Taiteilijat tai luovat ihmiset, miten kykenette perustamaan toimivan suhteen?

"Ootko ap just lukenut Lauri Viidan elämäkerran tai jotain, Saarikosken?"

Oli myös tuon ajan politiikkaa se, että juuri noiden tuotokset julkaistiin. Olivat kummatkin tulipunaisia aatteen miehiä...

Ei haittaa nykyäänkään tuo tuollainen. Päinvastoin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletetaan että kedolla kävellessäni ja auringon paistaessa silmiini mielessäni itää tarinan siemen: he tapaavat ja rakastuvat - perheet vastustavat.

Miten jatkan tästä? Mitä minun pitää tehdä seuraavaksi tullakseni maailmankuuluksi kirjailijaksi?

Naisen omaan 'klaaniin' kuuluva mies on aiemmin tavoitellut naista. Ensin rakasteltuaan, rakastavaiset saadaan tavalla tai toisella erotettua toisistaan tai he eroavat vapaaehtoisesti, ja oman klaanin miehelle annetaan ymmärtää että nyt nainen voisi olla hänen. Kuitenkin klaanin mies kieltäytyy enää ottamasta naista, koska vihollisleirin mies on "liannut" hänet.

Jatkoon vai ei jatkoon?

--Ap

Tuskaisen pitkä lause keskellä, ja peräti kahteen kertaan joudutaan turvautumaan lainausmerkkeihin.

Koko sepustus vaikuttaa huonolta kopiolta Jean Marie Untinen-Auelin Luolakarhun klaanista. Joten kaikki omaperäisyyskin puuttuu.

Ei jatkoon. Mitenkään.

Voi olla hyvä kysyä, onko työskentely niin tärkeää että on valmis jättämään muun elämän kokonaan sivuun. Jos on, on vastaus valmiina, ja jos ei, ja astelee esimerkiksi parisuhteeseen, on kompromissi sillä hetkellä jo tehty ja totta, tiedosti sitä tai ei.

Se että kuvittelee yhtä aikaa ettei kompromissia tarvitse tehdä ja kuitenkin tosiasiassa kokee kompromissin todellisuuden on tässä minusta se "ongelma" ja "ristiriita".

Tosiasia kuitenkin on, että jos on parisuhteeseen hakeutunut, on aika ilmeistä että siitä saa jotain mitä aiempi elämä ei ole pystynyt antamaan. Uudet hyvät asiat ovat syy miksi kompromissin on halunnut tehdä. Voisikohan niiden uusien hyvien asioiden tiedostaminen auttaa näkemään uudet ja vanhat asiat yhtenä elämää eteenpäin vievänä voimana, asioina jotka kilpailun sijaan kannustavat toinen toistaan...

Itse olen ollut suhteessa pääasiassa sellaisten kanssa, jotka itsekin ovat joko taidealalla tai muuten luovia, eli heillä on itsellään jokin samalla lailla tärkeä oma juttu, ja ymmärtävät luovan työn realiteetit ja myös, mikä sen merkitys on tekijälleen. Ja kyllä nämä suhteet ovat toimineet. Onhan se mahdollista, että joku ei-luovan alan tyyppi voisi myös ymmärtää taiteilijuutta, mutta se on silloin tuurista kiinni, ja on niin paljon todennäköisempää, ettei ymmärrä, joten en edes lähde näitä kokeilemaan. Toki joku tutkijakin voi ymmärtää, koska hänen työnsä on vähän vastaavanlaista.

Eli toisin sanoen pitää olla joku samantyyppinen, itsensä kaltainen ihminen kumppanina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhdy suhteeseen sellaisen tyypin kanssa, joka ei ole pakkomielteisen omistushaluinen? Aika kohtuutonta vaatia 100% keskittyminen häneen ettei vois muka inspisideaakaan kirjoittaa ylös :D

T: ammattitaiteilija täysin normaalissa ja terveessä parisuhteessa

Minun kohdalla, se ei ole kovin tervettä. En ole kehdannut edes kavereille kertoa, miten ison osan vuorokaudesta kirjoittelen. Ryhdyin suhteeseen kenen tahansa kanssa, tulee hän aina jäämään kakkoseksi. (Mutta uskottomuus, se olisi puheiden perusteella ollut ok!)

