Taiteilijat tai luovat ihmiset, miten kykenette perustamaan toimivan suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että Ap on mies ensinkään tai luovalla alalla.

En ole väittänyt olevani ammattilainen. Ei kukaan ole kieltänyt satsaamasta harrastukseen ympäri vuorokauden.

--Ap

Vierailija kirjoitti:

Aika monet luovista aloista on 8-16 aloja, jopa kirjailijat ja kuvataiteilijat saattavat työskennellä tiettyjen aikojen mukaan. Maallikkomyytti, että sitä olisi kauhean luova ympäri vuorokauden ja toimisi vain inspiksen saatuaan. Tietenkin luovuus näkyy ihmisen muussakin elämässä ja tavassa olla ihminen, mutta harvalla häiritsevästi, että se parisuhdetta haittaisi. Päin vastoin

Sinullapa se kätevä maailmankuva, jossa ideat tulevat kellonaikojen mukaan!

Kukaan ei ole väittänyt, että ideat tulevat vain tiettyinä kellonaikoina. Mutta moni ammattilainen pystyy jättämään taka-alalle jalostumaan ne ideat. Ja työstämään niitä siellä. Ja toteuttamaan niitä sitten jopa ihan siihen perusduunariaikaan. Tämäkin on asia, jota voi harjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole väittänyt, että ideat tulevat vain tiettyinä kellonaikoina. Mutta moni ammattilainen pystyy jättämään taka-alalle jalostumaan ne ideat. Ja työstämään niitä siellä. Ja toteuttamaan niitä sitten jopa ihan siihen perusduunariaikaan. Tämäkin on asia, jota voi harjoitella.

Niin vissiin jos on kolme ideaa.

--Ap

Vierailija kirjoitti:

No arvioisin 5000 sanaa, mutta tästä joku varmaan syyttää kehuskelusta/liioittelusta.

--Ap

Onks sulla tällainen 5000:n sanan kausi päällä 24/7 ympäri vuoden? En suosittele perinteistä parisuhdetta sinulle, ehkä jokin erittäin satunnainen tapailu on kohtuullisempaa. Ja avoin suhde, jotta tapailemasi henkilö voisi toteuttaa tarpeitaan vaikka sinä kirjottelisit tyytyväisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole väittänyt, että ideat tulevat vain tiettyinä kellonaikoina. Mutta moni ammattilainen pystyy jättämään taka-alalle jalostumaan ne ideat. Ja työstämään niitä siellä. Ja toteuttamaan niitä sitten jopa ihan siihen perusduunariaikaan. Tämäkin on asia, jota voi harjoitella.

Niin vissiin jos on kolme ideaa.

--Ap

Ideasta valmiiksi teokseksi matka on usein pitkä. Pitää priorisioda, jos päivässä tulee kymmeniä ideoita. Tai muuten taiteen tekeminen jää innovoinniksi ja haaveiluksi.

Onko kysymyksessä siis suhteen PERUSTAMINEN vai ylläpito? Veikkaan että perustaminen noilla spekseilläsi saattaa jonain päivänä onnistua, mutta parisuhteen hoitaminen ja ylläpitäminen 5000:n sanan kirjoittamisen ja työnteon/lukio-opiskelujen lisäksi voi olla haasteellista.

Vierailija kirjoitti:

No arvioisin 5000 sanaa, mutta tästä joku varmaan syyttää kehuskelusta/liioittelusta.

--Ap

Eipä tuossa minun mielestäni ihmeempää kehuskelua ole.

Itse olen pakkotilanteessa (toimittajana) kirjoittanut tuommoisia lurauksia päivässä. Kirjailijaystäväni kirjoittaa pari liuskaa hiottua tekstiä päivässä, ja se riittää ihan hyvin kun on apurahakierteeseen päässyt.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kuulostaa siltä, että Ap on päättänyt olla luova, koska katsoo voivansa oikeuttaa ja perustella sillä kaiken tekemänsä.

Kukaan ei ole koskaan 100 % läsnä suhteessa, ei edes ne perusduunaripariskunnat. Eivät vanhemmatkaan ole koskaan 100 % läsnä lastensa kanssa. Ei ihmisaivoja ole rakennettu niin. Jokainen uppoutuu ajatuksiinsa ja esim. kuka tahansa itseään kiinnostavaa työtä tekevä ihminen ei voi välttyä kantamasta töitä kotiin, ainakin ajatuksen tasolla.

