapsen. Minusta oli lähinnä kiusallista, kun sisko työnsi leperrellen kuolaavan paketin syliini. En osannut pitää sitä sylissä ja se parkui. Kaikki olivat vain ihastuksissaan. Välttelin tilanteita mahdollisimman paljon. Sitä paitsi ei kiinnostanut vauvat siinä iässä tippaakaan, ei ollut vauvakuumetta.

No oma tyttöni oli 14v, kun siskoni sai lapsenlapsia. Ihan kaksoset. Olisittepa nähneet tyttöni naaman, kun siskoni tyrkkäsi kaksoset tyttöni syliin. Tyttö oli ihan paniikissa, kun kaksi rääkyvää vauvaa oli sylissä ja pelkäsi, että tiputtaa ne. Uhkasi, ettei tule käymään mummolassa enää, jos hälle tyrkätään vauvat syliin ja aikuiset lähtee kahville. Ei hänelläkään ollut vauvakuumetta 14 vuotiaana.

Ja minusta tämä on ihan normaalia, eikä mitään kiusaamista. Ei teinit jaksa toisten vauvoja hyysätä. Vaikka itsellänikin on useampi lapsi, niin en toisten vauvojen kanssa ole hurmiossa ja halua seurustella niiden kanssa ja leperrellä. Omat on omia, mutta muut vauvat on muiden vauvoja. Teininä vauvat oli lähinnä kiusankappaleita, jotka rääkyivät ja olivat pelottavia ja kun oppivat kävelemään, inhottavia, kun kiskoivat kaikki tavarat pöydiltä ja niitä piti koko ajan vahtia.

Ap:han ei odottanut teinin hyysäävän tai hoitavan lasta. Osaatko lukea? Lapsella on hoitaja.

Juuri sitä hyysäämistä, sylittelyä ja halimista hän odottaa. Ei ketään saa pakottaa antamaan fyysistä hellyyttä.

Uusperheet on kauheita juu. Itse yritin 6v ja sit ymmärsin et minulla on omakin elämä ja elämälläni arvoa. En ikinä enää tuhlaa elämääni uusperheeseen

En pitänyt teininä vauvoista ollenkaan. Eli kyse voi olla ihan siitä, jos kerran vanhemman lapsen kanssa on normaalisti vuorovaikutuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsillani on puolisisarus isänsä luona. Ikäeroa heillä on kymmenisen vuotta. Minun lapseni siis ovat jo Täysi-ikäisiä.

Heitä kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa tuo pyolisisarus, vaikka vuoroviikkoisin hänen kanssaan elivät. Isänsä on siitä asiasta suuttunut.

Oliskohan heillä äidin perintönä vähän katkera ja kaunainen mielenlaatu, joka selittää tilanteen? Kyseessähän on heidän sisarus ja normaalisti se herättää lämpöä ja rakkautta

Puolikas sisarus ei ole oikea sisarus. Oikea sisarus on täyssisarus, jonka kanssa kasvetaan yhdessä edes jonkin aikaa samassa kodissa.

Minulla oli 30v asti niin järkyttävä synnytyspelko, että jokainen näkemäni vauva oli kauhistus ja todistus naisten alistamisesta ja kidutuksesta. En vieläkään pidä vauvoista tai lapsista.

Ihan ymmärrettävästi se 17v suhtautuu uuteen tulokkaaseen nihkeästi. Tuon ikäinen ymmärtää jo, että siinä meni hänen perintönsä puoliksi kertalaakista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsillani on puolisisarus isänsä luona. Ikäeroa heillä on kymmenisen vuotta. Minun lapseni siis ovat jo Täysi-ikäisiä.

Heitä kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa tuo pyolisisarus, vaikka vuoroviikkoisin hänen kanssaan elivät. Isänsä on siitä asiasta suuttunut.

Oliskohan heillä äidin perintönä vähän katkera ja kaunainen mielenlaatu, joka selittää tilanteen? Kyseessähän on heidän sisarus ja normaalisti se herättää lämpöä ja rakkautta

Puolikas sisarus ei ole oikea sisarus. Oikea sisarus on täyssisarus, jonka kanssa kasvetaan yhdessä edes jonkin aikaa samassa kodissa.

Käytännön elämässä kyllä puolisisarkin on sisar, jos ei ole kaikenmaailman katkeruuksia ja tunnevammoja luomassa kapuloita rattaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan tilanne on täysin eri. Ei voi puhua samassa lauseessakaan.

Sun mielestä mä varmaan kiusaan kavereideni teini - ikäisiä lapsia. Ainoa kontakti, jonka heihin otan, on se että tervehdin. En vain tiedä miten teinien kanssa kommunikoidaan.

Menee nyt jo vähän aiheen ohi, mutta ohjenuoraksi voisin antaa sellaisen tiedon, että teinitkin on ihmisiä. Ja lapsetkin on ihmisiä, kuten myös vauvat. Pienelle vauvalle, lapselle ja teinille voi kaikille puhua ihan tavallisesti.