Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe on kestämistä
21.11.2020 |
Välillä tuntuu, että elämäni on sietämistä. Elän uusperheessä ja meillä on kolme lasta. Yksi minun (10 v.), yksi miehen (17v.) ja yksi yksi yhteinen (1v.). Sietämistä aiheuttaa mieheni tytär, joka inhoaa yhteistä lastamme. Ei puhu ilkeästi hänelle, mutta jättää täysin huomioitta eli ei puhu, ei paijaa/leiki tms. Sivuuttaa siskopuolensa olemassaolon. Näin on ollut alusta asti. On pitänyt taaperoa sylissä koko vuoden aikana muutamia kertoja, kun joku on hänet syliin laittanut. Välit minun kanssa ovat suhteellisen ok, vaikka ei myöskään ole koskaan pitänyt minusta kovinkaan paljoa. Yritän olla välittämättä tästä ja järkeillä asioita, mutta vaikuttaa minuun silti. Joka päivä joudun elämään tässä oudossa tilanteessa omassa kodissa ja sietämään tätä passiivista/negatiivista käytöstä. Miehen mielestä ongelmaa ei ole ja asia ratkeaa itsestään, kun aikaa kuluu. Koitan kestää vielä muutaman vuoden tytärpuolta ja jospa sitten ammattikoulun päätyttyä miehen tytär muuttaisi pois. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta ja lapset asuvat vakituisesti luonamme. Oma lapseni on luonut alusta saakka läheisen ja luonnollisen suhteen taaperoomme. Siinä ei tarvinut ohjata tai neuvoa, kun hellyys tuli luonnostaan. Miten muut kestätte uusperheiden ihmissuhdekiemuroita? Vinkkejä vailla!
Kommentit (284)
Jos käyttäytyy asiallisesti pikkusisarustaan kohtaan, vika on kyllä ihan sinun päässäsi. Ei kaikilla, varsinkaan teineinå, ole paapomisviettiä. Myös mulle tuli mieleen, että kuinka paljon asenteestasi johtuu siitä, että miehesi lapsi on tytär... Pitäisitkö normaalimpana poikaa, joka ei hoivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin kuvitella että tuo tilanne tulisi ihan ydinperheessäkin, jos ikäero on tuo. Uusi sisarus on iso muutos vanhemmalle lapselle. Kun itse kasvaa lapsuudesta ulos, monet pienet lapset alkavat vaikuttaa todella rasittavalta tai epäkiinnostavilta huutokitinöineen. Sisarus ei vielä ole kovin hyvä kommunikoimaan noin pienenä, ja sen kanssa ajan viettäminen olisi lähinnä hoitamista ja hoivaamista, ja siihen isommalla sisaruksella ei välttämättä ole luonnollista viettiä. Kun molemmat kasvaa tilanne voi muuttua.
Jos tyttö suhtautuu pikkusisarukseen ja sinuun asiallisesti, sinuna antaisin asian olla ja kehittyä omalla painollaan.
Minulla on 15 vuotta vanhempi veli ja 14 vuotta vanhempi sisko. Olemme aina olleet eri sukupolvea ja emme ole missään tekemisissä. Kuulemma Inhosivat sitä, kun joutuivat joskus minua hoitamaan. Eipä meillä ole mitään yhteistä. Miten välit voisi lämmetä, kun toinen on jo aikuinen ja toinen imee vielä tuttia
Joskus kun ihmiset aikuistuvat, tuollaisten suhteiden on mahdollista lämmetä. Saatetaan nähdä arvo sille, että on tekemisissä perheenjäsenensä kanssa, vaikka ei ole häntä tuntenutkaan aiemmin ikäeron takia. Kun molemmat on aikuisia se on tietenkin helpompaa, koska ikäeron merkitys alkaa jossain kohtaa olla aika pieni.
Ap. Koitapa hyväksyä tilanne, 17v varmasti muuttaa 1-3 vuoden sisällä pois, että mitä ihmettä ruikutat. Tuo aika menee nopeasti. Ehkä sisarusten välit lämpenee jossain vaiheessa kun isoin saa rauhassa itsenäistyä ja on poissa kotoa niin ehkä tulee pienempiä ikäväkin.