Sen sijaan, jokaisessa ihmissuhteessa on tilanteita, missä toiselta saa odottaa täyttä läsnäoloa. Se, ettei kykene tällaisessa tilanteessa siihen, ei ole luovuuden vika, vaan itsekkyyden.

Kaltaisellesi narsistille voisi sopia elämä koiran kanssa. Kokovartalopeilin avulla voit uppoutua itseesi.

Bte vieläkö riimirunoja kirjoitetaan/julkkaistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole väittänyt, että ideat tulevat vain tiettyinä kellonaikoina. Mutta moni ammattilainen pystyy jättämään taka-alalle jalostumaan ne ideat. Ja työstämään niitä siellä. Ja toteuttamaan niitä sitten jopa ihan siihen perusduunariaikaan. Tämäkin on asia, jota voi harjoitella.

Niin vissiin jos on kolme ideaa.

--Ap

Aha. Asia selvä minun puolestani. Sovasit juuri tietämättäsi, silkkaa ylimielisyyttäsi useampia suomalaisia tunnettuja taidemaalareita sekä nykykirjailijoita kolmen idean ihmisiksi.

Sanonko mihin voit tunkea ne kolme surkeaa pöytälaatikkorunoasi. Sinun suhteessasi ongelma olet sinä, ei kumppanisi.

Vierailija kirjoitti:

Bte vieläkö riimirunoja kirjoitetaan/julkkaistaan?

Näin 1.-luokkalaisen äidinkielen oppimateriaaleissa pari riimirunoa kun opettelivat kirjaimia. Kyllä se siitä! Toivotaan että kumppanisi ymmärtää ett käytät aikasi moisten parissa ja ignooraat hänet. Mä uskoisin että hän täysin ymmärtää ja haluaa hieroa varpaitasi samalla kun lausut riimirunojasi hänelle.

Olen kuvataiteilija ja elänyt työlläni jo vuosia. Minulla on välillä intensiivisiä työjaksoja, mutta kumppanini ovat kyllä ymmärtäneet.

Nautin rakkaussuhteista niin paljon, että olen kyllä mielelläni läsnä kumppanilleni, silloin kun yhteistä aikaa on.

Aikatauluista, läsnäolosta ja paljon muusta ei tarvitse sopia vain kumppanin kanssa, vaan myös gallerioiden, museoiden, instituutioiden (opetan väliin tuntiopettajana tai ohjaan/tarkastan opinnäytteitä), tilaustöitä tilaavien tahojen, työhuoneella vierailevien ostajien, tutkijoiden, huoltotyöntekijöiden ja muiden kanssa. Ei se ota minulta luovuuttani pois, vaan mahdollistaa luovalla alalla elämisen.

Ja kumppani tekee elämästä suloisempaa, silloin kuin sellainen on <3 Kyllä silloin kannattaa vähän skarpata.

Mitä luulette, olisinko alalla, jos olisin jättänyt menemättä edustussopimustapaamiseen tai julkisen teoksen tulevan paikan katselmukseen, ja sanonut myöhemmin, että joo sori, tein luonnoksia kun tuli inspiraatio? Tai jos teokseni eivät valmistu ajoissa näyttelyyn, koska ”ei tullut inspiraatiota”? Saisinkohan toista mahdollisuutta?

Edustavuudesta: ei galleriaani kiinnosta perseeni koko tai nenäni muoto. Se kyllä kiinnostaa, että tulen sovitusti paikalle ja osaan käyttäytyä kauniisti ( tai ehkäpä juuri *olla läsnä*) avajaisissa ja muissa tilaisuuksissa. Joo, en haise kaljalta :D

Oletetaan että kedolla kävellessäni ja auringon paistaessa silmiini mielessäni itää tarinan siemen: he tapaavat ja rakastuvat - perheet vastustavat.

Miten jatkan tästä? Mitä minun pitää tehdä seuraavaksi tullakseni maailmankuuluksi kirjailijaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No arvioisin 5000 sanaa, mutta tästä joku varmaan syyttää kehuskelusta/liioittelusta.

--Ap

Eipä tuossa minun mielestäni ihmeempää kehuskelua ole.

Itse olen pakkotilanteessa (toimittajana) kirjoittanut tuommoisia lurauksia päivässä. Kirjailijaystäväni kirjoittaa pari liuskaa hiottua tekstiä päivässä, ja se riittää ihan hyvin kun on apurahakierteeseen päässyt.

