Lue keskustelun säännöt.
Taiteilijat tai luovat ihmiset, miten kykenette perustamaan toimivan suhteen?
21.11.2020 |
Eron myötä paljon on ollut aikaa omistautua luovalle työlle, ja samalla miettiä miten kuormittavaa suhteen kannalta se on. Entinen kumppani halusi että kun vietämme yhteistä aikaa, niin minun pitäisi voida keskittyä 100% häneen eikä antaa ajatusten harhautua. Esimerkiksi nauttiessa yhteiset aamukahvit voi ykskaks tulla inspiraatio kirjoittaa jotain alas. Koska jossain kohtaa aina toisen ymmärrys ei riitä, jouduin koko ajan peittelemään sitä, mikä on stressaavaa. Ei ymmärretä että luovuus on joka ikinen minuutti elämässä - sille ei mahda mitään. Sitä ei voi sammuttaa napista painamalla kuten sorvin. Joskus kumppanin epäiltyä minua pettämisestä, se vielä olisi mennyt lievänä rikkomuksena, mutta tätä ainaista "salarakasta" (luovuutta) kohtaan mustasukkaisuudella ei ole ollut rajoja!
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Ei luovuuskaan ilmene kaikilla ihmisillä samalla tavalla. Joidenkin käsitys luovuudesta ja taiteilijasta tuntuu perustuvan baskeripäiseen hahmoon Aku Ankasta. Voidakseen toimia taiteilijana pitää olla rautainen ammattilainen monessa muussakin kuin luovuudessaan. Organisointikyky on mm. tärkeää.
Totta. Luovuus on vain yksi osa. Pitää osata myydä töitään, olla tarpeeksi edustava (kyllä, ulkonäkö luo mielikuvaa), ja pitäisi olla myös taideinstituutioiden mielestä uskottava. Eli pitää tuntea taidehistoriaa ja taideteorioita sen verran, että pystyy uskottavasti perustelemaan tekemisensä. Pitää olla materiaalin / tekniikan tuntemusta, jotta osaa tehdä teoksia, jotka säilyvät vielä viidenkymmenenkin vuoden päästä.
Monenlaisia asioita pitää osata taiteilijana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kyllä tarvitse olla edustava. 🤭
Ap ( ja muut vastaavat naiset) kuulostaa tekotaiteelliselta elämäntaiteilijalta.
t. MIES, teknistä ja taiteellista tuotekehitystyötä työkseen tekevä, eikä kuvatunlaisia ongelmia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei luovuuskaan ilmene kaikilla ihmisillä samalla tavalla. Joidenkin käsitys luovuudesta ja taiteilijasta tuntuu perustuvan baskeripäiseen hahmoon Aku Ankasta. Voidakseen toimia taiteilijana pitää olla rautainen ammattilainen monessa muussakin kuin luovuudessaan. Organisointikyky on mm. tärkeää.
Totta. Luovuus on vain yksi osa. Pitää osata myydä töitään, olla tarpeeksi edustava (kyllä, ulkonäkö luo mielikuvaa), ja pitäisi olla myös taideinstituutioiden mielestä uskottava. Eli pitää tuntea taidehistoriaa ja taideteorioita sen verran, että pystyy uskottavasti perustelemaan tekemisensä. Pitää olla materiaalin / tekniikan tuntemusta, jotta osaa tehdä teoksia, jotka säilyvät vielä viidenkymmenenkin vuoden päästä.
Monenlaisia asioita pitää osata taiteilijana.
Yksityisissä gallerioissa voit myydä suhteilla ja edustavalla olemuksella, mutta taideinstituutioihin et pääse ilman oikeaa teoreettista osaamista. Taideinstituutiot kirjoittavat taidehistoriaa, joten jos haluaa päätyä tekemään jotain muuta kuin sisustustaidetta, kannattaa opiskella vähintään kuvataiteen maisteriksi.
Vierailija kirjoitti:
Voin näin päälle nelikymppisenä akkana sanoa, että siitä epävarmuudesta kasvaa yli. Jonakin päivänä (jos pysytte yhdessä ja annatte itsenne kasvaa) olette molemmat iloisia siitä, kun toinen onnistuu itselleen tärkeissä asioissa. Se, että ihmisellä on omia juttuja, joissa hän onnistuu, antaa hänelle hehkun.
Oon näin vuosia eron jälkeen alkanut kallistua siihen suuntaan etten enää ota uutta suhdetta, koska se ei olisi reilua toista ihmistä kohtaan. Olen yli kolmekymppinen.
--Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei kyllä tarvitse olla edustava. 🤭
Väitän, että tarvitsee. Mielenkiintoisen näköinen, oma tyyli ja urheilullisuus on plussaa. Hyvinvoivan näköinen. Kukaan ei halua ostaa taidetta kaljamahaiselta ja haisevalta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos ei olisi tasaisen (tappavaa) rytmiä, olisi taiteilijan yksinäisyys oman luomisensa kanssa. Silloin eläisi vielä enemmän oman kuplansa sisällä. Moni sortuu alkoholiin tai huumeisiin.
Herkkyys yhdistettynä älyyn on ihmiselle vaarallista. Maailmaa ei oikein tällöin pääse pakoon kuin eristäytymyllä tai naukkailemalla jatkuvasti päihteitä. Tuostapa tuo stereotypia kärsivästä ja päihdeongelmaisesta taiteilijasta syntyneekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kyllä tarvitse olla edustava. 🤭
Väitän, että tarvitsee. Mielenkiintoisen näköinen, oma tyyli ja urheilullisuus on plussaa. Hyvinvoivan näköinen. Kukaan ei halua ostaa taidetta kaljamahaiselta ja haisevalta ihmiseltä.
Ei todellakaan pidä paikkaansa. Onneksi ei, koska paljon hyvää taidetta olisi jäänyt pois taidehistorian kirjoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos ei olisi tasaisen (tappavaa) rytmiä, olisi taiteilijan yksinäisyys oman luomisensa kanssa. Silloin eläisi vielä enemmän oman kuplansa sisällä. Moni sortuu alkoholiin tai huumeisiin.
Herkkyys yhdistettynä älyyn on ihmiselle vaarallista. Maailmaa ei oikein tällöin pääse pakoon kuin eristäytymyllä tai naukkailemalla jatkuvasti päihteitä. Tuostapa tuo stereotypia kärsivästä ja päihdeongelmaisesta taiteilijasta syntyneekin.
Kyllä nykyään monet taiteilijat elävät tavallista elämää, menevät työhuoneelle töihin kello 9 ja lähtevät neljältä kotiin. Ei elämän tarvitse olla tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ( ja muut vastaavat naiset) kuulostaa tekotaiteelliselta elämäntaiteilijalta.
t. MIES, teknistä ja taiteellista tuotekehitystyötä työkseen tekevä, eikä kuvatunlaisia ongelmia
Laitapa proosanäyte niin arvostellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei luovuuskaan ilmene kaikilla ihmisillä samalla tavalla. Joidenkin käsitys luovuudesta ja taiteilijasta tuntuu perustuvan baskeripäiseen hahmoon Aku Ankasta. Voidakseen toimia taiteilijana pitää olla rautainen ammattilainen monessa muussakin kuin luovuudessaan. Organisointikyky on mm. tärkeää.
Totta. Luovuus on vain yksi osa. Pitää osata myydä töitään, olla tarpeeksi edustava (kyllä, ulkonäkö luo mielikuvaa), ja pitäisi olla myös taideinstituutioiden mielestä uskottava. Eli pitää tuntea taidehistoriaa ja taideteorioita sen verran, että pystyy uskottavasti perustelemaan tekemisensä. Pitää olla materiaalin / tekniikan tuntemusta, jotta osaa tehdä teoksia, jotka säilyvät vielä viidenkymmenenkin vuoden päästä.
Monenlaisia asioita pitää osata taiteilijana.Yksityisissä gallerioissa voit myydä suhteilla ja edustavalla olemuksella, mutta taideinstituutioihin et pääse ilman oikeaa teoreettista osaamista. Taideinstituutiot kirjoittavat taidehistoriaa, joten jos haluaa päätyä tekemään jotain muuta kuin sisustustaidetta, kannattaa opiskella vähintään kuvataiteen maisteriksi.
Mistä instituutiosta luolamaalauksien piirtäjät valmistuivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ( ja muut vastaavat naiset) kuulostaa tekotaiteelliselta elämäntaiteilijalta.
t. MIES, teknistä ja taiteellista tuotekehitystyötä työkseen tekevä, eikä kuvatunlaisia ongelmia
Laitapa proosanäyte niin arvostellaan.