--Ap

Olen itsekin kirjailija (myös julkaissut sellainen), ja tähän sanoisin, että ei läheisten ihmisten tarvitse tulla kakkoseksi. Noita asioita ei tarvitse arvottaa ja laittaa vastakkain, koska niiden merkitys ja funktio omassa elämässä ovat eri. Se, että perhe on tärkein, ei tarkoita, että täytyisi luopua tai tinkiä omasta taiteellisesta työstä. Oma kumppanini, nyt tosin jo eksä, tuki ja kannusti aina, enkä ikinä kokenut, että hän olisi ollut mustasukkainen kirjoittamiselle. Lapset ovat ehkä se ihmissuhde, joka kyllä vie aikaa taiteelta, mutta sille ei vaan voi mitään - se täytyy tietää, jos lapsia hankkii. He ovat silti minulle tärkeämmät kuin kirjoittamiseni, mutta en silti ole luopunut työstäni, ja työni on silti olennainen ja tärkein osa identiteettiäni, vaikken tingikään myöskään äitiydestä sen vuoksi. Työaikaa on nykyisin vähemmän kuin ennen, mutta hyväksyn sen, koska lapset ovat oma valintani. Nyt kirjoitan romaania sumplien lasten aikataulujen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että Ap on mies ensinkään tai luovalla alalla.

Uskon että ap on mies. Epäilen kuitenkin hänen kirjoittamiseen liittyvään osaamista. Tuskin tulee kovinkaan laadukasta jälkeä jos ei osaa havainnoida ympäristöä aktiivisella keskittymisellä vaan pyörii vain omissa pilvilinnoissa. Kuulostaa enemmänkin haaveilijalta, joka ei ole saanut mitään kunnollista julkaistua.

Ei kai tuosta ollutkaan kyse, vaan siitä, miten suhde onnistuu, jos on 24/7 taiteilija. Se on sitten toinen kysymys, kuinka hyvä siinä työssään on.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut suhteessa pääasiassa sellaisten kanssa, jotka itsekin ovat joko taidealalla tai muuten luovia, eli heillä on itsellään jokin samalla lailla tärkeä oma juttu, ja ymmärtävät luovan työn realiteetit ja myös, mikä sen merkitys on tekijälleen. Ja kyllä nämä suhteet ovat toimineet. Onhan se mahdollista, että joku ei-luovan alan tyyppi voisi myös ymmärtää taiteilijuutta, mutta se on silloin tuurista kiinni, ja on niin paljon todennäköisempää, ettei ymmärrä, joten en edes lähde näitä kokeilemaan. Toki joku tutkijakin voi ymmärtää, koska hänen työnsä on vähän vastaavanlaista.

Eli toisin sanoen pitää olla joku samantyyppinen, itsensä kaltainen ihminen kumppanina.

Erinomaisia pointteja. Minä en ole töissä taidealalla päinkään, mutta työ on kuitenkin sellaista, että luovuus on työssä onnistumiselle elinehto. Toisinaan luovuus todentuu konkreettisesti esimerkiksi visuaalisena ilmeenä lopputuotokselle, toisinaan luovuus on vain sitä, että löytää toimivat ratkaisut sekä toimintatavat, ja mielellään nopeasti. Luovuutta se kuitenkin aina vaatii. Jos vain suorittaa, lopputulos on helposti kuraa.

Monesti päivän jälkeen on takki jo tyhjä. Yhtä monesti onneksi käy usein myös niin, että ideointiprosessi jää päälle työajan jälkeenkin vähintään taustalla, ja joka ei ole taakka vaan vain etu. Ja hyvä niin; parhaat vähintään idean raakileet syntyvät usein täysin yllättävissä paikoissa, kaikkea muuta kuin työpöydän äärellä. Mutta jotka voi ja on tärkeääkin tietenkin konkretisoida vasta taas työaikana.