Olen hieman sinua hitaampi, kirjoitan paljon työkseni, mutten päätoimisesti. Tuuttaan ulos n. 500 sanaa tunnissa. Toki se julkaisukelpoinen sitten monasti tiivistyy esimerkiksi neljäänsataan, kun tekstin editoi.

Tietenkään varsinainen kirjoitusaika ei ole täysin mainittu, koska ideaalitilanteessa olen voinut antaa homman hautua taustalla. Ja aloittanut jo aiemmin muutamia pääpointteja, tai lähteitä lyhyesti ylös kirjaten. Se hautuminen taustalla on kuitenkin asia, jonka käynnissä ollessa pystyn ihan normaalisti tekemään muuta työtä, olemaan läsnä elämässäni läheisteni kanssa jne.

Mutta tämä uskoakseni on juurikin sitä ammattitaitoa kirjoittajana. Eli että sen itse tekstin voi tuottaa hyvinkin tarkkaan ajoitetusti.

Kaikki kirjoittaminen on luovaa työtä, ei se rajoitu loppusoinnulliseen sisältöön tai proosaan. Samat haasteet ne joka tekstissä on; tehdä se mielenkiintoiseksi ja hyväksi, ja pitää lukija mukana loppuun asti.

Miten selättää kirjoitelman editoinnin tylsyys? Miten laskeutua flow:hun?

Vierailija kirjoitti:

Miten selättää kirjoitelman editoinnin tylsyys? Miten laskeutua flow:hun?

Tarvitset kolme asiaa:

1) Painivalmentajan selätykseen

2) Crack -kokaiinia tylsyyteen

3) Lentotunteja laskeutumisharjoituksiin

Vierailija kirjoitti:

Oletetaan että kedolla kävellessäni ja auringon paistaessa silmiini mielessäni itää tarinan siemen: he tapaavat ja rakastuvat - perheet vastustavat.

Miten jatkan tästä? Mitä minun pitää tehdä seuraavaksi tullakseni maailmankuuluksi kirjailijaksi?

Naisen omaan 'klaaniin' kuuluva mies on aiemmin tavoitellut naista. Ensin rakasteltuaan, rakastavaiset saadaan tavalla tai toisella erotettua toisistaan tai he eroavat vapaaehtoisesti, ja oman klaanin miehelle annetaan ymmärtää että nyt nainen voisi olla hänen. Kuitenkin klaanin mies kieltäytyy enää ottamasta naista, koska vihollisleirin mies on "liannut" hänet.

Jatkoon vai ei jatkoon?

--Ap

Upee viestiketju. Ootko ap just lukenut Lauri Viidan elämäkerran tai jotain, Saarikosken? Olet eppäilemättä aivan ihmeellinen luova hengkilö, ja jengi ei vaan tajuuuu.

Soitan huilua orkesterissa ja harjoittelen kotona päivisin. Vaikeaa kun mieskin on nyt etätöissä kotona!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletetaan että kedolla kävellessäni ja auringon paistaessa silmiini mielessäni itää tarinan siemen: he tapaavat ja rakastuvat - perheet vastustavat.

Miten jatkan tästä? Mitä minun pitää tehdä seuraavaksi tullakseni maailmankuuluksi kirjailijaksi?

Naisen omaan 'klaaniin' kuuluva mies on aiemmin tavoitellut naista. Ensin rakasteltuaan, rakastavaiset saadaan tavalla tai toisella erotettua toisistaan tai he eroavat vapaaehtoisesti, ja oman klaanin miehelle annetaan ymmärtää että nyt nainen voisi olla hänen. Kuitenkin klaanin mies kieltäytyy enää ottamasta naista, koska vihollisleirin mies on "liannut" hänet.

Jatkoon vai ei jatkoon?

--Ap

Virkistävä, Conanbarbaarimainen. 2020-luvulla hyvin kirjoitettuna teos soutaisi valtavirtaa vastaan hyvällä tavalla.

Minun mies on AP:n kaltainen ja joskus ärsyttää olla ikuinen kakkonen työn rinnalla. Tuntuu yksinäiseltä ja kuin minun sisäisellä maailmallani ei ole mitään väliä, toinen on kiinnostunut enemmän omista mielikuvistaan.