En tee proosaa. Teen työtä jossa sekoittuu insinöörin työ ja visuaalinen taide, noin maallikon näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ( ja muut vastaavat naiset) kuulostaa tekotaiteelliselta elämäntaiteilijalta.
t. MIES, teknistä ja taiteellista tuotekehitystyötä työkseen tekevä, eikä kuvatunlaisia ongelmia
Laitapa proosanäyte niin arvostellaan.
Lukutaito ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kyllä tarvitse olla edustava. 🤭
Väitän, että tarvitsee. Mielenkiintoisen näköinen, oma tyyli ja urheilullisuus on plussaa. Hyvinvoivan näköinen. Kukaan ei halua ostaa taidetta kaljamahaiselta ja haisevalta ihmiseltä.
Ei todellakaan pidä paikkaansa. Onneksi ei, koska paljon hyvää taidetta olisi jäänyt pois taidehistorian kirjoista.
Internetin aikakausi on muuttanut tätä asetelmaa. Ehkä ennen saatoit tehdä hyvää taidetta nukkumalla ladoissa ja olemalla kännissä kokoajan. Nykyään pitää olla mediaseksikäs. Seuraan instassa taiteilijoita jonkin verran ja pääsääntöisesti ovat hoikkia ja miellyttävän näköisiä. Naisilla korostuu tässäkin ulkonäkö enemmän.
Tottahan se on, että erityinen sisäinen maailma paistaa ihmisestä ulospäin. Energia, luovuus ja hyvinvointi. Taiteilija on antenni, joka vastaanottaa signaaleja. Jos näytät rikkinäiseltä, myös taiteesi on luultavasti sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos ei olisi tasaisen (tappavaa) rytmiä, olisi taiteilijan yksinäisyys oman luomisensa kanssa. Silloin eläisi vielä enemmän oman kuplansa sisällä. Moni sortuu alkoholiin tai huumeisiin.
Herkkyys yhdistettynä älyyn on ihmiselle vaarallista. Maailmaa ei oikein tällöin pääse pakoon kuin eristäytymyllä tai naukkailemalla jatkuvasti päihteitä. Tuostapa tuo stereotypia kärsivästä ja päihdeongelmaisesta taiteilijasta syntyneekin.
Kyllä nykyään monet taiteilijat elävät tavallista elämää, menevät työhuoneelle töihin kello 9 ja lähtevät neljältä kotiin. Ei elämän tarvitse olla tuskaa.
Tiedän toki tuon. Ja varmaan heidänkin aikaansaannokset joitakin kiinnostaa, jos sillä kerta itsensä elättää. Kuolemattomat teokset taas tuppaa syntymään sieltä elämän ja kuoleman rajapinnoilta.
Vierailija kirjoitti:
Aika monet luovista aloista on 8-16 aloja, jopa kirjailijat ja kuvataiteilijat saattavat työskennellä tiettyjen aikojen mukaan. Maallikkomyytti, että sitä olisi kauhean luova ympäri vuorokauden ja toimisi vain inspiksen saatuaan. Tietenkin luovuus näkyy ihmisen muussakin elämässä ja tavassa olla ihminen, mutta harvalla häiritsevästi, että se parisuhdetta haittaisi. Päin vastoin.
Mihin perustat väitteesi, että "aika monet luovat alat on 8-16"? Jotkut on, mutta enimmäkseen eivät. Jos on jossain yrityksessä, niin työaika voi olla tuo, mutta jos on itsenäinen yrittäjä/taiteilija, niin voit aivan itse valita missä vuorokauden ajankohdassa toimii parhaiten. Luovuutta ei voi kytkeä päälle ja pois, koska se on aivojen rakenne. On tekniikoita, joilla luovuus toimii paremmin, mutta pakottamalla se ei onnistu ikinä. Ja sen estäminen aiheuttaa sen, että se patoutuu sisälle.
On harmillista ap, jos et ole löytänyt kumppania, joka antaa sinun olla oma itsesi. Kuulostaa kauhealle, että joudut salailemaan luovia ajatuksiasi. Sanoisin, että vaihtamalla tämäkin paranee. Älä muuta itseäsi mitenkään.
Itselläni on ollut kumppaneita laidasta laitaan. On ollut sellaisia, jotka eivät ymmärrä luovaa alaa mitenkään ja myös niitä, jotka tajuavat jotain ja sitten niitä, jotka toimivat muusan tavoin. Ideaali olisi sellainen suhde, jossa kumpikin voisi tukea toista hyvällä tavalla.