Tähän yhtälöön ei sovi kumppani, jonka oma toimenkuva on hanskat putoavat kädestä aina tasan klo 16, ja täysin vapaata aikaa on aina seuraavaan aamuun klo 08 asti. Ja vaatii samaa toiselta. Yhtälöön ei sovi myöskään kumppani, jonka mielestä mikä tahansa, mistä ei varsinaista käsin kosketeltavissa lopputuotetta synny, on oikeastaan täysin tyhjänpäiväistä. Tai jopa liian teknistä, hankalalta kuulostavaa tietokonehöpöä.

Yhtälöön ei sovi myöskään kumppani, joka on energiavaras tai tasoa "tinkaava".

Kokemuksesta tiedän kuitenkin myös, että täysin saman alan, saati firman sisältä kumppanin löytäminen ei ole välttämättä fiksua. Parhaimmillaan siinä toteutuu se, että molemmat ovat toistensa "muusia". Mutta suuri riski on siihen, että se yhteinen parisuhdeaikakin muuttuu sittenkin enemmän työnajantajan ajaksi ideoita pallotellessa.

Näyttelijät, nuo kuuluisat ristiinkeskenäänpariutujat ovat siinä mielessä etuoikeutettuja, koska moni proggis jossa kenties alkujaan tapasivat, kestää usein vain lyhyen aikaa. Ei siis riskiä siitä, että vuodesta toiseen himassa vapaa-ajallakin vatkataan tiettyyn työpaikkaan kohdistuvia asioita, voi vaan keskittyä yleiseen toisen ymmärtämiseen myös kollegiaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole väittänyt, että ideat tulevat vain tiettyinä kellonaikoina. Mutta moni ammattilainen pystyy jättämään taka-alalle jalostumaan ne ideat. Ja työstämään niitä siellä. Ja toteuttamaan niitä sitten jopa ihan siihen perusduunariaikaan. Tämäkin on asia, jota voi harjoitella.

Niin vissiin jos on kolme ideaa.

--Ap

Aha. Asia selvä minun puolestani. Sovasit juuri tietämättäsi, silkkaa ylimielisyyttäsi useampia suomalaisia tunnettuja taidemaalareita sekä nykykirjailijoita kolmen idean ihmisiksi.

Sanonko mihin voit tunkea ne kolme surkeaa pöytälaatikkorunoasi. Sinun suhteessasi ongelma olet sinä, ei kumppanisi.

Olipa harvinaisen lahjaton kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletetaan että kedolla kävellessäni ja auringon paistaessa silmiini mielessäni itää tarinan siemen: he tapaavat ja rakastuvat - perheet vastustavat.

Miten jatkan tästä? Mitä minun pitää tehdä seuraavaksi tullakseni maailmankuuluksi kirjailijaksi?

Naisen omaan 'klaaniin' kuuluva mies on aiemmin tavoitellut naista. Ensin rakasteltuaan, rakastavaiset saadaan tavalla tai toisella erotettua toisistaan tai he eroavat vapaaehtoisesti, ja oman klaanin miehelle annetaan ymmärtää että nyt nainen voisi olla hänen. Kuitenkin klaanin mies kieltäytyy enää ottamasta naista, koska vihollisleirin mies on "liannut" hänet.

Jatkoon vai ei jatkoon?

--Ap

Tuskaisen pitkä lause keskellä, ja peräti kahteen kertaan joudutaan turvautumaan lainausmerkkeihin.

Koko sepustus vaikuttaa huonolta kopiolta Jean Marie Untinen-Auelin Luolakarhun klaanista. Joten kaikki omaperäisyyskin puuttuu.

Ei jatkoon. Mitenkään.

Parannusehdotuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole väittänyt, että ideat tulevat vain tiettyinä kellonaikoina. Mutta moni ammattilainen pystyy jättämään taka-alalle jalostumaan ne ideat. Ja työstämään niitä siellä. Ja toteuttamaan niitä sitten jopa ihan siihen perusduunariaikaan. Tämäkin on asia, jota voi harjoitella.

Niin vissiin jos on kolme ideaa.