Jos teini on asiallinen sinua kohtaan ja sietää sisaruksen niin kaikki on hyvin. Todella itsekästä jos ajattelit, että 17v hoitaa pienempiä kun sinä ja uusioperheen isukki olette harrastuksissa.
Näistä keskusteluista kyllä vahvistuu se ajatus, että en ikipäivänä tee lapsia. Koska jos teen ja dramaattisesti teidän lailla ilmaisten HAJOTAN ydinperheen eroamalla ja SÄRJEN lasten kodin niin kaikki paska niskaan on ilmeisesti sallittua. Ero on väärin, vielä enemmän väärin on jälleen seurustelu, kamalaa yhteen muutto ja kaikkein pahin että tehdään vielä yhteinen lapsi.
Vastatkaa ihan totta te huutelijat, Oletteko arjessa näin suorasanaisen tuomitsevia sukulaisianne, tuttujanne tai ystäviänne kohtaan vai huuteletteko törkeitä vaan täällä? Katkaisetteko välit uusperheen perustaneisiin kun olette niin kiihkeästi sitä vastaan?
Ei kai ny teiniä kiinnosta vuotias pikkusisarus, oli sitte uus- tai ydinperhe. Luultavasti häpeää ku vanhukset tekee lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näistä keskusteluista kyllä vahvistuu se ajatus, että en ikipäivänä tee lapsia. Koska jos teen ja dramaattisesti teidän lailla ilmaisten HAJOTAN ydinperheen eroamalla ja SÄRJEN lasten kodin niin kaikki paska niskaan on ilmeisesti sallittua. Ero on väärin, vielä enemmän väärin on jälleen seurustelu, kamalaa yhteen muutto ja kaikkein pahin että tehdään vielä yhteinen lapsi.
Vastatkaa ihan totta te huutelijat, Oletteko arjessa näin suorasanaisen tuomitsevia sukulaisianne, tuttujanne tai ystäviänne kohtaan vai huuteletteko törkeitä vaan täällä? Katkaisetteko välit uusperheen perustaneisiin kun olette niin kiihkeästi sitä vastaan?
Suurin osa ei oo huudellut mitään uusperheestä.
Kuulostaa tyypilliseltä teinin toiminnalta, en näkisi että liittyy uusperhekuvioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näistä keskusteluista kyllä vahvistuu se ajatus, että en ikipäivänä tee lapsia. Koska jos teen ja dramaattisesti teidän lailla ilmaisten HAJOTAN ydinperheen eroamalla ja SÄRJEN lasten kodin niin kaikki paska niskaan on ilmeisesti sallittua. Ero on väärin, vielä enemmän väärin on jälleen seurustelu, kamalaa yhteen muutto ja kaikkein pahin että tehdään vielä yhteinen lapsi.
Vastatkaa ihan totta te huutelijat, Oletteko arjessa näin suorasanaisen tuomitsevia sukulaisianne, tuttujanne tai ystäviänne kohtaan vai huuteletteko törkeitä vaan täällä? Katkaisetteko välit uusperheen perustaneisiin kun olette niin kiihkeästi sitä vastaan?
Ei pidäkään tehdä lapsia, jos ei pysty pistämään lasten tarpeita omien halujensa edelle. Siitähän tässä on kyse. Jos ero on tullut, niin se on tullut. Joskus on pakkokin erota. Ero on lapsillekin karmea tilanne. Jos siihen päälle lastataan vielä uusperhesoppa, niin huh heijaa!
Aikuisten pitää pistää lasten tarpeet etusijalle. Piste.
Tämän aloituksen otsikko on väärä. Ei tämä kerro mitään _uusperheestä_, vaan teinistä, joka ei ole kiinnostunut vauvoista.