Minä en kykene, enkä enää edes halua laittaa luovuuttani pois. Olen sitä pakkoraossa yrittänyt, mutta masennun ja ahdistun. Vaatii kumppanilta siksi aika paljon, että ymmärtää sitä, että nyt panostan täysillä yhteen projektiin jokusen kuukauden ja käyn kotona vain nukkumassa. Sitten olen taas keräämässä voimia jonkun aikaa. Onneksi puolisoni tukee ja ymmärtää tämän asian. Vastavuoroisesti itse tuen häntä omassa elämässään. Hän ei ole luovalla alalla, mutta projektiluonteisella kuitenkin, joten molemmat ymmärrämme sen, ettei kaikkia asioita voi laittaa 8-16 välille.
Ei suhteita perusteta, ainakaan juuri luovat ihmiset. Mutta siis suhteessa molempien on saatava mitä haluaa. Jos luova työ on tärkeämpi toiselle kuin se halu olla läsnä niin sitten toisen on myös ajateltava näin. Ei sellainen hälläväliä-suhde (että on kiva kun toinen on sulle läsnä mutta itse voit yhtäkkiä vaan priorisoida jotain muuta milloin huvittaa) ole reilu.
Eli luulen että sinun kohdalla joko valitse kumppani joka myös on spontaani eikä kaipaa täyttä läsnäoloa ja huomiota jne, tai sitten ota kumppani jonka kanssa voi sopia tietyt ajat, esim. tiistai-ilta tai viikonloppu jolloin olette vain toisianne varten.
Ja tietty voi nyt luovan idean muistiin kirjata jos sellainen tulee yhtäkkiä, itsekin saan biisi-ideoita mutta ne on nopea nauhoittaa kännykkään.
Mutta niin, jos suhteen haluaa jossa toinen jollain tapaa sitoutuu sinun haluista ja tarpeista välittämään niin pitää antaa saman verran takaisin. Jos ei voi niin pitää olla sinkku ja ottaa suhteet myös luovan spontaanisti, samankaltaisten ihmisten kanssa.
Nykyaikana kaikki nopeat ilot ja mielihalut ja nautinnot ja viihdykkeet menevät usein yli siitä miten olisi toisen kanssa läsnä. Kuitenkin ilman kosketusta ja läsnäoloa ihminen ei yleensä voi hyvin kovin kauaa. Eli pitää valita. Vaihtelu varmaan luovalle ihmiselle voi olla sellainen voimavara, eli välillä olisi totaalisen keskittynyt omaan luovuuteen omilla ehdoilla, sitten taas jonkin aikaa enemmän läsnäoloon muiden kanssa. Mikään perinteinen parisuhde ei kyllä sitten sovi mutta eipä sen tarvitsekaan.
Mut hyvin moni on sellainen perinteinen eli heille pitää selittää ja myös luopua heistä jos homma ei toimi. Luova ihminen voi magneetin lailla houkuttaa ihmisiä jotka eivät ole niin luovia, mutta he välillä tahtovat kuitenkin kontrolloida ja muuttaa toista, verhoten sen "rakkaudeksi" ja "sitoutumiseksi". Nämä pitää vaan tunnistaa ja sitten luopua heistä.
Vierailija kirjoitti:
Ap ( ja muut vastaavat naiset) kuulostaa tekotaiteelliselta elämäntaiteilijalta.
Tää lanka vois yhtä hyvin olla pakkomielteestä kuin luovuudesta, kun pakkomielteestähän on kyse. En tiedä mikä sun käsityksesi on aiheesta "pakkomielle".
Enemmän hankaluutta on äitiyden ja luovan alan yhdistämisessä. Kumppanilla on omat juttunsa ja ymmärtää että minulla omani. Lapsilla ymmärrys ei aina riitä eikä sitä heiltä voisi myöskään vaatiakaan.
Veikkaan että olet ap hirveen nuori, lukioikäisenä koin samanlaisia suuria tunteita ja ajattelin että minä ja luovuuteni jäämme yksin kun on niin mahdotonta muiden ihmisten kanssa. Adhd-diagnoosi ja lääkitys auttoi sosiaalisiin ongelmiin kenties eniten. Suosittelen!
Ei vaan panna muistiin mielikuvia. Se voi olla tekstiä tai runoja, mutta sen ei tarvitse olla kumpaakaan. Olen kirjoittanut ihan vaan esim. listoja riimipareista tai listoja sellaisesta joka voisi olla hyvä alku runolle.