Lue keskustelun säännöt.
Taiteilijat tai luovat ihmiset, miten kykenette perustamaan toimivan suhteen?
21.11.2020 |
Eron myötä paljon on ollut aikaa omistautua luovalle työlle, ja samalla miettiä miten kuormittavaa suhteen kannalta se on. Entinen kumppani halusi että kun vietämme yhteistä aikaa, niin minun pitäisi voida keskittyä 100% häneen eikä antaa ajatusten harhautua. Esimerkiksi nauttiessa yhteiset aamukahvit voi ykskaks tulla inspiraatio kirjoittaa jotain alas. Koska jossain kohtaa aina toisen ymmärrys ei riitä, jouduin koko ajan peittelemään sitä, mikä on stressaavaa. Ei ymmärretä että luovuus on joka ikinen minuutti elämässä - sille ei mahda mitään. Sitä ei voi sammuttaa napista painamalla kuten sorvin. Joskus kumppanin epäiltyä minua pettämisestä, se vielä olisi mennyt lievänä rikkomuksena, mutta tätä ainaista "salarakasta" (luovuutta) kohtaan mustasukkaisuudella ei ole ollut rajoja!
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että Ap on mies ensinkään tai luovalla alalla.
Uskon että ap on mies. Epäilen kuitenkin hänen kirjoittamiseen liittyvään osaamista. Tuskin tulee kovinkaan laadukasta jälkeä jos ei osaa havainnoida ympäristöä aktiivisella keskittymisellä vaan pyörii vain omissa pilvilinnoissa. Kuulostaa enemmänkin haaveilijalta, joka ei ole saanut mitään kunnollista julkaistua.
No, onneksi langan aiheena ei ole meriittini/lahjakkuuteni tahi niiden puute. Ja olenhan sitäpaitsi nuori.
--Ap
Jep. Yritin vain antaa vihjeen että muihin ihmisiin, heidän toimintaan sekä ajatuksiin keskittymällä oppii asioita joita voi soveltaa kirjoittamisessa. Tämän takia puolisoonkin on hyvä välistä keskittyä aivan täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep. Yritin vain antaa vihjeen että muihin ihmisiin, heidän toimintaan sekä ajatuksiin keskittymällä oppii asioita joita voi soveltaa kirjoittamisessa. Tämän takia puolisoonkin on hyvä välistä keskittyä aivan täysin.
Ihminen voi yrittää keskittyä muuhun kuin olemaan "luova", mutta luovuutta ei voi hallita. Ainakaan en voi minä.
--Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän väkinäiseltä taiteilulta. Ja toisekseen tuo entinen miehesi täydeltä mäntiltä.
Mikä tässä kuulostaa väkinäiseltä. Väkinäistä, niinkuin teininä kun yritti jotain luovaa työtä tehdä eikä inspiraatiota saanut liikkeelle? Ei mul sellaisia tyhjiä kausia nykyään ole. Toiseksi, en haluaisi elää jos en saa kirjoittaa!
--Ap
No oikeastaan kaikesta kirjoittamastasi paistaa väkinäisyys ja taiteilijuuden tavoittelu. Oma tuntumani taas on, että se tulee aidoimmillaan ja parhaimmillaan kyselemättä ja pyytämättä, vaikka sitä ei niin haluaisi eikä jaksaisi. Mitä väliä jollekin harrastekirjoittajalle edes on millään kausilla? Ymmärrän ammattilaisia, joilla ei ole muuta kuin se taide/viihde, jolloin on välillä lähes pakko vain puskea jotain. Mutta sekin sitten näkyy vähän kaikessa.
Tarkoitus ei ole kuitenkaan lannistaa. Jatka innokasta kirjoittelua ja katso mihin se johtaa.
"Luovassa ihmisessä on huonoa, että hän ei ole aina 100 % läsnä parisuhteessa." Näinkö Ap?
Vierailija kirjoitti:
"Luovassa ihmisessä on huonoa, että hän ei ole aina 100 % läsnä parisuhteessa." Näinkö Ap?
Ap esittää mielestäni asian: "luova ihminen ei pysty koskaan olemaan 100%:sti läsnä parisuhteessa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päässäni pyörii loistavia ideoita, mutta kun istun kirjoittamaan ne ylös niin keskittymiskykyni romahtaa ja kirjoittamisesta ei tule mitään. Niksejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomioitko muuten kumppania? Kehut, halailet, ehdotat yhteistä tekemistä edes joskus?
Mun puolisoa ei haittaa yhtään vaikka käytän päivittäin aikaa taiteiluun vaikka meillä on lapsikin, mutta joskus on ihan mukava jättää kaikki sellaiset illaksi ja keskittyä pelkästään vaikka illalliseen, elokuvaan tai ihan vaan yhdessäoloon. Ei tulisi kesken sellaisen mieleen kaivaa jotain muistikirjoja esille, mielestäni on tärkeää välillä keksittyä ihan vaan siihen toiseen.Totta kai tykkään käydä reissuilla, konserteissa, elokuvissa. Vaan esimerkiksi reissulla helposti toinen huomaa etten ole ihan % "läsnä" muutoin kuin ehkä 50%.