--Ap

Aha. Asia selvä minun puolestani. Sovasit juuri tietämättäsi, silkkaa ylimielisyyttäsi useampia suomalaisia tunnettuja taidemaalareita sekä nykykirjailijoita kolmen idean ihmisiksi.

Sanonko mihin voit tunkea ne kolme surkeaa pöytälaatikkorunoasi. Sinun suhteessasi ongelma olet sinä, ei kumppanisi.

Olipa harvinaisen lahjaton kommentti.

Minullahan ei ole tässä kontekstissa ole mitään painetta olla erikseen se "luova". Jos sulla on sitä painetta, onnea siihen kohtaan, josko kohtaisit kustannustoimittajan. Joka luultavasti tuskin tapahtuu välttämättä ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että Ap on mies ensinkään tai luovalla alalla.

En ole väittänyt olevani ammattilainen. Ei kukaan ole kieltänyt satsaamasta harrastukseen ympäri vuorokauden.

--Ap

Vierailija kirjoitti:

Aika monet luovista aloista on 8-16 aloja, jopa kirjailijat ja kuvataiteilijat saattavat työskennellä tiettyjen aikojen mukaan. Maallikkomyytti, että sitä olisi kauhean luova ympäri vuorokauden ja toimisi vain inspiksen saatuaan. Tietenkin luovuus näkyy ihmisen muussakin elämässä ja tavassa olla ihminen, mutta harvalla häiritsevästi, että se parisuhdetta haittaisi. Päin vastoin

Sinullapa se kätevä maailmankuva, jossa ideat tulevat kellonaikojen mukaan!

Uskalla haastaa itsesi ja etsi lahjakkaampi ja omistautuneempi puoliso. Kun sinä olet seuran ja hyväksynnän pyytelijä, hahmotat, mikä itsellesi on tärkeää. Aidosti johonkin omistautuneella on usein oma juttunsa, jonka parissa viihtyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole väittänyt, että ideat tulevat vain tiettyinä kellonaikoina. Mutta moni ammattilainen pystyy jättämään taka-alalle jalostumaan ne ideat. Ja työstämään niitä siellä. Ja toteuttamaan niitä sitten jopa ihan siihen perusduunariaikaan. Tämäkin on asia, jota voi harjoitella.

Niin vissiin jos on kolme ideaa.

--Ap

Aha. Asia selvä minun puolestani. Sovasit juuri tietämättäsi, silkkaa ylimielisyyttäsi useampia suomalaisia tunnettuja taidemaalareita sekä nykykirjailijoita kolmen idean ihmisiksi.

Sanonko mihin voit tunkea ne kolme surkeaa pöytälaatikkorunoasi. Sinun suhteessasi ongelma olet sinä, ei kumppanisi.

Olipa harvinaisen lahjaton kommentti.

Minullahan ei ole tässä kontekstissa ole mitään painetta olla erikseen se "luova". Jos sulla on sitä painetta, onnea siihen kohtaan, josko kohtaisit kustannustoimittajan. Joka luultavasti tuskin tapahtuu välttämättä ikinä.

Kyseinen ei ollut mun kommentti.

--Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen taiteilija. Luovatkin ihmiset pystyvät kontrolloimaan impulsseja. Taiteilija ei ole sekopää luonnonvoima, vaan ihan normaali ihminen joka voi valita kuinka kohtelee kumppaniaan. Veikkaan, että ap kumppanisi ei ollut mustasukkainen harrasteestasi, vaan vittuuntunut itsekeskeisyyteesi.

Kannattaa harjoitella impulssien kontrollointia, ja pohtia onko oma impulssikontrolli hallinnassa normaalissa määrin. Jos ongelmaa ilmenee, voit kysyä lääkärin mielipidettä, taustalla voi olla adhd.

Naurettava ja lapsellinen ajatus, mitä etteikö aikuinen ihminen kontrolloisi omia impulsseja? Mutta kyllä se tympii jos niitä joutuu kontrolloimaan, ja ihmissuhteiden ylläpitämikseksi turhautuu.

--Ap