Ap, lopeta olemasta mielensäpahoittaja. Se ei ole hyväksi kenellekkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos käyttäytyy asiallisesti pikkusisarustaan kohtaan, vika on kyllä ihan sinun päässäsi. Ei kaikilla, varsinkaan teineinå, ole paapomisviettiä. Myös mulle tuli mieleen, että kuinka paljon asenteestasi johtuu siitä, että miehesi lapsi on tytär... Pitäisitkö normaalimpana poikaa, joka ei hoivaa?
Ohis täällä, hei! Ei ole asiallista käyttäytymistä, kun tytär ei ole huomaavinaan pikkusisarustaan. Tulee mieleeni omat kiusaamiskokemukseni, minut suljettiin tyttöporukasta neljän vuoden ystävyyden jälkeen rupeamalla puhumattomaksi. Olin heille ilmaa, jos sanoin heille jotakin. He käänsivät selkänsä minulle ja tekivät muutakin ikävää. Ap:n tilanne tietenkin on ihan erilainen. Vauva ei vielä ymmärrä, että sisko kiusaa häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos käyttäytyy asiallisesti pikkusisarustaan kohtaan, vika on kyllä ihan sinun päässäsi. Ei kaikilla, varsinkaan teineinå, ole paapomisviettiä. Myös mulle tuli mieleen, että kuinka paljon asenteestasi johtuu siitä, että miehesi lapsi on tytär... Pitäisitkö normaalimpana poikaa, joka ei hoivaa?
Ohis täällä, hei! Ei ole asiallista käyttäytymistä, kun tytär ei ole huomaavinaan pikkusisarustaan. Tulee mieleeni omat kiusaamiskokemukseni, minut suljettiin tyttöporukasta neljän vuoden ystävyyden jälkeen rupeamalla puhumattomaksi. Olin heille ilmaa, jos sanoin heille jotakin. He käänsivät selkänsä minulle ja tekivät muutakin ikävää. Ap:n tilanne tietenkin on ihan erilainen. Vauva ei vielä ymmärrä, että sisko kiusaa häntä.
Tuskin kiusaa. Aidosti ei vain ole kiinnostunut. Ja teininä on vielä sillä tavoin rehellinen, ettei teeskentele kiinnostunutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on, kestämistä. Kaverillani on ihana uusi mies, mutta kaikki viikonloput säätämistä kun lapsia on yhteensä monta. Ei yhtä ainutta vapaapäivää siten, että olet ainoastaan oman perheesi kanssa. En ikinä kestäisi, vaikka miten ihana mies olisi.
Tässäpä se asiasta tietävältä olikin sanottu. Omat on omia ja muut on muita. Eihän sitä muuten "omasta perheestä" puhuttaisi, jotain ylimääräisiä siihen kuulumattomia siellä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos käyttäytyy asiallisesti pikkusisarustaan kohtaan, vika on kyllä ihan sinun päässäsi. Ei kaikilla, varsinkaan teineinå, ole paapomisviettiä. Myös mulle tuli mieleen, että kuinka paljon asenteestasi johtuu siitä, että miehesi lapsi on tytär... Pitäisitkö normaalimpana poikaa, joka ei hoivaa?
Ohis täällä, hei! Ei ole asiallista käyttäytymistä, kun tytär ei ole huomaavinaan pikkusisarustaan. Tulee mieleeni omat kiusaamiskokemukseni, minut suljettiin tyttöporukasta neljän vuoden ystävyyden jälkeen rupeamalla puhumattomaksi. Olin heille ilmaa, jos sanoin heille jotakin. He käänsivät selkänsä minulle ja tekivät muutakin ikävää. Ap:n tilanne tietenkin on ihan erilainen. Vauva ei vielä ymmärrä, että sisko kiusaa häntä.
Nimenomaan tilanne on täysin eri. Ei voi puhua samassa lauseessakaan.
Sun mielestä mä varmaan kiusaan kavereideni teini - ikäisiä lapsia. Ainoa kontakti, jonka heihin otan, on se että tervehdin. En vain tiedä miten teinien kanssa kommunikoidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuo 17v ei vaan pidä vauvoista eikä jaksa esittää että kiinnostaisi.