Niille jotka arvuuttavat olenko ammattilainen vai en, lopettakaa, tässä ei ole kyse siitä. (Vastaus on ei, en ole. Jos minulla olisi lapsia, ne olisivat varmaan jo kuolleet nälkään vaikka päivätöissä käyn.)
Tuo on itselleni tuttua että minulle on vaikeaa olla täysin läsnä, koska elän niin paljon pääni sisällä miettien taidetta/seuraavaa projektia/haaveilen kaikesta mahdollisesta. Sitä suuremmalla syyllä on mielestäni hyväksi pitää taukoja ja harjoitella myös sitä hetkessä elämistä ja arjen taitoja. Mielestäni on parasta jos kumppani on samanhenkinen sillä tavalla, että ymmärtää tuon haaveilun eikä yritä sitä toisessa muuttaa, vaikka joissain tilanteissa siitä kannattaa opetella hiukan irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Luovassa ihmisessä on huonoa, että hän ei ole aina 100 % läsnä parisuhteessa." Näinkö Ap?
Ap esittää mielestäni asian: "luova ihminen ei pysty koskaan olemaan 100%:sti läsnä parisuhteessa"
Hyvä. Kuka pystyy?
Sopeudutan elämäni miehen elämään. Minä voin tehdä joustavasti työtäni, ei ole taloudellista pakkoa, eikä henkistäkään. Teen työtäni silloin kun muulta jää aikaa. Toisaalta saan inspiraatiota miehestä ja yhteisestä elämästä. Mies on muusani. Meillä on mennyt tämä hyvin.
Saan myös ideoita, kun laitan ruokaa ja teen kotitöitä. Eli käytännön asiatkin järjestyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Luovassa ihmisessä on huonoa, että hän ei ole aina 100 % läsnä parisuhteessa." Näinkö Ap?
Ap esittää mielestäni asian: "luova ihminen ei pysty koskaan olemaan 100%:sti läsnä parisuhteessa"
Hyvä. Kuka pystyy?
Miksei voisi? Jos inspiraatio on nimenomaan perhe-elämä. En edes yritä enää elää kaksoiselämää: taideminä eläisi omaa elämäänsä ja sitten muu elämä.
Vierailija kirjoitti:
No oikeastaan kaikesta kirjoittamastasi paistaa väkinäisyys ja taiteilijuuden tavoittelu. Oma tuntumani taas on, että se tulee aidoimmillaan ja parhaimmillaan kyselemättä ja pyytämättä, vaikka sitä ei niin haluaisi eikä jaksaisi. Mitä väliä jollekin harrastekirjoittajalle edes on millään kausilla? Ymmärrän ammattilaisia, joilla ei ole muuta kuin se taide/viihde, jolloin on välillä lähes pakko vain puskea jotain. Mutta sekin sitten näkyy vähän kaikessa.
Tarkoitus ei ole kuitenkaan lannistaa. Jatka innokasta kirjoittelua ja katso mihin se johtaa.
No eipä mulla itselläkään paljon muuta elämään mahdu, vaikka mun tapauksessa onkin pelkkä harrastus. Oikeestaan nykyisillä rahkeilla tai niiden vähyydellä on hyvin vähän väliä sen pakkomielteen kannalta. Kyllä, pakkomielteestähän tässä loppujenlopuksi puhutaan. (Ja hyvin hyvin usein teen vaikka en haluaisi enkä jaksaisi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taide kumpuaa elämästä. Jos elämä on onnellista perhe-elämää, niin feikkiä olisi vääntää siitä jotain olemassaolon tuskaa. Tavallinen elämä on myös täynnä mielenkiintoisuutta: riippuu katsantokannasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Luovassa ihmisessä on huonoa, että hän ei ole aina 100 % läsnä parisuhteessa." Näinkö Ap?
Ap esittää mielestäni asian: "luova ihminen ei pysty koskaan olemaan 100%:sti läsnä parisuhteessa"
Hyvä. Kuka pystyy?
Miksei voisi? Jos inspiraatio on nimenomaan perhe-elämä. En edes yritä enää elää kaksoiselämää: taideminä eläisi omaa elämäänsä ja sitten muu elämä.
Väärin. Kukaan ei pysty, etenkään nykyaikana. Katsopa ympärillesi, kuka ylipäätänsä on ollenkaan läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oikeastaan kaikesta kirjoittamastasi paistaa väkinäisyys ja taiteilijuuden tavoittelu. Oma tuntumani taas on, että se tulee aidoimmillaan ja parhaimmillaan kyselemättä ja pyytämättä, vaikka sitä ei niin haluaisi eikä jaksaisi. Mitä väliä jollekin harrastekirjoittajalle edes on millään kausilla? Ymmärrän ammattilaisia, joilla ei ole muuta kuin se taide/viihde, jolloin on välillä lähes pakko vain puskea jotain. Mutta sekin sitten näkyy vähän kaikessa.