Uskon että on kestämistä. Minä erosin lapseni isästä kun lapsi oli 5-vuotias. Sillä hetkellä päätin että me eletään lapsen kanssa kahdestaan, meidän kotiin ei ketään miestä muuta ainakaan ennen kuin lapseni on muuttanut pois. Lapsi pitää aina laittaa etusijalle.
Vastauksia, jotka saivat ajattelemaan. Näinhän se on, että tilanne pitää kestää ja minun aikuisena sietää. Vanhemmat lapsemme eivät ole kärsineet eroista. Biologisen vanhemman voi menettää muustakin, jopa dramaattisemmasta syystä, kuin vanhempien eron vuoksi. Tätä en avaa enempää. 17v. ei pyydetä lastenvahdiksi. Meillä niitä harvoja kertoja varten tuttu palkattu hoitaja ja isovanhemmatkin auttaa jos tarvis. Kritiikistä huolimatta mielestäni normaali kommunikointi, ei totaalinen mykkäkoulu yhtä perheenjäsentä kohtaan, kuuluu normaaliin hyvään ja tasapainoiseen käytökseen. Olipa sitten kyseessä teini tai aikuinen. Vaikka lapsipuoli olisi poika, odottaisin samaa käytöstä eli sitä, että kaikkien kanssa kommunikoidaan ainakin jollain tasolla. Ei vain tuijoteta hiljaa oli tilanne mikä hyvänsä. Totean usein, että annan ajan kulua ja tilanne muuttuu jos muuttuu. En oleta, että heille tarvitsisi tulla todella läheiset välit. Kysyn kuitenkin miltä sinusta tuntuisi, jos esim. sukulaisteini muuttaisi asumaan luoksesi ja kohtelisi omaa vauvaasi/taaperoasi tylysti, ilman normaalia käytöstä, yhden vuoden ajan? Olisitko itse yhtä aurinkoa tilanteen kanssa ja ei tulisi mitään negatiivisia fiiliksiä? Minuun tämä vaikuttaa negatiivisesti, omaan olotilaan, käytökseeni ja tunteisiin 17v. kohtaan. Toki yritän nämä sietää ja käsitellä itsekseni ilman draamaa, mutta välillä vaikeaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Näistä keskusteluista kyllä vahvistuu se ajatus, että en ikipäivänä tee lapsia. Koska jos teen ja dramaattisesti teidän lailla ilmaisten HAJOTAN ydinperheen eroamalla ja SÄRJEN lasten kodin niin kaikki paska niskaan on ilmeisesti sallittua. Ero on väärin, vielä enemmän väärin on jälleen seurustelu, kamalaa yhteen muutto ja kaikkein pahin että tehdään vielä yhteinen lapsi.
Vastatkaa ihan totta te huutelijat, Oletteko arjessa näin suorasanaisen tuomitsevia sukulaisianne, tuttujanne tai ystäviänne kohtaan vai huuteletteko törkeitä vaan täällä? Katkaisetteko välit uusperheen perustaneisiin kun olette niin kiihkeästi sitä vastaan?
Olen, enkä ole juurikaan tekemisissä perheenrikkojien ja uusperheellisten kanssa.
17-vuotias on ilmeisesti poika? Jos mietin omia teinipoikiani, niin ihan sama olisi tilanne. Vauva ei voisi vähempää kiinnostaa, oli sitten puoli- tai täysisarus.
Oma elämä, kaverit, moottoripyörä, pelit, on tuossa iässä niin tärkeää.
Höh. 17 vuotiaat nyt eivät vain jaksa tuollaisia ärsyttäviä pikku kiusankappaleita. Kuuluu ap ikään.
Minulla on 15 vuotta vanhempi veli ja 14 vuotta vanhempi sisko. Olemme aina olleet eri sukupolvea ja emme ole missään tekemisissä. Kuulemma Inhosivat sitä, kun joutuivat joskus minua hoitamaan. Eipä meillä ole mitään yhteistä. Miten välit voisi lämmetä, kun toinen on jo aikuinen ja toinen imee vielä tuttia