Tarkoitus ei ole kuitenkaan lannistaa. Jatka innokasta kirjoittelua ja katso mihin se johtaa.
No eipä mulla itselläkään paljon muuta elämään mahdu, vaikka mun tapauksessa onkin pelkkä harrastus. Oikeestaan nykyisillä rahkeilla tai niiden vähyydellä on hyvin vähän väliä sen pakkomielteen kannalta. Kyllä, pakkomielteestähän tässä loppujenlopuksi puhutaan. (Ja hyvin hyvin usein teen vaikka en haluaisi enkä jaksaisi.)
Onko sinulla luomisen pakko vai pakko purkaa tunteita?
Minulla kuvio on mennyt niin, että nuoruuden ahdistuksen, sitten elämän ohjaaman käytännön pakon jälkeen taiteen tekeminen tekee minut nykyään onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Luovassa ihmisessä on huonoa, että hän ei ole aina 100 % läsnä parisuhteessa." Näinkö Ap?
Ap esittää mielestäni asian: "luova ihminen ei pysty koskaan olemaan 100%:sti läsnä parisuhteessa"
Hyvä. Kuka pystyy?
Miksei voisi? Jos inspiraatio on nimenomaan perhe-elämä. En edes yritä enää elää kaksoiselämää: taideminä eläisi omaa elämäänsä ja sitten muu elämä.
Väärin. Kukaan ei pysty, etenkään nykyaikana. Katsopa ympärillesi, kuka ylipäätänsä on ollenkaan läsnä.
Ymmärrän tuon. Elämä on katkonaista. Olen kehittänyt itselleni erilaisia metodeja, jotta työhön keskittyminen olisi katkotonta.
Ei luovuuskaan ilmene kaikilla ihmisillä samalla tavalla. Joidenkin käsitys luovuudesta ja taiteilijasta tuntuu perustuvan baskeripäiseen hahmoon Aku Ankasta. Voidakseen toimia taiteilijana pitää olla rautainen ammattilainen monessa muussakin kuin luovuudessaan. Organisointikyky on mm. tärkeää.
Toisaalta jos ei olisi tasaisen (tappavaa) rytmiä, olisi taiteilijan yksinäisyys oman luomisensa kanssa. Silloin eläisi vielä enemmän oman kuplansa sisällä. Moni sortuu alkoholiin tai huumeisiin.
Ei ongelmaa normaalin ihmisen kanssa. Ideoiden ylöskirjoittaminen ei useinkaan paljoa aikaa vie ja työn voi tehdä valitulla työajalla. Jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että Ap on mies ensinkään tai luovalla alalla.
Uskon että ap on mies. Epäilen kuitenkin hänen kirjoittamiseen liittyvään osaamista. Tuskin tulee kovinkaan laadukasta jälkeä jos ei osaa havainnoida ympäristöä aktiivisella keskittymisellä vaan pyörii vain omissa pilvilinnoissa. Kuulostaa enemmänkin haaveilijalta, joka ei ole saanut mitään kunnollista julkaistua.
No, onneksi langan aiheena ei ole meriittini/lahjakkuuteni tahi niiden puute. Ja olenhan sitäpaitsi nuori.
--Ap
Se selittää paljon. Sinä olet nuori, ja todennäköisesti kumppanisikin.
Voin näin päälle nelikymppisenä akkana sanoa, että siitä epävarmuudesta kasvaa yli. Jonakin päivänä (jos pysytte yhdessä ja annatte itsenne kasvaa) olette molemmat iloisia siitä, kun toinen onnistuu itselleen tärkeissä asioissa. Se, että ihmisellä on omia juttuja, joissa hän onnistuu, antaa hänelle hehkun.
En tee päätyökseni kuvataidetta tällä hetkellä, mutta suhteen aikana ei ole ollut ongelma kun mieskin on muusikko. Ymmärrämme toisiamme hyvin ja kulttuurin kautta olemme aina kiinnostuneita toisistamme. Kyllä me pystytään keskittymään täysinkin toisiimme esim. seksissä ja väsyneenä pelleillessä juuri ennen nukahtamista. Yleensä kuitenkin nukkumaan samoihin aikoihin. Pienten lasten kanssa piti olla skarpimpana eikä olo kyllä ollutkaan ihan yhtä luova kuin noin muuten. Nyt kun ovat isompia ja omatoimisia ja mies rikkaampi saan käyttää aikani aivan kuten tahdon 😁 ennen miestäni olen yrittänyt seurustella putkiasentajan, sähköasentajan ja sähköinssiopiskelijan kanssa, joilla kellään ei ollut taideharrastuksia. Ei toiminut ollenkaan, noiden miesten harrastus sattui olemaan ryyppääminen ja sen mukaiset inspiroitumiset.